"Koska monet
ovat ryhtyneet tekemään kertomusta
meidän keskuudessamme
tosiksi tunnetuista tapahtumista,
sen mukaisesti
kuin meille ovat kertoneet ne,
jotka alusta asti ovat omin silmin
ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
niin olen minäkin,
tarkkaan tutkittuani
alusta alkaen kaikki,
päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään
sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
että oppisit tuntemaan,
kuinka varmat ne asiat ovat,
jotka sinulle on opetettu."
(Luuk 1:1-4)
Luukas ei ollut israelilainen vaan pakana,
eikä hän kuulunut Jeesuksen valitsemien
kahdentoista opetuslapsen joukkoon,
mutta hän otti näiltä ja muilta
Jeesuksen läheisiltä
- erityisesti Jeesuksen äidiltä -
tarkan selon
kaikista niistä tapahtumista,
jotka olivat tapahtuneet
heidän keskuudessaan.
Luukas oli kyllä sitten itsekin
mukana lähetystyössä
muun muassa Paavalin kanssa,
jonka Jeesus oli asettanut
pakanain apostoliksi,
siten kuin Luukas kertoo
toisessa kirjeessään Teofilukselle,
joka tunnetaan nimellä
Apostolien teot.
"Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana
oli pappi, nimeltä Sakarias,
Abian osastoa.
Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä,
ja tämän nimi oli Elisabet.
He olivat molemmat hurskaita
Jumalan edessä,
vaeltaen kaikissa
Herran käskyissä ja säädöksissä
nuhteettomina.
Mutta heillä ei ollut lasta,
sillä Elisabet oli hedelmätön;
ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi."
(Luuk 1:5-7)
Hurskaudesta ja nuhteettomuudesta
huolimatta heillä ei ollut lasta.
Tästä oli seurannut
ihmisten ylenkatsetta ja häpeää.
Mutta tosiasiassa Jumala oli valinnut
juuri heidät synnytämään
profeetoista suurimman.
Kävi niin,
että kun Abian osaston
palvelusvuoro taas tuli,
niin pappien joukosta arvalla
valittava pappi,
joka saisi kunniatehtävän
mennä suitsuttamaan Herran temppeliin.
"Niin tapahtui,
kun hänen osastonsa
palvelusvuoro tuli
ja hän toimitti
papillisia tehtäviä
Jumalan edessä,
että hän tavanmukaisessa
pappistehtävien arpomisessa
sai osaksensa
mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
Ja kaikki kansa oli
suitsuttamisen aikana
ulkopuolella rukoilemassa."
(Luuk 1:8-10)
Tämä oli suuriarvoinen tehtävä.
Ja pelottavakin.
Onneksi kaikki kansa oli rukoilemassa.
Tällaisessa tilanteessa
itse Jumala ja koko taivas on läsnä.
Ja tällä kertaa Sakarias
saa nähdä Herran enkelin temppelissä.
"Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli
seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
Ja hänet nähdessään
Sakarias hämmästyi,
ja hänet valtasi pelko."
(Luuk 1:11-12)
Enkeli ei kuitenkaan tullut ilmoittamaan
mitään tuomion sanomaa,
vaan aivan ihmeellisen viestin siitä,
että Sakariaan rukoukset on kuultu
ja Elisabet on synnyttävä pojan,
ja vieläpä aivan erityisen pojan,
joka on oleva tienraivaaja Messiaalle.
"Mutta enkeli sanoi hänelle:
'Älä pelkää, Sakarias;
sillä sinun rukouksesi on kuultu,
ja vaimosi Elisabet on synnyttävä
sinulle pojan,
ja sinun on annettava hänelle nimi
Johannes.
Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi,
ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
Sillä hän on oleva suuri Herran edessä;
viiniä ja väkijuomaa hän ei juo,
ja hän on oleva täytetty
Pyhällä Hengellä
hamasta äitinsä kohdusta.
Ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa, tykö.
Ja hän käy hänen edellään
Eliaan hengessä ja voimassa,
kääntääksensä isien sydämet
lasten puoleen
ja tottelemattomat
vanhurskasten mielenlaatuun,
näin Herralle toimittaaksensa
valmistetun kansan'."
(Luuk 1:11-17)
Sakariaan ja Elisabetin
hurskaus ja nuhteettomuus
on saava ihmeellisen hedelmän.
Suorastaan yli ymmärryksen käyvän.
Mutta Sakariaan valtaa epäusko.
Eikö tämä nyt ole myöhäistä.
Onhan hän itse jo vanha mies
ja Elisabet on iälliseksi käynyt.
"Niin Sakarias sanoi enkelille:
'Kuinka minä tämän käsittäisin?
Sillä minä olen vanha,
ja minun vaimoni on iälliseksi tullut'."
(Luuk 1:18)
Epäuskolla on seurauksensa,
mutta Jumalan lupausta se ei kumonnut.
"Enkeli vastasi ja sanoi hänelle:
'Minä olen Gabriel,
joka seison Jumalan edessä,
ja minä olen lähetetty
puhumaan sinulle
ja julistamaan sinulle
tämän ilosanoman.
Ja katso, sinä tulet mykäksi
etkä kykene mitään puhumaan
siihen päivään saakka,
jona tämä tapahtuu,
sentähden
ettet uskonut minun sanojani,
jotka käyvät aikanansa toteen'."
(Luuk 1:19-20)
Enkeli ja Sakarias
poistuivat temppelistä.
"Ja kansa oli odottamassa Sakariasta,
ja he ihmettelivät,
että hän niin kauan viipyi temppelissä.
Mutta ulos tullessaan
hän ei kyennyt puhumaan heille;
silloin he ymmärsivät,
että hän oli nähnyt näyn temppelissä.
Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
Ja niiden päiväin perästä Elisabet,
hänen vaimonsa,
tuli raskaaksi ja pysytteli salassa
viisi kuukautta,
sanoen:
'Näin on Herra tehnyt minulle
niinä päivinä,
jolloin hän katsoi minun puoleeni
poistaaksensa minusta
ihmisten ylenkatseen'."
(Luuk 1:21-25)
Elisabet synnytti pojan,
joka kävi Eliaan hengessä
Messiaan edellä.
Tämä toinen Poikalapsi
oli oleva Jumalan Karitsa,
joka on keskustelumme aihe.
Jumalan Karitsa
43
355
Vastaukset
Kun Elisabetin raskautta oli kestänyt
kuusi kuukautta,
sama enkeli menee Marian tykö.
"Kuudentena kuukautena sen jälkeen
Jumala lähetti enkeli Gabrielin
Galilean kaupunkiin,
jonka nimi on Nasaret,
neitsyen tykö,
joka oli kihlattu
Joosef nimiselle miehelle
Daavidin suvusta;
ja neitsyen nimi oli Maria.
Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä
enkeli sanoi:
'Terve, armoitettu!
Herra olkoon sinun kanssasi'."
(Luuk 1:26-28)
Maria on tutkijatyyppiä,
ja painoi jokaisen sanan mieleensä.
"Mutta hän hämmästyi suuresti
siitä puheesta ja mietti,
mitä tämä tervehdys
mahtoi tarkoittaa.
Niin enkeli sanoi hänelle:
'Älä pelkää, Maria;
sillä sinä olet saanut armon
Jumalan edessä.
Ja katso,
sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan,
ja sinun on annettava hänelle nimi
Jeesus.
Hän on oleva suuri,
ja hänet pitää kutsuttaman
Korkeimman Pojaksi,
ja Herra Jumala antaa hänelle
Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
ja hän on oleva
Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti,
ja hänen valtakunnallansa
ei pidä loppua oleman'."
(Luuk 1:29-33)
Vastaava ja vielä suurempi ihme
kuin oli tapahtunut Elisabetille
tulisi tapahtumaan Marialle.
Elisabet oli vanha ja hedelmätön.
Maria oli nuori ja neitsyt.
