Joulupuu on rakennettu

Ei ole kuusta. Mutta kun oli, ripustettiin siihen muutamia kuusenkoristeita, jotka olivat minun lapsuudestani peräisin. Totta kai myös tuoreempiakin. Eläviä kynttilöitä poltettiin sydän syrjällään jouluaattona, sitten huokaistiin helpotuksesta ja pantiin stöpseli pistokkeeseen.
Kerran unohdettiin ostaa kuusi. Huomasimme asian aattoaamuna. Lapset ryntäsivät kauppiaan kimppuun, joka jo silppusi loppuja kuusia hakkeeksi. Jäljellä oli metrin korkuisia raakkuja, joista saivat valita. Mutta hieno kuusi siitä tuli, kun oli koristeltu. Joulukuuset ovat aina upeita.
Mkr.

Odotan muovikuusien alennusmyyntiä, kun löydän sopivan koristelen sen vanhoilla muistoja keränneillä koristeilla.

Aitoa kuusta en tänä vuonna hanki ja vanhat muovikuuset heitin pois viime joulun jälkeen.

Jouluvalmistelut ovat aina hiukka kesken, mutta yleensä valmistuneet.

Otin HS.n ruokavinnistä idean, jonka ehkä toteutan. Se on shusikuusi ; ))

Minulla ei ole tallella mitään koristeita lapsuudesta. Muistaakseni ripustettiin lippuketjuja, omatekoisia paperikoristeita, jokunen kiiltävä pallokin taisi olla ja tietenkin ne elävät kynttilät. Joulukaramellit ja tähti latvassa täydensivät komeuden. Vaatimatonta ja vaarallista, montakohan pirttiä Suomessakin on palanut kun kynttilät ovat palaneet loppuun ja kukaan ei ole ollut sammuttamassa niitä? Sitten tulivat sähkökynttilät, onneksi.
Nyt laitan vain valoketjuja ja sähkökynttiläketjut laitan joskus ulkokuuseen verannalla.

Olen siivoillut joulukoristeita, vienyt kierrätykseen tai sähköroskiin suurimman osan virityksistä jotka vievät paljon sähköä ja jos mahdollista, vaihtanut ledilamppuihin.
Olen rakentanut rauhallisen joulupuun, kolme väriä, pienet valoketjut ja rusetit. En halua mitään säihkyvää tai liian prameaa.

Joka joulu mietin että rakentaisnko kerrankin aivan orgaanisen joulupuun: kaikki koristeet olisivat syötäviä: omenia , appelsiineja, kuorrutettuja piparkakkuja, piparminttusauvoja... mutta ei taaskaan löytynyt energiaa kaiken valmistelemiseen etukäteen.

Joulu ottanut taas akeleen lähemmäksi, tai me askeleen lähemmäksi joulua. Mutta sitä ennen miehen synttärit ja talvipäivän seisaus, jota mies varsinkin innolla odottaa, valon palaamista kukonaskel kerrallaan.

Tänään teen viimeisimpiä joulusiivouksia.

Teko-joulukuusi ei vielä ole lattialla, mutta ajattelin tänään suihkuttaa sen pölyistä ja koota.

En vielä koristele sitä.

Minulle aidon suomalaisen metsäkuusen tuoksu on tärkeä, mieluisin käpyoksainen latvakuusi. Nykyisten metsäkoneiden jäljiltä niitä ei omastakaan metsästä ehjinä aina löydä, mutta tasaiseksi tarpeeksi valoisalla paikalla kasvanut runsaat parimetrinen taimikin käy. Joskus olen muotoillut kuusia leikkaamalla kesäisin , leikkinyt siis kuusifarmaria ja kokeillut myös juuripaakkuineen otettua kuusta, jonka istutin uudelleen. Nyt on ulkona odottamassa mökkitien varrelta kauniin tummanvihreä pihkantuoksuinen , lyhennystä kaipaava yksilö, perinteinen luonnonmalli.

Lapsuusajan koristeita muistan, mutta vain pari villalankatonttua on säilynyt. Omien lasten ja lastenlasten askartelemia laitan usein omaksi kaikenkirjavaksi riemukkaaksi kokoelmakseen, niillä kun on niin paljon tunnearvoa ja kerrottavaa. Varsinaisessa kuusessa on perinteinen latvatähti, sähkökynttilät ja vuosien varrella hankittuja lasipalloja, metsän eläinten hahmoja, enkeleitä ja pikkuruiset luistimetkin sulassa sovussa. Ei mitään täyteentällättyä amerikanmallista kimallusta.

