Sota PÄÄTTYI 80 vuotta sitten. Jos oli tuolloin 16-vuotias (eikä varmasti rintamalla), olisi nyt 96-vuotias. Yksikään tuota nuorempi ei tiedä sotatoimista mitään. Elossa on vain kourallinen sotaan oikeasti osallistuneita, mutta silti jotkut, kuten tietysti Päivi Räsänen, tekevät politiikkaa moittimalla Stubbia etteivät päässeet Linnan kutsuilla "tapaamaan veteraaneja". Kyllä heitä Päivikin voi vielä halutessaan tavata, mutta piti vain ratsastaa vanhalla veteraaniasialla.
Ällöttävää politikointia veteraaneilla
Anonyymi-ap
21198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On siellä ollut alaikäisiä.
Marketissa oli joku 60-70 vuotias heppu keräämässä rahaa veteraaneille ja sano kaikille että veteraanien asiat on nyt saatava kuntoon. Kuulosti huijaukselta
Tarkoitti varmaan Ukrainassa vapaaehtoisija Suomalaisia ?
Ainakin minulta on jo vuosikymmenen tai kahden ajan kerätty rahaa nimenomaan sotaveteraanien lasten auttamiseen.
Tämän lapsilauman auttamisessa ja tukemisessa meillä riittää työtä vielä ainakin 20...30 vuodeksi.
Jos oikeesti haluais tavata veteraaneja nin ei varmaan tarvi mennä Presidentinlinnaan, kerran vuodessa.
Joo, Neuvostoliittoa vastaan käydyssä sodassa ehdittiin Viipurin menetyksen jälkeen kutsua koulutukseen v. 1926 alkuvuodesta syntyneet miehet. Rintamalle he ehtivät vasta Lapin sotaan, jota kutsuttiin lasten ristiretkeksi.
Tuskin presidentin linnassa oli yhtään etulinjassa ollutta, mutta rintamamiestunnuksen saivat myös ilmavalvonnassa ja sotatoimialueella olleet lotat, sekä tietysti logistiikassa mukana olleet miehet. Ilman heitä sota ei olisi sujunut.
Joo, olen huomannut jo pitkään, että tietyt piirit pullistelevat veteraanien siivellä. Eräällekin veteraaneilla ratsastavalle kun kerroin, että isäni sotilaspassissa oli jotain syväri-pitkäranta kunniamerkki, niin se ei hänen mielestään ollut yhtään mitään. Hoki vaan Häyhästä. Äijän isä oli sen verran nuori, ettei voinut olla sodassa muuten kuin lapsena sotaa leikkivänä. Ilmeisesti isoisänsäkään ei ollut sodassa, kun mitään kerrottavaa hänellä ei ollut. On ilmeisesti noloa, ku isäni ei kuollut, eikä hän ollut Häyhä.
Tosi sotasankarit eivät hänen mielestään myöskään puhu sodasta. Isäni kuitenkin puhui menneistä vanhan sotakaverinsa kanssa. Se oli kai huonon sotilaan merkki hänen mielestään.
Isäni kertoi minulle silloin tällöin tyyliin: Se nuori sysmän poikakin kuoli siinä ja siinä taistelussa. En ymmärrä, miten sotaveteraani on huono, jos hän muistelee kuollutta kaveria, ja sodan kokemukset pysyvät mielessä.
Oma isäni oli hyvin vaitonainen sota-asioista. Kolme vuotta sillä oli mennyt, ja jälkeenpäin vain tilasi joukko-osastonsa historiikin, muttei halunnut sen kummemmin puhua. Ja luki myös Kansa taisteli lehteä, en tiedä mitä se merkitsi. Sodan jälkeen oli 30 vuotta poliisina, ja vasta myöhemmin ymmärsin että se alkuaika varsinkin kun miehet tuli sodasta on täytynyt olla kovaa aikaa. Monet miehet ei tarttuneet kuokkaan vaan pulloon, toisin kuin ehkä ihannekuva väittää.
Minun isäni ei tarttunut pulloon, vaan rskensi pääosin käytetystä materiaalista aika ison talon, jota nyt asun ja modernisoin, Hän kertoi minulle, tyttärelleen, silloin tällöin pieniä katkelmia sotamuistoistaan. Veljilleni hän ei puhunut mitään. Kansa Taisteli lehteä hän ei ostanut koskaan, mutta eräs nuorempi tuttava, joka ei ollut sodassa, toi isälleni kyseisiä lehtiä.
Oikein hyvä Sulle, ja kunnia isälles.
Vielä 1970-luvullakin sotaveteraanien tukiyhdistykset kiersivät pakettiautolla maaseudulla maatalosta toiseen. Silloin sotaveteraanien keräykseen annettin maataloista yksi tai useampia viljasäkkejä.
Lahjoittava maatila sai aittansa ovenpieleen naulattavan Sotaveteraanien lätkän ja kyseisen vuoden vuosiluvun. Jotkin tilat olivat lätkärivien perusteella auttaneet veteraaneja jo vuosikymmeniä.
Jossakin kai ne viljat sitten jauhatettiin, ja leivottiin leipää nälkäisille veteraaneille ja heidän perheilleen.
Aikanaan varmaankin paikallaan, mutta jotenkin kummalliselta kuppaukselta vaikuttanut jo lukuisia vuosia.
Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleet voi jo unohtaa, vuorossa on sotaa paenneet turvapaikanhakijat joiden koutoukseen pitää panostaa. Sotaveteraanit eivät rikasta Suomalaista kultturia kuten Lähi-idästä saapuneet kunniakansalaiset. Kuten Sipilä sanoi vuonna 2015, saatiin moniosaajia joiden ansiosta seuraa valtaisa kasvuloikka Suomen talouteen. Sipilä kehoitti vapaaehtoisia menemään vastaanottokeskuksiin autttamaan "moniosaajia", Kempeeleessä raiskasivat tytön, Otanmäellä ryöstivät kaksi suomalaista miestä, toisen tappoivat.
Siehän se vasta omituinen tyyppi oot.
Normioloissa Päivi ratsastaa Jeesuksella, itsenäisyyspäivänä käy veteraanitkin.
Eikös Suomi itsenäistynyt 1917, jos tuota alkais vähän nyt Suomentamaan? 😅
Kysy maanantaina opettajalta.
Nykynuorista ei olisi rintamalle lähtijöiksi. Asepalveluksestakin pakoilee eri verukkein jo 30 %.
Vaarini kuoli saamiinsa sotavammoihin 1975, eikä hänkään ollut puhua itse sodasta koskaan kenellekkään. Ymmärrän hyvin tuollaisen tapauksen, enkä minäkään olisi pystynyt avautumaan siitä ainakaan kenellekkään joka ei olisi ollut samoissa taistoissa
Kukahan lienee se vihoviimeinen veteraani, joka kannetaan vaikka paareilla presidentinlinnaan ja jota vieraat voivat käydä koskettamassa? Lopettakaa jo Jumalan tähären tuo skeida.
"Veteraanien asialla" on tehty politiikkaa kautta aikojen.