Jumalan Karitsa

"Koska monet
ovat ryhtyneet tekemään kertomusta
meidän keskuudessamme
tosiksi tunnetuista tapahtumista,
sen mukaisesti
kuin meille ovat kertoneet ne,
jotka alusta asti ovat omin silmin
ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
niin olen minäkin,
tarkkaan tutkittuani
alusta alkaen kaikki,
päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään
sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
että oppisit tuntemaan,
kuinka varmat ne asiat ovat,
jotka sinulle on opetettu."
(Luuk 1:1-4)

Luukas ei ollut israelilainen vaan pakana,
eikä hän kuulunut Jeesuksen valitsemien
kahdentoista opetuslapsen joukkoon,
mutta hän otti näiltä ja muilta
Jeesuksen läheisiltä
- erityisesti Jeesuksen äidiltä -
tarkan selon
kaikista niistä tapahtumista,
jotka olivat tapahtuneet
heidän keskuudessaan.

Luukas oli kyllä sitten itsekin
mukana lähetystyössä
muun muassa Paavalin kanssa,
jonka Jeesus oli asettanut
pakanain apostoliksi,
siten kuin Luukas kertoo
toisessa kirjeessään Teofilukselle,
joka tunnetaan nimellä
Apostolien teot.

"Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana
oli pappi, nimeltä Sakarias,
Abian osastoa.
Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä,
ja tämän nimi oli Elisabet.
He olivat molemmat hurskaita
Jumalan edessä,
vaeltaen kaikissa
Herran käskyissä ja säädöksissä
nuhteettomina.
Mutta heillä ei ollut lasta,
sillä Elisabet oli hedelmätön;
ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi."
(Luuk 1:5-7)

Hurskaudesta ja nuhteettomuudesta
huolimatta heillä ei ollut lasta.
Tästä oli seurannut
ihmisten ylenkatsetta ja häpeää.

Mutta tosiasiassa Jumala oli valinnut
juuri heidät synnytämään
profeetoista suurimman.

Kävi niin,
että kun Abian osaston
palvelusvuoro taas tuli,
niin pappien joukosta arvalla
valittava pappi,
joka saisi kunniatehtävän
mennä suitsuttamaan Herran temppeliin.

"Niin tapahtui,
kun hänen osastonsa
palvelusvuoro tuli
ja hän toimitti
papillisia tehtäviä
Jumalan edessä,
että hän tavanmukaisessa
pappistehtävien arpomisessa
sai osaksensa
mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
Ja kaikki kansa oli
suitsuttamisen aikana
ulkopuolella rukoilemassa."
(Luuk 1:8-10)

Tämä oli suuriarvoinen tehtävä.
Ja pelottavakin.
Onneksi kaikki kansa oli rukoilemassa.

Tällaisessa tilanteessa
itse Jumala ja koko taivas on läsnä.

Ja tällä kertaa Sakarias
saa nähdä Herran enkelin temppelissä.

"Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli
seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
Ja hänet nähdessään
Sakarias hämmästyi,
ja hänet valtasi pelko."
(Luuk 1:11-12)

Enkeli ei kuitenkaan tullut ilmoittamaan
mitään tuomion sanomaa,
vaan aivan ihmeellisen viestin siitä,
että Sakariaan rukoukset on kuultu
ja Elisabet on synnyttävä pojan,
ja vieläpä aivan erityisen pojan,
joka on oleva tienraivaaja Messiaalle.

"Mutta enkeli sanoi hänelle:
'Älä pelkää, Sakarias;
sillä sinun rukouksesi on kuultu,
ja vaimosi Elisabet on synnyttävä
sinulle pojan,
ja sinun on annettava hänelle nimi
Johannes.
Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi,
ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
Sillä hän on oleva suuri Herran edessä;
viiniä ja väkijuomaa hän ei juo,
ja hän on oleva täytetty
Pyhällä Hengellä
hamasta äitinsä kohdusta.
Ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa, tykö.
Ja hän käy hänen edellään
Eliaan hengessä ja voimassa,
kääntääksensä isien sydämet
lasten puoleen
ja tottelemattomat
vanhurskasten mielenlaatuun,
näin Herralle toimittaaksensa
valmistetun kansan'."
(Luuk 1:11-17)

Sakariaan ja Elisabetin
hurskaus ja nuhteettomuus
on saava ihmeellisen hedelmän.
Suorastaan yli ymmärryksen käyvän.

Mutta Sakariaan valtaa epäusko.
Eikö tämä nyt ole myöhäistä.
Onhan hän itse jo vanha mies
ja Elisabet on iälliseksi käynyt.

"Niin Sakarias sanoi enkelille:
'Kuinka minä tämän käsittäisin?
Sillä minä olen vanha,
ja minun vaimoni on iälliseksi tullut'."
(Luuk 1:18)

Epäuskolla on seurauksensa,
mutta Jumalan lupausta se ei kumonnut.

"Enkeli vastasi ja sanoi hänelle:
'Minä olen Gabriel,
joka seison Jumalan edessä,
ja minä olen lähetetty
puhumaan sinulle
ja julistamaan sinulle
tämän ilosanoman.
Ja katso, sinä tulet mykäksi
etkä kykene mitään puhumaan
siihen päivään saakka,
jona tämä tapahtuu,
sentähden
ettet uskonut minun sanojani,
jotka käyvät aikanansa toteen'."
(Luuk 1:19-20)

Enkeli ja Sakarias
poistuivat temppelistä.

"Ja kansa oli odottamassa Sakariasta,
ja he ihmettelivät,
että hän niin kauan viipyi temppelissä.
Mutta ulos tullessaan
hän ei kyennyt puhumaan heille;
silloin he ymmärsivät,
että hän oli nähnyt näyn temppelissä.
Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
Ja niiden päiväin perästä Elisabet,
hänen vaimonsa,
tuli raskaaksi ja pysytteli salassa
viisi kuukautta,
sanoen:
'Näin on Herra tehnyt minulle
niinä päivinä,
jolloin hän katsoi minun puoleeni
poistaaksensa minusta
ihmisten ylenkatseen'."
(Luuk 1:21-25)

Elisabet synnytti pojan,
joka kävi Eliaan hengessä
Messiaan edellä.

Tämä toinen Poikalapsi
oli oleva Jumalan Karitsa,
joka on keskustelumme aihe.
3212952
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 321

Vanhimmat
Aloittaja

Kun Elisabetin raskautta oli kestänyt
kuusi kuukautta,
sama enkeli menee Marian tykö.

"Kuudentena kuukautena sen jälkeen
Jumala lähetti enkeli Gabrielin
Galilean kaupunkiin,
jonka nimi on Nasaret,
neitsyen tykö,
joka oli kihlattu
Joosef nimiselle miehelle
Daavidin suvusta;
ja neitsyen nimi oli Maria.
Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä
enkeli sanoi:
'Terve, armoitettu!
Herra olkoon sinun kanssasi'."
(Luuk 1:26-28)

Maria on tutkijatyyppiä,
ja painoi jokaisen sanan mieleensä.

"Mutta hän hämmästyi suuresti
siitä puheesta ja mietti,
mitä tämä tervehdys
mahtoi tarkoittaa.
Niin enkeli sanoi hänelle:
'Älä pelkää, Maria;
sillä sinä olet saanut armon
Jumalan edessä.
Ja katso,
sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan,
ja sinun on annettava hänelle nimi
Jeesus.
Hän on oleva suuri,
ja hänet pitää kutsuttaman
Korkeimman Pojaksi,
ja Herra Jumala antaa hänelle
Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
ja hän on oleva
Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti,
ja hänen valtakunnallansa
ei pidä loppua oleman'."
(Luuk 1:29-33)

Vastaava ja vielä suurempi ihme
kuin oli tapahtunut Elisabetille
tulisi tapahtumaan Marialle.

Elisabet oli vanha ja hedelmätön.
Maria oli nuori ja neitsyt.
Lapsi on ihme.

"Niin Maria sanoi enkelille:
'Kuinka tämä voi tapahtua,
kun minä en miehestä mitään tiedä'?"
(Luuk 1:34)

Maria saa vastauksen
ja samalla tiedon siitä,
että hänen sukulaisensa Elisabet,
joka oli paitsi hedelmätön
myös iälliseksi käynyt,
on myös kokenut Jumalan ihmeen.

"Enkeli vastasi ja sanoi hänelle:
'Pyhä Henki tulee sinun päällesi,
ja Korkeimman voima varjoaa sinut;
sentähden myös se pyhä,
mikä syntyy,
pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
Ja katso,
sinun sukulaisesi Elisabet,
hänkin kantaa kohdussaan poikaa
vanhalla iällään,
ja tämä on kuudes kuukausi hänellä,
jota sanottiin hedelmättömäksi;
sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
(Luuk 1:35-37)

Marian kohdalla on
kuitenkin päinvastoin kuin
Elisabetin kohdalla.

Elisabetin yltä poistui
ihmisten ylenkatse.

Maria joutui ottamaan sen
päälleen.

Suuren suuri Jumala
Isän rinnalta/helmasta/povesta
tulisi pienen pieneksi ihmisen aluksi
neitsyen kohtuun,
ja syntyisi sitten aikanaan ihmislapseksi
ja eläisi ihmisen elämän.

Jo neitsyen kohdussa Poika
olisi suuressa kuoleman vaarassa.
Äiti ja kohdussa oleva vauva
olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

Kaiken tämän Maria ymmärsi,
kun enkeli kertoi sanomansa.

Ja Marian valinta oli
palvella Jumalaa
tässä kutusumuksessaan.

"Silloin Maria sanoi:
'Katso,
minä olen Herran palvelijatar;
tapahtukoon minulle
sinun sanasi mukaan.'
Ja enkeli lähti hänen tyköänsä."
(Luuk 1:38)

Maria siis suostuo siihen,
mitä enkeli hänelle ilmoitti.

Jumalan Karitsa
Isän helmasta
oli siirtynyt Marian kohtuun
pienen pieneksi ihmisen aluksi
puoli vuotta sen jälkeen,
kun Johannes Kastaja
oli saanut alkunsa.

Luukkaan tallentama tieto siitä,
että Sakarias kuului Abian osastoon,
paljastaa sen,
että Johannes Kastaja
sai alkunsa juhannuksen aikoihin
ja Jeesus puoli vuotta myöhemmin
joulun aikoihin,
kun otetaan huomioon
myös muut Raamatusta löytyvät
tiedot koskien Jeesuksen syntymäaikaa.

Eli Johannes Kastaja
syntyi Pääsiäisen aikoihin
ja Jeesus Lehtimajanjuhlan aikoihin.

Ja ensimmäisen ihmeensä
Jeesus teki jo äitinsä kohdussa,
kun Maria lausui vain tervehdyksen
Elisabetille.

Silloin Pyhä Henki eli Kristuksen Henki
Marian lausuman Sanan kautta
täytti niin Elisabetin kuin
tämän kohdussa olleen
Johannes Kastajankin.

"Niinä päivinä Maria nousi
ja kulki kiiruusti vuorimaahan
erääseen Juudan kaupunkiin
ja meni Sakariaan kotiin
ja tervehti Elisabetia.
Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen,
hypähti lapsi hänen kohdussansa;
ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
Ja hän puhkesi puhumaan
suurella äänellä ja sanoi:
'Siunattu sinä vaimojen joukossa,
ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
Ja kuinka minulle tapahtuu tämä,
että minun Herrani äiti
tulee minun tyköni?
Sillä katso,
kun sinun tervehdyksesi ääni
tuli minun korviini,
hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
Ja autuas se, joka uskoi,
sillä se sana on täyttyvä,
mikä hänelle on tullut Herralta!"
(Luuk 1:39-45)

Maria kajauttaa kiitosvirren ilmoille:

"Ja Maria sanoi:
'Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee
Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut
palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso,
tästedes kaikki sukupolvet
ylistävät minua autuaaksi.
Sillä Voimallinen
on tehnyt minulle suuria,
ja hänen nimensä on pyhä,
ja hänen laupeutensa pysyy
polvesta polveen niille,
jotka häntä pelkäävät.
Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan;
hän on hajottanut ne,
joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä,
ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin,
muistaaksensa laupeuttaan
Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan
iankaikkisesti,
niinkuin hän on meidän isillemme puhunut."
(Luuk 1:46-55)

Äänestä
  • Aloittaja

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Jumalan Poika on ikuisuudesta.
    Mutta nyt Hän oli
    syntynyt uudestaan.
    Hän ei ollut enää ainoastaan Jumala.
    Hän oli nyt myös ihminen.

    Me ihmiset olemme syntyneet
    eräänä päivänä ihmislapsiksi.
    Mutta sitten olemme kuolleet
    tekemiimme synteihin hengellisesti.

    Ja siksi meidän täytyy syntyä uudesti
    Jumalan lapseksi.

    Ihmeistä suurin on tapahtunut,
    kun uusi luomus on syntynyt
    ylhäältä / Hengestä.

    Jokainen Jumalan lapsi
    on etuoikeutettu
    antamaan itsensä
    palvelutehtävään,
    Jumalan palvelukseen
    eläväksi, pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    "Niin minä
    Jumalan armahtavan laupeuden kautta
    kehoitan teitä, veljet,
    antamaan ruumiinne
    eläväksi, pyhäksi,
    Jumalalle otolliseksi uhriksi;
    tämä on teidän
    järjellinen jumalanpalveluksenne."
    (Room 12:1)

    Näin voidaan sanoa,
    että jokainen meistä
    Jumalan karitsoista
    on uhrikaritsa.

    Jokainen meistä voi siis olla merkki
    paitsi Jumalan kuvana
    myös pimeyteen loistavana
    tähtenä taivaalla.

    Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
    ei kuitenkaan ole pakollista.

    Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
    antaa itseään Uhriksi.
    Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.

    Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
    viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
    niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.

    "Isäni, jos mahdollista on,
    niin menköön minulta pois tämä malja;
    ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
    vaan niinkuin sinä"
    (Matt 26:39)

    Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
    Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
    Eihän Hän olisi millään halunnut
    Pojalleen tuollaista kohtaloa.

    Isä olisi ottanut Poikansa
    tykönsä taivaaseen,
    ja tullut itse maan päälle,
    juomaan tuon kärsimyksen maljan.

    Mutta koska Poika halusi,
    että Isän hyvä tahto toteutuisi,
    niin Poika joi tuon maljan.

    Ja nyt Hänellä on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.

    Ja Hän on saanut itselleen
    ihastuttavimman voittopalkinnon,
    mitä Poika voi saada:

    Morsiamen.
    Sinut ja minut.

    Olemme siis kaikki
    Hänen lampaitansa.
    Jumalan karitsoja.

    Me saamme loistaa maailmassa
    niinkuin tähdet.
    Ja näin olemme merkkeinä
    yön pimeyden keskellä.

    Ensimmäinen ja tärkein kohde
    sille ilosanomalle,
    josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
    olivat alhaisista alhaisimmat.
    Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.

    JUMALAN KARITSA
    oli merkki näille kurjille.

    Muita ei ollut,
    joille enkelikuoro olisi
    voinut ilosanoman kaiuttaa niin,
    että se olisi tullut ymmärretyksi.

    Toki sitten ajallaan,
    mutta tärkeysjärjestyksessä
    vasta kakkossijalla
    saa hovikin kuulla ilosanoman.

    Idän tietäjät näkivät tähden.
    Luultavasti tuo tähti oli
    kirkas enkeliolento.

    Sen johdolla karavaani saapuu
    lopulta Jerusalemiin.

    Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
    Hänen lupaamansa kumarrus
    konkretisoituu pienten
    alle kaksivuotiaiden karitsojen
    joukkosurmaksi.
    Onneksi vain pikkukylässä,
    jossa joitakin lapsia siirtyi
    näin ennenaikaisesti
    Aabrahamin helmaan.

    Mutta tietäjät toivat Sanan.
    Se oli tuotava niillekin,
    jotka eivät sitä ottaneet vastaan.

    Ja kumma kyllä
    Herodeskin uskoi
    täydellä uskonvarmuudella sen,
    mitä hänelle ilmoitettiin.
    Ja vieläpä hän uskoi
    juutalaisten ilmoittaman
    Jumalan Sanan.
    Ja oikein kutsui papit paikalle
    Raamattupiiriin.

    Ja hän kokosi kaikki
    kansan ylipapit ja kirjanoppineet
    ja kyseli heiltä,
    missä Kristus oli syntyvä.
    He sanoivat hänelle:
    'Juudean Beetlehemissä;
    sillä näin on kirjoitettu
    profeetan kautta:
    'Ja sinä Beetlehem,
    sinä Juudan seutu,
    et suinkaan ole vähäisin
    Juudan ruhtinasten joukossa,
    sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
    joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
    (Matt 2:4-6)

    Ylipapit ja kirjanoppineet
    ovat innoissaan.
    Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
    Ensin luetaan hiukan Moosesta.
    Sitten Hesekieliä.
    Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.

    Herodes kiirehtii.
    Missä? Missä?

    Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
    oikein sydän sykkien nostavat
    esiin Miikan kirjan.

    "Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
    joka olet vähäinen olemaan
    Juudan sukujen joukossa,
    sinusta minulle tulee se,
    joka on oleva hallitsija Israelissa,
    jonka alkuperä on muinaisuudesta,
    iankaikkisista ajoista."
    (Miika 5:1)

    Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
    Mutta haluaa vielä tarkennusta.
    Oppineet käärivät tekstiä
    hiukan taaksepäin.

    "Ja sinä KARJATORNI,
    tytär Siionin kukkula!
    Sinun luoksesi on tuleva,
    on saapuva entinen hallitus,
    tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus."
    (Miik 4:8)

    Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
    Tuossa laumatornissa syntyi
    vajaat pari vuotta sitten Messias.

    Mutta Herodes ei suinkaan
    halua ottaa vastaan Messiasta
    Hallitsijaa.

    Taas on enkeleillä tehtävä.
    Joosef ja Maria
    ja Jumalan Karitsa
    on saatava pois
    Herodeksen käsistä.
    Heti!

    Pieni pakolaisjoukko syöksyy
    yön pimeyteen.
    Onneksi heillä oli tietäjien
    tuomia lahjoja,
    joiden avulla selvitä ensi alkuun
    jossain maailman kolkassa.

    Mitä mahtoivat
    ylipapit ja kirjanoppineet
    ajatella kaikesta.
    Oliko heillä yhtä vahva usko
    kuin Herodeksella.

    Olivatko hekin menossa
    kumartamaan juutalaisten Kuningasta.

    Jos olivat,
    niin hirvittävä oli näky,
    jonka kohtasivat.
    Ja mielessä soi riitasoinnuin
    niin onnistuneen oloiselta tuntunut
    Raamattutunti.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Jeremia 4:22
    ”Sillä minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.”

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Kunnia Jumalalle!

    Äänestä

  • Aloittaja

    "Aahaan
    Jootamin pojan,
    Ussian pojanpojan,
    Juudan kuninkaan, aikana lähtivät
    Resin, Aramin kuningas,
    ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
    sotimaan Jerusalemia vastaan,
    mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
    Ja kun Daavidin huoneelle
    ilmoitettiin sanoma:
    'Aram on leiriytynyt Efraimiin',
    niin kuninkaan
    ja hänen kansansa sydän vapisi,
    niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa."
    (Jes 7:1-2)

    Olemme taas merkin äärellä.
    Ja merkkinä on pieni poika.

    "Silloin Herra sanoi Jesajalle:
    'Mene Aahasta vastaan,
    sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
    Ylälammikon vesijohdon päähän,
    Vanuttajankedon tielle,
    ja sano hänelle:
    Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
    älä pelkää,
    älköönkä sydämesi säikkykö
    noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
    Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
    vihanvimmaa.
    Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
    ovat hankkineet pahaa
    sinua vastaan sanoen:
    Lähtekäämme Juudaa vastaan,
    täyttäkäämme se kauhulla,
    vallatkaamme se itsellemme
    ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
    Taabalin poika',
    niin sanoo Herra, Herra näin:
    Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
    Sillä Aramin pää on Damasko,
    ja Damaskon pää on Resin
    - mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
    ja Efraim on muserrettu
    eikä ole enää kansa -
    ja Efraimin pää on Samaria,
    ja Samarian pää on Remaljan poika.
    Ellette usko, niin ette kestä'."
    (Jes 7:3-9)

    Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:
    "Ellette usko, niin ette kestä".

    Katsotaan sama lause KJV:stä:
    "If ye will not believe,
    surely ye shall not be established."

    Siis kysymys on
    Juudan kansan kohtalosta.
    Tuon kansan,
    joka nyt vapisi kuin haavanlehti.

    Jos Aahas ei ota
    uskossa vastaan sitä sanomaa,
    jonka Jesaja on hänelle tuonut,
    niin Juudan kansa on mennyttä.

    Ja niin Herra haluaa antaa merkin
    vahvistamaan Aahaan
    vapisevaa sydäntä,
    jotta Aahas ei pelkäisi,
    vaan uskoisi.

    "Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
    'Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
    pyydä alhaalta syvyydestä
    taikka ylhäältä korkeudesta'."
    (7:10-11)

    Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan
    Jesajan sanomaa,
    eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
    joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.

    "Mutta Aahas vastasi:
    'En pyydä enkä kiusaa Herraa'."
    (Jes 7:12)

    Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin,
    ja Aahas sanoo:
    "En kiusaa Herraa".
    Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.

    Jesaja on siellä
    pienen pienen poikalapsensa kansa,
    mutta tuntuu, että aivan turhaan.

    Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
    Vaan aivan päinvastoin
    vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
    että on ihme,
    ettei salama taivaasta
    lyö häntä maahan.

    "Siihen hän lausui:
    'Kuulkaa, te Daavidin suku,
    eikö se riitä,
    että te ihmiset väsytätte,
    kun vielä minun Jumalanikin
    itseenne väsytätte?
    (Jes 7:13)

    Herra on armollinen.
    Hän Itse antaa merkin.

    "Sentähden
    Herra itse antaa teille merkin:
    'Katso,
    neitsyt tulee raskaaksi
    ja synnyttää pojan
    ja antaa hänelle nimen
    Immanuel'."
    (Jes 7:14)

    Mitään tämän varmempaa merkkiä
    ei Herra olisi voinut antaa siitä,
    että Juuda ei tuhoudu.

    Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
    sillä Jumala on sen kansan kautta
    luvannut tuoda maailmaan Messiaan.

    Messiaan joka on
    Jumala kanssamme,
    mutta ei pelkästään Jumala.
    Hän on myös ihminen,
    joka pienen pienenä poikana
    on syövä maitoa ja hunajaa.

    "Voita ja hunajaa
    hän syö siinä iässä,
    jolloin hän oppii hylkäämään pahan
    ja valitsemaan hyvän;
    (Jes 7:15)

    Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
    jotta Hän voisi täyttää lain.
    Vain ihmisenä
    Jumaluudestaan riisuutuneena,
    Hän voi sen tehdä.
    Hänen täytyy saada kokea
    kaikki kiusaukset,
    jotta Hän voi täyttää lain
    ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.

    "Butter and honey shall he eat,
    that he may KNOW
    to refuse the evil,
    and choose the good."

    Ensimmäinen merkki siitä,
    että Juuda ei tuhoudu,
    on siis yksinkertaisesti se,
    että Messias
    syntyy tästä kansasta.

    Tämä kansa
    ei voi tuhoutua
    eikä lakata olemasta.
    Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.

    Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
    minkä ihmeen takia
    hänen täytyi raahata
    pienen pieni poikalapsensa
    tähän tilanteeseen.

    Jesaja kääntää kasvonsa
    sylissään olevaan poikalapseen,
    eikä enää puhu käyttäen
    samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
    Messiaasta/Pojasta,
    vaan puhuu nyt oikein käännettynä
    pojustaan.

    "Ja ennenkuin tämä poju
    on oppinut hylkäämään pahan
    ja valitsemaan hyvän,
    tulee autioksi maa,
    jonka kahta kuningasta
    sinä kauhistut."
    (Jes 7:16)

    Eli jo ennenkuin tämä poju,
    Jesajan poika Sear-Jaasub,
    on oppinut erottamaan
    hyvän ja pahan,
    tulee autioksi maa
    (Syyria / Israelin pohj.valtio),
    jonka kahta kuningasta (Jes 7:1)
    sinä kauhistut (Jes 7:2).

    Tämän ennustuksen lopputäyttymys
    oli Messiaan syntyminen.
    "Ellette usko, ette kestä"
    Messias oli syntynyt.
    Tullut omiensa tykö
    taivaasta Isän luota.
    Mutta he eivät uskoneet.
    Eivät ottaneet Häntä vastaan.

    Viikunapuun juurella oli kirves,
    kuten Johannes julisti.

    He eivät nähneet sitä,
    mitä paimenet näkivät ja uskoivat.

    Paimenet ymmärsivät
    täydellisesti sen,
    mitä Johannes Kastaja sitten
    kolme vuosikymmentä myöhemmin
    kuulutti:

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Jumalan suunnitelma on hyvä.

    Äänestä

  • Anonyymi00025 kirjoitti:

    Kunnia Jumalalle!

    Aamen!

    Äänestä

  • Aloittaja

    Jumalan suunnitelma
    pitää sisällään sen,
    että Pojassa on Elämä,
    joka on ihmisten Valkeus.

    Tämä oli tarjolla
    jo Elämänpuun
    hedelmälihassa ja -veressä.

    Valitettavasti Aadam söi
    kielletyn hedelmän,
    joka toi kuoleman.

    Mutta suunnitelmaan
    sisältyi myös se,
    että jos Jumalan kuvaksi luotu
    ihminen lankeaa,
    niin Jumalan Poika ottaa ihmisen osan.

    Ja nyt oli maailmaan syntynyt
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Tämä sanoma ei voinut aueta
    kuin paimenille,
    jotka olivat kautta aikain
    kapaloineet Jumalan uhikaritsoja.

    Enkelien tuoma suuri ilosanoma
    oli paimenien kautta avattu
    ja levinnyt lähiympäristöön.

    "Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut
    ja lapsi oli ympärileikattava,
    annettiin hänelle nimi Jeesus,
    jonka enkeli oli hänelle antanut,
    ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa."
    (Luuk 2:21)

    Ympärileikkaus oli sen liiton merkki,
    jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa
    jo ennen lakia.

    Jeesuksen ympärileikkauksessa
    on valtava lataus.
    Jos Hän tekisi yhdenkin synnin,
    niin kaikki romahtaisi.
    Hänessä on meidään Elämämme
    ja syntiemme Sovitus.
    Hän on meidän Pääsiäislampaamme.
    Ympärileikkaus ei voisi jäädä
    Hänen kohdallaan vain ulkoiseksi merkiksi.

    Ollakseen kelvollinen sukulunastaja,
    Hänen tulee myös elää
    täydellinen elämä ilman syntiä,
    joka erottaisi Jumalasta.
    Jeesus oli se Siemen,
    josta Jumala puhui Aabrahamille.

    "Ja sinun siemenessäsi
    tulevat siunatuiksi
    kaikki kansakunnat maan päällä,
    sentähden että olit
    minun äänelleni kuuliainen."
    (Gen 22:18)

    Aabraham oli ollut
    niin kuuliainen Jumalalle,
    että olisi ollut valmis uhraamaan
    oman ainokaisen poikansa.

    Sitä ei Aabrahamin tarvinnut
    tietenkään tehdä.
    Mutta Aabrahamin täytyi olla
    valmis siihen,
    voidakseen olla esi-isä
    sille Siemenelle,
    joka kerran uhrattaisiin
    koko maailman syntien tähden.

    Näin suurista asioista oli kysymys,
    kun Jeesus ympärileikattiin
    Aabrahamin kanssa tehdyn
    liiton mukaisesti,
    ja Hänelle annettiin nimi:
    Jeesus = Pelastus

    Koko maailma
    voi tulla syömään
    Pääsiäislammasta,
    kunhan valmistautuu siihen
    sydämen ympärileikkauksella
    eli kääntymyksellä,
    jota Johannes Kastaja saarnasi
    ja edellytti ennenkuin
    ihmiset saattoivat tulla
    parannuksen kasteelle.

    Laki edellytti Marialta
    puhdistautumista
    40 päivän kuluttua.

    Kun tämä oli tapahtunut,
    niin he menivät Jerusalemiin,
    jossa Jeesus-lapsi
    asetettaisiin Herran eteen.
    ja näin Hänet luettaisiin
    Herralle pyhitetyksi eli erotetuksi.

    "Ja kun heidän puhdistuspäivänsä,
    Mooseksen lain mukaan,
    olivat täyttyneet,
    veivät he hänet ylös Jerusalemiin
    asettaaksensa hänet Herran eteen
    - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa:
    'Jokainen miehenpuoli,
    joka avaa äidinkohdun,
    luettakoon Herralle pyhitetyksi' -
    ja uhrataksensa,
    niinkuin Herran laissa on säädetty,
    parin metsäkyyhkysiä
    tai kaksi kyyhkysenpoikaa."
    (Luuk 2:22-24)

    Ja taas taivas on paikalla.
    Joskin ihan maanpäällisten
    sanansaattajien kautta,
    jotka kohtaavat Jeesuksen.

    "Ja katso,
    Jerusalemissa oli mies,
    nimeltä Simeon;
    hän oli hurskas ja jumalinen mies,
    joka odotti Israelin lohdutusta,
    ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
    Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut,
    ettei hän ollut näkevä kuolemaa,
    ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
    Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön.
    Ja kun vanhemmat toivat
    Jeesus-lasta sisälle
    tehdäkseen hänelle,
    niinkuin tapa oli lain mukaan,
    otti hänkin hänet syliinsä
    ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
    'Herra,
    nyt sinä lasket palvelijasi
    rauhaan menemään, sanasi mukaan;
    sillä minun silmäni
    ovat nähneet sinun autuutesi,
    jonka sinä olet valmistanut
    kaikkien kansojen nähdä,
    valkeudeksi,
    joka on ilmestyvä pakanoille,
    ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille'."
    (Luuk 2:25-32)

    Taas korostuu kaikki pakanakansat
    Israelin ohessa.

    "Ja hänen isänsä ja äitinsä
    ihmettelivät sitä,
    mitä hänestä sanottiin.
    Ja Simeon siunasi heitä
    ja sanoi Marialle,
    hänen äidilleen:
    'Katso,
    tämä on pantu
    lankeemukseksi ja nousemukseksi
    monelle Israelissa
    ja merkiksi,
    jota vastaan sanotaan
    - ja myös sinun sielusi lävitse
    on miekka käyvä
    että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi'."
    (Luuk 2:33-34)

    33½ vuotta myöhemmin
    Jumalan Karitsa
    Pääsiäislampaana teurastettiin,
    ja kaiken päätteeksi
    keihäs puhkaisi Jeesuksen sydämen,
    josta vuosi vesi ja veri,
    osoittaen suurimman mahdollisen
    kärsimyksen olevan takana.
    Ja niin myös Marian sydämen
    läpi käynyt miekka.

    Kaikki tämä oli tarpeen,
    jotta synnin orjuudessa elävät
    voitaisiin lunastaa vapaiksi.

    "Ja oli naisprofeetta, Hanna,
    Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa.
    Hän oli jo tullut iälliseksi.
    Mentyään neitsyenä naimisiin
    hän oli elänyt miehensä kanssa
    seitsemän vuotta,
    ja oli nyt leski,
    kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen.
    Hän ei poistunut pyhäköstä,
    vaan palveli siellä Jumalaa
    paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
    Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen,
    ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille,
    jotka odottivat Jerusalemin lunastusta."
    (Luuk 2:36-38)

    Äänestä

  • Nìi varmaan jooo....

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Jumala ilmestyy aina oikeaan aikaan.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    Kiitos Jumalalle hänen suuresta armostaaan meitä syntisiä kohtaan.

    Äänestä

  • Kunnia Jumalalle!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Jumalan on kunnia!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Jumalan on kunnia!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    Aamen!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Jumalan armo ja suojelus ja johdatus, loistavia asioita!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Kiitos Jumalalle evankeliumista ja Jeesuksen pelastuksesta!

    Äänestä

  • Anonyymi00206 kirjoitti:

    Kiitos Jumalalle evankeliumista ja Jeesuksen pelastuksesta!

    Mistä Jeesuksen pelastuksesta, sehän päinvastoin tapatti poikansa, erittäin julma teko?

