Propagandan levittäminen on riistäytynyt käsistä Suomessa, erityisesti Ukrainan ja Venäjän sodan uutisoinnin myötä. Median ”ammattilaiset” ovat unohtaneet sodan perusjournalismin pelisäännöt, ja propagandaa päätyy julkaisuihin lähes sellaisenaan. Tilanne pahenee, kun sosiaalisen median käyttäjät kieltävät propagandan olemassaolon – joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella. Heidän halunsa uskoa johonkin on niin voimakas, että jopa valheita ollaan valmiita hyväksymään ja jakamaan totuuksina.
Suurin ongelma on kuitenkin suomalaisen median romahduksessa. Juuri isoista medioista propagandan kierre alkaa, ja sosiaalinen media vahvistaa sitä entisestään. On huomionarvoista, että propagandan kieltäjät ovat yhtä vaarallisia kuin alkuperäinen propagandan lähde – eli itse mediat.
Ukrainan ja Venäjän sota herättää voimakkaita tunteita, ja pelko saa ihmiset nielemään jopa naurettavimmatkin propagandatarinat. Kun tarkastelee Ukrainan sodan uutisointia, herää väistämättä kysymys: minne median ylpeys ja ammattitaito ovat kadonneet? Usein viitataan Venäjän propagandan vaarallisuuteen, mutta Suomessa sen vaikutus on hyvin vähäinen. Sen sijaan Ukrainan propaganda päätyy medioihimme lähes sellaisenaan. Jo sodan alkuvaiheista lähtien olemme saaneet lukea tarinoita Ukrainan menestyksestä rintamilla, ”Kiovan aaveesta” ja eläkeläisistä, jotka kivääreillä pudottelevat hävittäjiä, tai Venäjän sotilaista mitkä sotivat vain kenttälapiot aseinaan. Samaan aikaan Ukrainaa pakotetaan vetäytymään rintamilla, mutta silti satuja jaetaan, ja niitä perustellaan ”asiantuntijoiden” näkemyksillä.
Tämä sotapropaganda on niin räikeää, että voisi kuvitella sen läpi näkemisen olevan helppoa. Kuitenkin suomalaisen medialukutaidon romahtaminen on tapahtunut yhtä aikaa journalistisen tason laskun kanssa. Kun nyt katsomme vuoden 2022 uutisointia, voimme vain ihmetellä, miksi selkeät valheet menivät läpi. Missä on se Venäjän taloudellinen romahdus, jota silloin hehkutettiin? Entä väitteet Venäjän varustautumisen täydellisestä puutteesta ja ammusten loppumisesta? Näitä tarinoita tuettiin toistuvasti samoilla ”asiantuntijoilla” – jopa korkeassa asemassa olevilla armeijan henkilöstöllä. Heidän käyttöään perusteltiin uskottavuuden lisäämisellä, mutta lopulta kysymys kuuluu: mihin katosi kriittinen ajattelu? Asiantuntijoiden lausunnot eivät anna lupaa jättää omaa järkeä käyttämättä.
Journalistin ohjeet tuntuvat unohtuneen täysin. Niihin kyllä vedotaan, mutta suurissa medioissa niitä ei enää noudateta. On liian helppo syyttää mediatalojen johtajia tai mediapoolia propagandan levittämisestä. Todellinen vastuu on kuitenkin yksittäisillä journalisteilla. Missä on heidän ammattiylpeytensä? Mikä saa tekemään työkseen propagandaa, kun työn pitäisi olla tiedonvälitystä kansalaisille?
Suomen median romahdukseen ei ole nopeaa ratkaisua. Tämä ongelma korjataan vain ruohonjuuritasolta, ja sen tekevät vapaat mediat. Perinteiset, propagandaan urautuneet toimitukset eivät enää muutu. Mediakenttä on rakennettava uudelleen, ja muutoksen vauhti riippuu kansalaisista. Jos kansalaiset tukevat riippumattoman median nousua, muutos on nopeampi. Jos propagandalle alistutaan, korjaaminen kestää huomattavasti pidempään. Muutoksen tarve on ilmassa, mutta jää nähtäväksi, kuinka pitkälle se riittää. Niin kauan kuin hyväksymme propagandan levittämisen, sitä myös jaetaan. Lopulta vastuu on meillä kaikilla.
Palauttakaa ylpeytenne ja lakatkaa alistumasta propagandalle. Teidän ei tarvitse! Teidän tehtävänne on mahdollistaa vapaan median toiminta ja lopettaa tekosyiden keksiminen toimettomuudelle
Suurin ongelma on kuitenkin suomalaisen median romahduksessa. Juuri isoista medioista propagandan kierre alkaa, ja sosiaalinen media vahvistaa sitä entisestään. On huomionarvoista, että propagandan kieltäjät ovat yhtä vaarallisia kuin alkuperäinen propagandan lähde – eli itse mediat.
