Voi isänmaatani!
Kuka on tämä haavoitettu, surullinen ratsastaja
joka kiitää surmanratsun selässä, otsikoilla
kruunattuna?
Kuka on tämä, jonka henki on katteeton
eikö ole jumalaa, joka sen kattaisi?
Ei ole kättä, joka pyyhkisi puhtaaksi
hänen sydämensä nokiset ikkunat
ja armahtaisi hänen vapinansa ja rauhoittaisi sen.
Kuka on tämä, jonka henki on alaston, alaston
kuin tyttö ramman miehen edessä?
Kuka on tämä, joka on ristiinnaulittu,
ristiinnaulittu,
kuin Jeesus, jota ei kukaan auta ristiltä alas?
Kuka on tämä, joka on vaipunut maahan,
kun asukkaat ovat köyhiä ja valtioit väärämielisiä,
tuonne missä aurinko on puutetta kärsivien leipä?
Kuka on tämä, jonka tie on ammottava haava joka ei
umpeudu?
Kuka on tämä, joka kulkee huudon,
lyöntien ja
valituksen keskellä?
Se on minun isänmaani, isänmaani, isänmaani!
Mitä pahaa isänmaani on tehnyt,
kun sen tuska kestää näin kauan?
Mitä pahaa se on tehnyt, kun sitä kukaan ei tue
kun kukaan ei asetu sen puolelle?
Mitä pahaa ovat tehneet ne,
jotka historian väärennys on karkottanut
kuin intiaanit?
Mitä pahaa he ovat tehneet?
Miksi heidän historiansa on jätetty riippumaan
raunioiden ja hautojen vaiheille?
Ei edes luonnollinen kuolema ole maassani enää
sallittu!
Ne, jotka nousevat historian kaatopaikoilta
ja merirosvojen laivoista,
ovat riistäneet jopa rauhallisen kuolemankin,
ovat vieneet jopa sateenkin mennessään,
niin ettei taivaalta enää tule kuin napalmia ja
tuhoa.
Ja lapsi, joka syntyy murhan ja murhan välillä,
mitä pahaa hän on tehnyt,
kun hän jää vain epämääräiseksi numeroksi
kirjeenvaihtajien sähkeissä?
Voi isänmaatani!
Me tapasimme eilen, ja näin sinut maahan lyötynä,
tikarien ympäröimänä.
Sinussa ei enää ollut muuta kuin sykkivä sydän
ja silmät, jotka olivat muuttuneet tuhkaksi.
Kasvoillesi kuivunut veri teki minulle kysymyksiä,
lasten nälkä teki minulle kysymyksiä,
äitien tuska, joka varisi kuin jasmiinin kukat,
teki minulle kysymyksiä.
Minulta kysyttiin,
millainen maailma on.
Maailma voi erinomaisesti, isänmaani!
Maailma on demokraattinen kuten tiedät:
jokaisella länsimaalaisella on oikeus arabien öljyyn,
ja jokaisella arabilla on oikeus kuolla länsimaisesta
luodista.
Ja epäonnistunut äpärä pyörittää uudestaan
vanhoja lännenfilmejä.
Sinä juokset, intiaani,
ja sinulla on sulkina päässä huuto
ja murentunut sielu.
Ja juokset joka taholle, mutta tie on tukossa
– minne voit mennä?
Sinä kaadut suruusi, voimattomuuteesi,
mielipahaasi, pettymykseesi.
Punainen Risti peittää sinut, antaa anteeksi
sinun syntisi.
Se välittää kuolinsanomasi turvallisuusneuvostolle
ja valtioiden päämiehille,
ja ne esittävä valittelunsa.
”– Sääli, siellä ei ollut öljyä.
Se ei ollut edes sen luodin arvoinen,
jolla se
tapettiin.”
He jakavat rauhanpalkintoja
ja unohtavat sinut.
Sahban Mroueh
Palestiinassa,
kesäkuussa 1982
Kuka on tämä haavoitettu, surullinen ratsastaja
joka kiitää surmanratsun selässä, otsikoilla
kruunattuna?
Kuka on tämä, jonka henki on katteeton
eikö ole jumalaa, joka sen kattaisi?
Ei ole kättä, joka pyyhkisi puhtaaksi
hänen sydämensä nokiset ikkunat
ja armahtaisi hänen vapinansa ja rauhoittaisi sen.
Kuka on tämä, jonka henki on alaston, alaston
kuin tyttö ramman miehen edessä?
Kuka on tämä, joka on ristiinnaulittu,
ristiinnaulittu,
kuin Jeesus, jota ei kukaan auta ristiltä alas?
Kuka on tämä, joka on vaipunut maahan,
kun asukkaat ovat köyhiä ja valtioit väärämielisiä,
tuonne missä aurinko on puutetta kärsivien leipä?
Kuka on tämä, jonka tie on ammottava haava joka ei
umpeudu?