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Aahaan
    Jootamin pojan,
    Ussian pojanpojan,
    Juudan kuninkaan, aikana lähtivät
    Resin, Aramin kuningas,
    ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
    sotimaan Jerusalemia vastaan,
    mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
    Ja kun Daavidin huoneelle
    ilmoitettiin sanoma:
    'Aram on leiriytynyt Efraimiin',
    niin kuninkaan
    ja hänen kansansa sydän vapisi,
    niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa."
    (Jes 7:1-2)

    Olemme taas merkin äärellä.
    Ja merkkinä on pieni poika.

    "Silloin Herra sanoi Jesajalle:
    'Mene Aahasta vastaan,
    sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
    Ylälammikon vesijohdon päähän,
    Vanuttajankedon tielle,
    ja sano hänelle:
    Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
    älä pelkää,
    älköönkä sydämesi säikkykö
    noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
    Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
    vihanvimmaa.
    Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
    ovat hankkineet pahaa
    sinua vastaan sanoen:
    Lähtekäämme Juudaa vastaan,
    täyttäkäämme se kauhulla,
    vallatkaamme se itsellemme
    ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
    Taabalin poika',
    niin sanoo Herra, Herra näin:
    Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
    Sillä Aramin pää on Damasko,
    ja Damaskon pää on Resin
    - mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
    ja Efraim on muserrettu
    eikä ole enää kansa -
    ja Efraimin pää on Samaria,
    ja Samarian pää on Remaljan poika.
    Ellette usko, niin ette kestä'."
    (Jes 7:3-9)

    Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:
    "Ellette usko, niin ette kestä".

    Katsotaan sama lause KJV:stä:
    "If ye will not believe,
    surely ye shall not be established."

    Siis kysymys on
    Juudan kansan kohtalosta.
    Tuon kansan,
    joka nyt vapisi kuin haavanlehti.

    Jos Aahas ei ota
    uskossa vastaan sitä sanomaa,
    jonka Jesaja on hänelle tuonut,
    niin Juudan kansa on mennyttä.

    Ja niin Herra haluaa antaa merkin
    vahvistamaan Aahaan
    vapisevaa sydäntä,
    jotta Aahas ei pelkäisi,
    vaan uskoisi.

    "Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
    'Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
    pyydä alhaalta syvyydestä
    taikka ylhäältä korkeudesta'."
    (7:10-11)

    Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan
    Jesajan sanomaa,
    eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
    joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.

    "Mutta Aahas vastasi:
    'En pyydä enkä kiusaa Herraa'."
    (Jes 7:12)

    Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin,
    ja Aahas sanoo:
    "En kiusaa Herraa".
    Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.

    Jesaja on siellä
    pienen pienen poikalapsensa kansa,
    mutta tuntuu, että aivan turhaan.

    Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
    Vaan aivan päinvastoin
    vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
    että on ihme,
    ettei salama taivaasta
    lyö häntä maahan.

    "Siihen hän lausui:
    'Kuulkaa, te Daavidin suku,
    eikö se riitä,
    että te ihmiset väsytätte,
    kun vielä minun Jumalanikin
    itseenne väsytätte?
    (Jes 7:13)

    Herra on armollinen.
    Hän Itse antaa merkin.

    "Sentähden
    Herra itse antaa teille merkin:
    'Katso,
    neitsyt tulee raskaaksi
    ja synnyttää pojan
    ja antaa hänelle nimen
    Immanuel'."
    (Jes 7:14)

    Mitään tämän varmempaa merkkiä
    ei Herra olisi voinut antaa siitä,
    että Juuda ei tuhoudu.

    Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
    sillä Jumala on sen kansan kautta
    luvannut tuoda maailmaan Messiaan.

    Messiaan joka on
    Jumala kanssamme,
    mutta ei pelkästään Jumala.
    Hän on myös ihminen,
    joka pienen pienenä poikana
    on syövä maitoa ja hunajaa.

    "Voita ja hunajaa
    hän syö siinä iässä,
    jolloin hän oppii hylkäämään pahan
    ja valitsemaan hyvän;
    (Jes 7:15)

    Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
    jotta Hän voisi täyttää lain.
    Vain ihmisenä
    Jumaluudestaan riisuutuneena,
    Hän voi sen tehdä.
    Hänen täytyy saada kokea
    kaikki kiusaukset,
    jotta Hän voi täyttää lain
    ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.

    "Butter and honey shall he eat,
    that he may KNOW
    to refuse the evil,
    and choose the good."

    Ensimmäinen merkki siitä,
    että Juuda ei tuhoudu,
    on siis yksinkertaisesti se,
    että Messias
    syntyy tästä kansasta.

    Tämä kansa
    ei voi tuhoutua
    eikä lakata olemasta.
    Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.

    Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
    minkä ihmeen takia
    hänen täytyi raahata
    pienen pieni poikalapsensa
    tähän tilanteeseen.

    Jesaja kääntää kasvonsa
    sylissään olevaan poikalapseen,
    eikä enää puhu käyttäen
    samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
    Messiaasta/Pojasta,
    vaan puhuu nyt oikein käännettynä
    pojustaan.

    "Ja ennenkuin tämä poju
    on oppinut hylkäämään pahan
    ja valitsemaan hyvän,
    tulee autioksi maa,
    jonka kahta kuningasta
    sinä kauhistut."
    (Jes 7:16)

    Eli jo ennenkuin tämä poju,
    Jesajan poika Sear-Jaasub,
    on oppinut erottamaan
    hyvän ja pahan,
    tulee autioksi maa
    (Syyria / Israelin pohj.valtio),
    jonka kahta kuningasta (Jes 7:1)
    sinä kauhistut (Jes 7:2).

    Tämän ennustuksen lopputäyttymys
    oli Messiaan syntyminen.
    "Ellette usko, ette kestä"
    Messias oli syntynyt.
    Tullut omiensa tykö
    taivaasta Isän luota.
    Mutta he eivät uskoneet.
    Eivät ottaneet Häntä vastaan.

    Viikunapuun juurella oli kirves,
    kuten Johannes julisti.

    He eivät nähneet sitä,
    mitä paimenet näkivät ja uskoivat.

    Paimenet ymmärsivät
    täydellisesti sen,
    mitä Johannes Kastaja sitten
    kolme vuosikymmentä myöhemmin
    kuulutti:

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)

    Kiitos Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus!

    Äänestä

  • Anonyymi00024 kirjoitti:

    Jeremia 4:22
    ”Sillä minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.”

    Viisautta on Jumalan tunteminen.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Kiitos Jeesukselle!

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.

    Kyllä. Jeesus pelastaa.

    Äänestä

  • 🎚️🩸🎚️🩸🎚️🩸

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    🎚️🩸🎚️🩸🎚️🩸

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    🎚️🎚️🎚️🩸🩸🩸

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.

    Tämä ei ole Kalamokselle, eikä yllä olevalle anonyymille, huom!

    Kristinusko
    Raamattu
    Voi hyvä tavaton millaista pikkusieluisuutta ja suhteellisuudentajun puutetta!


    Anonyymi-ap
    2026-03-05 19:32:22
    Ilmoita
    Kaikkien globaalien ongelmien, siis ylivoimaisten ja hirvittävien katastrofien ( mainitsen nyt vain ilmastomuutoksen, luontokadon ja eskaloituvien sotien ) keskellä elää todellakin ihmisiä, jotka todellakin repivät pelipaitansa ja heittävät tuhkaa päällensä ja tunkevat lisäksi raakoja herneitä sieraimiinsa, kun joku julkeaa laittaa aloituksiinsa hymiöitä ja ns. tarroja.

    HERÄTKÄÄ jo ”pahvit”!
    Miettikää edes hiukan, ennenkuin paljastatte suhteellisuustajun puutteenne ja hölmöytenne!
    Kiitos!
    PS. Niin ja hävetkää lisäksi!
    Kauniimmin en osannut kirjoittaa, anteeksi, kun menin ihonne sisälle.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    Jeesus edelleen pelastaa ne, jotka Häneen turvautuvat! 😁

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Huutamisesta puheenollen


    Anonyymi-ap
    2026-03-07 19:34:12
    Ilmoita
    Palstalla on joku urhea sentimentaalikko tms. joka on nostanut hirmuisen, monta aloitusta vaatineen myrskyn vesilasissa niinkin sensaatiomaisesta aiheesta kuin isojen kirjainten ja tarrojen käytöstä!
    Kertooko se kenties ihmisen kuivasta ja ankeasta elämästä, josta puuttuu sisältö ja syvä tarkoitus? Vai onko kyse vanhoista, käsittelemättömistä traumoista, jotka ovat odottaneet tilaisuutta purkautua esille valtoimenaan kuin Etnan laava, aikansa painetta kerrytettyänsä?
    Toivon rauhoittumista ja tasaantumista, sekä elämän merkityksen löytymistä kyseiselle ihmiselle!

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.

    Niin on.

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Ihmeellisiä Jumalan tekoja ja kuitenkin aivan arjen keskellä.

    Tämä ei ole Kalamokselle.

    Hei
    Olet kova tekemään kaikenlaisia listoja.
    Muistanet ( jos haluat muistaa ), kun vuosia sitten nimittelit Teuvoa kymmenillä ja taas kymmenillä, hyvinkin räikeällä ja rajuilla ( ei kaikki ) ”nimityksillä”? Etkö muistakin?

    No, Teuvo sitten ahkerana vastakeskustelijana ( kuten vieläkin! ) keräsi kaikki nuo nimittelyt pitkäksi listaksi ja teki niistä oikein ansiolistan itselleen ja esitteli sinä hyvin usein ylpeänä ja riemuissaan palstalla kaikille.

    Onpahan vaan jäänyt mieleen.

    Sait näköjään vaikutteita Teuvosta ( seura tekee kalt… ) ja nyt sinä ”heiluttelet” oma listaasi.
    Kyllä tämä elämä on hassunkurista!
    No, Jeesuksen siunausta kuitenkin kaikin tavoin.
    No hard feelings!
    Koitetaan pitää mielessämme, että meillä on yhteinen vihollinen, Per-kele nimeltänsä, jolla on kavalat juonet mielessään.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
    ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren 🎚️🩸kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
    Kol 1:19,20

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    JUMALALLE KIITOS JA KUNNIA!🎚️🩸

    Äänestä

  • Anonyymi00025 kirjoitti:

    Kunnia Jumalalle!

    Aamen!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Tämä EI koske sinua Kalamos!


    ”Minä olen aina oikeassa”- asennetta kuvaa tunnetusti hyvin saksankielinen ilmaus besserwisser. Sellainen henkilö luulee vahvasti tietävänsä aina paremmin kuin muut ja on asettunut muiden yläpuolelle, sekä halveksuu muita. Siihen liittyy oleellisesti käyttövoimana ylpeys ja itseriittoisuus, omahyväisyys.

    Ensimmäinen besserwisser oli Lusifer, jolle oli annettu hyvin paljon viisautta. Se oli enkeli, joka lankesi kapinaan Jumalaa vastaan ylpeytensä johdosta. Se sitten heitettiinkin pois Jumalan valtakunnasta. Nyt se häärää ilmavalloissa meidän kiusaksemme tietyissä rajoissa, tiettyyn aikarajan asti. Siitä käytetään nykyisin hyvin tuntemiamme kirosanoja. Se tullaan lopulta heittämään tulijärveen.

    Besserwisseriltä oleellisesti puuttuu oikea mieli, Kristuksen mieli ja siksi sellainen henkilö on Jumalan vihollinen.
    Jokaista meistä, jotka tiedämme asioista vähän enemmän, tai paremminkin luulemme tietävämme, on suuri vaara sairastua tähän ylpeyden tautiin.

    ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;”
    1 Kor 8:2

    ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
    Jaakob 4:6b

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    Kyllä!

    Äänestä

  • Anonyymi00231 kirjoitti:

    Jeesus edelleen pelastaa ne, jotka Häneen turvautuvat! 😁

    Kyllä! Siihen voimme luottaa!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Kyllä. Uudestisyntyminen Jumalan sanan kautta on aina ihme.

    Äänestä

  • Anonyymi00244 kirjoitti:

    Tämä ei ole Kalamokselle.

    Hei
    Olet kova tekemään kaikenlaisia listoja.
    Muistanet ( jos haluat muistaa ), kun vuosia sitten nimittelit Teuvoa kymmenillä ja taas kymmenillä, hyvinkin räikeällä ja rajuilla ( ei kaikki ) ”nimityksillä”? Etkö muistakin?

    No, Teuvo sitten ahkerana vastakeskustelijana ( kuten vieläkin! ) keräsi kaikki nuo nimittelyt pitkäksi listaksi ja teki niistä oikein ansiolistan itselleen ja esitteli sinä hyvin usein ylpeänä ja riemuissaan palstalla kaikille.

    Onpahan vaan jäänyt mieleen.

    Sait näköjään vaikutteita Teuvosta ( seura tekee kalt… ) ja nyt sinä ”heiluttelet” oma listaasi.
    Kyllä tämä elämä on hassunkurista!
    No, Jeesuksen siunausta kuitenkin kaikin tavoin.
    No hard feelings!
    Koitetaan pitää mielessämme, että meillä on yhteinen vihollinen, Per-kele nimeltänsä, jolla on kavalat juonet mielessään.

    Jep

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    ❣️❣️❣️

    Äänestä

  • Anonyymi00208 kirjoitti:

    Mistä Jeesuksen pelastuksesta, sehän päinvastoin tapatti poikansa, erittäin julma teko?

    Sinun syntiesi, meidän syntien takia Jeesus kuoli ristillä.

    Äänestä

  • Anonyymi00031 kirjoitti:

    Aamen!

    KYLLÄ!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    🎚️🩸❣️

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Jumalalle kiitos ja kunnia!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    ” Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?”
    Room 8:35

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Ilm 16:9

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.

    Kristuksen oma, Jumalan lapsi ja perillinen.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Maria oli siis suostunut siihen,
    mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut,
    vaikka oli hyvin tietoinen riskeistä.

    Jumalan Karitsa
    Isän helmasta
    oli siirtynyt Marian kohtuun
    pienen pieneksi ihmisen aluksi.

    Jo neitsyen kohdussa Poika
    olisi suuressa kuoleman vaarassa.
    Äiti ja kohdussa oleva vauva
    olisi voitu kivittää kuoliaaksi.

    Nyt oli uusi uhka edessä.
    Kaikkein vaikeimpana raskauden aikana
    Maria joutuu rankalle matkalle.

    "Ja tapahtui niinä päivinä,
    että keisari Augustukselta
    kävi käsky,
    että kaikki maailma
    oli verolle pantava.
    Tämä verollepano oli ensimmäinen
    ja tapahtui Kyreniuksen
    ollessa Syyrian maaherrana.
    Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
    kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin Joosefkin lähti Galileasta,
    Nasaretin kaupungista,
    ylös Juudeaan,
    Daavidin kaupunkiin,
    jonka nimi on Beetlehem,
    hän kun oli
    Daavidin huonetta ja sukua,
    verolle pantavaksi
    Marian, kihlattunsa, kanssa,
    joka oli raskaana."
    (Luuk 2:1-5)

    Siellä väkeä niin paljon,
    että mistään ihmisasunnosta
    ei tilaa löytynyt.

    "Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
    että Marian synnyttämisen aika tuli.
    Ja hän synnytti pojan,
    esikoisensa,
    ja kapaloi hänet
    ja pani hänet seimeen,
    koska heille ei ollut sijaa majatalossa."
    (Luuk 2:6-7)

    Saattoi Maria ja Joosef ajatella,
    että onko Jumala nyt vähän
    huonosti hoitanut asiat.

    Mutta totuus oli,
    että juuri tuossa hetkessä
    heille ja koko maailmalle
    julistetaan juuri oikeassa
    näyttämössä
    maailman suurin ilosanoma.

    Millään muulla asettelulla
    kuin juuri tuossa ympäristössä
    ei olisi ollut soveliasta
    synnyttää maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    "Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
    vartioimassa yöllä laumaansa.
    Niin heidän edessään seisoi
    Herran enkeli,
    ja Herran kirkkaus
    loisti heidän ympärillään,
    ja he peljästyivät suuresti.
    Mutta enkeli sanoi heille:
    'Älkää peljätkö;
    sillä katso,
    minä ilmoitan teille suuren ilon,
    joka on tuleva kaikelle kansalle'."
    (Luuk 2:8-10)

    Alhaisista alhaisimmat saavat
    taivaallisen tervehdyksen ylhäisyydestä.

    "teille on tänä päivänä syntynyt
    Vapahtaja,
    joka on Kristus, Herra,
    Daavidin kaupungissa."
    (Luuk 2:11)

    Ja sitten aivan ensimmäiseksi
    juuri näille pohjasakkaa oleville
    paimenille ilmoitetaan asia,
    jota ketkään muut eivät
    olisi kyenneet vastaan ottamaan.

    "Ja tämä on teille merkkinä:
    te löydätte lapsen kapaloituna
    ja seimessä makaamassa."
    (Luuk 2:12)

    Merkki,
    jonka enkeli mainitsee,
    on sellainen,
    että ketkään muut
    kuin juuri nämä paimenet,
    eivät olisi voineet
    ymmärtää viestiä.

    "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
    suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
    ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
    'Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
    ja maassa rauha ihmisten kesken,
    joita kohtaan hänellä on hyvä tahto'!"
    (Luuk 2:13-14)

    Ilmoitus Vapahtajan syntymästä
    on vastaan otettu.
    Rauha maan päälle julistettu.
    Mutta mitä voi muutama paimen tehdä.

    No, onneksi Herran ilmoituksessa
    oli kymmenen pisteen vihje:
    Te löydätte ...!

    "Ja kun enkelit olivat menneet
    paimenten luota taivaaseen,
    niin nämä puhuivat toisillensa:
    'Menkäämme nyt Beetlehemiin
    katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut
    ja minkä Herra meille ilmoitti'."
    (Luuk 2:15)

    Kuinka suuren uskon osoitus
    tuo onkaan.
    Herra ilmoitti,
    ja silloin asia on niin.
    Ei muuta kuin katsomaan sitä,
    mikä on tapahtunut.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen, joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Siinä oli merkki.
    Mikään ei enää pidätellyt
    paimenia kertomasta sen,
    mitä olivat saaneet kuulla ja nähdä.

    "Ja kun he tämän olivat nähneet,
    ilmoittivat he sen sanan,
    joka oli puhuttu heille tästä lapsesta."
    (Luuk 2:17)

    Ja Sana levisi.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mitä paimenet sitten puhuivat.
    Jotain sellaista,
    minkä vain paimen osaa selittää.

    Mutta yksi kätki kaiken
    varmimpaan tallelokeroon,
    mitä maa päällään kantaa ...
    äidin sydämeen.

    "Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
    ja tutkisteli niitä sydämessänsä."
    (Luuk 2:19)

    Ilosanoma oli julistettu maan päälle.
    Paimenet olivat tehneet osuutensa.

    "Ja paimenet palasivat
    kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
    minkä olivat kuulleet ja nähneet,
    sen mukaan kuin heille oli puhuttu."
    (Luuk 2:20)

    Tämä kertomus
    juuri tässä paikassa alkoi jo
    Jaakobin suuresta rakkaudesta
    Rakelista,
    joka synnytti
    juuri tuolla samalla paikalla
    kärsimyksen pojan
    Benonin,
    josta sitten tuli oikean käden poika
    Benjamin.

    Samoin Jeesuksesta
    tuli ensin kärsimyksen poika.
    Mutta sitten oikean käden poika.

    Se, mikä nyt oli alkamassa,
    kun paimenet näkivät
    pienen lapsen
    kapaloituna seimessä,
    oli alku valtaisalle näytelmälle,
    joka huipentuu pääsiäisen tapahtumiin
    ja Jeesuksen palaamiseen
    Isänsä tykö taivaisiin.

    Ja tämän tapahtumaketjun
    ensimmäistä vaihetta
    paimenet olivat olleet todistamassa
    koko elämänsä ajan
    lampaita paimentaessaan.

    He olivat itse yhä uudestaan
    kapaloineet ja asettaneet seimeen
    vastasyntyneen karitsan,
    kun pappi oli todennut
    sen olevan virheetön
    ja näin kelvollinen
    uhrikaritsaksi.

    Aamen kiitos Jeesus!

    Äänestä

  • Kiitos Jeesukselle!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ja sitten ajallaan
    tulee kummankin lapsen
    syntymisen aika.

    Toinen on maasta.
    Toinen on taivaasta.

    Palataan odottavien
    äitien tykö.

    Jeesus on jo äitinsä kohdussa
    läsnäolollaan saanut aikaiseksi sen,
    että Johannes Kastaja
    äitinsä Elisabetin kohdussa
    täyttyi Pyhällä Hengellä,
    samoin Elisabet,
    joka puhkeaa ylistykseen,
    ja kolmanneksi vielä Maria,
    joka kajauttaa kiitosvirren.

    Sitten menee vielä tovi,
    ennenkuin Sakarias saa
    kokea saman asian.

    Maria ynnä Jeesus
    hänen kohdussaan
    viipyivät kolme kuukautta
    Sakariaan ja Elisabetin luona.

    "Ja Maria oli hänen tykönänsä
    noin kolme kuukautta
    ja palasi jälleen kotiinsa."
    (Luuk 1:56)

    Näin taivas oli paikan päällä
    varjelemassa
    Elisabetin raskauden
    loppukolmanneksen.

    Ja Pyhä Henki tietenkin jäi paikalle
    tuohon kotiin
    niin Elisabetin
    kuin Johannes Kastajankin täyttäneenä,
    vaikka Maria
    ja kohdussa oleva Kristus
    sitten poistuivatkin omaan kotiinsa
    tuon raskauden loppuajaksi.

    Mutta juuri nyt oli Elisabetin
    aika synnyttää Johannes Kastaja.

    "Mutta Elisabetin
    synnyttämisen aika tuli;
    ja hän synnytti pojan."
    (Luuk 1:57)

    Ihmisten ylenkatse oli poistunut
    ja muuttunut iloksi Herrassa.

    "Ja kun hänen naapurinsa
    ja sukulaisensa kuulivat,
    että Herra oli tehnyt hänelle
    suuren laupeuden,
    iloitsivat he hänen kanssansa."
    (Luuk 1:58)

    Ja sitten sukulaiset ja tuttavat
    tulivat innolla ympärileikkaamaan lasta.

    "Ja kahdeksantena päivänä
    he tulivat ympärileikkaamaan lasta
    ja tahtoivat antaa hänelle
    hänen isänsä mukaan nimen
    Sakarias."
    (Luuk 1:59)

    Sakarias oli edelleen mykkä,
    mutta Elisabet julisti rohkeasti
    lapsen nimen.

    "Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi:
    'Ei suinkaan,
    vaan hänen nimensä on oleva
    Johannes'."
    (Luuk 1:60)

    Ja nyt suku ei enää niin oikein
    täysin rinnoin yhtynyt
    Elisabetin iloon.

    "Niin he sanoivat hänelle:
    'Eihän sinun suvussasi ole ketään,
    jolla on se nimi'."
    (Luuk 1:61)

    Suku kääntyi lapsen isän puoleen
    toivoen, että Sakarias
    laittaisi tuoreen äidin ojennukseen.

    "Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä,
    minkä nimen
    hän tahtoi hänelle annettavaksi."
    (Luuk 1:62)

    Ja nyt Sakariaskin saa osansa
    Pyhästä Hengestä.
    Ja julistaa kirjoituksellaan.

    "Niin hän pyysi taulun
    ja kirjoitti siihen nämä sanat:
    'Johannes on hänen nimensä'.
    Ja kaikki ihmettelivät."
    (Luuk 1:63)

    Ja silloin Sakarias
    sai puhjeta ääneen ylistämään Jumalaa.

    "Ja kohta hänen suunsa aukeni,
    ja hänen kielensä vapautui,
    ja hän puhui kiittäen Jumalaa."
    (Luuk 1:64)

    Ja kohta kaikki sukulaiset ja tuttavat
    ja koko lähiseutu tiesi,
    että tuon ylenkatseen alla elänyt
    vanha pari oli saanut
    suuren siunauksen Herralta.

    "Ja tuli pelko
    kaikille heidän ympärillään asuvaisille,
    ja koko Juudean vuorimaassa
    puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
    ja kaikki,
    jotka niistä kuulivat,
    panivat ne mieleensä ja sanoivat:
    'Mikähän tästä lapsesta tulee?'
    Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa."
    (Luuk 1:65-66)

    Paikalla olleet jo saivatkin kuulla,
    mitä tästä lapsesta tulee.

    "Ja Sakarias, hänen isänsä,
    täytettiin Pyhällä Hengellä,
    ja hän ennusti sanoen:
    'Kiitetty olkoon Herra,
    Israelin Jumala,
    sillä hän on katsonut
    kansansa puoleen
    ja valmistanut sille lunastuksen
    ja kohottanut meille
    pelastuksen sarven
    palvelijansa Daavidin huoneesta
    - niinkuin hän on puhunut
    hamasta ikiajoista
    pyhäin profeettainsa suun kautta -
    pelastukseksi vihollisistamme
    ja kaikkien niiden kädestä,
    jotka meitä vihaavat,
    tehdäkseen laupeuden
    meidän isillemme
    ja muistaakseen pyhän liittonsa,
    sen valan,
    jonka hän vannoi Aabrahamille,
    meidän isällemme;
    suodakseen meidän,
    vapahdettuina vihollistemme kädestä,
    pelkäämättä palvella häntä
    pyhyydessä ja vanhurskaudessa
    hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
    Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman
    profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden
    tähden,
    jonka kautta meidän puoleemme
    katsoo aamun koitto korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme
    pimeydessä ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.'"
    (Luuk 1:67-79)

    Ja näin Pyhä Henki jälleen
    julistaa kuulijoille
    sanomaa Pelastajasta
    ja Hänen edellään kulkevasta
    profeetasta.

    "Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä.
    Ja hän oli erämaassa
    siihen päivään asti,
    jona hän oli astuva Israelin eteen."
    (Luuk 1:80)

    Sakarias oli kirjoittanut tauluun:
    JOHANNES ON HÄNEN NIMENSÄ.

    Tämä oli kuin esikuva siitä,
    mitä oli tapahtuva koko maailmalle,
    kun Johanneksen jälkeen
    maailmaan syntyisi Jeesus,
    joka nimi merkitsee
    Pelastajaa/Vapauttajaa.

    Enkeli on ilmoittanut
    Johanneksen ja Jeesuksen nimen.

    Mutta kohta koko maanpiirin
    oli rekisteröidyttävä nimiluetteloon.

    Ja tässä rupeamassa syntyi maailmaan
    Jumalan Karitsa.

    Ja tämän asian Herran enkeli
    tuli ilmoittamaan
    oikein taivaallisen sotajoukon kera
    lampaiden paimenille.

    Kiitos Jumalalle!

    Äänestä

Eipä ollut lihatiskissä jumalaista karitsaa.
Olisin ostanut.

1Äänestä
  • Aloittaja

    Saat ihan rahatta ja hinnatta
    tulla Jeesuksen
    Jumalan Karitsan tykö,
    joka sanoi:

    "Minun lihani on totinen ruoka,
    ja minun vereni on totinen juoma."
    (Joh 6)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Saat ihan rahatta ja hinnatta
    tulla Jeesuksen
    Jumalan Karitsan tykö,
    joka sanoi:

    "Minun lihani on totinen ruoka,
    ja minun vereni on totinen juoma."
    (Joh 6)

    Se on taas ihmissyöntiä alkanut.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00003 kirjoitti:

    Se on taas ihmissyöntiä alkanut.

    Hänessä oleva Ikuinen Elämä
    oli tarjolla jo Eedenissä
    keskellä Paratiisia
    Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.

    Nyt me saamme syödä ja juoda
    Hänessä olevaa Elämää
    Sovituksen kera
    Ehtoollisella
    leivän ja viinin muodossa.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Hänessä oleva Ikuinen Elämä
    oli tarjolla jo Eedenissä
    keskellä Paratiisia
    Elämänpuun hedelmän lihassa ja veressä.

    Nyt me saamme syödä ja juoda
    Hänessä olevaa Elämää
    Sovituksen kera
    Ehtoollisella
    leivän ja viinin muodossa.

    Alle kouluikäiset uskoo satuja.
    Kuinka vanhempas antaa sun notkua netissä?

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00005 kirjoitti:

    Alle kouluikäiset uskoo satuja.
    Kuinka vanhempas antaa sun notkua netissä?

    Isäni ja Äitini
    ovat olleet jo pitkään
    Jeesuksen luona
    Jumalan Paratiisissa.

    Isäni oli syntynyt
    jo vuosisadan vaihteessa.
    Siis ei vuosituhannen vaihteessa
    vaan sata vuotta aiemmin.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Isäni ja Äitini
    ovat olleet jo pitkään
    Jeesuksen luona
    Jumalan Paratiisissa.

    Isäni oli syntynyt
    jo vuosisadan vaihteessa.
    Siis ei vuosituhannen vaihteessa
    vaan sata vuotta aiemmin.

    Jo on kumma juttu!
    Kaikkea sattuu.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00037 kirjoitti:

    Jo on kumma juttu!
    Kaikkea sattuu.

    Ei siinä mitään kummallista ole.
    Kaikki Jeesuksen omat
    viedään ruumiillisen kuoleman jälkeen
    heti Jumalan Paratiisiin.

    Ja tuohon joukkoon siis
    kuuluvat myös minun vanhempani.

    Ensimmäinen, joka siirtyi
    suoraan Jumalan Paratiisiin
    heti kuoltuaan,
    oli kohta Jeesuksen kuoleman
    jälkeen kuollut ryöväri
    viereiseltä ristiltä.

    Sitä ennen Jeesus oli
    jo mennyt tuonelaan,
    julistanut voittonsa
    ja ottanut mukaansa
    koko Aabrahamin helman
    Jumalan Paratiisiin.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Saat ihan rahatta ja hinnatta
    tulla Jeesuksen
    Jumalan Karitsan tykö,
    joka sanoi:

    "Minun lihani on totinen ruoka,
    ja minun vereni on totinen juoma."
    (Joh 6)

    Aamen!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Saat ihan rahatta ja hinnatta
    tulla Jeesuksen
    Jumalan Karitsan tykö,
    joka sanoi:

    "Minun lihani on totinen ruoka,
    ja minun vereni on totinen juoma."
    (Joh 6)

    Aamen!

    Äänestä

kalamos on taas herännyt.

Äänestä
  • Hyvä niin❣️😁

    Äänestä

  • Aloittaja

    Siitä on jo yli 60 vuotta,
    kun heräsin.

    Ja siihenkin asti
    olin jo ollut hyvin tietoinen
    Jeesuksesta.

    Sain esimerkiksi pyhäkoulusta
    pimeässä hohtavan riipuksen,
    jossa sydänkehän sisäpuolella
    oli Jeesus ja lammas.

    Mutta sitten vähän isompana
    isossa teltassa koin selvästi
    Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon,
    ja tiesin vähän paremmin sen,
    että Jeesus haluaa pitää minut omanaan.

    Silloin olin herännyt.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Siitä on jo yli 60 vuotta,
    kun heräsin.

    Ja siihenkin asti
    olin jo ollut hyvin tietoinen
    Jeesuksesta.

    Sain esimerkiksi pyhäkoulusta
    pimeässä hohtavan riipuksen,
    jossa sydänkehän sisäpuolella
    oli Jeesus ja lammas.

    Mutta sitten vähän isompana
    isossa teltassa koin selvästi
    Jumalan Pyhän Hengen läsnäolon,
    ja tiesin vähän paremmin sen,
    että Jeesus haluaa pitää minut omanaan.

    Silloin olin herännyt.

    Paljon porua Jeesuksesta, vähän villoja.
    Mitä nyt vähän parrasta.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00007 kirjoitti:

    Paljon porua Jeesuksesta, vähän villoja.
    Mitä nyt vähän parrasta.

    "Häntä piinattiin,
    ja hän alistui siihen
    eikä suutansa avannut;
    niinkuin karitsa,
    joka teuraaksi viedään,
    niinkuin lammas,
    joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
    niin ei hän suutansa avannut."
    (Jes 53:7)b

    Villoja tuli todella paljon.
    Jokaiselle riittäisi.

    Ja Hän otti päälleen meidän syntimme.
    Ja lopuksi Hänet tehtiin synniksi,
    Ja Hän kuoli tuon synnin kera.

    Ja nyt Hän haluaa pukea meidät
    puhtaaseen Villaan.
    Ja lahjoittaa Hänessä olevan Elämän.

    Kyllä tätä tarjousta
    kannattaa mainostaa.

    Äänestä

Karitsat eivät ole syötäviksi vaan vaimoiksi.

Äänestä
  • Aloittaja

    Morsiusseurakunnasta
    tulee Karitsan Vaimo.

