Jumalan Karitsa

Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.

Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.

Palataan odottavien
äitien tykö.

Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.

Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.

Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.

"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)

Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.

Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.

Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.

"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)

Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.

"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)

Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)

Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.

"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)

Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.

"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)

Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)

Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.

"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)

Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)

Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.

"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)

Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.

"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)

Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.

"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)

Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.

Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.

Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.

Maria oli siis suostunut siihen,
mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

Jumalan Karitsa
Isän helmasta
oli siirtynyt Marian kohtuun
pienen pieneksi ihmisen aluksi.

Jo neitsyen kohdussa Poika
olisi suuressa kuoleman vaarassa.
Äiti ja kohdussa oleva vauva
olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

Nyt oli uusi uhka edessä.
Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
Maria joutuu rankalle matkalle.

"Ja tapahtui niinä päivinä,
että keisari Augustukselta
kävi käsky,
että kaikki maailma
oli verolle pantava.
Tämä verollepano oli ensimmäinen
ja tapahtui Kyreniuksen
ollessa Syyrian maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta,
Nasaretin kaupungista,
ylös Juudeaan,
Daavidin kaupunkiin,
jonka nimi on Beetlehem,
hän kun oli
Daavidin huonetta ja sukua,
verolle pantavaksi
Marian, kihlattunsa, kanssa,
joka oli raskaana."
(Luuk 2:1-5)

Siellä väkeä niin paljon,
että mistään ihmisasunnosta
ei tilaa löytynyt.

"Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
että Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan,
esikoisensa,
ja kapaloi hänet
ja pani hänet seimeen,
koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
(Luuk 2:6-7)

Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
että onko Jumala nyt vähän
huonosti hoitanut asiat.

Mutta totuus oli,
että juuri tuossa hetkessä
heille ja koko maailmalle
julistetaan juuri oikeassa
näyttämössä
maailman suurin ilosanoma.

Millään muulla asettelulla
kuin juuri tuossa ympäristössä
ei olisi ollut soveliasta
synnyttää maailmaan
Jumalan Karitsa.

"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi
Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö;
sillä katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle'."
(Luuk 2:8-10)

Alhaisista alhaisimmat saavat
taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

"teille on tänä päivänä syntynyt
Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra,
Daavidin kaupungissa."
(Luuk 2:11)

Ja sitten aivan ensimmäiseksi
juuri näille pohjasakkaa oleville
paimenille ilmoitetaan asia,
jota ketkään muut eivät
olisi kyenneet vastaan ottamaan.

"Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa."
(Luuk 2:12)

Merkki,
jonka enkeli mainitsee,
on sellainen,
että ketkään muut
kuin juuri nämä paimenet,
eivät olisi voineet
ymmärtää viestiä.

"Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
(Luuk 2:13-14)

Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
on vastaan otettu.
Rauha maan päälle julistettu.
Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

No, onneksi Herran ilmoituksessa
oli kymmenen pisteen vihje:
Te löydätte ...!

"Ja kun enkelit olivat menneet
paimenten luota taivaaseen,
niin nämä puhuivat toisillensa:
'Menkäämme nyt Beetlehemiin
katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut
ja minkä Herra meille ilmoitti'."
(Luuk 2:15)

Kuinka suuren uskon osoitus
tuo onkaan.
Herra ilmoitti,
ja silloin asia on niin.
Ei muuta kuin katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut.

"Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät Marian ja Joosefin
ja lapsen, joka makasi seimessä."
(Luuk 2:16)

Siinä oli merkki.
Mikään ei enää pidätellyt
paimenia kertomasta sen,
mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

"Ja kun he tämän olivat nähneet,
ilmoittivat he sen sanan,
joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
(Luuk 2:17)

Ja Sana levisi.

"Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
ihmettelivät sitä,
mitä paimenet heille puhuivat."
(Luuk 2:18)

Mitä paimenet sitten puhuivat.
Jotain sellaista,
minkä vain paimen osaa selittää.

Mutta yksi kätki kaiken
varmimpaan tallelokeroon,
mitä maa päällään kantaa ...
äidin sydämeen.

"Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
(Luuk 2:19)

Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
Paimenet olivat tehneet osuutensa.

"Ja paimenet palasivat
kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet,
sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
(Luuk 2:20)

Tämä kertomus
juuri tässä paikassa alkoi jo
Jaakobin suuresta rakkaudesta
Rakelista,
joka synnytti
juuri tuolla samalla paikalla
kärsimyksen pojan
Benonin,
josta sitten tuli oikean käden poika
Benjamin.

Samoin Jeesuksesta
tuli ensin kärsimyksen poika.
Mutta sitten oikean käden poika.

Se, mikä nyt oli alkamassa,
kun paimenet näkivät
pienen lapsen
kapaloituna seimessä,
oli alku valtaisalle näytelmälle,
joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
ja Jeesuksen palaamiseen
Isänsä tykö taivaisiin.

Ja tämän tapahtumaketjun
ensimmäistä vaihetta
paimenet olivat olleet todistamassa
koko elämänsä ajan
lampaita paimentaessaan.

He olivat itse yhä uudestaan
kapaloineet ja asettaneet seimeen
vastasyntyneen karitsan,
kun pappi oli todennut
sen olevan virheetön
ja näin kelvollinen
uhrikaritsaksi.

Profeetallinen esitäyttymys
tälle kaikelle oli se,
kun Jaakobin suuri rakkaus
Rakel synnyttää kaksi poikaa.
Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

Joosefin koko elämänvaellus
on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
Jeesuksen elämästä maan päällä.

Benoni, jonka nimen
Jaakob eli Israel sitten muutti
Benjaminiksi
oli sekin kuin loppuhuipennus
tai loppuhimmennys
elokuvalle,
joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
Rakkaudesta.

Israel on kerran muuttava
tuon kärsimyksen lapsen nimen.
Ensin heidän on vain nähtävä
tuo kärsimyksen lapsi.
Ja se tapahtuu,
kun Jeesus tulee
taivaasta takaisin maan päälle.
Silloin kaikki
maan päällä elävät ihmiset parkuvat
hirvittävissä kärsimyksissään,
johon paholainen on hallituskaudellaan
saanut heidät johdattaa.

Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
alas saapuva Jeesus
häntä ympäröivän
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiamen
ympäröimänä
on jo niin alhaalla
Israelin yläpuolella,
että he näkevät haavat Hänen käsissään.

Ja silloin he tunnistavat Hänet.
Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
Jumalan oikean käden Poika.

Israel ottaa vastaan Messiaansa,
joka perustaa Israelille Valtakunnan.

Merkki oli paimenille
niin selvästi ymmärrettävä,
ettei heillä ollut
pienintäkään epäilystä,
mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

Beetelehem kuhisi ihmisiä.
Mutta he tiesivät tarkalleen,
mihin menisivät.

Sinne,
minne he olisivat osanneet mennä
vaikka silmät sidoittuina.

Sinne,
minne he aina menivät
kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.

Ja niin paimenet menivät
juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
ja juuri oikeaan rakennukseen.

Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
laumatorniin,
josta he tähyilivät lammaslaumaa.

Raamatun ensimmäinen maininta
laumatornista vie veidät
juuri Rakelin luo.

Ja nyt päähenkilöksi nousee
Marian esikuva Rakel.

Rakel = Emälammas

Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
Joosefin.
Nyt oli toisen synnytyksen aika.

"Ja kun hänen synnytystuskansa
olivat kovimmillaan,
sanoi kätilövaimo hänelle:
'Älä pelkää,
sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
(Gen 35:17)

Rakel on kuolemaisillaan.
Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

Tässä on jotakin esikuvallista.
Rakel oli Israelin Rakkaus.
Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
rakasti Rakelia,
Rakastaa Jumala Israelia,
jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

Rakel synnytti kaksi poikaa.
Joosefin elämän esikuvallisuudesta
olen jo maininnutkin.

Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
Ja hän pelkää.
Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

Rakelin pelko on tuossa hetkessä
varmastikin ollut myös
Benonin kokemaa pelkoa.

"Mutta kun hänen henkensä
oli lähtemäisillään,
sillä hänen oli kuoltava,
antoi hän hänelle nimen Benoni,
mutta hänen isänsä
antoi hänelle nimen
Benjamin."
(Gen 15:18)

Kärsimyksen poika oli syntynyt.
Ja näenkin kätilön lauseessa
profeetallisen viestin siitä,
että kerran syntyy
Kärsimyksen Poika
juuri samassa paikassa,
jonka tähden Rakelinkaan
ei tarvinnut pelätä,
vaikka kuoleekin.

Tuo Poika tulee kärsimään
enemmän kuin kukaan koskaan
on kärsinyt.
Hän kantoi mahdottoman taakan.
Koko maailman synnin.
Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
jonka tähden hänen oli kuoltava.

Rakel haudattiin sinne,
missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
Beetlehemiin.
Daavidin kaupunkiin,
eli kaupunkiin,
josta pieni vähäinen poikanen
lampaita paimentamasta
nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

"Niin Raakel kuoli siellä,
ja hänet haudattiin
Efratan tien varteen,
se on Beetlehemiin.
Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
tämä Raakelin hautapatsas
on olemassa vielä tänäkin päivänä."
(Gen 35:19-20)

Ja seuraavaksi mainitaan
juuri se paikka,
jossa Jeesuskin syntyi.
Laumatorni.

" Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
ja pystytti telttansa tuolle puolen
Karjatornia."
(Gen 35:21)

Sen selvempää täsmäosoitetta
ei Herran enkeli olisi voinut
paimenille antaa.

Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
suoraan seimen ääreen
katsomaan Jumalan Karitsaa.

Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
juuri sillä paikalla
ja juuri siten kapaloituna
kuin paimenet olivat lukemattomia
kertoja nähneet
puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
eläimen maanneen.

Tämän selvempää merkkiä
ei voi olla siitä,
että Jumalan Karitsa,
josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
oli nyt syntynyt maailmaan.

Kuinka suuri ilosanoma
paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
Ja kaikki, jotka sen kuulivat
olivati ihmeissään.
Ja nyt me saamme olla
Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

Jokainen vastasyntynyt karitsa
on suuren ihmeen todistaja.

Eräänä päivänä meille kaikui
Jumalan Sanansaattajien
eli Enkelikuoron laulu:
Telle on syntynyt Vapahtaja.

Otimme Sanan vastaan
ja kohta saimme nähdä
ja tulla tuntemaan Hänet,
Jumalan Karitsan,
joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

Jokainen tällainen
vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
todistaa suuresta ihmeestä.

Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

Jumalan Poika on ikuisuudesta.
Mutta nyt Hän oli
syntynyt uudestaan.
Hän ei ollut enää ainoastaan Jumala.
Hän oli nyt myös ihminen.

Me ihmiset olemme syntyneet
eräänä päivänä ihmislapsiksi.
Mutta sitten olemme kuolleet
tekemiimme synteihin hengellisesti.

Ja siksi meidän täytyy syntyä uudesti
Jumalan lapseksi.

Ihmeistä suurin on tapahtunut,
kun uusi luomus on syntynyt
ylhäältä / Hengestä.

Jokainen Jumalan lapsi
on etuoikeutettu
antamaan itsensä
palvelutehtävään,
Jumalan palvelukseen
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.

"Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne."
(Room 12:1)

Näin voidaan sanoa,
että jokainen meistä
Jumalan karitsoista
on uhrikaritsa.

Jokainen meistä voi siis olla merkki
paitsi Jumalan kuvana
myös pimeyteen loistavana
tähtenä taivaalla.

Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
ei kuitenkaan ole pakollista.

Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
antaa itseään Uhriksi.
Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.

Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.

"Isäni, jos mahdollista on,
niin menköön minulta pois tämä malja;
ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
vaan niinkuin sinä"
(Matt 26:39)

Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
Eihän Hän olisi millään halunnut
Pojalleen tuollaista kohtaloa.

Isä olisi ottanut Poikansa
tykönsä taivaaseen,
ja tullut itse maan päälle,
juomaan tuon kärsimyksen maljan.

Mutta koska Poika halusi,
että Isän hyvä tahto toteutuisi,
niin Poika joi tuon maljan.

Ja nyt Hänellä on kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.

Ja Hän on saanut itselleen
ihastuttavimman voittopalkinnon,
mitä Poika voi saada:

Morsiamen.
Sinut ja minut.

Olemme siis kaikki
Hänen lampaitansa.
Jumalan karitsoja.

Me saamme loistaa maailmassa
niinkuin tähdet.
Ja näin olemme merkkeinä
yön pimeyden keskellä.

Ensimmäinen ja tärkein kohde
sille ilosanomalle,
josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
olivat alhaisista alhaisimmat.
Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.

JUMALAN KARITSA
oli merkki näille kurjille.

Muita ei ollut,
joille enkelikuoro olisi
voinut ilosanoman kaiuttaa niin,
että se olisi tullut ymmärretyksi.

Toki sitten ajallaan,
mutta tärkeysjärjestyksessä
vasta kakkossijalla
saa hovikin kuulla ilosanoman.

Idän tietäjät näkivät tähden.
Luultavasti tuo tähti oli
kirkas enkeliolento.

Sen johdolla karavaani saapuu
lopulta Jerusalemiin.

Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
Hänen lupaamansa kumarrus
konkretisoituu pienten
alle kaksivuotiaiden karitsojen
joukkosurmaksi.
Onneksi vain pikkukylässä,
jossa joitakin lapsia siirtyi
näin ennenaikaisesti
Aabrahamin helmaan.

Mutta tietäjät toivat Sanan.
Se oli tuotava niillekin,
jotka eivät sitä ottaneet vastaan.

Ja kumma kyllä
Herodeskin uskoi
täydellä uskonvarmuudella sen,
mitä hänelle ilmoitettiin.
Ja vieläpä hän uskoi
juutalaisten ilmoittaman
Jumalan Sanan.
Ja oikein kutsui papit paikalle
Raamattupiiriin.

Ja hän kokosi kaikki
kansan ylipapit ja kirjanoppineet
ja kyseli heiltä,
missä Kristus oli syntyvä.
He sanoivat hänelle:
'Juudean Beetlehemissä;
sillä näin on kirjoitettu
profeetan kautta:
'Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
(Matt 2:4-6)

Ylipapit ja kirjanoppineet
ovat innoissaan.
Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
Ensin luetaan hiukan Moosesta.
Sitten Hesekieliä.
Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.

Herodes kiirehtii.
Missä? Missä?

Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
oikein sydän sykkien nostavat
esiin Miikan kirjan.

"Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
joka olet vähäinen olemaan
Juudan sukujen joukossa,
sinusta minulle tulee se,
joka on oleva hallitsija Israelissa,
jonka alkuperä on muinaisuudesta,
iankaikkisista ajoista."
(Miika 5:1)

Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
Mutta haluaa vielä tarkennusta.
Oppineet käärivät tekstiä
hiukan taaksepäin.

"Ja sinä KARJATORNI,
tytär Siionin kukkula!
Sinun luoksesi on tuleva,
on saapuva entinen hallitus,
tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus."
(Miik 4:8)

Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
Tuossa laumatornissa syntyi
vajaat pari vuotta sitten Messias.

Mutta Herodes ei suinkaan
halua ottaa vastaan Messiasta
Hallitsijaa.

Taas on enkeleillä tehtävä.
Joosef ja Maria
ja Jumalan Karitsa
on saatava pois
Herodeksen käsistä.
Heti!

Pieni pakolaisjoukko syöksyy
yön pimeyteen.
Onneksi heillä oli tietäjien
tuomia lahjoja,
joiden avulla selvitä ensi alkuun
jossain maailman kolkassa.

Mitä mahtoivat
ylipapit ja kirjanoppineet
ajatella kaikesta.
Oliko heillä yhtä vahva usko
kuin Herodeksella.