Lapsi on ihme.
"Niin Maria sanoi enkelille:
'Kuinka tämä voi tapahtua,
kun minä en miehestä mitään tiedä'?"
(Luuk 1:34)
Maria saa vastauksen
ja samalla tiedon siitä,
että hänen sukulaisensa Elisabet,
joka oli paitsi hedelmätön
myös iälliseksi käynyt,
on myös kokenut Jumalan ihmeen.
"Enkeli vastasi ja sanoi hänelle:
'Pyhä Henki tulee sinun päällesi,
ja Korkeimman voima varjoaa sinut;
sentähden myös se pyhä,
mikä syntyy,
pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
Ja katso,
sinun sukulaisesi Elisabet,
hänkin kantaa kohdussaan poikaa
vanhalla iällään,
ja tämä on kuudes kuukausi hänellä,
jota sanottiin hedelmättömäksi;
sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
(Luuk 1:35-37)
Marian kohdalla on
kuitenkin päinvastoin kuin
Elisabetin kohdalla.
Elisabetin yltä poistui
ihmisten ylenkatse.
Maria joutui ottamaan sen
päälleen.
Suuren suuri Jumala
Isän rinnalta/helmasta/povesta
tulisi pienen pieneksi ihmisen aluksi
neitsyen kohtuun,
ja syntyisi sitten aikanaan ihmislapseksi
ja eläisi ihmisen elämän.
Jo neitsyen kohdussa Poika
olisi suuressa kuoleman vaarassa.
Äiti ja kohdussa oleva vauva
olisi voitu kivittää kuoliaaksi.
Kaiken tämän Maria ymmärsi,
kun enkeli kertoi sanomansa.
Ja Marian valinta oli
palvella Jumalaa
tässä kutusumuksessaan.
"Silloin Maria sanoi:
'Katso,
minä olen Herran palvelijatar;
tapahtukoon minulle
sinun sanasi mukaan.'
Ja enkeli lähti hänen tyköänsä."
(Luuk 1:38)
Maria siis suostuo siihen,
mitä enkeli hänelle ilmoitti.
Jumalan Karitsa
Isän helmasta
oli siirtynyt Marian kohtuun
pienen pieneksi ihmisen aluksi
puoli vuotta sen jälkeen,
kun Johannes Kastaja
oli saanut alkunsa.
Luukkaan tallentama tieto siitä,
että Sakarias kuului Abian osastoon,
paljastaa sen,
että Johannes Kastaja
sai alkunsa juhannuksen aikoihin
ja Jeesus puoli vuotta myöhemmin
joulun aikoihin,
kun otetaan huomioon
myös muut Raamatusta löytyvät
tiedot koskien Jeesuksen syntymäaikaa.
Eli Johannes Kastaja
syntyi Pääsiäisen aikoihin
ja Jeesus Lehtimajanjuhlan aikoihin.
Ja ensimmäisen ihmeensä
Jeesus teki jo äitinsä kohdussa,
kun Maria lausui vain tervehdyksen
Elisabetille.
Silloin Pyhä Henki eli Kristuksen Henki
Marian lausuman Sanan kautta
täytti niin Elisabetin kuin
tämän kohdussa olleen
Johannes Kastajankin.
"Niinä päivinä Maria nousi
ja kulki kiiruusti vuorimaahan
erääseen Juudan kaupunkiin
ja meni Sakariaan kotiin
ja tervehti Elisabetia.
Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen,
hypähti lapsi hänen kohdussansa;
ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
Ja hän puhkesi puhumaan
suurella äänellä ja sanoi:
'Siunattu sinä vaimojen joukossa,
ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
Ja kuinka minulle tapahtuu tämä,
että minun Herrani äiti
tulee minun tyköni?
Sillä katso,
kun sinun tervehdyksesi ääni
tuli minun korviini,
hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
Ja autuas se, joka uskoi,
sillä se sana on täyttyvä,
mikä hänelle on tullut Herralta!"
(Luuk 1:39-45)
Maria kajauttaa kiitosvirren ilmoille:
"Ja Maria sanoi:
'Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee
Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut
palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso,
tästedes kaikki sukupolvet
ylistävät minua autuaaksi.
Sillä Voimallinen
on tehnyt minulle suuria,
ja hänen nimensä on pyhä,
ja hänen laupeutensa pysyy
polvesta polveen niille,
jotka häntä pelkäävät.
Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan;
hän on hajottanut ne,
joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä,
ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin,
muistaaksensa laupeuttaan
Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan
iankaikkisesti,
niinkuin hän on meidän isillemme puhunut."
(Luuk 1:46-55)Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.
Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.
Palataan odottavien
äitien tykö.
Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.
Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.
Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.
"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)
Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.
Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.
Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.
"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)
Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.
"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)
Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.
"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)
Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.
"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)
Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.
"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)
Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.
"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)
Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.
"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)
Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.
"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)
Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.
"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)
Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.
"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)
Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.
"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)
Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.
Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.
Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.
Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.
Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.
Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.Maria oli siis suostunut siihen,
mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.
Jumalan Karitsa
Isän helmasta
oli siirtynyt Marian kohtuun
pienen pieneksi ihmisen aluksi.
Jo neitsyen kohdussa Poika
olisi suuressa kuoleman vaarassa.
Äiti ja kohdussa oleva vauva
olisi voitu kivittää kuoliaaksi.
Nyt oli uusi uhka edessä.
Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
Maria joutuu rankalle matkalle.
"Ja tapahtui niinä päivinä,
että keisari Augustukselta
kävi käsky,
että kaikki maailma
oli verolle pantava.
Tämä verollepano oli ensimmäinen
ja tapahtui Kyreniuksen
ollessa Syyrian maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta,
Nasaretin kaupungista,
ylös Juudeaan,
Daavidin kaupunkiin,
jonka nimi on Beetlehem,
hän kun oli
Daavidin huonetta ja sukua,
verolle pantavaksi
Marian, kihlattunsa, kanssa,
joka oli raskaana."
(Luuk 2:1-5)
Siellä väkeä niin paljon,
että mistään ihmisasunnosta
ei tilaa löytynyt.
"Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
että Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan,
esikoisensa,
ja kapaloi hänet
ja pani hänet seimeen,
koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
(Luuk 2:6-7)
Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
että onko Jumala nyt vähän
huonosti hoitanut asiat.
Mutta totuus oli,
että juuri tuossa hetkessä
heille ja koko maailmalle
julistetaan juuri oikeassa
näyttämössä
maailman suurin ilosanoma.
Millään muulla asettelulla
kuin juuri tuossa ympäristössä
ei olisi ollut soveliasta
synnyttää maailmaan
Jumalan Karitsa.
"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi
Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö;
sillä katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle'."
(Luuk 2:8-10)
Alhaisista alhaisimmat saavat
taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.
"teille on tänä päivänä syntynyt
Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra,
Daavidin kaupungissa."
(Luuk 2:11)
Ja sitten aivan ensimmäiseksi
juuri näille pohjasakkaa oleville
paimenille ilmoitetaan asia,
jota ketkään muut eivät
olisi kyenneet vastaan ottamaan.
"Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa."
(Luuk 2:12)
Merkki,
jonka enkeli mainitsee,
on sellainen,
että ketkään muut
kuin juuri nämä paimenet,
eivät olisi voineet
ymmärtää viestiä.
"Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
(Luuk 2:13-14)
Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
on vastaan otettu.
Rauha maan päälle julistettu.
Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.
No, onneksi Herran ilmoituksessa
oli kymmenen pisteen vihje:
Te löydätte ...!
"Ja kun enkelit olivat menneet
paimenten luota taivaaseen,
niin nämä puhuivat toisillensa:
'Menkäämme nyt Beetlehemiin
katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut
ja minkä Herra meille ilmoitti'."
(Luuk 2:15)
Kuinka suuren uskon osoitus
tuo onkaan.
Herra ilmoitti,
ja silloin asia on niin.
Ei muuta kuin katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut.
"Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät Marian ja Joosefin
ja lapsen, joka makasi seimessä."
(Luuk 2:16)
Siinä oli merkki.
Mikään ei enää pidätellyt
paimenia kertomasta sen,
mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.
"Ja kun he tämän olivat nähneet,
ilmoittivat he sen sanan,
joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
(Luuk 2:17)
Ja Sana levisi.
"Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
ihmettelivät sitä,
mitä paimenet heille puhuivat."
(Luuk 2:18)
Mitä paimenet sitten puhuivat.
Jotain sellaista,
minkä vain paimen osaa selittää.
Mutta yksi kätki kaiken
varmimpaan tallelokeroon,
mitä maa päällään kantaa ...
äidin sydämeen.
"Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
(Luuk 2:19)
Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
Paimenet olivat tehneet osuutensa.
"Ja paimenet palasivat
kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet,
sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
(Luuk 2:20)
Tämä kertomus
juuri tässä paikassa alkoi jo
Jaakobin suuresta rakkaudesta
Rakelista,
joka synnytti
juuri tuolla samalla paikalla
kärsimyksen pojan
Benonin,
josta sitten tuli oikean käden poika
Benjamin.
Samoin Jeesuksesta
tuli ensin kärsimyksen poika.
Mutta sitten oikean käden poika.
Se, mikä nyt oli alkamassa,
kun paimenet näkivät
pienen lapsen
kapaloituna seimessä,
oli alku valtaisalle näytelmälle,
joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
ja Jeesuksen palaamiseen
Isänsä tykö taivaisiin.
Ja tämän tapahtumaketjun
ensimmäistä vaihetta
paimenet olivat olleet todistamassa
koko elämänsä ajan
lampaita paimentaessaan.
He olivat itse yhä uudestaan
kapaloineet ja asettaneet seimeen
vastasyntyneen karitsan,
kun pappi oli todennut
sen olevan virheetön
ja näin kelvollinen
uhrikaritsaksi.Profeetallinen esitäyttymys
tälle kaikelle oli se,
kun Jaakobin suuri rakkaus
Rakel synnyttää kaksi poikaa.
Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.
Joosefin koko elämänvaellus
on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
Jeesuksen elämästä maan päällä.
Benoni, jonka nimen
Jaakob eli Israel sitten muutti
Benjaminiksi
oli sekin kuin loppuhuipennus
tai loppuhimmennys
elokuvalle,
joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
Rakkaudesta.
Israel on kerran muuttava
tuon kärsimyksen lapsen nimen.
Ensin heidän on vain nähtävä
tuo kärsimyksen lapsi.
Ja se tapahtuu,
kun Jeesus tulee
taivaasta takaisin maan päälle.
Silloin kaikki
maan päällä elävät ihmiset parkuvat
hirvittävissä kärsimyksissään,
johon paholainen on hallituskaudellaan
saanut heidät johdattaa.
Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
alas saapuva Jeesus
häntä ympäröivän
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiamen
ympäröimänä
on jo niin alhaalla
Israelin yläpuolella,
että he näkevät haavat Hänen käsissään.
Ja silloin he tunnistavat Hänet.
Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
Jumalan oikean käden Poika.
Israel ottaa vastaan Messiaansa,
joka perustaa Israelille Valtakunnan.
Merkki oli paimenille
niin selvästi ymmärrettävä,
ettei heillä ollut
pienintäkään epäilystä,
mihin he menisivät ihmettä katsomaan.
Beetelehem kuhisi ihmisiä.
Mutta he tiesivät tarkalleen,
mihin menisivät.
Sinne,
minne he olisivat osanneet mennä
vaikka silmät sidoittuina.
Sinne,
minne he aina menivät
kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.
Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.
Ja niin paimenet menivät
juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
ja juuri oikeaan rakennukseen.
Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
laumatorniin,
josta he tähyilivät lammaslaumaa.
Raamatun ensimmäinen maininta
laumatornista vie veidät
juuri Rakelin luo.
Ja nyt päähenkilöksi nousee
Marian esikuva Rakel.
Rakel = Emälammas
Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
Joosefin.
Nyt oli toisen synnytyksen aika.
"Ja kun hänen synnytystuskansa
olivat kovimmillaan,
sanoi kätilövaimo hänelle:
'Älä pelkää,
sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
(Gen 35:17)
Rakel on kuolemaisillaan.
Eikö hänen kuuluisikin pelätä.
Tässä on jotakin esikuvallista.
Rakel oli Israelin Rakkaus.
Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
rakasti Rakelia,
Rakastaa Jumala Israelia,
jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.
Rakel synnytti kaksi poikaa.
Joosefin elämän esikuvallisuudesta
olen jo maininnutkin.
Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
Ja hän pelkää.
Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.
Rakelin pelko on tuossa hetkessä
varmastikin ollut myös
Benonin kokemaa pelkoa.
"Mutta kun hänen henkensä
oli lähtemäisillään,
sillä hänen oli kuoltava,
antoi hän hänelle nimen Benoni,
mutta hänen isänsä
antoi hänelle nimen
Benjamin."
(Gen 15:18)
Kärsimyksen poika oli syntynyt.
Ja näenkin kätilön lauseessa
profeetallisen viestin siitä,
että kerran syntyy
Kärsimyksen Poika
juuri samassa paikassa,
jonka tähden Rakelinkaan
ei tarvinnut pelätä,
vaikka kuoleekin.
Tuo Poika tulee kärsimään
enemmän kuin kukaan koskaan
on kärsinyt.
Hän kantoi mahdottoman taakan.
Koko maailman synnin.
Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
jonka tähden hänen oli kuoltava.
Rakel haudattiin sinne,
missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
Beetlehemiin.
Daavidin kaupunkiin,
eli kaupunkiin,
josta pieni vähäinen poikanen
lampaita paimentamasta
nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.
"Niin Raakel kuoli siellä,
ja hänet haudattiin
Efratan tien varteen,
se on Beetlehemiin.
Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
tämä Raakelin hautapatsas
on olemassa vielä tänäkin päivänä."
(Gen 35:19-20)
Ja seuraavaksi mainitaan
juuri se paikka,
jossa Jeesuskin syntyi.
Laumatorni.
" Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
ja pystytti telttansa tuolle puolen
Karjatornia."
(Gen 35:21)
Sen selvempää täsmäosoitetta
ei Herran enkeli olisi voinut
paimenille antaa.
Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
suoraan seimen ääreen
katsomaan Jumalan Karitsaa.
Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
juuri sillä paikalla
ja juuri siten kapaloituna
kuin paimenet olivat lukemattomia
kertoja nähneet
puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
eläimen maanneen.
Tämän selvempää merkkiä
ei voi olla siitä,
että Jumalan Karitsa,
josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
oli nyt syntynyt maailmaan.
Kuinka suuri ilosanoma
paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
Ja kaikki, jotka sen kuulivat
olivati ihmeissään.
Ja nyt me saamme olla
Jeesuksen karitsoja ja lampaita.
Jokainen vastasyntynyt karitsa
on suuren ihmeen todistaja.
Eräänä päivänä meille kaikui
Jumalan Sanansaattajien
eli Enkelikuoron laulu:
Telle on syntynyt Vapahtaja.
Otimme Sanan vastaan
ja kohta saimme nähdä
ja tulla tuntemaan Hänet,
Jumalan Karitsan,
joka ottaa pois juuri minunkin syntini.
Jokainen tällainen
vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
todistaa suuresta ihmeestä.
Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.Jumalan Poika on ikuisuudesta.
Mutta nyt Hän oli
syntynyt uudestaan.
Hän ei ollut enää ainoastaan Jumala.
Hän oli nyt myös ihminen.
Me ihmiset olemme syntyneet
eräänä päivänä ihmislapsiksi.
Mutta sitten olemme kuolleet
tekemiimme synteihin hengellisesti.
