On välttämätöntä saada selkeä kuva uskomme perusteista - mikä on evankeliumin varsinainen ydin.
Evankeliumia sanotaan sanaksi rististä (1 Kor 1:18). Tämä on hullutusta sille,joka joutuu kadotukseen, mutta Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. On huomattava, että se on paljas risti - ei krusifiksi.
Tyhjä risti muistuttaa meitä täytetystä lunastustyöstä. Jeesus ei jäänyt ristille, hänet haudattiin, mutta hän voitti kuoleman vallan ja elää ja vaikuttaa tänä päivänä meidän keskellämme. Jeesuksen kuolema ei siis ole tappio. Pääsiäisaamu muutti sen voitoksi. "Hän riisui aseet hallituksilta, valloilta ja voimilta ja saattoi ne häpeään, kun Isä teki Jeesuksesta niiden voittajan (Kol 2:15). Voitto saavutettiin jo pitkäperjantaina ja sen varmisti Jeesuksen ylösnousemus pääsiäisaamuna.
On myös tiedettävä, mitä uskosta seuraa - mikä on henkilökohtaisen uskom me perusta.
Helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen tehtävänä on selittää ja kirkastaa lunastustyö. Matt 26:28:ssa Jeesus sanoo: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puoleta vuodatetaan syntien anteeksiantami-seksi". Jeesuksen kuolema meidän syntiemme puolesta on se perusta, jolle kristillinen uskomme rakentuu. Tätä Pyhä Henki selittää meille ja siihen Hän ohjaa katuvat syntiset.
Toinen kohta terveen ja aidon uskon edellytyksenä on usko syntien anteeksiantamukseen. Se on lahja, jonka saamme kun uskomme Jeesuksen sijaiskuolena meidän edestämme. Tämä on lahjojen lahja, uskonelämän A ja O.
Jos jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi Jeesuksen kautta, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi (Room 4:5). Jumala siis vanhurskauttaa (=syyllinen julistetaan syyttömäksi) jumalattoman, joka uskoo Jeesukseen.
Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kuolema ja veri riittävät pyyhki-mään pois kaikki syntini, olkoon niiden nimi mikä tahansa, olkoot ne salaisia tai julkisia jotka itse tiedostan tai sellaisia jotka tunnen omas satunnossani, menneisyyteen kuuluvia syntejä mutta myös nyky-hetkeen ja tulevaisuuteen. Vaikka ihminen olisi tehnyt kaikki maail-man synnit, riittävät kuitenkin Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema pyyhkimään pois kaiken synnin, niin että se annetaan hänelle anteeksi eikä sitä koskaan enää muisteta.
Kolmannessa uskonkappaleessa puhutaan ensiksi, pyhästä, yhteisestä seurakunnasta ja pyhien yhteydestä ja sitten siirrytään yksityisen ihmisen yksityisen ihmisen pelastukseen. Sen yhtenä kohtana mainitaan syntien anteeksiantamus. Ja jatketaan ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Pyhityksestä, rukouk-sesta, hengen täyteydestä, armolahjoista ei puhuta mitään ja kuiten-kin tässä luvussa käsitellään juuri Pyhän Hengen toimintaa. Nämä muutkaan kohdat eivät ole merkityksettömiä uskollemme eivätkä myöskään epäraamatullisia. Ne kuuluvat mukaan.
On kuitenkin mainittu vain syntien anteeksiantamus, joka on perustava asia, perustus - pelastuksen varsinainen tekijä - se, joka yksin voi tehdä syyllisen syyttömäksi eli vanhurskaaksi Jumalan silmissä. Se on pelastuk-selle välttämätön. Se on uskonelämän ensimmäinen vaihe. Tähän ei saa pysähtyä vaan jatkaa matkaa. Edessäpäin tulee mm. suuria hengellisiä kokemuksia, Hengen lahjojen vastaanotta-mista ja korkeatasoisempaa elämää.
Syntien anteeksiantamuksen ratkaiseva merkitys kristillisyyden muiden lahjojen rinnalla on siinä, että vain se suo meille pääsyn taivaasen. Yksin evankeliumi antaa voiman pelastukseen, pyhitykseen ja iankaikkiseen elämään. Vaara vaanii silloin, jos Jumalan kansa haluaa korvata vanhan evankeliumin synnistä ja armosta jollakin muulla ja enemmällä. Huomiota herättävät aiheet eivät todista hengellisestä kypsyydestä ja vahvasta uskosta.
Kypsä kristitty haluaa ennen kaikkea kuulla Jeesuksen pelastus-työstä Golgatalla ja verestä, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Evankeliumi yksin on pelastuksen sille joka uskoo. Sellaisen uskon varassa tosi kristitty elää.