    Äänestä

En halua olla Karitsan vaimo!
Tapsa

Äänestä
  • Eipä ole pakko.

    Äänestä

  • Emme ole vielä oikein päässeet
    alkua pidemmälle
    Karitsan kuvauksessa.

    Mutta sen jokainen ymmärtää,
    että Karitsa ei ole peto.

    Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.

    Rakastamme
    pimeyttä tai Valkeutta.

    Olemme
    yön tai Päivän lapsia.

    Vietämme ikuisuutemme
    samassa paikassa kuin peto
    tai
    samassa paikassa kuin Karitsa.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00010 kirjoitti:

    Emme ole vielä oikein päässeet
    alkua pidemmälle
    Karitsan kuvauksessa.

    Mutta sen jokainen ymmärtää,
    että Karitsa ei ole peto.

    Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.

    Rakastamme
    pimeyttä tai Valkeutta.

    Olemme
    yön tai Päivän lapsia.

    Vietämme ikuisuutemme
    samassa paikassa kuin peto
    tai
    samassa paikassa kuin Karitsa.

    Minä vanha kalamos
    unohdin taas kirjautumisen.

    Eli viesti oli minun lähettämäni.

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Emme ole vielä oikein päässeet
    alkua pidemmälle
    Karitsan kuvauksessa.

    Mutta sen jokainen ymmärtää,
    että Karitsa ei ole peto.

    Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla.

    Rakastamme
    pimeyttä tai Valkeutta.

    Olemme
    yön tai Päivän lapsia.

    Vietämme ikuisuutemme
    samassa paikassa kuin peto
    tai
    samassa paikassa kuin Karitsa.

    Siis lapolassa. Tai sitten lantalassa.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00011 kirjoitti:

    Siis lapolassa. Tai sitten lantalassa.

    No joo.
    Noinkin sen voisi ilmaista.

    Vietämme ikuisuuttemme
    rikinkatkuisessa lantalassa
    tai
    ihanassa Lampolassa.

    Palaan tuohon lampolaan
    eli ihan lammaspaimeniin
    ja karitsoihin,
    kun jatkan avaustani.

    Mutta nyt vastaan kertomalla
    siitä ikuisesta asuinsijasta,
    jonne Jeesuksen Morsiusjoukko
    eli Karitsan Vaimo päätyy.

    Sitä sanotaan
    Uudeksi Jerusalemiksi.

    "Ja minä näin
    uuden taivaan ja uuden maan;
    sillä
    ensimmäinen taivas
    ja ensimmäinen maa
    ovat kadonneet,
    eikä merta enää ole."
    (Ilm 21:1)

    Ennen tätä tapahtumaa
    on vielä 1000 vuotta kestävä
    Messiaan eli Karitsan
    Valtakunta tämän maan päällä.

    Silloin kaikki on toisin.

    Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella.
    Siis eläimet eivät syö toisiaan,
    eivätkä ihmisetkään tapa toisiaan.
    Myrskyt ja tyrskyt on ohi.

    Mutta sitten sen jälkeen
    paholainen päästetään vankeudestaan,
    ja käy ilmi,
    ettei tuhanne vuoden tuomio
    ole sitä miksikään muuttanut.

    Ja niin se hyökkää taivaallista
    Jerusalemia vastaan.
    Ja tietenkin häviää sodan.

    On viimeisten tuomioiden aika.

    Tämä maa ja sitä ympäröivä
    taivaan avaruus häviävät.
    Ja Jumala siis luo uudet.

    Ja sinne pääsevät ne,
    jotka rakastivat Valkeutta
    enemmän kuin pimeyttä.

    Ja tuohon Uuteen maahan
    sitten laskeutuu tuo
    taivaallinen Jerusalem.

    "Ja pyhän kaupungin,
    uuden Jerusalemin,
    minä näin laskeutuvan
    alas taivaasta
    Jumalan tyköä,
    valmistettuna niinkuin morsian,
    miehellensä kaunistettu."
    (Ilm 21:2)

    Kysymys ihan konkreettisesta
    kaupungista,
    mutta samalla
    yhteydestä Jumalan kanssa.

    Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa,
    ja olemme itsekin Eläviä kiviä
    tuossa kaupungissa.

    "Ja minä kuulin suuren
    äänen valtaistuimelta sanovan:
    'Katso,
    Jumalan maja ihmisten keskellä!
    Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
    ja he ovat hänen kansansa,
    ja Jumala itse on oleva
    heidän kanssaan,
    heidän Jumalansa;
    ja hän on pyyhkivä pois
    kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
    eikä kuolemaa ole enää oleva,
    eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
    ole enää oleva,
    sillä kaikki entinen on mennyt'."
    (Ilm 21:3-4)

    Ja me olemme tosiaan
    sitten yhtä Jeesuken kanssa.

    Ei se niin vaikea ole ymmärtää.
    Jeesus on viimeinen Aadam.

    Ensimmäinen Aadam
    sai puolison,
    joka oli samaa luuta ja lihaa
    kuin Aadam.

    Eli tästä Viimeisestä Aadamista
    eli Jumalan ainokaisesta Pojasta
    Jumalan Karitsasta puhutaan seuraavaksi.
    Siis Poika puhuu tässä:

    "Ja valtaistuimella istuva sanoi:
    'Katso,
    uudeksi minä teen kaikki'.
    Ja hän sanoi:
    'Kirjoita,
    sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Se on tapahtunut.
    Minä olen A ja O,
    alku ja loppu.
    Minä annan janoavalle
    elämän veden lähteestä lahjaksi.
    Joka voittaa,
    on tämän perivä,
    ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
    ja hän on oleva minun poikani.
    Mutta pelkurien ja epäuskoisten
    ja saastaisten ja murhaajien
    ja huorintekijäin ja velhojen
    ja epäjumalanpalvelijain
    ja kaikkien valhettelijain osa
    on oleva siinä järvessä,
    joka tulta ja tulikiveä palaa;
    tämä on toinen kuolema'."
    (Ilm 21:5-8)

    Tällainen ero on siis
    näillä kahdella loppusijoituspaikalla.

    Sitten kuvaus jatkuu vielä
    tuosta paikasta,
    jonne minä ainakin kaipaan.

    "Tule tänne,
    minä näytän sinulle morsiamen,
    Karitsan vaimon.
    Ja hän vei minut hengessä
    suurelle ja korkealle vuorelle
    ja näytti minulle pyhän kaupungin,
    Jerusalemin,
    joka laskeutui alas taivaasta
    Jumalan tyköä,
    ja siinä oli Jumalan kirkkaus"
    (Ilm 21:9-11)

    Se kirkkaus,
    joka meissä on Elävinä kivinä oleva,
    on Jumalan kirkkautta.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    No joo.
    Noinkin sen voisi ilmaista.

    Vietämme ikuisuuttemme
    rikinkatkuisessa lantalassa
    tai
    ihanassa Lampolassa.

    Palaan tuohon lampolaan
    eli ihan lammaspaimeniin
    ja karitsoihin,
    kun jatkan avaustani.

    Mutta nyt vastaan kertomalla
    siitä ikuisesta asuinsijasta,
    jonne Jeesuksen Morsiusjoukko
    eli Karitsan Vaimo päätyy.

    Sitä sanotaan
    Uudeksi Jerusalemiksi.

    "Ja minä näin
    uuden taivaan ja uuden maan;
    sillä
    ensimmäinen taivas
    ja ensimmäinen maa
    ovat kadonneet,
    eikä merta enää ole."
    (Ilm 21:1)

    Ennen tätä tapahtumaa
    on vielä 1000 vuotta kestävä
    Messiaan eli Karitsan
    Valtakunta tämän maan päällä.

    Silloin kaikki on toisin.

    Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella.
    Siis eläimet eivät syö toisiaan,
    eivätkä ihmisetkään tapa toisiaan.
    Myrskyt ja tyrskyt on ohi.

    Mutta sitten sen jälkeen
    paholainen päästetään vankeudestaan,
    ja käy ilmi,
    ettei tuhanne vuoden tuomio
    ole sitä miksikään muuttanut.

    Ja niin se hyökkää taivaallista
    Jerusalemia vastaan.
    Ja tietenkin häviää sodan.

    On viimeisten tuomioiden aika.

    Tämä maa ja sitä ympäröivä
    taivaan avaruus häviävät.
    Ja Jumala siis luo uudet.

    Ja sinne pääsevät ne,
    jotka rakastivat Valkeutta
    enemmän kuin pimeyttä.

    Ja tuohon Uuteen maahan
    sitten laskeutuu tuo
    taivaallinen Jerusalem.

    "Ja pyhän kaupungin,
    uuden Jerusalemin,
    minä näin laskeutuvan
    alas taivaasta
    Jumalan tyköä,
    valmistettuna niinkuin morsian,
    miehellensä kaunistettu."
    (Ilm 21:2)

    Kysymys ihan konkreettisesta
    kaupungista,
    mutta samalla
    yhteydestä Jumalan kanssa.

    Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa,
    ja olemme itsekin Eläviä kiviä
    tuossa kaupungissa.

    "Ja minä kuulin suuren
    äänen valtaistuimelta sanovan:
    'Katso,
    Jumalan maja ihmisten keskellä!
    Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
    ja he ovat hänen kansansa,
    ja Jumala itse on oleva
    heidän kanssaan,
    heidän Jumalansa;
    ja hän on pyyhkivä pois
    kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
    eikä kuolemaa ole enää oleva,
    eikä murhetta eikä parkua eikä kipua
    ole enää oleva,
    sillä kaikki entinen on mennyt'."
    (Ilm 21:3-4)

    Ja me olemme tosiaan
    sitten yhtä Jeesuken kanssa.

    Ei se niin vaikea ole ymmärtää.
    Jeesus on viimeinen Aadam.

    Ensimmäinen Aadam
    sai puolison,
    joka oli samaa luuta ja lihaa
    kuin Aadam.

    Eli tästä Viimeisestä Aadamista
    eli Jumalan ainokaisesta Pojasta
    Jumalan Karitsasta puhutaan seuraavaksi.
    Siis Poika puhuu tässä:

    "Ja valtaistuimella istuva sanoi:
    'Katso,
    uudeksi minä teen kaikki'.
    Ja hän sanoi:
    'Kirjoita,
    sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet'.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Se on tapahtunut.
    Minä olen A ja O,
    alku ja loppu.
    Minä annan janoavalle
    elämän veden lähteestä lahjaksi.
    Joka voittaa,
    on tämän perivä,
    ja minä olen oleva hänen Jumalansa,
    ja hän on oleva minun poikani.
    Mutta pelkurien ja epäuskoisten
    ja saastaisten ja murhaajien
    ja huorintekijäin ja velhojen
    ja epäjumalanpalvelijain
    ja kaikkien valhettelijain osa
    on oleva siinä järvessä,
    joka tulta ja tulikiveä palaa;
    tämä on toinen kuolema'."
    (Ilm 21:5-8)

    Tällainen ero on siis
    näillä kahdella loppusijoituspaikalla.

    Sitten kuvaus jatkuu vielä
    tuosta paikasta,
    jonne minä ainakin kaipaan.

    "Tule tänne,
    minä näytän sinulle morsiamen,
    Karitsan vaimon.
    Ja hän vei minut hengessä
    suurelle ja korkealle vuorelle
    ja näytti minulle pyhän kaupungin,
    Jerusalemin,
    joka laskeutui alas taivaasta
    Jumalan tyköä,
    ja siinä oli Jumalan kirkkaus"
    (Ilm 21:9-11)

    Se kirkkaus,
    joka meissä on Elävinä kivinä oleva,
    on Jumalan kirkkautta.

    Näkemyksiisi ei voi yhtyä !

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00021 kirjoitti:

    Näkemyksiisi ei voi yhtyä !

    Eli Sinä et usko
    Jumalan Sanan toteutumiseen.

    "Susi ja lammas
    käyvät yhdessä laitumella,
    ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
    ja käärmeen ruokana on maan tomu;
    ei missään minun pyhällä vuorellani
    tehdä pahaa eikä vahinkoa,
    sanoo Herra."
    (Jes 65:25)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Eli Sinä et usko
    Jumalan Sanan toteutumiseen.

    "Susi ja lammas
    käyvät yhdessä laitumella,
    ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
    ja käärmeen ruokana on maan tomu;
    ei missään minun pyhällä vuorellani
    tehdä pahaa eikä vahinkoa,
    sanoo Herra."
    (Jes 65:25)

    Niin tulee käymään!

    Äänestä

  • Anonyymi00021 kirjoitti:

    Näkemyksiisi ei voi yhtyä !

    Jeesus pelastaa!

    Äänestä

Piti olla lampolassa, siis paikassa jossa lampaita kasvatetaan.

Äänestä

Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

Äänestä

Siellä se poeka pihisöö.
Sorretun voema jyllee.

Äänestä

Kalamoksen tarinat ovat semmoisia.

Äänestä
  • Onko se lammas paimen?

    Äänestä

Se on enempi kuin pässi.

Äänestä

Eikö naiset kiinnosta vaan lampaat?

Äänestä

Kiitos! Olet siunaukseksi❣️

Äänestä
  • Lammas kiittää.

    Äänestä

1700 -luvulla raamatussa esiintyi yksisarvinen, Unicorn.
Se oli käännösvirhe, sen piti olla alkuhärkä.
Mutta ei se sekään paljoa pelasta. Härkähän on kastroitu sonni, salvettu, kivekset poistettu.
Niise olisi jäänyt alku-ja loppuhäräksi.

Äänestä
  • Aloittaja

    En ole vakuuttunut siitä,
    että tuo
    unicorn / yksisarvinen
    olisi väärä käännös.

    Jotain hyvin mahtavaa
    noissa kohdissa kuvataan.

    Ja mikä voisi paremmin
    kuvata voimaa ja valtaa
    kuin suurin sarvikuonolaji
    rhinoceros unicornis

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Intiansarvikuono

    Keskustelun aiheena on
    Jumalan Karitsa.

    Hänellä on seitsemän sarvea
    eli kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

    "Ja minä näin,
    että valtaistuimen
    ja niiden neljän olennon
    ja vanhinten keskellä
    seisoi Karitsa,
    ikäänkuin teurastettu;
    sillä oli
    seitsemän sarvea
    ja seitsemän silmää,
    jotka ovat ne seitsemän
    Jumalan henkeä,
    lähetetyt kaikkeen maailmaan."
    (Ilm 5:6)

    Äänestä

Ei Raamattuun voi luottaa!

Äänestä
  • Siis ulkohuussissa kun ei muuta paperia ole eikä tarvita.

    Äänestä

Olet yksi harvoista totuuden julistajista/keskustelijoista tällä palstalla.
Jumalan siunausta sinulle!

Äänestä
  • Siis Saunatontun.

    Äänestä

  • Totuus on perusteltu uskomus, jota ei voi päättää ilman todisteita, joten johonkin jumalaan uskominen ei voi olla totuus.
    Joskus ihmettelen, miksi uskovaiset kahletsivat itsenä sellaiseen rakoseen, jossa he menettävät kykynsä kriittiseen ajatteluun. Jospa joku niistä, jotka osaavat vain kopioda värssyjä Raamatusta voisi vastata.

    Äänestä

  • Jumalan, johon ap ei usko. Hän pitää Jumalaa samana kuin taivas. Taivaan Herra, taivaan karitsa, taivaan poika. Silloinhan olisi helppoa uskoa että on vain Jeesus taivaassa.

    Mutta Jumala ei ole taivas, vaan taivaan ja maan luoja sekä myös Jeesuksen Isä ja Jumala!

    Äänestä

  • Kyllä!

    Äänestä

Ihmiskunnan ainoa toivo:

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Joh 1:29

Äänestä

Joko taas!

Äänestä
  • Aloittaja

    Meidät on pyhitetty
    Jumalan Karitsan eli
    Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti,
    kun olemme tulleet Hänen tykönsä
    eli uskoneet Häneen
    eli nostaneet katseemme
    Ristille korotettuun Vapahtajaamme.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Meidät on pyhitetty
    Jumalan Karitsan eli
    Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti,
    kun olemme tulleet Hänen tykönsä
    eli uskoneet Häneen
    eli nostaneet katseemme
    Ristille korotettuun Vapahtajaamme.

    Roomalaisille kiitos.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00039 kirjoitti:

    Roomalaisille kiitos.

    Mistähän nyt roomalaisia kiität?

    Beetlehemin lastensurmasta,
    vai Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
    vai siitä, mikä tapahtui
    40 vuotta myöhemmin?

    Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
    suurin kiitos ei kuulu roomalaisille.

    Pilatus ei ollut halukas
    ristiinnaulitsemaan Jeesusta.

    Mutta loppuviimein ei kukaan olisi
    kyennyt riistämään Jeesuksen henkeä.

    Sitä ei kukaan Häneltä ottanut.
    Hän antoi sen.
    Ja siitä kiitämme Häntä.

    Tässä keskustelussa on tullut
    voimakkaasti esille merkki,
    joka seimeen kapaloitu
    Jeesus-vauva oli paimenille.

    Heille oli täysin selvää,
    että tämä on Jumalan Karitsa.
    Uhrikaritsa.

    Mutta Jeesus puhui aikanaan
    Israelin pahasta
    ja avionrikkojasukupolvesta,
    joka tavoitteli merkkiä.

    Jeesus puhui siis
    Jaakobin eli Israelin suvulle.
    Itse asiassa Israel on Jumalan Vaimo.

    Alkutekstissä olevat ilmaisut

    μοιχαλίς = avionrikkoja
    moikhalis

    ja

    πονηρός = paha, ilkeä
    ponēros

    ovat molemmat
    feniniinimuotoisia.

    Siis tuossa tekstissä käytetään
    tuota sanaa adjektiivina
    muodossa ponera,
    jolloin kysymyksessä
    on feminiini ja yksikön nominatiivi.

    Substantiivina sana ponēros (mask)
    tarkoittaisi jopa paholaista.

    Jeesus puhuu Jumalan Vaimolle,
    joka on paha kuin paholainen,
    ilkeä avionrikkoja,
    joka vaatii merkkiä.

    Ja se saakin sellaisen.
    Joonan merkin.
    Ihmisen Poika on kolme päivää ja yötä
    maan povessa.

    Niinive teki parannuksen.
    Israel ei.

    Pakanat tulevat kuulemaan
    Daavidin Pojan sanoja,
    kuin Etelän Kuningatar.

    Mutta Israelin kasvoille tuli peite.
    Vaikka Jeesus oli tehnyt
    heidän silmien edessä
    kaikkea hyvää siinä järjestyksessä,
    kuin Vanhassa Testamentissa
    oli ennustettu,
    ei Israel tunnistanut Messiastaan.

    Tie oli raivattu Jeesukselle.
    Ja Jeesus oli lakaissut kaiken
    saastan pois pyhäkön aluetta myöten
    ennen ristiinnaulitsemistaan.

    Mutta Israel vaatii
    ristiinnaulitsemaan Hänet.

    Jeesus itkee heidän kohtaloaan.
    Ja käskee niiden,
    jotka Häntä itkivät
    itkemään itseään ja lapsiaan.

    Tuo sukupolvi niitti sen,
    minkä kylvi.
    Ristejä pystytettiin pilvin pimein
    tuon sukupolven aikana.

    Ja myöhemmin vajaan kahden päivän
    eli kahden millenniumin kuluttua
    pahan voimat saivat vallan
    tuhota kaikki juutalaiset maan päältä.

    No se ei tietenkään
    lopullisesti onnistunut.
    Joskin se on edelleen paholaisen tavoite.
    Tuhota Israel
    ja tuhota myös sitten pakanat.
    Tuhota Jumalan Rakastama ihmissuku.

    Mutta toisin käy.
    Jeesus tulee vielä uudelleen.

    Ja silloin Israel tunnistaa Messiaansa.
    Ja nyt siivotaankin itse paholainen
    pois maan päältä pyhäpäivän ajaksi.
    Seitsemäs millennium
    ihmiskunnan historiassa
    on Messiaan Päivä.

    Ja silloin Israel on pää eikä häntä.
    Mutta sitä ennen,
    on Joonan merkin mukaisesti
    vielä kolmaskin yö kohtaava Israelia.
    Niin suuri ahdistus,
    ettei sellaista koskaan ole ollut,
    eikä sitten koskaan enää tule.
    Jaakobin ahdistus ja synnytystuskat
    johtavat kuitenkin siihen ihmeeseen,
    että Jaakobista tulee
    uudestisyntynyt Israel.

    Mutta sitä ennen on siis
    Jaakobin ahdistus.
    Jaakob on synnytystuskissa.

    Ja silloin tuon kaikkein suurimman
    ahdistuksen aikana
    siten kuin kirjakääröön
    eli Maan saantokirjaan
    on aikanaan kirjoitettu,
    paholaisen täytyy saada ihmiskunta
    vähäksi aikaa täyteen hallintaansa.

    Ja Jumalan tuomiot toteutuvat siinä,
    kun Jumala ottaa
    suojaavan kätensä pois.
    Mutta niin kauan kuin maan päällä
    on vielä palanenkin
    Kristuksen ruumista eli seurakuntaa,
    ei laittomuus pääse täyteen valtaansa.

    Mutta kun se on poissa,
    niin silloin lähtee liikkeelle
    neljä ratsastajaa (henkivaltaa),
    joista toisen päämääränä
    on saada ihmiset surmaamaan toisiaan.

    Tämän loppuhuipennus on Harmagedonilla.
    Joskin Jeesus sitten pysäyttää tulemuksellaan
    tuon viimeisen täystuhon,
    koska muutoin ei mikään liha pelastuisi.

    Jeesus ei lotraa verellä.
    Hän paransi ylipapin palvelijan korvan,
    jonka Pietari sivalsi irti.

    Jeesus vuodatti oman verensä
    pelastaakseen ihmiskunnan.

    Mutta Israelin papisto sai kyllä
    sitten aikanaan tuomionsa,
    kun roomalaiset tulivat.

    Raamattu kertoo myös
    tulevista tapahtumista
    koskien Rooman valtakuntaa.

    Ja tuo peto on oleva hirmuinen.
    Kauheampi kuin mikään edeltäjistä.

    Jos joku sen rautahampaisiin joutuu,
    niin siinä ei kyllä kaiu viestisi sanat:

    "Roomalaisille kiitos"

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Meidät on pyhitetty
    Jumalan Karitsan eli
    Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti,
    kun olemme tulleet Hänen tykönsä
    eli uskoneet Häneen
    eli nostaneet katseemme
    Ristille korotettuun Vapahtajaamme.

    Aamen!!!

    Äänestä

Siitä huolimatta. Roomalaisille kiitos.
Siellä on ne seitsemän kukkulaakin.

Äänestä
  • Ehkä jeesus on kuopattu sinne kukkulan alle?

    Äänestä

  • Aloittaja

    Kiitos kuuluu ensinnäkin Jumalalle,
    joka antoi ainokaisen Poikansa
    tulla pelastamaan meidät
    syntiset ihmiset.

    "Hän,
    joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
    vaan antoi hänet alttiiksi
    kaikkien meidän edestämme"
    (Room 8:32)

    Ja kiitos kuuluu tietenkin Jeesukselle,
    Jumalan Karitsalle,
    joka otti pois maailman synnin.

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!”
    (Joh 1:29)

    Jos tätä ei olisi tapahtunut,
    ei meillä olisi mitään toivoa,
    kuten tuolla joku jo totesi.

    Mutta nyt meistä voi tulla
    ihan uusi taikina.

    "Peratkaa pois vanha hapatus,
    että teistä tulisi uusi taikina,
    niinkuin te olettekin happamattomat;
    sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus, teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden
    hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:7-8)

    Kun syömme Pääsiäislampaamme,
    meistä tulee yhtä Hänen kanssaan.
    Hänessä oleva Elämä ja Puhtaus on meissä.
    Olemme syntyneet uusiksi luomuksiksi.
    Meistä on tullut pyhiä.

    "Sillä kirjoitettu on:
    'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.
    Ja jos te Isänänne
    huudatte avuksi häntä,
    joka henkilöön katsomatta
    tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
    niin vaeltakaa pelossa
    tämä muukalaisuutenne aika,
    tietäen,
    ettette ole millään katoavaisella,
    ette hopealla ettekä kullalla,
    lunastetut turhasta,
    isiltä peritystä vaelluksestanne,
    vaan Kristuksen kalliilla verellä,
    niinkuin
    virheettömän ja tahrattoman
    karitsan,
    hänen,
    joka tosin oli edeltätiedetty
    jo ennen maailman perustamista,
    mutta vasta viimeisinä aikoina
    on ilmoitettu teitä varten,
    jotka hänen kauttansa
    uskotte Jumalaan,
    joka herätti hänet kuolleista
    ja antoi hänelle kirkkauden,
    niin että teidän uskonne
    on myös toivo Jumalaan.
    Puhdistakaa sielunne
    totuuden kuuliaisuudessa
    vilpittömään veljenrakkauteen
    ja rakastakaa toisianne
    hartaasti puhtaasta sydämestä,
    te,
    jotka olette uudestisyntyneet,
    ette katoavasta,
    vaan katoamattomasta siemenestä,
    Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta."
    (1 Piet 1:16-23)

    Roomalaiset sotilaat
    kyllä suorittivat ristiinnaulitsemisen,
    mutta ei se sinänsä ole
    kiitoksen arvoinen asia.
    Päinvastoin.
    Jeesuksen täytyi antaa se heille anteeksi.

    "Isä,
    anna heille anteeksi,
    sillä he eivät tiedä,
    mitä he tekevät".
    (Luuk 23:34)

    Jeesus olisi toki
    voinut astua alas ristiltä.

    Mutta Hän ei tehnyt sitä,
    koska silloin ihmiskunta
    olisi jäänyt pelastamatta.

    Hän ei astunut alas edes silloin,
    kun näytti siltä,
    että yksi kirjoitus jää toteutumatta,
    jolloin kaikki olisi romahtanut.

    Jumalan Sanasta ei mikään voi jäädä
    täyttymättä.
    Ja nyt kuitenkin näytti siltä,
    että yksi kirjoitus jää täyttymättä.

    Ja niin Jeesus olisi kuollut turhaan,
    eikä koskaan olisi noussut ylös kuolleista,
    vaan koko maailma olisi joutunut
    paholaisen ikuiseen valtaan.

    Ja tässä tuskassaan Jumalan Karitsa
    huusi Isäänsä yhden ja ainoan kerran
    nimittämällä tätä
    Jumalaksi eikä Isäksi.

    "Ja yhdeksännellä hetkellä
    Jeesus huusi suurella äänellä:
    'Eeli, Eeli, lama sabaktani?'
    Se on käännettynä:
    Jumalani, Jumalani,
    miksi minut hylkäsit?"

    Tämä ei ollut ennalta sovittu
    vuorosana teatterinäytelmässä.

    Tämä oli todellinen tuskan huuto
    verta vuotavasta sydämestä.
    Isä oli kääntänyt selkänsä Pojalleen.

    Mutta sitten yllättäin
    toteutui viimeinenkin kirjoitus.

    Toinen Häntä pilkkaavista
    ristinryöväreistä
    oli viime hetkellä
    tullut mielenmuutokseen
    ja olisi Jeesuksen kanssa
    vielä tuona samana päivänä
    Jumalan Paratiisissa.
    Taas oli asiaa ... Isälle.

    "Ja Jeesus huusi suurella äänellä
    ja sanoi:
    'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni'.
    Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."
    (Luuk 23:46)

    Siis Jeesus antoi henkensä.
    Ei sitä kukaan Häneltä ottanut.

    Mutta samalla hetkellä,
    kun Hänen ruumiinsa jäi kuolleena
    ristille riippumaan,
    Hänen Henkensä voimallistettiin,
    ja siinä Hän meni alas tuonelaan
    ja otti avaimet kuolemalta,
    ja vei koko Jumalan kansan
    mukanaan tuonelasta
    Jumalan Paratiisiin,
    jossa kaikki olivat sitten valmiita
    ottamaan vastaan kohta
    perille tulevan ristin ryövärin.

    Jeesuksen ruumista ei
    koskaan kuopattu vaan
    Pilatuksen luvalla se
    asetettiin kalliohautaan.

    Sitten juutalaisten
    ylipappien ja fariseusten pyynnöstä
    Pilatus määräsi valtaisan vartioston
    vartioimaan hautaa.

    Mutta mikään ei estänyt sitä,
    että kolme vuorokautta myöhemmin
    Jumala herätti Jeesuksen ruumiin,
    joka muuttui taivaalliseksi
    kirkastetuksi ruumiiksi.

    Ja sellaisen mekin Kristuksen omat
    kerran saamme,
    kun Kristus herättää omansa
    ja tapahtuu ruumiin ylösnousemus.

    Siihen asti ruumiillisen kuoleman
    kokeneet Jeesuksen omat
    ovat Jumalan Paratiisissa
    Jumalan Karitsan kanssa.

    Muut kuolleet ovat tuonelassa
    ja viettävät ikuisuutensa
    erossa Jumalasta
    oman herransa kanssa.

    Ryöväri siirtyi viime hetkellä
    yön ja pimeyden lasten joukosta
    valkeuden ja päivän lasten joukkoon
    (ks 1 Tess 5).
    Tarvittiin vain suullinen anomus:

    "Jeesus, muista minua"
    (Luuk 23:42)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Kiitos kuuluu ensinnäkin Jumalalle,
    joka antoi ainokaisen Poikansa
    tulla pelastamaan meidät
    syntiset ihmiset.

    "Hän,
    joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
    vaan antoi hänet alttiiksi
    kaikkien meidän edestämme"
    (Room 8:32)

    Ja kiitos kuuluu tietenkin Jeesukselle,
    Jumalan Karitsalle,
    joka otti pois maailman synnin.

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!”
    (Joh 1:29)

    Jos tätä ei olisi tapahtunut,
    ei meillä olisi mitään toivoa,
    kuten tuolla joku jo totesi.

    Mutta nyt meistä voi tulla
    ihan uusi taikina.

    "Peratkaa pois vanha hapatus,
    että teistä tulisi uusi taikina,
    niinkuin te olettekin happamattomat;
    sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus, teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden
    hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:7-8)

    Kun syömme Pääsiäislampaamme,
    meistä tulee yhtä Hänen kanssaan.
    Hänessä oleva Elämä ja Puhtaus on meissä.
    Olemme syntyneet uusiksi luomuksiksi.
    Meistä on tullut pyhiä.

    "Sillä kirjoitettu on:
    'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.
    Ja jos te Isänänne
    huudatte avuksi häntä,
    joka henkilöön katsomatta
    tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
    niin vaeltakaa pelossa
    tämä muukalaisuutenne aika,
    tietäen,
    ettette ole millään katoavaisella,
    ette hopealla ettekä kullalla,
    lunastetut turhasta,
    isiltä peritystä vaelluksestanne,
    vaan Kristuksen kalliilla verellä,
    niinkuin
    virheettömän ja tahrattoman
    karitsan,
    hänen,
    joka tosin oli edeltätiedetty
    jo ennen maailman perustamista,
    mutta vasta viimeisinä aikoina
    on ilmoitettu teitä varten,
    jotka hänen kauttansa
    uskotte Jumalaan,
    joka herätti hänet kuolleista
    ja antoi hänelle kirkkauden,
    niin että teidän uskonne
    on myös toivo Jumalaan.
    Puhdistakaa sielunne
    totuuden kuuliaisuudessa
    vilpittömään veljenrakkauteen
    ja rakastakaa toisianne
    hartaasti puhtaasta sydämestä,
    te,
    jotka olette uudestisyntyneet,
    ette katoavasta,
    vaan katoamattomasta siemenestä,
    Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta."
    (1 Piet 1:16-23)

    Roomalaiset sotilaat
    kyllä suorittivat ristiinnaulitsemisen,
    mutta ei se sinänsä ole
    kiitoksen arvoinen asia.
    Päinvastoin.
    Jeesuksen täytyi antaa se heille anteeksi.

    "Isä,
    anna heille anteeksi,
    sillä he eivät tiedä,
    mitä he tekevät".
    (Luuk 23:34)

    Jeesus olisi toki
    voinut astua alas ristiltä.

    Mutta Hän ei tehnyt sitä,
    koska silloin ihmiskunta
    olisi jäänyt pelastamatta.

    Hän ei astunut alas edes silloin,
    kun näytti siltä,
    että yksi kirjoitus jää toteutumatta,
    jolloin kaikki olisi romahtanut.

    Jumalan Sanasta ei mikään voi jäädä
    täyttymättä.
    Ja nyt kuitenkin näytti siltä,
    että yksi kirjoitus jää täyttymättä.

