Ihanalle miehelle, jolla on kauniit silmät

Mutta et kuitenkaan voi kertoa sitä hänelle, Saattaa muuten jäädä haaveeksi.

Tää rakkauden tunnustu tuntu tosi omalta niin vastaan tähän kuin hänelle:

"Ihmettelen kuinka voit itseäsi aliarvioida, pitää muka vääränikäisenä, ehdottomana, itsestäänselvyytenäkin ehkä joillekin?"

Vastaan tähän kuin hänelle: tiesin aina sun iän, valehtelin vaa muille, koska halusin pitää sun identiteetin salas, että et sais ikävii viestei tai häirintää, no tiiäthän. :) Sanoin mun exälle sun oikeen iän ,vaikka en teknisesti sitä tiennyt silloin viel, arvasin vaan. Itseäni taas vihaan menneisyyteni takia ja saamattomuuteni lol. :,)

Sun seuras taas ooon ollut rehellinen ja oma itseni enimmäkseen, koska se on helppoa ja luontevaa.

Jos oikeesti ees olisit hän, niin tunne hyvin samanlaisia tuntemuksia sun seurassa, ja siks oon osittain ollut niin sekasin.

Mun sydän ei todelkaa oo puhdasta kultaa, oon kamalan narsitinen ja itsekäs, minkä oon tajunnut pikkuhiljaa.. kai, sen sijaan sä oot oikeesti tosi epäitsekäs ja ihana ihminen, mut joo on meis paljon samaa silti, ja haluisin olla vähemmän epäitsekäs, et voisin olla sun arvoinen ihminen. Vaik tiiän, et pohjimmiltaan meidän luonne on tosi samankaltainen.

Sporttisuudestkaan en tiiä, kun se vaihtelee. Mut yritän parhaani , rakastan treenaamista <3 :3

Mut en usko ,että tää oli mulle välttämät, mut oon imarreltu jos oli.

Kuka hän onkin, ole hänelle mahdollisimman suora ja rehellinen niin hänkin voi olla. Kun tietää ja tuntee voimakkaan yhteyden, silti ei voi välttämättä sanoa tai tehdä jotain kun ei voi luottaa omaan vahvaan tuntemukseen, on liian epävarma omasta vaikutuksesta ja olisiko edes suotavaa olla aktiivisempi.

Ihanaa joulua sinulle!

Wau, hän kuka sinut saa on onnellisin mofo ever. ,🙂
Kerro nyt kaikille millä kirjaimella hänen nimensä alkaa.

Minä yksinäinen haluaisin omia tämän ja toivoa, että hän rakas ajatteli juuri minua kirjoittaessaan näin valtavan ihanaa kirjoitusta, josta moni asia osui minuun. Tämä kirjoitus koski minua erityisen paljon, sekä osui syvälle sieluni sopukoihin. Lämmitti mieltä ja sydäntä lukea tätä. Osaat sanoittaa ajatuksesi hienosti. Tunteet nousi pintaan, kun ajattelin häntä ihanaa. En kuitenkaan usko, että minuun on kukaan ihastunut tai pitäisi komeana, karismaattisena, seksikkäänä, sporttisena, jne. Omin jokatapauksessa tämän kirjoituksen ja menen nukkumaan hyvillä mielin. Jos yrität edistää tätä asiaa irl niin pyrin tulemaan vastaan ja omalta osaltani tekemään asian helpommaksi. Olitpa minun hän tai et niin vaikutat ihanalta ihmiseltä. Hyvää joulua sinulle!

Nähdään ja tavataan nuku hyvin.

rakas kaivattuni 😔 oikein paljon kiitos todella kauniista sanoistasi 💌 rakastan sua eniten maailmassa 💝 haluun antaa koko lyhyen elämäni sulle rakas 💖 oot todella ystävällisen oloinen, luotettava, rauhallinen, nainen 💕 todella harvinaislaatuinen, ja sä voit koska vain soittaa tai laittaa viestii ihan mistä aiheesta voin ja mihin aikaan vain 📲 oon elossa enää vain sua varten 💕 en voi elää ilman sua 😪 oikein rauhallista joulupäivää rakas muruseni ✨ paljon haleja 🤗 kiitos että oot ystäväni 🙏 ikävä sua rakas 💔
Antti Elme Makkonen 24v. helsinki 😥🥀🎗️✨

Ooh, mikä kirjoitus. Toivottavasti pääset asiassa eteenpäin.

Hulluna susta sinisilmäinen mies❤️

Olipa hieno kirjoitus miehelle , ehkä juuri mulle. Ehkä jollekin toiselle, mutta kumminkin. Parasta täällä palstalla luettua tänä jouluna. Toivon. m>n

hieno sydän mukamas

mutta kaiken alta paljastuu sporttinen komistus isolla kikkelillä

naiset on noloja

Tulin käymään tänne nopeasti ja tämä hieno kirjoitus tuli ensimmäisenä vastaan ja jää nyt ainoaksi kirjoituksesi jonka luen. 🥹
Aloittajalle hyvää päivää!❤️

Oli kyllä hieno kirjoitus, ennenkaikkea omia tuntemuksia ja toisen tunnisteita täynnä ja ennen kaikkea - mikä ajoitus!

Ihmisten sisällä on paljon kauneutta kirjoittaa, maalata, säveltää, valokuvata, muotoilla, veistää, laulaa ym ym ym
Silloin kun taide syntyy sydämellä tehtynä, aitona se puhuttelee heitä, jotka voivat samaistua kokemaansa.
Hieno kirjoitus ap

Oih... Olipa mahtava aloitus jollekin 😍

Tavataanko joskus.

Marko

Voi luoja... toivottavasti hän mies ei ajattele tai toivo minun kirjoittavan näin., ettei hän pety. Tunnistan kyllä vetovoiman ja yhteyden välillämme. Pidän hänen silmistään, kun hän hymyilee tai naurahtaa. Viihdyn hänen kanssaan. En kuitenkaan palvo häntä näin, enkä ole hullaantunut, en ainakaan vielä. Siihen minun pitäisi tuntea hänet paremmin ja olla pystyä luottamaan meihin.

Mukavaa, jos kirjoitukseni resonoi useammalle ihmiselle ja vieläpä positiivisella tavalla.
Kirjaimista en lähde tässä puhelemaan, sen verran vain, ettei tässä kenestäkään ketjussa tarkasti jo yksilöidystä ole kyse.
Luulenpa, ettei tämä mies näitä sivuja edes lue..
Tai mistäpä minä sen tietäisin.

Ja mitä tulee naisten nolouteen.
No, kukin näkee maailman ja asiat aivan omalla, itse valitsemallaan tavalla.
Monikin asia voi näyttäytyä nololle tai naurettavalle, jos niihin haluaa negaatioiden kautta lähteä.
Itse en halua elää toisten oletusten ja ajatusten kautta tai ohjaamana.
Elän omaa elämääni.
Oli se jonkun mielestä noloa tai naurettavaa,
se ei ole minun ongelmani.

Ja lopuksi.
Kirjoitan hänestä kauniisti, rakastaen, arvostaen.
Olen vakuuttunut siitä, että hän on syvästi tunteva, aito ja herkkä yksilö.
En palvo tai jumaloi ketään.
(Lienen jo ohittanut teini-iän fanituksineen..)
Tunnistan hänessä vain oman turvapaikkani, henkiystäväni, sieluni puolikkaan.