Olivatko hekin menossa
kumartamaan juutalaisten Kuningasta.

Jos olivat,
niin hirvittävä oli näky,
jonka kohtasivat.
Ja mielessä soi riitasoinnuin
niin onnistuneen oloiselta tuntunut
Raamattutunti.

kalamos kirjoitti:

Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.

Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.

Palataan odottavien
äitien tykö.

Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.

Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.

Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.

"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)

Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.

Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.

Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.

"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)

Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.

"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)

Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)

Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.

"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)

Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.

"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)

Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)

Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.

"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)

Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)

Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.

"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)

Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.

"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)

Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.

"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)

Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.

Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.

Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.

Lue lisää

Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.

kalamos kirjoitti:

Profeetallinen esitäyttymys
tälle kaikelle oli se,
kun Jaakobin suuri rakkaus
Rakel synnyttää kaksi poikaa.
Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

Joosefin koko elämänvaellus
on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
Jeesuksen elämästä maan päällä.

Benoni, jonka nimen
Jaakob eli Israel sitten muutti
Benjaminiksi
oli sekin kuin loppuhuipennus
tai loppuhimmennys
elokuvalle,
joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
Rakkaudesta.

Israel on kerran muuttava
tuon kärsimyksen lapsen nimen.
Ensin heidän on vain nähtävä
tuo kärsimyksen lapsi.
Ja se tapahtuu,
kun Jeesus tulee
taivaasta takaisin maan päälle.
Silloin kaikki
maan päällä elävät ihmiset parkuvat
hirvittävissä kärsimyksissään,
johon paholainen on hallituskaudellaan
saanut heidät johdattaa.

Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
alas saapuva Jeesus
häntä ympäröivän
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiamen
ympäröimänä
on jo niin alhaalla
Israelin yläpuolella,
että he näkevät haavat Hänen käsissään.

Ja silloin he tunnistavat Hänet.
Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
Jumalan oikean käden Poika.

Israel ottaa vastaan Messiaansa,
joka perustaa Israelille Valtakunnan.

Merkki oli paimenille
niin selvästi ymmärrettävä,
ettei heillä ollut
pienintäkään epäilystä,
mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

Beetelehem kuhisi ihmisiä.
Mutta he tiesivät tarkalleen,
mihin menisivät.

Sinne,
minne he olisivat osanneet mennä
vaikka silmät sidoittuina.

Sinne,
minne he aina menivät
kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.

Ja niin paimenet menivät
juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
ja juuri oikeaan rakennukseen.

Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
laumatorniin,
josta he tähyilivät lammaslaumaa.

Raamatun ensimmäinen maininta
laumatornista vie veidät
juuri Rakelin luo.

Ja nyt päähenkilöksi nousee
Marian esikuva Rakel.

Rakel = Emälammas

Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
Joosefin.
Nyt oli toisen synnytyksen aika.

"Ja kun hänen synnytystuskansa
olivat kovimmillaan,
sanoi kätilövaimo hänelle:
'Älä pelkää,
sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
(Gen 35:17)

Rakel on kuolemaisillaan.
Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

Tässä on jotakin esikuvallista.
Rakel oli Israelin Rakkaus.
Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
rakasti Rakelia,
Rakastaa Jumala Israelia,
jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

Rakel synnytti kaksi poikaa.
Joosefin elämän esikuvallisuudesta
olen jo maininnutkin.

Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
Ja hän pelkää.
Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

Rakelin pelko on tuossa hetkessä
varmastikin ollut myös
Benonin kokemaa pelkoa.

"Mutta kun hänen henkensä
oli lähtemäisillään,
sillä hänen oli kuoltava,
antoi hän hänelle nimen Benoni,
mutta hänen isänsä
antoi hänelle nimen
Benjamin."
(Gen 15:18)

Kärsimyksen poika oli syntynyt.
Ja näenkin kätilön lauseessa
profeetallisen viestin siitä,
että kerran syntyy
Kärsimyksen Poika
juuri samassa paikassa,
jonka tähden Rakelinkaan
ei tarvinnut pelätä,
vaikka kuoleekin.

Tuo Poika tulee kärsimään
enemmän kuin kukaan koskaan
on kärsinyt.
Hän kantoi mahdottoman taakan.
Koko maailman synnin.
Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
jonka tähden hänen oli kuoltava.

Rakel haudattiin sinne,
missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
Beetlehemiin.
Daavidin kaupunkiin,
eli kaupunkiin,
josta pieni vähäinen poikanen
lampaita paimentamasta
nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

"Niin Raakel kuoli siellä,
ja hänet haudattiin
Efratan tien varteen,
se on Beetlehemiin.
Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
tämä Raakelin hautapatsas
on olemassa vielä tänäkin päivänä."
(Gen 35:19-20)

Ja seuraavaksi mainitaan
juuri se paikka,
jossa Jeesuskin syntyi.
Laumatorni.

" Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
ja pystytti telttansa tuolle puolen
Karjatornia."
(Gen 35:21)

Sen selvempää täsmäosoitetta
ei Herran enkeli olisi voinut
paimenille antaa.

Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
suoraan seimen ääreen
katsomaan Jumalan Karitsaa.

Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
juuri sillä paikalla
ja juuri siten kapaloituna
kuin paimenet olivat lukemattomia
kertoja nähneet
puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
eläimen maanneen.

Tämän selvempää merkkiä
ei voi olla siitä,
että Jumalan Karitsa,
josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
oli nyt syntynyt maailmaan.

Kuinka suuri ilosanoma
paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
Ja kaikki, jotka sen kuulivat
olivati ihmeissään.
Ja nyt me saamme olla
Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

Jokainen vastasyntynyt karitsa
on suuren ihmeen todistaja.

Eräänä päivänä meille kaikui
Jumalan Sanansaattajien
eli Enkelikuoron laulu:
Telle on syntynyt Vapahtaja.

Otimme Sanan vastaan
ja kohta saimme nähdä
ja tulla tuntemaan Hänet,
Jumalan Karitsan,
joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

Jokainen tällainen
vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
todistaa suuresta ihmeestä.

Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

Lue lisää

Jeremia 4:22
”Sillä minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.”

kalamos kirjoitti:

Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.

Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.

Palataan odottavien
äitien tykö.

Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.

Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.

Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.

"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)

Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.

Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.

Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.

"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)

Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.

"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)

Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)

Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.

"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)

Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.

"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)

Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)

Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.

"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)

Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)

Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.

"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)

Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.

"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)

Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.

"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)

Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.

Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.

Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.

Lue lisää

Kunnia Jumalalle!

"Aahaan
Jootamin pojan,
Ussian pojanpojan,
Juudan kuninkaan, aikana lähtivät
Resin, Aramin kuningas,
ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
sotimaan Jerusalemia vastaan,
mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
Ja kun Daavidin huoneelle
ilmoitettiin sanoma:
'Aram on leiriytynyt Efraimiin',
niin kuninkaan
ja hänen kansansa sydän vapisi,
niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa."
(Jes 7:1-2)

Olemme taas merkin äärellä.
Ja merkkinä on pieni poika.

"Silloin Herra sanoi Jesajalle:
'Mene Aahasta vastaan,
sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
Ylälammikon vesijohdon päähän,
Vanuttajankedon tielle,
ja sano hänelle:
Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
älä pelkää,
älköönkä sydämesi säikkykö
noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
vihanvimmaa.
Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
ovat hankkineet pahaa
sinua vastaan sanoen:
Lähtekäämme Juudaa vastaan,
täyttäkäämme se kauhulla,
vallatkaamme se itsellemme
ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
Taabalin poika',
niin sanoo Herra, Herra näin:
Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
Sillä Aramin pää on Damasko,
ja Damaskon pää on Resin
- mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
ja Efraim on muserrettu
eikä ole enää kansa -
ja Efraimin pää on Samaria,
ja Samarian pää on Remaljan poika.
Ellette usko, niin ette kestä'."
(Jes 7:3-9)

Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:
"Ellette usko, niin ette kestä".

Katsotaan sama lause KJV:stä:
"If ye will not believe,
surely ye shall not be established."

Siis kysymys on
Juudan kansan kohtalosta.
Tuon kansan,
joka nyt vapisi kuin haavanlehti.

Jos Aahas ei ota
uskossa vastaan sitä sanomaa,
jonka Jesaja on hänelle tuonut,
niin Juudan kansa on mennyttä.

Ja niin Herra haluaa antaa merkin
vahvistamaan Aahaan
vapisevaa sydäntä,
jotta Aahas ei pelkäisi,
vaan uskoisi.

"Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
'Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
pyydä alhaalta syvyydestä
taikka ylhäältä korkeudesta'."
(7:10-11)

Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan
Jesajan sanomaa,
eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.

"Mutta Aahas vastasi:
'En pyydä enkä kiusaa Herraa'."
(Jes 7:12)

Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin,
ja Aahas sanoo:
"En kiusaa Herraa".
Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.

Jesaja on siellä
pienen pienen poikalapsensa kansa,
mutta tuntuu, että aivan turhaan.

Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
Vaan aivan päinvastoin
vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
että on ihme,
ettei salama taivaasta
lyö häntä maahan.

"Siihen hän lausui:
'Kuulkaa, te Daavidin suku,
eikö se riitä,
että te ihmiset väsytätte,
kun vielä minun Jumalanikin
itseenne väsytätte?
(Jes 7:13)

Herra on armollinen.
Hän Itse antaa merkin.

"Sentähden
Herra itse antaa teille merkin:
'Katso,
neitsyt tulee raskaaksi
ja synnyttää pojan
ja antaa hänelle nimen
Immanuel'."
(Jes 7:14)

Mitään tämän varmempaa merkkiä
ei Herra olisi voinut antaa siitä,
että Juuda ei tuhoudu.

Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
sillä Jumala on sen kansan kautta
luvannut tuoda maailmaan Messiaan.

Messiaan joka on
Jumala kanssamme,
mutta ei pelkästään Jumala.
Hän on myös ihminen,
joka pienen pienenä poikana
on syövä maitoa ja hunajaa.

"Voita ja hunajaa
hän syö siinä iässä,
jolloin hän oppii hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän;
(Jes 7:15)

Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
jotta Hän voisi täyttää lain.
Vain ihmisenä
Jumaluudestaan riisuutuneena,
Hän voi sen tehdä.
Hänen täytyy saada kokea
kaikki kiusaukset,
jotta Hän voi täyttää lain
ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.

"Butter and honey shall he eat,
that he may KNOW
to refuse the evil,
and choose the good."

Ensimmäinen merkki siitä,
että Juuda ei tuhoudu,
on siis yksinkertaisesti se,
että Messias
syntyy tästä kansasta.

Tämä kansa
ei voi tuhoutua
eikä lakata olemasta.
Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.

Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
minkä ihmeen takia
hänen täytyi raahata
pienen pieni poikalapsensa
tähän tilanteeseen.

Jesaja kääntää kasvonsa
sylissään olevaan poikalapseen,
eikä enää puhu käyttäen
samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
Messiaasta/Pojasta,
vaan puhuu nyt oikein käännettynä
pojustaan.

"Ja ennenkuin tämä poju
on oppinut hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän,
tulee autioksi maa,
jonka kahta kuningasta
sinä kauhistut."
(Jes 7:16)

Eli jo ennenkuin tämä poju,
Jesajan poika Sear-Jaasub,
on oppinut erottamaan
hyvän ja pahan,
tulee autioksi maa
(Syyria / Israelin pohj.valtio),
jonka kahta kuningasta (Jes 7:1)
sinä kauhistut (Jes 7:2).

Tämän ennustuksen lopputäyttymys
oli Messiaan syntyminen.
"Ellette usko, ette kestä"
Messias oli syntynyt.
Tullut omiensa tykö
taivaasta Isän luota.
Mutta he eivät uskoneet.
Eivät ottaneet Häntä vastaan.

Viikunapuun juurella oli kirves,
kuten Johannes julisti.

He eivät nähneet sitä,
mitä paimenet näkivät ja uskoivat.

Paimenet ymmärsivät
täydellisesti sen,
mitä Johannes Kastaja sitten
kolme vuosikymmentä myöhemmin
kuulutti:

"Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!"
(Joh 1:29)

kalamos kirjoitti:

Ja sitten ajallaan
tulee kummankin lapsen
syntymisen aika.

Toinen on maasta.
Toinen on taivaasta.

Palataan odottavien
äitien tykö.

Jeesus on jo äitinsä kohdussa
läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
että Johannes Kastaja
äitinsä Elisabetin kohdussa
täyttyi Pyhällä Hengellä,
samoin Elisabet,
joka puhkeaa ylistykseen,
ja kolmanneksi vielä Maria,
joka kajauttaa kiitosvirren.

Sitten menee vielä tovi,
ennenkuin Sakarias saa
kokea saman asian.

Maria ynnä Jeesus
hänen kohdussaan
viipyivät kolme kuukautta
Sakariaan ja Elisabetin luona.

"Ja Maria oli hänen tykönänsä
noin kolme kuukautta
ja palasi jälleen kotiinsa."
(Luuk 1:56)

Näin taivas oli paikan päällä
varjelemassa
Elisabetin raskauden
loppukolmanneksen.

Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
tuohon kotiin
niin Elisabetin
kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
vaikka Maria
ja kohdussa oleva Kristus
sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
tuon raskauden loppuajaksi.

Mutta juuri nyt oli Elisabetin
aika synnyttää Johannes Kastaja.

"Mutta Elisabetin
synnyttämisen aika tuli;
ja hän synnytti pojan."
(Luuk 1:57)

Ihmisten ylenkatse oli poistunut
ja muuttunut iloksi Herrassa.

"Ja kun hänen naapurinsa
ja sukulaisensa kuulivat,
että Herra oli tehnyt hänelle
suuren laupeuden,
iloitsivat he hänen kanssansa."
(Luuk 1:58)

Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

"Ja kahdeksantena päivänä
he tulivat ympärileikkaamaan lasta
ja tahtoivat antaa hänelle
hänen isänsä mukaan nimen
Sakarias."
(Luuk 1:59)

Sakarias oli edelleen mykkä,
mutta Elisabet julisti rohkeasti
lapsen nimen.

"Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
'Ei suinkaan,
vaan hänen nimensä on oleva
Johannes'."
(Luuk 1:60)

Ja nyt suku ei enää niin oikein
täysin rinnoin yhtynyt
Elisabetin iloon.

"Niin he sanoivat hänelle:
'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
jolla on se nimi'."
(Luuk 1:61)

Suku kääntyi lapsen isän puoleen
toivoen, että Sakarias
laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

"Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
minkä nimen
hän tahtoi hänelle annettavaksi."
(Luuk 1:62)

Ja nyt Sakariaskin saa osansa
Pyhästä Hengestä.
Ja julistaa kirjoituksellaan.

"Niin hän pyysi taulun
ja kirjoitti siihen nämä sanat:
'Johannes on hänen nimensä'.
Ja kaikki ihmettelivät."
(Luuk 1:63)

Ja silloin Sakarias
sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

"Ja kohta hänen suunsa aukeni,
ja hänen kielensä vapautui,
ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
(Luuk 1:64)

Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
ja koko lähiseutu tiesi,
että tuon ylenkatseen alla elänyt
vanha pari oli saanut
suuren siunauksen Herralta.

"Ja tuli pelko
kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
ja kaikki,
jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat:
'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
(Luuk 1:65-66)

Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
mitä tästä lapsesta tulee.

"Ja Sakarias, hänen isänsä,
täytettiin Pyhällä Hengellä,
ja hän ennusti sanoen:
'Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut
kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
- niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta -
pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
sen valan,
jonka hän vannoi Aabrahamille,
meidän isällemme;
suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
Ja sinä,
lapsukainen,
olet kutsuttava
Korkeimman
profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä
Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
meidän Jumalamme
sydämellisen laupeuden
tähden,
jonka kautta meidän puoleemme
katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille,
jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
(Luuk 1:67-79)

Ja näin Pyhä Henki jälleen
julistaa kuulijoille
sanomaa Pelastajasta
ja Hänen edellään kulkevasta
profeetasta.

"Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
Ja hän oli erämaassa
siihen päivään asti,
jona hän oli astuva Israelin eteen."
(Luuk 1:80)

Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

Tämä oli kuin esikuva siitä,
mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
kun Johanneksen jälkeen
maailmaan syntyisi Jeesus,
joka nimi merkitsee
Pelastajaa/Vapauttajaa.

Enkeli on ilmoittanut
Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

Mutta kohta koko maanpiirin
oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
Jumalan Karitsa.

Ja tämän asian Herran enkeli
tuli ilmoittamaan
oikein taivaallisen sotajoukon kera
lampaiden paimenille.

Lue lisää

Jumalan suunnitelma on hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Kunnia Jumalalle!

Aamen!

Jumalan suunnitelma
pitää sisällään sen,
että Pojassa on Elämä,
joka on ihmisten Valkeus.

Tämä oli tarjolla
jo Elämänpuun
hedelmälihassa ja -veressä.

Valitettavasti Aadam söi
kielletyn hedelmän,
joka toi kuoleman.

Mutta suunnitelmaan
sisältyi myös se,
että jos Jumalan kuvaksi luotu
ihminen lankeaa,
niin Jumalan Poika ottaa ihmisen osan.

Ja nyt oli maailmaan syntynyt
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.

Tämä sanoma ei voinut aueta
kuin paimenille,
jotka olivat kautta aikain
kapaloineet Jumalan uhikaritsoja.

Enkelien tuoma suuri ilosanoma
oli paimenien kautta avattu
ja levinnyt lähiympäristöön.

"Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut
ja lapsi oli ympärileikattava,
annettiin hänelle nimi Jeesus,
jonka enkeli oli hänelle antanut,
ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa."
(Luuk 2:21)

Ympärileikkaus oli sen liiton merkki,
jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa
jo ennen lakia.

Jeesuksen ympärileikkauksessa
on valtava lataus.
Jos Hän tekisi yhdenkin synnin,
niin kaikki romahtaisi.
Hänessä on meidään Elämämme
ja syntiemme Sovitus.
Hän on meidän Pääsiäislampaamme.
Ympärileikkaus ei voisi jäädä
Hänen kohdallaan vain ulkoiseksi merkiksi.

Ollakseen kelvollinen sukulunastaja,
Hänen tulee myös elää
täydellinen elämä ilman syntiä,
joka erottaisi Jumalasta.
Jeesus oli se Siemen,
josta Jumala puhui Aabrahamille.

"Ja sinun siemenessäsi
tulevat siunatuiksi
kaikki kansakunnat maan päällä,
sentähden että olit
minun äänelleni kuuliainen."
(Gen 22:18)

Aabraham oli ollut
niin kuuliainen Jumalalle,
että olisi ollut valmis uhraamaan
oman ainokaisen poikansa.

Sitä ei Aabrahamin tarvinnut
tietenkään tehdä.
Mutta Aabrahamin täytyi olla
valmis siihen,
voidakseen olla esi-isä
sille Siemenelle,
joka kerran uhrattaisiin
koko maailman syntien tähden.

Näin suurista asioista oli kysymys,
kun Jeesus ympärileikattiin
Aabrahamin kanssa tehdyn
liiton mukaisesti,
ja Hänelle annettiin nimi:
Jeesus = Pelastus

Koko maailma
voi tulla syömään
Pääsiäislammasta,
kunhan valmistautuu siihen
sydämen ympärileikkauksella
eli kääntymyksellä,
jota Johannes Kastaja saarnasi
ja edellytti ennenkuin
ihmiset saattoivat tulla
parannuksen kasteelle.

Laki edellytti Marialta
puhdistautumista
40 päivän kuluttua.

Kun tämä oli tapahtunut,
niin he menivät Jerusalemiin,
jossa Jeesus-lapsi
asetettaisiin Herran eteen.
ja näin Hänet luettaisiin
Herralle pyhitetyksi eli erotetuksi.

"Ja kun heidän puhdistuspäivänsä,
Mooseksen lain mukaan,
olivat täyttyneet,
veivät he hänet ylös Jerusalemiin
asettaaksensa hänet Herran eteen
- niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa:
'Jokainen miehenpuoli,
joka avaa äidinkohdun,
luettakoon Herralle pyhitetyksi' -
ja uhrataksensa,
niinkuin Herran laissa on säädetty,
parin metsäkyyhkysiä
tai kaksi kyyhkysenpoikaa."
(Luuk 2:22-24)

Ja taas taivas on paikalla.
Joskin ihan maanpäällisten
sanansaattajien kautta,
jotka kohtaavat Jeesuksen.

"Ja katso,
Jerusalemissa oli mies,
nimeltä Simeon;
hän oli hurskas ja jumalinen mies,
joka odotti Israelin lohdutusta,
ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut,
ettei hän ollut näkevä kuolemaa,
ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön.
Ja kun vanhemmat toivat
Jeesus-lasta sisälle
tehdäkseen hänelle,
niinkuin tapa oli lain mukaan,
otti hänkin hänet syliinsä
ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
'Herra,
nyt sinä lasket palvelijasi
rauhaan menemään, sanasi mukaan;
sillä minun silmäni
ovat nähneet sinun autuutesi,
jonka sinä olet valmistanut
kaikkien kansojen nähdä,
valkeudeksi,
joka on ilmestyvä pakanoille,
ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille'."
(Luuk 2:25-32)

Taas korostuu kaikki pakanakansat
Israelin ohessa.

"Ja hänen isänsä ja äitinsä
ihmettelivät sitä,
mitä hänestä sanottiin.
Ja Simeon siunasi heitä
ja sanoi Marialle,
hänen äidilleen:
'Katso,
tämä on pantu
lankeemukseksi ja nousemukseksi
monelle Israelissa
ja merkiksi,
jota vastaan sanotaan
- ja myös sinun sielusi lävitse
on miekka käyvä
että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi'."
(Luuk 2:33-34)

33½ vuotta myöhemmin
Jumalan Karitsa
Pääsiäislampaana teurastettiin,
ja kaiken päätteeksi
keihäs puhkaisi Jeesuksen sydämen,
josta vuosi vesi ja veri,
osoittaen suurimman mahdollisen
kärsimyksen olevan takana.
Ja niin myös Marian sydämen
läpi käynyt miekka.

Kaikki tämä oli tarpeen,
jotta synnin orjuudessa elävät
voitaisiin lunastaa vapaiksi.

"Ja oli naisprofeetta, Hanna,
Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa.
Hän oli jo tullut iälliseksi.
Mentyään neitsyenä naimisiin
hän oli elänyt miehensä kanssa
seitsemän vuotta,
ja oli nyt leski,
kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen.
Hän ei poistunut pyhäköstä,
vaan palveli siellä Jumalaa
paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen,
ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille,
jotka odottivat Jerusalemin lunastusta."
(Luuk 2:36-38)

Nìi varmaan jooo....

Saat ihan rahatta ja hinnatta
tulla Jeesuksen
Jumalan Karitsan tykö,
joka sanoi:

"Minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma."
(Joh 6)

kalamos kirjoitti:

Saat ihan rahatta ja hinnatta
tulla Jeesuksen
Jumalan Karitsan tykö,
joka sanoi:

"Minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma."
(Joh 6)

Lue lisää

Se on taas ihmissyöntiä alkanut.

Anonyymi kirjoitti:

Se on taas ihmissyöntiä alkanut.

Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla jo Eedenissä
keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.

Nyt me saamme syödä ja juoda
Hänessä olevaa Elämää
Sovituksen kera
Ehtoollisella
leivän ja viinin muodossa.

kalamos kirjoitti:

Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla jo Eedenissä
keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.

Nyt me saamme syödä ja juoda
Hänessä olevaa Elämää
Sovituksen kera
Ehtoollisella
leivän ja viinin muodossa.

Lue lisää

Alle kouluikäiset uskoo satuja.
Kuinka vanhempas antaa sun notkua netissä?

Anonyymi kirjoitti:

Alle kouluikäiset uskoo satuja.
Kuinka vanhempas antaa sun notkua netissä?

Isäni ja Äitini
ovat olleet jo pitkään
Jeesuksen luona
Jumalan Paratiisissa.

Isäni oli syntynyt
jo vuosisadan vaihteessa.
Siis ei vuosituhannen vaihteessa
vaan sata vuotta aiemmin.

kalamos kirjoitti:

Isäni ja Äitini
ovat olleet jo pitkään
Jeesuksen luona
Jumalan Paratiisissa.

Isäni oli syntynyt
jo vuosisadan vaihteessa.
Siis ei vuosituhannen vaihteessa
vaan sata vuotta aiemmin.

Lue lisää

Jo on kumma juttu!
Kaikkea sattuu.

Anonyymi kirjoitti:

Jo on kumma juttu!
Kaikkea sattuu.

Ei siinä mitään kummallista ole.
Kaikki Jeesuksen omat
viedään ruumiillisen kuoleman jälkeen
heti Jumalan Paratiisiin.

Ja tuohon joukkoon siis
kuuluvat myös minun vanhempani.

Ensimmäinen, joka siirtyi
suoraan Jumalan Paratiisiin
heti kuoltuaan,
oli kohta Jeesuksen kuoleman
jälkeen kuollut ryöväri
viereiseltä ristiltä.

Sitä ennen Jeesus oli
jo mennyt tuonelaan,
julistanut voittonsa
ja ottanut mukaansa
koko Aabrahamin helman
Jumalan Paratiisiin.

Hyvä niin❣️😁

Siitä on jo yli 60 vuotta,
kun heräsin.

Ja siihenkin asti
olin jo ollut hyvin tietoinen
Jeesuksesta.

Sain esimerkiksi pyhäkoulusta
pimeässä hohtavan riipuksen,
jossa sydänkehän sisäpuolella
oli Jeesus ja lammas.

Mutta sitten vähän isompana
isossa teltassa koin selvästi
Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon,
ja tiesin vähän paremmin sen,
että Jeesus haluaa pitää minut omanaan.

Silloin olin herännyt.

kalamos kirjoitti:

Siitä on jo yli 60 vuotta,
kun heräsin.

Ja siihenkin asti
olin jo ollut hyvin tietoinen
Jeesuksesta.

Sain esimerkiksi pyhäkoulusta
pimeässä hohtavan riipuksen,
jossa sydänkehän sisäpuolella
oli Jeesus ja lammas.

Mutta sitten vähän isompana
isossa teltassa koin selvästi
Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon,
ja tiesin vähän paremmin sen,
että Jeesus haluaa pitää minut omanaan.

Silloin olin herännyt.

Lue lisää

Paljon porua Jeesuksesta, vähän villoja.
Mitä nyt vähän parrasta.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon porua Jeesuksesta, vähän villoja.
Mitä nyt vähän parrasta.

"Häntä piinattiin,
ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut."
(Jes 53:7)b

Villoja tuli todella paljon.
Jokaiselle riittäisi.

Ja Hän otti päälleen meidän syntimme.
Ja lopuksi Hänet tehtiin synniksi,
Ja Hän kuoli tuon synnin kera.

Ja nyt Hän haluaa pukea meidät
puhtaaseen Villaan.
Ja lahjoittaa Hänessä olevan Elämän.

Kyllä tätä tarjousta
kannattaa mainostaa.

Morsiusseurakunnasta
tulee Karitsan Vaimo.

Eipä ole pakko.

Emme ole vielä oikein päässeet
alkua pidemmälle
Karitsan kuvauksessa.

Mutta sen jokainen ymmärtää,
että Karitsa ei ole peto.

Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.

Rakastamme
pimeyttä tai Valkeutta.

Olemme
yön tai Päivän lapsia.

Vietämme ikuisuutemme
samassa paikassa kuin peto
tai
samassa paikassa kuin Karitsa.

Anonyymi kirjoitti:

Emme ole vielä oikein päässeet
alkua pidemmälle
Karitsan kuvauksessa.

Mutta sen jokainen ymmärtää,
että Karitsa ei ole peto.

Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.

Rakastamme
pimeyttä tai Valkeutta.

Olemme
yön tai Päivän lapsia.

Vietämme ikuisuutemme
samassa paikassa kuin peto
tai
samassa paikassa kuin Karitsa.

Lue lisää

Minä vanha kalamos
unohdin taas kirjautumisen.

Eli viesti oli minun lähettämäni.

Anonyymi kirjoitti:

Emme ole vielä oikein päässeet
alkua pidemmälle
Karitsan kuvauksessa.

Mutta sen jokainen ymmärtää,
että Karitsa ei ole peto.

Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.

Rakastamme
pimeyttä tai Valkeutta.

Olemme
yön tai Päivän lapsia.

Vietämme ikuisuutemme
samassa paikassa kuin peto
tai
samassa paikassa kuin Karitsa.

Lue lisää

Siis lapolassa. Tai sitten lantalassa.

Anonyymi kirjoitti:

Siis lapolassa. Tai sitten lantalassa.

No joo.
Noinkin sen voisi ilmaista.

Vietämme ikuisuuttemme
rikinkatkuisessa lantalassa
tai
ihanassa Lampolassa.

Palaan tuohon lampolaan
eli ihan lammaspaimeniin
ja karitsoihin,
kun jatkan avaustani.

Mutta nyt vastaan kertomalla
siitä ikuisesta asuinsijasta,
jonne Jeesuksen Morsiusjoukko
eli Karitsan Vaimo päätyy.

Sitä sanotaan
Uudeksi Jerusalemiksi.

"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä
ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole."
(Ilm 21:1)

Ennen tätä tapahtumaa
on vielä 1000 vuotta kestävä
Messiaan eli Karitsan
Valtakunta tämän maan päällä.

Silloin kaikki on toisin.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella.
Siis eläimet eivät syö toisiaan,
eivätkä ihmisetkään tapa toisiaan.
Myrskyt ja tyrskyt on ohi.

Mutta sitten sen jälkeen
paholainen päästetään vankeudestaan,
ja käy ilmi,
ettei tuhanne vuoden tuomio
ole sitä miksikään muuttanut.

Ja niin se hyökkää taivaallista
Jerusalemia vastaan.
Ja tietenkin häviää sodan.

On viimeisten tuomioiden aika.

Tämä maa ja sitä ympäröivä
taivaan avaruus häviävät.
Ja Jumala siis luo uudet.

Ja sinne pääsevät ne,
jotka rakastivat Valkeutta
enemmän kuin pimeyttä.

Ja tuohon Uuteen maahan
sitten laskeutuu tuo
taivaallinen Jerusalem.

"Ja pyhän kaupungin,
uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta
Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu."
(Ilm 21:2)

Kysymys ihan konkreettisesta
kaupungista,
mutta samalla
yhteydestä Jumalan kanssa.

Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa,
ja olemme itsekin Eläviä kiviä
tuossa kaupungissa.

"Ja minä kuulin suuren
äänen valtaistuimelta sanovan:
'Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt'."
(Ilm 21:3-4)

Ja me olemme tosiaan
sitten yhtä Jeesuken kanssa.

Ei se niin vaikea ole ymmärtää.
Jeesus on viimeinen Aadam.

Ensimmäinen Aadam
sai puolison,
joka oli samaa luuta ja lihaa
kuin Aadam.