    Ja niin Jeesus olisi kuollut turhaan,
    eikä koskaan olisi noussut ylös kuolleista,
    vaan koko maailma olisi joutunut
    paholaisen ikuiseen valtaan.

    Ja tässä tuskassaan Jumalan Karitsa
    huusi Isäänsä yhden ja ainoan kerran
    nimittämällä tätä
    Jumalaksi eikä Isäksi.

    "Ja yhdeksännellä hetkellä
    Jeesus huusi suurella äänellä:
    'Eeli, Eeli, lama sabaktani?'
    Se on käännettynä:
    Jumalani, Jumalani,
    miksi minut hylkäsit?"

    Tämä ei ollut ennalta sovittu
    vuorosana teatterinäytelmässä.

    Tämä oli todellinen tuskan huuto
    verta vuotavasta sydämestä.
    Isä oli kääntänyt selkänsä Pojalleen.

    Mutta sitten yllättäin
    toteutui viimeinenkin kirjoitus.

    Toinen Häntä pilkkaavista
    ristinryöväreistä
    oli viime hetkellä
    tullut mielenmuutokseen
    ja olisi Jeesuksen kanssa
    vielä tuona samana päivänä
    Jumalan Paratiisissa.
    Taas oli asiaa ... Isälle.

    "Ja Jeesus huusi suurella äänellä
    ja sanoi:
    'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni'.
    Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."
    (Luuk 23:46)

    Siis Jeesus antoi henkensä.
    Ei sitä kukaan Häneltä ottanut.

    Mutta samalla hetkellä,
    kun Hänen ruumiinsa jäi kuolleena
    ristille riippumaan,
    Hänen Henkensä voimallistettiin,
    ja siinä Hän meni alas tuonelaan
    ja otti avaimet kuolemalta,
    ja vei koko Jumalan kansan
    mukanaan tuonelasta
    Jumalan Paratiisiin,
    jossa kaikki olivat sitten valmiita
    ottamaan vastaan kohta
    perille tulevan ristin ryövärin.

    Jeesuksen ruumista ei
    koskaan kuopattu vaan
    Pilatuksen luvalla se
    asetettiin kalliohautaan.

    Sitten juutalaisten
    ylipappien ja fariseusten pyynnöstä
    Pilatus määräsi valtaisan vartioston
    vartioimaan hautaa.

    Mutta mikään ei estänyt sitä,
    että kolme vuorokautta myöhemmin
    Jumala herätti Jeesuksen ruumiin,
    joka muuttui taivaalliseksi
    kirkastetuksi ruumiiksi.

    Ja sellaisen mekin Kristuksen omat
    kerran saamme,
    kun Kristus herättää omansa
    ja tapahtuu ruumiin ylösnousemus.

    Siihen asti ruumiillisen kuoleman
    kokeneet Jeesuksen omat
    ovat Jumalan Paratiisissa
    Jumalan Karitsan kanssa.

    Muut kuolleet ovat tuonelassa
    ja viettävät ikuisuutensa
    erossa Jumalasta
    oman herransa kanssa.

    Ryöväri siirtyi viime hetkellä
    yön ja pimeyden lasten joukosta
    valkeuden ja päivän lasten joukkoon
    (ks 1 Tess 5).
    Tarvittiin vain suullinen anomus:

    "Jeesus, muista minua"
    (Luuk 23:42)

    Sitä kaikkea kummallista sattuu. Ei voi kun ihmetellä.

    Äänestä

Jättäkää jo ne lampaat rauhaan.

Äänestä
  • Aloittaja

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Kysymyksessä on siis suhde,
    jossa lampaat tuntevat
    Jumalan Karitsan,
    ja haluavat seurata tätä
    Hyvää Paimenta.

    "Herra on minun paimeneni,
    ei minulta mitään puutu.
    Viheriäisille niityille
    hän vie minut lepäämään;
    virvoittavien vetten tykö
    hän minut johdattaa."
    (Ps 23:1-2)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Kysymyksessä on siis suhde,
    jossa lampaat tuntevat
    Jumalan Karitsan,
    ja haluavat seurata tätä
    Hyvää Paimenta.

    "Herra on minun paimeneni,
    ei minulta mitään puutu.
    Viheriäisille niityille
    hän vie minut lepäämään;
    virvoittavien vetten tykö
    hän minut johdattaa."
    (Ps 23:1-2)

    Montako lammasta haaremiisi kuuluu?

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00044 kirjoitti:

    Montako lammasta haaremiisi kuuluu?

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Tässä on siis puhujana Jeesus,
    joka on
    Jumalan Karitsa,
    mutta samalla myös
    Hyvä Paimen.

    Hän on siis Jumalan Poika,
    ja koko maailmankaikkeus
    on saanut syntynsä Hänen kauttaan.

    Ennenkuin taivaat ja maa luotiin,
    niin laadittiin suunnitelma siitä,
    mitä tehdään,
    jos jokin menee pieleen.
    Kuka pelastaa maailman.

    Ja Jumalan Poika suostui
    ottamaan tämän vastuun.

    Ja niin kaikki luotiin
    Hänen kauttaan ja Häneen,
    ja kaikki pysyy voimassa Hänessä.

    Ja sitten luotiin
    Pojan eli Esikoisen kautta
    koko maailmankaikkeus.

    Ensin taivaat sitten maa.
    Taivaiden luomiseen sisältyi
    muun muassa enkeliolennot.

    Maan päällä oli ihana luomakunta,
    jossa oli vähän toisenlaisia olentoja,
    joista löydämme edelleen jäännöksiä.

    Tuolloin alussa kaikki oli
    ihanuuksien ihanuutta.

    Maan päällä olevista olennoista
    mahtavinkin söi ruohoa.
    Ei ollut kuolemaa eikä pelkoa.

    Mutta enkelikunnan korkea-arvoisin
    ylpistyi ihanuudestaan.

    Hän halusi korottaa itsensä
    Jumalan vertaiseksi.

    Hänen sydämessään oli syntynyt
    vääryys eli synti.

    Hänen vaatimustaan ei
    tietenkään voitu hyväksyä.

    Hän muuttui ihanimmasta
    luodusta olennosta
    kaikkein kauheimmaksi.

    Hänestä tuli muun muassa
    valheen isä.
    Siis hän keksi valheen.

    Ja lopulta hän valheen kaikella voimalla
    houkutteli puolelleen kolmanneksen
    silloisesta enkelikunnasta.

    Ja niin syttyi sota.
    Paholaiseksi muuttunut
    Aamuruskon poika eli Lucifer,
    soti enkeliensä kanssa
    Mikaelia ja hänen enkeleitään vastaan.

    Paholainen enkeleineen heitettin
    maan päälle.
    Ja paholainen tuhosi sen ihanuuden
    täydellisesti kuin myös silloiset
    maan päällä olleet olennot.

    Ja näin tullaan ihanuuksien ihanuudesta
    eli Raamatun ensimmäisestä jakeesta
    sen toiseen jakeeseen,
    jossa kaikki on
    sekasorron ja kaaoksen vallassa.

    Oli syntynyt riita-asia
    Jumalan ja paholaisen välillä.

    Sen ratkaisijaksi tulisi ihminen,
    joka luotaisiin Jumalan kuvaksi.

    Asiasta laadittiin
    oikeudellisesti pätevät asiakirjat.

    Sekasortoiseen maailmaan
    tuli Valkeus.
    Tämä Valkeus oli Jumalan Poika.
    Kuudessa päivässä
    Hän saneerasi kaiken uudeksi.

    Maa oli jälleen kuin Jumalan puutarha.
    ihmeellisine viheriöineen ja puineen
    ja eläimineen.

    Asiakirjojen mukaisesti
    Jumala istutti Paratiisiin
    hyvin merkittävää puuta.

    Sitten Jumala loi miehen.
    Ja kohta miehen kylkisiivusta
    yhteensopivan puoliskon eli naisen.

    Jumala oli kieltänyt miestä syömästä
    yhdestä puusta.

    Kiellosta huolimatta
    mies söi siitä puusta.

    Silloin paholaisen valta
    pääsi maan päälle
    synnin ja kuoleman muodossa.

    Nyt otettiin käyttään
    jo ennen maailman perustamista
    laadittu Pelastussuunnitelma.

    Jumalan Poika tulisi ihmiseksi,
    ja ottaisi synnin ja kuoleman päälleen
    ja näin poistaisi sen maailmasta.

    Hän tulisi siis Jumalan Uhrikaritsana,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja esikuvana tästä tulevasta,
    ihminen pelastui
    välittömältä kuolemalta tuona päivänä,
    kun Jumala kirkkauden pukunsa
    menettäneet Aadamin ja Eevan
    vaatteisiin,
    jotka tehtiin viattoman eläimen nahasta.

    Tuosta Raamatun alkukertomuksesta
    lähtien on Raamatun punainen lanka
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Tämä toteutui siten,
    että Jumalan Poika annettiin meille siten,
    että Hän syntyi ihmislapseksi.

    Ja niin Hän Jumalan Karitsana
    uhrattiin koko ihmiskunnan edestä.

    Nyt jokainen ihminen
    Jumalan kuvaksi luotuna
    saa vapaasti tulla
    takaisin Jumalan yhteyteen,
    vaikka olisikin synnin ja kuoleman oma
    tekemiensä syntien tähden.

    Ja kun tämä tapahtuu,
    että tulemme Hänen tykönsä,
    niin meidät siirretään
    kuolemasta Elämään.

    Meistä tulee Jumalan lapsia
    eli Jeesuksen lampaita.

    Ja silloin me olemme samaa laumaa
    muiden Jeesuksen omien kanssa.

    Meissä kaikissa asuu silloin
    Hänen Henkensä.

    Ja näin Hän johdattaa meitä,
    kun kun kuljemme rukoillen.

    Joka päivä Hän vie meidät
    vesipuroille tasaista tietä.

    Tähän asiaan liittyivät
    edellisen viestini
    Raamattulainaukset.

    Me olemme
    Hänen laitumensa lampaita.

    Nyt Uudessa Liitossa,
    kun Golgatan Pelastusteko
    on jo takana,
    me tulemme syntyessämme uudesti
    ylhäältä Hengestä
    yhdeksi Hänen kanssaan,
    ollen itse kukin yksi jäsen
    Hänen seurakunnassaan eli ruumiissaan.

    Ei Hänellä ole mitään haaremia.
    Hän asuu meissä.
    Ja me olemme toinen toistemme jäseniä
    ja Kristus on tuon ruumiin pää.

    Aivan samoin kuin Eeva
    oli samaa lihaa ja luuta
    Aadamin kanssa,
    olemme me samaa
    kirkkautta ja henkeä
    Kristuksen kanssa.

    Ei siis ole ollenkaan kysymyksessä
    mikään haaremi,
    vaan yksi perhekunta,
    jossa on Isä Jumala
    ja Poika
    sekä Pojan kanssa yhtä oleva Morsian.
    Ja kaikkia yhdistää
    Jumalan Henki eli Kristuksen Henki.

    Ja tämä Henki synnyttää
    meidän julistamamme
    Hyvän Sanoman eli Evankeliumin kautta
    lapsia Jumalalle,
    joka on
    "kaikki kaikissa"
    ( 1 Kor 15)

    On siis kaksi joukkoa.
    Jumalan omat ja ne,
    jotka eivät ole
    Hänen omiansa eli lampaitansa.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Tässä on siis puhujana Jeesus,
    joka on
    Jumalan Karitsa,
    mutta samalla myös
    Hyvä Paimen.

    Hän on siis Jumalan Poika,
    ja koko maailmankaikkeus
    on saanut syntynsä Hänen kauttaan.

    Ennenkuin taivaat ja maa luotiin,
    niin laadittiin suunnitelma siitä,
    mitä tehdään,
    jos jokin menee pieleen.
    Kuka pelastaa maailman.

    Ja Jumalan Poika suostui
    ottamaan tämän vastuun.

    Ja niin kaikki luotiin
    Hänen kauttaan ja Häneen,
    ja kaikki pysyy voimassa Hänessä.

    Ja sitten luotiin
    Pojan eli Esikoisen kautta
    koko maailmankaikkeus.

    Ensin taivaat sitten maa.
    Taivaiden luomiseen sisältyi
    muun muassa enkeliolennot.

    Maan päällä oli ihana luomakunta,
    jossa oli vähän toisenlaisia olentoja,
    joista löydämme edelleen jäännöksiä.

    Tuolloin alussa kaikki oli
    ihanuuksien ihanuutta.

    Maan päällä olevista olennoista
    mahtavinkin söi ruohoa.
    Ei ollut kuolemaa eikä pelkoa.

    Mutta enkelikunnan korkea-arvoisin
    ylpistyi ihanuudestaan.

    Hän halusi korottaa itsensä
    Jumalan vertaiseksi.

    Hänen sydämessään oli syntynyt
    vääryys eli synti.

    Hänen vaatimustaan ei
    tietenkään voitu hyväksyä.

    Hän muuttui ihanimmasta
    luodusta olennosta
    kaikkein kauheimmaksi.

    Hänestä tuli muun muassa
    valheen isä.
    Siis hän keksi valheen.

    Ja lopulta hän valheen kaikella voimalla
    houkutteli puolelleen kolmanneksen
    silloisesta enkelikunnasta.

    Ja niin syttyi sota.
    Paholaiseksi muuttunut
    Aamuruskon poika eli Lucifer,
    soti enkeliensä kanssa
    Mikaelia ja hänen enkeleitään vastaan.

    Paholainen enkeleineen heitettin
    maan päälle.
    Ja paholainen tuhosi sen ihanuuden
    täydellisesti kuin myös silloiset
    maan päällä olleet olennot.

    Ja näin tullaan ihanuuksien ihanuudesta
    eli Raamatun ensimmäisestä jakeesta
    sen toiseen jakeeseen,
    jossa kaikki on
    sekasorron ja kaaoksen vallassa.

    Oli syntynyt riita-asia
    Jumalan ja paholaisen välillä.

    Sen ratkaisijaksi tulisi ihminen,
    joka luotaisiin Jumalan kuvaksi.

    Asiasta laadittiin
    oikeudellisesti pätevät asiakirjat.

    Sekasortoiseen maailmaan
    tuli Valkeus.
    Tämä Valkeus oli Jumalan Poika.
    Kuudessa päivässä
    Hän saneerasi kaiken uudeksi.

    Maa oli jälleen kuin Jumalan puutarha.
    ihmeellisine viheriöineen ja puineen
    ja eläimineen.

    Asiakirjojen mukaisesti
    Jumala istutti Paratiisiin
    hyvin merkittävää puuta.

    Sitten Jumala loi miehen.
    Ja kohta miehen kylkisiivusta
    yhteensopivan puoliskon eli naisen.

    Jumala oli kieltänyt miestä syömästä
    yhdestä puusta.

    Kiellosta huolimatta
    mies söi siitä puusta.

    Silloin paholaisen valta
    pääsi maan päälle
    synnin ja kuoleman muodossa.

    Nyt otettiin käyttään
    jo ennen maailman perustamista
    laadittu Pelastussuunnitelma.

    Jumalan Poika tulisi ihmiseksi,
    ja ottaisi synnin ja kuoleman päälleen
    ja näin poistaisi sen maailmasta.

    Hän tulisi siis Jumalan Uhrikaritsana,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja esikuvana tästä tulevasta,
    ihminen pelastui
    välittömältä kuolemalta tuona päivänä,
    kun Jumala kirkkauden pukunsa
    menettäneet Aadamin ja Eevan
    vaatteisiin,
    jotka tehtiin viattoman eläimen nahasta.

    Tuosta Raamatun alkukertomuksesta
    lähtien on Raamatun punainen lanka
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Tämä toteutui siten,
    että Jumalan Poika annettiin meille siten,
    että Hän syntyi ihmislapseksi.

    Ja niin Hän Jumalan Karitsana
    uhrattiin koko ihmiskunnan edestä.

    Nyt jokainen ihminen
    Jumalan kuvaksi luotuna
    saa vapaasti tulla
    takaisin Jumalan yhteyteen,
    vaikka olisikin synnin ja kuoleman oma
    tekemiensä syntien tähden.

    Ja kun tämä tapahtuu,
    että tulemme Hänen tykönsä,
    niin meidät siirretään
    kuolemasta Elämään.

    Meistä tulee Jumalan lapsia
    eli Jeesuksen lampaita.

    Ja silloin me olemme samaa laumaa
    muiden Jeesuksen omien kanssa.

    Meissä kaikissa asuu silloin
    Hänen Henkensä.

    Ja näin Hän johdattaa meitä,
    kun kun kuljemme rukoillen.

    Joka päivä Hän vie meidät
    vesipuroille tasaista tietä.

    Tähän asiaan liittyivät
    edellisen viestini
    Raamattulainaukset.

    Me olemme
    Hänen laitumensa lampaita.

    Nyt Uudessa Liitossa,
    kun Golgatan Pelastusteko
    on jo takana,
    me tulemme syntyessämme uudesti
    ylhäältä Hengestä
    yhdeksi Hänen kanssaan,
    ollen itse kukin yksi jäsen
    Hänen seurakunnassaan eli ruumiissaan.

    Ei Hänellä ole mitään haaremia.
    Hän asuu meissä.
    Ja me olemme toinen toistemme jäseniä
    ja Kristus on tuon ruumiin pää.

    Aivan samoin kuin Eeva
    oli samaa lihaa ja luuta
    Aadamin kanssa,
    olemme me samaa
    kirkkautta ja henkeä
    Kristuksen kanssa.

    Ei siis ole ollenkaan kysymyksessä
    mikään haaremi,
    vaan yksi perhekunta,
    jossa on Isä Jumala
    ja Poika
    sekä Pojan kanssa yhtä oleva Morsian.
    Ja kaikkia yhdistää
    Jumalan Henki eli Kristuksen Henki.

    Ja tämä Henki synnyttää
    meidän julistamamme
    Hyvän Sanoman eli Evankeliumin kautta
    lapsia Jumalalle,
    joka on
    "kaikki kaikissa"
    ( 1 Kor 15)

    On siis kaksi joukkoa.
    Jumalan omat ja ne,
    jotka eivät ole
    Hänen omiansa eli lampaitansa.

    Satusi on kalevalan tasoa ja kaltainen.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00047 kirjoitti:

    Satusi on kalevalan tasoa ja kaltainen.

    Kaikki mitä kirjoitan,
    perustuu Raamatun ilmoitukseen.

    Raamattu on Jumalan ilmoitus
    ihmiskunnalle.

    Raamatun sanoman taustalla
    on Jumalan Pyhä Henki.

    *sillä ei koskaan
    ole mitään profetiaa
    tuotu esiin ihmisen tahdosta,
    vaan
    Pyhän Hengen johtamina
    ihmiset ovat puhuneet sen,
    minkä saivat Jumalalta.*
    (2 Piet 1:21)

    Kalevala ei ole syntynyt
    samasta lähteestä
    eikä sen taustalla ole
    Jumalan Henki.

    Raamatun Sanoma on...

    *Jumalan evankeliumia,
    jonka Jumala on
    edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa"
    (Room 1:1-3)

    Siis Hyvä Sanoma
    Jumalan Karitsasta.

    "Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)

    Kalevalan sanoma
    on ihan jotain muuta
    kuin Raamatun ilmoitus.

    Raamattu puhuu
    Jeesuksesta = Pelastuksesta
    Alusta
    eli ensimmäisestä Sanasta alkaen
    viimeiseen eli loppu-
    Aameneen saakka.

    "Eikä ole pelastusta
    yhdessäkään toisessa;
    sillä ei ole taivaan alla
    muuta nimeä ihmisille annettu,
    jossa meidän pitäisi pelastuman."
    (Ap.t 4:12)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Kaikki mitä kirjoitan,
    perustuu Raamatun ilmoitukseen.

    Raamattu on Jumalan ilmoitus
    ihmiskunnalle.

    Raamatun sanoman taustalla
    on Jumalan Pyhä Henki.

    *sillä ei koskaan
    ole mitään profetiaa
    tuotu esiin ihmisen tahdosta,
    vaan
    Pyhän Hengen johtamina
    ihmiset ovat puhuneet sen,
    minkä saivat Jumalalta.*
    (2 Piet 1:21)

    Kalevala ei ole syntynyt
    samasta lähteestä
    eikä sen taustalla ole
    Jumalan Henki.

    Raamatun Sanoma on...

    *Jumalan evankeliumia,
    jonka Jumala on
    edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa"
    (Room 1:1-3)

    Siis Hyvä Sanoma
    Jumalan Karitsasta.

    "Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)

    Kalevalan sanoma
    on ihan jotain muuta
    kuin Raamatun ilmoitus.

    Raamattu puhuu
    Jeesuksesta = Pelastuksesta
    Alusta
    eli ensimmäisestä Sanasta alkaen
    viimeiseen eli loppu-
    Aameneen saakka.

    "Eikä ole pelastusta
    yhdessäkään toisessa;
    sillä ei ole taivaan alla
    muuta nimeä ihmisille annettu,
    jossa meidän pitäisi pelastuman."
    (Ap.t 4:12)

    Raamattu on pappien ja munkkien kasaama kyhäelmä erilaisista nuotio tarinoista.
    Tuota on turha miksikään muuksi yrittää muuttaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00047 kirjoitti:

    Satusi on kalevalan tasoa ja kaltainen.

    Pidä sinä niitä vaan satuna. Kovasti olet kyllä täällä viihtynyt. 😊

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Kysymyksessä on siis suhde,
    jossa lampaat tuntevat
    Jumalan Karitsan,
    ja haluavat seurata tätä
    Hyvää Paimenta.

    "Herra on minun paimeneni,
    ei minulta mitään puutu.
    Viheriäisille niityille
    hän vie minut lepäämään;
    virvoittavien vetten tykö
    hän minut johdattaa."
    (Ps 23:1-2)

    Jeesus pitää omistaan huolen, eikä hylkää heitä.

    Äänestä

Pahimmat eksyttäjät tulevat kääriytyneinä karitsan villoihin!

Matt. 7:15

"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. [7:15-20: Matt. 12:33; Luuk. 6:43-45 : Miika 3:5; Matt. 24:11,24; Ap. t. 20:29; 2. Piet. 2:1,2]

Äänestä
  • Eksyttäjät puhuvat ja määkivät kuin pienet karitsat!

    Äänestä

Oikeassa olijat ne vasta eksyksissä kulkevat.
Taivaasta ei ole kuulunut mitään yli kahteentuhanteen vuoteen. On pitänyt keksiä vaikka mitä satua lammaslaumasta.
Taivaasta ei takuulla tulla kuulemaan mitään muutamaan tuhanteen vuoteen.

Äänestä
  • Aloittaja

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Sinä et siis vielä kuulu
    tuohon joukkoon?

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Sinä et siis vielä kuulu
    tuohon joukkoon?

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Siinä viitataan Jeesuksen maanpäällisiin Karitsan apostoleihin, joihin Johannes kuului ja jotka kuulivat Jeesuksen äänen.

    Paavali ei siihen joukkoon kuulunut. Oli helppo eksytettävä Damaskontien valejeesuksille.


    Ilm. 21:14

    Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00049 kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Siinä viitataan Jeesuksen maanpäällisiin Karitsan apostoleihin, joihin Johannes kuului ja jotka kuulivat Jeesuksen äänen.

    Paavali ei siihen joukkoon kuulunut. Oli helppo eksytettävä Damaskontien valejeesuksille.


    Ilm. 21:14

    Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua.
    Ja minä annan heille
    iankaikkisen elämän,
    ja he eivät ikinä huku,
    eikä kukaan ryöstä heitä
    minun kädestäni."
    (Joh 10:27-28)

    Toki näitä lampaita,
    jotka saavat iankaikkisen elämän
    eli eivät joudu hukkaan eli kadotukseen,
    ovat kaikki Jeesuksen omiksi tulleet.

    Äänestä

  • Anonyymi00049 kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Siinä viitataan Jeesuksen maanpäällisiin Karitsan apostoleihin, joihin Johannes kuului ja jotka kuulivat Jeesuksen äänen.

    Paavali ei siihen joukkoon kuulunut. Oli helppo eksytettävä Damaskontien valejeesuksille.


    Ilm. 21:14

    Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

    Jumala tuntee omansa KAIKKINA aikoina. Siitä iloitsemme!

    Äänestä

  • Anonyymi00263 kirjoitti:

    Jumala tuntee omansa KAIKKINA aikoina. Siitä iloitsemme!

    Aamen! Jeesus pelastaa ja vie omansa voittoon ikuiseen elämään!

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Sinä et siis vielä kuulu
    tuohon joukkoon?

    Jeesus kutsuu kadonneita kärsivällisesti!

    Äänestä

Paavali kirjoitti Korintossa ollessaan tunnustuskirjettä valehtelustaan kaukaiseen Roomaan. Kuriiri vei kirjeen perille. Mutta salasi valehtelunsa Korinttolaisilta, joita ne valheet suurimmaksi osaksi koskivat, sillä hän oleili Korintossa monta vuotta.

Room. 3:7

Sillä jos Jumalan totuus tulee minun VALHEENI kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?

Äänestä
  • Aloittaja

    Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
    jossa tuomitaan toisia.

    Ja niin juutalaiset
    Jumalan valittuna kansana
    olivat osin eksyneet
    heille annetun lain
    perussanomasta eli
    Rakkaudesta.

    Ja silloin he itse
    olivatkin lainrikkojia.

    Ja pakanat,
    joilla ei lakia ole,
    joita ei koske esimerkiksi
    lihan ympärileikkaussäädös,
    ovat kuitenkin sydämeltään
    ympärileikattuja.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Israel oli
    Jumalan valittuna kansana
    varjeltu
    synnin aiheuttamalta täystuholta
    heille annetun lain kautta.

    Jumalan ja Israelin kansan
    välinen liitto oli heille ylpeyden aihe.

    Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
    heidät nöyryydessä,
    jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
    ja he voivat täyttää sen tehtävän,
    joka Jumalalla heitä varten on.

    Nyt Jumala on solminut
    Israelin kansan kanssa
    jo toisen liiton.
    Uuden ja paremman.

    Ja siitä pääsevat osalliseksi
    myös pakanat.
    Me emme ole vaivaa nähneet,
    ja kuitenkin pääsemme
    osalliseksi tästä uudesta liitosta.

    Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
    että me ylpistymme.

    Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
    Voi meitä, jos väheksymme heitä.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Jumalan Sana on
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Jumala on antanut Israelille
    monenlaista.
    Uskonut sen heille.
    Se on heidän ja pysyy.

    Israel on jalo puu.
    Me olemme vain oksastettuja siihen.

    Oli tuo puu oksineen millainen tahansa,
    niin Jumala on aina uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
    (Room 3:4)

    Siis vaikka me ihmiset
    olemme monesti väärämielisiä
    niin Jumala on aina oikeamielinen.
    Myös väärämielisiä kohtaan.

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?
    Ei kaiketi Jumala ole väärä,
    kun hän rankaisee vihassansa?
    Minä puhun ihmisten tavalla."
    (Room 3:5)

    Jos näin ei olisi,
    niin sitten ei olisi ketään,
    joka voisi tuomita väärät.

    Ja jopa paholainen
    saisi ikuisesti riehuta
    keskuudessamme.

    "Pois se!
    Sillä kuinka Jumala silloin
    voisi tuomita maailman?"
    (Room 3:6)

    Mutta nyt kun väärämieliset
    tuomitsevat,
    niin asiat menevät ihan sekaisin.

    Paavalia oli siis syytetty
    vääräksi ja valehtelijaksi
    ja vaikka miksi.

    Paavali ei puolustaudu
    vaan jatkaa edelleen
    toistaen hänestä esitettyjä
    valheellisia väittämiä:

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?
    Ja miksi emme tekisi,
    niinkuin herjaten
    syyttävät meidän tekevän
    ja niinkuin
    muutamat väittävät meidän sanovan:
    'Tehkäämme pahaa,
    että siitä hyvää tulisi'?
    Niiden tuomio on oikea.
    Sillä jos Jumalan totuus
    tulee minun valheeni kautta
    selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
    miksi sitten minutkin
    vielä syntisenä tuomitaan?"
    (Room 3:7-9)

    Näiden
    herjaajien ja
    väärän todistuksen antajien ja
    valhettelijoiden
    tuomio on oleva oikea.

    Jumala on oleva oikeamielinen.
    Mutta me emme ole.

    "Miten siis on?
    Olemmeko me parempia?
    Emme suinkaan.
    Mehän olemme
    edellä osoittaneet,
    että kaikki,
    niin hyvin
    juutalaiset kuin kreikkalaiset,
    ovat synnin alla,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Ei ole ketään vanhurskasta,
    ei ainoatakaan,
    ei ole ketään
    ymmärtäväistä,
    ei ketään,
    joka etsii Jumalaa;
    kaikki ovat poikenneet pois,
    kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
    ei ole ketään,
    joka tekee sitä,
    mikä hyvä on,
    ei yhden yhtäkään.
    Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
    kielellänsä he pettävät,
    kyykäärmeen myrkkyä
    on heidän huultensa alla;
    heidän suunsa on
    täynnä kirousta ja katkeruutta.
    Heidän jalkansa
    ovat nopeat vuodattamaan verta,
    hävitys ja kurjuus
    on heidän teillänsä,
    ja rauhan tietä
    he eivät tunne.
    Ei ole Jumalan pelko
    heidän silmäinsä edessä'."
    (Room 3:9-18)

    Jo VT:n sivuilla korostetaan
    huulten, korvien ja sydämen
    ympärileikkausta.

    Kun näin ei ole tapahtunut,
    niin puheet ovat tuollaisia
    kuin noiden väärien syyttäjien.

    "Mutta me tiedämme,
    että kaiken,
    minkä laki sanoo,
    sen se puhuu lain alaisille,
    että jokainen suu tukittaisiin
    ja koko maailma
    tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
    sentähden,
    ettei mikään liha
    tule hänen edessään vanhurskaaksi
    lain teoista;
    sillä lain kautta
    tulee synnin tunto."
    (Room 3:19-20)

    TOTUUS

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
    jossa tuomitaan toisia.

    Ja niin juutalaiset
    Jumalan valittuna kansana
    olivat osin eksyneet
    heille annetun lain
    perussanomasta eli
    Rakkaudesta.

    Ja silloin he itse
    olivatkin lainrikkojia.

    Ja pakanat,
    joilla ei lakia ole,
    joita ei koske esimerkiksi
    lihan ympärileikkaussäädös,
    ovat kuitenkin sydämeltään
    ympärileikattuja.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Israel oli
    Jumalan valittuna kansana
    varjeltu
    synnin aiheuttamalta täystuholta
    heille annetun lain kautta.

    Jumalan ja Israelin kansan
    välinen liitto oli heille ylpeyden aihe.

    Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
    heidät nöyryydessä,
    jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
    ja he voivat täyttää sen tehtävän,
    joka Jumalalla heitä varten on.

    Nyt Jumala on solminut
    Israelin kansan kanssa
    jo toisen liiton.
    Uuden ja paremman.

    Ja siitä pääsevat osalliseksi
    myös pakanat.
    Me emme ole vaivaa nähneet,
    ja kuitenkin pääsemme
    osalliseksi tästä uudesta liitosta.

    Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
    että me ylpistymme.

    Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
    Voi meitä, jos väheksymme heitä.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Jumalan Sana on
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Jumala on antanut Israelille
    monenlaista.
    Uskonut sen heille.
    Se on heidän ja pysyy.

    Israel on jalo puu.
    Me olemme vain oksastettuja siihen.

    Oli tuo puu oksineen millainen tahansa,
    niin Jumala on aina uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
    (Room 3:4)

    Siis vaikka me ihmiset
    olemme monesti väärämielisiä
    niin Jumala on aina oikeamielinen.
    Myös väärämielisiä kohtaan.

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?
    Ei kaiketi Jumala ole väärä,
    kun hän rankaisee vihassansa?
    Minä puhun ihmisten tavalla."
    (Room 3:5)

    Jos näin ei olisi,
    niin sitten ei olisi ketään,
    joka voisi tuomita väärät.

    Ja jopa paholainen
    saisi ikuisesti riehuta
    keskuudessamme.

    "Pois se!
    Sillä kuinka Jumala silloin
    voisi tuomita maailman?"
    (Room 3:6)

    Mutta nyt kun väärämieliset
    tuomitsevat,
    niin asiat menevät ihan sekaisin.

    Paavalia oli siis syytetty
    vääräksi ja valehtelijaksi
    ja vaikka miksi.