Jos jotakuta tuntematonta siellä pelottaa, että joku kolmas henkilö kuvittelee hänen kirjoittaneen tämän tekstin, ole huoleti.

Ei näitä raapustuksia kuitenkaan ihan noin vaan ja jokaisesta kynästä tipahtele.
Kun alatte kirjeenvaihtoon, käynee selväksi etteivät sanankäänteet aivan tähän täsmää.

Kuitenkin, on selvää, ettei kukaan toinen voi puhua sinun suullasi tai kirjoittaa sinun elämäsi käsikirjoitusta.
Ei elävässä elämässä, eikä edes Suomi24:n ikävä-palstalla.

Rauhaa, rakkautta ja kaikkea hyvää.
-Alkuperäinen kirjoittelija ✨

Minä kyllä miehenä tykkäisin, jos joku ajattelisi minusta kuten ap omasta kaivatustaan.

Hieno anonyymi viesti jollekin. Kannattaisi varmaan kuitenkin puhua kaivatulle suoraan.

Olisko aika keskustella, kun seuraavaksi näette?
Taitava kirjoittelija olet. Selkeesti opettaja, tai vastaava? Rohkeutta kohtaamiseen❤️!

Ma miehelle terkkuja Veeltä. 😘😘

Hyvää ja onnekasta uutta vuotta sinulle
lempeän luja lehtorini.

Suonet anteeksi tämän julkisesti turhan tuttavallisen ilmauksen.
Ikävä saa kirjoittelemaan monenlaisia asioita..

Olemme molemmat aikuisia, järkeviä ihmisiä.
Tässä kaipauksessa ei sikäli ole mitään väärää tai kiellettyä.

Tuokoon ensi vuosi tullessaan kaikkea ihanaa meille molemmille.
Toivon kovasti siihen kuuluvan myös syvenevä yhteys välillämme.

Yhä sinua ikävöin.
- Alkuperäinen kirjoittelija ✨

En muista koska olisin lukenut mitään yhtä kaunista kuin aloitus. se on kirjoitettu aidosti.
Toivon niin että olisi minulle.
Minun ajatuksissani minun rakas, jonka kaltaista en ole koskaan aiemmin kohdannut.
Ajatukset menee sekaisin kun en voi olla kanssasi.
Helpottaa, kun muistelen kohtaamistamme, sitä miten kasvosi piirtyvät, sitä miten olet.
On kova ikävä❤️

Minkälaisessa tilanteessa AP kohtaa tuon maagisen miehen? Ja uskallatko antaa fyysisiä tuntomerkkejä miehestä? :)

Ei tämmöistä jaksa. Et ota enää yhteyttä kun estitkin mokoma nainen.

Olkoon menneeksi.
Todennäköisyys sille, että ne toisilleen oikeat ihmiset täällä toisensa kohtaisivat virtuaalisesti on niin häviävän pieni, ettei tässä sinällään ole mitään menetettävää.

Puhumattakaan siitä ovatko tunteet kussakin tapauksessa, kuten vaikka tässä omassani, edes molemminpuolisia.

Mutta asiaan.
Muutama fakta tiskiin siis.
Tapahtumapaikka itä-suomi, työpaikka.
Henkilöhahmot tietävät toisensa jo ajalta ennen työtoveruutta.
Ikäeroa on, mutta ei lainkaan liikaa.
Maaginen mies on tumma, pitkä ja ihana. 😘

Elämä on laulua, ilman sitä ei voi kunnolla elää. Tv. K mies

Niin ihmeellinen on elämä.
Ihmeen kauan piti minunkin rimpuilla suuntaan jos toiseenkin, ennen kuin uskalsin sen itselleni myöntää.
Sinä olet minulle se joku,
joku niin tarkoitettu ja tähdellinen.
Samaan aikaan turvallinen ja kuitenkin täynnä tulta ja kipinää.

Kaikissa asioissa on omat rajoitteensa.
Kuitenkaan oma mieli ei saisi olla se suurin rajoite.
Jos arvelet minun säikähtävän kertomiasi asioita ja pakenevan paikalta, luulet väärin.

Mitä enemmän olen kanssasi ja kuulen kertomuksiasi, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että haluaisin tutustua sinuun paremmin.
Jos ei muuten, niin ystävänä.

En kaipaa elämääni ketä tahansa.
En kaipaa myöskään minkäänlaista suhdetta hinnalla millä hyvänsä.
Nämä asiat eivät ole minulle se juttu.

Kaipaan juuri sinua.
Sinun kanssasi minun on hyvä olla.
Jokainen hetki, jonka vietän kanssasi antaa voimaa ja valoa arkiseen aherrukseen.

Voi olla sinun vaikea sitä kuvitella, kuinka suuri merkitys noilla pienillä tuokioilla onkaan.

Hetkessä, jolloin katson sinua, kuuntelen poikamaisen innostunutta selitystäsi ja silmiesi lempeää lämpöä, huomaan olevani perillä.
Kun lähdet pois, pieni osa minusta lähtee mukanasi.
Pidä sydämeni murusista hyvää huolta. ♥️
-Alkuperäinen kirjoittelija ✨

Ei lainkaan liikaa liene pyydetty tämä.
Se oli eilen, perjantaina.

Tämä tunne ajaa tekemään kaikenlaista.
Kirjoittelemaan tänne ja toivomaan asialle lempeitä tuulia.
Samaan aikaan peläten sitä, etten tässä elämässä pääsisi millään lailla häntä aidosti lähelle.

PS. Lopuksi voin kertoa "salaisuuden".
Tämä palstakirjoittelu on minun salainen pahe.
Kovin monikaan joka miut tuntee, tuskin arvaisi, että täällä kynäilen.
Mutta, kuten sanottu, johonkin tämä tunne on purettava, jotta kestää jiirissä enimmän aikaa.

-Alkuperäinen kirjoittelija ✨

Perjantai.
Tämä olisi voinut olla viikon paras päivä.
Mutta ei.
Nyt tämä on vain viikonlopun aloitus ja ikävä kasvaa kuin huomaamatta potenssiin sata.
Toisinaan moitin itseäni tästä kaikesta.
Miksi minä sinua kaipailen ja seuraasi halajan? Toisessa hetkessä muistan sen taas.
Itseään ei pidä huijata. Jos viimein on ymmärtänyt sen, mitä sydän kaipaa, ei sitä pidä käydä soimaamaan.

Toisinaan, kun kuuntelen joidenkin muiden puhetta sinusta, ihmettelen mielessäni.
Sanat, joilla sinua kuvataan, ovat niin outoja ja minulle vieraita.
Tyly, viileä, kova, ehdoton.
Kun minua katsotaan ja odotetaan kommenttia, jatkan asian vierestä ja vältyn paljastamasta omaa ajatustani.

Minä näen sinut toisin.
Ehkä sinun kuoresi on ajoittain juuri tuota. Teflonia, terästä ja kiveä. Sekoitus kaikkea mahdollisimman kestävää ja pintansa pitävää.
Sitä ei murretta voimalla tai väkisin, näin ounastelen.

Mielessäni mietin sitä, millaisena minä sinut näen. Jos oikein pinnistelen, muistan jo vuosien takaa, miten ystävällinen minulle olit.
Myönnettäköön, minulla on "norsun muisti", muistan asioita aikojen takaa, enkä herkästi unohda etenkään ikäviä asioita.
Toisaalta jotain mukavaa olen käsittänyt unohtaneeni. Kun muistan ne taas, huomaan hymyileväni.