Ja siksi meidän täytyy syntyä uudesti
Jumalan lapseksi.
Ihmeistä suurin on tapahtunut,
kun uusi luomus on syntynyt
ylhäältä / Hengestä.
Jokainen Jumalan lapsi
on etuoikeutettu
antamaan itsensä
palvelutehtävään,
Jumalan palvelukseen
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.
"Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne."
(Room 12:1)
Näin voidaan sanoa,
että jokainen meistä
Jumalan karitsoista
on uhrikaritsa.
Jokainen meistä voi siis olla merkki
paitsi Jumalan kuvana
myös pimeyteen loistavana
tähtenä taivaalla.
Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
ei kuitenkaan ole pakollista.
Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
antaa itseään Uhriksi.
Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.
Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.
"Isäni, jos mahdollista on,
niin menköön minulta pois tämä malja;
ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
vaan niinkuin sinä"
(Matt 26:39)
Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
Eihän Hän olisi millään halunnut
Pojalleen tuollaista kohtaloa.
Isä olisi ottanut Poikansa
tykönsä taivaaseen,
ja tullut itse maan päälle,
juomaan tuon kärsimyksen maljan.
Mutta koska Poika halusi,
että Isän hyvä tahto toteutuisi,
niin Poika joi tuon maljan.
Ja nyt Hänellä on kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.
Ja Hän on saanut itselleen
ihastuttavimman voittopalkinnon,
mitä Poika voi saada:
Morsiamen.
Sinut ja minut.
Olemme siis kaikki
Hänen lampaitansa.
Jumalan karitsoja.
Me saamme loistaa maailmassa
niinkuin tähdet.
Ja näin olemme merkkeinä
yön pimeyden keskellä.
Ensimmäinen ja tärkein kohde
sille ilosanomalle,
josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
olivat alhaisista alhaisimmat.
Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.
JUMALAN KARITSA
oli merkki näille kurjille.
Muita ei ollut,
joille enkelikuoro olisi
voinut ilosanoman kaiuttaa niin,
että se olisi tullut ymmärretyksi.
Toki sitten ajallaan,
mutta tärkeysjärjestyksessä
vasta kakkossijalla
saa hovikin kuulla ilosanoman.
Idän tietäjät näkivät tähden.
Luultavasti tuo tähti oli
kirkas enkeliolento.
Sen johdolla karavaani saapuu
lopulta Jerusalemiin.
Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
Hänen lupaamansa kumarrus
konkretisoituu pienten
alle kaksivuotiaiden karitsojen
joukkosurmaksi.
Onneksi vain pikkukylässä,
jossa joitakin lapsia siirtyi
näin ennenaikaisesti
Aabrahamin helmaan.
Mutta tietäjät toivat Sanan.
Se oli tuotava niillekin,
jotka eivät sitä ottaneet vastaan.
Ja kumma kyllä
Herodeskin uskoi
täydellä uskonvarmuudella sen,
mitä hänelle ilmoitettiin.
Ja vieläpä hän uskoi
juutalaisten ilmoittaman
Jumalan Sanan.
Ja oikein kutsui papit paikalle
Raamattupiiriin.
Ja hän kokosi kaikki
kansan ylipapit ja kirjanoppineet
ja kyseli heiltä,
missä Kristus oli syntyvä.
He sanoivat hänelle:
'Juudean Beetlehemissä;
sillä näin on kirjoitettu
profeetan kautta:
'Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
(Matt 2:4-6)
Ylipapit ja kirjanoppineet
ovat innoissaan.
Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
Ensin luetaan hiukan Moosesta.
Sitten Hesekieliä.
Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.
Herodes kiirehtii.
Missä? Missä?
Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
oikein sydän sykkien nostavat
esiin Miikan kirjan.
"Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
joka olet vähäinen olemaan
Juudan sukujen joukossa,
sinusta minulle tulee se,
joka on oleva hallitsija Israelissa,
jonka alkuperä on muinaisuudesta,
iankaikkisista ajoista."
(Miika 5:1)
Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
Mutta haluaa vielä tarkennusta.
Oppineet käärivät tekstiä
hiukan taaksepäin.
"Ja sinä KARJATORNI,
tytär Siionin kukkula!
Sinun luoksesi on tuleva,
on saapuva entinen hallitus,
tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus."
(Miik 4:8)
Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
Tuossa laumatornissa syntyi
vajaat pari vuotta sitten Messias.
Mutta Herodes ei suinkaan
halua ottaa vastaan Messiasta
Hallitsijaa.
Taas on enkeleillä tehtävä.
Joosef ja Maria
ja Jumalan Karitsa
on saatava pois
Herodeksen käsistä.
Heti!
Pieni pakolaisjoukko syöksyy
yön pimeyteen.
Onneksi heillä oli tietäjien
tuomia lahjoja,
joiden avulla selvitä ensi alkuun
jossain maailman kolkassa.
Mitä mahtoivat
ylipapit ja kirjanoppineet
ajatella kaikesta.
Oliko heillä yhtä vahva usko
kuin Herodeksella.
Olivatko hekin menossa
kumartamaan juutalaisten Kuningasta.
Jos olivat,
niin hirvittävä oli näky,
jonka kohtasivat.
Ja mielessä soi riitasoinnuin
niin onnistuneen oloiselta tuntunut
Raamattutunti.- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.
Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.
Palataan odottavien
äitien tykö.
Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.
Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.
Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.
"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)
Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.
Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.
Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.
"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)
Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.
"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)
Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.
"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)
Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.
"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)
Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.
"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)
Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.
"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)
Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.
"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)
Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.
"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)
Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.
"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)
Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.
"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)
Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.
"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)
Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.
Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.
Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.
Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.
Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.
Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.
- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Profeetallinen esitäyttymys
tälle kaikelle oli se,
kun Jaakobin suuri rakkaus
Rakel synnyttää kaksi poikaa.
Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.
Joosefin koko elämänvaellus
on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
Jeesuksen elämästä maan päällä.
Benoni, jonka nimen
Jaakob eli Israel sitten muutti
Benjaminiksi
oli sekin kuin loppuhuipennus
tai loppuhimmennys
elokuvalle,
joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
Rakkaudesta.
Israel on kerran muuttava
tuon kärsimyksen lapsen nimen.
Ensin heidän on vain nähtävä
tuo kärsimyksen lapsi.
Ja se tapahtuu,
kun Jeesus tulee
taivaasta takaisin maan päälle.
Silloin kaikki
maan päällä elävät ihmiset parkuvat
hirvittävissä kärsimyksissään,
johon paholainen on hallituskaudellaan
saanut heidät johdattaa.
Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
alas saapuva Jeesus
häntä ympäröivän
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiamen
ympäröimänä
on jo niin alhaalla
Israelin yläpuolella,
että he näkevät haavat Hänen käsissään.
Ja silloin he tunnistavat Hänet.
Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
Jumalan oikean käden Poika.
Israel ottaa vastaan Messiaansa,
joka perustaa Israelille Valtakunnan.
Merkki oli paimenille
niin selvästi ymmärrettävä,
ettei heillä ollut
pienintäkään epäilystä,
mihin he menisivät ihmettä katsomaan.
Beetelehem kuhisi ihmisiä.
Mutta he tiesivät tarkalleen,
mihin menisivät.
Sinne,
minne he olisivat osanneet mennä
vaikka silmät sidoittuina.
Sinne,
minne he aina menivät
kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.
Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.
Ja niin paimenet menivät
juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
ja juuri oikeaan rakennukseen.
Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
laumatorniin,
josta he tähyilivät lammaslaumaa.
Raamatun ensimmäinen maininta
laumatornista vie veidät
juuri Rakelin luo.
Ja nyt päähenkilöksi nousee
Marian esikuva Rakel.
Rakel = Emälammas
Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
Joosefin.
Nyt oli toisen synnytyksen aika.
"Ja kun hänen synnytystuskansa
olivat kovimmillaan,
sanoi kätilövaimo hänelle:
'Älä pelkää,
sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
(Gen 35:17)
Rakel on kuolemaisillaan.