    Paavali ei puolustaudu
    vaan jatkaa edelleen
    toistaen hänestä esitettyjä
    valheellisia väittämiä:

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?
    Ja miksi emme tekisi,
    niinkuin herjaten
    syyttävät meidän tekevän
    ja niinkuin
    muutamat väittävät meidän sanovan:
    'Tehkäämme pahaa,
    että siitä hyvää tulisi'?
    Niiden tuomio on oikea.
    Sillä jos Jumalan totuus
    tulee minun valheeni kautta
    selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
    miksi sitten minutkin
    vielä syntisenä tuomitaan?"
    (Room 3:7-9)

    Näiden
    herjaajien ja
    väärän todistuksen antajien ja
    valhettelijoiden
    tuomio on oleva oikea.

    Jumala on oleva oikeamielinen.
    Mutta me emme ole.

    "Miten siis on?
    Olemmeko me parempia?
    Emme suinkaan.
    Mehän olemme
    edellä osoittaneet,
    että kaikki,
    niin hyvin
    juutalaiset kuin kreikkalaiset,
    ovat synnin alla,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Ei ole ketään vanhurskasta,
    ei ainoatakaan,
    ei ole ketään
    ymmärtäväistä,
    ei ketään,
    joka etsii Jumalaa;
    kaikki ovat poikenneet pois,
    kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
    ei ole ketään,
    joka tekee sitä,
    mikä hyvä on,
    ei yhden yhtäkään.
    Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
    kielellänsä he pettävät,
    kyykäärmeen myrkkyä
    on heidän huultensa alla;
    heidän suunsa on
    täynnä kirousta ja katkeruutta.
    Heidän jalkansa
    ovat nopeat vuodattamaan verta,
    hävitys ja kurjuus
    on heidän teillänsä,
    ja rauhan tietä
    he eivät tunne.
    Ei ole Jumalan pelko
    heidän silmäinsä edessä'."
    (Room 3:9-18)

    Jo VT:n sivuilla korostetaan
    huulten, korvien ja sydämen
    ympärileikkausta.

    Kun näin ei ole tapahtunut,
    niin puheet ovat tuollaisia
    kuin noiden väärien syyttäjien.

    "Mutta me tiedämme,
    että kaiken,
    minkä laki sanoo,
    sen se puhuu lain alaisille,
    että jokainen suu tukittaisiin
    ja koko maailma
    tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
    sentähden,
    ettei mikään liha
    tule hänen edessään vanhurskaaksi
    lain teoista;
    sillä lain kautta
    tulee synnin tunto."
    (Room 3:19-20)

    TOTUUS

    Ottaisit nyt jotain rauhoittavaa välillä.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00053 kirjoitti:

    Ottaisit nyt jotain rauhoittavaa välillä.

    R A U H A A !!!!

    "Jumalan rauha,
    joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
    on varjeleva teidän
    sydämenne ja ajatuksenne
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Fil 4:7)

    Tämä Rauha eli Shalom
    on kaikissa Jumalan lapsissa.
    Siksi uskovat usein tervehtivätkin
    toisiaan toivottamalla Rauhaa.

    Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
    päivä päivältä niissä ihmisissä,
    jotka tuntevat Jeesuksen.

    "Armo ja rauha lisääntyköön teille
    Jumalan ja meidän Herramme
    Jeesuksen tuntemisen kautta."
    (2 Piet 1:2)

    Jeesus on Jumalan Sana.
    Hän on myös TOTUUS.

    Ja nyt Anonyymi
    vääristi Jumalan Sanan
    esittämällä hirvittävän VALHEEN.

    Ja niin minä kävin tuon
    Jumalan Sanan katkelman
    (Room 2:27-3:18)
    läpi jae jakeelta,
    että Anonyymille selviäisi
    TOTUUS
    tuon katkelman sanomasta.

    Totuuus ei selviä selittelemällä.
    Sen voi avata vain Jumalan Sana.
    Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
    esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
    Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
    sydämen ympärileikkauksen kokeneet
    haluavat näin tehdä.
    Kirkastaa Kristuksen ristiä.
    Me tunnemme Jeesuksen
    ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

    Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
    jota me julistamme.

    Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
    Paavali tuo esiin nimenomaan
    tuota Ristin Evankeliumia.

    Jokainen,
    joka nostaa katseensa Golgatalle,
    syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
    Ja hänestä tulee uusi luomus.

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Kysymys on itse asiassa
    Jeesuksen sydämestä,
    jonka keihäs lävisti.

    Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
    avautuu uusi elämä
    aivan samoinkuin
    Ensimmäisen Aadamin
    kylkihaavasta otettiin ulos
    samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
    Aadamille.

    Siis Golgatan ristillä tapahtui
    se sydämen ympärileikkaus,
    josta me tulemme osallisiksi,
    kun nostamme katseemme Häneen.

    Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
    sadanpäämies,
    joka havainnoi kaiken tapahtuneen
    ja erityisesti sen,
    miten Jeesus kuoli.

    "Mutta Jeesus huusi
    suurella äänellä
    ja antoi henkensä.
    Ja temppelin esirippu
    repesi kahtia ylhäältä alas asti.
    Mutta kun sadanpäämies,
    joka seisoi häntä vastapäätä,
    näki hänen näin antavan henkensä,
    sanoi hän:
    'Totisesti
    tämä ihminen
    oli Jumalan Poika'."
    (Mark 15:37-39)

    Siis kun Jumalan temppeli
    eli Jeesuksn ruumis ja sydän
    näin reväistiin,
    niin myös itse temppelin esirippu
    repesi ylhäältä alas asti.

    Nyt meille kaikille on avautunut
    pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

    Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
    Golgatan rististä.

    "Mutta pois se minusta,
    että minä muusta kerskaisin
    kuin meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen
    rististä,
    jonka kautta
    maailma on ristiinnaulittu minulle,
    ja minä maailmalle!
    Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
    eikä ympärileikkaamattomuus,
    vaan uusi luomus.
    Ja kaikille,
    jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
    kaikille heille
    rauha ja laupeus,
    ja Jumalan Israelille!"
    (Gal 6:14-16)

    Tästä rauhasta
    jokainen Jumalan lapsi
    on siis osallinen.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
    (Room 3:4)

    Tuossa Paavali lainaa
    Psalmia (51:6),
    jossa siis puhutaan
    Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

    Jumala on asettanut itsensä
    meidän ihmisten arvioitavaksi.
    Ja niin tulee olemaan,
    että Jumala havaitaan
    vanhurskaaksi Sanassaan.

    Ja jokainen ihminen joutuu
    myöntämään olevansa valhettelija.
    Mutta kun tunnustamme syntimme,
    Jeesuksen veri puhdistaa
    lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

    On
    Päivän ja Valkeuden lapsia.
    On
    yön ja pimeyden lapsia.

    Valheen isä ja sen lapset
    päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

    "SINUN SANASI
    ON KOKONANSA TOTUUS"
    (Ps 119:160)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    R A U H A A !!!!

    "Jumalan rauha,
    joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
    on varjeleva teidän
    sydämenne ja ajatuksenne
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Fil 4:7)

    Tämä Rauha eli Shalom
    on kaikissa Jumalan lapsissa.
    Siksi uskovat usein tervehtivätkin
    toisiaan toivottamalla Rauhaa.

    Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
    päivä päivältä niissä ihmisissä,
    jotka tuntevat Jeesuksen.

    "Armo ja rauha lisääntyköön teille
    Jumalan ja meidän Herramme
    Jeesuksen tuntemisen kautta."
    (2 Piet 1:2)

    Jeesus on Jumalan Sana.
    Hän on myös TOTUUS.

    Ja nyt Anonyymi
    vääristi Jumalan Sanan
    esittämällä hirvittävän VALHEEN.

    Ja niin minä kävin tuon
    Jumalan Sanan katkelman
    (Room 2:27-3:18)
    läpi jae jakeelta,
    että Anonyymille selviäisi
    TOTUUS
    tuon katkelman sanomasta.

    Totuuus ei selviä selittelemällä.
    Sen voi avata vain Jumalan Sana.
    Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
    esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
    Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
    sydämen ympärileikkauksen kokeneet
    haluavat näin tehdä.
    Kirkastaa Kristuksen ristiä.
    Me tunnemme Jeesuksen
    ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

    Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
    jota me julistamme.

    Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
    Paavali tuo esiin nimenomaan
    tuota Ristin Evankeliumia.

    Jokainen,
    joka nostaa katseensa Golgatalle,
    syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
    Ja hänestä tulee uusi luomus.

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Kysymys on itse asiassa
    Jeesuksen sydämestä,
    jonka keihäs lävisti.

    Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
    avautuu uusi elämä
    aivan samoinkuin
    Ensimmäisen Aadamin
    kylkihaavasta otettiin ulos
    samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
    Aadamille.

    Siis Golgatan ristillä tapahtui
    se sydämen ympärileikkaus,
    josta me tulemme osallisiksi,
    kun nostamme katseemme Häneen.

    Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
    sadanpäämies,
    joka havainnoi kaiken tapahtuneen
    ja erityisesti sen,
    miten Jeesus kuoli.

    "Mutta Jeesus huusi
    suurella äänellä
    ja antoi henkensä.
    Ja temppelin esirippu
    repesi kahtia ylhäältä alas asti.
    Mutta kun sadanpäämies,
    joka seisoi häntä vastapäätä,
    näki hänen näin antavan henkensä,
    sanoi hän:
    'Totisesti
    tämä ihminen
    oli Jumalan Poika'."
    (Mark 15:37-39)

    Siis kun Jumalan temppeli
    eli Jeesuksn ruumis ja sydän
    näin reväistiin,
    niin myös itse temppelin esirippu
    repesi ylhäältä alas asti.

    Nyt meille kaikille on avautunut
    pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

    Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
    Golgatan rististä.

    "Mutta pois se minusta,
    että minä muusta kerskaisin
    kuin meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen
    rististä,
    jonka kautta
    maailma on ristiinnaulittu minulle,
    ja minä maailmalle!
    Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
    eikä ympärileikkaamattomuus,
    vaan uusi luomus.
    Ja kaikille,
    jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
    kaikille heille
    rauha ja laupeus,
    ja Jumalan Israelille!"
    (Gal 6:14-16)

    Tästä rauhasta
    jokainen Jumalan lapsi
    on siis osallinen.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
    (Room 3:4)

    Tuossa Paavali lainaa
    Psalmia (51:6),
    jossa siis puhutaan
    Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

    Jumala on asettanut itsensä
    meidän ihmisten arvioitavaksi.
    Ja niin tulee olemaan,
    että Jumala havaitaan
    vanhurskaaksi Sanassaan.

    Ja jokainen ihminen joutuu
    myöntämään olevansa valhettelija.
    Mutta kun tunnustamme syntimme,
    Jeesuksen veri puhdistaa
    lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

    On
    Päivän ja Valkeuden lapsia.
    On
    yön ja pimeyden lapsia.

    Valheen isä ja sen lapset
    päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

    "SINUN SANASI
    ON KOKONANSA TOTUUS"
    (Ps 119:160)

    Kyllä ympärieikkauksen käsky koski myös Juutalaisuuteen kääntyviä pakanoita.
    Heille tehtiin sekä ympärileikkaus että proselyyttikaste.

    1. Moos. 17:12

    Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat, 13 siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen.
    14 Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton.

    Paavali teki molempia, kastoi ja teki ympärileikkauksia.

    Ap. t. 16:15

    ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.

    Ap. t. 16:33

    Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.

    Ap. t. 16:3

    Paavali halusi ottaa Timoteuksen matkalle mukaan, ja siksi hän ympärileikkasi tämän. Näin hän teki niiden seutujen juutalaisten tähden, sillä kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen.

    Paavali puhui toista, mitä teki. Vetosi huonoon muistiinsa.

    1. Kor. 1:14

    Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen.

    1. Kor. 1:16

    Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    R A U H A A !!!!

    "Jumalan rauha,
    joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
    on varjeleva teidän
    sydämenne ja ajatuksenne
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Fil 4:7)

    Tämä Rauha eli Shalom
    on kaikissa Jumalan lapsissa.
    Siksi uskovat usein tervehtivätkin
    toisiaan toivottamalla Rauhaa.

    Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
    päivä päivältä niissä ihmisissä,
    jotka tuntevat Jeesuksen.

    "Armo ja rauha lisääntyköön teille
    Jumalan ja meidän Herramme
    Jeesuksen tuntemisen kautta."
    (2 Piet 1:2)

    Jeesus on Jumalan Sana.
    Hän on myös TOTUUS.

    Ja nyt Anonyymi
    vääristi Jumalan Sanan
    esittämällä hirvittävän VALHEEN.

    Ja niin minä kävin tuon
    Jumalan Sanan katkelman
    (Room 2:27-3:18)
    läpi jae jakeelta,
    että Anonyymille selviäisi
    TOTUUS
    tuon katkelman sanomasta.

    Totuuus ei selviä selittelemällä.
    Sen voi avata vain Jumalan Sana.
    Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
    esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
    Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
    sydämen ympärileikkauksen kokeneet
    haluavat näin tehdä.
    Kirkastaa Kristuksen ristiä.
    Me tunnemme Jeesuksen
    ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

    Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
    jota me julistamme.

    Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
    Paavali tuo esiin nimenomaan
    tuota Ristin Evankeliumia.

    Jokainen,
    joka nostaa katseensa Golgatalle,
    syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
    Ja hänestä tulee uusi luomus.

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Kysymys on itse asiassa
    Jeesuksen sydämestä,
    jonka keihäs lävisti.

    Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
    avautuu uusi elämä
    aivan samoinkuin
    Ensimmäisen Aadamin
    kylkihaavasta otettiin ulos
    samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
    Aadamille.

    Siis Golgatan ristillä tapahtui
    se sydämen ympärileikkaus,
    josta me tulemme osallisiksi,
    kun nostamme katseemme Häneen.

    Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
    sadanpäämies,
    joka havainnoi kaiken tapahtuneen
    ja erityisesti sen,
    miten Jeesus kuoli.

    "Mutta Jeesus huusi
    suurella äänellä
    ja antoi henkensä.
    Ja temppelin esirippu
    repesi kahtia ylhäältä alas asti.
    Mutta kun sadanpäämies,
    joka seisoi häntä vastapäätä,
    näki hänen näin antavan henkensä,
    sanoi hän:
    'Totisesti
    tämä ihminen
    oli Jumalan Poika'."
    (Mark 15:37-39)

    Siis kun Jumalan temppeli
    eli Jeesuksn ruumis ja sydän
    näin reväistiin,
    niin myös itse temppelin esirippu
    repesi ylhäältä alas asti.

    Nyt meille kaikille on avautunut
    pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

    Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
    Golgatan rististä.

    "Mutta pois se minusta,
    että minä muusta kerskaisin
    kuin meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen
    rististä,
    jonka kautta
    maailma on ristiinnaulittu minulle,
    ja minä maailmalle!
    Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
    eikä ympärileikkaamattomuus,
    vaan uusi luomus.
    Ja kaikille,
    jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
    kaikille heille
    rauha ja laupeus,
    ja Jumalan Israelille!"
    (Gal 6:14-16)

    Tästä rauhasta
    jokainen Jumalan lapsi
    on siis osallinen.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
    (Room 3:4)

    Tuossa Paavali lainaa
    Psalmia (51:6),
    jossa siis puhutaan
    Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

    Jumala on asettanut itsensä
    meidän ihmisten arvioitavaksi.
    Ja niin tulee olemaan,
    että Jumala havaitaan
    vanhurskaaksi Sanassaan.

    Ja jokainen ihminen joutuu
    myöntämään olevansa valhettelija.
    Mutta kun tunnustamme syntimme,
    Jeesuksen veri puhdistaa
    lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

    On
    Päivän ja Valkeuden lapsia.
    On
    yön ja pimeyden lapsia.

    Valheen isä ja sen lapset
    päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

    "SINUN SANASI
    ON KOKONANSA TOTUUS"
    (Ps 119:160)

    Paavali ajatteli, koska kaikki muutkin valehtelee , niin silloin valehtelu on luvallista, eikä syntiä ollenkaan.

    Tarkoitus pyhittää keinot.

    Room. 3:7

    Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00056 kirjoitti:

    Paavali ajatteli, koska kaikki muutkin valehtelee , niin silloin valehtelu on luvallista, eikä syntiä ollenkaan.

    Tarkoitus pyhittää keinot.

    Room. 3:7

    Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

    Esillä olleessa katkelmassa
    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Siis Israelin kansalle säädetyn
    ympärileikkauksen tähden
    on Jumalan Sana
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Ympärileikkaus ja sittemmin
    Mooseksen lain kautta
    tulleet ankarat säädökset
    varjeli Israelin kansan
    paholaisen valtaan joutumiselta
    ja sen myötä täystuholta,
    vaikka itse asiassa kaikki
    Egyptistä liikkeelle lähteneet
    Moosesta ja Aaronia myöten
    Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
    jäivätkin taipaleelle
    eivätkä luvattua saavuttaneet.

    Jumalan uskollisuutta
    heidän epäuskonsa
    ei kuitenkaan estänyt,
    ja niin näemme Mooseksenkin
    kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

    Siis vaikka koko liikkeelle
    lähtenyt Egyptistä vapautettu
    Jumalan kansa on ollut uskoton,
    ei se estä Jumalaa
    olemasta uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
    (Room 3:4)

    Tuo Paavalin lainaus
    Psalmista 51
    puhuu siis Jumalan vanhurskaudesta.
    Me olemme sen sijaan
    epävanhurskaita eli väärämielisiä.

    Jumala on siis asettanut itsensä
    meidän ihmisten arvioitavaksi.
    Ja niin tulee olemaan,
    että Jumala havaitaan
    vanhurskaaksi Sanassaan.
    Ja jokainen ihminen
    teoissaan epävanhurskaaksi.

    Ja juuri se,
    että Hän pelastaa
    meidät väärämieliset,
    saa aikaan sen,
    että meidän
    valheemme ja vääryytemme
    loppujen lopuksi kirkastaa
    Jumalan Vanhurskautta.

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?"
    (Room 3:5)

    Siis meidän omavanhurskautemme
    ei kirkasta Jumalaa ollenkaan.

    Päinvastoin.

    Mutta se,
    että Hän pelastaa meidät
    langenneet ihmiset
    ja upottaa meidät
    Poikansa Jeesuksen Kristuksen
    Vanhuskauteen,
    tuo ilmi Jumalan Rakkauden
    meitä kohtaan
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Mutta jos emme suostu
    Jeesuksen omiksi,
    niin sitten olemme hyljänneet
    Jumalan Rakkauden.

    "Ei kaiketi Jumala ole väärä,
    kun hän rankaisee vihassansa?"
    (Room 3:5)

    Jos hylkäämme Jumalan Sanan,
    olemme hyljänneet
    Jeesuksen eli Pelastajamme.

    Silloin meille ei loista
    Elämän Valkeus
    vaan olemme edelleen pimeydessä.

    Silloin sydämen ympärileikkausta
    ei ole tapahtunut,
    emmekä ole uusia luomuksia,
    vaan meillä on edelleen
    epäuskoinen ja paha sydän,
    joka rakastaa enemmän
    pimeyttä kuin Valkeutta.

    Ja silloin,
    vaikka Jeesus on ristillä
    ottanut päälleen meidän syntimme
    ja kärsinyt niistä aiheutuvat tuomion,
    me olemme edelleen tuomion alaisia,
    koska olemme hyljänneet
    Jumalan Pojan,
    jossa on Elämä,
    Jumalan Karitsan,
    joka sovitti syntimme.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Esillä olleessa katkelmassa
    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Siis Israelin kansalle säädetyn
    ympärileikkauksen tähden
    on Jumalan Sana
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Ympärileikkaus ja sittemmin
    Mooseksen lain kautta
    tulleet ankarat säädökset
    varjeli Israelin kansan
    paholaisen valtaan joutumiselta
    ja sen myötä täystuholta,
    vaikka itse asiassa kaikki
    Egyptistä liikkeelle lähteneet
    Moosesta ja Aaronia myöten
    Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
    jäivätkin taipaleelle
    eivätkä luvattua saavuttaneet.

    Jumalan uskollisuutta
    heidän epäuskonsa
    ei kuitenkaan estänyt,
    ja niin näemme Mooseksenkin
    kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

    Siis vaikka koko liikkeelle
    lähtenyt Egyptistä vapautettu
    Jumalan kansa on ollut uskoton,
    ei se estä Jumalaa
    olemasta uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
    (Room 3:4)

    Tuo Paavalin lainaus
    Psalmista 51
    puhuu siis Jumalan vanhurskaudesta.
    Me olemme sen sijaan
    epävanhurskaita eli väärämielisiä.

    Jumala on siis asettanut itsensä
    meidän ihmisten arvioitavaksi.
    Ja niin tulee olemaan,
    että Jumala havaitaan
    vanhurskaaksi Sanassaan.
    Ja jokainen ihminen
    teoissaan epävanhurskaaksi.

    Ja juuri se,
    että Hän pelastaa
    meidät väärämieliset,
    saa aikaan sen,
    että meidän
    valheemme ja vääryytemme
    loppujen lopuksi kirkastaa
    Jumalan Vanhurskautta.

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?"
    (Room 3:5)

    Siis meidän omavanhurskautemme
    ei kirkasta Jumalaa ollenkaan.

    Päinvastoin.

    Mutta se,
    että Hän pelastaa meidät
    langenneet ihmiset
    ja upottaa meidät
    Poikansa Jeesuksen Kristuksen
    Vanhuskauteen,
    tuo ilmi Jumalan Rakkauden
    meitä kohtaan
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Mutta jos emme suostu
    Jeesuksen omiksi,
    niin sitten olemme hyljänneet
    Jumalan Rakkauden.

    "Ei kaiketi Jumala ole väärä,
    kun hän rankaisee vihassansa?"
    (Room 3:5)

    Jos hylkäämme Jumalan Sanan,
    olemme hyljänneet
    Jeesuksen eli Pelastajamme.

    Silloin meille ei loista
    Elämän Valkeus
    vaan olemme edelleen pimeydessä.

    Silloin sydämen ympärileikkausta
    ei ole tapahtunut,
    emmekä ole uusia luomuksia,
    vaan meillä on edelleen
    epäuskoinen ja paha sydän,
    joka rakastaa enemmän
    pimeyttä kuin Valkeutta.

    Ja silloin,
    vaikka Jeesus on ristillä
    ottanut päälleen meidän syntimme
    ja kärsinyt niistä aiheutuvat tuomion,
    me olemme edelleen tuomion alaisia,
    koska olemme hyljänneet
    Jumalan Pojan,
    jossa on Elämä,
    Jumalan Karitsan,
    joka sovitti syntimme.

    Hei Kalamos! Yritin päästä tänään sivustolle Raamattu On Jumalan Omasivu, mutta tietokoneeni suojaus esti pääsyn sinne. Tuli ilmoitus, että yhteys ei ole yksityinen ja että hyökkääjät voivat yrittää varastaa tietoja sivustosta (kuten salasanoja, viestejä tai luottokorttitietoja). Luottokorttitietoja sieltä tuskin löytyy, mutta toivotaan, että asia
    menee pian pois päiväjärjestyksestä.

    En keksinyt muutakaan keinoa tavoittaa Sinua, niin kirjoitin tänne, kun ajattelin, että täältä ehkä huomaat sen. Toivottavasti ylläpito ei poista viestiäni ennen kuin olet sen lukenut.

    annu

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00076 kirjoitti:

    Hei Kalamos! Yritin päästä tänään sivustolle Raamattu On Jumalan Omasivu, mutta tietokoneeni suojaus esti pääsyn sinne. Tuli ilmoitus, että yhteys ei ole yksityinen ja että hyökkääjät voivat yrittää varastaa tietoja sivustosta (kuten salasanoja, viestejä tai luottokorttitietoja). Luottokorttitietoja sieltä tuskin löytyy, mutta toivotaan, että asia
    menee pian pois päiväjärjestyksestä.

    En keksinyt muutakaan keinoa tavoittaa Sinua, niin kirjoitin tänne, kun ajattelin, että täältä ehkä huomaat sen. Toivottavasti ylläpito ei poista viestiäni ennen kuin olet sen lukenut.

    annu

    Monille foorumeille ei nyt pääse
    suojatussa yhteydessä (https).

    Kun laitat osoitteen
    muodossa http
    niin pääsee.

    Minä en voi tehdä asialle mitään,
    vaan kysymys on ylläpitofoorumin
    nukahtamisesta.

    Äänestä

Jumala heitti Paavalin saatanan kuritettavaksi, joka viimeisteli tehtävän Roomassa. Paha äkkikuolema ennnen aikojaan.

Piru ei lähtenyt miehestä mihinkään, vaikka kuinka sitä rukoili ja aneli.

8 Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

8 For this thing I besought the Lord thrice, that it might depart from me.

Paavalissa asustellut piru ei saanut nousulupaa...depart from me.

Äänestä
  • Paavalissa asustellut Saatanan enkeli antoi miehelle valtavat fyysiset voimat, joilla hän kehui ja pelotteli ihmisiä.

    Fil. 3:4

    vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

    1. Kor. 9:26

    Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.

    Korintossa Paavali puhui oraakkelin tavoin täysin sekavia molotuksia (glossolaliaa), missä ei ollut mitään järkeä.

    1. Kor. 14:19

    Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.

    1. Kor. 14:9

    Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Mikä olikaan tuo pistin,
    joka piti Paavalin nöyränä.

    Ensinnäkään se ei ollut synti.
    Ei edes kiusaus.
    Sillä Paavali oli tullut
    Vanhurskauden palvelijaksi,
    niinkuin kaikki
    uudestisyntyneet uskovat ovat.

    "synnistä vapautettuina
    olette tulleet
    vanhurskauden palvelijoiksi!"
    (Room 6:18)

    Eli olemme Paavalin kanssa
    vapautetut synnistä.

    Emme ole enää synnin orjia.
    Olemme kirjaimellisesti kääntäen
    vanhurskauden orjia.
    Aikaisemmin oli toisin päin.

    "kun olitte synnin palvelijoita,
    niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."
    (Room 6:20)

    Ja taas kirjaimellisesti kääntäen
    olimme synnin orjia.

    Mielenmuutos on ollut
    kynnys astumiselle
    Jumalan Valtakuntaan
    eli Jumalan hallitusvallan alle.

    Haluamme palvella Häntä
    eli antaa itsemme eläväksi pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    Ja Jeesus kutsui
    Paavalin pakanain apostoliksi.

    Jeesus lähetti Ananiaan kertomaan,
    minkälaiseksi uhriksi Paavali tulisi.

    "Mutta Herra sanoi hänelle:
    'Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää kärsimän
    minun nimeni tähden'."
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja sitten Paavali kertoo,
    minkälainen tuo pistin
    eli kärsimys ihan konkreettisesti
    hänen lihaansa rusikoivana
    on ollut
    tässä palvelutehtävässä
    Kristuksen orjana.

    "Ja etten
    niin erinomaisten ilmestysten tähden
    ylpeilisi,
    on minulle annettu lihaani
    pistin,
    saatanan enkeli,
    rusikoimaan minua,
    etten ylpeilisi.
    Tämän tähden olen
    kolmesti rukoillut Herraa,
    että se erkanisi minusta.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Minun armossani on sinulle kyllin;
    sillä minun voimani tulee
    täydelliseksi heikkoudessa'.
    Sentähden minä
    mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
    että Kristuksen voima
    asettuisi minuun asumaan.
    Sentähden minä olen mielistynyt
    heikkouteen,
    pahoinpitelyihin,
    hätään,
    vainoihin,
    ahdistuksiin,
    Kristuksen tähden;
    sillä kun olen heikko,
    silloin minä olen väkevä."
    (2 Kor 12:7-10)

    Jos joku haluaa kokea tuon pistimen,
    niin ei muuta kuin kirjoittamaan
    S24-foorumille
    vaikkapa tänne Raamattu-palstalle.

    Vaikkapa otsikolla
    Jumalan Karitsa.

    Voit rakas anonyymi
    tästä viestiketjusta
    ja omista viesteistäsi nähdä,
    mitä Paavali tarkoitti
    saatanan pistimellä,
    joka rusikoi paitsi Paavalia
    myös kaikkia niitä,
    joille Jumalan Sana on Pyhä.

    Äänestä

Paavali yritti väistellä suoraa puhetta, kun kehui kolmannessa persoonassa käyneensä taivaassa tai paratiisissa, vaikka ei mitään paratiisia ole enää olemassa, enkeli vartioi ja esti sinne pääsyn. Eikä Jeesuksen mukaan kukaan ole noussut mihinkään Jumalan taivaaseen.

1.Ms.3
24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.

Joh.3: 13
Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

1. Tim. 6:16

Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.

Äänestä
  • Aloittaja

    Jeesuksen ristinkuolema
    avasi pääsyn Jumalan Paratiisiin.

    "Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa."
    (Luuk 23:43)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Jeesuksen ristinkuolema
    avasi pääsyn Jumalan Paratiisiin.

    "Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa."
    (Luuk 23:43)

    Epävarma kohta. Toinen alostoli sanoo, että molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta.

    Eikä Jeesus kuoltuaan mennyt mihinkään maanpäälliseen paratiisiin ryövärin kanssa, vaan haudattiin kalliohautaan ja meni Tuonelaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00059 kirjoitti:

    Epävarma kohta. Toinen alostoli sanoo, että molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta.

    Eikä Jeesus kuoltuaan mennyt mihinkään maanpäälliseen paratiisiin ryövärin kanssa, vaan haudattiin kalliohautaan ja meni Tuonelaan.

    Matt. 27:44

    Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00060 kirjoitti:

    Matt. 27:44

    Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.

    Jeesus meni kuoltuaan Tuonelaan, ei minkään rosvon kanssa Edenin paratiisiin.

    Kristuksen kärsimys ja korotus
    1.Pt.3
    18 Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.
    19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
    20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.
    21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,
    22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00059 kirjoitti:

    Epävarma kohta. Toinen alostoli sanoo, että molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta.

    Eikä Jeesus kuoltuaan mennyt mihinkään maanpäälliseen paratiisiin ryövärin kanssa, vaan haudattiin kalliohautaan ja meni Tuonelaan.

    Molemmat ryövärit
    pilkkasivat Jeesusta.

    "Myöskin ne,
    jotka olivat ristiinnaulitut
    hänen kanssaan,
    herjasivat häntä."
    (Mark 15:32)

    Sitten voimat alkoivat loppua.
    Jokainen hengenveto oli
    oli niin kivulias,
    että maailma pimenee.

    Mutta aika kuluu
    ja ryövärit kuulevat,
    että Jeesus,
    joka oli jo ennen ristiinnaulitsemista
    ruoskittu lihahyytelöksi,
    jonka päähän oli
    kepillä lyöden
    upotettu piikkikruunu,
    jaksaa kaiken jälkeen vielä puhua.

    Hän puhuu ... Isälleen.
    Ja mitä kummaa Hän oikein huutaa.

    Ei kostoa eli maksua pahantekijöilleen.
    Aivan päinvastoin.

    Hän huutaa Isälleen kuin hädässään:
    Älä maksa näille. Minä maksan.

    "Isä,
    anna heille anteeksi,
    sillä he eivät tiedä,
    mitä he tekevät"
    (Luuk 23:34)

    Tuossa on aivan selvä
    evankeliumin julistus.

    Molemmat ryövärit kuulevat sen.
    Tällä miehellä on valta vaikuttaa
    Isäänsä niin,
    että heidän syntinsä annetaan anteeksi.

    Jeesus vetää molempia ryöväreitä
    kuin myös kaikkia ristiinnaulitsijoita
    puoleensa Jumalan Rakkaudella.

    Kansa ympärillä on huudellut
    nimittäen miestä Kristukseksi
    ja Jumalan Pojaksi.

    Ryöväritkin,
    jotka lähestyvät
    jokaisella hengenvedolla
    tuskaista kuolemaa,
    tietävät,
    että Hän on Jumalan Poika.

    Toinen ryöväri jatkaa vielä
    viimeisin voimin epätoivoisesti
    Jeesuksen pilkkaamista.

    Se on kyllä avunpyyntö,
    mutte ei mielenmuutos.

    "Etkö sinä ole Kristus?
    Auta itseäsi ja meitä."
    (Luuk 23:39)

    Toinen ryöväreistä
    ottaa Sanan vastaan.

    Hänessä tapahtuu kääntyminen
    eli mielenmuutos.

    Jos noiden ristiinnaulitsijoiden
    rikkomukset annetaan anteeksi,
    niin eikö sitten minunkin.