Minä itse olen tällainen huoleton höpöttelijä. Rakastan elämää ja sen ihmeitä.
Monen monta vuotta olen elelin omassa kuoressani, melko onnellista elämää, mutta kuitenkin käsijarru päällä.
Kunnes tapahtui jotain, mikä sai minut heräämään siihen, ettei siinä ole mitään järkeä.

Ymmärsin, että jokainen saa aidosti olla sitä mitä on.
Myös minä, vaikka olen saanut kuulla jotain aivan muuta niin monet kerrat.
Ei tarvitse pyydellä anteeksi olemistaan tai ajatuksiaan.
Minusta tuntuu, että viimein annoin oman liekkini roihuta ja avasin sydämeni kaikille tunteille.
Se vaati paljon ajatustyötä, kyyneleitä, naurua ja suruakin. Mutta se kannatti. Nyt uskallan elää ja tuntea. Ennenkaikkea rakastaa.

Tästä päästäänkin siihen, miten minun sydämeni - se koviakin kokenut, sirpaleiksi aikanaan särjetty- lepattaa ja liekehtii lähelläsi.
Sitä tunnetta haluan vaalia.

Kuitenkin toisaalta, yksinolo kuluttaa minua.
Etenkin iltaisin, kaipaan niin kovasti kainaloa johon käpertyä.
Kättä, josta pitää kiinni. Syliä, johon painautua halaukseen.
Mutta olen päättänyt, etten etsi itselleni laastaria. En hae yhden illan seuraa.
Olen vakuuttunut siitä, että näillä kilometreillä on syytä jo ymmärtää se, ettei virtsaa itseään iirikseen.

Ne muut eivät ole sinä.
Joten katselen ja ihmettelen. Jutustelen kanssasi, jos mahdollista ja keskityn arkeeni kaikkine touhuineen.
Annan elämän soljua ja virrata omalla painollaan.
Aika näyttää, onko meidän tarkoitus saada toisemme tässä elämässä.
Toivon sitä paljon, mutta se ei ole yksin minun käsissäni tai toiveeni päässä.
Voi hyvin, olet niin tärkeä myös minulle.✨

Minä pyydän sinulta anteeksi.
Myönnän, että eksyin hiukan vanhoille jäljllleni tässä muutaman kerran.
Livahdin pois paikalta, vaikka olisin niin mielelläni jäänyt sinua moikkailemaan.

En vain pysty teeskentelemään tarpeeksi hyvin. Katseeni ei valehtele, kun sinuun katson.
Tiedän ympärillämme olevan niitä, jotka minusta sen osaavat lukea tilaisuuden tullen.
Niitä, jotka näkevät katseessani kaiken sen välittämisen, lämmön, kaipauksen.

Toivoisin olevani rohkeampi.
Eihän tässä ole kysymyksessä kuin minun sydämeni ja sen mahdollinen särkyminen.
Tai parhaassa tapauksessa aito rakkaus.
Minusta tuntuu joinain hetkinä kuin tämä olisi jonkinlainen kissa-hiiri leikki. Lähestymme, loittonemme, mutta emme uskalla ottaa ratkaisevaa askelta kumpikaan.

Niin tai näin.. Parasta tässä on se, että sinä herätät minussa kaikki nämä voimakkaat tunteet.
Näen sinut kokonaisena ihmisenä.
Et ole vain komea ulkomuoto tai karismaattinen olemus. Sinun asemasi ja saavutuksesi eivät myöskään ole minulle merkityksellisiä sinänsä, mutta ne tekevät sinusta sinut. Tärkeintä on sinun sydämesi ja sielusi.

Mielessäni olen luonasi taas.
Katson silmiisi ja silitän sänkistä poskeasi.
Toivon huomenna tapaavani sinut jälleen.
Olisi ilo jutustella kanssasi.

Tiedäthän, vanhat tutut, vanhat jutut. ✨

Ihana viesti miehelle. Kirjoitat kauniisti hänestä ja se on ihailtavaa. Upeasti!

T-mies

Ihana kirjoitus. Omin tämän.😍😘

Sanahelinä ei paljon lohduta.

Isken sinulle silmää ihanuus M nainen

Sydämessä liekehtii ja sielussa soi kaunein laulu.
Mikään tässä maailmassa, ei edes pienet villieläimet, ei saa kohta pidettyä minua pois luotasi.
Tässä ei ole mitään epäselvää tai arveluttavaa. Viimeistään nyt olen tajunnut sen.
Ihmettelen kuinka selkeästi kaikki pikkuhiljaa kristallisoituu, selkenee ja löytää uomansa.
Katse katseelta, askel askeleelta, yhä vain lähemmäs luoksesi. Jonain päivänä kukaan ei tule keskeyttämään ja pääsemme vielä lähemmäs totuutta.

Kiitos, kun olet olemassa.
Tätä jaksan toistaa yhä uudelleen,
mutta niin se vain on.
Vaikka emme sanoisi kohdatessamme sanaakaan, tunnen yhteyden kanssasi.
Sinun katseesi, joka kohtaa omani, on vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Kunpa pian olisi se päivä, kun voin arkailematta astella suoraan luoksesi ja sanoa sanottavani.
Viime aikoina olen ollut enemmän kuuntelupuolella, mutta mielelläni toki.
Haluanhan oppia sinut tuntemaan.

Vai tarvitseeko minun edes sanoa sitä?
Olemme molemmat aikuisia ja kaikenlaista nähneet, kokeneet ja läpi eläneet.
Näetkö sinä, miten saat minut hehkumaan?
Kuinka hyvin sopisin kainaloosi, lämpöösi lepäämään?
Sinun särmäsi minun kulmikkuuttani vasten, ne eivät olisi liikaa kummallekaan.
Voisimme puhua toisemme pyörryksiin tai olla ihan hiljaa, luulen ettei kumpikaan pahalta tuntuisi...

Kyyniset, katkerat ja kylmät ihmiset haluavat sanoa kaikkea latistavaa tästäkin kirjoituksesta.
Minä en välitä.
Haluan jakaa tämän onnen, ilon ja rakkauden. Sanat ovat kaikille saatavilla ja olemassa, minä haluan kirjoittaa tämän tunteen näkyville ja julki.
Olen pienestä tytöstä alkaen lukenut kymmeniä ja kymmeniä kirjoja, kahminut tarinoita muistiin ja sanoja sanaiseen arkkuuni.

Mutta kuitenkaan, ei mikään lukemani rakkausromaani ole osannut sanoiksi pukea tällaista, mitä koen kanssasi.

Valtava kaipaus.
Ikävä. Ajatukseni sinussa.
Kuinka hyvä on olla lähelläsi.
Katseeni, joka etsii sinua, merkkejä sinusta.
Joko lähdit, milloin tulet.
Ja se lämpö. Katseessa, puheissa, kaikessa olemisessa.

Kunpa minulla joskus iltapäivisin ei olisi näitä aikatauluja, jotka pakottavat kiirehtimään kotiin, kauemmas luotasi.
Olisi helpompi yrittää selvittää, mitä sinä todella ajattelet.

Minulla on sinua ikävä.

.....lla on sievä silmät, joita ajattelen päivin öin.