Kuka on tämä, joka kulkee huudon,
lyöntien ja
valituksen keskellä?
Se on minun isänmaani, isänmaani, isänmaani!
Mitä pahaa isänmaani on tehnyt,
kun sen tuska kestää näin kauan?
Mitä pahaa se on tehnyt, kun sitä kukaan ei tue
kun kukaan ei asetu sen puolelle?
Mitä pahaa ovat tehneet ne,
jotka historian väärennys on karkottanut
kuin intiaanit?
Mitä pahaa he ovat tehneet?
Miksi heidän historiansa on jätetty riippumaan
raunioiden ja hautojen vaiheille?
Ei edes luonnollinen kuolema ole maassani enää
sallittu!
Ne, jotka nousevat historian kaatopaikoilta
ja merirosvojen laivoista,
ovat riistäneet jopa rauhallisen kuolemankin,
ovat vieneet jopa sateenkin mennessään,
niin ettei taivaalta enää tule kuin napalmia ja
tuhoa.
Ja lapsi, joka syntyy murhan ja murhan välillä,
mitä pahaa hän on tehnyt,
kun hän jää vain epämääräiseksi numeroksi
kirjeenvaihtajien sähkeissä?
Voi isänmaatani!
Me tapasimme eilen, ja näin sinut maahan lyötynä,
tikarien ympäröimänä.
Sinussa ei enää ollut muuta kuin sykkivä sydän
ja silmät, jotka olivat muuttuneet tuhkaksi.
Kasvoillesi kuivunut veri teki minulle kysymyksiä,
lasten nälkä teki minulle kysymyksiä,
äitien tuska, joka varisi kuin jasmiinin kukat,
teki minulle kysymyksiä.
Minulta kysyttiin,
millainen maailma on.
Maailma voi erinomaisesti, isänmaani!
Maailma on demokraattinen kuten tiedät:
jokaisella länsimaalaisella on oikeus arabien öljyyn,
ja jokaisella arabilla on oikeus kuolla länsimaisesta
luodista.
Ja epäonnistunut äpärä pyörittää uudestaan
vanhoja lännenfilmejä.
Sinä juokset, intiaani,
ja sinulla on sulkina päässä huuto
ja murentunut sielu.
Ja juokset joka taholle, mutta tie on tukossa
– minne voit mennä?
Sinä kaadut suruusi, voimattomuuteesi,
mielipahaasi, pettymykseesi.
Punainen Risti peittää sinut, antaa anteeksi
sinun syntisi.
Se välittää kuolinsanomasi turvallisuusneuvostolle
ja valtioiden päämiehille,
ja ne esittävä valittelunsa.
”– Sääli, siellä ei ollut öljyä.
Se ei ollut edes sen luodin arvoinen,
jolla se
tapettiin.”
He jakavat rauhanpalkintoja
ja unohtavat sinut.
Sahban Mroueh
Palestiinassa,
kesäkuussa 1982
Vastaukset 26
Vanhimmat
Viitsitkö kertoa minulle noin suunnilleen, missä Palestiina-niminen valtio sijaitsee? Onkohan karttakirjani vanhentunut, kun sitä ei löydy?
Jokohan olisi aika minun perustaa Suomen sisälle uudelleen henkiin herätetty, muinainen Kvenland? Vaikka ilkeät ihmiset tuskin sitäkään karttoihinsa merkitsisivät.. :(
Eihän tässä ollut mitään puhetta valtiosta, mitä ihmettä oikein höpiset?
Katsopa tämän pikku runon loppua:
"Sahban Mroueh
Palestiinassa,
kesäkuussa 1982"
Tätä tarkoitin. Runoilija taisi vain olla niin kiihtyneessä mielentilassa, että ei muistanut olinpaikkaansa. :)
En löytänyt runosta mainintaa, että Palestiina olisi VALTIO. Runoilija puhui isänmaasta. Tahdotko kieltää sen häneltä?
Suomalaisetkin puhuivat isänmaasta (Suomesta), kun olivat Ruotsin ja Venäjän alamaisia.
---
Itse asiassa Palestiinan valtio on kansainvälis-poliittisesti kovasti yliaikainen raskaus: Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1947 päätöksen mukaan piti perustaa Israelin ja Palestiinan valtiot. On eri asia sitten, että arabivaltiot eivät hyväksyneet suunnitelmaa.
Supistukset ovat taas tihentyneet.
Palestiina-niminen alue on ollut jo Rooman valtakunnan ajoilta. Kyllä sitä voi käyttää runoa päivätessään.
Hertta, muinaisessa Uudenmaan läänissä, toukokuussa 2002.
Runoilija tosiaan puhui isänmaasta. Venäläisille Venäjä on muuten rodina, äidinmaa. Mielenkiintoista?
Kenties tämä runoilija on kuten ystävämme Jasser Arafat, puhuu antaumuksella synnyinmaastaan, vaikka synnytty ja kasvettu on ihan jossain muualla. Jasserille isänmaa on Egypti, tai ainakin pitäisi olla, mikä lie sitten tämän runoilijan status, mene ja tiedä.