(Fredrik Wislöff: Raitis usko)
Evankeliumia sanotaan sanaksi rististä (1 Kor 1:18). Tämä on hullutusta sille,joka joutuu kadotukseen, mutta Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. On huomattava, että se on paljas risti - ei krusifiksi.
Tyhjä risti muistuttaa meitä täytetystä lunastustyöstä. Jeesus ei jäänyt ristille, hänet haudattiin, mutta hän voitti kuoleman vallan ja elää ja vaikuttaa tänä päivänä meidän keskellämme. Jeesuksen kuolema ei siis ole tappio. Pääsiäisaamu muutti sen voitoksi. "Hän riisui aseet hallituksilta, valloilta ja voimilta ja saattoi ne häpeään, kun Isä teki Jeesuksesta niiden voittajan (Kol 2:15). Voitto saavutettiin jo pitkäperjantaina ja sen varmisti Jeesuksen ylösnousemus pääsiäisaamuna.
On myös tiedettävä, mitä uskosta seuraa - mikä on henkilökohtaisen uskom me perusta.
Helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen tehtävänä on selittää ja kirkastaa lunastustyö. Matt 26:28:ssa Jeesus sanoo: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puoleta vuodatetaan syntien anteeksiantami-seksi". Jeesuksen kuolema meidän syntiemme puolesta on se perusta, jolle kristillinen uskomme rakentuu. Tätä Pyhä Henki selittää meille ja siihen Hän ohjaa katuvat syntiset.
Toinen kohta terveen ja aidon uskon edellytyksenä on usko syntien anteeksiantamukseen. Se on lahja, jonka saamme kun uskomme Jeesuksen sijaiskuolena meidän edestämme. Tämä on lahjojen lahja, uskonelämän A ja O.
Jos jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi Jeesuksen kautta, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi (Room 4:5). Jumala siis vanhurskauttaa (=syyllinen julistetaan syyttömäksi) jumalattoman, joka uskoo Jeesukseen.
Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kuolema ja veri riittävät pyyhki-mään pois kaikki syntini, olkoon niiden nimi mikä tahansa, olkoot ne salaisia tai julkisia jotka itse tiedostan tai sellaisia jotka tunnen omas satunnossani, menneisyyteen kuuluvia syntejä mutta myös nyky-hetkeen ja tulevaisuuteen. Vaikka ihminen olisi tehnyt kaikki maail-man synnit, riittävät kuitenkin Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema pyyhkimään pois kaiken synnin, niin että se annetaan hänelle anteeksi eikä sitä koskaan enää muisteta.
Kolmannessa uskonkappaleessa puhutaan ensiksi, pyhästä, yhteisestä seurakunnasta ja pyhien yhteydestä ja sitten siirrytään yksityisen ihmisen yksityisen ihmisen pelastukseen. Sen yhtenä kohtana mainitaan syntien anteeksiantamus. Ja jatketaan ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Pyhityksestä, rukouk-sesta, hengen täyteydestä, armolahjoista ei puhuta mitään ja kuiten-kin tässä luvussa käsitellään juuri Pyhän Hengen toimintaa. Nämä muutkaan kohdat eivät ole merkityksettömiä uskollemme eivätkä myöskään epäraamatullisia. Ne kuuluvat mukaan.
On kuitenkin mainittu vain syntien anteeksiantamus, joka on perustava asia, perustus - pelastuksen varsinainen tekijä - se, joka yksin voi tehdä syyllisen syyttömäksi eli vanhurskaaksi Jumalan silmissä. Se on pelastuk-selle välttämätön. Se on uskonelämän ensimmäinen vaihe. Tähän ei saa pysähtyä vaan jatkaa matkaa. Edessäpäin tulee mm. suuria hengellisiä kokemuksia, Hengen lahjojen vastaanotta-mista ja korkeatasoisempaa elämää.
Syntien anteeksiantamuksen ratkaiseva merkitys kristillisyyden muiden lahjojen rinnalla on siinä, että vain se suo meille pääsyn taivaasen. Yksin evankeliumi antaa voiman pelastukseen, pyhitykseen ja iankaikkiseen elämään. Vaara vaanii silloin, jos Jumalan kansa haluaa korvata vanhan evankeliumin synnistä ja armosta jollakin muulla ja enemmällä. Huomiota herättävät aiheet eivät todista hengellisestä kypsyydestä ja vahvasta uskosta.
Kypsä kristitty haluaa ennen kaikkea kuulla Jeesuksen pelastus-työstä Golgatalla ja verestä, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Evankeliumi yksin on pelastuksen sille joka uskoo. Sellaisen uskon varassa tosi kristitty elää.
(Fredrik Wislöff: Raitis usko)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tähän Fredrik Wislöffin raittiiseen Kristus-keskeiseen kirjoitukseen terveestä uskosta!