Onpa ihanaa huomata kuinka rakkaus versoo ja pulppuaa täällä ketjussa.
Ei ollut siis lainkaan huono idea tänne rivejä raapustella.
Toivon kaikille kaipaaville ja rakastuneille onnea sekä hyviä kohtaamisia sydämen valittujen kanssa.
✨

Viime tapaamisestamme on kohta 5kk. En voi unohtaa sinua, ruskeita silmiäsi ja tuuheaa tukkaa. Voi kunpa näkisin sinut vielä jossain. Olet vieraillut unissani monta kertaa ja ikävä on kova.

Perin erikoista ja oikeastaan ei ollenkaan.
Vaikka olen jo alkanut ymmärtää monia asioita uudella tavalla, silti välillä ihmettelen tätä kaikkea.
Miten voin aavistaa sinun olevan jossain, vaikka minkäänlaista tietoa minulla ei asiasta olekaan. Kuinka ollakkaan, yhtäkkiä olet siinä.
Ja yhtä pian jossain muualla.

Noh. Jos tässä välillä ajattelin osaavani ennakoida, miten tämän kaiken suhteen kannattaa toimia, huomasin nyt olevani ehken hakoteillä...
Toisinaan tuntuu, että minun pitäisi vain kertakaikkiaan marssia luoksesi ja sulkea ovi takanani. Katsoa silmiin ja kysyä: mikä painaa, haluatko kertoa?
Mielelläni kuuntelisin, jos niin paljon minuun luottaisit.

Sillä tiedän sen, miten monet asiat ovat raskaita ja vaikeita, toisinaan hankalia sanoittaa.
Silloin olisi ihanaa, kun olisi joku joka ymmärtäisi melkein jo puolesta sanasta.
Joku, joka olisi myös kokenut jotain sellaista, mikä on lyönyt polvilleen elämän edessä, pakottanut pohtimaan kaiken tarkoitusta.

Villi veikkaukseni on, että meidän keskustelumme saattaisivat kolahtaa uomiinsa hyvinkin sujuvasti.
Toki varma en voi olla, kunhan tässä ounastelen.

Niin tai näin. Kaikista eniten toivon sinun kuitenkin tietävän, parahin P, että en halua millään lailla loukata, järkyttää tai sekoittaa sinua tai elämääsi.
Välitän sinusta niin paljon, etten koskaan leikittelisi millään tärkeällä.
Oot mun mielestä vaan niin valloittava ja ihana.
Olen pahoillani. ✨

Minä se en vieläkään muista sitä, mikä on kupletin juoni.
Eilen illalla mietin nukkumaan käydessäni, olisipa jo huominen. Silloin varmaan satumme nenät vastakkain.. Alkaa olla jo ikävä.

Aamulla melkein nukuin pommiin, mutta kappas vaan, ei tarvinnutkaan lähteä mihinkään.
Pitkään tässä ollaankin oltu sairastamatta.
Ei tämä mitään outoa ole, tätä sirkusta minä pyörittelen päivittäin.

Tämä syvä ja hiljaa itsestään muistutteleva ikävä kertoo minulle paljonkin. Nämä tunteet eivät ole tuulesta temmattuja tai hetkessä syntyneitä.
Ne ovat vahvoja, vaativia. Ne on pakotettu piiloon jo joskus aiemmin. Siinä taidossa olen ollut ammattilainen kautta aikojen. Tunteiden piilottamisessa ja paikalta livistämisessä.
Nyt olen opetellut pois tuosta kaikesta. Enää en kietoudu ikkunaverhoihin, edes kuvainnollisesti.

Voit uskoa, että olen miettinyt tätä kaikkea ja paljon. Tiedostan taipumukseni yliajatteluun ja pyrin pysymään kohtuudessa.
Silti välillä kyseenalaistan omat ratkaisuni.
Olisiko minun pitänyt jättää syksyllä tulematta sinun luoksesi apua pyytämään? Olisin vain pysynyt omassa poterossani turvassa ja katse maahan luotuna.

Ei.
Ei minun olisi pitänyt toimia toisin.
Minun piti toimia juuri niin. Siinä ei ole kahta sanaa. Olen palannut tuohon syksyn kohtaamiseen useasti.
Joku asiaan vihkiytymätön taatusti pitää tätä täysin järjettömänä, mutta viis siitä.

Siinä olimme, katseesi kohtasi omani.
Kaikki ympäriltä häipyi hetkeksi. Oli vain silmänräpäys, johon mahtui kuitenkin pieni ikuisuus ja kaikki sanomattomat sanat.

Sen jälkeen veto luoksesi on ollut voimakas.
Yritän hillitä itseni, jotta et ahdistu.
Enhän voi varmasti tietää, onko kaikkien katseiden ja kohtaamisten taustalla sama tunne.
Tunne, joka minut saa kulkemaan sinne ja tänne.
Välillä teen tikusta asiaa ja huomaan löytäneeni sinut. Pelkkä loittoneva selkäsi saa sydämessäni aikaan lämpöisen läikähdyksen.

Siinä menet. Ja sinulla on kaikki hyvin.
Voinhan minä sinua katsella kaukaa ja tyytyä siihen.
Mutta toisaalta, meillä olisi niin paljon annettavaa toisillemme.
Jos uskaltaisin, sanoisin sinulle: älä epäröi, luota meihin.

En vaadi tai odota sinulta mitään.
Ainoastaan rakastan. ✨
Ai niin, oletkohan kuullut Mariskan ja Jussi Raunion biisin Loppuelämä? Jos et, ehdotan kuuntelemaan. Se on varsin mainio laulu.

Miksi olet ollut hänelle ilkeä niinkuin te kaikki naiset olette onneksi mulla on muija joka mua passaa kantaa puut sisälle tekee valkeen takkaan kumpikaan ei ryypätä ollaan samanlaisia luonteeltaan osataan ajatella järkevästi ja fiksusti

En ole koskaan ollut ilkeä tälle miehelle.
En ikinä. Muutoinkaan en ole ilkeä tai pahantahtoinen ihminen.

Ennemminkin olen ollut liian kiltti, tunnollinen, empaattinen. Vuosia jaksoin uskoa asioiden muuttumiseen, ihmisen hyvyyteen.
Aavistin pahaa ja petoksia, silti päätin luottaa. Kerrasta toiseen kuulin huutoa, uhkauksia. Katsoin kuinka ovista tulllaan läpi niin, että lukkopesät irtoilevat ja säleet lentävät.
Ihmettelin rikkotuvia esineitä, tarpeettomiksi nimettyjä, kalliita kuitenkin.
Se oli minulle tavallista.
Olin sammakko kiehuvassa kattilassa.
Lämpö nousi nousemistaan, minä sinnittelin.

Kunnes viimeinen raja tuli vastaan, eikä paluuta enää ollut.
Näytös oli ohi, esirippu laskeutui viimeisen kerran.

Joten pyydän, kasvottomat huudelkoot hävyttömyyksiään muualla.

Rakkaus on kaunista.
Vaikka minua se on tainnut satuttaa jo yhden elämän verran.
Mutta kuinka joutsen voisi ymmärtää, ettei jokainen muu siivekäs sitoudu yhtä syvästi, elämänmittaisin sitein, sivuilleen vilkuilematta.
✨

Kaunis kirjoitus jollekin.käy ihan kateeksi,jos saa tuollaisen ihmisen elämäänsä.