Eikö hänen kuuluisikin pelätä.
Tässä on jotakin esikuvallista.
Rakel oli Israelin Rakkaus.
Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
rakasti Rakelia,
Rakastaa Jumala Israelia,
jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.
Rakel synnytti kaksi poikaa.
Joosefin elämän esikuvallisuudesta
olen jo maininnutkin.
Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
Ja hän pelkää.
Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.
Rakelin pelko on tuossa hetkessä
varmastikin ollut myös
Benonin kokemaa pelkoa.
"Mutta kun hänen henkensä
oli lähtemäisillään,
sillä hänen oli kuoltava,
antoi hän hänelle nimen Benoni,
mutta hänen isänsä
antoi hänelle nimen
Benjamin."
(Gen 15:18)
Kärsimyksen poika oli syntynyt.
Ja näenkin kätilön lauseessa
profeetallisen viestin siitä,
että kerran syntyy
Kärsimyksen Poika
juuri samassa paikassa,
jonka tähden Rakelinkaan
ei tarvinnut pelätä,
vaikka kuoleekin.
Tuo Poika tulee kärsimään
enemmän kuin kukaan koskaan
on kärsinyt.
Hän kantoi mahdottoman taakan.
Koko maailman synnin.
Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
jonka tähden hänen oli kuoltava.
Rakel haudattiin sinne,
missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
Beetlehemiin.
Daavidin kaupunkiin,
eli kaupunkiin,
josta pieni vähäinen poikanen
lampaita paimentamasta
nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.
"Niin Raakel kuoli siellä,
ja hänet haudattiin
Efratan tien varteen,
se on Beetlehemiin.
Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
tämä Raakelin hautapatsas
on olemassa vielä tänäkin päivänä."
(Gen 35:19-20)
Ja seuraavaksi mainitaan
juuri se paikka,
jossa Jeesuskin syntyi.
Laumatorni.
" Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
ja pystytti telttansa tuolle puolen
Karjatornia."
(Gen 35:21)
Sen selvempää täsmäosoitetta
ei Herran enkeli olisi voinut
paimenille antaa.
Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
suoraan seimen ääreen
katsomaan Jumalan Karitsaa.
Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
juuri sillä paikalla
ja juuri siten kapaloituna
kuin paimenet olivat lukemattomia
kertoja nähneet
puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
eläimen maanneen.
Tämän selvempää merkkiä
ei voi olla siitä,
että Jumalan Karitsa,
josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
oli nyt syntynyt maailmaan.
Kuinka suuri ilosanoma
paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
Ja kaikki, jotka sen kuulivat
olivati ihmeissään.
Ja nyt me saamme olla
Jeesuksen karitsoja ja lampaita.
Jokainen vastasyntynyt karitsa
on suuren ihmeen todistaja.
Eräänä päivänä meille kaikui
Jumalan Sanansaattajien
eli Enkelikuoron laulu:
Telle on syntynyt Vapahtaja.
Otimme Sanan vastaan
ja kohta saimme nähdä
ja tulla tuntemaan Hänet,
Jumalan Karitsan,
joka ottaa pois juuri minunkin syntini.
Jokainen tällainen
vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
todistaa suuresta ihmeestä.
Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.Jeremia 4:22
”Sillä minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.” - Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.
Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.
Palataan odottavien
äitien tykö.
Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.
Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.
Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.
"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)
Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.
Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.
Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.
"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)
Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.
"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)
Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.
"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)
Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.
"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)
Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.
"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)
Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.
"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)
Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.
"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)
Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.
"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)
Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.
"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)
Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.
"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)
Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.
"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)
Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.
Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.
Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.
Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.
Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.
Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.Kunnia Jumalalle!
"Aahaan
Jootamin pojan,
Ussian pojanpojan,
Juudan kuninkaan, aikana lähtivät
Resin, Aramin kuningas,
ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
sotimaan Jerusalemia vastaan,
mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
Ja kun Daavidin huoneelle
ilmoitettiin sanoma:
'Aram on leiriytynyt Efraimiin',
niin kuninkaan
ja hänen kansansa sydän vapisi,
niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa."
(Jes 7:1-2)
Olemme taas merkin äärellä.
Ja merkkinä on pieni poika.
"Silloin Herra sanoi Jesajalle:
'Mene Aahasta vastaan,
sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
Ylälammikon vesijohdon päähän,
Vanuttajankedon tielle,
ja sano hänelle:
Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
älä pelkää,
älköönkä sydämesi säikkykö
noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
vihanvimmaa.
Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
ovat hankkineet pahaa
sinua vastaan sanoen:
Lähtekäämme Juudaa vastaan,
täyttäkäämme se kauhulla,
vallatkaamme se itsellemme
ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
Taabalin poika',
niin sanoo Herra, Herra näin:
Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
Sillä Aramin pää on Damasko,
ja Damaskon pää on Resin
- mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
ja Efraim on muserrettu
eikä ole enää kansa -
ja Efraimin pää on Samaria,
ja Samarian pää on Remaljan poika.
Ellette usko, niin ette kestä'."
(Jes 7:3-9)
Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:
"Ellette usko, niin ette kestä".
Katsotaan sama lause KJV:stä:
"If ye will not believe,
surely ye shall not be established."
Siis kysymys on
Juudan kansan kohtalosta.
Tuon kansan,
joka nyt vapisi kuin haavanlehti.
Jos Aahas ei ota
uskossa vastaan sitä sanomaa,
jonka Jesaja on hänelle tuonut,
niin Juudan kansa on mennyttä.
Ja niin Herra haluaa antaa merkin
vahvistamaan Aahaan
vapisevaa sydäntä,
jotta Aahas ei pelkäisi,
vaan uskoisi.
"Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
'Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
pyydä alhaalta syvyydestä
taikka ylhäältä korkeudesta'."
(7:10-11)
Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan
Jesajan sanomaa,
eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.
"Mutta Aahas vastasi:
'En pyydä enkä kiusaa Herraa'."
(Jes 7:12)
Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin,
ja Aahas sanoo:
"En kiusaa Herraa".
Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.
Jesaja on siellä
pienen pienen poikalapsensa kansa,
mutta tuntuu, että aivan turhaan.
Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
Vaan aivan päinvastoin
vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
että on ihme,
ettei salama taivaasta
lyö häntä maahan.
"Siihen hän lausui:
'Kuulkaa, te Daavidin suku,
eikö se riitä,
että te ihmiset väsytätte,
kun vielä minun Jumalanikin
itseenne väsytätte?
(Jes 7:13)
Herra on armollinen.
Hän Itse antaa merkin.
"Sentähden
Herra itse antaa teille merkin:
'Katso,
neitsyt tulee raskaaksi
ja synnyttää pojan
ja antaa hänelle nimen
Immanuel'."
(Jes 7:14)
Mitään tämän varmempaa merkkiä
ei Herra olisi voinut antaa siitä,
että Juuda ei tuhoudu.
Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
sillä Jumala on sen kansan kautta
luvannut tuoda maailmaan Messiaan.
Messiaan joka on
Jumala kanssamme,
mutta ei pelkästään Jumala.
Hän on myös ihminen,
joka pienen pienenä poikana
on syövä maitoa ja hunajaa.
"Voita ja hunajaa
hän syö siinä iässä,
jolloin hän oppii hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän;
(Jes 7:15)
Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
jotta Hän voisi täyttää lain.
Vain ihmisenä
Jumaluudestaan riisuutuneena,
Hän voi sen tehdä.
Hänen täytyy saada kokea
kaikki kiusaukset,
jotta Hän voi täyttää lain
ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.
"Butter and honey shall he eat,
that he may KNOW
to refuse the evil,
and choose the good."
Ensimmäinen merkki siitä,
että Juuda ei tuhoudu,
on siis yksinkertaisesti se,
että Messias
syntyy tästä kansasta.
Tämä kansa
ei voi tuhoutua
eikä lakata olemasta.
Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.
Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
minkä ihmeen takia
hänen täytyi raahata
pienen pieni poikalapsensa
tähän tilanteeseen.
Jesaja kääntää kasvonsa
sylissään olevaan poikalapseen,
eikä enää puhu käyttäen
samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
Messiaasta/Pojasta,
vaan puhuu nyt oikein käännettynä
pojustaan.
"Ja ennenkuin tämä poju
on oppinut hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän,
tulee autioksi maa,
jonka kahta kuningasta
sinä kauhistut."
(Jes 7:16)
Eli jo ennenkuin tämä poju,
Jesajan poika Sear-Jaasub,
on oppinut erottamaan
hyvän ja pahan,
tulee autioksi maa
(Syyria / Israelin pohj.valtio),
jonka kahta kuningasta (Jes 7:1)
sinä kauhistut (Jes 7:2).
Tämän ennustuksen lopputäyttymys
oli Messiaan syntyminen.
"Ellette usko, ette kestä"
Messias oli syntynyt.
Tullut omiensa tykö
taivaasta Isän luota.
Mutta he eivät uskoneet.
Eivät ottaneet Häntä vastaan.
Viikunapuun juurella oli kirves,
kuten Johannes julisti.
He eivät nähneet sitä,
mitä paimenet näkivät ja uskoivat.
Paimenet ymmärsivät
täydellisesti sen,
mitä Johannes Kastaja sitten
kolme vuosikymmentä myöhemmin
kuulutti:
"Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!"
(Joh 1:29)- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.
Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.
Palataan odottavien
äitien tykö.
Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.
Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.
Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.
"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)
Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.
Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.
Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.
"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)
Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.
"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)
Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.
"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)
Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.
"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)
Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.
"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)
Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.
"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)
Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.
"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)
Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.
"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)
Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.
"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)
Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.
"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)
Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.
"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)
Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.
Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.
Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.
Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.
Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.
Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.Jumalan suunnitelma on hyvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kunnia Jumalalle!
Aamen!
Jumalan suunnitelma
pitää sisällään sen,
että Pojassa on Elämä,
joka on ihmisten Valkeus.
Tämä oli tarjolla
jo Elämänpuun
hedelmälihassa ja -veressä.
Valitettavasti Aadam söi
kielletyn hedelmän,
joka toi kuoleman.
Mutta suunnitelmaan
sisältyi myös se,
että jos Jumalan kuvaksi luotu
ihminen lankeaa,
niin Jumalan Poika ottaa ihmisen osan.
Ja nyt oli maailmaan syntynyt
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.
Tämä sanoma ei voinut aueta
kuin paimenille,
jotka olivat kautta aikain
kapaloineet Jumalan uhikaritsoja.
Enkelien tuoma suuri ilosanoma
oli paimenien kautta avattu
ja levinnyt lähiympäristöön.
"Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut
ja lapsi oli ympärileikattava,
annettiin hänelle nimi Jeesus,
jonka enkeli oli hänelle antanut,
ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa."
(Luuk 2:21)
Ympärileikkaus oli sen liiton merkki,
jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa
jo ennen lakia.
Jeesuksen ympärileikkauksessa
on valtava lataus.
Jos Hän tekisi yhdenkin synnin,
niin kaikki romahtaisi.
Hänessä on meidään Elämämme
ja syntiemme Sovitus.
Hän on meidän Pääsiäislampaamme.
Ympärileikkaus ei voisi jäädä
Hänen kohdallaan vain ulkoiseksi merkiksi.
Ollakseen kelvollinen sukulunastaja,
Hänen tulee myös elää
täydellinen elämä ilman syntiä,
joka erottaisi Jumalasta.
Jeesus oli se Siemen,
josta Jumala puhui Aabrahamille.
"Ja sinun siemenessäsi
tulevat siunatuiksi
kaikki kansakunnat maan päällä,
sentähden että olit
minun äänelleni kuuliainen."
(Gen 22:18)
Aabraham oli ollut
niin kuuliainen Jumalalle,
että olisi ollut valmis uhraamaan
oman ainokaisen poikansa.
Sitä ei Aabrahamin tarvinnut
tietenkään tehdä.
Mutta Aabrahamin täytyi olla
valmis siihen,
voidakseen olla esi-isä
sille Siemenelle,
joka kerran uhrattaisiin
koko maailman syntien tähden.
Näin suurista asioista oli kysymys,
kun Jeesus ympärileikattiin
Aabrahamin kanssa tehdyn
liiton mukaisesti,
ja Hänelle annettiin nimi:
Jeesus = Pelastus
Koko maailma
voi tulla syömään
Pääsiäislammasta,
kunhan valmistautuu siihen
sydämen ympärileikkauksella
eli kääntymyksellä,
jota Johannes Kastaja saarnasi
ja edellytti ennenkuin
ihmiset saattoivat tulla
parannuksen kasteelle.
Laki edellytti Marialta
puhdistautumista
40 päivän kuluttua.
Kun tämä oli tapahtunut,
niin he menivät Jerusalemiin,
jossa Jeesus-lapsi
asetettaisiin Herran eteen.
ja näin Hänet luettaisiin
Herralle pyhitetyksi eli erotetuksi.
"Ja kun heidän puhdistuspäivänsä,
Mooseksen lain mukaan,
olivat täyttyneet,
veivät he hänet ylös Jerusalemiin
asettaaksensa hänet Herran eteen
- niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa:
'Jokainen miehenpuoli,
joka avaa äidinkohdun,
luettakoon Herralle pyhitetyksi' -
ja uhrataksensa,
niinkuin Herran laissa on säädetty,
parin metsäkyyhkysiä
tai kaksi kyyhkysenpoikaa."
(Luuk 2:22-24)
Ja taas taivas on paikalla.
Joskin ihan maanpäällisten
sanansaattajien kautta,
jotka kohtaavat Jeesuksen.
"Ja katso,
Jerusalemissa oli mies,
nimeltä Simeon;
hän oli hurskas ja jumalinen mies,
joka odotti Israelin lohdutusta,
ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut,
ettei hän ollut näkevä kuolemaa,
ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön.
Ja kun vanhemmat toivat
Jeesus-lasta sisälle
tehdäkseen hänelle,
niinkuin tapa oli lain mukaan,
otti hänkin hänet syliinsä
ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
'Herra,
nyt sinä lasket palvelijasi
rauhaan menemään, sanasi mukaan;
sillä minun silmäni
ovat nähneet sinun autuutesi,
jonka sinä olet valmistanut
kaikkien kansojen nähdä,
valkeudeksi,
joka on ilmestyvä pakanoille,
ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille'."
(Luuk 2:25-32)
Taas korostuu kaikki pakanakansat
Israelin ohessa.
"Ja hänen isänsä ja äitinsä
ihmettelivät sitä,
mitä hänestä sanottiin.
Ja Simeon siunasi heitä
ja sanoi Marialle,
hänen äidilleen:
'Katso,
tämä on pantu
lankeemukseksi ja nousemukseksi
monelle Israelissa
ja merkiksi,
jota vastaan sanotaan
- ja myös sinun sielusi lävitse
on miekka käyvä
että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi'."
(Luuk 2:33-34)
33½ vuotta myöhemmin
Jumalan Karitsa
Pääsiäislampaana teurastettiin,
ja kaiken päätteeksi
keihäs puhkaisi Jeesuksen sydämen,
josta vuosi vesi ja veri,
osoittaen suurimman mahdollisen
kärsimyksen olevan takana.
Ja niin myös Marian sydämen
läpi käynyt miekka.
Kaikki tämä oli tarpeen,
jotta synnin orjuudessa elävät
voitaisiin lunastaa vapaiksi.
"Ja oli naisprofeetta, Hanna,
Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa.
Hän oli jo tullut iälliseksi.
Mentyään neitsyenä naimisiin
hän oli elänyt miehensä kanssa
seitsemän vuotta,
ja oli nyt leski,
kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen.