Eli tästä Viimeisestä Aadamista
eli Jumalan ainokaisesta Pojasta
Jumalan Karitsasta puhutaan seuraavaksi.
Siis Poika puhuu tässä:

"Ja valtaistuimella istuva sanoi:
'Katso,
uudeksi minä teen kaikki'.
Ja hän sanoi:
'Kirjoita,
sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
Ja hän sanoi minulle:
'Se on tapahtunut.
Minä olen A ja O,
alku ja loppu.
Minä annan janoavalle
elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa,
on tämän perivä,
ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
ja hän on oleva minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten
ja saastaisten ja murhaajien
ja huorintekijäin ja velhojen
ja epäjumalanpalvelijain
ja kaikkien valhettelijain osa
on oleva siinä järvessä,
joka tulta ja tulikiveä palaa;
tämä on toinen kuolema'."
(Ilm 21:5-8)

Tällainen ero on siis
näillä kahdella loppusijoituspaikalla.

Sitten kuvaus jatkuu vielä
tuosta paikasta,
jonne minä ainakin kaipaan.

"Tule tänne,
minä näytän sinulle morsiamen,
Karitsan vaimon.
Ja hän vei minut hengessä
suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin,
joka laskeutui alas taivaasta
Jumalan tyköä,
ja siinä oli Jumalan kirkkaus"
(Ilm 21:9-11)

Se kirkkaus,
joka meissä on Elävinä kivinä oleva,
on Jumalan kirkkautta.

kalamos kirjoitti:

No joo.
Noinkin sen voisi ilmaista.

Vietämme ikuisuuttemme
rikinkatkuisessa lantalassa
tai
ihanassa Lampolassa.

Palaan tuohon lampolaan
eli ihan lammaspaimeniin
ja karitsoihin,
kun jatkan avaustani.

Mutta nyt vastaan kertomalla
siitä ikuisesta asuinsijasta,
jonne Jeesuksen Morsiusjoukko
eli Karitsan Vaimo päätyy.

Sitä sanotaan
Uudeksi Jerusalemiksi.

"Ja minä näin
uuden taivaan ja uuden maan;
sillä
ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole."
(Ilm 21:1)

Ennen tätä tapahtumaa
on vielä 1000 vuotta kestävä
Messiaan eli Karitsan
Valtakunta tämän maan päällä.

Silloin kaikki on toisin.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella.
Siis eläimet eivät syö toisiaan,
eivätkä ihmisetkään tapa toisiaan.
Myrskyt ja tyrskyt on ohi.

Mutta sitten sen jälkeen
paholainen päästetään vankeudestaan,
ja käy ilmi,
ettei tuhanne vuoden tuomio
ole sitä miksikään muuttanut.

Ja niin se hyökkää taivaallista
Jerusalemia vastaan.
Ja tietenkin häviää sodan.

On viimeisten tuomioiden aika.

Tämä maa ja sitä ympäröivä
taivaan avaruus häviävät.
Ja Jumala siis luo uudet.

Ja sinne pääsevät ne,
jotka rakastivat Valkeutta
enemmän kuin pimeyttä.

Ja tuohon Uuteen maahan
sitten laskeutuu tuo
taivaallinen Jerusalem.

"Ja pyhän kaupungin,
uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan
alas taivaasta
Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu."
(Ilm 21:2)

Kysymys ihan konkreettisesta
kaupungista,
mutta samalla
yhteydestä Jumalan kanssa.

Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa,
ja olemme itsekin Eläviä kiviä
tuossa kaupungissa.

"Ja minä kuulin suuren
äänen valtaistuimelta sanovan:
'Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva
heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt'."
(Ilm 21:3-4)

Ja me olemme tosiaan
sitten yhtä Jeesuken kanssa.

Ei se niin vaikea ole ymmärtää.
Jeesus on viimeinen Aadam.

Ensimmäinen Aadam
sai puolison,
joka oli samaa luuta ja lihaa
kuin Aadam.

Eli tästä Viimeisestä Aadamista
eli Jumalan ainokaisesta Pojasta
Jumalan Karitsasta puhutaan seuraavaksi.
Siis Poika puhuu tässä:

"Ja valtaistuimella istuva sanoi:
'Katso,
uudeksi minä teen kaikki'.
Ja hän sanoi:
'Kirjoita,
sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
Ja hän sanoi minulle:
'Se on tapahtunut.
Minä olen A ja O,
alku ja loppu.
Minä annan janoavalle
elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa,
on tämän perivä,
ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
ja hän on oleva minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten
ja saastaisten ja murhaajien
ja huorintekijäin ja velhojen
ja epäjumalanpalvelijain
ja kaikkien valhettelijain osa
on oleva siinä järvessä,
joka tulta ja tulikiveä palaa;
tämä on toinen kuolema'."
(Ilm 21:5-8)

Tällainen ero on siis
näillä kahdella loppusijoituspaikalla.

Sitten kuvaus jatkuu vielä
tuosta paikasta,
jonne minä ainakin kaipaan.

"Tule tänne,
minä näytän sinulle morsiamen,
Karitsan vaimon.
Ja hän vei minut hengessä
suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin,
joka laskeutui alas taivaasta
Jumalan tyköä,
ja siinä oli Jumalan kirkkaus"
(Ilm 21:9-11)

Se kirkkaus,
joka meissä on Elävinä kivinä oleva,
on Jumalan kirkkautta.

Lue lisää

Näkemyksiisi ei voi yhtyä !

Anonyymi kirjoitti:

Näkemyksiisi ei voi yhtyä !

Eli Sinä et usko
Jumalan Sanan toteutumiseen.

"Susi ja lammas
käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
ja käärmeen ruokana on maan tomu;
ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sanoo Herra."
(Jes 65:25)

Onko se lammas paimen?

Lammas kiittää.

En ole vakuuttunut siitä,
että tuo
unicorn / yksisarvinen
olisi väärä käännös.

Jotain hyvin mahtavaa
noissa kohdissa kuvataan.

Ja mikä voisi paremmin
kuvata voimaa ja valtaa
kuin suurin sarvikuonolaji
rhinoceros unicornis

https://fi.wikipedia.org/wiki/Intiansarvikuono

Keskustelun aiheena on
Jumalan Karitsa.

Hänellä on seitsemän sarvea
eli kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

"Ja minä näin,
että valtaistuimen
ja niiden neljän olennon
ja vanhinten keskellä
seisoi Karitsa,
ikäänkuin teurastettu;
sillä oli
seitsemän sarvea
ja seitsemän silmää,
jotka ovat ne seitsemän
Jumalan henkeä,
lähetetyt kaikkeen maailmaan."
(Ilm 5:6)

Siis ulkohuussissa kun ei muuta paperia ole eikä tarvita.

Siis Saunatontun.

Totuus on perusteltu uskomus, jota ei voi päättää ilman todisteita, joten johonkin jumalaan uskominen ei voi olla totuus.
Joskus ihmettelen, miksi uskovaiset kahletsivat itsenä sellaiseen rakoseen, jossa he menettävät kykynsä kriittiseen ajatteluun. Jospa joku niistä, jotka osaavat vain kopioda värssyjä Raamatusta voisi vastata.

Meidät on pyhitetty
Jumalan Karitsan eli
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti,
kun olemme tulleet Hänen tykönsä
eli uskoneet Häneen
eli nostaneet katseemme
Ristille korotettuun Vapahtajaamme.

kalamos kirjoitti:

Meidät on pyhitetty
Jumalan Karitsan eli
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti,
kun olemme tulleet Hänen tykönsä
eli uskoneet Häneen
eli nostaneet katseemme
Ristille korotettuun Vapahtajaamme.

Lue lisää

Roomalaisille kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Roomalaisille kiitos.

Mistähän nyt roomalaisia kiität?

Beetlehemin lastensurmasta,
vai Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
vai siitä, mikä tapahtui
40 vuotta myöhemmin?

Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
suurin kiitos ei kuulu roomalaisille.

Pilatus ei ollut halukas
ristiinnaulitsemaan Jeesusta.

Mutta loppuviimein ei kukaan olisi
kyennyt riistämään Jeesuksen henkeä.

Sitä ei kukaan Häneltä ottanut.
Hän antoi sen.
Ja siitä kiitämme Häntä.

Tässä keskustelussa on tullut
voimakkaasti esille merkki,
joka seimeen kapaloitu
Jeesus-vauva oli paimenille.

Heille oli täysin selvää,
että tämä on Jumalan Karitsa.
Uhrikaritsa.

Mutta Jeesus puhui aikanaan
Israelin pahasta
ja avionrikkojasukupolvesta,
joka tavoitteli merkkiä.

Jeesus puhui siis
Jaakobin eli Israelin suvulle.
Itse asiassa Israel on Jumalan Vaimo.

Alkutekstissä olevat ilmaisut

μοιχαλίς = avionrikkoja
moikhalis

ja

πονηρός = paha, ilkeä
ponēros

ovat molemmat
feniniinimuotoisia.

Siis tuossa tekstissä käytetään
tuota sanaa adjektiivina
muodossa ponera,
jolloin kysymyksessä
on feminiini ja yksikön nominatiivi.

Substantiivina sana ponēros (mask)
tarkoittaisi jopa paholaista.

Jeesus puhuu Jumalan Vaimolle,
joka on paha kuin paholainen,
ilkeä avionrikkoja,
joka vaatii merkkiä.

Ja se saakin sellaisen.
Joonan merkin.
Ihmisen Poika on kolme päivää ja yötä
maan povessa.

Niinive teki parannuksen.
Israel ei.

Pakanat tulevat kuulemaan
Daavidin Pojan sanoja,
kuin Etelän Kuningatar.

Mutta Israelin kasvoille tuli peite.
Vaikka Jeesus oli tehnyt
heidän silmien edessä
kaikkea hyvää siinä järjestyksessä,
kuin Vanhassa Testamentissa
oli ennustettu,
ei Israel tunnistanut Messiastaan.

Tie oli raivattu Jeesukselle.
Ja Jeesus oli lakaissut kaiken
saastan pois pyhäkön aluetta myöten
ennen ristiinnaulitsemistaan.

Mutta Israel vaatii
ristiinnaulitsemaan Hänet.

Jeesus itkee heidän kohtaloaan.
Ja käskee niiden,
jotka Häntä itkivät
itkemään itseään ja lapsiaan.

Tuo sukupolvi niitti sen,
minkä kylvi.
Ristejä pystytettiin pilvin pimein
tuon sukupolven aikana.

Ja myöhemmin vajaan kahden päivän
eli kahden millenniumin kuluttua
pahan voimat saivat vallan
tuhota kaikki juutalaiset maan päältä.

No se ei tietenkään
lopullisesti onnistunut.
Joskin se on edelleen paholaisen tavoite.
Tuhota Israel
ja tuhota myös sitten pakanat.
Tuhota Jumalan Rakastama ihmissuku.

Mutta toisin käy.
Jeesus tulee vielä uudelleen.

Ja silloin Israel tunnistaa Messiaansa.
Ja nyt siivotaankin itse paholainen
pois maan päältä pyhäpäivän ajaksi.
Seitsemäs millennium
ihmiskunnan historiassa
on Messiaan Päivä.

Ja silloin Israel on pää eikä häntä.
Mutta sitä ennen,
on Joonan merkin mukaisesti
vielä kolmaskin yö kohtaava Israelia.
Niin suuri ahdistus,
ettei sellaista koskaan ole ollut,
eikä sitten koskaan enää tule.
Jaakobin ahdistus ja synnytystuskat
johtavat kuitenkin siihen ihmeeseen,
että Jaakobista tulee
uudestisyntynyt Israel.

Mutta sitä ennen on siis
Jaakobin ahdistus.
Jaakob on synnytystuskissa.

Ja silloin tuon kaikkein suurimman
ahdistuksen aikana
siten kuin kirjakääröön
eli Maan saantokirjaan
on aikanaan kirjoitettu,
paholaisen täytyy saada ihmiskunta
vähäksi aikaa täyteen hallintaansa.

Ja Jumalan tuomiot toteutuvat siinä,
kun Jumala ottaa
suojaavan kätensä pois.
Mutta niin kauan kuin maan päällä
on vielä palanenkin
Kristuksen ruumista eli seurakuntaa,
ei laittomuus pääse täyteen valtaansa.

Mutta kun se on poissa,
niin silloin lähtee liikkeelle
neljä ratsastajaa (henkivaltaa),
joista toisen päämääränä
on saada ihmiset surmaamaan toisiaan.

Tämän loppuhuipennus on Harmagedonilla.
Joskin Jeesus sitten pysäyttää tulemuksellaan
tuon viimeisen täystuhon,
koska muutoin ei mikään liha pelastuisi.

Jeesus ei lotraa verellä.
Hän paransi ylipapin palvelijan korvan,
jonka Pietari sivalsi irti.

Jeesus vuodatti oman verensä
pelastaakseen ihmiskunnan.

Mutta Israelin papisto sai kyllä
sitten aikanaan tuomionsa,
kun roomalaiset tulivat.

Raamattu kertoo myös
tulevista tapahtumista
koskien Rooman valtakuntaa.

Ja tuo peto on oleva hirmuinen.
Kauheampi kuin mikään edeltäjistä.

Jos joku sen rautahampaisiin joutuu,
niin siinä ei kyllä kaiu viestisi sanat:

"Roomalaisille kiitos"

Ehkä jeesus on kuopattu sinne kukkulan alle?

Kiitos kuuluu ensinnäkin Jumalalle,
joka antoi ainokaisen Poikansa
tulla pelastamaan meidät
syntiset ihmiset.

"Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme"
(Room 8:32)

Ja kiitos kuuluu tietenkin Jeesukselle,
Jumalan Karitsalle,
joka otti pois maailman synnin.

"Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!”
(Joh 1:29)

Jos tätä ei olisi tapahtunut,
ei meillä olisi mitään toivoa,
kuten tuolla joku jo totesi.

Mutta nyt meistä voi tulla
ihan uusi taikina.

"Peratkaa pois vanha hapatus,
että teistä tulisi uusi taikina,
niinkuin te olettekin happamattomat;
sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa,
ei vanhassa hapatuksessa
eikä ilkeyden ja pahuuden
hapatuksessa,
vaan puhtauden ja totuuden
happamattomuudessa."
(1 Kor 5:7-8)

Kun syömme Pääsiäislampaamme,
meistä tulee yhtä Hänen kanssaan.
Hänessä oleva Elämä ja Puhtaus on meissä.
Olemme syntyneet uusiksi luomuksiksi.
Meistä on tullut pyhiä.

"Sillä kirjoitettu on:
'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.
Ja jos te Isänänne
huudatte avuksi häntä,
joka henkilöön katsomatta
tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
niin vaeltakaa pelossa
tämä muukalaisuutenne aika,
tietäen,
ettette ole millään katoavaisella,
ette hopealla ettekä kullalla,
lunastetut turhasta,
isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä,
niinkuin
virheettömän ja tahrattoman
karitsan,
hänen,
joka tosin oli edeltätiedetty
jo ennen maailman perustamista,
mutta vasta viimeisinä aikoina
on ilmoitettu teitä varten,
jotka hänen kauttansa
uskotte Jumalaan,
joka herätti hänet kuolleista
ja antoi hänelle kirkkauden,
niin että teidän uskonne
on myös toivo Jumalaan.
Puhdistakaa sielunne
totuuden kuuliaisuudessa
vilpittömään veljenrakkauteen
ja rakastakaa toisianne
hartaasti puhtaasta sydämestä,
te,
jotka olette uudestisyntyneet,
ette katoavasta,
vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta."
(1 Piet 1:16-23)

Roomalaiset sotilaat
kyllä suorittivat ristiinnaulitsemisen,
mutta ei se sinänsä ole
kiitoksen arvoinen asia.
Päinvastoin.
Jeesuksen täytyi antaa se heille anteeksi.

"Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä,
mitä he tekevät".
(Luuk 23:34)

Jeesus olisi toki
voinut astua alas ristiltä.

Mutta Hän ei tehnyt sitä,
koska silloin ihmiskunta
olisi jäänyt pelastamatta.

Hän ei astunut alas edes silloin,
kun näytti siltä,
että yksi kirjoitus jää toteutumatta,
jolloin kaikki olisi romahtanut.

Jumalan Sanasta ei mikään voi jäädä
täyttymättä.
Ja nyt kuitenkin näytti siltä,
että yksi kirjoitus jää täyttymättä.

Ja niin Jeesus olisi kuollut turhaan,
eikä koskaan olisi noussut ylös kuolleista,
vaan koko maailma olisi joutunut
paholaisen ikuiseen valtaan.

Ja tässä tuskassaan Jumalan Karitsa
huusi Isäänsä yhden ja ainoan kerran
nimittämällä tätä
Jumalaksi eikä Isäksi.

"Ja yhdeksännellä hetkellä
Jeesus huusi suurella äänellä:
'Eeli, Eeli, lama sabaktani?'
Se on käännettynä:
Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?"

Tämä ei ollut ennalta sovittu
vuorosana teatterinäytelmässä.

Tämä oli todellinen tuskan huuto
verta vuotavasta sydämestä.
Isä oli kääntänyt selkänsä Pojalleen.

Mutta sitten yllättäin
toteutui viimeinenkin kirjoitus.

Toinen Häntä pilkkaavista
ristinryöväreistä
oli viime hetkellä
tullut mielenmuutokseen
ja olisi Jeesuksen kanssa
vielä tuona samana päivänä
Jumalan Paratiisissa.
Taas oli asiaa ... Isälle.

"Ja Jeesus huusi suurella äänellä
ja sanoi:
'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni'.
Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."
(Luuk 23:46)

Siis Jeesus antoi henkensä.
Ei sitä kukaan Häneltä ottanut.

Mutta samalla hetkellä,
kun Hänen ruumiinsa jäi kuolleena
ristille riippumaan,
Hänen Henkensä voimallistettiin,
ja siinä Hän meni alas tuonelaan
ja otti avaimet kuolemalta,
ja vei koko Jumalan kansan
mukanaan tuonelasta
Jumalan Paratiisiin,
jossa kaikki olivat sitten valmiita
ottamaan vastaan kohta
perille tulevan ristin ryövärin.

Jeesuksen ruumista ei
koskaan kuopattu vaan
Pilatuksen luvalla se
asetettiin kalliohautaan.

Sitten juutalaisten
ylipappien ja fariseusten pyynnöstä
Pilatus määräsi valtaisan vartioston
vartioimaan hautaa.

Mutta mikään ei estänyt sitä,
että kolme vuorokautta myöhemmin
Jumala herätti Jeesuksen ruumiin,
joka muuttui taivaalliseksi
kirkastetuksi ruumiiksi.

Ja sellaisen mekin Kristuksen omat
kerran saamme,
kun Kristus herättää omansa
ja tapahtuu ruumiin ylösnousemus.

Siihen asti ruumiillisen kuoleman
kokeneet Jeesuksen omat
ovat Jumalan Paratiisissa
Jumalan Karitsan kanssa.

Muut kuolleet ovat tuonelassa
ja viettävät ikuisuutensa
erossa Jumalasta
oman herransa kanssa.

Ryöväri siirtyi viime hetkellä
yön ja pimeyden lasten joukosta
valkeuden ja päivän lasten joukkoon
(ks 1 Tess 5).
Tarvittiin vain suullinen anomus:

"Jeesus, muista minua"
(Luuk 23:42)

kalamos kirjoitti:

Kiitos kuuluu ensinnäkin Jumalalle,
joka antoi ainokaisen Poikansa
tulla pelastamaan meidät
syntiset ihmiset.

"Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme"
(Room 8:32)

Ja kiitos kuuluu tietenkin Jeesukselle,
Jumalan Karitsalle,
joka otti pois maailman synnin.

"Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!”
(Joh 1:29)

Jos tätä ei olisi tapahtunut,
ei meillä olisi mitään toivoa,
kuten tuolla joku jo totesi.

Mutta nyt meistä voi tulla
ihan uusi taikina.

"Peratkaa pois vanha hapatus,
että teistä tulisi uusi taikina,
niinkuin te olettekin happamattomat;
sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa,
ei vanhassa hapatuksessa
eikä ilkeyden ja pahuuden
hapatuksessa,
vaan puhtauden ja totuuden
happamattomuudessa."
(1 Kor 5:7-8)

Kun syömme Pääsiäislampaamme,
meistä tulee yhtä Hänen kanssaan.
Hänessä oleva Elämä ja Puhtaus on meissä.
Olemme syntyneet uusiksi luomuksiksi.
Meistä on tullut pyhiä.

"Sillä kirjoitettu on:
'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.
Ja jos te Isänänne
huudatte avuksi häntä,
joka henkilöön katsomatta
tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
niin vaeltakaa pelossa
tämä muukalaisuutenne aika,
tietäen,
ettette ole millään katoavaisella,
ette hopealla ettekä kullalla,
lunastetut turhasta,
isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä,
niinkuin
virheettömän ja tahrattoman
karitsan,
hänen,
joka tosin oli edeltätiedetty
jo ennen maailman perustamista,
mutta vasta viimeisinä aikoina
on ilmoitettu teitä varten,
jotka hänen kauttansa
uskotte Jumalaan,
joka herätti hänet kuolleista
ja antoi hänelle kirkkauden,
niin että teidän uskonne
on myös toivo Jumalaan.
Puhdistakaa sielunne
totuuden kuuliaisuudessa
vilpittömään veljenrakkauteen
ja rakastakaa toisianne
hartaasti puhtaasta sydämestä,
te,
jotka olette uudestisyntyneet,
ette katoavasta,
vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta."
(1 Piet 1:16-23)

Roomalaiset sotilaat
kyllä suorittivat ristiinnaulitsemisen,
mutta ei se sinänsä ole
kiitoksen arvoinen asia.
Päinvastoin.
Jeesuksen täytyi antaa se heille anteeksi.

"Isä,
anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä,
mitä he tekevät".
(Luuk 23:34)

Jeesus olisi toki
voinut astua alas ristiltä.

Mutta Hän ei tehnyt sitä,
koska silloin ihmiskunta
olisi jäänyt pelastamatta.

Hän ei astunut alas edes silloin,
kun näytti siltä,
että yksi kirjoitus jää toteutumatta,
jolloin kaikki olisi romahtanut.

Jumalan Sanasta ei mikään voi jäädä
täyttymättä.
Ja nyt kuitenkin näytti siltä,
että yksi kirjoitus jää täyttymättä.

Ja niin Jeesus olisi kuollut turhaan,
eikä koskaan olisi noussut ylös kuolleista,
vaan koko maailma olisi joutunut
paholaisen ikuiseen valtaan.

Ja tässä tuskassaan Jumalan Karitsa
huusi Isäänsä yhden ja ainoan kerran
nimittämällä tätä
Jumalaksi eikä Isäksi.

"Ja yhdeksännellä hetkellä
Jeesus huusi suurella äänellä:
'Eeli, Eeli, lama sabaktani?'
Se on käännettynä:
Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?"

Tämä ei ollut ennalta sovittu
vuorosana teatterinäytelmässä.

Tämä oli todellinen tuskan huuto
verta vuotavasta sydämestä.
Isä oli kääntänyt selkänsä Pojalleen.

Mutta sitten yllättäin
toteutui viimeinenkin kirjoitus.

Toinen Häntä pilkkaavista
ristinryöväreistä
oli viime hetkellä
tullut mielenmuutokseen
ja olisi Jeesuksen kanssa
vielä tuona samana päivänä
Jumalan Paratiisissa.
Taas oli asiaa ... Isälle.

"Ja Jeesus huusi suurella äänellä
ja sanoi:
'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni'.
Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."
(Luuk 23:46)

Siis Jeesus antoi henkensä.
Ei sitä kukaan Häneltä ottanut.

Mutta samalla hetkellä,
kun Hänen ruumiinsa jäi kuolleena
ristille riippumaan,
Hänen Henkensä voimallistettiin,
ja siinä Hän meni alas tuonelaan
ja otti avaimet kuolemalta,
ja vei koko Jumalan kansan
mukanaan tuonelasta
Jumalan Paratiisiin,
jossa kaikki olivat sitten valmiita
ottamaan vastaan kohta
perille tulevan ristin ryövärin.

Jeesuksen ruumista ei
koskaan kuopattu vaan
Pilatuksen luvalla se
asetettiin kalliohautaan.

Sitten juutalaisten
ylipappien ja fariseusten pyynnöstä
Pilatus määräsi valtaisan vartioston
vartioimaan hautaa.

Mutta mikään ei estänyt sitä,
että kolme vuorokautta myöhemmin
Jumala herätti Jeesuksen ruumiin,
joka muuttui taivaalliseksi
kirkastetuksi ruumiiksi.

Ja sellaisen mekin Kristuksen omat
kerran saamme,
kun Kristus herättää omansa
ja tapahtuu ruumiin ylösnousemus.

Siihen asti ruumiillisen kuoleman
kokeneet Jeesuksen omat
ovat Jumalan Paratiisissa
Jumalan Karitsan kanssa.

Muut kuolleet ovat tuonelassa
ja viettävät ikuisuutensa
erossa Jumalasta
oman herransa kanssa.

Ryöväri siirtyi viime hetkellä
yön ja pimeyden lasten joukosta
valkeuden ja päivän lasten joukkoon
(ks 1 Tess 5).
Tarvittiin vain suullinen anomus:

"Jeesus, muista minua"
(Luuk 23:42)

Lue lisää

Sitä kaikkea kummallista sattuu. Ei voi kun ihmetellä.

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Kysymyksessä on siis suhde,
jossa lampaat tuntevat
Jumalan Karitsan,
ja haluavat seurata tätä
Hyvää Paimenta.

"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille
hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö
hän minut johdattaa."
(Ps 23:1-2)

kalamos kirjoitti:

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Kysymyksessä on siis suhde,
jossa lampaat tuntevat
Jumalan Karitsan,
ja haluavat seurata tätä
Hyvää Paimenta.

"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille
hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö
hän minut johdattaa."
(Ps 23:1-2)

Lue lisää

Montako lammasta haaremiisi kuuluu?

Anonyymi kirjoitti:

Montako lammasta haaremiisi kuuluu?

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Tässä on siis puhujana Jeesus,
joka on
Jumalan Karitsa,
mutta samalla myös
Hyvä Paimen.

Hän on siis Jumalan Poika,
ja koko maailmankaikkeus
on saanut syntynsä Hänen kauttaan.

Ennenkuin taivaat ja maa luotiin,
niin laadittiin suunnitelma siitä,
mitä tehdään,
jos jokin menee pieleen.
Kuka pelastaa maailman.

Ja Jumalan Poika suostui
ottamaan tämän vastuun.

Ja niin kaikki luotiin
Hänen kauttaan ja Häneen,
ja kaikki pysyy voimassa Hänessä.

Ja sitten luotiin
Pojan eli Esikoisen kautta
koko maailmankaikkeus.

Ensin taivaat sitten maa.
Taivaiden luomiseen sisältyi
muun muassa enkeliolennot.

Maan päällä oli ihana luomakunta,
jossa oli vähän toisenlaisia olentoja,
joista löydämme edelleen jäännöksiä.

Tuolloin alussa kaikki oli
ihanuuksien ihanuutta.

Maan päällä olevista olennoista
mahtavinkin söi ruohoa.
Ei ollut kuolemaa eikä pelkoa.

Mutta enkelikunnan korkea-arvoisin
ylpistyi ihanuudestaan.

Hän halusi korottaa itsensä
Jumalan vertaiseksi.

Hänen sydämessään oli syntynyt
vääryys eli synti.

Hänen vaatimustaan ei
tietenkään voitu hyväksyä.

Hän muuttui ihanimmasta
luodusta olennosta
kaikkein kauheimmaksi.

Hänestä tuli muun muassa
valheen isä.
Siis hän keksi valheen.

Ja lopulta hän valheen kaikella voimalla
houkutteli puolelleen kolmanneksen
silloisesta enkelikunnasta.

Ja niin syttyi sota.
Paholaiseksi muuttunut
Aamuruskon poika eli Lucifer,
soti enkeliensä kanssa
Mikaelia ja hänen enkeleitään vastaan.

Paholainen enkeleineen heitettin
maan päälle.
Ja paholainen tuhosi sen ihanuuden
täydellisesti kuin myös silloiset
maan päällä olleet olennot.

Ja näin tullaan ihanuuksien ihanuudesta
eli Raamatun ensimmäisestä jakeesta
sen toiseen jakeeseen,
jossa kaikki on
sekasorron ja kaaoksen vallassa.

Oli syntynyt riita-asia
Jumalan ja paholaisen välillä.

Sen ratkaisijaksi tulisi ihminen,
joka luotaisiin Jumalan kuvaksi.

Asiasta laadittiin
oikeudellisesti pätevät asiakirjat.

Sekasortoiseen maailmaan
tuli Valkeus.
Tämä Valkeus oli Jumalan Poika.
Kuudessa päivässä
Hän saneerasi kaiken uudeksi.

Maa oli jälleen kuin Jumalan puutarha.
ihmeellisine viheriöineen ja puineen
ja eläimineen.

Asiakirjojen mukaisesti
Jumala istutti Paratiisiin
hyvin merkittävää puuta.

Sitten Jumala loi miehen.
Ja kohta miehen kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon eli naisen.

Jumala oli kieltänyt miestä syömästä
yhdestä puusta.

Kiellosta huolimatta
mies söi siitä puusta.

Silloin paholaisen valta
pääsi maan päälle
synnin ja kuoleman muodossa.

Nyt otettiin käyttään
jo ennen maailman perustamista
laadittu Pelastussuunnitelma.

Jumalan Poika tulisi ihmiseksi,
ja ottaisi synnin ja kuoleman päälleen
ja näin poistaisi sen maailmasta.

Hän tulisi siis Jumalan Uhrikaritsana,
joka ottaa pois maailman synnin.

Ja esikuvana tästä tulevasta,
ihminen pelastui
välittömältä kuolemalta tuona päivänä,
kun Jumala kirkkauden pukunsa
menettäneet Aadamin ja Eevan
vaatteisiin,
jotka tehtiin viattoman eläimen nahasta.

Tuosta Raamatun alkukertomuksesta
lähtien on Raamatun punainen lanka
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.

Tämä toteutui siten,
että Jumalan Poika annettiin meille siten,
että Hän syntyi ihmislapseksi.

Ja niin Hän Jumalan Karitsana
uhrattiin koko ihmiskunnan edestä.

Nyt jokainen ihminen
Jumalan kuvaksi luotuna
saa vapaasti tulla
takaisin Jumalan yhteyteen,
vaikka olisikin synnin ja kuoleman oma
tekemiensä syntien tähden.

Ja kun tämä tapahtuu,
että tulemme Hänen tykönsä,
niin meidät siirretään
kuolemasta Elämään.

Meistä tulee Jumalan lapsia
eli Jeesuksen lampaita.

Ja silloin me olemme samaa laumaa
muiden Jeesuksen omien kanssa.

Meissä kaikissa asuu silloin
Hänen Henkensä.

Ja näin Hän johdattaa meitä,
kun kun kuljemme rukoillen.

Joka päivä Hän vie meidät
vesipuroille tasaista tietä.