Voi kiitos kauniista sanoistasi.
Silloin tällöin kyseenalaistan itseni ja etenkin tänne kirjoittamisen järkevyyden.
Mutta toisaalta, olen huomannut kirjoitusteni tuovan ihmisille hyvää mieltä ja synnyttävän positiivista rakkaudellista hyrinää ympärilleen.
Joten, ehkä jonain päivänä kirjoitan muuallekin, mutta se tulkoon sitten, kun on sen aika..

Mutta sitten pari sanaa rakkaudesta.
On jännittävää oppia itsestään uutta joka päivä. Erityisesti omista tunteista ja niiden kohtaamisesta.
Huomaan selvästi, että vaikka arkeni on täynnä tapahtumia ja muuttujia, silti mieleni alati muistaa sinut.
Tuskallisen selvästi tiedostan ajan, jonka olen ollut kohtaamatta sinua.
Välillä ajattelen sinua niin intensiivisesti, että silmänräpäyksen verran olen kanssasi.
Hörhöilyä, sanoo joku.
No, jokainen pitäköön mielipiteensä, tämä on minun kokemukseni.

Entäpä se hetki, kun näen sinut taas?
Kerta toisensa jälkeen hämmästyn, kuinka vatsanpohjassani pyörähtää lämpöisesti.
Välillä ajattelen, jokohan olen tullut "immuuniksi", kun ei olla törmätty?
Ja joka kerta totean itselleni: ei, en ole tullut.

Omasta mielestäni olen aika taitava peittämään tämän sisäisen myllerrykseni.
Oikeastaan se on pikku pakko, muuten ympärillä pyörisi aivan liikaa avuliaita amoreita.

Elämä on ihmeellistä. Sen tarjoamat reitit ja polut ovat moninaisia. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka toisinaan asioiden käsittely ja ymmärtäminen vie aikansa.

Aika monen mutaojan ja aallonpohjan kautta kuljettuaan sitä alkaa pikkuhiljaa sisäistämään sen, mikä tässä on kaikista arvokkainta.
Se on tämä tunne.
Tämä lämmin ja valaiseva, sydäntä korjaava.
Vaikken tiedä, mitä sinä ajattelet, olen jo saanut paljon. Pelkkä olemassaolosi ja persoonasi on tehnyt minulle niin paljon hyvää.

Kuinka ihana ja arvokas oletkaan.
Älä unohda sitä koskaan.

PS. Ja muistutuksena meille jokaiselle:
ihan meistä jokainen on tärkeä ja arvokas omana itsenään.
Et saata arvata, kuinka monelle sinun olemuksesi ja läsnäolosi toimii valona pimeässä, lupauksena paremmasta päivästä. ✨

häkellyn kauniista sanoista...
sanaton..

Kun jokin toimii kuin ihmisen ajatus, se on parhaimmillaan luontevaa, vaivatonta ja vaistonvaraista.
Sinun kanssasi on juuri näin. Pikkuhiljaa saan sen huomata ihan konkreettisesti.

Monessa asiassa olen tyytynyt aiemmin "välimalliratkaisuihin".
Kunhan nyt jotakin ja jollain lailla.
Näissä tilanteissa olen eniten unohtanut itseni ja omat toiveeni sekä tarpeeni. Miltei koko elämäni olen käyttänyt enimmäkseen ensisijaisesti toisten tarpeiden ja halujen ohjaamana.

Sen aika on nyt ohi. Se on selvää.
On aavistuksen katkeransuloista huomata tässä neljänkympin huitteilla se, mitä itse todella toivoo ja kaipaa. Kuka itse syvimmältä olemukseltaan on. Sekä millaista on syvältä sielusta ja sydämestä kumpuava välittäminen, kaipaus, rakkaus.

Kun on lopulta tavannut ihmisen, jonka kanssa kokee olevansa samalla taajuudella.
Haluaako silloin lähteä surffailemaan eetteriin satunnaisten hittien perään?
Eipä kyllä halua.

Samaan aikaan olen äärimmäisen kärsivällinen, toisaalta en haluaisi hukata enää yhtään aamua, päivää, iltaa tai sydänyötä.

Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa.
Mitään asioita ei pidä pakottaa, mutta virtaa ei saa padota liian kauan. Lopulta se tulvii yli, halusimme sitä tai emme.

Välillä päivät tuntuvat pitkiltä.
Paljon autoilua, asioiden hoitoa, ajateltavaa.
Minä pystyn hoitamaan kaiken. Pidän langat käsissäni ja paketin kasassa. Vaikka välillä ilmassa on lukematon määrä palloja.
Joskus väsyttää enemmän, kuten tänään.

Näinä hetkinä, kun on antanut yhden päivän osalta miltei kaikkensa ja lepää peiton alla, kaipaa kovasti kuuntelijaa.
Sellaista kuuntelijaa, jonka kanssa ei aina tarvitsisi edes sanoja.
Ilmeet, eleet ja ajatukset toisinaan jo riittäisivät. Ihmistä, jonka kainalossa tyyntyisi myllertävä mieli ja palaset löytäisivät paikkansa.

Silti tajuan kipeän tarkasti sen, että haluaisin kuitenkin puhua ne tietyt pahat mieleni juuri sinulle.
Sinä olet aikuinen mies, jolla on jalat tukevasti maan pinnalla. Sinunlaisen ihmisen kanssa ei tarvitsisi pelätä seuraavaa tuulenpuuskaa tai arkailla ainoatakaan sanaa.

Niin. Sekin on tullut huomattua, että alkaa olla vaikeaa, jos en pääse hetkeen kanssasi yhtään sanoja vaihtamaan tai edes samoissa paikoissa viivähtämään. Vaikka tässä kuinka lappaisi jäitä hattuun ja yrittäisi olla niin kuin ei olisikaan, ei auta. Sydämeni kaipaa sinua.

Viikonloppuna keskityinkin pelkästään lepäämiseen. Pakolliset kotihommat ja tosi paljon unta. Tuli kyllä tarpeeseen. Kaikesta tästä lepäämisestä huolimatta, olen jotenkin vajaatehoilla koko ajan.
Olen pyöritellyt tuota asiaa nyt niin huolella edes takaisin, että tiedostan ja hyväksyn syyn siihen.
Ei liene vaikea arvata, että syy on tämä tunne.
Kun en sinua näe, kuule, tapaa tai kohtaa, jokin minussa kutistuu, pienenee, heikkenee.
Olen oma itseni, hoidan juttuni, mutta koen ikävää ja vaillinaisuutta.
Vaikka tämä rakkaus antaa voimaa ja valoa sekä paljon positiivista virettä, tekee se minut myös haavoittuvaiseksi ja herkäksi.

Mutta hyväksyn kaiken tämän ehdoitta ja otan vastaan. Sillä ne hetket, kun olemme yhdessä ovat ihania. Kunpa voitaisiin viettää enemmän hetkiä yhdessä jutustellen, oleillen, tutustuen.

Jos uskaltaisin olla rohkea, kysyisin perjantaina saako sinulle antaa ystävänpäivähalin?

Minulle saat antaa halin kysymättäkin ihanuus

Voi, enpä usko kenenkään minua ihanuudeksi kutsuvan.
Huomenna on ystävänpäivä. Vuosi kulunut taas yhdestä tietystä vedenjakajahetkestä.
Minkälainen tunteiden mylläkkä mielessäni onkaan.
Koen jättäneeni menneen taakse, vaikka helppoa se ei ole ollut ja kyyneleitä se vaatinee vielä useamman kerran.
Ja sitten olet sinä, joka herätät minussa kaikki uinuvatkin sävelet soimaan pelkällä läsnäolollasi.
On vain annettava tunteen tulla ja kertoa tarinaansa, kenties viedä jonnekin.
Perille kenties?