Hän ei poistunut pyhäköstä,
vaan palveli siellä Jumalaa
paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen,
ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille,
jotka odottivat Jerusalemin lunastusta."
(Luuk 2:36-38)
- Anonyymi
Eipä ollut lihatiskissä jumalaista karitsaa.
Olisin ostanut.Saat ihan rahatta ja hinnatta
tulla Jeesuksen
Jumalan Karitsan tykö,
joka sanoi:
"Minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma."
(Joh 6)- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Saat ihan rahatta ja hinnatta
tulla Jeesuksen
Jumalan Karitsan tykö,
joka sanoi:
"Minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma."
(Joh 6)Se on taas ihmissyöntiä alkanut.
Anonyymi kirjoitti:
Se on taas ihmissyöntiä alkanut.
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla jo Eedenissä
keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Nyt me saamme syödä ja juoda
Hänessä olevaa Elämää
Sovituksen kera
Ehtoollisella
leivän ja viinin muodossa.- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla jo Eedenissä
keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.
Nyt me saamme syödä ja juoda
Hänessä olevaa Elämää
Sovituksen kera
Ehtoollisella
leivän ja viinin muodossa.Alle kouluikäiset uskoo satuja.
Kuinka vanhempas antaa sun notkua netissä? Anonyymi kirjoitti:
Alle kouluikäiset uskoo satuja.
Kuinka vanhempas antaa sun notkua netissä?Isäni ja Äitini
ovat olleet jo pitkään
Jeesuksen luona
Jumalan Paratiisissa.
Isäni oli syntynyt
jo vuosisadan vaihteessa.
Siis ei vuosituhannen vaihteessa
vaan sata vuotta aiemmin.
- Anonyymi
kalamos on taas herännyt.
- Anonyymi
Hyvä niin❣️😁
Siitä on jo yli 60 vuotta,
kun heräsin.
Ja siihenkin asti
olin jo ollut hyvin tietoinen
Jeesuksesta.
Sain esimerkiksi pyhäkoulusta
pimeässä hohtavan riipuksen,
jossa sydänkehän sisäpuolella
oli Jeesus ja lammas.
Mutta sitten vähän isompana
isossa teltassa koin selvästi
Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon,
ja tiesin vähän paremmin sen,
että Jeesus haluaa pitää minut omanaan.
Silloin olin herännyt.- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
Siitä on jo yli 60 vuotta,
kun heräsin.
Ja siihenkin asti
olin jo ollut hyvin tietoinen
Jeesuksesta.
Sain esimerkiksi pyhäkoulusta
pimeässä hohtavan riipuksen,
jossa sydänkehän sisäpuolella
oli Jeesus ja lammas.
Mutta sitten vähän isompana
isossa teltassa koin selvästi
Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon,
ja tiesin vähän paremmin sen,
että Jeesus haluaa pitää minut omanaan.
Silloin olin herännyt.Paljon porua Jeesuksesta, vähän villoja.
Mitä nyt vähän parrasta. Anonyymi kirjoitti:
Paljon porua Jeesuksesta, vähän villoja.
Mitä nyt vähän parrasta."Häntä piinattiin,
ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut."
(Jes 53:7)b
Villoja tuli todella paljon.
Jokaiselle riittäisi.
Ja Hän otti päälleen meidän syntimme.
Ja lopuksi Hänet tehtiin synniksi,
Ja Hän kuoli tuon synnin kera.
Ja nyt Hän haluaa pukea meidät
puhtaaseen Villaan.
Ja lahjoittaa Hänessä olevan Elämän.
Kyllä tätä tarjousta
kannattaa mainostaa.
- Anonyymi
Karitsat eivät ole syötäviksi vaan vaimoiksi.
- Anonyymi
En halua olla Karitsan vaimo!
Tapsa- Anonyymi
Eipä ole pakko.
- Anonyymi
Emme ole vielä oikein päässeet
alkua pidemmälle
Karitsan kuvauksessa.
Mutta sen jokainen ymmärtää,
että Karitsa ei ole peto.
Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.
Rakastamme
pimeyttä tai Valkeutta.
Olemme
yön tai Päivän lapsia.
Vietämme ikuisuutemme
samassa paikassa kuin peto
tai
samassa paikassa kuin Karitsa. Anonyymi kirjoitti:
Emme ole vielä oikein päässeet
alkua pidemmälle
Karitsan kuvauksessa.
Mutta sen jokainen ymmärtää,
että Karitsa ei ole peto.
Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.
Rakastamme
pimeyttä tai Valkeutta.
Olemme
yön tai Päivän lapsia.
Vietämme ikuisuutemme
samassa paikassa kuin peto
tai
samassa paikassa kuin Karitsa.Minä vanha kalamos
unohdin taas kirjautumisen.
Eli viesti oli minun lähettämäni.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Emme ole vielä oikein päässeet
alkua pidemmälle
Karitsan kuvauksessa.
Mutta sen jokainen ymmärtää,
että Karitsa ei ole peto.
Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.
Rakastamme
pimeyttä tai Valkeutta.
Olemme
yön tai Päivän lapsia.
Vietämme ikuisuutemme
samassa paikassa kuin peto
tai
samassa paikassa kuin Karitsa.Siis lapolassa. Tai sitten lantalassa.
Anonyymi kirjoitti:
Siis lapolassa. Tai sitten lantalassa.
No joo.
Noinkin sen voisi ilmaista.
Vietämme ikuisuuttemme
rikinkatkuisessa lantalassa
tai
ihanassa Lampolassa.
Palaan tuohon lampolaan
eli ihan lammaspaimeniin
ja karitsoihin,
kun jatkan avaustani.
Mutta nyt vastaan kertomalla
siitä ikuisesta asuinsijasta,
jonne Jeesuksen Morsiusjoukko
eli Karitsan Vaimo päätyy.
Sitä sanotaan
Uudeksi Jerusalemiksi.
"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä
ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole."
(Ilm 21:1)
Ennen tätä tapahtumaa
on vielä 1000 vuotta kestävä
Messiaan eli Karitsan
Valtakunta tämän maan päällä.
Silloin kaikki on toisin.
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella.
Siis eläimet eivät syö toisiaan,
eivätkä ihmisetkään tapa toisiaan.
Myrskyt ja tyrskyt on ohi.
Mutta sitten sen jälkeen
paholainen päästetään vankeudestaan,
ja käy ilmi,
ettei tuhanne vuoden tuomio
ole sitä miksikään muuttanut.
Ja niin se hyökkää taivaallista
Jerusalemia vastaan.
Ja tietenkin häviää sodan.
On viimeisten tuomioiden aika.
Tämä maa ja sitä ympäröivä
taivaan avaruus häviävät.
Ja Jumala siis luo uudet.
Ja sinne pääsevät ne,
jotka rakastivat Valkeutta
enemmän kuin pimeyttä.
Ja tuohon Uuteen maahan
sitten laskeutuu tuo
taivaallinen Jerusalem.
"Ja pyhän kaupungin,
uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta
Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu."
(Ilm 21:2)
Kysymys ihan konkreettisesta
kaupungista,
mutta samalla
yhteydestä Jumalan kanssa.
Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa,
ja olemme itsekin Eläviä kiviä
tuossa kaupungissa.
"Ja minä kuulin suuren
äänen valtaistuimelta sanovan:
'Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt'."
(Ilm 21:3-4)
Ja me olemme tosiaan
sitten yhtä Jeesuken kanssa.
Ei se niin vaikea ole ymmärtää.
Jeesus on viimeinen Aadam.
Ensimmäinen Aadam
sai puolison,
joka oli samaa luuta ja lihaa
kuin Aadam.
Eli tästä Viimeisestä Aadamista
eli Jumalan ainokaisesta Pojasta
Jumalan Karitsasta puhutaan seuraavaksi.
Siis Poika puhuu tässä:
"Ja valtaistuimella istuva sanoi:
'Katso,
uudeksi minä teen kaikki'.