    Tämä mielenmuutos
    avaa yhteyden Jumalan maailmaan.

    Keskimmäisellä ristillä riippuvalla
    on yhteys Jumalaan,
    joka on Hänen Isänsä.

    Ei Hän ole tehnyt mitään pahaa.
    Siksi Hänen Isänsä,
    joka on Jumala,
    ei suinkaan ole hyljännyt Poikaansa,
    jonka myös täytyy olla Jumala.

    Hengen yhteys avaa
    taivasten valtakunnan
    ristin ryövärin
    synkkääkin synkemmän
    kuoleman varjon ylle.

    Hän suorastaan julistaa
    kohtalotoverilleen evankeliumia.

    Evankeliumia,
    joka juuri on avautunut
    Hänen sydämeensä:

    "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa,
    sinä,
    joka olet
    saman rangaistuksen alainen?
    Me tosin kärsimme oikeuden mukaan,
    sillä me saamme,
    mitä meidän tekomme ansaitsevat;
    mutta tämä
    ei ole mitään pahaa tehnyt."
    (Luuk 23:40-41)

    Hän saa vielä juuri ja juuri
    puhallettua kuusi sanaa miehelle,
    jota nimittää itse asiassa Jahveksi.

    "Herra,
    muista minua,
    kun tulet valtakuntaasi."
    (Luuk 23:42 )

    Jeesus = Pelastus vastaa miehelle:

    "Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä
    pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa."
    (Luuk 23:43)


    Enempää ei mies varmaan
    jaksanut mitään puhua.

    Ei evankelioida enää ketään.
    Eikä tuokaan evankeliointi
    tuottanut tulosta.

    Mutta Pelastaja oli luvannut jotakin,
    ja lupauksensa Hän totisesti pitää.

    Ja näin on Jeesus luvannut:

    "Totisesti, totisesti
    minä sanon teille:
    joka kuulee minun sanani
    ja uskoo häneen,
    joka on minut lähettänyt,
    sillä on iankaikkinen elämä,
    eikä hän joudu tuomittavaksi,
    vaan on siirtynyt
    kuolemasta elämään.
    Totisesti, totisesti
    minä sanon teille:
    aika tulee ja on jo,
    jolloin kuolleet
    kuulevat Jumalan Pojan äänen,
    ja jotka sen kuulevat,
    ne saavat elää."
    (Joh 5:24-25)

    Ristin ryöväri oli ensimmäinen
    maan päällä elävä ihminen,
    joka koki
    tämän lupauksen
    lopputäyttymyksessään.

    Hän ei ikinä nähnyt kuolemaa.
    Hän sai siirtyä suoraan
    Jumalan Paratiisiin ristiltä,
    kun viimeinen henkäys oli ohi.

    Ja nyt
    Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen,
    on vielä niin,
    että kun me otamme Hänet vastaan,
    niin me synteihimme kuolleet
    synnymme uudesti ylhäältä Hengestä,
    ja meihin painetaan sinetti,
    joka pysyy meissä
    ruumiimme
    lunastuksen päivään saakka.

    Me voimme murehduttaa
    meissä asuvaa
    Jumalan Pyhää Henkeä.

    Ja sanoisinpa,
    että jokainen meistä niin tekee.

    Kuinka paljon Pyhä Henki
    murehtiikaan,
    kun lukee esimerkiksi
    tässä viestiketjussa olevia pilkkaamisia.

    "Mikään rietas puhe
    älköön suustanne lähtekö,
    vaan ainoastaan sellainen,
    mikä on rakentavaista
    ja tarpeellista
    ja on mieluista niille,
    jotka kuulevat.
    Älkääkä saattako murheelliseksi
    Jumalan Pyhää Henkeä,
    joka on teille annettu sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Kaikki katkeruus ja kiivastus
    ja viha ja huuto ja herjaus,
    kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
    Olkaa sen sijaan
    toisianne kohtaan
    ystävällisiä,
    hyväsydämisiä,
    anteeksiantavaisia
    toinen toisellenne,
    niinkuin Jumalakin on Kristuksessa
    teille anteeksi antanut."
    (Ef 4:29-32)

    Jeesus,
    anna heille anteeksi,
    sillä he eivät tiedä,
    mitä tekevät.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Jeesuksen ristinkuolema
    avasi pääsyn Jumalan Paratiisiin.

    "Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa."
    (Luuk 23:43)

    Molemmat ryövärit herjasi Jeesusta.

    Luuk. 23:39

    Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

    Paavali ja ristiinaulit miehet oli murhamiehiä. Ei sellaisilla ole mitään asiaa paratiisiin tai taivaaseen.

    1. Joh. 3:15

    Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00091 kirjoitti:

    Molemmat ryövärit herjasi Jeesusta.

    Luuk. 23:39

    Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

    Paavali ja ristiinaulit miehet oli murhamiehiä. Ei sellaisilla ole mitään asiaa paratiisiin tai taivaaseen.

    1. Joh. 3:15

    Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

    Aluksi molemmat herjasivat.
    Mutta sitten toinen tuli kääntymykseen.
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18759656/jumalan-karitsa#comment-133397962

    Muistathan kuinka korkealle
    Jeesus nosti riman,
    kun vuorisaarnassa selitti käskyä:
    Älä tapa.

    Tuskin olet rimaa ylittänyt.
    Sinunkin toivosi on siis siinä,
    että olet tullut kääntymykseen.

    Äänestä

  • Anonyymi00091 kirjoitti:

    Molemmat ryövärit herjasi Jeesusta.

    Luuk. 23:39

    Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

    Paavali ja ristiinaulit miehet oli murhamiehiä. Ei sellaisilla ole mitään asiaa paratiisiin tai taivaaseen.

    1. Joh. 3:15

    Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

    Sinä olet siis murhaaja. Sinähän vihaat Paavalia ja Jeesukseen uskovia.

    Äänestä

  • Anonyymi00091 kirjoitti:

    Molemmat ryövärit herjasi Jeesusta.

    Luuk. 23:39

    Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

    Paavali ja ristiinaulit miehet oli murhamiehiä. Ei sellaisilla ole mitään asiaa paratiisiin tai taivaaseen.

    1. Joh. 3:15

    Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

    Toinen teki parannuksen. Miksi sinä edelleen vihaat ja herjaat?

    Äänestä

Paratiisit on historiaa, ei niitä enää ole olemassa.

Jeesus nousi helatorstaina yksin taivaaseen ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella.

Ap. t. 1:11

Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."

Äänestä
  • Aloittaja

    "Jolla on korva, se kuulkoon,
    mitä Henki seurakunnille sanoo.
    Sen, joka voittaa,
    minä annan syödä elämän puusta,
    joka on Jumalan paratiisissa."
    (Ilm 2:7)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Jolla on korva, se kuulkoon,
    mitä Henki seurakunnille sanoo.
    Sen, joka voittaa,
    minä annan syödä elämän puusta,
    joka on Jumalan paratiisissa."
    (Ilm 2:7)

    Kuvakielisiä ilmauksia.

    Ikuisen elämän antaminen tarkoittaa kastetta, jossa synti, perisynnin kadotustuomio kumotaan ja annetaan ikuinen elämä Kristuksen ruumiin jäsenenä.



    Ei ole enää mitään entistä paratiisia olemassa. Se aika oli ja meni.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Jolla on korva, se kuulkoon,
    mitä Henki seurakunnille sanoo.
    Sen, joka voittaa,
    minä annan syödä elämän puusta,
    joka on Jumalan paratiisissa."
    (Ilm 2:7)

    Ilmestyskirjan aika tarkoittaa maan päällä vietettävää tuhatvuotista valtakuntaa, jonne Jeesus tulee maan päälle olemaan.

    Ap. t. 1:11

    Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."

    Äänestä

  • Anonyymi00064 kirjoitti:

    Ilmestyskirjan aika tarkoittaa maan päällä vietettävää tuhatvuotista valtakuntaa, jonne Jeesus tulee maan päälle olemaan.

    Ap. t. 1:11

    Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."

    Ilm. 3:12

    Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.

    Äänestä

  • Anonyymi00063 kirjoitti:

    Kuvakielisiä ilmauksia.

    Ikuisen elämän antaminen tarkoittaa kastetta, jossa synti, perisynnin kadotustuomio kumotaan ja annetaan ikuinen elämä Kristuksen ruumiin jäsenenä.



    Ei ole enää mitään entistä paratiisia olemassa. Se aika oli ja meni.

    Kristuksen hankkima lahjavanhurskaus luetaan hyväksi kasteessa Kristuksen omaksi.

    Gal. 3:27

    Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

    Room.6: 3
    "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa."

    1. Piet. 3:21

    Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.

    Äänestä

  • Aloittaja

    "Ja hän näytti minulle
    elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

    Keskellä sen katua
    ja virran molemmilla puolilla
    oli elämän puu,
    joka kantoi kahdettoista hedelmät,
    antaen joka kuukausi hedelmänsä,
    ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi."

    (Ilm 22:1-2)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Ja hän näytti minulle
    elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

    Keskellä sen katua
    ja virran molemmilla puolilla
    oli elämän puu,
    joka kantoi kahdettoista hedelmät,
    antaen joka kuukausi hedelmänsä,
    ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi."

    (Ilm 22:1-2)

    Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta tänne maan päälle. Jeesus-ei ole enää saman niminen, koska Saatana otti sen nimen käyttöönsä, kun Jeesus nousi taivaaseen kuolemansa jälkeen.

    Ilm. 3:12

    Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

    Ei siellä ole mitään Paavalin portteja, pilareita eikä perustuksia.

    Ilm. 21:12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;

    Ilm. 21:14

    Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.

    Äänestä

  • Anonyymi00068 kirjoitti:

    Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta tänne maan päälle. Jeesus-ei ole enää saman niminen, koska Saatana otti sen nimen käyttöönsä, kun Jeesus nousi taivaaseen kuolemansa jälkeen.

    Ilm. 3:12

    Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

    Ei siellä ole mitään Paavalin portteja, pilareita eikä perustuksia.

    Ilm. 21:12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;

    Ilm. 21:14

    Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.

    Matt. 5:18

    Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

    Tuhatvuotinen valtakunta vietetään täällä maan päällä, ei missään pilven päällä.

    Vasta sitten luodaan uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu.

    Äänestä

  • Anonyymi00069 kirjoitti:

    Matt. 5:18

    Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

    Tuhatvuotinen valtakunta vietetään täällä maan päällä, ei missään pilven päällä.

    Vasta sitten luodaan uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu.

    Pelkät henkiuskonnot ja henkien seuraamiset eivät ole tervettä Kristinuskoa.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    "Ja hän näytti minulle
    elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

    Keskellä sen katua
    ja virran molemmilla puolilla
    oli elämän puu,
    joka kantoi kahdettoista hedelmät,
    antaen joka kuukausi hedelmänsä,
    ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi."

    (Ilm 22:1-2)

    >> elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. <<

    Siinä taisi vaipat pettää.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00081 kirjoitti:

    >> elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. <<

    Siinä taisi vaipat pettää.

    Jumalan Paratiisi
    sijaitsee kolmannessa taivaassa.

    Sieltä paholaiseksi muuttunut
    Aamuruskon poika
    heitettiin enkeleineen maan päälle,
    joka oli tuhoutunut siinä sodassa,
    jonka Aamuruskon poika aiheutti
    ylpistyessään ihanuudestaan.

    Mutta pimeyden keskelle
    tuli todellinen Valkeus.

    Sama persoona,
    joka Raamatun viimeisessä kirjassa
    esittäytyy nimellä Alku ja Loppu.

    Raamatun ensimmäinen sana
    tarkoittaa Alkua / Esikoista.

    Jeesus on siis persoona,
    jonka kautta maailmat on luotu.

    Myös tämä Maa sellaisena
    puutarhana, jollainen se oli
    Raamatun ensimmäisessä jakeessa.

    Tuo maanpäällinen puutarha
    siis oli nyt tuhoutunut
    ja niin Valkeus kutsuttiin jälleen paikalle.

    Maan saneeraus jälleen
    sellaiseksi kuin
    Jumalan puutarhan tulee olla,
    kesti kuusi päivää.

    Tämän puutarhan valtiaaksi
    asetettiin ihminen.

    Paholainen onnistui kuitenkin
    possessoimaan kaikein
    älykkäimmän eläimen,
    ja viettelemään sen kautta naisen,
    joka sai meihensä syömään
    tältä kielletyn hedelmän.

    Ihminen ja ihmisen hallintaan annettu
    maa oli joutunut paholaisen hallintaan,
    koska Aadam tottelemalla sen kehotusta
    samalla alistui sen hallintavallan alle.

    Synti kuitenkin peitettiin
    ja kuoleman valta eliminoitiin niin,
    että ihmisen ei tarvinnut kuolla
    tuona päivänä ruumiillisesti.
    Tämän pelastuksen toi karitsa,
    joka antoi henkensä Aadamin sijasta.

    Kirkkauden puku oli poistunut
    ihmisen yltä,
    mutta tämä karitsan nahasta
    tehty vaate antoi nyt
    oikeutuksen jatkaa elämää
    peittäen eli sovittaen synnin
    ja peittäen sen seurauksen eli alastomuuden.

    Ihminen sai lisääntyä.
    Joskin kaikki oli nyt tuskan takana.
    Varsinkin synnyttäminen.

    Ja kerran syntyisi Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Tämä olisi vaimon siemen.
    Ei miehen siemenestä.

    Jumalan Poika
    eli Alku eli Esikoinen eli Valkeus,
    joka oli maailman luonut,
    oli tuleva ihmisenä
    luomaansa maailmaan.

    Ja siitä kuinka tämä
    Jumalan Karitsa syntyi
    tähän maailmaan
    ja asetettiin heti seimeen
    niinkuin uhrikaritsat oli aina asetettu,
    olemme tutkineet
    Luukkaan tallennusta,
    joka on niin ihmeellinen,
    ettei mikään ihmismieli
    osaisi sellaista kirjoitusta luoda.

    Tämä Jumalan Uhrikaritsa
    teurastettiin Golgatalla.

    Hänen ruumiinsa jäi ristille,
    mutta Hän itse
    tuli heti voimallistetuksi Hengessä
    ja meni alas tuonelaan
    julistamaan voittonsa.

    "Sillä myös Kristus
    kärsi kerran kuoleman
    syntien tähden,
    vanhurskas vääräin puolesta,
    johdattaaksensa meidät
    Jumalan tykö;
    hän,
    joka tosin kuoletettiin lihassa,
    mutta tehtiin eläväksi hengessä"
    (1 Piet 3:18)

    Hän otti tuonelan ja kuoleman avaimet.

    "Älä pelkää!
    Minä olen
    ensimmäinen ja viimeinen,
    ja minä elän;
    ja minä olin kuollut,
    ja katso,
    minä elän aina ja iankaikkisesti,
    ja minulla on
    kuoleman ja tuonelan avaimet."
    (Ilm 1:17-18)

    Ja niin Hän vapautti
    tuonelasta koko Aabrahamin helman
    ja vei sen mukanaan kolmanteen
    taivaaseen Jumalan Paratiisiin.

    "Hän astui ylös korkeuteen,
    hän otti vankeja saaliikseen"
    (Ef 4:8)

    Tämä kaikki vei vain hetken,
    ja sitten Jeesus
    ja koko Aabrahamin helma
    oli vastaanottamassa
    ristinryöväriä,
    joka heti kuoltuaan
    vietiin samaan paratiisiin
    kolmanteen taivaaseen.

    Äänestä

  • Anonyymi00066 kirjoitti:

    Kristuksen hankkima lahjavanhurskaus luetaan hyväksi kasteessa Kristuksen omaksi.

    Gal. 3:27

    Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

    Room.6: 3
    "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa."

    1. Piet. 3:21

    Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.

    Jeesus pelastaa!

    Äänestä

Jeesus varoitti vääristä valejeesuksista, damaskontien henkijeesuksista, joilta puuttuu fyysinen ruumis ja naulanjäljet. He ovat valittujen eli Juutalaisten uskon kimpussa.

Matt.24: 24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Äänestä
  • Aloittaja

    Damaskontiellä oli

    "Jeesus,
    jota sinä vainoat"
    (Ap.t 9:5)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Damaskontiellä oli

    "Jeesus,
    jota sinä vainoat"
    (Ap.t 9:5)

    Jeesus varoitti hänen kuolemansa jälkeen ilmestyvistä Damaskontien valejeesuksista, jotka käyttävät hänen nimeään.
    Paavali oli helppo eksytettävä, koska ei ollut kuullut oikean Jeesuksen ääntä, eikä pyytänyt nähdä haavoja Jeesuksen käsissä ja jaloissa ja kyljessä.

    Mark. 13:6

    Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja eksyttävät monia.

    Äänestä

Paavali kehui käyneensä "kolmannessa taivaassa".

Kukaan muu ei puhu sellaisesta taivaasta yhtään mitään.

Perustelee siinä kappaleessa asiaa saamallaan Saatanan enkelillä.

Äänestä
  • Saatanahan se kuljetti Jeesustakin vaikka misssä. Näytti kaikki maailman metropolit ja vei temppelin harjalle. Oli kielitaitoinen matkaopas.

    Äänestä

  • Kaikkea ne päihteet teettääkin.

    Äänestä

  • Anonyymi00079 kirjoitti:

    Kaikkea ne päihteet teettääkin.

    Jeesus voi vapauttaa sinut!

    Äänestä

Kamalan juritsa.

Äänestä

Myös koko kaupungista käytetään vertausta Kristuksen morsian. Ei vain seurakuntaa, kuten usein hoetaan.

Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Äänestä

Karitsan kanssa voitte tarvita tummelia.

Äänestä
  • Oletko alan miehiä?

    Äänestä

  • Anonyymi00082 kirjoitti:

    Oletko alan miehiä?

    En mutta hihhulit ovat.

    Äänestä

Sisäfilettä kun taas jostain sais niin olisipa jumalaista karitsaa.

Äänestä

Typerä tarina yhden teiniraskauden peittelemiseksi. Sattuuhan sitä.

Äänestä

Laittakaa koko raamattunne tänne + muu kristillinen kirjallisuutenne, on todella harvalla saitilla palstatilaa loputtumiin ilmaiseksi käyttöön. Kannatta hyödyntää kun on tällainen vaihtoehto.
Enkeli Gabrielin touhuista saisi hyvinkin eroottisen kertomuksen myös, aina kun hän haahuili lisääntymiskykyisten naaraiden luona, alkoi tapahtumaan. Käyttäkää tämäkin hyväksenne, se vetää lukijoita sankoin joukoin. Gabrieli se oli noiden monien muiden lasten isä, aviomiehet eivät tienneet koko puuhasta mitään, silloin kun puuttui seksuaalivalistus, eikä ollut yläasteen pojille kirjoja "kuinka panet ja sitten otat kirjan myös pois teoksia"

Äänestä
  • Aloittaja

    Haluan nyt tässä avaamassni
    keskustelussa keskittyä
    Raamatun ydin teemaan,
    joka on
    JUMALAN KARITSA.

    Olen avausviestisarjassani
    avannut Luukkaan evankeliumin
    ensimmäisiä kappaleita,
    jotka sisältävät ihmeellisen
    ja vakuuttavan ilmoituksen siitä,
    että todellakin oli kysymys
    JUMALAN UHRIKARITSASTA.

    Kun tämä Jumalan Karitsa
    sitten oli uhrattu meidän edestämme
    ja noussut jo kuolleista,
    niin aivan evankeliuminsa lopussa
    Luukas kertoo siitäkin
    ihmeellisiä asioita.

    Siis koko evankeliumi
    on ilmoitusta Jumalan Karitsasta.

    Jälleen on enkelit paikalla selvittämässä,
    mitä on tapahtunut.

    Ohitan nyt mitä mielenkiintoisimman
    tapahtumaketjun,
    ja menen suoraan
    Emmauksen tien kulkijoihin,
    voidakseni vastata viestisi
    ensimmäiseen lauseeseen.

    "Ja katso,
    kaksi heistä kulki sinä päivänä
    Emmaus nimiseen kylään,
    joka on kuudenkymmenen
    vakomitan päässä Jerusalemista.
    Ja he puhelivat keskenään
    kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut."
    (Luuk 24:13-14)

    Ja heidän seuraansa liittyy Jeesus.

    "Ja heidän keskustellessaan
    ja tutkistellessaan
    tapahtui,
    että Jeesus itse lähestyi heitä
    ja kulki heidän kanssansa.
    Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt,
    niin etteivät he tunteneet häntä."
    (Luuk 24:15-16)

    Jeesus siis ilmestyi heille toisenmuotoisena,
    kuten Markus vahvistaa evankeliumissaan.

    "Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena
    ilmestyi kahdelle heistä,
    heidän kävellessään,
    matkalla maakylään."
    (Mark 16:12)

    Siis Jeesus pimitti heidän silmänsä
    ilmestymällä toisenmuotoisena.
    Ehkä sen tähden,
    että näin hän sai tilaisuuden
    kaikessa rauhassa
    selittää Mooseksesta alkaen
    kaiken, mitä Messiaasta oli kirjoitettu.
    Ja sitten kun tämä oli tehty,
    Jeesus antoi tunnistaa itsensä.

    "Ja hän sanoi heille:
    'Mistä te siinä kävellessänne
    puhutte keskenänne?'
    Niin he seisahtuivat
    murheellisina muodoltansa.
    Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas,
    vastasi ja sanoi hänelle:
    'Oletko sinä ainoa
    muukalainen Jerusalemissa,
    joka et tiedä,
    mitä siellä näinä päivinä
    on tapahtunut?'
    Hän sanoi heille:
    'Mitä?'
    Niin he sanoivat hänelle:
    'Sitä,
    mikä tapahtui Jeesukselle,
    Nasaretilaiselle,
    joka oli profeetta,
    voimallinen teossa ja sanassa
    Jumalan ja kaiken kansan edessä,
    kuinka meidän
    ylipappimme ja hallitusmiehemme
    antoivat hänet
    tuomittavaksi kuolemaan
    ja ristiinnaulitsivat hänet.
    Mutta me toivoimme
    hänen olevan sen,
    joka oli lunastava Israelin.
    Ja onhan kaiken tämän lisäksi
    nyt jo kolmas päivä siitä,
    kuin nämä tapahtuivat.
    Ovatpa vielä
    muutamat naiset joukostamme
    saattaneet meidät hämmästyksiin.
    He kävivät aamulla varhain haudalla
    eivätkä löytäneet hänen ruumistaan,
    ja tulivat ja sanoivat
    myös nähneensä enkelinäyn,
    ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
    Ja muutamat niistä,
    jotka olivat meidän kanssamme,
    menivät haudalle
    ja havaitsivat niin olevan,
    kuin naiset olivat sanoneet;
    mutta häntä he eivät nähneet.'"
    (Luuk 24:17-24)

    "Niin hän sanoi heille:
    'Oi,
    te ymmärtämättömät
    ja hitaat sydämeltä
    uskomaan kaikkea sitä,
    minkä profeetat ovat puhuneet!
    Eikö Kristuksen pitänyt
    tätä kärsimän
    ja sitten menemän kirkkauteensa?'
    Ja
    hän alkoi Mooseksesta
    ja kaikista profeetoista
    ja selitti heille,
    mitä hänestä oli
    kaikissa kirjoituksissa sanottu."
    (Luuk 24:25-27)

    Siis kaikki Raamatun kirjoitukset
    alkaen Mooseksesta
    kertovat koko ajan
    Jumalan Karitsasta,
    joka on uhrattu meidän edestämme.

    Jeesus onnistui kertomaan
    kaiken yhdellä iltakävelyllä.

    "Ja kun he lähestyivät kylää,
    johon olivat menossa,
    niin hän oli aikovinaan
    kulkea edemmäksi.
    Mutta he vaativat häntä sanoen:
    'Jää meidän luoksemme,
    sillä ilta joutuu
    ja päivä on jo laskemassa'.
    Ja hän meni sisään
    ja jäi heidän luoksensa."
    (Luuk 24:28-29)

    Ja nyt kun Jeesus oli saanut
    kaiken rauhassa kertoa heille,
    oli aika avata heidän silmänsä
    ja paljastaa heille Itsensä.

    "Ja tapahtui,
    kun hän oli aterialla
    heidän kanssaan,
    että hän otti leivän,
    siunasi, mursi ja antoi heille.
    Silloin heidän silmänsä aukenivat,
    ja he tunsivat hänet.
    Ja hän katosi heidän näkyvistään."
    (Luuk 24:30-31)

    Ja nyt he tajusivat sen saman,
    minkä olivat niin monta kertaa kokeneet,
    kun olivat olleet Jeesusta kuuntelemassa.

    "Ja he sanoivat toisillensa:
    'Eikö sydämemme ollut meissä palava,
    kun hän puhui meille tiellä
    ja selitti meille kirjoitukset?'"
    (Luuk 24:32)

    Jeesus on luvannut olla
    läsnä siellä missä kaksi tahi kolme
    on koolla Hänen nimessään.

    Ja minä olen tämän aina kokenut
    hengellisissä tilaisuuksissa.

    Jeesus on läsnä niissä.
    Joskus käy niin,
    että Hänen Henkensä
    on niin voimakkaasti läsnä,
    että ihmsiä ei tahdo millään
    saada lähtemään kotiinsa.

    Ja tuossa Pyhän Hengen läsnäolossa
    kun Sanaa selitetään,
    niin siinä aukeaa Jumalan maailma.

    Vaikka puhujat sanovat
    vain muutaman sanan,
    niin Pyhä Henki avaa sen
    ja on kuin valtava
    kirjakäärö aukeaisi
    ja siitä paljastuu kaikki se,
    mitä Henki haluaa kuulijoille
    tuossa tilanteessa ilmoittaa.

    Tässä kirjakäärössä toivoisin
    JUMALAN KARITSAN
    avautuvan.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Haluan nyt tässä avaamassni
    keskustelussa keskittyä
    Raamatun ydin teemaan,
    joka on
    JUMALAN KARITSA.

    Olen avausviestisarjassani
    avannut Luukkaan evankeliumin
    ensimmäisiä kappaleita,
    jotka sisältävät ihmeellisen
    ja vakuuttavan ilmoituksen siitä,
    että todellakin oli kysymys
    JUMALAN UHRIKARITSASTA.

    Kun tämä Jumalan Karitsa
    sitten oli uhrattu meidän edestämme
    ja noussut jo kuolleista,
    niin aivan evankeliuminsa lopussa
    Luukas kertoo siitäkin
    ihmeellisiä asioita.

    Siis koko evankeliumi
    on ilmoitusta Jumalan Karitsasta.

    Jälleen on enkelit paikalla selvittämässä,
    mitä on tapahtunut.

    Ohitan nyt mitä mielenkiintoisimman
    tapahtumaketjun,
    ja menen suoraan
    Emmauksen tien kulkijoihin,
    voidakseni vastata viestisi
    ensimmäiseen lauseeseen.

    "Ja katso,
    kaksi heistä kulki sinä päivänä
    Emmaus nimiseen kylään,
    joka on kuudenkymmenen
    vakomitan päässä Jerusalemista.
    Ja he puhelivat keskenään
    kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut."
    (Luuk 24:13-14)

    Ja heidän seuraansa liittyy Jeesus.

    "Ja heidän keskustellessaan
    ja tutkistellessaan
    tapahtui,
    että Jeesus itse lähestyi heitä
    ja kulki heidän kanssansa.
    Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt,
    niin etteivät he tunteneet häntä."
    (Luuk 24:15-16)

    Jeesus siis ilmestyi heille toisenmuotoisena,
    kuten Markus vahvistaa evankeliumissaan.

    "Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena
    ilmestyi kahdelle heistä,
    heidän kävellessään,
    matkalla maakylään."
    (Mark 16:12)

    Siis Jeesus pimitti heidän silmänsä
    ilmestymällä toisenmuotoisena.
    Ehkä sen tähden,
    että näin hän sai tilaisuuden
    kaikessa rauhassa
    selittää Mooseksesta alkaen
    kaiken, mitä Messiaasta oli kirjoitettu.
    Ja sitten kun tämä oli tehty,
    Jeesus antoi tunnistaa itsensä.

    "Ja hän sanoi heille:
    'Mistä te siinä kävellessänne
    puhutte keskenänne?'
    Niin he seisahtuivat
    murheellisina muodoltansa.
    Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas,
    vastasi ja sanoi hänelle:
    'Oletko sinä ainoa
    muukalainen Jerusalemissa,
    joka et tiedä,
    mitä siellä näinä päivinä
    on tapahtunut?'
    Hän sanoi heille:
    'Mitä?'
    Niin he sanoivat hänelle:
    'Sitä,
    mikä tapahtui Jeesukselle,
    Nasaretilaiselle,
    joka oli profeetta,
    voimallinen teossa ja sanassa
    Jumalan ja kaiken kansan edessä,
    kuinka meidän
    ylipappimme ja hallitusmiehemme
    antoivat hänet
    tuomittavaksi kuolemaan
    ja ristiinnaulitsivat hänet.
    Mutta me toivoimme
    hänen olevan sen,
    joka oli lunastava Israelin.
    Ja onhan kaiken tämän lisäksi
    nyt jo kolmas päivä siitä,
    kuin nämä tapahtuivat.
    Ovatpa vielä
    muutamat naiset joukostamme
    saattaneet meidät hämmästyksiin.
    He kävivät aamulla varhain haudalla
    eivätkä löytäneet hänen ruumistaan,
    ja tulivat ja sanoivat
    myös nähneensä enkelinäyn,
    ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
    Ja muutamat niistä,
    jotka olivat meidän kanssamme,
    menivät haudalle
    ja havaitsivat niin olevan,
    kuin naiset olivat sanoneet;
    mutta häntä he eivät nähneet.'"
    (Luuk 24:17-24)

    "Niin hän sanoi heille:
    'Oi,
    te ymmärtämättömät
    ja hitaat sydämeltä
    uskomaan kaikkea sitä,
    minkä profeetat ovat puhuneet!
    Eikö Kristuksen pitänyt
    tätä kärsimän
    ja sitten menemän kirkkauteensa?'
    Ja
    hän alkoi Mooseksesta
    ja kaikista profeetoista
    ja selitti heille,
    mitä hänestä oli
    kaikissa kirjoituksissa sanottu."
    (Luuk 24:25-27)

    Siis kaikki Raamatun kirjoitukset
    alkaen Mooseksesta
    kertovat koko ajan
    Jumalan Karitsasta,
    joka on uhrattu meidän edestämme.

    Jeesus onnistui kertomaan
    kaiken yhdellä iltakävelyllä.

    "Ja kun he lähestyivät kylää,
    johon olivat menossa,
    niin hän oli aikovinaan
    kulkea edemmäksi.
    Mutta he vaativat häntä sanoen:
    'Jää meidän luoksemme,
    sillä ilta joutuu
    ja päivä on jo laskemassa'.
    Ja hän meni sisään
    ja jäi heidän luoksensa."
    (Luuk 24:28-29)

    Ja nyt kun Jeesus oli saanut
    kaiken rauhassa kertoa heille,
    oli aika avata heidän silmänsä
    ja paljastaa heille Itsensä.

    "Ja tapahtui,
    kun hän oli aterialla
    heidän kanssaan,
    että hän otti leivän,
    siunasi, mursi ja antoi heille.
    Silloin heidän silmänsä aukenivat,
    ja he tunsivat hänet.
    Ja hän katosi heidän näkyvistään."
    (Luuk 24:30-31)

    Ja nyt he tajusivat sen saman,
    minkä olivat niin monta kertaa kokeneet,
    kun olivat olleet Jeesusta kuuntelemassa.

    "Ja he sanoivat toisillensa:
    'Eikö sydämemme ollut meissä palava,
    kun hän puhui meille tiellä
    ja selitti meille kirjoitukset?'"
    (Luuk 24:32)

    Jeesus on luvannut olla
    läsnä siellä missä kaksi tahi kolme
    on koolla Hänen nimessään.

    Ja minä olen tämän aina kokenut
    hengellisissä tilaisuuksissa.

    Jeesus on läsnä niissä.
    Joskus käy niin,
    että Hänen Henkensä
    on niin voimakkaasti läsnä,
    että ihmsiä ei tahdo millään
    saada lähtemään kotiinsa.

    Ja tuossa Pyhän Hengen läsnäolossa
    kun Sanaa selitetään,
    niin siinä aukeaa Jumalan maailma.

    Vaikka puhujat sanovat
    vain muutaman sanan,
    niin Pyhä Henki avaa sen
    ja on kuin valtava
    kirjakäärö aukeaisi
    ja siitä paljastuu kaikki se,
    mitä Henki haluaa kuulijoille
    tuossa tilanteessa ilmoittaa.