Onneksi on jo ilta.
Olen taitava olemaan reipas. Vielä taitavampi olen tarvittaessa piilottamaan todelliset toiveeni.
Ei tullut halausta, eikä kunnollista kohtaamista.
Se ei ollut sattumaa. Kyse on valinnoista. Hyväksyn sen ja vetäydyn.

Tämä viikko on ollut tuskaa.
Olen niin väsynyt ja sydämeen sattuu.
Nyt olen itsekseni ja saan itkeä niin paljon kuin on tarvis.
Joku, joka vuosia uskotteli minua rakastavansa kääntää vielä puukkoa osin jo arpeutuneessa haavassani niin paljon kuin pystyy.
Kai tämä minulle paljon vielä opettaa ja kaikella jokin tarkoitus on.
Tiedän ettei kukaan, varsinkaan sinä, ole luvannut minulle yhtään mitään.

Vaikka aavistin tämän aallonpohjan tulevan, mietin silti, miten monella tavalla sydämeen ja sieluun voi sattua.
Minun lohduttava sylini on luonani vain öisin unessa. Lämmin halaus, pehmeä silitys poskellani.
Ja sitten herään uuteen aamuun ilman sinua.

Voi mitään draamaa.. zzz

Kiitän tästä tuikitärkeästä mielipiteestäsi, jonka koit ehdottoman tärkeäksi tähän ilmaista.
Minusta on äärettömän viehättävää, että vaivautuu kommentoimaan jotakin omasta mielestään täysin turhaa kirjoitusta yhtään millään lailla.

En kirjoita tänne siksi, että hakisin sillä tunnereaktioita tuntemattomilta ihmisiltä anonyymillä palstalla.
Tässä ei ole kyse draamasta, vaan minun elämästäni ja tunteistani.
Saattaa olla, että jollakulla muulla on tasaisen tappava elämäntyyli ja kastemadon tunne-elämä. Silloin kaikki on varmaan ihan tasaista ja yllätyksetöntä..

Toki en voi tietää muista kuin itsestäni, joten en keskity tähän sen enempää.
Olen itseasiassa miettinyt, miten mukava ilmapiiri tämän ketjun kommenteissa on miltei koko ajan vallinnut. Toivon sen jatkuvan.
Tai sitten laitetaan virtuaalinen sulkakynä naulaan ja keksitään jotain muuta..

Huh. Ei nukkumalla hellitä tämä väsymys, mutta eteenpäin mennään..
Asiat ottavat oman aikansa ja siihen on varauduttava.
Itkut ja ahdistukset täytyy saada itsestä ulos. Muuten ne jäävät jumiin sisimpään ja aiheuttavat lopulta fyysisiä kiputiloja.
Ja muutoinkin nämä asiat on käytävä läpi, jotta voi joskus ottaa seuraavia askeleita eteenpäin.

Mutta miten on niiden tunteiden laita, joita tämä maagiseksikin tituleerattu herrahenkilö minussa aiheuttaa?

Ennallaan ovat. Kun lempeän lämmin katseesi kohtaa omani, olen myyty. Joka ikinen kerta, kun tuttu hahmosi tulee esiin - milloin kulman takaa, käytävän päästä tai oven suusta - tätä tyttöä viedään.
Vatsanpohjassa hulmahtaa tunne. Se on voimakas ja kokonaisvaltainen. Perhoset tuntuvat jotenkin niin heiveröisiltä ja vähäpätöisiltä.. Ennemmin sanoisin, että sinun näkemisesi saa minun liekkini roihuamaan entistä voimakkaammin.

Joku "viisas" on väittänyt, että tällainen kokonaisvaltainen humalluttava tunnetila toisesta ihmisestä ei lupaa hyvää. Että ei tulisi hakeutua sen ihmisen seuraan, joka tämän itsessäsi aiheuttaa.
Että pitäisi etsiä se, joka hermostosi rauhoittaa.

Minäpä väitän, että sinä, joka saat minut hehkumaan, loistamaan ja kipinöimään, saat parhaiten minut myöhemmin myös rauhoittumaan, tyyntymään ja maadoittumaan.
Tiedän sen.

Aistin sinut ja olemuksesi niin vahvasti. Jos olemme samassa paikassa yhtä aikaa, tiedostan koko ajan missä suunnalla olet.
Vaikka olet näennäisesti ihmisjoukon seassa, minä tiedän missä olet. Vaikka en katsoisi.

Uskotko, että kovin mielelläni tulisin luoksesi, vaikka vain jotain höpöttelemään, kuten tapanani on. Arvelen sinun aavistavan myös sen, miksi se ei useinkaan onnistu noin vain.
Liian usein joku keskeyttää tai estää sen.
Monesti paikalla on niitä, joiden silmille pelkkä juttelummekin on liikaa.
Ja jos ollaan rehellisiä, minua hiukan jännittää.

Vihdoin ja viimein, kun olen tajunnut sen, mitä sinusta ajattelen ja uskaltanut myös itselleni myöntää..
En halua sanoa pelkääväni mitään näin kaunista ja ihanaa. Mutta arkailen.
Entä jos en enää pysy asiallisena ja toverillisena?
Kuinka minun käy...✨

Katoppa hei sen miehen silmiä kun se on räkäkännissä. Vieläkö sanot et on kauniit ?😂
🥂🍾

Olipa tänään kaunis päivä.
Aurinkoinen ja kevättä lupaileva.
Minä ja minun hupsu sydämeni.
Et taida arvata, kuinka onnellinen olo minulla nyt on. Toisaalta mikäpä tässä ollessa, jos pienet hetket kanssasi saavat minut näin piristymään.
Hetkeen emme taida tavata, mutta onneksi tänään sain hetken kanssasi viivähtää.
Sen voimalla jaksan, ainakin toivon niin.
Ja hyvä on, pakko on myöntää.
Vaikka persoonasi on vallan valloittava,olit tänään niin syötävän söpö parransänkesi kanssa. Vaivoin sain hillittyä mielihaluni silittää poskeasi.
Joten lähetän maailmankaikkeuteen kevyen silityksen poskellesi ja kuiskauksen korvaasi:
"Olet tärkeä, voi hyvin." ✨

Lempeä kevään valo. Ajoittainen lumituisku hiukan vie ajatuksia takatalven suuntaan, mutta kas, onneksi minulla on sinut.
Vain pieni tuokio ja silmiesi viivähdys omissani.
Minun kevääni loistaa kirkkaana ja aurinkoisena, vaikka ulkona tuulee ja tuiskuttaa.

En kiirehdi, enkä hötkyile. En minkään asian suhteen, enkä kanssa.
Minulla ei ole todellisuudessa tietoa,
mikä sinun elämäsi suunta ja tilanne on.
Vain vahvoja tunteita ja aavistuksia.

Joten annan ajan kulua. Toivon kiirettömiä hetkiä, jolloin voisin kanssasi jutustella.
Kaipaan hetkiä kanssasi. Ehkäpä eniten sen takia, että koen sinun ymmärtävän monet asiat niin helposti, kuin leikiten.
Ilman ylimääräistä selittelyä ja teennäisyyttä.

