Sisäisesti rikkinäinen ihminen kun tulee uskoon on kaksi mahdollisuutta. Alkaa tervehtyä Jumalan Hengen ja sanan vaikutuksesta. Saa seurakunnassa tukea ja löytää paikkansa. Ei heti hyökkää jokapaikan höyläksi, vaan antaa aikaa itselleen ja Jumalan hoitavalle työlle. Osaa ja uskaltaa sanoa tarvittaessa ei. Siitä sitten tulee enemmäm vastuutakin kun hengellinen ja henkinen elämä vahvistuu. Jumalan varaama paikka alkaa löytyä ja tehtänä kirkastua. Sanoisin tuohon; hiljaa hyvä tulee.
Se ikävämpi vaihtoehto on se toinen, jossa riittää surullisia tapauksia. Uskoontulo on kirkas ja energiaa riittää. Seurakunnassa nostetaan jalustalle tuo palava uskova. On juttua lehdissä ja muissa. Löytyy tehtäviä ja intoa riittää, vaikka oman hoitolaitoksen perustamiseen. Ei noissa ole mitään pahaa.
Mutta kun on liian kiire niin jää se oma elämä hoitamatta. Sen hoito on unohtunut touhun keskellä. Tuohon sanoisin osasyyksi taitamattomat uskovat, jotka eivät huomaa, että rikkinäisen ihmisen kastokyky on vielä rajallinen. Ulkonäkö voi pettää, eli tervehtymistä on tapahtunut, mutta ei tarpeeksi.
Tuosta kaikesta on pahimmassa tapauksessa seuraus loppuun palaminen tai lankemus. Olen keskustellut loppuunpalaneiden kanssa ja tilanne on vakava. Eräs evankelista oli niin perusteellisesti palanut loppuun, että tunnin juttelu oli kuin olisi tehnyt työpäivän. Me silti juteltiin usein ja olin korvana. Ei tuo henkilö syyttänyt kotiseurakuntaa eikä toisia uskovia. Oli vain uupunut.
Loppuun palanut tarvitsee jopa vuosien toipumisen ja tukea.
Langennut tarvitsee Jumalan armoa ja saa kun nöyrtyy parannukseen. Toiset eivät pysty nousemaan vaan jäävät rypemään lankeemukseensa, tai salaavat sen. Siitä seuraa hengellisen kodin vikoilu ja katkera mielenlaatu uskovi kohtaan. Sairaalle pohjalle on rakennettu toimintaa, ja sairas sielu oireilee ympäristöön. Tuossa ei auta kuin palata alkulähteille uskonelämässä. Ihmetellään kun lankeemus tapahtuu, mutta siellä se on sitten alkanut itämään pikkuhiljaa. Näkyvä lankeemus on se viimeinen niiti. Nöyrtyminen on vain vaikeaa.
Koska me opitaan tuo virsi joka on jatkunut kymmeniä vuosia? Ei nosteta liian aikaisin esille vaikka olisi kuinka lahjakas ja kutsukin selvä Herran työhön. Kyllä se näky odottaa aikaansa ja sieltä se tulee.
'Haraka haraka haina baraka'-erästä Afrikassa puhuttua kieltä, joka tarkoittaa; kiireellä ei ole siunausta.
Se ikävämpi vaihtoehto on se toinen, jossa riittää surullisia tapauksia. Uskoontulo on kirkas ja energiaa riittää. Seurakunnassa nostetaan jalustalle tuo palava uskova. On juttua lehdissä ja muissa. Löytyy tehtäviä ja intoa riittää, vaikka oman hoitolaitoksen perustamiseen. Ei noissa ole mitään pahaa.
Mutta kun on liian kiire niin jää se oma elämä hoitamatta. Sen hoito on unohtunut touhun keskellä. Tuohon sanoisin osasyyksi taitamattomat uskovat, jotka eivät huomaa, että rikkinäisen ihmisen kastokyky on vielä rajallinen. Ulkonäkö voi pettää, eli tervehtymistä on tapahtunut, mutta ei tarpeeksi.
Tuosta kaikesta on pahimmassa tapauksessa seuraus loppuun palaminen tai lankemus. Olen keskustellut loppuunpalaneiden kanssa ja tilanne on vakava. Eräs evankelista oli niin perusteellisesti palanut loppuun, että tunnin juttelu oli kuin olisi tehnyt työpäivän. Me silti juteltiin usein ja olin korvana. Ei tuo henkilö syyttänyt kotiseurakuntaa eikä toisia uskovia. Oli vain uupunut.
Loppuun palanut tarvitsee jopa vuosien toipumisen ja tukea.
Langennut tarvitsee Jumalan armoa ja saa kun nöyrtyy parannukseen. Toiset eivät pysty nousemaan vaan jäävät rypemään lankeemukseensa, tai salaavat sen. Siitä seuraa hengellisen kodin vikoilu ja katkera mielenlaatu uskovi kohtaan. Sairaalle pohjalle on rakennettu toimintaa, ja sairas sielu oireilee ympäristöön. Tuossa ei auta kuin palata alkulähteille uskonelämässä. Ihmetellään kun lankeemus tapahtuu, mutta siellä se on sitten alkanut itämään pikkuhiljaa. Näkyvä lankeemus on se viimeinen niiti. Nöyrtyminen on vain vaikeaa.
Koska me opitaan tuo virsi joka on jatkunut kymmeniä vuosia? Ei nosteta liian aikaisin esille vaikka olisi kuinka lahjakas ja kutsukin selvä Herran työhön. Kyllä se näky odottaa aikaansa ja sieltä se tulee.
'Haraka haraka haina baraka'-erästä Afrikassa puhuttua kieltä, joka tarkoittaa; kiireellä ei ole siunausta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun tämän päivän tilannetta seuraa ja kuulee uutisia kauempaakin.
Itse olen parin viimeisen päivän aikaan miettinyt asiaa, joka koskee erästä Luukkaan evankeliumin kohtaa.6: 6- 10.
Jeesus paransi OIKEAN KÄDEN joka oli kuivettunut.
Muutama ajatus,
1.Voiko käsi olla syntymästään asti viellinen= voiko uskoon syntyä sairaasti.
Nää loput ajatukseni ovatkin helpompia.
2. Kättä ei ole käytetty tarpeeksi tai ei koskaan ja se on päässyt kuivettumaan = lyhyesti, jos usko "jäähtyy" eikä uskosta mitään kerro, vaan pitää uskoaan "vakan alla".
3.Ravinnon puute ja käsi sairastuu, vois vähän hengellisen ravinnon puutteeksi yhdistää
4.Voisiko tapaturma tapahtua, luin kerran lehdestä ,kuinka eräs moottoripyöräiliä ajoi parkkiin pysähtyneen rekan perään ja kuoli, eikös voisi hengellisestikin käydä niin,että joku palava uskova ajaa pahki jonkun uskossa sammuneen seurakuntalaisen kanssa tai riitaantuu seurakunnassa.
5.Tulehdushan myös voisi suureta, vaikka sormesta koko käteen, eli kun annat pikkusormen pahalle se vie koko käden.
No näitä mahdollisuuksia vois jatkaa pitkään.
Tuo ensimmäinen olisi pohtimisen aihe, voiko "sairaaksi" syntyä ylhäältä?
Se taas ,että usein esiin otetaan "liian" aikaisin uusi vauva, siitähän on satoja esimerkkiä.
Vaimoni, kun tuli uskoon ,niin hänestä tehtiin "julkis, jopa televisioon, niin etelä Ruotsista Saatanan palvojatkin soittivat ja halusivat yhteys tietoja.
"Valokeilassa" on omat vaaransa