Ukrainan ja Venäjän sota herättää voimakkaita tunteita, ja pelko saa ihmiset nielemään jopa naurettavimmatkin propagandatarinat. Kun tarkastelee Ukrainan sodan uutisointia, herää väistämättä kysymys: minne median ylpeys ja ammattitaito ovat kadonneet? Usein viitataan Venäjän propagandan vaarallisuuteen, mutta Suomessa sen vaikutus on hyvin vähäinen. Sen sijaan Ukrainan propaganda päätyy medioihimme lähes sellaisenaan. Jo sodan alkuvaiheista lähtien olemme saaneet lukea tarinoita Ukrainan menestyksestä rintamilla, ”Kiovan aaveesta” ja eläkeläisistä, jotka kivääreillä pudottelevat hävittäjiä, tai Venäjän sotilaista mitkä sotivat vain kenttälapiot aseinaan. Samaan aikaan Ukrainaa pakotetaan vetäytymään rintamilla, mutta silti satuja jaetaan, ja niitä perustellaan ”asiantuntijoiden” näkemyksillä.
Tämä sotapropaganda on niin räikeää, että voisi kuvitella sen läpi näkemisen olevan helppoa. Kuitenkin suomalaisen medialukutaidon romahtaminen on tapahtunut yhtä aikaa journalistisen tason laskun kanssa. Kun nyt katsomme vuoden 2022 uutisointia, voimme vain ihmetellä, miksi selkeät valheet menivät läpi. Missä on se Venäjän taloudellinen romahdus, jota silloin hehkutettiin? Entä väitteet Venäjän varustautumisen täydellisestä puutteesta ja ammusten loppumisesta? Näitä tarinoita tuettiin toistuvasti samoilla ”asiantuntijoilla” – jopa korkeassa asemassa olevilla armeijan henkilöstöllä. Heidän käyttöään perusteltiin uskottavuuden lisäämisellä, mutta lopulta kysymys kuuluu: mihin katosi kriittinen ajattelu? Asiantuntijoiden lausunnot eivät anna lupaa jättää omaa järkeä käyttämättä.
Journalistin ohjeet tuntuvat unohtuneen täysin. Niihin kyllä vedotaan, mutta suurissa medioissa niitä ei enää noudateta. On liian helppo syyttää mediatalojen johtajia tai mediapoolia propagandan levittämisestä. Todellinen vastuu on kuitenkin yksittäisillä journalisteilla. Missä on heidän ammattiylpeytensä? Mikä saa tekemään työkseen propagandaa, kun työn pitäisi olla tiedonvälitystä kansalaisille?
Suomen median romahdukseen ei ole nopeaa ratkaisua. Tämä ongelma korjataan vain ruohonjuuritasolta, ja sen tekevät vapaat mediat. Perinteiset, propagandaan urautuneet toimitukset eivät enää muutu. Mediakenttä on rakennettava uudelleen, ja muutoksen vauhti riippuu kansalaisista. Jos kansalaiset tukevat riippumattoman median nousua, muutos on nopeampi. Jos propagandalle alistutaan, korjaaminen kestää huomattavasti pidempään. Muutoksen tarve on ilmassa, mutta jää nähtäväksi, kuinka pitkälle se riittää. Niin kauan kuin hyväksymme propagandan levittämisen, sitä myös jaetaan. Lopulta vastuu on meillä kaikilla.
Palauttakaa ylpeytenne ja lakatkaa alistumasta propagandalle. Teidän ei tarvitse! Teidän tehtävänne on mahdollistaa vapaan median toiminta ja lopettaa tekosyiden keksiminen toimettomuudelle
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hävettää 24 keskuselujen taso, järkevät häipyneet muualle.
Vaikuttaa siltä, että media käyttää hyväkseen vanha kikkaa: mitä enemmän haukkuu vastapuolta propagandasta, sitä paremmin oma, totuutena esitetty propaganda uppoaa kansaan.
Alottajalle suuri kiitos tuosta hyvästä kirjoituksesta.
Media on huijannut Suomen kansaa Ukrainan sodasta jo liian kauan, on aika tuoda totuus esiin.
Mutta hämmentävää on myös suomalaisten sotilaiden käytyäminen tuon propagandan levittäjinä Helsingin Sanomien ohjeiden mukaan.
No nyt tuli painavaa ja perusteltua asiaa.
Media on mielestäni sekä propagandan lähde että myös kanava helpolle propagandalle. Kun ei ole aikaa eikä resursseja muutenkaan, viestit menevät helposti läpi sellaisenaan ja muuttuvat lukijalle totuudeksi, koska uutisiin on totuttu luottamaan. Toisto lisää vakuuttavuutta ja soppa on valmis. Jonkin ajan kuluttua kukaan ei muista tarkalleen, mistä sen tiedon sai, mutta tietää sen kyllä lukeneensa luotettavasta lähteestä. Näin ihmismieli puijaa itseään silloin, kun luettu tai kuultu tukee omia käsityksiä.
Muutosta toden teolla tarvitaan. Tekoäly voi olla yksi apuri, kansalaisaktivismi toinen ja ehkä lopulta tehokkaampi.
Vaikka lopullinen prosessi käydään aina vastaanottajan päässä, peräänkuulutan silti journalistista vastuuta. Ottaa sen kopin mikä taho hyvänsä. Se menettää merkityksensä, jos se ei pysty tekemään sitä mitä sen pitäisi - tarjoamaan sitä objektiivista tietoa maailmasta. Jos jokaisen lukijan on joka tapauksessa tarkistettava kaikki voidakseen tietää, onko väitetty totta, mitä sillä koko uutisella tekee?
Tilanne on toivoton, jos apua odotetaan tekoälyltä. :D