On käynyt kristallinkirkkaaksi, ettei mitään asiaa pidä ottaa itsestäänselvyytenä.
Joten olen onnellinen siitä, että voimme edes kohdata silloin tällöin.

Ja mitä tulee siihen, mitä sinusta ajattelen.
Olet minulle niin tärkeä, etten sinusta muille juuri puhele.
Vaikka monista asioista höpöttelen ummet ja lammet, meidän väliset keskustelumme eivät kuulu muille.

Olet sydämessäni tiukasti, monien suojamuurien alle livahtanut ja sieltä sijan löytänyt.

Ja mikä hauskinta, monesti huomaan toteavani itsekseni jotain ääneen ja siinä samassa sinä oletkin paikalla.
Vanhat tutut, vanhat jutut.✨

Ihana viesti ❤️Ennustus kertoo että mies rakastaa sinua koko sydämestään ja osoittaa sen teoilla Hymy sen paljastaa

Ennustuksista en tiedä.
Kenestä ne kertovat tai mihin ne liittyvät. Jokainen uskokoon mihin tahtoo.

Minä uskon tunteeseen.
Siihen lämpöön ja läsnäoloon.
Vetovoimaan ja sydämen kutsuun.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä,
se olet sinä, joka kutsut minua eniten luoksesi.

Sanon näin siksi, että itse ajattelin aina ennen, että minä en voisi keneenkään sinun kaltaiseen rakastua.
Siksi kun sinä olet niin vahva, itsevarma.
Varmasti monen muunkin mielestä komea ja viehättävä.

Vuosikaudet olen itse itseäni vähätellyt, pienentänyt.
Toki siinä on ollut innokkaita apulaisiakin vieressä säestämässä.
Nyt olen lakannut sen. Karistanut myös nuo siipeilijät elämästäni.

Olen mitä olen. Ylpeästi oma itseni.
Säröineni ja virheineni.
Muistaen voimani ja vahvuuteni.
Ennen kaikkea keskittyen elämään ja sen hetkiin.

Kun katson sinua silmiin ja sinä vastaat katseeseeni, tiedän etten missään ole enempää perillä.
✨

Rakkaus on ihmisen perustarve.
Jokainen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Monesti rakkaus ei ole helppoa tai yksinkertaista. Usein se satuttaa.

Itse olen huomannut, etten ole kovinkaan hyvin onnistunut rakkaudessa. Se ei oo mun "peli".
Siinä on otettu turpaan henkisellä tasolla aivan huolella.

Nytkään en ajattele, että tämä rakkaus olisi pikamatka. Ei, tämä on jotain aivan muuta.

Varsin hyvää pohdiskelua.
Itse olen tuuminut, että on olemassa paljon rakkautta ja hyviä, kunnollisia miehiä.
Toisinaan vaan mietin, lieneekö niitä minulle olemassa..
Kun on petetty, hyväksikäytetty ja manipuloitu vuosien ajan, ei ole helppoa kuvitella rakastuvansa ihan kehen tahansa.

Olisi ihanaa olla rakastettu ja turvassa, mutta on selvittävä yksin.

Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana soi juuri laulukisassa.
Foneettisesti kaipaus ainakin on kauniimpi❤️
Silloin varsinkin kun päättyy maailman tärkeimpään asiaan.
Tekstissä oli yksi minulle tärkeä kohta, jonka haluaa omia.

Joko aloittaja äijä on saavuttanut mielessään tämän täydellisyyden kokemuksen? Entä muut?🙄

Joko he ovat saaneet toisensa?

Niin kovin mielelläni kertoisin, että me saimme toisemme ja lepäämme rakkauden lämmössä.
Mutta ei, elämä ja sen metkut eivät kulje useinkaan juuri niin kuin itse haaveilee.

Tällä hetkellä tunnen, että minua vältellään ja halutaan pysyä etäällä.
Hyväksyn sen, sillä kaikista tärkeintä on kunnioittaa toista ihmistä ja hänen omaa vapaata tahtoaan.

Vaikka kuinka syvällä sydämessäni tunnen meidän kuuluvan toisillemme, pidän sen omana tietonani. Elän elämääni ja annan ajan kulua.
Ehkä löydän rakkauden, jostain, jonakin päivänä.
Aina kannattaa toivoa.

Kuinka ihmeellistä. Elämän käänteet on hyvin valikoitu ja rakennettu.
Hullaannuin ja rakastuin sinuun täydellisesti.
Olithan tavallaan vanha tuttu, kiehtova ja komea ollut mielestäni aina.
Aika tarkalleen yhdeksän kuukautta täytit sydämeni ja ajatukseni.
Sinun karismaattinen olemuksesi ja kujeilevat katseesi olivat päivieni pelastus. Kohtaamisemme kohottivat myös itsetuntoani kohisten.
Kunnes tuli eräs keväinen päivä, jolloin tajusin jotakin. Vaaleanpunaiset lasini tipahtuvat ja näin sen kirkkaasti.
Tämän hullaantumisen tarkoitus oli täytetty.
Olin päässyt avullasi irti edellisestä suhteestani, joka satutti niin kovin ja silti yritti roikkua mukana.

Kiitos ihana mies kauniine silminesi.
Olet aina osa tarinaa.
Nyt matkaa jatkuu eteenpäin.

Tunsitko minut aiemmin markkuna?

Kesä ollut kylmä, elokuussa alkaa helteet, toivotaan parasta.

Jospa aloittaja pitkästä aikaa kaivaisi sulkakynän naftaliinista ja kirjoittaisi rivin tai pari...
Aloittaja ei ole varattu.
Päinvastoin, edelleen eronnut ja karannut, ihan omasta päätöksestään.
Tietyllä lailla tullut tuntemaan sen, miten haurasta voi yhteinen elämä ja parisuhde olla.
Edellisessä suhteessa ottanut takkiinsa niin huolella, ettei oo juuri haikaillut uutta suhdetta. Lisäksi vielä niin saamarin tirsmu, ettei sellaisia kumppaneita joka suunnasta noin vaan ilmaannu, jotka saisivat sukat pyörimään jaloissa.
Tai edes sitä yhtä, sekin riittäisi. 😅

Komistus, josta tässä ketjussa kirjoittelin, on edelleen mielestäni aikamoinen pakkaus.
Mutta meidän välillemme tuskin mitään sen kummempaa koskaan rakentuu.
Ja mikäpä siinä.
Maailmaan mahtuu sattumuksia ja kohtaamisia..

Helle hellii ja kesä antaa parastaan.
Kyllä tämä tästä.

Tämä on taivaallinen kirjoitus omistautumisesta ja rakkaudesta.
Hienoa ja uskottavaa, ,palavaa!

Tahdotko ihanuus, että vinkkaan sinulle silmää heti lomien jölkeen?

Voi tätä elämää.
Aina oppii uutta, ihan joka ikinen päivä.
On mielenkiintoista kuinka me ihmiset kohtaamme toisemme ja miten joistakin kohtaamista jää muisto, johon huomaa palaavansa.
On ihmisiä, joiden kanssa vitsaillaan ja ollaan kieli poskella enimmän aikaa.
Toisten kanssa puolestaan ollaan enemmälti asiallisia, syystä tai toisesta. Aivan kuin liika tuttavallisuus veisi tuntemattomalle tielle, jolta ei ole paluuta.
Jännittävää, kuinka muutama sana saattaa jäädä kaikuna korviin ja herättää kaipauksen johonkin, jota ei ole edes olemassa.✨

K-nainen olet kultainen ❤️❤️

Minäkin katsoin silloin sillalla ihaniin silmiin, kun kohtasin hänet johon olen ihastunut!