Tähän asiaan liittyivät
edellisen viestini
Raamattulainaukset.

Me olemme
Hänen laitumensa lampaita.

Nyt Uudessa Liitossa,
kun Golgatan Pelastusteko
on jo takana,
me tulemme syntyessämme uudesti
ylhäältä Hengestä
yhdeksi Hänen kanssaan,
ollen itse kukin yksi jäsen
Hänen seurakunnassaan eli ruumiissaan.

Ei Hänellä ole mitään haaremia.
Hän asuu meissä.
Ja me olemme toinen toistemme jäseniä
ja Kristus on tuon ruumiin pää.

Aivan samoin kuin Eeva
oli samaa lihaa ja luuta
Aadamin kanssa,
olemme me samaa
kirkkautta ja henkeä
Kristuksen kanssa.

Ei siis ole ollenkaan kysymyksessä
mikään haaremi,
vaan yksi perhekunta,
jossa on Isä Jumala
ja Poika
sekä Pojan kanssa yhtä oleva Morsian.
Ja kaikkia yhdistää
Jumalan Henki eli Kristuksen Henki.

Ja tämä Henki synnyttää
meidän julistamamme
Hyvän Sanoman eli Evankeliumin kautta
lapsia Jumalalle,
joka on
"kaikki kaikissa"
( 1 Kor 15)

On siis kaksi joukkoa.
Jumalan omat ja ne,
jotka eivät ole
Hänen omiansa eli lampaitansa.

kalamos kirjoitti:

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Tässä on siis puhujana Jeesus,
joka on
Jumalan Karitsa,
mutta samalla myös
Hyvä Paimen.

Hän on siis Jumalan Poika,
ja koko maailmankaikkeus
on saanut syntynsä Hänen kauttaan.

Ennenkuin taivaat ja maa luotiin,
niin laadittiin suunnitelma siitä,
mitä tehdään,
jos jokin menee pieleen.
Kuka pelastaa maailman.

Ja Jumalan Poika suostui
ottamaan tämän vastuun.

Ja niin kaikki luotiin
Hänen kauttaan ja Häneen,
ja kaikki pysyy voimassa Hänessä.

Ja sitten luotiin
Pojan eli Esikoisen kautta
koko maailmankaikkeus.

Ensin taivaat sitten maa.
Taivaiden luomiseen sisältyi
muun muassa enkeliolennot.

Maan päällä oli ihana luomakunta,
jossa oli vähän toisenlaisia olentoja,
joista löydämme edelleen jäännöksiä.

Tuolloin alussa kaikki oli
ihanuuksien ihanuutta.

Maan päällä olevista olennoista
mahtavinkin söi ruohoa.
Ei ollut kuolemaa eikä pelkoa.

Mutta enkelikunnan korkea-arvoisin
ylpistyi ihanuudestaan.

Hän halusi korottaa itsensä
Jumalan vertaiseksi.

Hänen sydämessään oli syntynyt
vääryys eli synti.

Hänen vaatimustaan ei
tietenkään voitu hyväksyä.

Hän muuttui ihanimmasta
luodusta olennosta
kaikkein kauheimmaksi.

Hänestä tuli muun muassa
valheen isä.
Siis hän keksi valheen.

Ja lopulta hän valheen kaikella voimalla
houkutteli puolelleen kolmanneksen
silloisesta enkelikunnasta.

Ja niin syttyi sota.
Paholaiseksi muuttunut
Aamuruskon poika eli Lucifer,
soti enkeliensä kanssa
Mikaelia ja hänen enkeleitään vastaan.

Paholainen enkeleineen heitettin
maan päälle.
Ja paholainen tuhosi sen ihanuuden
täydellisesti kuin myös silloiset
maan päällä olleet olennot.

Ja näin tullaan ihanuuksien ihanuudesta
eli Raamatun ensimmäisestä jakeesta
sen toiseen jakeeseen,
jossa kaikki on
sekasorron ja kaaoksen vallassa.

Oli syntynyt riita-asia
Jumalan ja paholaisen välillä.

Sen ratkaisijaksi tulisi ihminen,
joka luotaisiin Jumalan kuvaksi.

Asiasta laadittiin
oikeudellisesti pätevät asiakirjat.

Sekasortoiseen maailmaan
tuli Valkeus.
Tämä Valkeus oli Jumalan Poika.
Kuudessa päivässä
Hän saneerasi kaiken uudeksi.

Maa oli jälleen kuin Jumalan puutarha.
ihmeellisine viheriöineen ja puineen
ja eläimineen.

Asiakirjojen mukaisesti
Jumala istutti Paratiisiin
hyvin merkittävää puuta.

Sitten Jumala loi miehen.
Ja kohta miehen kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon eli naisen.

Jumala oli kieltänyt miestä syömästä
yhdestä puusta.

Kiellosta huolimatta
mies söi siitä puusta.

Silloin paholaisen valta
pääsi maan päälle
synnin ja kuoleman muodossa.

Nyt otettiin käyttään
jo ennen maailman perustamista
laadittu Pelastussuunnitelma.

Jumalan Poika tulisi ihmiseksi,
ja ottaisi synnin ja kuoleman päälleen
ja näin poistaisi sen maailmasta.

Hän tulisi siis Jumalan Uhrikaritsana,
joka ottaa pois maailman synnin.

Ja esikuvana tästä tulevasta,
ihminen pelastui
välittömältä kuolemalta tuona päivänä,
kun Jumala kirkkauden pukunsa
menettäneet Aadamin ja Eevan
vaatteisiin,
jotka tehtiin viattoman eläimen nahasta.

Tuosta Raamatun alkukertomuksesta
lähtien on Raamatun punainen lanka
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.

Tämä toteutui siten,
että Jumalan Poika annettiin meille siten,
että Hän syntyi ihmislapseksi.

Ja niin Hän Jumalan Karitsana
uhrattiin koko ihmiskunnan edestä.

Nyt jokainen ihminen
Jumalan kuvaksi luotuna
saa vapaasti tulla
takaisin Jumalan yhteyteen,
vaikka olisikin synnin ja kuoleman oma
tekemiensä syntien tähden.

Ja kun tämä tapahtuu,
että tulemme Hänen tykönsä,
niin meidät siirretään
kuolemasta Elämään.

Meistä tulee Jumalan lapsia
eli Jeesuksen lampaita.

Ja silloin me olemme samaa laumaa
muiden Jeesuksen omien kanssa.

Meissä kaikissa asuu silloin
Hänen Henkensä.

Ja näin Hän johdattaa meitä,
kun kun kuljemme rukoillen.

Joka päivä Hän vie meidät
vesipuroille tasaista tietä.

Tähän asiaan liittyivät
edellisen viestini
Raamattulainaukset.

Me olemme
Hänen laitumensa lampaita.

Nyt Uudessa Liitossa,
kun Golgatan Pelastusteko
on jo takana,
me tulemme syntyessämme uudesti
ylhäältä Hengestä
yhdeksi Hänen kanssaan,
ollen itse kukin yksi jäsen
Hänen seurakunnassaan eli ruumiissaan.

Ei Hänellä ole mitään haaremia.
Hän asuu meissä.
Ja me olemme toinen toistemme jäseniä
ja Kristus on tuon ruumiin pää.

Aivan samoin kuin Eeva
oli samaa lihaa ja luuta
Aadamin kanssa,
olemme me samaa
kirkkautta ja henkeä
Kristuksen kanssa.

Ei siis ole ollenkaan kysymyksessä
mikään haaremi,
vaan yksi perhekunta,
jossa on Isä Jumala
ja Poika
sekä Pojan kanssa yhtä oleva Morsian.
Ja kaikkia yhdistää
Jumalan Henki eli Kristuksen Henki.

Ja tämä Henki synnyttää
meidän julistamamme
Hyvän Sanoman eli Evankeliumin kautta
lapsia Jumalalle,
joka on
"kaikki kaikissa"
( 1 Kor 15)

On siis kaksi joukkoa.
Jumalan omat ja ne,
jotka eivät ole
Hänen omiansa eli lampaitansa.

Lue lisää

Satusi on kalevalan tasoa ja kaltainen.

Anonyymi kirjoitti:

Satusi on kalevalan tasoa ja kaltainen.

Kaikki mitä kirjoitan,
perustuu Raamatun ilmoitukseen.

Raamattu on Jumalan ilmoitus
ihmiskunnalle.

Raamatun sanoman taustalla
on Jumalan Pyhä Henki.

*sillä ei koskaan
ole mitään profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta,
vaan
Pyhän Hengen johtamina
ihmiset ovat puhuneet sen,
minkä saivat Jumalalta.*
(2 Piet 1:21)

Kalevala ei ole syntynyt
samasta lähteestä
eikä sen taustalla ole
Jumalan Henki.

Raamatun Sanoma on...

*Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on
edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa"
(Room 1:1-3)

Siis Hyvä Sanoma
Jumalan Karitsasta.

"Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!"
(Joh 1:29)

Kalevalan sanoma
on ihan jotain muuta
kuin Raamatun ilmoitus.

Raamattu puhuu
Jeesuksesta = Pelastuksesta
Alusta
eli ensimmäisestä Sanasta alkaen
viimeiseen eli loppu-
Aameneen saakka.

"Eikä ole pelastusta
yhdessäkään toisessa;
sillä ei ole taivaan alla
muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman."
(Ap.t 4:12)

kalamos kirjoitti:

Kaikki mitä kirjoitan,
perustuu Raamatun ilmoitukseen.

Raamattu on Jumalan ilmoitus
ihmiskunnalle.

Raamatun sanoman taustalla
on Jumalan Pyhä Henki.

*sillä ei koskaan
ole mitään profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta,
vaan
Pyhän Hengen johtamina
ihmiset ovat puhuneet sen,
minkä saivat Jumalalta.*
(2 Piet 1:21)

Kalevala ei ole syntynyt
samasta lähteestä
eikä sen taustalla ole
Jumalan Henki.

Raamatun Sanoma on...

*Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on
edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa"
(Room 1:1-3)

Siis Hyvä Sanoma
Jumalan Karitsasta.

"Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!"
(Joh 1:29)

Kalevalan sanoma
on ihan jotain muuta
kuin Raamatun ilmoitus.

Raamattu puhuu
Jeesuksesta = Pelastuksesta
Alusta
eli ensimmäisestä Sanasta alkaen
viimeiseen eli loppu-
Aameneen saakka.

"Eikä ole pelastusta
yhdessäkään toisessa;
sillä ei ole taivaan alla
muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman."
(Ap.t 4:12)

Lue lisää

Raamattu on pappien ja munkkien kasaama kyhäelmä erilaisista nuotio tarinoista.
Tuota on turha miksikään muuksi yrittää muuttaa.

Eksyttäjät puhuvat ja määkivät kuin pienet karitsat!

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Sinä et siis vielä kuulu
tuohon joukkoon?

kalamos kirjoitti:

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Sinä et siis vielä kuulu
tuohon joukkoon?

Lue lisää

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Siinä viitataan Jeesuksen maanpäällisiin Karitsan apostoleihin, joihin Johannes kuului ja jotka kuulivat Jeesuksen äänen.

Paavali ei siihen joukkoon kuulunut. Oli helppo eksytettävä Damaskontien valejeesuksille.


Ilm. 21:14

Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Anonyymi kirjoitti:

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
(Joh 10:27)

Siinä viitataan Jeesuksen maanpäällisiin Karitsan apostoleihin, joihin Johannes kuului ja jotka kuulivat Jeesuksen äänen.

Paavali ei siihen joukkoon kuulunut. Oli helppo eksytettävä Damaskontien valejeesuksille.


Ilm. 21:14

Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Lue lisää

"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille
iankaikkisen elämän,
ja he eivät ikinä huku,
eikä kukaan ryöstä heitä
minun kädestäni."
(Joh 10:27-28)

Toki näitä lampaita,
jotka saavat iankaikkisen elämän
eli eivät joudu hukkaan eli kadotukseen,
ovat kaikki Jeesuksen omiksi tulleet.

Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
jossa tuomitaan toisia.

Ja niin juutalaiset
Jumalan valittuna kansana
olivat osin eksyneet
heille annetun lain
perussanomasta eli
Rakkaudesta.

Ja silloin he itse
olivatkin lainrikkojia.

Ja pakanat,
joilla ei lakia ole,
joita ei koske esimerkiksi
lihan ympärileikkaussäädös,
ovat kuitenkin sydämeltään
ympärileikattuja.

"Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
(Room 2:27-29)

Siis todellisia Jeesuksen lampaita
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

Israel oli
Jumalan valittuna kansana
varjeltu
synnin aiheuttamalta täystuholta
heille annetun lain kautta.

Jumalan ja Israelin kansan
välinen liitto oli heille ylpeyden aihe.

Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
heidät nöyryydessä,
jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
ja he voivat täyttää sen tehtävän,
joka Jumalalla heitä varten on.

Nyt Jumala on solminut
Israelin kansan kanssa
jo toisen liiton.
Uuden ja paremman.

Ja siitä pääsevat osalliseksi
myös pakanat.
Me emme ole vaivaa nähneet,
ja kuitenkin pääsemme
osalliseksi tästä uudesta liitosta.

Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
että me ylpistymme.

Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
Voi meitä, jos väheksymme heitä.

"Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin,
kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut."
(Room 3:1-2)

Jumalan Sana on
varjeltunut meille
heidän kauttaan.

"Mutta kuinka?
Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
ei kaiketi heidän epäuskonsa
ole Jumalan uskollisuutta
tyhjäksi tekevä?"
(Room 3:3)

Jumala on antanut Israelille
monenlaista.
Uskonut sen heille.
Se on heidän ja pysyy.

Israel on jalo puu.
Me olemme vain oksastettuja siihen.

Oli tuo puu oksineen millainen tahansa,
niin Jumala on aina uskollinen.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija,
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
(Room 3:4)

Siis vaikka me ihmiset
olemme monesti väärämielisiä
niin Jumala on aina oikeamielinen.
Myös väärämielisiä kohtaan.

"Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
Ei kaiketi Jumala ole väärä,
kun hän rankaisee vihassansa?
Minä puhun ihmisten tavalla."
(Room 3:5)

Jos näin ei olisi,
niin sitten ei olisi ketään,
joka voisi tuomita väärät.

Ja jopa paholainen
saisi ikuisesti riehuta
keskuudessamme.

"Pois se!
Sillä kuinka Jumala silloin
voisi tuomita maailman?"
(Room 3:6)

Mutta nyt kun väärämieliset
tuomitsevat,
niin asiat menevät ihan sekaisin.

Paavalia oli siis syytetty
vääräksi ja valehtelijaksi
ja vaikka miksi.

Paavali ei puolustaudu
vaan jatkaa edelleen
toistaen hänestä esitettyjä
valheellisia väittämiä:

"Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
Ja miksi emme tekisi,
niinkuin herjaten
syyttävät meidän tekevän
ja niinkuin
muutamat väittävät meidän sanovan:
'Tehkäämme pahaa,
että siitä hyvää tulisi'?
Niiden tuomio on oikea.
Sillä jos Jumalan totuus
tulee minun valheeni kautta
selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
miksi sitten minutkin
vielä syntisenä tuomitaan?"
(Room 3:7-9)

Näiden
herjaajien ja
väärän todistuksen antajien ja
valhettelijoiden
tuomio on oleva oikea.

Jumala on oleva oikeamielinen.
Mutta me emme ole.