Jaa, että muinaisesta Uudenmaan läänistä. Se onkin hauskasti sanottu. Lääni ja valtio ovat kuitenkin hiukan eri asioita.
Tiedä vielä millaisen maailman oikein saisimmekaan aikaan, jos tosiaan minä pistäisin sen Kvenlandin pystyyn, ja vaikkapa rynnäkkökiväärin avulla. :) Jos homma ei muille suomalaisille sopisi, niin etsisin pari elämään kyllästynyttä yksilöä, jotka voisin komentaa tekemään itsemurhaiskun Senaatintorilla. Suomalaisethan muutenkin ovat tunnettuja itsemurhahalukkuudestaan, joten voisimmepa totisesti alkaa seurailla palestiinalaisten viitoittamaa tietä.
Yksi runo on tietysti pikku asia siinä, kun laumoittain ihmisiä elää halukkaasti jonkun joukkopsykoosin vallassa. Osa kokonaisuutta se on kuitenkin.
Palataan siis taas alkuun. Runoilija puhui Palestiinasta. Aivan korrektia. Palestiina-nimi alueelle annettiin jo muistaakseni 100-luvulla. Tuskin alueen kanta-asukkaat ennen 1. maailmansodan loppua Turkkiakaan isänmaakseen sanoivat, silloin kun runosuoni alkoi pulputa - tai Englantia sen mandaattihallinnon aikana.
Jos runoilija pitää nimittää Palestiinaa isänmaakseen, mikä oikeus muilla on kieltää se? "Isänmaa" on niin tunnelatauksellinen sana, että tuskin sitä moni piloillaan käyttää.
Ja kuten muistamme, jo yli 50 vuotta sitten YK laati suunnitelman Palestiinan ja Israelin valtioiden muodostamiseksi. Jos maailmanpoliittiset pyörremyrskyt ovat tätä yhteisen YK:mme suunnitelmaa viivyttäneet, ei se tee rikolliseksi tai halveksittavaksi sitä, että joku tätä nimitystä käyttää niinkin epämuodollisessa yhteydessä kuin sanana "isänmaa". "Isänmaan" ei tietenkään tarvitse olla itsenäinen. Suomikaan ei koskaan ennen ollut ollut itsenäinen ennen vuotta 1917. Kummasti sitä kutenkin sanottiin "isänmaaksi" kauan ennen sitä. Mikään kansainvälinen taho sen paremmin kuin Venäjäkään ei ollut silloin edes LUVANNUT suomalaisille itsenäisyyttä!
YK:n päätös itsenäisestä Palestiinasta on vieläkin toteuttamatta. Joidenkin itsenäisyyskaipuuko on ihanteellista isänmaallisuutta, toisten taas "joukkopsykoosia", vai mitä?
Koska et todellakaan tiedä runoilijan syntymäseutua etkä voi samaistua hänen tuntoihinsa kärsimyksen ja epätietoisuuden kuvaajana, helpotat omaakin oloasi, kun annat hänen kärsiä rauhassa. Luulisi länsimaiseen sivistykseen kuuluvan kärsimyksen kunnioittamisen, vaikka kärsijä "väärällä puolella" olisikin.
---
Arafatista puheen ollen: vrt. Adolf Hitler, joka oli itävaltalainen (ei saksalainen), Josef Stalin, joka oli gruusialainen (ei venäläinen). Miksei myös egyptiläissyntyinen voisi olla palestiinalaisten johtaja? Jos se palestiinalaisille itselleen kelpaa, niin sillä selvä. C. G. E. Mannerheimkin oli jotakuinkin kosmopoliitti, parhaan nuoruusikänsä tsaarin hovin läheisyydessä viettänyt...
Taisit käsittää väärin pointin. Minusta on aika yhdentekevää, missä Arafat sattui syntymään. Se sen sijaan EI ole yhdentekevää, että hän valehtelee alkuperästään. nuorempi polvi palestiinalaisia on varmasti juurtunut synnyinseutuunsa ja olen sen valmis myöntämään. On kuitenkin typerää tekaista itselleen historiaa, se tuskin on omiaan herättämään ihmisten luottamusta kyseessä olevaan poliitikkoon. Muutenkin olen kyllästynyt tähän, että täytyisi vain kyynisesti hyväksyä poliitikkojen valheet heidän luontaiseksi käyttäytymismallikseen. En suostu, oli kyseessä sitten suomalainen poliitikko tai ulkomaalainen.
Mitä kärsimykseen tulee, sitä on kummallakin puolella, niin Israelissa kuin palestiinalaistenkin keskellä ja vielä monessa muussakin, täysin unohdetussa paikassa tällä yhteisellä planeetallamme. Palestiinalaiset voivat kärsiä, mutta ovat silti yhdessä asiassa huomattavasti onnekkaampia kuin esim. unohdetut, myydyt tsetsheenit: heillä on paljon puolestapuhujia. Lähi-idän konfliktia käydään ihan meillä asti.