    Tässä kirjakäärössä toivoisin
    JUMALAN KARITSAN
    avautuvan.

    Jeesus avaa Kirjoitukset!

    Äänestä

Miten meni hääyönne karitsan kanssa?

Äänestä

Raamatussa on paljon mielikuvia ja illuusioita, joilla ihmisiä on rohkaistu.

Myös koko uutta jälleen rakennettua Jerusalemia verrataan morsiameen.

Ilm. 21:2

Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Äänestä

Kieroimmat eksyttäjät ne määkii ja sanovat olevansa niitä Jumalan lapsia ja karitsoita, tosiuskovaisia.

Matt. 7:15

"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. [7:15-20: Matt. 12:33; Luuk. 6:43-45 : Miika 3:5; Matt. 24:11,24; Ap. t. 20:29; 2. Piet. 2:1,2]

Äänestä
  • Aloittaja

    Keskustelumme aihe on
    JUMALAN KARITSA.
    Hän ei suutansa avannut,

    "Häntä piinattiin,
    ja hän alistui siihen
    eikä suutansa avannut;
    niinkuin karitsa,
    joka teuraaksi viedään,
    niinkuin lammas,
    joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
    niin ei hän suutansa avannut."
    (Jes 53:7)

    Äänestä

Jeesus ei ole enää mikään avuton määkivä karitsa. Ne mielikuvat kuuluvat historaan tuhansien vuosien taakse.

Meidän on elettävä tätä päivää.

Jeesukselle on annettu kaikki ihmisiä koskeva valta sekä taivaassa että maan päällä. Hän on Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.

Äänestä
  • Aloittaja

    Jos Jeesus ei olisi alistunut siihen,
    mistä Jesajakin oli ennustanut,
    ei Hän olisi ollut
    kelvollinen sovitusuhri.

    Tänä päivänäkin
    Jeesuksen ruumis eli seurakunta kärsii,
    jota juuri tänä päivänä vietettävänä
    kirkkopyhänä muistetaan.

    Äänestä

Murhamiehet ja rosvot eivät mene mihinkäään taivaaseen. Eikä mitään synnittömien ihmisten ja eläisten asuinpaikkaa eli alun paratiisia ole enää olemassa kuin mielikuvissa.

Luuk. 23:39

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

1. Joh. 3:15

Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

Kyllä tuo sana koskee myös murhamies Saulus Tarsolaista.

Äänestä
  • Aloittaja

  • kalamos kirjoitti:

    Ja Sinuakin.

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18759656/jumalan-karitsa#comment-133439078

    Molemmat ristinryövärit herjasivat Jeesusta, koska Jeesus ei auttanut heitä sieltä pois.

    Luuk. 23:39

    Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

    Matt. 27:44

    Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00093 kirjoitti:

    Molemmat ristinryövärit herjasivat Jeesusta, koska Jeesus ei auttanut heitä sieltä pois.

    Luuk. 23:39

    Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

    Matt. 27:44

    Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

    Oleellista jokaisen ihmisen kohdalla
    on se, tuleeko hän
    mielenmuutokseen eli kääntymykseen.

    Vain toinen ristinryöväreistä
    tuli mielenmuutokseen,
    ja sai lupauksen paratiisiin pääsystä.

    Äänestä

  • Teuvo. Muistelepa omia syntejäsi edes joskus, edes hiukan. Ja laske kivet pois käsistäsi.

    Äänestä

Paavali kertoo käyneensä "kolmannessa taivaassa".

Kukaan muu ei puhu mitään, että olisi jokin kolmas taivas. Kaikkea se Paavali keksikin.

2. Kor. 12:2

Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Äänestä
  • Luulisi kyllä muistaneensa sellaisen asian, että oliko fyysisessä ruumiissa?

    Noidat pystyy tekemään ns. trippejä, irtaantumaan fyysisestä ruumiista ja muuttamaan itsensä vaikka ihmissudeksi.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Jo Raamatun ensimmäisestä luvusta
    käy ilmi, että on kolme taivasta.

    Yksi näistä on maan ilmakehä.
    Esimerkiksi linnut lentävät taivaalla.
    Toinen on se taivas,
    johon Jumala on asettanut
    auringon, kuun ja tähdet.
    Ja sitten kolmas se,
    jossa Jumala ja esimerkiksi enkelit asuvat.

    Äänestä

Ps. 115:16

Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille.

Äänestä

Uuteen Testamenttiin on tehty kirkolliskokouksissa kompromisseina erinäisiä lisäyksiä ja/tai poistoja alkuperäisiin kirjoituksiin.

Törkein lienee koko Markuksen evankeliumin lopun lisäys, josta on maininta v-92 painoksen viitteessä Mark.16:9 kohdalla:

Jeesus ilmestyy lähimmilleen

9 Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. [16:9--20: Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.]

King James- kännös, lisäys puuttuu.

9 Now when Jesus was risen early the first day of the week, he appeared first to Mary Magdalene, out of whom he had cast seven devils.

Äänestä

Uutta Testamenttia on mulkattu kovasti

Hoviherran suuhunkin on lisätty uskontunnustus kasteen ehtona, vaikka alkuperäisten kirjoituksien mukaan veden löytyminen erämaasta mahdollisti syntisen hoviherran kastamisen kristityksi kotimatkalla Etiopiaan.

Apt.8
36 Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista.]
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.

Äänestä
  • KR 33/38
    Apt.8
    36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
    37 -
    38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

    Äänestä

  • Anonyymi00099 kirjoitti:

    KR 33/38
    Apt.8
    36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
    37 -
    38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

    Svenska Bibeln v. 1917
    36 Och medan de färdades vägen fram, kommo de till ett vatten. Då sade hovmannen: »Se, här finnes vatten. Vad hindrar att jag döpes?»
    37 [1]
    38 Och han lät vagnen stanna; och de stego båda ned i vattnet, Filippus och hovmannen, och han döpte honom

    Äänestä

Saatana oli ex-taivaan ylienkeli, korkein luotu olento, ylistyskuoron johtaja ja asui Jumalan taivaassa, missä ylpistyi korotti itsensä Jumalan veroiseksi.

Sieltä tuli heitetyksi maan päälle ja 1/3 taivaan enkeleistä hänen mukanaan.

Äänestä
  • Joh.3:13
    Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

    Mitään "kolmatta taivasta" ei ole olemassa. Ne on Paavalin hätävalheita sellaiset illuusiot..

    Room. 3:7

    Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

    Ps. 115:16

    Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille.

    1. Tim. 6:16

    Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen. [2. Moos. 33:20; Ps. 102:28, 104:2; Joh. 1:18]

    Äänestä

  • Aloittaja

    Kysymys on
    korkea-arvoisimmasta kerubista.
    Aamuruskon pojasta.

    Hän oli lähimpänä
    Jumalan Valtaistuinta.

    Toki hänen liikkuma-alaansa
    oli koko maailmankaikkeus.

    Mutta hänen päätehtävänsä
    oli Jumalan Valtaistuimen luona
    kolmannessa taivaassa.

    Siis Jumalan taivaissa,
    Jumalan asuinsijassa,
    taivaitten taivaissa.

    Mutta hän halusi korottaa
    itsensä Jumalan vertaiseksi.

    Osa enkelikunnasta asettui
    hänen kannalleen.
    Syttyi sota, jonka hävisivät.

    Aamuruskon pojasta
    oli tullut kaiken kirkkautensa
    menettänyt pimeyden ruhtinas,
    joka heitettiin omiensa kanssa
    Jumalan taivaista maan päälle.

    Tämän joukon päämaja on
    tuonelan syvin kuilu.

    Mutta heidän liikkuma-alaansa
    oli edelleen myös ensimmäinen
    taivas eli maan ilmakehä
    sekä toinen taivas
    eli taivaan avaruus.

    Mutta kolmanteen
    eli Jumalan taivaisiin
    heillä ei enää ollut asiaa,
    joskin vähän väliä
    paholainen on käynyt
    kyläilemässä siellä
    syyttämässä meitä ihmisiä
    synneistämme.

    Mutta kun Jumalan Karitsa
    syntyi maan päälle,
    niin tämä Jumalan Uhrikaritsa
    otti meidän syntimme päälleen
    ja kärsi niistä aiheutuvan tuomion.

    Ja nyt paholainen on voimaton
    syytöksissään.

    Aina kun se syyttää meitä,
    astuu Jumalan teurastettu Karitsa
    esille ja näyttää haavansa,
    jotka sai, kun kärsi tuomion
    ihmiskunnan synneistä.

    Ja tulee hetki,
    jolloin paholainen saa
    lopullisen portti kiellon
    kolmanteen taivaaseen.

    Se heitetään maan päälle niin,
    ettei se enää pääse
    taivaisiin syyttämään
    meitä ihmisiä ollenkaan.

    Näistä tapahtumista
    kerrotaan Ilmestyskirjan
    luvusta 12 alkaen.

    Ja tuolloin maan päällä
    on oleva koko pahan kolminaisuus:

    Itse paholainen
    suurena lohikäärmeenä
    ja ensimmäinen peto
    antikrituksena
    ja toinen peto
    vääränä profeettana.

    Ja tuona aikana
    Jumala ei ole maan päällä
    niinkuin nyt on
    Pyhän Hengen kautta.

    Eli Kristuksen Henki
    on poistunut täältä
    samoin vielä jäljellä oleva
    Kristuksen Ruumis
    eli seurakunta,
    jonka Jeesus noutaa Isän Kotiin
    kolmanteen taivaaseen,
    jossa tapahtuu vihkiminen.

    Pahan kolminaisuuden valta
    maan päällä
    esittämässäni muodossa
    kestää
    3½ vuotta
    eli
    42 kuukautta
    eli
    1260 päivää.

    Mutta muutoin pahan valta
    on ollut vaikuttamassa
    maan päällä siitä alkaen,
    kun Aadam kautta
    synti ja kuolema tuli maailmaan.

    Tämä pahan valta päättyy,
    kun Jeesus palaa vihityn Vaimonsa
    kanssa taivaasta takaisin maan päälle
    ja perustaa Valtakuntansa tänne
    1000 vuoden ajaksi.

    Silloin Jumalan taivaissa oleva
    taivaallinen Jerusalem
    on laskeutunut lähelle
    uudeksi luotavaa maata,
    joka on siis jälleen oleva
    kuin Jumalan puutarha.

    Ja kaikki on muutoinkin toisin
    kuin nyt.

    Ihmiset eivät opettele enää sotimaan,
    eivätkä edes eläimet syö toisiaan.

    Tuhannen vuoden kuluttua
    paholainen päästetään
    vielä kerran vapaaksi,
    ja käy ilmi,
    että 1000 vuoden vankeus
    ei ole sitä miksikään muuttanut.

    Se villitsee maan neljällä
    kulmalla asuvia ihmisiä
    hyökkäämään maan yläpuolella
    olevaan taivaallista Jerusalemia kohti.

    Se häviää tietenkin tuonkin taistelun,
    ja tuomitaan sitten lopullisesti
    tulijärveen.

    Jumala luo uudet taivaat
    ja Uuden maan.

    Ja tämä kaikki on mahdollista
    vain sen tähden,
    että Jumalan Karitsa
    syntyi maan päälle,
    otti päälleen meidän syntimme,
    ja kärsi meille kuuluvan tuomion.

    Jos tätä ei olisi tapahtunut,
    ihmiskunta olisi ikuisesti
    paholaisen vallassa,
    ja tuhoaisi itsensä sodissa.

    Mutta kun meidän pääsiäislampaamme
    teurastettiin Golgatan ristillä,
    tilanne on nyt se,
    että Jeesuksella on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.

    "Minulle on annettu kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä"
    (Matt 28:18)

    Ja tämän valtansa kera
    Hän on meidän kanssamme
    joka päivä
    aikakauden päättymiseen saakka.

    "Ja katso,
    minä olen teidän kanssanne
    joka päivä
    maailman loppuun asti."
    (Matt 28:20)

    Paholainen ei voi meille mitään.

    "Olkaa siis Jumalalle alamaiset;
    mutta vastustakaa perkelettä,
    niin se teistä pakenee."
    (Jaak 4:7)

    Tämä ei tietenkään tarkoita sitä,
    etteikö meillä Jeesuksen omilla
    olisi ahdistus maailmassa.

    Se on taattu,
    kun kerran asumme maailmassa,
    jossa laittomuus on vaikuttanut
    ja vaikuttaa yhä
    Aadamin lankeemuksen
    ensipäivästä alkaen.
    Mutta samasta päivästä alkaen
    meillä on ollut lupaus Vapauttajasta.
    Ja tämä lupaus täyttyi Golgatalla.
    Juuri ennen h-hetkeä Jeesus sanoi:

    "Nyt käy tuomio
    tämän maailman ylitse;
    nyt tämän maailman ruhtinas
    pitää heitettämän ulos.
    Ja kun minut ylennetään maasta,
    niin minä vedän kaikki tyköni."
    (Joh 12:31-32)

    Eli mikään mahti maailmassa
    ei estä ketään tulemasta Pelastajan luo.

    Ja silloin Jumala on ...

    "pelastanut meidät
    pimeyden vallasta
    ja siirtänyt meidät
    rakkaan Poikansa valtakuntaan"
    (Kol 1:13)

    Hyvän Paimenen
    Jeesuksen Kristuksen
    ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan
    lupaus on:

    "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua.
    Ja minä annan heille iankaikkisen elämän,
    ja he eivät ikinä huku,
    eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni."
    (Joh 10:27-28)

    Äänestä

"kolmas taivas" ei mainita missään muualla kuin Paavalin tarinoissa, kun meni "trippinä" noitien tavoin henkiruumiina.

Paavali puhuu kiertäen ja kaartaen asiasta, ei oikein muista olisi itse vai joku tuntematon tyyppi siellä käynyt.

Äänestä
  • Paavali sekoili juuri Korintossa perusteellisesti. Puhui täysin sekavia hurmoskieliä, joista ei pirukaan ottanut selvää, mitä mies tahtoo.

    Olisko sitten tehnyt sitä Markuksen lopun lisäyksen mukaista tosiuskovaisen testiä syömällä vaikka mykkysieniä?

    1. Kor. 14:19

    Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.

    1. Kor. 14:9

    Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.


    2. Kor. 12:2

    Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen-oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.

    Äänestä

  • Anonyymi00105 kirjoitti:

    Paavali sekoili juuri Korintossa perusteellisesti. Puhui täysin sekavia hurmoskieliä, joista ei pirukaan ottanut selvää, mitä mies tahtoo.

    Olisko sitten tehnyt sitä Markuksen lopun lisäyksen mukaista tosiuskovaisen testiä syömällä vaikka mykkysieniä?

    1. Kor. 14:19

    Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.

    1. Kor. 14:9

    Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.


    2. Kor. 12:2

    Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen-oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.

    Paavali oleili Korintossa kymmenisen vuotta. Kirjoitti siellä tunnustuskirjettä valehtelustaan kaukaiseen Romaan. Kuriiri vei kirjeen sinne.

    Room. 3:7

    Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

    Äänestä

Luuk. 16:31

Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

Äänestä

Paavali kirkasti Jumalaa ja taivasta käymällä sytyttämässä valot sinne
"kolmanteen taivaaseen" ?

Room. 3:7

Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

Äänestä
  • Paavali meinasi, että valehtelu ei ole paha asia ollenkaan, saatikka syntiä, jos sen tarkoitusperät on hyvät!

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00109 kirjoitti:

    Paavali meinasi, että valehtelu ei ole paha asia ollenkaan, saatikka syntiä, jos sen tarkoitusperät on hyvät!

    Paavali ei syyllistynyt valehteluun,
    kuten olen edellä jo selvittänyt.

    Mutta Sinä valehtelet koko ajan
    ihan solkenaan.

    Se,
    että hyökkäät juuri Paavalia vastaan,
    johtuu siitä,
    että Jeesus antoi maailmalle tiedoksi
    armon evankeliumin
    juuri Paavalin kautta.

    Tätä evankeliumia ei
    pimeyden ruhtinas ja valheen isä kestä.

    Mutta se ei voi sille mitään.
    Pimeys ei voi saada valtaansa Valkeutta.

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Paavali ei syyllistynyt valehteluun,
    kuten olen edellä jo selvittänyt.

    Mutta Sinä valehtelet koko ajan
    ihan solkenaan.

    Se,
    että hyökkäät juuri Paavalia vastaan,
    johtuu siitä,
    että Jeesus antoi maailmalle tiedoksi
    armon evankeliumin
    juuri Paavalin kautta.

    Tätä evankeliumia ei
    pimeyden ruhtinas ja valheen isä kestä.

    Mutta se ei voi sille mitään.
    Pimeys ei voi saada valtaansa Valkeutta.

    Paavali: " Sillä jos Jumalan totuus tulee MINUN VALHEENI kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?

    Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare?

    SvenskaBibeln kääntää, ettäPaavali oli luonteeltaan epärehellinen...min lögnaktighet...
    eikä se ihmisen perusluonne siitä miksikään muutu.

    On arvioitu, että Paavalin puheista 80% on kelvollista opetusta, mutta sinne sekaan on laitettu 20% valheita.

    Eihän se lopun ajan eksytys muute väkevä eksytys olisikaan, jos joku ei olisi saanut tehtäväkseen sitä kirjoituksiin lisätä.

    Äänestä

  • Anonyymi00110 kirjoitti:

    Paavali: " Sillä jos Jumalan totuus tulee MINUN VALHEENI kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?

    Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare?

    SvenskaBibeln kääntää, ettäPaavali oli luonteeltaan epärehellinen...min lögnaktighet...
    eikä se ihmisen perusluonne siitä miksikään muutu.

    On arvioitu, että Paavalin puheista 80% on kelvollista opetusta, mutta sinne sekaan on laitettu 20% valheita.

    Eihän se lopun ajan eksytys muute väkevä eksytys olisikaan, jos joku ei olisi saanut tehtäväkseen sitä kirjoituksiin lisätä.

    For if the truth of God hath more abounded through my lie unto his glory; why yet am I also judged as a sinner?

    Thayer's Greek Lexicon

    Sana "lie, valhe, valheellisuus, epärehellisyys."


    Translitteroitu


    Strongin koodi

    ψευσμα


    pseusma psyoos'-mah


    5582

    Sanan tausta


    Sanaluokka

    from 5574


    subst. (neut.)

    King James Version käännökset sanasta

    AV-lie 1

    Merkitys

    1) a falsehood, a lie

    2) the perfidy by which a man by sinning breaks faith with God

    Äänestä

  • Anonyymi00111 kirjoitti:

    For if the truth of God hath more abounded through my lie unto his glory; why yet am I also judged as a sinner?

    Thayer's Greek Lexicon

    Sana "lie, valhe, valheellisuus, epärehellisyys."


    Translitteroitu


    Strongin koodi

    ψευσμα


    pseusma psyoos'-mah


    5582

    Sanan tausta


    Sanaluokka

    from 5574


    subst. (neut.)

    King James Version käännökset sanasta

    AV-lie 1

    Merkitys

    1) a falsehood, a lie

    2) the perfidy by which a man by sinning breaks faith with God

    Paavalin kirjoitukset tulisikin jakaa aikaan ennen ja jälkeen Saatanan enkelin saamisen aikaan, jolloin sitä valhetta enemmän esiintyy.

    Äänestä

Valehtelun synti vaivasi Pavalia.

Room. 7:17

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Så är det nu icke mer jag som gör sådant, utan synden, som bor i mig.

Now then it is no more I that do it, but sin that dwelleth in me.

Äänestä
  • Paavali yritti vierittää syyn valehtelustaan lihojen ja vanhojen aatamien syyksi.

    Ei ne ihmiset lihat mitään ajattele, kyllä ihmisen pitää ottaa itse vastuu kaikista omista synneistään.

    Äänestä

  • Anonyymi00114 kirjoitti:

    Paavali yritti vierittää syyn valehtelustaan lihojen ja vanhojen aatamien syyksi.

    Ei ne ihmiset lihat mitään ajattele, kyllä ihmisen pitää ottaa itse vastuu kaikista omista synneistään.

    Paavali kehitti ns. dualistisen ihmisen käsitteen, jossa ajattelee ja tekee päätöksiä erikseen Henki ja erikseen liha.


    Kyllä ihminen on yksi kokonaisuus, elävä sielu = body, mind, spirit,
    kuten VT:ssä sanotaan. Ei ihmisen pelkkä liha mitään ajattele, eikä päätä.

    Pyhä Henki ja paha hurmoshenki, ei ole ihmisessä yhtä aikaa.

    Molemmilla Sauleilla oli sama kohtalo.

    1. Sam. 16:14

    Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.

    Paavalin saama Saatanan enkeli on henkiolento. Enkelit on palvelukseen lähetettyjä henkiä.

    2. Kor. 12:7

    Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.

    King James
    And lest I should be exalted above measure through the abundance of the revelations, there was given to me a thorn in the flesh, the messenger of Satan to buffet me, lest I should be exalted above measure.

    Äänestä

  • Anonyymi00115 kirjoitti:

    Paavali kehitti ns. dualistisen ihmisen käsitteen, jossa ajattelee ja tekee päätöksiä erikseen Henki ja erikseen liha.


    Kyllä ihminen on yksi kokonaisuus, elävä sielu = body, mind, spirit,
    kuten VT:ssä sanotaan. Ei ihmisen pelkkä liha mitään ajattele, eikä päätä.

    Pyhä Henki ja paha hurmoshenki, ei ole ihmisessä yhtä aikaa.

    Molemmilla Sauleilla oli sama kohtalo.

    1. Sam. 16:14

    Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.

    Paavalin saama Saatanan enkeli on henkiolento. Enkelit on palvelukseen lähetettyjä henkiä.

    2. Kor. 12:7

    Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.

    King James
    And lest I should be exalted above measure through the abundance of the revelations, there was given to me a thorn in the flesh, the messenger of Satan to buffet me, lest I should be exalted above measure.

    Ei se paha henki ollut mikään mykkä henki, eikä mikään puinen eikä metallinen piikki Paavalin takalistossa, kuten asia halutan nopeasti naurahtaen ohittaa.

    Äänestä

Saatanan enkelistä eli demonista käytetään myös synonyymia "PISTIN"....

2. Kor. 12:7

Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani PISTIN , Saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Ap. t. 26:14

Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia PISTINTÄ vastaan.'

Äänestä
  • Saatanan enkeli antoi Paavalille valtavat fyysiset voimat, joilla hän pelotteli ihmisiä.

    Fil. 3:4

    vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

    1. Kor. 9:26

    Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Saatanan enkeli antoi Paavalille valtavat fyysiset voimat, joilla hän pelotteli ihmisiä.

    Fil. 3:4

    vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

    1. Kor. 9:26

    Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.

    Paavali olisi pystynyt yhdellä nyrkinluönnillä tappamaan sekä Ananiaan että Safiiran.

    Äänestä

Ei ne viisaat Juutalaiset silloinkaan kaikkia Paavalin oppeja uskoneet.
He vertasivat niitä aikaisempiin kirjoituksiin.
Paavali sai vain osan heistä seuraajikseen uusilla opeillaan.

1. Kor. 1:12

Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". [Keefas on Pietarin arameankielinen nimi]

Ap. t. 17:11

Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.

Äänestä
  • Aloittaja

    Ap.t 17

    Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga.
    2. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,
    3. selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus".
    4. Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.
    5. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan eteen.
    6. Mutta kun he eivät heitä löytäneet, raastoivat he Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet,
    7. ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan".
    8. Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, tulivat he levottomiksi.
    9. Ja nämä ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät.
    Paavali ja Silas Bereassa
    10. Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
    11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
    12. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.
    13. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he sinnekin yllyttämään ja kiihoittamaan kansaa.

    Kirjoitukset vahvistivat
    Paavalin sanoman oikeaksi.

    Nuo kansaa kiihoittaneet juutalaiset
    siis tekivät väärin.

    Äänestä

Paavali repi ja hajotti seurakuntia omilla keksimillään uusilla opeilla.

Vain osa lähti seuraamaan Paavalia. Sitä alalahkoa kutsutaankin "Paavalismiksi".

1. Kor. 1:12

Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen".

Äänestä
  • Korinttolaiskirjeitä oli alunperin aikakin neljä kappaletta.

    Mutta ne ovat olleet Paavalin kannalta niin kuumaa tavaraa, että kaksi niistä on hävitetty.

    Äänestä

  • Anonyymi00121 kirjoitti:

    Korinttolaiskirjeitä oli alunperin aikakin neljä kappaletta.

    Mutta ne ovat olleet Paavalin kannalta niin kuumaa tavaraa, että kaksi niistä on hävitetty.

    Paavali matki Korintossa vaikuttanutta Delfoin oraakkelia puhumalla samalla tavalla sekavilla hurmoskielillä glossolaliaa.
    Paavali käytti samaa tekniikkaa kuin Oraakkeli. Erityiset siihen tehtään vihinyt selittäjät yrittivät muuttaa hurmoskielisen molotuksen ymmärrettävään muotoon.

    Äänestä

  • Anonyymi00123 kirjoitti:

    Paavali matki Korintossa vaikuttanutta Delfoin oraakkelia puhumalla samalla tavalla sekavilla hurmoskielillä glossolaliaa.
    Paavali käytti samaa tekniikkaa kuin Oraakkeli. Erityiset siihen tehtään vihinyt selittäjät yrittivät muuttaa hurmoskielisen molotuksen ymmärrettävään muotoon.

    Paavali kirjoitti Korintossa ollessaan tunnustuskirjettä valehtelustaan Roomaan. Kuriiri vei kirjeen sinne. Paavalilla oli Rooman kansalaisuus, joten ilmeisesti haki sieltä tukea toiminnalleen.

    Room. 3:7

    Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

    Äänestä

  • Aloittaja

    Ei Paavali mitään repinyt,
    eikä valhetellut.

    Sen tekivät ihmiset,
    jotka valehtelivat Paavalista
    ja väänsivät kieroon
    Paavalin opetukset.

    "Sentähden, rakkaani,
    pyrkikää tätä odottaessanne siihen,
    että teidät havaittaisiin
    tahrattomiksi ja nuhteettomiksi,
    rauhassa, hänen edessänsä;
    ja lukekaa meidän Herramme
    pitkämielisyys pelastukseksi,
    josta myös meidän
    rakas veljemme Paavali
    hänelle annetun viisauden mukaan
    teille on kirjoittanut;
    niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään,
    kun hän niissä puhuu näistä asioista,
    vaikka niissä tosin on
    yhtä ja toista vaikeatajuista,
    jota tietämättömät ja vakaantumattomat
    vääntävät kieroon
    niinkuin muitakin kirjoituksia,
    omaksi kadotuksekseen."
    (2 Piet 3:14-16)

    Äänestä

Factat on factoja. Ei niitä pidä muuksi muuttaa, koskee ne ketä tahansa Raamatun henkilöä.

Paavali itse kehuu valehtelevansa Roomaan kirjoittamassaan kirjeessä.

Room. 3:7

Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?

Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare?

For if the truth of God hath more abounded through my lie unto his glory; why yet am I also judged as a sinner?

ει γαρ η αληθεια του θεου εν τω εμω ψευσματι επερισσευσεν εις την δοξαν αυτου τι ετι καγω ως αμαρτωλος κρινομαι

Äänestä
  • Sekin tiedetään, että Paavali kirjoitti tunnustuskirjettä valehtelustaan ollessaan pitkään Korintossa. Joten Korinttolaiskirjeet kannattaa tutkia tarkasti ja verrata niitä muuhun Raamatun ilmoitukseen.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)

    Paavali yritti saada hyväksyntää valehtelulleen väittämällä että kaikki muutkin valehtelee.


    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00132 kirjoitti:

    Paavali yritti saada hyväksyntää valehtelulleen väittämällä että kaikki muutkin valehtelee.


    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)

    Ei yrittänyt.

    Esillä olleessa katkelmassa
    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Siis Israelin kansalle säädetyn
    ympärileikkauksen tähden
    on Jumalan Sana
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Ympärileikkaus ja sittemmin
    Mooseksen lain kautta
    tulleet ankarat säädökset
    varjeli Israelin kansan
    paholaisen valtaan joutumiselta
    ja sen myötä täystuholta,
    vaikka itse asiassa kaikki
    Egyptistä liikkeelle lähteneet
    Moosesta ja Aaronia myöten
    Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
    jäivätkin taipaleelle
    eivätkä luvattua saavuttaneet.

    Jumalan uskollisuutta
    heidän epäuskonsa
    ei kuitenkaan estänyt,
    ja niin näemme Mooseksenkin
    kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

    Siis vaikka koko liikkeelle
    lähtenyt Egyptistä vapautettu
    Jumalan kansa on ollut uskoton,
    ei se estä Jumalaa
    olemasta uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Ei yrittänyt.

    Esillä olleessa katkelmassa
    Paavali puhuu ympärileikkauksesta.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellinen Jeesuksen lammas
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Siis Israelin kansalle säädetyn
    ympärileikkauksen tähden
    on Jumalan Sana
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Ympärileikkaus ja sittemmin
    Mooseksen lain kautta
    tulleet ankarat säädökset
    varjeli Israelin kansan
    paholaisen valtaan joutumiselta
    ja sen myötä täystuholta,
    vaikka itse asiassa kaikki
    Egyptistä liikkeelle lähteneet
    Moosesta ja Aaronia myöten
    Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta
    jäivätkin taipaleelle
    eivätkä luvattua saavuttaneet.

    Jumalan uskollisuutta
    heidän epäuskonsa
    ei kuitenkaan estänyt,
    ja niin näemme Mooseksenkin
    kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa.

    Siis vaikka koko liikkeelle
    lähtenyt Egyptistä vapautettu
    Jumalan kansa on ollut uskoton,
    ei se estä Jumalaa
    olemasta uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija"
    (Room 3:4)

    Paavali puhui yhtä ja teki toista.

    Yritti saada Juutalaisia luopumaan ympärileikkauksen ikuisesta liitosta omilla tulkinnoillaan.

    Mutta teki toisin kuin puhui.

    Ap. t. 16:3

    Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00134 kirjoitti:

    Paavali puhui yhtä ja teki toista.

    Yritti saada Juutalaisia luopumaan ympärileikkauksen ikuisesta liitosta omilla tulkinnoillaan.

    Mutta teki toisin kuin puhui.

    Ap. t. 16:3

    Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.

    Paavali ei suinkaan yrittänyt
    saada juutalaisia luopumaan
    ympärileikkauksesta.

    Äänestä

Svenska Bibeln v. 1917 kääntää, että Paavali oli luonteeltaan epärehellinen..min lögnaktighet....

Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare?

Äänestä
  • Aloittaja

    Olen jo moneen otteeseeen selvittänyt,
    mitä Paavali Tuossa sanoo.

    Hän ei millään kielellä sano
    olevansa epärehellinen.

    Äänestä

Jo se facta, että Paavalissa asusteli koko ajan Saatanan enkeli eli demoni pitäisi saada hälytyskellot soimaan.

King James -käännöksen mukaan demoni oli Saatanan viestinnän ammattilainen "The messenger of Satan" -niminen demoni.

2. Kor. 12:7

And lest I should be exalted above measure through the abundance of the revelations, there was given to me a thorn in the flesh, the messenger of Satan to buffet me, lest I should be exalted above measure.

Demonille ei annettu lupaa nousta lentoon, se oli Paavalin mukana kaikilla lähetysmatkoilla aina Roomassa tapahtuneeseen pahaan äkkikuolemaan asti.

2. Kor. 12:8

Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

Äänestä
  • Saatanan demonin täytyi asua Paavalissa koko ajan, koska hän vainosi ja tappoi kristittyjä, kuten Jumalanmiehen

    Stefanoksen, joka näki Jeesuksen taivaassa.

    Ap. t. 7:55

    Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella.

    Äänestä

  • Aloittaja

Paavali oli fyysisesti vahva ja vaarallinen mies. Mistään fyysisestä heikkoudesta ei ollut kysymys.

Paavali kehui fyysisillä voimillaan ja nyrkkeilijän lahjoillaan.

Fil. 3:4

vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

1. Kor. 9:26

Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.

Äänestä
  • Siihen aikaan nyrkkeily on tappolaji. Mitään nyrkkeilyhanskoja ei käytetty.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Paavali ei tapellut kenenkään kanssa,
    eikä tappanut ketään.

    Hän kylläkin luvalla otti kiinni kristittyjä,
    luullen näin palvelevansa Jumalaa.