Ja hän sanoi:
'Kirjoita,
sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
Ja hän sanoi minulle:
'Se on tapahtunut.
Minä olen A ja O,
alku ja loppu.
Minä annan janoavalle
elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa,
on tämän perivä,
ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
ja hän on oleva minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten
ja saastaisten ja murhaajien
ja huorintekijäin ja velhojen
ja epäjumalanpalvelijain
ja kaikkien valhettelijain osa
on oleva siinä järvessä,
joka tulta ja tulikiveä palaa;
tämä on toinen kuolema'."
(Ilm 21:5-8)
Tällainen ero on siis
näillä kahdella loppusijoituspaikalla.
Sitten kuvaus jatkuu vielä
tuosta paikasta,
jonne minä ainakin kaipaan.
"Tule tänne,
minä näytän sinulle morsiamen,
Karitsan vaimon.
Ja hän vei minut hengessä
suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin,
joka laskeutui alas taivaasta
Jumalan tyköä,
ja siinä oli Jumalan kirkkaus"
(Ilm 21:9-11)
Se kirkkaus,
joka meissä on Elävinä kivinä oleva,
on Jumalan kirkkautta.- Anonyymi
kalamos kirjoitti:
No joo.
Noinkin sen voisi ilmaista.
Vietämme ikuisuuttemme
rikinkatkuisessa lantalassa
tai
ihanassa Lampolassa.
Palaan tuohon lampolaan
eli ihan lammaspaimeniin
ja karitsoihin,
kun jatkan avaustani.
Mutta nyt vastaan kertomalla
siitä ikuisesta asuinsijasta,
jonne Jeesuksen Morsiusjoukko
eli Karitsan Vaimo päätyy.
Sitä sanotaan
Uudeksi Jerusalemiksi.
"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä
ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole."
(Ilm 21:1)
Ennen tätä tapahtumaa
on vielä 1000 vuotta kestävä
Messiaan eli Karitsan
Valtakunta tämän maan päällä.
Silloin kaikki on toisin.
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella.
Siis eläimet eivät syö toisiaan,
eivätkä ihmisetkään tapa toisiaan.
Myrskyt ja tyrskyt on ohi.
Mutta sitten sen jälkeen
paholainen päästetään vankeudestaan,
ja käy ilmi,
ettei tuhanne vuoden tuomio
ole sitä miksikään muuttanut.
Ja niin se hyökkää taivaallista
Jerusalemia vastaan.
Ja tietenkin häviää sodan.
On viimeisten tuomioiden aika.
Tämä maa ja sitä ympäröivä
taivaan avaruus häviävät.
Ja Jumala siis luo uudet.
Ja sinne pääsevät ne,
jotka rakastivat Valkeutta
enemmän kuin pimeyttä.
Ja tuohon Uuteen maahan
sitten laskeutuu tuo
taivaallinen Jerusalem.
"Ja pyhän kaupungin,
uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta
Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu."
(Ilm 21:2)
Kysymys ihan konkreettisesta
kaupungista,
mutta samalla
yhteydestä Jumalan kanssa.
Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa,
ja olemme itsekin Eläviä kiviä
tuossa kaupungissa.
"Ja minä kuulin suuren
äänen valtaistuimelta sanovan:
'Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt'."
(Ilm 21:3-4)
Ja me olemme tosiaan
sitten yhtä Jeesuken kanssa.
Ei se niin vaikea ole ymmärtää.
Jeesus on viimeinen Aadam.
Ensimmäinen Aadam
sai puolison,
joka oli samaa luuta ja lihaa
kuin Aadam.
Eli tästä Viimeisestä Aadamista
eli Jumalan ainokaisesta Pojasta
Jumalan Karitsasta puhutaan seuraavaksi.
Siis Poika puhuu tässä:
"Ja valtaistuimella istuva sanoi:
'Katso,
uudeksi minä teen kaikki'.
Ja hän sanoi:
'Kirjoita,
sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
Ja hän sanoi minulle:
'Se on tapahtunut.
Minä olen A ja O,
alku ja loppu.
Minä annan janoavalle
elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa,
on tämän perivä,
ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
ja hän on oleva minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten
ja saastaisten ja murhaajien
ja huorintekijäin ja velhojen
ja epäjumalanpalvelijain
ja kaikkien valhettelijain osa
on oleva siinä järvessä,
joka tulta ja tulikiveä palaa;
tämä on toinen kuolema'."
(Ilm 21:5-8)
Tällainen ero on siis
näillä kahdella loppusijoituspaikalla.
Sitten kuvaus jatkuu vielä
tuosta paikasta,
jonne minä ainakin kaipaan.
"Tule tänne,
minä näytän sinulle morsiamen,
Karitsan vaimon.
Ja hän vei minut hengessä
suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin,
joka laskeutui alas taivaasta
Jumalan tyköä,
ja siinä oli Jumalan kirkkaus"
(Ilm 21:9-11)
Se kirkkaus,
joka meissä on Elävinä kivinä oleva,
on Jumalan kirkkautta.Näkemyksiisi ei voi yhtyä !
Anonyymi kirjoitti:
Näkemyksiisi ei voi yhtyä !
Eli Sinä et usko
Jumalan Sanan toteutumiseen.
"Susi ja lammas
käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
ja käärmeen ruokana on maan tomu;
ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sanoo Herra."
(Jes 65:25)
- Anonyymi
Piti olla lampolassa, siis paikassa jossa lampaita kasvatetaan.
- Anonyymi
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
- Anonyymi
Siellä se poeka pihisöö.
Sorretun voema jyllee. - Anonyymi
Kalamoksen tarinat ovat semmoisia.
- Anonyymi
Onko se lammas paimen?
- Anonyymi
Se on enempi kuin pässi.
- Anonyymi
Eikö naiset kiinnosta vaan lampaat?
- Anonyymi
Kiitos! Olet siunaukseksi❣️
- Anonyymi
1700 -luvulla raamatussa esiintyi yksisarvinen, Unicorn.
Se oli käännösvirhe, sen piti olla alkuhärkä.
Mutta ei se sekään paljoa pelasta. Härkähän on kastroitu sonni, salvettu, kivekset poistettu.
Niise olisi jäänyt alku-ja loppuhäräksi. - Anonyymi
Ei Raamattuun voi luottaa!
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Asianajaja Herman Ljungberg
Ei ole tällä herralla kaikki muumit laaksossa, kun väittää, että kaapelien katkominen on NORMAALIA. Kaikkea se leipä elä1386067Miksi palstalla paljon venäjä mielisiä?
Palstalle näyttää kerääntyneen varsin paljon venäjä mielisiä. Mistä tämä johtuu?5635881Löytyykö jyväskylästä naista kenenkä pyllyä saisi kosketella ja haistellla??
Olen ihan mukava ja kunnollinen herras mies 41 vuotta.313396- 4122335
Minun on vaikea ymmärtää
Kuinka voin rakastua sinuun, tai siltä se ainakin tuntuu, kun koko ajan pyörit mielessäni. Emmekä me edes näe, eikä muut401460- 521456
Sähköauto sopii erinomaisesti maaseudulle, jopa paremmin kuin kaupunkiin.
Sähköautolla pärjää maaseudulla jopa paremmin kuin kaupungissa, sillä jokainen sähköistetyn talon piha on mahdollinen la1811360- 791334
Harvinainen yhteiskuva! Anna Puu ja Jukka-rakas uudenvuoden yössä - Hän on Jenni Vartiaisen EX-mies
Laulaja, lauluntekijä Anna Puu on naimisissa tuottaja Jukka Immosen kanssa, joka on myös laulaja Jenni Vartiaisen ex. N131074Nainen, taidan inhota minua todella
tai sitten et halua olla missään tekemisissä kanssani. Sellaiset otteet sulla. On tosi karmeata olla toiselle kuin kuoll731051