Tragikoominen nimilista tästä syntyykin:
Itävaltalais-saksalainen Hitler
Gruusialais-venäläinen Stalin
Egyptiläis-palestiinalainen Arafat
Siinä kolmikko,joiden sukunimen lukuarvo kullakin on 6. Siis peräkkäin 6,6 ja 6,yhteen = 666 !
Miten tuo luku on jotenkin ennenkin nähty ?
Mannerheim oli Suomessa,Askaisissa syntynyt,joten hän (onneksi) ei kuulu tuohon uljaaseen joukkoon.
Lukuarvoista en tiedä yhtikäs mitään! Oletko gematrian asiantuntija vai pilailetko kanssani?
Tarkoitatko syntyessä saatua sukunimeä vai poliittiseen käyttöön myöhemmin otettua nimeä?
Tarkoitan nimiä, joilla arvon herrat tunnetaan ympäri maailman.
Tuo lukusarja on luettavissa Raamatussa Ilmestys- kirjan 13. luvusta jakeesta 18.
En väitä sen merkityksestä mitään, huomasin vain nimistä muodostuvan erikoisen yhteensattuman.
Itse sanon tässä nyt yhden asian heti alkuun: olen Palestiinan valtion perustamisen puolesta. Sitä valtiota vain ei ole, vielä. Joten "Palestiina" nimen käyttäminen herättää kyllä kuulijassa/lukijassa hienoista hämmennystä. Termeistä on syytä pitää kiinni.
Suomella on takanaan 700-vuotinen historia Ruotsin vallan alla, ja satakunta vuotta Venäjän vallan alla. Tuona aikana kuitenkin kehitimme ne erityispiirteet, jotka itsenäiselle valtiolle kuuluvat. Suomessa oli oma "esi-eduskuntansa" ( sääty-edustukselliset valtiopäivät ja parlamentti ), oma raha, oma postilaitos jne. jopa koululaitos. Suomen kehitykselle on ollut leimaa antavana piirteenä rauhallinen ja rakentava kehittyminen kohti itsenäisyyttä, jonka sitten saimme 1917. Joskus toivoisin palestiinalaisilta samaa, rakentavaa asennetta. Ja väkivallantonta vastarintaa, Gandhin tyyliin. ( Olenko kenties liian idealistinen? ) Oli miten oli, en kuitenkaan koskaan ole kieltänyt heidän oikeuttaan itsenäiseen valtioon.
"Jos runoilija pitää nimittää Palestiinaa isänmaakseen, mikä oikeus muilla on kieltää se?" -Tunnelatauksen voimaa tuskin kukaan kieltää, silti on minusta ainakin hiukan omituista käyttää sellaisen valtion nimeä, jota ei olemassa ole. Suomikin oli Suomen suuriruhtinaskunta ennen itsenäistymistä. Tätä termiä ei moni isommin karsastanut.
Odotamme varmasti kaikki jännityksellä Palestiinan perustamista, ja sitä, mitä Palestiinan valtiosta sitten tulee. Itse uskon että tällaisen valtion perustaminen on mahdollista. Siihen asti on varmaan parasta käyttää asioista edelleen niiden oikeita nimiä ja pitää pää kylmänä.
Siis eihän tässä puhuta Palestiinasta valtiona, vaan alueesta nimeltä Palestiina jonka kirjoittaja kokee isiensä maaksi.
Gant, sinä vaatimaton sielu! Et kertonutkaan, että tämän valitusrunon kirjoittaja olit sinä! Oletan ainakin, että kirjoitit sen, koska tunnut tietävän mitä runoilija milläkin ilmaisulla tarkoittaa. Me muut taiteenharrastajat joudumme vain edelleenkin otaksumaan, tulkitsemaan ja uudelleen tulkitsemaan ja ennen muuta, ottamaan sanasta miestä.
T: ihmelammas
"Leivästä enkelten.." sai osan ihmelammas
Hyvä että valaistut. Panis Angelicus tekee sinulle vain hyvää.
Eikö se tekisi hyvää meille kaikille?
En nyt vain tarkoita Tuomas Akvinolaisen viisautta ja kaunista runoa ( palestiina-runoilija olisi voinut ottaa oppiakin ) vaan kristinuskoa noin yleisesti?
Jos alueen vanhaa nimeä käytetään, se sisältäisi silloin myös alueen juutalaiset...
Runo on tavattoman surullinen,mutta myös kaunis ja
tunteella tehty.
Jos ajattelemme ihmiskuntaa kokonaisuudessaan,on
ahdistavaa ajatella,että nuo rivit kävisivät tänään kuvaamaan niin monen kansan tuntemuksia ja olisivat historian aikana käyneet vielä useamman kansankohtalon peiliksi.
