Ylen dokumentit keskittyy aivan liikaa uhriajatteluun. Suuressa osassa dokumentteja pääosaan asetetaan joku uhri. Se voi olla ihminen, eläin tai ihan mikä tahansa, kunhan se voidaan asettaa sopivaan uhrinarratiiviin. Tuntuu, että kaikille katsojille koitetaan löytää joku uhri paijattavaksi, kaikille sopiva. Sitten voi päästä säälimään. Ei mitään järkeä. Aivan liikaa pyöritään jonkun ihmisen tunteitten ympärillä keskittymättä aina tarpeeksi tarpeelliseen tieteeseen ja faktaan.
Ei dokumentteja pidä mennä tekemään turhanpäitten yhden yksilön kokemuksiin perustuen kasapäin. Sellainen on tarkoitettu kirjoihin joita romaaneiksi kutsutaan.
On niitä hyviäkin dokumentteja, mutta niitä on aivan liian vähän.
Esimerkiksi missä on sankaridokumentit? Haluaako Yleisradio, että ihmiset mieltävät itsensä tämän maailman uhreiksi ja onko tarkoitus puristaa ihmiset tähän muottiin ihan tarkoituksella?
Ei ihmisille tarvitse tuputtaa, että he ovat uhreja ja voimattomia. Kun sellaista toistaa pitkään, niin jengi alkaa uskoa siihen.
Missä on sankarit? Voiko Yleisradio alkaa nähdä sankareita muuallakin kuin uhreissa? Missä on sankaritarinat sotilaista ja lääkäreistä? Missä on sankaritarinat niistä, jotka on vaikka voittaneet vastoinkäymisensä uhkaavista olosuhteista huolimatta?
Urheilusankarit ovat asia erikseen. Minä puhun niistä sankareista, jotka ovat saavuttaneet jotain antamalla paljon itsestään, työtä, hikeä, kyyneleitä. Muutamat oman henkensäkin.
Mutta mihinkä tässä nyt YLE uhrautuisi ihmisten edessä, siihenkö että luopuisi uhriutumisen kannattamisesta? Joutuisi kannattamaan sankaruutta, ja sehän johtaisi väkevään tutkivaan journalismiin.
Ei dokumentteja pidä mennä tekemään turhanpäitten yhden yksilön kokemuksiin perustuen kasapäin. Sellainen on tarkoitettu kirjoihin joita romaaneiksi kutsutaan.
On niitä hyviäkin dokumentteja, mutta niitä on aivan liian vähän.
Esimerkiksi missä on sankaridokumentit? Haluaako Yleisradio, että ihmiset mieltävät itsensä tämän maailman uhreiksi ja onko tarkoitus puristaa ihmiset tähän muottiin ihan tarkoituksella?
Ei ihmisille tarvitse tuputtaa, että he ovat uhreja ja voimattomia. Kun sellaista toistaa pitkään, niin jengi alkaa uskoa siihen.
Missä on sankarit? Voiko Yleisradio alkaa nähdä sankareita muuallakin kuin uhreissa? Missä on sankaritarinat sotilaista ja lääkäreistä? Missä on sankaritarinat niistä, jotka on vaikka voittaneet vastoinkäymisensä uhkaavista olosuhteista huolimatta?
Urheilusankarit ovat asia erikseen. Minä puhun niistä sankareista, jotka ovat saavuttaneet jotain antamalla paljon itsestään, työtä, hikeä, kyyneleitä. Muutamat oman henkensäkin.
Mutta mihinkä tässä nyt YLE uhrautuisi ihmisten edessä, siihenkö että luopuisi uhriutumisen kannattamisesta? Joutuisi kannattamaan sankaruutta, ja sehän johtaisi väkevään tutkivaan journalismiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No joo. Mutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi on tärkeää, että myös yhteiskunnan heikompiosaiset saavat äänensä kuuluviin. Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Muista se.
YLE is the BEST!!