"Miten siis on?
Olemmeko me parempia?
Emme suinkaan.
Mehän olemme
edellä osoittaneet,
että kaikki,
niin hyvin
juutalaiset kuin kreikkalaiset,
ovat synnin alla,
niinkuin kirjoitettu on:
'Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään
ymmärtäväistä,
ei ketään,
joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä,
mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
kielellänsä he pettävät,
kyykäärmeen myrkkyä
on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on
täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa
ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus
on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä
he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko
heidän silmäinsä edessä'."
(Room 3:9-18)

Jo VT:n sivuilla korostetaan
huulten, korvien ja sydämen
ympärileikkausta.

Kun näin ei ole tapahtunut,
niin puheet ovat tuollaisia
kuin noiden väärien syyttäjien.

"Mutta me tiedämme,
että kaiken,
minkä laki sanoo,
sen se puhuu lain alaisille,
että jokainen suu tukittaisiin
ja koko maailma
tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden,
ettei mikään liha
tule hänen edessään vanhurskaaksi
lain teoista;
sillä lain kautta
tulee synnin tunto."
(Room 3:19-20)

TOTUUS

kalamos kirjoitti:

Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
jossa tuomitaan toisia.

Ja niin juutalaiset
Jumalan valittuna kansana
olivat osin eksyneet
heille annetun lain
perussanomasta eli
Rakkaudesta.

Ja silloin he itse
olivatkin lainrikkojia.

Ja pakanat,
joilla ei lakia ole,
joita ei koske esimerkiksi
lihan ympärileikkaussäädös,
ovat kuitenkin sydämeltään
ympärileikattuja.

"Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
(Room 2:27-29)

Siis todellisia Jeesuksen lampaita
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

Israel oli
Jumalan valittuna kansana
varjeltu
synnin aiheuttamalta täystuholta
heille annetun lain kautta.

Jumalan ja Israelin kansan
välinen liitto oli heille ylpeyden aihe.

Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
heidät nöyryydessä,
jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
ja he voivat täyttää sen tehtävän,
joka Jumalalla heitä varten on.

Nyt Jumala on solminut
Israelin kansan kanssa
jo toisen liiton.
Uuden ja paremman.

Ja siitä pääsevat osalliseksi
myös pakanat.
Me emme ole vaivaa nähneet,
ja kuitenkin pääsemme
osalliseksi tästä uudesta liitosta.

Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
että me ylpistymme.

Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
Voi meitä, jos väheksymme heitä.

"Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin,
kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut."
(Room 3:1-2)

Jumalan Sana on
varjeltunut meille
heidän kauttaan.

"Mutta kuinka?
Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
ei kaiketi heidän epäuskonsa
ole Jumalan uskollisuutta
tyhjäksi tekevä?"
(Room 3:3)

Jumala on antanut Israelille
monenlaista.
Uskonut sen heille.
Se on heidän ja pysyy.

Israel on jalo puu.
Me olemme vain oksastettuja siihen.

Oli tuo puu oksineen millainen tahansa,
niin Jumala on aina uskollinen.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija,
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
(Room 3:4)

Siis vaikka me ihmiset
olemme monesti väärämielisiä
niin Jumala on aina oikeamielinen.
Myös väärämielisiä kohtaan.

"Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
Ei kaiketi Jumala ole väärä,
kun hän rankaisee vihassansa?
Minä puhun ihmisten tavalla."
(Room 3:5)

Jos näin ei olisi,
niin sitten ei olisi ketään,
joka voisi tuomita väärät.

Ja jopa paholainen
saisi ikuisesti riehuta
keskuudessamme.

"Pois se!
Sillä kuinka Jumala silloin
voisi tuomita maailman?"
(Room 3:6)

Mutta nyt kun väärämieliset
tuomitsevat,
niin asiat menevät ihan sekaisin.

Paavalia oli siis syytetty
vääräksi ja valehtelijaksi
ja vaikka miksi.

Paavali ei puolustaudu
vaan jatkaa edelleen
toistaen hänestä esitettyjä
valheellisia väittämiä:

"Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
Ja miksi emme tekisi,
niinkuin herjaten
syyttävät meidän tekevän
ja niinkuin
muutamat väittävät meidän sanovan:
'Tehkäämme pahaa,
että siitä hyvää tulisi'?
Niiden tuomio on oikea.
Sillä jos Jumalan totuus
tulee minun valheeni kautta
selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
miksi sitten minutkin
vielä syntisenä tuomitaan?"
(Room 3:7-9)

Näiden
herjaajien ja
väärän todistuksen antajien ja
valhettelijoiden
tuomio on oleva oikea.

Jumala on oleva oikeamielinen.
Mutta me emme ole.

"Miten siis on?
Olemmeko me parempia?
Emme suinkaan.
Mehän olemme
edellä osoittaneet,
että kaikki,
niin hyvin
juutalaiset kuin kreikkalaiset,
ovat synnin alla,
niinkuin kirjoitettu on:
'Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään
ymmärtäväistä,
ei ketään,
joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä,
mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
kielellänsä he pettävät,
kyykäärmeen myrkkyä
on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on
täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa
ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus
on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä
he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko
heidän silmäinsä edessä'."
(Room 3:9-18)

Jo VT:n sivuilla korostetaan
huulten, korvien ja sydämen
ympärileikkausta.

Kun näin ei ole tapahtunut,
niin puheet ovat tuollaisia
kuin noiden väärien syyttäjien.

"Mutta me tiedämme,
että kaiken,
minkä laki sanoo,
sen se puhuu lain alaisille,
että jokainen suu tukittaisiin
ja koko maailma
tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden,
ettei mikään liha
tule hänen edessään vanhurskaaksi
lain teoista;
sillä lain kautta
tulee synnin tunto."
(Room 3:19-20)

TOTUUS

Lue lisää

Ottaisit nyt jotain rauhoittavaa välillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ottaisit nyt jotain rauhoittavaa välillä.

R A U H A A !!!!

"Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
on varjeleva teidän
sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa."
(Fil 4:7)

Tämä Rauha eli Shalom
on kaikissa Jumalan lapsissa.
Siksi uskovat usein tervehtivätkin
toisiaan toivottamalla Rauhaa.

Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
päivä päivältä niissä ihmisissä,
jotka tuntevat Jeesuksen.

"Armo ja rauha lisääntyköön teille
Jumalan ja meidän Herramme
Jeesuksen tuntemisen kautta."
(2 Piet 1:2)

Jeesus on Jumalan Sana.
Hän on myös TOTUUS.

Ja nyt Anonyymi
vääristi Jumalan Sanan
esittämällä hirvittävän VALHEEN.

Ja niin minä kävin tuon
Jumalan Sanan katkelman
(Room 2:27-3:18)
läpi jae jakeelta,
että Anonyymille selviäisi
TOTUUS
tuon katkelman sanomasta.

Totuuus ei selviä selittelemällä.
Sen voi avata vain Jumalan Sana.
Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
sydämen ympärileikkauksen kokeneet
haluavat näin tehdä.
Kirkastaa Kristuksen ristiä.
Me tunnemme Jeesuksen
ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
jota me julistamme.

Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
Paavali tuo esiin nimenomaan
tuota Ristin Evankeliumia.

Jokainen,
joka nostaa katseensa Golgatalle,
syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja hänestä tulee uusi luomus.

Siis todellisia Jeesuksen lampaita
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

Kysymys on itse asiassa
Jeesuksen sydämestä,
jonka keihäs lävisti.

Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
avautuu uusi elämä
aivan samoinkuin
Ensimmäisen Aadamin
kylkihaavasta otettiin ulos
samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
Aadamille.

Siis Golgatan ristillä tapahtui
se sydämen ympärileikkaus,
josta me tulemme osallisiksi,
kun nostamme katseemme Häneen.

Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
sadanpäämies,
joka havainnoi kaiken tapahtuneen
ja erityisesti sen,
miten Jeesus kuoli.

"Mutta Jeesus huusi
suurella äänellä
ja antoi henkensä.
Ja temppelin esirippu
repesi kahtia ylhäältä alas asti.
Mutta kun sadanpäämies,
joka seisoi häntä vastapäätä,
näki hänen näin antavan henkensä,
sanoi hän:
'Totisesti
tämä ihminen
oli Jumalan Poika'."
(Mark 15:37-39)

Siis kun Jumalan temppeli
eli Jeesuksn ruumis ja sydän
näin reväistiin,
niin myös itse temppelin esirippu
repesi ylhäältä alas asti.

Nyt meille kaikille on avautunut
pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
Golgatan rististä.

"Mutta pois se minusta,
että minä muusta kerskaisin
kuin meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen
rististä,
jonka kautta
maailma on ristiinnaulittu minulle,
ja minä maailmalle!
Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
eikä ympärileikkaamattomuus,
vaan uusi luomus.
Ja kaikille,
jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
kaikille heille
rauha ja laupeus,
ja Jumalan Israelille!"
(Gal 6:14-16)

Tästä rauhasta
jokainen Jumalan lapsi
on siis osallinen.

Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
Elämän vesi ja Sovituksen veri,
kun kaikki oli täytetty.

Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
- ei laista kiivailemalla -
vaan kääntämällä katseemme
Golgatalle.

Tämä oli Paavalin julistaman
evankeliumin ydinsanoma.
Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

Jumalan Israel toki oli saanut
ikuiseksi säädökseksi lain,
joka jo esikuvallisesti kuvasi
luvattua pelastusta.
Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
Mutta meille pakanoille
ei tätä säädöstä ole annettu.

Me pääsimme suoraan
lopputäyttymyksestä osallisiksi
ja osoitamme uskomme Jeesukseen
ehtoollisen antimilla,
jotka kuvastavat Hänessä olevaa
veren sovitusta ja ikuista elämää,
joka edellä kuvatulla tavalla
annettiin meille Golgatalla.

Ja tämän pelastuksen evankeliumin
juutalaiset lainkiivailijat
olivat pilaamassa
vaatimalla pakanoiltakin
ympärileikkausta väittäen,
että muuten ei voi pelastua.

Ja silloin todellisuudessa
vesitetään täydellisesti Pelastus
Jeesuksessa Kristuksessa.

Ja tätä asiaa Paavali selvittää
tuossa katkelmassa,
jonka Anonyymi väärensi
hirvittäväksi valheeksi.

Tuon katkelman (Room 2-3)
todellinen sanoma,
on Jumalan evankeliumin
ratkaisevan tärkeä peruskivi,
jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
(Room 3:4)

Tuossa Paavali lainaa
Psalmia (51:6),
jossa siis puhutaan
Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

Jumala on asettanut itsensä
meidän ihmisten arvioitavaksi.
Ja niin tulee olemaan,
että Jumala havaitaan
vanhurskaaksi Sanassaan.

Ja jokainen ihminen joutuu
myöntämään olevansa valhettelija.
Mutta kun tunnustamme syntimme,
Jeesuksen veri puhdistaa
lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

On
Päivän ja Valkeuden lapsia.
On
yön ja pimeyden lapsia.

Valheen isä ja sen lapset
päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

"SINUN SANASI
ON KOKONANSA TOTUUS"
(Ps 119:160)

kalamos kirjoitti:

R A U H A A !!!!

"Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
on varjeleva teidän
sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa."
(Fil 4:7)

Tämä Rauha eli Shalom
on kaikissa Jumalan lapsissa.
Siksi uskovat usein tervehtivätkin
toisiaan toivottamalla Rauhaa.

Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
päivä päivältä niissä ihmisissä,
jotka tuntevat Jeesuksen.

"Armo ja rauha lisääntyköön teille
Jumalan ja meidän Herramme
Jeesuksen tuntemisen kautta."
(2 Piet 1:2)

Jeesus on Jumalan Sana.
Hän on myös TOTUUS.

Ja nyt Anonyymi
vääristi Jumalan Sanan
esittämällä hirvittävän VALHEEN.

Ja niin minä kävin tuon
Jumalan Sanan katkelman
(Room 2:27-3:18)
läpi jae jakeelta,
että Anonyymille selviäisi
TOTUUS
tuon katkelman sanomasta.

Totuuus ei selviä selittelemällä.
Sen voi avata vain Jumalan Sana.
Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
sydämen ympärileikkauksen kokeneet
haluavat näin tehdä.
Kirkastaa Kristuksen ristiä.
Me tunnemme Jeesuksen
ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
jota me julistamme.

Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
Paavali tuo esiin nimenomaan
tuota Ristin Evankeliumia.

Jokainen,
joka nostaa katseensa Golgatalle,
syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja hänestä tulee uusi luomus.

Siis todellisia Jeesuksen lampaita
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

Kysymys on itse asiassa
Jeesuksen sydämestä,
jonka keihäs lävisti.

Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
avautuu uusi elämä
aivan samoinkuin
Ensimmäisen Aadamin
kylkihaavasta otettiin ulos
samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
Aadamille.

Siis Golgatan ristillä tapahtui
se sydämen ympärileikkaus,
josta me tulemme osallisiksi,
kun nostamme katseemme Häneen.

Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
sadanpäämies,
joka havainnoi kaiken tapahtuneen
ja erityisesti sen,
miten Jeesus kuoli.

"Mutta Jeesus huusi
suurella äänellä
ja antoi henkensä.
Ja temppelin esirippu
repesi kahtia ylhäältä alas asti.
Mutta kun sadanpäämies,
joka seisoi häntä vastapäätä,
näki hänen näin antavan henkensä,
sanoi hän:
'Totisesti
tämä ihminen
oli Jumalan Poika'."
(Mark 15:37-39)

Siis kun Jumalan temppeli
eli Jeesuksn ruumis ja sydän
näin reväistiin,
niin myös itse temppelin esirippu
repesi ylhäältä alas asti.

Nyt meille kaikille on avautunut
pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
Golgatan rististä.

"Mutta pois se minusta,
että minä muusta kerskaisin
kuin meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen
rististä,
jonka kautta
maailma on ristiinnaulittu minulle,
ja minä maailmalle!
Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
eikä ympärileikkaamattomuus,
vaan uusi luomus.
Ja kaikille,
jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
kaikille heille
rauha ja laupeus,
ja Jumalan Israelille!"
(Gal 6:14-16)

Tästä rauhasta
jokainen Jumalan lapsi
on siis osallinen.

Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
Elämän vesi ja Sovituksen veri,
kun kaikki oli täytetty.

Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
- ei laista kiivailemalla -
vaan kääntämällä katseemme
Golgatalle.

Tämä oli Paavalin julistaman
evankeliumin ydinsanoma.
Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

Jumalan Israel toki oli saanut
ikuiseksi säädökseksi lain,
joka jo esikuvallisesti kuvasi
luvattua pelastusta.
Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
Mutta meille pakanoille
ei tätä säädöstä ole annettu.

Me pääsimme suoraan
lopputäyttymyksestä osallisiksi
ja osoitamme uskomme Jeesukseen
ehtoollisen antimilla,
jotka kuvastavat Hänessä olevaa
veren sovitusta ja ikuista elämää,
joka edellä kuvatulla tavalla
annettiin meille Golgatalla.

Ja tämän pelastuksen evankeliumin
juutalaiset lainkiivailijat
olivat pilaamassa
vaatimalla pakanoiltakin
ympärileikkausta väittäen,
että muuten ei voi pelastua.

Ja silloin todellisuudessa
vesitetään täydellisesti Pelastus
Jeesuksessa Kristuksessa.

Ja tätä asiaa Paavali selvittää
tuossa katkelmassa,
jonka Anonyymi väärensi
hirvittäväksi valheeksi.

Tuon katkelman (Room 2-3)
todellinen sanoma,
on Jumalan evankeliumin
ratkaisevan tärkeä peruskivi,
jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
(Room 3:4)

Tuossa Paavali lainaa
Psalmia (51:6),
jossa siis puhutaan
Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

Jumala on asettanut itsensä
meidän ihmisten arvioitavaksi.
Ja niin tulee olemaan,
että Jumala havaitaan
vanhurskaaksi Sanassaan.