Samat tuntemukset olivat varmasti juutalaisilla niiden 2000 vuoden aikana,jonka he joutuivat olemaan karkoitettuna pois esi-isiensä maasta.
Tänään ne sopisivat myös kurdikansalle ja tsetseeneille, tiibettiläisille ja monen monituiselle itsenäisyydestään turhaan haaveilevalle vähemmistökansalle...
Miksi me ihmiset teemme tämän planeetan niin vaikeaksi paikaksi elää niin monille?
Itsemurhaiskujen tien toivoisi jo päättyneen ja sovinnonhalun alkaneen. Onko turha toivo?
Aikuinen mies, kirjoitit kauniisti. Kiitos sinulle siitä. Sopu on aina parempi kuin sota, ja ihmisten pitäisi osata elää rauhassa ja keskustella asioista ilman, että otetaan kättä pitempää apuun.
Sovinnolle taitaa olla laihat edellytykset, mutta ovat ne silti olemassa. Asia, joka saa minut pillastumaan on se, että kummallakin puolella, ja jopa TÄYSIN kriisin ulkopuolisissa maissa, pyritään lietsomalla lietsoa vihamielistä ilmapiiriä ja ylikuumentuneita tunteita. Kai se sitten kertoo ihmisluonnossa aina kaikkialla olevasta pahasta, että täytyy tällaista kiihotusta toteuttaa. Osaisin hyvin kuvitella myös sodan ja väkivallan tänne Suomeen, nyt kun olen hiukan lukenut näitä Palestiina-Israel-viestejä.
Joskus mietin, että mitäs sitten tehdään kun tämä tilanne lähi-idässä rauhoittuu. Kenen puolesta sitten alamme kiivailla. Lähi-idästäkin on tullut pelkkä poliittinen keppihevonen monelle suomalaisille, ilmeisistä syistä. Samaan aikaan saavat tsetsheenit ja muut ihan rauhassa kärsiä ja kuolla, heillä ei kai ole väliä, koska eivät tarjoa poliittisessa mielessä mitään puolustettavaa. Voi meitä.
Ihmeekseni sain tänne aikaan myös asiallista keskustelua. Harmillisen vähän, eittämättä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Löysin runon alun perin kirjasta nimeltä "Rakkaani Palestiina", kirjailijatar oli suomalainen valokuvaaja, joka oli kolme vuotta kiertänyt kuvaamassa Palestiinaa, pakolaisleirejä, kyliä ja kaupunkeja. Ne vuodet olivat vuodet 1979-1982. Itse olen synytynyt vuonna 1980. Yksi kirjan kuvista on päivätty samalle kuukaudelle vuonna -80 jona olen syntynyt. En voinut olla ajattelematta, että koko sen ajan, kun olen ollut elossa, monet palestiinalaiset (näinhän saa edelleen sanoa, vai kuinka?)ovat eläneet pakolaisleireissä, kuolleet länsimaalaisten luoteihin tai yrittäneet elää elämäänsä alkeellisissa oloissa.
Eikä minun ikäni edes riitä. Israel luotiin toisen maailmansodan jälkeen pönkittämään Brittien siirtomaavaltaa Palestiinalaisalueella. Itseasiassa nuo "jumalan lupaamat pyhät maat" eivät suinkaan olleet ainoat, joita harkittiin Israelin sijainniksi, vaan useita muitakin kohteita oli käsittelyssä, osa Afrikassa, osa Etelä-Amerikassa. Mutta koska Palestiina (sillä nimellä sitä silloin vielä kutsuttiin) sattui olemaan niin epäkiitollinen siirtomaa, ettei kukaan emämaasta suostunut muuttamaan sinne, asuttajiksi laitettiin koko maailman tuella juutalaiset. Joista osa halusi muuttaa sinne aivan yhtä vähän, kuin palestiinalaiset halusivat heidän muuttavan.
Puhutaan sukupolvista, jotka ovat syntyneet telttakylissä, paenneet aina uusien israelilaisten kylien ja kaupunkien alta. Kun ei ole luvallista rakentaa uusia taloja eikä edes korjata vanhoja, silloin nukkuu teltassa vuosikymmeniä, alttiina niin öiden pakkaselle kuin päivien polttavalle auringolle.
Minä en hyväksy siviilien tappamista minkään asian vuoksi. Mutta näen, etteivät ihmiset, joilla ei ole mitään, minkä vuoksi elää, joiden ystävät ja sukulaiset kuolevat leirien pommituksissa, nääntyvät nälkään tai kuolevat puutteellisen sairaanhoidon vuoksi, osaa enää tehdä muutakaan. Kuinka monta kertaa sinut tulee ajaa ulos kodistasi, ilman omaisuuttasi, marssittaa päämäärättömästi aavikolla ennen kuin olisit kypsä tekemään jotakin niin epätoivoista, kuin räjäyttämään itsesi ja mahdollisimman monta muuta mukanasi?
