Olen muutamassa helluntaiseurakunnassa ollut mukana. Kaikissa niissä on ollut omat paikkakuntakohtaiset eronsa painotuksissa ja ihmisissä. Luonnollisesti yksikään ei ole täydellinen. Sitä en odota. En itsekään ole täydellinen.
Mikä sitten tökkii? Se, että jos pyrin mihinkään toimintaan mukaan yhtään millään tavoin on aina seinä vastassa. En saa osallistua muuten kuin penkissä hiljaa istumalla. Kukaan ei seurakunnan rakennuksen ulkopuolella ota koskaan yhteyttä. Minun pitää olla aina se, joka sen tekee. Se nyppii jo pahasti. Johtuuko se siitä, että en aina ota kaikkea tapakulttuuria sellaisenaan oikeana? Siitä, että haluaisin tutkia Raamattua tarkemmin. Tarkoitan historialliselta, psykologiselta, antropologiselta ja etymologiselta kannalta sikäli kuin se johonkin asiaan sopii. Saan siitä paljon vaan yksin jään. Liikaa pelkkää viihdyttämistä. En sitä ole kieltämässä ja sillekin on tilauksensa. Se mikä tuohon viihdytykseen sisältyvään kulttuuriin sisältyy vain valitettavasti luo muunlaiselle ajattelulle esteellisen ilmapiirin.
Jään siis ilmeisesti tuon takia ja jonkin näkymättömän muurin vuoksi yksin. Ystäviä haluaisin joiden kanssa olla muutenkin kuin sanoa päivää kokouksen alussa ja siinä se. Kun pelkkä ilmeisesti sielunravintona tehty ohjelma jättää nälkäiseksi.
Lisäksi oudoksuttaa toisinaan ilmenevä totisuus. Pieni huumori nähdään liian usein pahana. Kauhean tarkka saa usein olla.
Sisäpiiristä vielä se, että osallistamisen esteenä olen kuullut myös perusteen, että vanhempani eivät ole asuneet koko paikkakunnalla ja ole uskossa. Minua ei siis sillä tavoin tiedetä. Ei se, että he eivät ole asuneet kaikkialla missä minä tms ole minun syytäni. Se ei saisi olla mitta. Tällöinkö olisi ovet auki kaikkeen? Mitä siis tehdä kun tulee joskus suoraa ja epäsuoraa viestiä, että monikaan asia mitä pidän tärkeänä onkin kuulemma turhaa?
Mikä sitten tökkii? Se, että jos pyrin mihinkään toimintaan mukaan yhtään millään tavoin on aina seinä vastassa. En saa osallistua muuten kuin penkissä hiljaa istumalla. Kukaan ei seurakunnan rakennuksen ulkopuolella ota koskaan yhteyttä. Minun pitää olla aina se, joka sen tekee. Se nyppii jo pahasti. Johtuuko se siitä, että en aina ota kaikkea tapakulttuuria sellaisenaan oikeana? Siitä, että haluaisin tutkia Raamattua tarkemmin. Tarkoitan historialliselta, psykologiselta, antropologiselta ja etymologiselta kannalta sikäli kuin se johonkin asiaan sopii. Saan siitä paljon vaan yksin jään. Liikaa pelkkää viihdyttämistä. En sitä ole kieltämässä ja sillekin on tilauksensa. Se mikä tuohon viihdytykseen sisältyvään kulttuuriin sisältyy vain valitettavasti luo muunlaiselle ajattelulle esteellisen ilmapiirin.
Jään siis ilmeisesti tuon takia ja jonkin näkymättömän muurin vuoksi yksin. Ystäviä haluaisin joiden kanssa olla muutenkin kuin sanoa päivää kokouksen alussa ja siinä se. Kun pelkkä ilmeisesti sielunravintona tehty ohjelma jättää nälkäiseksi.
Lisäksi oudoksuttaa toisinaan ilmenevä totisuus. Pieni huumori nähdään liian usein pahana. Kauhean tarkka saa usein olla.
Sisäpiiristä vielä se, että osallistamisen esteenä olen kuullut myös perusteen, että vanhempani eivät ole asuneet koko paikkakunnalla ja ole uskossa. Minua ei siis sillä tavoin tiedetä. Ei se, että he eivät ole asuneet kaikkialla missä minä tms ole minun syytäni. Se ei saisi olla mitta. Tällöinkö olisi ovet auki kaikkeen? Mitä siis tehdä kun tulee joskus suoraa ja epäsuoraa viestiä, että monikaan asia mitä pidän tärkeänä onkin kuulemma turhaa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Käyppäs osoitteessa www.bitchute.com/pikkulammas. Jos sieltä saisit vähän oikeata informaatiota ja ymmärtäisit enemmän.
