En edes tuntenut sua. millain huumorintaju sula oli.
Ehkä olit kuivakkaan saksalais huumorin kannattaja.
Jos kuitenkin on myönnettävä etten itekää mikään viihdyttäjä ole. Oisit tylsistynyt mun kaa.
Sitte sun maailmankatsomus ... oot liian idealistinen. Ei filosofiat mullekaan vierait o, enempi vaan sinne missä oikeesti voi jotain tehdä.
Se ois meitä erottanu.
Mutta. Aina tulee se mutta.
Oli 1 % mahkut että meist ois tullu jotain. Molemmat ois oppinu toiselta ja kasvettu yhteen, Nyt oltais kuin koivu ja kuusi
Ehkä olit kuivakkaan saksalais huumorin kannattaja.
Jos kuitenkin on myönnettävä etten itekää mikään viihdyttäjä ole. Oisit tylsistynyt mun kaa.
Sitte sun maailmankatsomus ... oot liian idealistinen. Ei filosofiat mullekaan vierait o, enempi vaan sinne missä oikeesti voi jotain tehdä.
Se ois meitä erottanu.
Mutta. Aina tulee se mutta.
Oli 1 % mahkut että meist ois tullu jotain. Molemmat ois oppinu toiselta ja kasvettu yhteen, Nyt oltais kuin koivu ja kuusi
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olen kuhavitsien vankkumaton kannattaja.
Kuha nyt kertoisit jonkun sitten.
Tylsyys ja filosofia ne tärkeimmät tekijät
Millä tavalla ?
Itse aloittaja vetosi niihin syihin
Kenelle tämä?
Jollekkin satakuntalaiselle.
Päätelty kirjoitus kielest.
Jollekin
Olisiko vain katsonut Tuntemattoman sotilaan pari kolme kertaa tässä Itsenäisyyspäivän jälkeen :-)
Tässä kyllä ei kuulla mikään muu kuin pelko. Itsekin myönnät ettet edes tunne häntä, silti olet kovaa kyytiä päättämässä hänelle piirteitä (ei esim. tykkää tehdä asioita, joten ei niihin voi mielestäsi koskaan myöskään suostua/mukaan lähteä koska on idealisti. Ja kaipaa jatkuvasti jotain kuvitteellista viihdyttäjää, entä jos onkin kotona sosiaalisten piirien ulkopuolella ihan yhtä tylsä, ja etsii jotakuta viettämään kanssaan niitä rauhallisia hetkiä?) Toki jotkut ihmiset voivat olla liian erilaisia. Tässä nyt ei kuitenkaan selvästi ole siitä kyse, kun ei sitä yhteensovitusta ole edes yritetty, tai tutkittu miten kompromissit ja yhteistyö sujuu. Vaan tässä on luullakseni kyse enemmänkin riittämättömyydestä, sekä tuntemattoman, tunteiden ja epäonnistumisen pelosta. Kaikki voi aina mennä päin sitä itseään, mutta ihan yhtä hyvin voi käydä hyvin.
Tuntematta voi tietää joitakin piirteitä. Esim huumori ei paljo muutu ihmisel yleensä.
Tietää voi muutakin jos joku on netissä avautumassa.
Huumorihan voi olla ihan todella erilaista riippuen kelle sitä vitsiä heitetään. Yleensä suhteissa myös muodostuu ihmisillä omat sisäpiirivitsinsä. En avaudu, havannoin ja ärsyynnyin kun tunnen pari samanmoista pelokasta pessimistiä. Mutta toki saat velloa ajatuksessa ettei mitään mahdollisuutta ollut, faktaa siitä teki silti ainoastaan se ettet yrittänyt.
Miksi et ole tehnyt sitä puuttuvaa sillan palaa kohti jotakin pelokasta pessimistiä?
Etkö ole uskaltanut vai onko periaate että xxxxxx ei zzzzzzzzz juu tms.
Koska kaivattuni ei ole pessimisti vaan kuollut. Yritin vain auttaa.
Ennemminkin koivu ja kusi. Kuvaannollisesti lirkkasit mua aina kintuille mutta hymyä sulta ei irronnut koskaan.
aina kintuille ?
Ei ainakaan aina. Jos aina niin miksi tuollaista kaipaisit? (Tai olet täällä jonkun muun takia mutta omit aloituksen. Sattuma osuu)
Kirjain Ö
Vai Ä
Parempi peruuttaa väkijoukkoon sitten. Moimoi.