Ja jokainen ihminen joutuu
myöntämään olevansa valhettelija.
Mutta kun tunnustamme syntimme,
Jeesuksen veri puhdistaa
lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

On
Päivän ja Valkeuden lapsia.
On
yön ja pimeyden lapsia.

Valheen isä ja sen lapset
päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

"SINUN SANASI
ON KOKONANSA TOTUUS"
(Ps 119:160)

Lue lisää

Kyllä ympärieikkauksen käsky koski myös Juutalaisuuteen kääntyviä pakanoita.
Heille tehtiin sekä ympärileikkaus että proselyyttikaste.

1. Moos. 17:12

Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat, 13 siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen.
14 Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton.

Paavali teki molempia, kastoi ja teki ympärileikkauksia.

Ap. t. 16:15

ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.

Ap. t. 16:33

Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.

Ap. t. 16:3

Paavali halusi ottaa Timoteuksen matkalle mukaan, ja siksi hän ympärileikkasi tämän. Näin hän teki niiden seutujen juutalaisten tähden, sillä kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen.

Paavali puhui toista, mitä teki. Vetosi huonoon muistiinsa.

1. Kor. 1:14

Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen.

1. Kor. 1:16

Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.

kalamos kirjoitti:

R A U H A A !!!!

"Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
on varjeleva teidän
sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa."
(Fil 4:7)

Tämä Rauha eli Shalom
on kaikissa Jumalan lapsissa.
Siksi uskovat usein tervehtivätkin
toisiaan toivottamalla Rauhaa.

Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
päivä päivältä niissä ihmisissä,
jotka tuntevat Jeesuksen.

"Armo ja rauha lisääntyköön teille
Jumalan ja meidän Herramme
Jeesuksen tuntemisen kautta."
(2 Piet 1:2)

Jeesus on Jumalan Sana.
Hän on myös TOTUUS.

Ja nyt Anonyymi
vääristi Jumalan Sanan
esittämällä hirvittävän VALHEEN.

Ja niin minä kävin tuon
Jumalan Sanan katkelman
(Room 2:27-3:18)
läpi jae jakeelta,
että Anonyymille selviäisi
TOTUUS
tuon katkelman sanomasta.

Totuuus ei selviä selittelemällä.
Sen voi avata vain Jumalan Sana.
Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
sydämen ympärileikkauksen kokeneet
haluavat näin tehdä.
Kirkastaa Kristuksen ristiä.
Me tunnemme Jeesuksen
ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
jota me julistamme.

Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
Paavali tuo esiin nimenomaan
tuota Ristin Evankeliumia.

Jokainen,
joka nostaa katseensa Golgatalle,
syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja hänestä tulee uusi luomus.

Siis todellisia Jeesuksen lampaita
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

Kysymys on itse asiassa
Jeesuksen sydämestä,
jonka keihäs lävisti.

Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
avautuu uusi elämä
aivan samoinkuin
Ensimmäisen Aadamin
kylkihaavasta otettiin ulos
samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
Aadamille.

Siis Golgatan ristillä tapahtui
se sydämen ympärileikkaus,
josta me tulemme osallisiksi,
kun nostamme katseemme Häneen.

Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
sadanpäämies,
joka havainnoi kaiken tapahtuneen
ja erityisesti sen,
miten Jeesus kuoli.

"Mutta Jeesus huusi
suurella äänellä
ja antoi henkensä.
Ja temppelin esirippu
repesi kahtia ylhäältä alas asti.
Mutta kun sadanpäämies,
joka seisoi häntä vastapäätä,
näki hänen näin antavan henkensä,
sanoi hän:
'Totisesti
tämä ihminen
oli Jumalan Poika'."
(Mark 15:37-39)

Siis kun Jumalan temppeli
eli Jeesuksn ruumis ja sydän
näin reväistiin,
niin myös itse temppelin esirippu
repesi ylhäältä alas asti.

Nyt meille kaikille on avautunut
pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
Golgatan rististä.

"Mutta pois se minusta,
että minä muusta kerskaisin
kuin meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen
rististä,
jonka kautta
maailma on ristiinnaulittu minulle,
ja minä maailmalle!
Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
eikä ympärileikkaamattomuus,
vaan uusi luomus.
Ja kaikille,
jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
kaikille heille
rauha ja laupeus,
ja Jumalan Israelille!"
(Gal 6:14-16)

Tästä rauhasta
jokainen Jumalan lapsi
on siis osallinen.

Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
Elämän vesi ja Sovituksen veri,
kun kaikki oli täytetty.

Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
- ei laista kiivailemalla -
vaan kääntämällä katseemme
Golgatalle.

Tämä oli Paavalin julistaman
evankeliumin ydinsanoma.
Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

Jumalan Israel toki oli saanut
ikuiseksi säädökseksi lain,
joka jo esikuvallisesti kuvasi
luvattua pelastusta.
Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
Mutta meille pakanoille
ei tätä säädöstä ole annettu.

Me pääsimme suoraan
lopputäyttymyksestä osallisiksi
ja osoitamme uskomme Jeesukseen
ehtoollisen antimilla,
jotka kuvastavat Hänessä olevaa
veren sovitusta ja ikuista elämää,
joka edellä kuvatulla tavalla
annettiin meille Golgatalla.

Ja tämän pelastuksen evankeliumin
juutalaiset lainkiivailijat
olivat pilaamassa
vaatimalla pakanoiltakin
ympärileikkausta väittäen,
että muuten ei voi pelastua.

Ja silloin todellisuudessa
vesitetään täydellisesti Pelastus
Jeesuksessa Kristuksessa.

Ja tätä asiaa Paavali selvittää
tuossa katkelmassa,
jonka Anonyymi väärensi
hirvittäväksi valheeksi.

Tuon katkelman (Room 2-3)
todellinen sanoma,
on Jumalan evankeliumin
ratkaisevan tärkeä peruskivi,
jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
(Room 3:4)

Tuossa Paavali lainaa
Psalmia (51:6),
jossa siis puhutaan
Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

Jumala on asettanut itsensä
meidän ihmisten arvioitavaksi.
Ja niin tulee olemaan,
että Jumala havaitaan
vanhurskaaksi Sanassaan.

Ja jokainen ihminen joutuu
myöntämään olevansa valhettelija.
Mutta kun tunnustamme syntimme,
Jeesuksen veri puhdistaa
lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

On
Päivän ja Valkeuden lapsia.
On
yön ja pimeyden lapsia.

Valheen isä ja sen lapset
päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

"SINUN SANASI
ON KOKONANSA TOTUUS"
(Ps 119:160)

Lue lisää

Paavali ajatteli, koska kaikki muutkin valehtelee , niin silloin valehtelu on luvallista, eikä syntiä ollenkaan.

Tarkoitus pyhittää keinot.

Room. 3:7

Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

Anonyymi kirjoitti:

Paavali ajatteli, koska kaikki muutkin valehtelee , niin silloin valehtelu on luvallista, eikä syntiä ollenkaan.

Tarkoitus pyhittää keinot.

Room. 3:7

Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

Lue lisää

Esillä olleessa katkelmassa
Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

"Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
(Room 2:27-29)

Siis todellinen Jeesuksen lammas
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

"Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin,
kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut."
(Room 3:1-2)

Siis Israelin kansalle säädetyn
ympärileikkauksen tähden
on Jumalan Sana
varjeltunut meille
heidän kauttaan.

"Mutta kuinka?
Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
ei kaiketi heidän epäuskonsa
ole Jumalan uskollisuutta
tyhjäksi tekevä?"
(Room 3:3)

Ympärileikkaus ja sittemmin
Mooseksen lain kautta
tulleet ankarat säädökset
varjeli Israelin kansan
paholaisen valtaan joutumiselta
ja sen myötä täystuholta,
vaikka itse asiassa kaikki
Egyptistä liikkeelle lähteneet
Moosesta ja Aaronia myöten
Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
jäivätkin taipaleelle
eivätkä luvattua saavuttaneet.

Jumalan uskollisuutta
heidän epäuskonsa
ei kuitenkaan estänyt,
ja niin näemme Mooseksenkin
kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

Siis vaikka koko liikkeelle
lähtenyt Egyptistä vapautettu
Jumalan kansa on ollut uskoton,
ei se estä Jumalaa
olemasta uskollinen.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija,
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
(Room 3:4)

Tuo Paavalin lainaus
Psalmista 51
puhuu siis Jumalan vanhurskaudesta.
Me olemme sen sijaan
epävanhurskaita eli väärämielisiä.

Jumala on siis asettanut itsensä
meidän ihmisten arvioitavaksi.
Ja niin tulee olemaan,
että Jumala havaitaan
vanhurskaaksi Sanassaan.
Ja jokainen ihminen
teoissaan epävanhurskaaksi.

Ja juuri se,
että Hän pelastaa
meidät väärämieliset,
saa aikaan sen,
että meidän
valheemme ja vääryytemme
loppujen lopuksi kirkastaa
Jumalan Vanhurskautta.

"Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?"
(Room 3:5)

Siis meidän omavanhurskautemme
ei kirkasta Jumalaa ollenkaan.

Päinvastoin.

Mutta se,
että Hän pelastaa meidät
langenneet ihmiset
ja upottaa meidät
Poikansa Jeesuksen Kristuksen
Vanhuskauteen,
tuo ilmi Jumalan Rakkauden
meitä kohtaan
Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta jos emme suostu
Jeesuksen omiksi,
niin sitten olemme hyljänneet
Jumalan Rakkauden.

"Ei kaiketi Jumala ole väärä,
kun hän rankaisee vihassansa?"
(Room 3:5)

Jos hylkäämme Jumalan Sanan,
olemme hyljänneet
Jeesuksen eli Pelastajamme.

Silloin meille ei loista
Elämän Valkeus
vaan olemme edelleen pimeydessä.

Silloin sydämen ympärileikkausta
ei ole tapahtunut,
emmekä ole uusia luomuksia,
vaan meillä on edelleen
epäuskoinen ja paha sydän,
joka rakastaa enemmän
pimeyttä kuin Valkeutta.

Ja silloin,
vaikka Jeesus on ristillä
ottanut päälleen meidän syntimme
ja kärsinyt niistä aiheutuvat tuomion,
me olemme edelleen tuomion alaisia,
koska olemme hyljänneet
Jumalan Pojan,
jossa on Elämä,
Jumalan Karitsan,
joka sovitti syntimme.

kalamos kirjoitti:

Esillä olleessa katkelmassa
Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

"Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
(Room 2:27-29)

Siis todellinen Jeesuksen lammas
on jokainen,
jossa on tapahtunut
sydämen ympärileikkaus.

"Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin,
kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut."
(Room 3:1-2)

Siis Israelin kansalle säädetyn
ympärileikkauksen tähden
on Jumalan Sana
varjeltunut meille
heidän kauttaan.

"Mutta kuinka?
Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
ei kaiketi heidän epäuskonsa
ole Jumalan uskollisuutta
tyhjäksi tekevä?"
(Room 3:3)

Ympärileikkaus ja sittemmin
Mooseksen lain kautta
tulleet ankarat säädökset
varjeli Israelin kansan
paholaisen valtaan joutumiselta
ja sen myötä täystuholta,
vaikka itse asiassa kaikki
Egyptistä liikkeelle lähteneet
Moosesta ja Aaronia myöten
Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
jäivätkin taipaleelle
eivätkä luvattua saavuttaneet.

Jumalan uskollisuutta
heidän epäuskonsa
ei kuitenkaan estänyt,
ja niin näemme Mooseksenkin
kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

Siis vaikka koko liikkeelle
lähtenyt Egyptistä vapautettu
Jumalan kansa on ollut uskoton,
ei se estä Jumalaa
olemasta uskollinen.

"Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija,
niinkuin kirjoitettu on:
'Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
(Room 3:4)

Tuo Paavalin lainaus
Psalmista 51
puhuu siis Jumalan vanhurskaudesta.
Me olemme sen sijaan
epävanhurskaita eli väärämielisiä.

Jumala on siis asettanut itsensä
meidän ihmisten arvioitavaksi.
Ja niin tulee olemaan,
että Jumala havaitaan
vanhurskaaksi Sanassaan.
Ja jokainen ihminen
teoissaan epävanhurskaaksi.

Ja juuri se,
että Hän pelastaa
meidät väärämieliset,
saa aikaan sen,
että meidän
valheemme ja vääryytemme
loppujen lopuksi kirkastaa
Jumalan Vanhurskautta.

"Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?"
(Room 3:5)

Siis meidän omavanhurskautemme
ei kirkasta Jumalaa ollenkaan.

Päinvastoin.

Mutta se,
että Hän pelastaa meidät
langenneet ihmiset
ja upottaa meidät
Poikansa Jeesuksen Kristuksen
Vanhuskauteen,
tuo ilmi Jumalan Rakkauden
meitä kohtaan
Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta jos emme suostu
Jeesuksen omiksi,
niin sitten olemme hyljänneet
Jumalan Rakkauden.

"Ei kaiketi Jumala ole väärä,
kun hän rankaisee vihassansa?"
(Room 3:5)

Jos hylkäämme Jumalan Sanan,
olemme hyljänneet
Jeesuksen eli Pelastajamme.

Silloin meille ei loista
Elämän Valkeus
vaan olemme edelleen pimeydessä.

Silloin sydämen ympärileikkausta
ei ole tapahtunut,
emmekä ole uusia luomuksia,
vaan meillä on edelleen
epäuskoinen ja paha sydän,
joka rakastaa enemmän
pimeyttä kuin Valkeutta.

Ja silloin,
vaikka Jeesus on ristillä
ottanut päälleen meidän syntimme
ja kärsinyt niistä aiheutuvat tuomion,
me olemme edelleen tuomion alaisia,
koska olemme hyljänneet
Jumalan Pojan,
jossa on Elämä,
Jumalan Karitsan,
joka sovitti syntimme.

Lue lisää

Hei Kalamos! Yritin päästä tänään sivustolle Raamattu On Jumalan Omasivu, mutta tietokoneeni suojaus esti pääsyn sinne. Tuli ilmoitus, että yhteys ei ole yksityinen ja että hyökkääjät voivat yrittää varastaa tietoja sivustosta (kuten salasanoja, viestejä tai luottokorttitietoja). Luottokorttitietoja sieltä tuskin löytyy, mutta toivotaan, että asia
menee pian pois päiväjärjestyksestä.

En keksinyt muutakaan keinoa tavoittaa Sinua, niin kirjoitin tänne, kun ajattelin, että täältä ehkä huomaat sen. Toivottavasti ylläpito ei poista viestiäni ennen kuin olet sen lukenut.

annu

Anonyymi kirjoitti:

Hei Kalamos! Yritin päästä tänään sivustolle Raamattu On Jumalan Omasivu, mutta tietokoneeni suojaus esti pääsyn sinne. Tuli ilmoitus, että yhteys ei ole yksityinen ja että hyökkääjät voivat yrittää varastaa tietoja sivustosta (kuten salasanoja, viestejä tai luottokorttitietoja). Luottokorttitietoja sieltä tuskin löytyy, mutta toivotaan, että asia
menee pian pois päiväjärjestyksestä.

En keksinyt muutakaan keinoa tavoittaa Sinua, niin kirjoitin tänne, kun ajattelin, että täältä ehkä huomaat sen. Toivottavasti ylläpito ei poista viestiäni ennen kuin olet sen lukenut.

annu

Lue lisää

Monille foorumeille ei nyt pääse
suojatussa yhteydessä (https).

Kun laitat osoitteen
muodossa http
niin pääsee.

Minä en voi tehdä asialle mitään,
vaan kysymys on ylläpitofoorumin
nukahtamisesta.