Viime vuosina olemme saaneet tutustua voimakkaisiin uskonnollisiin liikkeisiin, herätyksiin, jotka ovat koskettaneet monia maita ja joista meillä on syytä olla kiitollisia. Ne ovat auttaneet monta ihmistä uudestisyntymään eli uskoon ja saattaneet monia vanhempia kristittyjä uudistumiseen ja rik-kaampaan elämään. Jokaisen herätyksen kintereillä vaanii hairahtumisen vaara.
On paljon katsomuksia, jotka ovat jo kauan yrittäneet houkutella meitä epäterveeseen ja epäraamatulliseen uskoon. Ratkaisevaa on suhde Raamattuun. Meidän kristillisestä uskostamme käsin nähtynä Raamattu on Jumalan lopullinen ilmoitus ja kristillisen opin ja elämän ainoa mittapuu. Jos siitä luovutaan, on hurmahenkisyys lähellä. Jos työnnetään syrjään Raamatun sana - tai etsitään ilmestyksen lähteitä Raamatun ulkopuolelta. Jos käsite rajataan näin, voidaan mikä harhaoppi tahansa leimata hurmahenkisyydeksi. Tietyssä mielessä sitä voidaankin pitää oikeana, mutta tavallisesti sisällytämme tähän käsitteeseen muutakin ja enemmän.
Moni ihminen pitää Raamattua Jumalan ilmoituksena. He tarttuvat johonkin erilliseen ajatukseen Raamatussa ja tekevät niistä pää-asian. Korostaessaan näitä kokonaisuus peittyy. Minkä Raamattu osoittaa uskon perustaksi ja pelastuksen pääasiaksi, koko jää varjoon näiden yksittäisten raamatunjakeiden rinnalla, joihin ihminen on takertunut. Ne estävät ihmistä näkemästä kokonaisopin.
Hurmahenkisyys on tunteenomaista sitoutumista ja se syrjäyttää hengellisen arvostelukyvyn ja uskollisuuden Raamatun perusaja-tuksille. Jos lähteenä ei ole evankeliumi Jumalan ansaitsematon armo Kristuksessa, ollaan jo hurmahenkisyyden kynnyksellä.
Tunteenomainen sitoutuminen on sinänsä hyvä asia. "Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa"(Room 12:11). Me saamme toivoa itsellemme suurempaa palavuutta, lisää intoa ja innostusta jumalasuhteeseemme ja työhömme Jumalan valtakunnan hyväksi. Uskonintomme tulee olla asiallista. Hengellinen arvostelukyky ja ankkuroituminen Jumalan sanaan ei saa pettää, niin että intoudumme väärille urille.
Ajallemme on luonteenomaista, että kaikella äärimmäisellä on erityisen vahva viehätysvoima. Sovinnainen on liian tavallista. Se tulee esiin kuvataiteissa, musiikissa, kirjallisuudessa, varsinkin runoudessa, politiikassa, pukeutumisessa jne. - Monien mielestä juuri erikoisuus on jumalallista. Vanhaa pidetään jähmettyneenä ja hengettömänä.
Uutta ei sovi hylätä vain siksi, että se on uutta. Otetaan vastaan kiitollisina kaikki, mikä voi uudistaa ja rikastuttaa yksityisen ja kristillisen yhteisön uskonelämää. Ne vain täytyy tarkkaan punnita Jumalan sanan valossa. Se on meidän velvollisuutemme.
Tuskin voin toivoa vaikuttavani niihin, jotka jo ovat joutuneet epätavallisen ja äärimmäisyyksien lumoihin. He torjuvat ennen pitkää kaikki vastakkaiset käsitykset epähengellisenä. He ovat löytäneet ainoan oikean ja pitävät muita kristittyjä takapajuisina ja uskossaan heikkoina.
Monet ovat kuitenkin pysähtyneet kyselemään ja hapuilemaan. Timoteukselle Paavali kirjoitti 2 tum 3:14-15:"Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoituksen". Pysy siinä, minkä olet oppinut.
Pysy lapsuuden uskossa. Varmempaa perustaa ei löydy. Vanha sanoma riittää, ei tarvita jotakin lisää, jotakin muuta tai uutta. Pyhä Henki ja Jeesus Kristus tekee vanhastakin uutta ja elävää
(Fredrik Wislöf:Raitis usko, ss. 8-12).
olet näköjään buukanut minut jollekin listallesi, josta en kyllä ihan näin äkkipäätään saa oikein selvää.
olenko siis uhannut sinua (nimettömänä) kuolemalla tai jotain muuta härskiä, vai mistä syystä olen päässyt mirjamin ja simsonin kunnianarvoisaan seuraan??