Siellä on suurin osa transagendaa niistä videoista. Joitakin muitakin on vaan miten ne tuohon liittyvät? Kyseessä on ihan eri asiat.
Sisäpiiri hallitsee ja päsmäröi.
Aikuisesti, miten muuten sevoisi edes olla ?
Sano yksikin ihmisryhmä jossa jokainen ryhmän jäsen päsmäröi eli oikeasti hoitaa juoksevia asioita.
Tuossa ei kirjoituksen mukaan ollut kyse juoksevien asioiden hoitamisesta. Nekin tarvitsee tietysti hoitaa. Kyse oli ihan muusta.
Suhde sotarikoksiin määrittelee oletko roskaväkeä vai eliittiä.
Roskaväki ei ihannoi niitä ja siten on ulkopuolinen.
Helluntalainen ystävyys on jotain muuta, kuin aito ystävyys.
Tuollainen heitto ei kerro mitään ko asian totuudesta, eli halvalla menee.
Miten voi olla aitoa ystävyyttä jos ei mikään arkielämäszä anna siihen syytä, ei ole mitään siteitä millään tasolla, silloin jälelle jää se että ollasn synnytty saman jumalan hengestä!
Ei pudä heitellä asioista halpoja lauseita joita ei ole koskasn itse miettinyt.
Mikä arkielämässä sitten antaa sen syyn?
Jokaisella on omat kaverinsa, ei kukaan jaksa olla kaikkien ystävä, miksi pitäisi !?
Ei seurakunta ole mikään fasepuukki jossa on kolmesataa tykkääjää.
Seurakunta on paikka jossa ollaan siksi että raamatun ilmoitis on kelvannut omalle kohdalle.
Azia on liian monimuotoinen, kannattaa miettiä miksi en ole tyytyväinen ja onko se kestävää jumalan edessä.
Kukaan ei tietysti tarkoita, että kaikkien kaveri keitä käy. Se ei ole realistista. Ei pidä lukea sanomattomia merkityksiä tekstiin. Muuten vastauksestasi huomaa, että et ihan ymmärtänyt. Miksi puhua tykkäämisestä? Kyseessä on muut asiat.
Mene katoliseen kirkkoon. Vietnamilaiset eivät halua olle tekemisissä muiden kanssa, eivätkä juuri puolalaiset. Afrikkalaisissa ja filippiiniläisissä on on ystävällisempää porukkaa.
Olen muuten käynyt katsomassa. Ei siellä ollut juurikaan muita kuin Vietnamilaisia. Kaava oli itselle outo. En osaa heidän kieltään, joten mitä siinä sanoisit?
Onko luterilaiset aidosti ystäviä jokaisen kirkkonsa jäsenen kanssa !
Saanen epäillä suuresti sellaista.
Olen jopa lukenut medioista että jopa tappelevat keskenään.
mitä sä luterilaisuutta helluntailaisuuteen vertaat ?
palstan aihe on : > keskustele HELLUNTAILAISUUDESTA <
Kukaan ei aidosti ole ystävä kaikkien viiteryhmänsä edustajien kanssa. Osa jää tasolle, jolla tunnistaa nähdessään tietämättä edes nimeä. Joillakin on riitoja keskenään. Kuitenkaan tuskinpa Kukaan meinaa, että kaikkien kanssa. Kaikkien ja yhdenkin välillä on monen ero.
Sotarikosten hyväksyminen tai arvostelu antaa aivan toisen ulottuvuuden ystävyyteen.
Siinä on kuolema läsnä.
Mutta sehän edellyttää aikamoista läheisyyttä...tässä on nyt jokon solmu ratkaisematta.
Yhteys ihmisten välillä vaan miten? Mikä on yhteys jos sitä ei ole tai siihen pääse? Kaikki eivät ole luonnostaan niin hyviä tutustumaan. Yhteinen kokoontuminenko riittää? Muutenko ei mitään väliä? Joku voi haluta olla tiiviisti kaikkien kanssa vaan ei jokainen. Miksi on niin vaikeata ymmärtää, että itse kukin haluaa samanhenkisten yhteyttä ja myöskin jossain määrin edes mahdollisuuksien mukaan oman näköistään asiaa?
Lauletaan yhdesdä vursi 261 !
Yykaa koo..ooon vaiiikeaata rakastaaaa, muuuttt oooppivaaanivoiiisiiinnn...
Vietnamilaiset käyvät suomenlielisessä messussa.
Muita kansallisuuksia löytyy englanninkielisestä messusta.
Meno ei paljon eroa helluntailaisten kokouksista.
Ihaninta ihmisessä on nähdä Pyhän Hengen läsnäolo.