Päätellen lukemistani viesteistä, voisin arvella, että väkivaltaa voi syntyä jo siitä, että ihmiset ovat eri mieltä kahden maailman miltei päinvastaisella laidalla sijaitsevan valtion asioista. Ihmiskunnan inhimillisyyden kudos on niin kovin ohut ja sen alla olemme pahempia, kuin eläimet saattavat koskaan olla. Ihmiset ovat tarkoituksella julmia.
Valitettavasti emme näe loppua itsemurhapommituksille, ennen kuin annamme ihmisille syyn olla ennemmin elossa kuin kuolleina. Fanaattisuus nousee epätoivosta, siitä epätoivosta, joka sanoo, ettei ihminen voi vaikuttaa kuitenkaan omaan elämäänsä. Palestiinalainen tai israelilainen, afgaani, kuubalainen, irakilainen, jokainen heistä haluaa päättää elämästään. Länsimaiden, YK:n ja NATO:n sanelupolitiikka luo epätoivon, epätoivo luo terrorismin.
Me voimme tietysti huudella passiivisen vastarinnan perään, mutta ero on huikea. Gandhi oli koulutuksen saanut lakimies, keskimääräinen palestiinalainen ei osaa lukea. Väkivalta vetää puoleensa väkivaltaa, sanotaan. Voimme vaatia passiivista vastarintaa vasta sitten, kun emme enää itse harjoita terroria ja väkivaltaa.
Se, mitä lähi-idässä tapahtuu ja millaisiin ratkaisuihin siellä ihmiset päätyvät, ovat tietysti viime kädessä kiinni heistä itsestään. Ei suomalainen tai muunkaan maalainen osaa tilannetta täysin selvästi nähdä, koska emme sitä itse elä. Ei kuitenkaan tarvitse olla suurikaan neropatti, kun huomaa, että palestiinalaisten haaveet ovat nyt parin viime päivän aikana saaneet melkoista takapakkia. Ja syy on juuri näiden itsemurhahyökkäysten. Koska nyt sattuu olemaan niin, että jokainen reaktio herättää vastareaktion. Jokainen itsemurhaisku vain kiristää tilannetta. Nyt jo näemme kuinka Israelin poliittisessa johdossa sellaiset ihmiset kuin Netanjahu ovat sitä mieltä, että mitään myönnytyksiä ei pidä tehdä. Sharon, vaikkakaan ei täydellinen poliitikko, olisi tarjonnut edes jotain. Mikä sitten on parempi, vähän vaiko ei mitään?
Minusta itsemurhaiskut ovat äärimmäisen huonoa PR:ää palestiinalaisille ja lisäksi ne eivät auta palestiinalaisia, antavatpa vain Israelille lisää aihetta kiristää otetta. Maailman myötätunnonkin saisi paremmin, jos pitäisi matalaa profiilia.
Varmasti itsemurhaiskujen syy on juuri tuo mitä sanoit: sivistymättömyys. Mutta eivätpä toisaalta kaikki intialaisetkaan olleet Gandhin aikoina mitään akateemikkoja. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että sitoudutaan johonkin linjaan ja se linja pitää.
Mitä tarkoitit tuolla, että terrori loppuu vasta sitten, kun emme itse harjoita terroria? Tarkoitatko, että Suomi kenties terrorisoi jotakin maata, jos, niin mitä? Aina maailmassa on joku asia pielessä, näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Se ei silti oikeuta mitään itsemurhaiskuja, ne ovat moraalisesti tuomittavia, ja kuten sanoin, ne eivät auta palestiinalaisten asiaa.
Minusta mainitsemiesi maiden valitsemista menettelytavoista ei voi syyttää yksin länsimaita. Ei kukaan ole pelkkä avuton uhri, meillä jokaisella on vastuu teoistamme. On vastuutonta sanoa että "no enhän minä muuten olisi, mutta kun maailma on niin kakka, niin menenpä ja tapan pari ihmistä protestiksi". Tällaisia selittelijöitähän löytyy muuten Suomestakin. Mikään ei ole koskaan oma syy, kaikki on aina jonkun muun, ulkopuolisen syy. Laimeaa.
Pahuus ihmiskunnassa ei kuulu vain länsimaille, kyllä sitä on kaikkialla. Ja niin on myös hyvyyttä, onneksi. Oikean vaikuttamisen tavan löytäminen on joskus vaikeaa, mutta koskaan ei tosiaan pitäisi unohtaa sitä, että yksilön vastuu teoistaan on luovuttamaton. Kukaan ei pakota ketään marssimaan pommin kanssa yhtään minnekään.
Itse en henkilökohtaisella tasolla tajua tässä sitä, että millainen ihminen tahtoo mennä Luojansa luo itsemurhaajana ja murhaajana. Mutta toisaalta, itse olenkin kristitty. Meillähän itsemurhaa ja murhaa pahempia asioita on vaikea kuvitellakaan. Muissa uskonnoissa asia on toisin.