Minulla ei ole ollut sellaista vuosiin , silloin kun lapset olivat vielä kotona niin hankittiin, nyt vietän vaan joulua omilla ehdoillani enkä stressaa itseäni tekemään sitä mitä muut ihmiset tekevät . Jos olisi kuusi niin laittaisin siihen punaisia palloja joka oksalle en mitenkään kirpputorin tuntumaa kaiken maailman esineillä
Mitä kuusi muuten symbolisoi jouluna sitä en ole koskaan ymmärtänyt . Siis miksi otetaan puu luonnosta pariksi viikoksi olohuoneen nurkkaan ja siihen ripustetaan kaiken mailman koristeita . Tietääkö joku ? Sitten viedään kaatopaikalle joulun jälkeen niilläkin rahoilla saisi varmaan jotain tarpeellista . En ole tietenkään mitään vastaan että ihmisillä on joulukuusi, mutta haluaisin tietää miksi se on tullut jouluun osallisena

Ei ole vielä
Loppuviikosta noudan mökinmaalta. Kesällä jo aina katson valmiiksi.
Koristeet on tavanomaisia, paitsi yksi.
Pieni teräksinen kello, on lapsuudesta mukana kulkenut.

Saas nähdä miten tuo Väinö-kissa siihen suhtautuu. Kiskooko koristeita alas.
Edellinen kissani ei koskenut.

Joulukuusen koristelu jo eilen.Punaisia,sinisiä ja hopean värisiä palloja,hopeanauhaa,hopeinen tähti latvaan ja tietysti kynttilät🌲🎀

Kultaa ja kimallusta iloa tähän aamuun@

Herätys ja havahdus. Löysin eilen kauan hukassa olleen edellisen avioliittoni vihkisormuksen. Se oli "pienentynyt" ja sopi pikkusormeen. Jätin sen sormeeni ja aloitin päivän touhut. Tänä aamuna heräsin olin nähnyt unta sormuksesta. Havahduin, sormus ei ollut enää sormessani. Harmitti, miten voisin sen löytää kaiken touhuiluni jälkeen..

Tutkin paikkoja ei löytynyt. Lähdin kahvin keittoon, hain päivänlehden postilaatikosta. Naapuri rivarin pihassa traktori puhdisti pihaa. Otin rappuharjan ja putsasin autotallin- ja postilaatikon edestan.Yhtääkkiä pysähdyin,  sormus tuli mieleeni ja katsoin maahan. Siellä sormus oli kasaamani pienen lumikasan päällä postilaatikon edessä.

Tunsin , että joku outo voima oli kuljettanut minut sormuksen luo.

Nyt se on tallessa korurasiassani, muisto, joka jää lapsilleni.



.

Sain suruviestin yöllä yöhään, juuri ennen nukkumaanmenoa, taisi olla yhden paikkeilla USA:sta: lasteni setä, tyttäreni kummisetä, edesmenneen kolumbialaisen mieheni vanhin veli oli nukkunut pois. Olimme tavanneet viimeiski yksitoista vuotta sitten Kolumbiassa, mutta olin pitänyt yhteyttä heihin somen välityksellä ja videopuheluilla. Nyt olen lähettämässä kukkia Interfloran välityksellä ja soitan myöhemmällä, kunhan kaikki ovat heränneet siellä.
Asuimme heidän luonaan muutaman kuukauden kohta sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kolumbiasta USA:han ja mieheni sairastui ja kuoli sinä aiikana. Lankoni ja hänen vaimonsa tuki oli tuolloin suuri apu minulle ja lapsilleni.

On tuore joulukuusi, itse sahattu. Tähden jo laitoin, huomenna kynttiläsarjan, pari nauhaa ja palloja. Ei saa olla paljon kun se kuusi on tärkein.

Koti on nyt rakennettu Jouluksi. "Kaik on korras", kuten äitini aina lainasi vironkieltä.

Huomenna verkkokauppa tuo joulutarvikkeet kotiovelle, eteiseen.

Suunnittelen mennä sunnuntaina messuun, kirkkoon. Laulamaan joululauluja ja HPE:lle. En ole ollut vuosikausiin.

Ei ole ollut kuusta yli 30:een vuoteen.

Suvussamme on perimätiedon mukaan ollut tapana aina itsenäisyytemme alkuajoista lähtien ripustaa siniristilippu-sarja joulukuuseen, vaikeinakin aikoina.
Jotkut voivat sanoa, että olemme natseja!

Aito metsäkuusi, johon on ripustettu kultatähti, punaisia ja kultaisia lasipalloja, kultatähtilankoja ja muutamia yksittäisiä perinnekoristeita ja tietysti kynttilät, tuoksuu ihanalle ja ryyppää hyvin vettä. Luoja anna voimia laittaa kuusi vielä tulevinakin vuosina ja kiitos tästä Joulusta.

Jokunen vuosi sitten ajattelin ostaa vielä tekokuusen, mutta en missään ole nähnyt niin kaunista livenä , että kelpuuttaisin. Sitäpaitsi on siinäkin oma hommansa asetella se sopusuhtaiseksi ja sama vaiva koristeiden laitosssa ja pois keräyksessä.
Tietysti ,jos olisi sellainen tyhjä varastotila ,minne sen vois kantaa jahuputtaa, ettei pölyyntyisi , silloin pääsin helpolla, mutta ei minulla ole. Kasaanpitäis varastoon laittaa.

Toki aito kuuseni varisee ,kun on pari viikkoa ollut, mutta päivässä sen siivoaa pois. Se on sen päivän kuntosuoritus, kun ei muuta tee.