Kuulostaa sun exält
Kuha ei ois sun ex
Huumorintajuni on todella musta :,) ja lapsellinen. En eti suhteessa pelleä, tai viihdyttäjää itselleni, oot niin hyvällä tavalla vanilla/normaali, kuten itsekkin, mut kuiteskin nepsy ja ihastuttava erilainen <3, oikeesti se merkkaa niin paljon maailmas ,jossa kaikki pyrkii oleen niin erilaisia ja uniikkeja, mitä sit. Tykätään asioista joista tykätään ,koska tykätään niistä, eikä yritetä olla mitään musiikkielitistejä. (On muuten ärsyttävää nykyää: kaikki haluu olla jossain niches omassa alatyylissään ja sit kritisoi ihmisiä jotka pitää suosituista tai geneerisistä biiseistä)
Idealisti oon, todella paljon. Elän ja rakennan pilvilinnoi, pyrin hitaasti etenemään niitä kohti, deluusion voimalla. Mutta musta tuntuu, että et kans usko ittees tarpeeksi.
Oot niin valloittava luonne ja ihastuttava persoona, että pystyt saamaan todella paljon hyvää aikaa, aina ei tarvitse tappaa itseään työllä tai saada lottoa voittoa, jotta voi alkaa rakentaan jotain merkittävää, internet ja sen ulkopuolinen elämä on täynnä mahdollisuuksia, uskon, että olisin se posiitivinen voima, joka sais sut ylittää sun rajat ja kyvyt, koska harvoin luovutan. Oisin vetänyt sut rajoihis asti hyvällä taval, puskenut sua eteenpäin ja tukenut tosi paljon kaikessa. Ja sä oisit tuonut mut takas maanpinnalle aina kun oon liikaa omissa harhoissani, näen sen ihan toimivana dynamiikkana. Enkä näe mitään pahaa siinä, että ollaan joissain asiois erilaisia. Osaan mäkin (ainakin oikeen ihmisen kaa) nauttia niistä elämän pienistä hetkistä.
Miksi vain yhden prosentin mahdollisuus, eikö isoin rajottavin tekijä oo vaan toi sun uskomus, että meistä ei vois tulla mitään, että ei toimittais, että sun pitää olla jotain mitä muut haluu, että sun pitää miellyttää kavereita, poikaystävää, muita ihmisiä, eikö se oo vaan rajottava uskomus. Kuuntelisin sydäntä ja lähtisin käveleen polkua pitkin, joka tuntuu susta hyvältä ja oikealta, mä en enää riko sun rajoi tai oo esteenä sun unelmille, sun pitää tehdä omat päätökset ja kuunnella mitä haluun. En voi sille mitään jos en tällä hetkellä oo tarpeeks hyväs tilanteessa sulle tai tarpeeks hyvän näköinen sulle, en voi vaikuttaa kaikkiin asioihin aina niin paljoa kuin haluaisin, ja se on fine, mut sun pitää myös miettiä omaa hyvinvointias.
Kirjoitan kuin hänelle, joten nyt tossa sun tekstissä oli taas se sama epävarmuus jonka huomasin myös irl; "riitänkö hänelle, oon liian tavallinen", höpsö kun tajuaisit että oot vallottava sellasena kun oot, tietenkää en tiedä kaikkea susta, mut se mitä näin hurmas ja ihastutti mut täysin, iskit niin syvälle sydämeen nuolen, kaikkien muurien ja suojien läpi, just sinne herkimpään..
Älä pakene omia tunteitas vaan kohtaa ne sellaisena kun ne on, sun pitäis osata hallita niit paremmin, niin en usko ,että menisit ahdistavaks mulle tai tekisit jotain tyhmää, toisaalta kyllä mä näin sussa sitä samaa pakkomielteisyyttä mitä itsessäkin, toivon todella, että oot onnellinen ja voit hyvin kenen kanssa ootkaan, ja että se ihminen näkee saman kuin mä, ja osaa arvostaa sua niin valloittavana ja ihanana persoona kuin todella oot (Ja jos ei osaa, niin tuun varastaa sut itelleni ;3 , heh en oikeesti, mut jos et oo paikas mis sul ei oo hyvä olla, niin pääset kyl mun sydämeen aina, sen tiiät varmasti)