En malta olla kirjoittamatta,kun kommentoit saamiasi vastauksia.
Olet kovin nuori minun näkökulmastani; lapseni ovat sinun ikäisiä.
Ei ikä tietystikään mikään vika ole,mutta nuori ihminen ei näe vielä kaikkea kovin laajasti.
Haluaisin kaikella ystävyydellä kirjoittaa muutaman lisäyksen tekstiisi.
Kun näit kuvan palestiinalaisista sinun
syntymävuodeltasi ja kuukaudelta,tuli tilanne ymmärrettävästi sinua lähelle.
Kuitenkin samaan aikaan on kaikkialla maailmassa asunut lapsiperheitä vielä huomattavasti kurjemmissa oloissa kuin tahallisesti ylläpidettyjen palestiinalaisleirien asukkaat.
-Tiedäthän,että arabimaat tieten tahtoen antavat noiden leirien pysyä noin ankeina,jotta olisi moraalinen syy väittää Israelia syypääksi tilanteeseen.
-Mitä tarkoitit länsimaalaisiin luoteihin kuolemisesta? Israel on Lähi-idän juutalaisvaltio ja länsimaalaisia ei ole taistelemassa palestiinalaisia vastaan,vain israelilaisia, ja hekin vain silloin,kun heitä vastaan on tehty tappavia terrori-iskuja.
Israelia ei luotu "pönkittämään siirtomaavaltaa",
vaan kotimaaksi niille vähille juutalaisille, jotka jäivät henkiin meidän eurooppalaisten perustamista hirvittävistä tuhoamisleireistä.
Sitä noin 6 miljoonan surmatun siviilin taakkaa meidän on vaikea koskaan heille hyvittää.
Eikö ollut muuten jännittävää,että juuri Raamatun kuvaama Luvattu maa sitten tulikin jälleen juutalaisten kotimaaksi 2000 vuoden maanpakolaisuuden jälkeen. Siinä vasta pakolaisuuden asiantuntijoita !
Telttakylät ovat hieman harhauttava kuva nykyisistä pakolaisleireistä,jotka eivät eroa paljonkaan tavallisista alueen kaupungeista.
Eivät Jeninin tuhoutuneet talot olleet telttarakennuksia...
Käydessäni Israelissa näin kyllä lähellä Kuollutta merta teltta-asuntoja,mutta ne olivat beduiiniarabien suuria telttoja,joiden asukkaat eivät muuten olleet juutalaisille vihamielisiä.
Israel ei sijaitse "maailman päinvastaisella laidalla",vaan muutaman lentotunnin päässä Välimeren rantavaltiona.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siviilien tappamisen mielettömyydestä.
Uskon,että tavallinen palestiinalainen on julmasti
valittu pelinappula äärimmäisen kovassa poliittisessa kamppailussa,jota arabimaat ja Israel käyvät alueella asumisen oikeudesta.
Jos tätä ongelmaa ei tahallaan pidettäisi hengissä
kylvämällä jo lapsesta lähtien palestiinaiskasvatuksessa ja kouluissa vihaa Israelia kohtaan ja pitämällä leiriolot normaalia
surkeammassa kunnossa propagandatarkoituksessa, nämä kaksi jo riittävästi kärsinyttä kansaa, juutalaiset ja palestiinalaiset, voisivat vihdoin
tehdä sovinnon ja elää lopultakin rauhassa.
Uskotaan,Tiitiäinen,että sellainenkin aika vielä koittaa!
Väittäisin vakavalla naamalla, ettei rauha Israelin ja palestiinalaisten välillä ole kiinni yksinomaan isrealilaisista tai palestiinalaisista. Yksittäiset ihmiset tai kansat harvoin ovat kovin innokkaita taistelemaan keskenään. Fanaattisiin mittoihin yllytetty taisteluraivokin laantuu kummasti, jos maa laitetaan kauppasaartoon. Netanjahu hiljenee, kun yankit lakkaavat lähettämästä uusia ammuslaatikoita. Tietysti taloudelliset pakotteet purevat heikosti miltei kivikaudella jo valmiiksi eläviin palestiinalaisiin, jotka taistelevat lähinnä viskomalla tankkeja kivillä. Kivet eivät noin vain lopu kesken, aavikolla.
Vaikka itsemurhaiskut kiristävät entisestään tilannetta ja vaikka ne kuinka kääntävät maailman sympatiat israelilaisille, mitä palestiinalaisten tulisi sitten tehdä?
1. Ristiä kätensä ja odottaa ammutuksi tulemista rauhallisesti ja hätääntymättä kotonaan? ("Älkää etuilko jonossa, jokainen ammutaan varmasti!")
2. Kaivaa itselleen valmiiksi kuoppa ja asettua sinne sävyisästi kunnes joku ajaa tankilla yli?
3. Pitää kyllin matalaa profiilia, että israelilaiset kenties unohtavat heidän olevan lainkaan läsnä ja rakentavat uudet talonsa heidän päälleen?