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että vieläkö ap on palstalla ja edistyikö asia?

..tämän kirjoituksen olisin halunnut saada tietooni ajallaan. Sen sijaan huutelin kaivoon ja tuolloin sain vastaani seinän.

Voi pojat. Onhan se alkuperäinen kirjoittelija täälläkin toisinaan - itseään viihdyttääkseen. Asiat eivät edistyneet sen kummemmin, koska haluan kunnioittaa ihmisten suhteita ja valintoja.

En käy hämmentämään tai haaveilemaan sellaisesta mikä ei käy laatuun.

Toki, pieni flirtti ja romanssi olisi poikaa, varsinkin kaikin puolin katseen- ja keskustelunkestävän vastapelurin kanssa.

Noh, kärsivällisyys on ilomme ja niin pois päin.

Tunnistan tuon kaiken - Bunny

Rakkaus, jota ilman jäin.
Kerta toisensa jälkeen kipuilen, kuinka paljon minuun sattuu yhä edelleen.
Mennyt elämä ja ihmissuhde.
Aina uudelleen se viiltää uudesta kohtaa jo parantuneeksi kuvittelemani ihon orvaskedelle saakka.
Uudestaan ja uudestaan, käyn läpi ajatukset, tunteet, tapahtumat.
Ei, se ei ollut minun syyni. Ei, en ansainnut tätä. Kyllä, yritin parhaani ja monen monta kertaa.

Olenko aina yksin tästä eteenpäin, ilman kumppania?
Onko se minun todellinen tarinani, kohtaloni?
Kukapa sen tietäisi.

Sen tiedän, että suru ja pettymys viiltää kipuna läpi vartalon.
Kyyneliä riittää ja ne valuvat kaiken kastellen.

Tuntuu typerältä haaveilla lämpimästä sylistä ja pehmeästä kosketuksesta.
Tapahtuuko ihmeitä? Sieluni odottaa sinua.

Onhan se sääli. Ja aikamoista haaskausta, jos kaksi niin toisilleen sopivaa, ei saa koskaan toisiaan. Eikö totta?
Mutta kuten on sanottu, kaikki ei tosiaan mene kuin elokuvissa.
Tarkoitan nimittäin niitä elokuvia, joissa kaikkien vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen,
he heittäytyvät toistensa syleilyyn rakastaen niin kovasti, että sen kuulee koko maailma.

Kuulostipa ihanan romanttiselta..
Ollakseni rehellinen, tällä hetkellä uskon enemmän siihen, että pyydystän yksisarvisen lemmikiksi, kuin että sulaisin lämpimään syleilyyn sen ihmisen kanssa, jota niin mielelläni ajattelen lämpimin ajatuksin.

Siitä huolimatta, kuiskaan syystuuleen terveiseni: sinussa on sekä syvyys että pinta, sileys että särmikkyys, tyyneys ja myrsky, kaipaus ja sen täyttymys.
Voi hyvin. ✨

Hänelläkin siis miehellä on kauniit silmät.

Kuinka paljon pilaa voi tehdä itsestään ja omasta yksinäisyydestään?
Vastaan omasta puolestani: ihan kiitettävän paljon. Tällä asialla on pakko heittää herjaa, sillä muuten en jaksaisi.
Kahden vuoden rajapyykki lähestyy ja tiedän kyllä sen olevan ajanlaskussa kohtalaisen lyhyt aika.
Mutta toisaalta, onhan siinä kulunut aikaa.

Kaikenlaista on varovaisesti kokeiltu, mutta lopputulos on aina sama.
Ei toinna, ei tästä tullut mitään.

Joten. Lepuuttelen silmiäni suloisen saavuttamattomassa komistuksessa ja tuumin. Ehkä jokaiselle ihmiselle on annettu rajallinen määrä romanttisesti rakastettuna oloa.
Minun laarini taitaa olla jo tyhjä.

Mitä sisältöä siinä si muka on tekemistä sulla ei ainakaan ole jos päivät pitkiltä tuntuu

Kuinka ihanaa on seurata itselle tärkeiden ihmisten onnea. Rakkaus on kaunista. ♥️
Vaikka oma rakkauselämä on kadonnut tyystin, ei se estä iloitsemasta muiden puolesta.

Olen päättänyt pysyä viileänä ja sopivan etäällä kaikista, mutta etenkin sinusta.
Ehkä sitten en enää koe näitä kummallisia olotiloja. Ehkä vatsanpohjan muljahtelut ja perhosparvet pysyvät poissa.
Ehkä en koe läsnäoloasi niin voimakkaana ja magneettisena.
Ehkä. Erittäin vahva ehkä.

Mutta jotain on yritettävä, jotta pääsisin jollain lailla johonkin suuntaan.
En tiedä onko se edes eteenpäin, mutta ehkä sitten pois päin sinusta.

Tiedän ettei ole mahdollista saavuttaa mitään noin saavuttamatonta kuin sinä.
Näin se on, olkoon se niin..

Jos tästä kaikesta on ollut jotain hyötyä, olen kirjoittanut enemmän kuin aikoihin.
Sekin on arvokasta.

Ei kyse ole minun haluistani.
Toki voisin haluta ja haaveilla kaikenlaista, mutta elämän realiteetit asettavat omat rajansa.

Kun tunne on yksipuolinen, on parempi yrittää päästä asian päälle.
Vaikkapa näin kirjoittelemalla tunnistamattomana interwebin uumeniin.

Ja kun on rikkonut sydämensä niin huolella hiljattain..
Tai toinen ihminen sen teki, se jonka luuli välittävän ja rakastavan, hän pelkästään petti ja valehteli vuosikaudet.
Ei silloin halua tieten tahtoen itseään enempää nöyryyttää.

kaikki kelvolliset johyajat kai ruskeasilmisiä

illan elokuvat niin mr bean ja site taistelujuttu commando illall

joku tyttö minua vähän ihmetyttää joku hauskakin voi olla... tekee pieniä ääniäkin hän

Kauniita aikomuksia ja suunnitelmia.
Aivan, toden totta.
Olisi perin yksinkertaista, jos nämä tunnepuolen asiat voisi hoitaa noin vain.

Kun päättäisi tarpeeksi lujasti lopettaa tuntemasta joitain voimakkaita ja maata mullistavia tunteita.
Ne loppuisivat. Asia laitettaisiin mappiin öö ja jatkettaisiin seuraavaan kappaleeseen.

Painokoneet seis! Ei tämä onnistunutkaan.

Rimpuilu jatkukoon..

On viehättävää seurata, kuinka monet hakeutuvat seuraasi ja silminnähden nauttivat siitä.
Se on helppoa ymmärtää. Olethan monella tavalla karismaattinen ja valovoimainen.

Minä en käy kisailemaan huomiostasi. Annan mielelläni tilan niille, jotka sitä eniten janoavat.

Tuumin, tuskinpa sinä minun seuraani kaipaat, kun tunkua on piisaksi asti muutoinkin.

Katselen toisinaan sinua ja kauniita silmiäsi. Mietin, mitä mielessäsi mahtaa liikkua?
Olet jollain lailla niin kaukainen ja salaperäinen, tutkimaton planeetta linnunradan laidalla..