Niin, provosoin tarkoituksella, mutta "anna kukka päivässä" ja "hymyillään maailma paremmaksi" eivät ole tähänkään mennessä olleet tehokkaita keinoja silloin kun vastassa ovat kiväärien piiput ja panssarivaunut. Edelleen siteeraan alkuperäistä kirjaa, jonka mukaan kolmasosa lapsista syntyy niin alipainoisina, että ne kuolevat ensimmäisten elinpäiviensä aikana. Siis vuoden -80 tienoilla. Tilanne ei ole ainakaan parantunut. Tai "lapset olivat menneet mykiksi näkemistään kauhuista." Tai nainen joka ei enää puhunut, nyyhkytti vain ja sanoi väliin "Jumalani, voi Jumalani!" sillä Israelin sotilaat olivat tappaneet hänen lapsensa hänen ja pakottaneet hänet ensin katsomaan, sitten astumaan poikansa kasvojen päälle. Kyse ei ole siitä, että palestiinalaiset kasvattaisivat lapsistaan terroristeja. Yksikään äiti ei lähetä lastaan kuolemaan ehdoin tahdoin. Kyse on siitä, että kasvatettiin lapset miten tahansa, väkivalta siittää väkivaltaa. Ei voida puhua sivistymättömyydestä, pitää puhua epätoivosta. Sivistymätön on sana, jonka tarkoitus on vain korostaa länsimaisen paremmuuden kuplaa.
Mutta "Terrori loppuu vasta, kun emme itse harjoita terroria". Ei Suomi yksittäisenä maana, vaan yhdessä muiden uusliberalististen, uuskolonialististen kapitalistivaltioiden kanssa. Näitä "kulttuurin ja sivistyksen liittoutumia" ovat mm. NATO, YK ja EU. Niiden riemukas tehtävä on levittää länsimaisen kapitalismin ja demokratian ilosanomaa kärsivään maailmaan. Juttu on siinä, että kolmannen maailman maat haluaisivat vapautta ja itsenäisyyttä, eivät Maailmanpankin, WTOn ja kumppaneiden kuristussiteitä kaulaansa. NATOn rauhanturvaoperaatiot ovat lähinnä naurettavia propagandan riemuvoittoja, sotia, joilla turvataan oikeuksia milloin öljyyn, milloin muihin halpoihin raaka-aineisiin. Meidän terrorimme on kulttuuriterroria, nälkäpalkkaan pakottamista, työehtolakien kieltämistä, hyväksikäyttöä ilman vaihtoehtoja, vanhaa hyvää kunnon siirtomaiden riistoa, uusien nimikkeiden alla vain.
Väkivalta on rakennettu sisälle järjestelmään, jossa elämme. Sen kauneus ja kauheus on siinä, ettei se ole suoraa fyysistä väkivaltaa meitä itseämme kohtaan, vaan fyysinen uhka on aina "siellä jossakin" ja tapahtuu pääasiassa "muille". Väkivalta meitä kohtaan on psyykkistä väkivaltaa, ajatusten turruttamista, muottiin pakottamista, vaihtoehdottumuutta ja alemmuuden tunnetta järjestelmää kohtaan. Mutta väkivaltaa joka tapauksessa, aina heikompaa kohtaa, aina massojen hallitsemiseksi.
Vika ei ole länsimaisissa ihmisissä, yksinomaan. He ovat vain sokeita luomalleen järjestelmälle. Vika ei ole Lähi-Idän suurissa monoteistisissa uskonnoissa, jotka eivät sovi yhteen ilmeisistä samankaltaisuuksistaan huolimatta. Vika ei ole Sharonin, Netanjahun tai Arafatin, he ovat vain näkyvä osa järjestelmää, eivät itse järjestelmä. Vika on siinä, että missä raha puhuu, siellä paska kävelee.
Ei, minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää, että joku voi päättää päivänsä itsemurhaiskussa. Minusta se on valitettavaa, toivoisin, ettei niin tarvitsisi olla. Toivoisin, että neuvottelemalla tai passiivisella vastarinnalla olisi jotakin annettavaa. Mutta asiaa on pidetty ilmassa yli 50 vuotta. Hyvä tahto ehtii sinä aikana kulua loppuun. Passiivinen vastarinta sortua kidutuksiin, raiskauksiin ja joukkomurhiin. Minä menen ennemmin Jumalani eteen ja sanon: "Katso, minä tein jotakin, jotta minun lapsieni ei tarvitsisi enää nähdä tätä kauhua." kuin kuolen kiltisti marttyyrina. Mutta minä en olekaan kristitty.
voi voi.
voi isänmaata.
voi etenkin kun semmosta ei ole.
voi kun kukaan ei semmosta hommaa
voi kun emme pysty siihen itse
voi voi meitä terroristeja
voi voi