    Mutta sitten hän kohtasi Jeesuksen.
    Ja siitä lähtien hän itse oli vainottu
    ja muun muassa kivitettiin kuoliaaksi.

    Äänestä

Paavali oli murhamies ja valehteli tarvittaessa. On iso riski lähteä seuraamaan Paavalia.

Paavali yritti saada hyväksyntää omille valehtelulleen väittämällä että kaikki muutkin valehtelee.

Ps. 116:11

Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".

Room. 3:7

Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?
----------------------------------------------------------------------------------
Ps. 119:163

Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.

Äänestä

Ei kaikki ihmiset valehtele. On niitä rehellisiä ihmisiäkin.

Ilm. 14:5

Valhetta ei heidän suustaan ole kuultu, he ovat puhtaita ja virheettömiä.

Äänestä
  • Aloittaja

    Paavali kuului jo
    fariseuksena joukkoon,
    josta käytettiin nimitystä
    - täydelliset.

    Hän oli siis jo
    ennen Jeesuksen kohtaamista
    lain vanhurskauteen nähden
    nuhteeton.

    Ja tätä hän tarkoitti puhuessaan
    lihaansa luottamisesta.

    Mutta tämän saavuttamansa vanhurskauden
    hän hylkäsi kohdattuaan Jeesuksen,
    tullakseen osalliseksi siitä Vanhurskaudesta,
    joka tulee uskon kautta.

    Äänestä

Jumalan Karotsa tuli pelastamaan KOKO maailman ja onnistui siinä. Te evankeliumin päälle paskojat, jotka julistatte toista evankeliumia, jonka mukaan näin ei tapahtunut, sotkette sanakieroilullanne ja pitkillä jorinoillanne Totuuden.

Äänestä
  • Aloittaja

    Tiit 3:3-7

    Olimmehan mekin ennen
    ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia,
    elimme pahuudessa ja kateudessa,
    olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

    Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme,
    hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,

    pelasti hän meidät,
    ei vanhurskaudessa tekemiemme
    tekojen ansiosta,

    vaan laupeutensa mukaan
    uudestisyntymisen peson ja
    Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

    jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin
    meidän Vapahtajamme
    Jeesuksen Kristuksen kautta,

    että me vanhurskautettuina
    hänen armonsa kautta
    tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi
    toivon mukaan.

    Äänestä

Paavalissa oli valheen ja murhan henki koko ajan kun hänessä oli Saatanan henkiolento, joka piti miestä otteessaan aina Roomassa tehtyyn teloitukseen asti.

Demoni ei lähtenyt pois, ei noussut lentoon rukouksista huolimatta.

2. Kor. 12:8

Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

King James
For this thing I besought the Lord thrice, that it might depart from me.

Molempien Saulien kohtalo oli ihan samanlainen.

1. Sam. 16:14

Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.

Demoni ilotteli puhumalla hurmoskielillä glossolaliaa Korintossa käyttäen Paavalin äänielimiä.

1. Kor. 14:19

Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.

1. Kor. 14:9

Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.

Saatana on ilmavallan hallitsija, joka puhuu tuulesta.

Kuningas Saul hurmosteli kotonaan.

1. Sam. 18:10

Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.

Äänestä
  • Ap. t. 19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?"

    Äänestä

  • Anonyymi00138 kirjoitti:

    Ap. t. 19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?"

    Saulus Tarsolainen oli paha mies. Murhasi Stefanoksen ja piilotteli väärällä nimellä ulkomailla monta vuotta ettei olisi saatu kiinni.

    Room. 7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä PAHAA mitä en tahdo, minä teen.

    Paavali ei mahtanut mitään hänessä asuvalle Saatanan enkelille "The messenger of Satan" -nimiselle demonille. (King James -käännös).

    Äänestä

  • Anonyymi00139 kirjoitti:

    Saulus Tarsolainen oli paha mies. Murhasi Stefanoksen ja piilotteli väärällä nimellä ulkomailla monta vuotta ettei olisi saatu kiinni.

    Room. 7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä PAHAA mitä en tahdo, minä teen.

    Paavali ei mahtanut mitään hänessä asuvalle Saatanan enkelille "The messenger of Satan" -nimiselle demonille. (King James -käännös).

    Paavali oli mahdollisesti koko murhakoplan johtaja, koska hän sai määräyksiä niistä.

    Ap. t. 22:20

    Silloinkin, kun Stefanos, sinun todistajasi, surmattiin, minä olin paikalla, hyväksyin kaiken ja vartioin hänen murhaajiensa vaatteita.'

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00138 kirjoitti:

    Ap. t. 19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?"

    Heitä nyt jo pistimesi pois.

    Mikä olikaan tuo pistin,
    joka piti Paavalin nöyränä.

    Ensinnäkään se ei ollut synti.
    Ei edes kiusaus.
    Sillä Paavali oli tullut
    Vanhurskauden palvelijaksi,
    niinkuin kaikki
    uudestisyntyneet uskovat ovat.

    "synnistä vapautettuina
    olette tulleet
    vanhurskauden palvelijoiksi!"
    (Room 6:18)

    Eli olemme Paavalin kanssa
    vapautetut synnistä.

    Emme ole enää synnin orjia.
    Olemme kirjaimellisesti kääntäen
    vanhurskauden orjia.
    Aikaisemmin oli toisin päin.

    "kun olitte synnin palvelijoita,
    niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."
    (Room 6:20)

    Ja taas kirjaimellisesti kääntäen
    olimme synnin orjia.

    Mielenmuutos on ollut
    kynnys astumiselle
    Jumalan Valtakuntaan
    eli Jumalan hallitusvallan alle.

    Haluamme palvella Häntä
    eli antaa itsemme eläväksi pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    Ja Jeesus kutsui
    Paavalin pakanain apostoliksi.

    Jeesus lähetti Ananiaan kertomaan,
    minkälaiseksi uhriksi Paavali tulisi.

    "Mutta Herra sanoi hänelle:
    'Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää kärsimän
    minun nimeni tähden'."
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja sitten Paavali kertoo,
    minkälainen tuo pistin
    eli kärsimys ihan konkreettisesti
    hänen lihaansa rusikoivana
    on ollut
    tässä palvelutehtävässä
    Kristuksen orjana.

    "Ja etten
    niin erinomaisten ilmestysten tähden
    ylpeilisi,
    on minulle annettu lihaani
    pistin,
    saatanan enkeli,
    rusikoimaan minua,
    etten ylpeilisi.
    Tämän tähden olen
    kolmesti rukoillut Herraa,
    että se erkanisi minusta.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Minun armossani on sinulle kyllin;
    sillä minun voimani tulee
    täydelliseksi heikkoudessa'.
    Sentähden minä
    mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
    että Kristuksen voima
    asettuisi minuun asumaan.
    Sentähden minä olen mielistynyt
    heikkouteen,
    pahoinpitelyihin,
    hätään,
    vainoihin,
    ahdistuksiin,
    Kristuksen tähden;
    sillä kun olen heikko,
    silloin minä olen väkevä."
    (2 Kor 12:7-10)

    Äänestä

  • kalamos kirjoitti:

    Heitä nyt jo pistimesi pois.

    Mikä olikaan tuo pistin,
    joka piti Paavalin nöyränä.

    Ensinnäkään se ei ollut synti.
    Ei edes kiusaus.
    Sillä Paavali oli tullut
    Vanhurskauden palvelijaksi,
    niinkuin kaikki
    uudestisyntyneet uskovat ovat.

    "synnistä vapautettuina
    olette tulleet
    vanhurskauden palvelijoiksi!"
    (Room 6:18)

    Eli olemme Paavalin kanssa
    vapautetut synnistä.

    Emme ole enää synnin orjia.
    Olemme kirjaimellisesti kääntäen
    vanhurskauden orjia.
    Aikaisemmin oli toisin päin.

    "kun olitte synnin palvelijoita,
    niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."
    (Room 6:20)

    Ja taas kirjaimellisesti kääntäen
    olimme synnin orjia.

    Mielenmuutos on ollut
    kynnys astumiselle
    Jumalan Valtakuntaan
    eli Jumalan hallitusvallan alle.

    Haluamme palvella Häntä
    eli antaa itsemme eläväksi pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    Ja Jeesus kutsui
    Paavalin pakanain apostoliksi.

    Jeesus lähetti Ananiaan kertomaan,
    minkälaiseksi uhriksi Paavali tulisi.

    "Mutta Herra sanoi hänelle:
    'Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää kärsimän
    minun nimeni tähden'."
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja sitten Paavali kertoo,
    minkälainen tuo pistin
    eli kärsimys ihan konkreettisesti
    hänen lihaansa rusikoivana
    on ollut
    tässä palvelutehtävässä
    Kristuksen orjana.

    "Ja etten
    niin erinomaisten ilmestysten tähden
    ylpeilisi,
    on minulle annettu lihaani
    pistin,
    saatanan enkeli,
    rusikoimaan minua,
    etten ylpeilisi.
    Tämän tähden olen
    kolmesti rukoillut Herraa,
    että se erkanisi minusta.
    Ja hän sanoi minulle:
    'Minun armossani on sinulle kyllin;
    sillä minun voimani tulee
    täydelliseksi heikkoudessa'.
    Sentähden minä
    mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
    että Kristuksen voima
    asettuisi minuun asumaan.
    Sentähden minä olen mielistynyt
    heikkouteen,
    pahoinpitelyihin,
    hätään,
    vainoihin,
    ahdistuksiin,
    Kristuksen tähden;
    sillä kun olen heikko,
    silloin minä olen väkevä."
    (2 Kor 12:7-10)

    Pistin on Saatanan enkelistä käytetty synonyymi, samaa tarkoittava sana.

    2. Kor. 12:7

    Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, Saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

    Ap. t. 26:14

    Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'

    Enkelit on palvelukseen lähetettyjä henkiä. Pahoja henkiä kutsutaan demoneiksi.

    Mistään fyysisestä heikkoudesta ei ollut kysymys. Saatanan enkeli on henkiolento, demoni, jolla ei ole mitään fyysistä ruumista, ei puisia tai metallisia piikkejä, eikä pistimiä.
    Demoni oli Paavalin mukana lähetysmatkoilla aina Roomassa tapahtuvaan pahaan äkkikuolemaan asti.

    Fil. 3:4

    vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

    Äänestä

  • Anonyymi00141 kirjoitti:

    Pistin on Saatanan enkelistä käytetty synonyymi, samaa tarkoittava sana.

    2. Kor. 12:7

    Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, Saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

    Ap. t. 26:14

    Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'

    Enkelit on palvelukseen lähetettyjä henkiä. Pahoja henkiä kutsutaan demoneiksi.

    Mistään fyysisestä heikkoudesta ei ollut kysymys. Saatanan enkeli on henkiolento, demoni, jolla ei ole mitään fyysistä ruumista, ei puisia tai metallisia piikkejä, eikä pistimiä.
    Demoni oli Paavalin mukana lähetysmatkoilla aina Roomassa tapahtuvaan pahaan äkkikuolemaan asti.

    Fil. 3:4

    vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,

    Paavali oli heitetty Saatanan kuritettavaksi koko lopun elämän ajaksi.

    1. Kor. 15:56

    Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.

    Paavali viittaa saamaansa Saatanan enkeliin, kun sanoo, että synti asuu hänessä.

    Room. 7:20

    Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

    King James käännöksen mukaan Paavalin saama Saatanan enkeli oli Saatanan viestinnän ammattilainen, ei mikään mykkä henki, vaan oikein "The messenger of Satan" -niminen demoni.

    And lest I should be exalted above measure through the abundance of the revelations, there was given to me a thorn in the flesh, The messenger of Satan to buffet me, lest I should be exalted above measure.


    Thayer's Greek Lexicon

    Sana


    Translitteroitu


    Strongin koodi 4566

    σαταν


    Satan sat-an'

    Sanan tausta

    Sanaluokka

    of Hebrew origin 07854 שטן, cf 4567


    subst. (name, mask.)

    King James Version käännökset sanasta

    AV-Satan 1

    Merkitys

    1) adversary (one who opposes another in purpose or act), the name given to

    1a) the prince of evil spirits, the inveterate adversary of God and Christ

    1a1) he incites apostasy from God and to sin

    1a2) circumventing men by his wiles

    1a3) the worshippers of idols are said to be under his control

    1a4) by his demons he is able to take possession of men and inflict them with diseases

    1a5) by God's assistance he is overcome

    1a6) on Christ's return from heaven he will be bound with chains for a thousand years, but when the thousand years are finished he will walk the earth in yet greater power, but shortly after will be given over to eternal punishment

    1b) a Satan-like man

    Äänestä

  • Anonyymi00142 kirjoitti:

    Paavali oli heitetty Saatanan kuritettavaksi koko lopun elämän ajaksi.

    1. Kor. 15:56

    Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.

    Paavali viittaa saamaansa Saatanan enkeliin, kun sanoo, että synti asuu hänessä.

    Room. 7:20

    Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

    King James käännöksen mukaan Paavalin saama Saatanan enkeli oli Saatanan viestinnän ammattilainen, ei mikään mykkä henki, vaan oikein "The messenger of Satan" -niminen demoni.

    And lest I should be exalted above measure through the abundance of the revelations, there was given to me a thorn in the flesh, The messenger of Satan to buffet me, lest I should be exalted above measure.


    Thayer's Greek Lexicon

    Sana


    Translitteroitu


    Strongin koodi 4566

    σαταν


    Satan sat-an'

    Sanan tausta

    Sanaluokka

    of Hebrew origin 07854 שטן, cf 4567


    subst. (name, mask.)

    King James Version käännökset sanasta

    AV-Satan 1

    Merkitys

    1) adversary (one who opposes another in purpose or act), the name given to

    1a) the prince of evil spirits, the inveterate adversary of God and Christ

    1a1) he incites apostasy from God and to sin

    1a2) circumventing men by his wiles

    1a3) the worshippers of idols are said to be under his control

    1a4) by his demons he is able to take possession of men and inflict them with diseases

    1a5) by God's assistance he is overcome

    1a6) on Christ's return from heaven he will be bound with chains for a thousand years, but when the thousand years are finished he will walk the earth in yet greater power, but shortly after will be given over to eternal punishment

    1b) a Satan-like man

    Saatanan enkeli on demoni, ei mikän puinen tai metallinen piikki.

    1a4) by his demons he is able to take possession of men and inflict them with diseases

    Äänestä

Demoni ei lähtenyt pois Paavalista rukouksista huolimatta.

2. Kor. 12:8

Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.

Äänestä

Jeesuksen veli ja Jerusalemin seurakunnan johtaja Jaakob varoittaa luottamasta hokemaan, että "yksin uskosta" tultaisiin vanhurskaaksi.

Jaak. 2:20

Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?

Raamatussa sana usko ja uskollisuus eli Jumalan käskyjen totteleminen tarkoittaa samaa asiaa.

Pelkän käännyttämällä aikaansaadun uskon irrottaminen irralliseksi autuuttavaksi asiaksi on kohtalokas harhaoppi.

Irtousko ja irtohenget ovat monen eksytyksen perusrakennelma.

Äänestä
  • Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.

    Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhiseli lahkosaarnajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemeen uskoon.

    Äänestä

  • Anonyymi00145 kirjoitti:

    Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.

    Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhiseli lahkosaarnajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemeen uskoon.

    Raamatun mukaan riivaajatkin uskoo Jeesukseen ja tunnustaa hänet Korkeimman Jumalan Pojaksi.

    Villitsevät henget voivat kaataa ihmisen selälleen lahkon kokouksissa.

    Luuk. 8:28

    Jeesuksen nähdessään hän parkaisi, heittäytyi hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Minä pyydän: älä kiduta minua!" [Luuk. 4:41; Jaak. 2:19]

    "Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!"

    Monista lähti myös pahoja henkiä, jotka huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta Jeesus nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät, että hän oli Messias.

    Äänestä

  • Anonyymi00147 kirjoitti:

    Raamatun mukaan riivaajatkin uskoo Jeesukseen ja tunnustaa hänet Korkeimman Jumalan Pojaksi.

    Villitsevät henget voivat kaataa ihmisen selälleen lahkon kokouksissa.

    Luuk. 8:28

    Jeesuksen nähdessään hän parkaisi, heittäytyi hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Minä pyydän: älä kiduta minua!" [Luuk. 4:41; Jaak. 2:19]

    "Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!"

    Monista lähti myös pahoja henkiä, jotka huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta Jeesus nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät, että hän oli Messias.

    Jatkuva Jeesuksen nimen hokeminen pitäisikin saada hälytyskellot soimaan.

    Matt.7
    21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
    22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
    23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Eli jos ihminen asettaa sivuun
    Jeesuksessa tarjolla olevan uskon,
    niin hän ei koe
    uudestisyntymisen ihmettä,
    jossa Jumala ottaa pois
    pahan ja epäuskoisen sydämen
    ja antaa tilalle Uuden Sydämen
    eli Uuden Hengen hänen sisimpäänsä.

    Tällainen ihminen ei ole tullut vielä
    siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
    jossa hän on
    asettanut uskonsa eli luottamuksensa
    Jeesukseen,
    vaan hän yrittää pelastua
    tekojensa kautta.

    Mutta jos tämä
    sydämen ympärileikkaus
    on tapahtunut,
    niin sitten on edessä toinen
    uskon haaste.

    Tartumme kiinni siihen
    iankaikkiseen elämään
    tässä ja nyt,
    joka meille on varattu.
    Ja nyt puhutaan kutsumuksesta.

    Pelastus on yksin armosta.
    Mutta kutsumuksen
    ottaminen vastaan
    edellyttää tarttumista kiinni
    juuri siihen Elämään,
    joka on minua varten räätälöity.

    Paavali oli kohdannut Jeesuksen.
    Ananias johdatti Paavalin sisälle
    uskonelämän alkeita läpi käyden
    ja kastoi Paavalin.

    Ja heti perään Paavali
    täyttyi Pyhällä Hengellä.

    Mutta Ananiaalla oli myös viesti siitä,
    mitä näiden alkeiden jälkeen tapahtuu.
    Sana Jeesukselta Paavalille:

    "Mene;
    sillä hän on minulle valittu ase,
    kantamaan minun nimeäni
    pakanain ja kuningasten
    ja Israelin lasten eteen.
    Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
    kuinka paljon hänen pitää
    kärsimän minun nimeni tähden"
    (Ap.t 9:15-16)

    Ja niin Ananias meni Paavali luokse,
    ja hoiti alkeet eli uskoontulon kuntoon,
    mutta erityisesti valmisti Paavalin
    tuon kutsumuksensa todeksi elämiseen.

    Ja siihen Paavali tarttui kiinni kaksin käsin.
    Ja myöhemmin ohjasi Timoteusta
    tekemään samoin
    omassa kutsumuksessaan.

    Siis Jeesus pelastaa.
    Ja me olemme jo
    armosta pelastetut uskon kautta
    ja meissä on Pyhän Hengen sinetti
    lunastuksen päivään saakka.

    Mutta jos haluamme palvella Jeesusta
    tässä ja nyt kutsumuksessamme,
    niin meidän täytyy jatkuvasti
    uskoa eli luottaa Häneen.

    Ilman tätä luottamusta
    emme suoriudu tehtävästämme.
    Ja silloin uskoamme ei seuraa teot,
    jotka olisivat hyödyksi muille ihmisille
    niin että hekin tulisivat uskosta osallisiksi.

    Jokaisella uskovalla on Jeesuksen usko.
    Siitä me elämme.
    Uskosta, jonka Jeesus vaikuttaa.

    Mutta me emme vaikuta
    maailmassa niinkuin pitäisi,
    jos uskomme ei saa aikaiseksi tekoja
    vaan pysyy toimettomana eli kuolleena.

    On siis kaksi eri asiaa
    - uskoon tuleminen
    - uskon teot

    Seuraavassa on toteutunut
    uskovaksi tuleminen.

    "Hänessä on teihinkin,
    sittenkuin olitte kuulleet
    totuuden sanan,
    pelastuksenne evankeliumin,
    uskoviksi tultuanne
    pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti"
    (Ef 1:13)

    Tuossa tilanteessa oli tietenkin läsnä
    Jeesus Kristus Henkensä kautta.

    Ja Jeesuksessa oli se usko,
    joka ympäröi meidät ja sai
    meidät kääntymään Hänen puoleensa
    tulemaan Hänen tykönsä.

    Me tulimme yhdeksi Hänen kanssaan
    ja nyt me elämme Hänen uskossaan.

    "minä elän,
    en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa;
    ja minkä nyt elän lihassa,
    sen minä elän Jumalan Pojan uskossa"
    (Gal 2:20)

    Ja meidät on siis tuosta
    hetkestä alkaen sinetöity
    Hänen yhteyteensä.

    Pyhä Henki ei lähde meistä pois.
    Mutta me voimme kyllä murehduttaa
    meissä asuvaa Pyhää Henkeä.

    "Mikään rietas puhe
    älköön suustanne lähtekö,
    vaan ainoastaan sellainen,
    mikä on rakentavaista
    ja tarpeellista
    ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
    Älkääkä saattako murheelliseksi
    Jumalan Pyhää Henkeä,
    joka on teille annettu sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Kaikki katkeruus
    ja kiivastus
    ja viha
    ja huuto
    ja herjaus,
    kaikki pahuus
    olkoon kaukana teistä.
    Olkaa sen sijaan
    toisianne kohtaan
    ystävällisiä,
    hyväsydämisiä,
    anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
    niinkuin Jumalakin on Kristuksessa
    teille anteeksi antanut."
    (Ef 4:29-32)

    hannetila on,
    jos paitsi elämme Kristuksessa
    myös vaellamme Hänessä.

    Ja silloin me olemme Hänessä
    kykeneväisiä kaikkeen siihen,
    mitä Hänkin teki maan päällä.

    Eli meillä on jo lahjana saatu
    iankaikkinen elämä.

    Me vaellamme Valkeudessa
    ja tulemme tällä Tiellä
    osallisiksi Jumalallisesta luonnosta.

    Ja silloin me voimme
    osoittaa uskossamme
    kaikkea ihanaa
    hyveistä Rakkauteen saakka.

    "niin pyrkikää juuri sentähden
    kaikella ahkeruudella
    osoittamaan
    uskossanne
    avuja,
    avuissa
    ymmärtäväisyyttä,
    ymmärtäväisyydessä
    itsenne hillitsemistä,
    itsenne hillitsemisessä
    kärsivällisyyttä,
    kärsivällisyydessä
    jumalisuutta,
    jumalisuudessa
    veljellistä rakkautta,
    veljellisessä rakkaudessa
    yhteistä rakkautta."
    (2 Piet 1:5-7)

    Emme pelkästään nauti
    Elämästä Jeesuksen omana
    vaan saamme osallistua
    työhön ja vaivaan
    Hänen kanssaan.

    "Sillä jos teillä on nämä
    ja ne yhä enenevät,
    niin ne eivät salli teidän olla
    toimettomia eikä hedelmättömiä
    meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
    Jolla sitävastoin ei niitä ole,
    se on sokea, likinäköinen,
    on unhottanut puhdistuneensa
    entisistä synneistänsä.
    Pyrkikää sentähden, veljet,
    sitä enemmän tekemään
    kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi;
    sillä jos sen teette,
    ette koskaan lankea;
    sillä näin teille runsain määrin
    tarjotaan pääsy
    meidän Herramme ja Vapahtajamme
    Jeesuksen Kristuksen
    iankaikkiseen valtakuntaan.
    (2 Piet 1:8-11)

    äin myös palvelemme
    Valtakunnassaan.

    Äänestä

Pyhä Henki ja Paavalin saama Saatanan enkeli ei ole ihmisessä yhtä aikaa.

Pyhä Henki poistuu kun Saatanan enkeli tulee ihmiseen.

Molemmilla Sauleilla oli ihan sama kohtalo.

1. Sam. 16:14

Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.

Äänestä
  • 2. Kor. 12:7

    Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin Saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

    Äänestä

  • Anonyymi00150 kirjoitti:

    2. Kor. 12:7

    Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin Saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

    Jeesus varoitti oikeita apostoleita hänen kuolemansa jälkeen ilmestyvistä valejeesuksista, pelkistä henkijeesuksista ja uusista itsensä apostoliksi nimittävistä suuruuksista.

    Matt.24: 24 Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.

    Äänestä

  • Anonyymi00151 kirjoitti:

    Jeesus varoitti oikeita apostoleita hänen kuolemansa jälkeen ilmestyvistä valejeesuksista, pelkistä henkijeesuksista ja uusista itsensä apostoliksi nimittävistä suuruuksista.

    Matt.24: 24 Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.

    Paavali ei kuulu joukkoon.

    Ei siellä ole mitään Tarsolaisten murhamiesten portteja.

    Ilm. 21:12

    Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. [21:12,13: Hes. 48:31-34]

    Ilm. 21:14

    Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

    Äänestä

  • Anonyymi00152 kirjoitti:

    Paavali ei kuulu joukkoon.

    Ei siellä ole mitään Tarsolaisten murhamiesten portteja.

    Ilm. 21:12

    Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. [21:12,13: Hes. 48:31-34]

    Ilm. 21:14

    Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

    Paavali ei ole Jeesuksen eli Karitsan apostoli.

    Äänestä

  • Anonyymi00150 kirjoitti:

    2. Kor. 12:7

    Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin Saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

    Ilm. 9:10 "Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla....

    Äänestä

  • Anonyymi00154 kirjoitti:

    Ilm. 9:10 "Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla....

    Saatanan enkelit on yksiä perkeleitä. Joka sellaisen saa, niin siitä ei mitään hyvää seuraa.

    Äänestä

Aloittaja

Keskustelumme aihe on
JUMALAN KARITSA

Luukkaan tallennus tositapahtumista
osoittaa, että kysymyksessä on
UHRIKARITSA

Seimessä maannut pieni poikavauva
oli paikalla, jonka paimenet tiesivät
kuuluvan nimenomaan uhrikaritsalle.

Jumalan varhainen lupaus
Aadamin syntiinlankeemuksen päivänä
oli vihdoin toteutumassa.

Käärme eli paholainen oli pistävä
Jumalan ainosyntyistä Poikaa
Jumalan Uhrikaritsaa kantapäähän.

Mutta samalla tämä Vaimon siemen
olisi murskaava käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Sekä Maria että Joosef
tiesivät molemmat,
että Jeesuksen isä
on Jumala taivaassa.

Mutta he eivät oikein osanneet
orientoitua siihen.

Ja niin kun Luukas on
Jeesuksen syntymän jälkeen
tallentanut välähdyksen
Jeesuksen lapsuudesta,
12-vuotias poikalapsi,
joutuu kysymään heiltä,
että tiesiväthän he asian.

"Ja kolmen päivän kuluttua
he löysivät hänet pyhäköstä,
jossa hän istui
opettajain keskellä
kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
Ja kaikki,
jotka häntä kuulivat,
ihmettelivät hänen
ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
Ja hänet nähdessään
hänen vanhempansa hämmästyivät,
ja hänen äitinsä sanoi hänelle:
'Poikani,
miksi meille näin teit?
Katso,
sinun isäsi ja minä
olemme huolestuneina etsineet sinua.'
Niin hän sanoi heille:
'Mitä te minua etsitte?
Ettekö tienneet,
että minun pitää niissä oleman,
mitkä minun Isäni ovat?'"
(Luuk 2:46-49)

Marian mieleen varmasti palautui
vanha Simeonin sanat:

"Ja Simeon siunasi heitä
ja sanoi Marialle,
hänen äidilleen:
'Katso,
tämä on pantu
lankeemukseksi ja nousemukseksi
monelle Israelissa
ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
- ja myös sinun sielusi lävitse
on miekka käyvä
että monen sydämen ajatukset
tulisivat ilmi'."
(Luuk 2:34-35)

Siis pistin ei käy pelkästään
Jeesuksen läpi.
Se käy myös Marian sydämen läpi.

Ja Jeesus itse ilmoitti,
että myös hänen omansa
joutuvat kärsimään.

"ja sanoi:
'Ihmisen Pojan
pitää kärsimän paljon
ja joutuman vanhinten
ja ylipappien ja kirjanoppineiden
hyljittäväksi
ja tuleman tapetuksi
ja kolmantena päivänä
nouseman ylös'.
Ja hän sanoi kaikille:
'Jos joku tahtoo
minun perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä
ja ottakoon
joka päivä ristinsä
ja seuratkoon minua'."
(Luuk 9:22-23)

Siis ei pelkästään niin,
että Jeesus joutuu kärsimään
ristin pistämiset
ja miekka käy Jeesuksen äidin
sydämen läpi,
vaan kaikki Jeesuksen omat
joutuvat vainottaviksi.

Hänen omillansa on siis
sama ahdistus maailmassa,
mikä hänelläkin oli.
Joka päivä
joudumme ottamaan ristimme,
jos tahdomme Häntä seurata.

Kuitenkin kaikessa tässä kärsimyksessä,
Hänen omansa saavat olla
turvallisella mielellä.

"Maailmassa teillä on ahdistus;
mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman."
(Joh 16:33)

Paavali sai tästä ristinkantamisesta
ja ahdistuksesta jättipotin.

Se kuului hänen kutsumukseensa.
Ilman sitä kärsimyksen taakkaa,
hän ei voisi voittaa maailmaa Kristukselle.
Se oli pakanain apostolin tehtävään
kuuluva bonus, jota ei voinut välttää.

Samaa saivat kokea muutkin
apostolit,
mutta vähemmässä määrin.

"He ovat hebrealaisia;
minä myös.
He ovat israelilaisia;
minä myös.
He ovat Aabrahamin siementä;
minä myös.
He ovat Kristuksen palvelijoita
- puhun kuin mieltä vailla -
minä vielä enemmän.
Olen nähnyt vaivaa enemmän,
olen ollut useammin vankeudessa,
minua on ruoskittu ylen paljon,
olen monta kertaa ollut
kuoleman vaarassa.
Juutalaisilta olen viidesti saanut
neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
kolmesti olen saanut raippoja,
kerran minua kivitettiin,
kolmesti olen joutunut haaksirikkoon,
vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
olen usein ollut matkoilla,
vaaroissa virtojen vesillä,
vaaroissa rosvojen keskellä,
vaaroissa heimoni puolelta,
vaaroissa pakanain puolelta,
vaaroissa kaupungeissa,
vaaroissa erämaassa,
vaaroissa merellä,
vaaroissa valheveljien keskellä;
ollut työssä ja vaivassa;
paljon valvonut,
kärsinyt nälkää ja janoa,
paljon paastonnut,
kärsinyt vilua ja alastomuutta.
Ja kaiken muun lisäksi
jokapäiväistä tunkeilua luonani,
huolta kaikista seurakunnista.
Kuka on heikko,
etten minäkin olisi heikko?
Kuka lankeaa,
ettei se minua polttaisi?
Jos minun kerskata täytyy,
niin kerskaan heikkoudestani.
Herran Jeesuksen Jumala ja Isä,
joka on ylistetty iankaikkisesti,
tietää,
etten valhettele."
(2 Kor 11:22-31)

Tämä oli Paavalin kuvaus
siitä pistimestä,
jolla häntä rusikoitiin.

Jeesuksen kohdalla
tuo paholaisen riepottelu
alkoi heti kasteen jälkeen.

Ja tuo pistely jatkui
aina ristinkuolemaan saakka.

Mutta juuri silloin,
kun Jeesus antoi henkensä,
hän oli voittanut paholaisen.

Ja nyt meidän tehtävämme
on julistaa evankeliumi
Jumalan Karitsasta.

Paholainen jatkaa samaan
tapaan kuin ennenkin,
kun ei muuta osaa.

Jeesus ja opetuslapset
ja sittemmin Paavali
kärsivät koko ajan
tunkeilusta/mellakasta.

Ja samaa häirintää paholainen
käyttää edelleen,
ettei Sanoma
Jumalan Karitsasta pääsisi esiin.

Äänestä
  • Paavali oli paha mies.
    Toi talibaanien opit Korinton seurakuntaan, mistä niitä on levitetty muuallekin.

    Paavali käytti lampaiden keritsimiä, joilla ajoi naiset karvattomiksi, jos eivät pitäneet huntua ja burkaa.

    1. Kor. 11:6

    Sillä ellei vaimo anna itsiänsä peittää, niin kerittäkään myös hänen hiuksensa; vaan että se on ruma, että vaimon pitäis keritty eli ajeltu oleman, niin peittäkään päänsä.

    Äänestä

  • Anonyymi00156 kirjoitti:

    Paavali oli paha mies.
    Toi talibaanien opit Korinton seurakuntaan, mistä niitä on levitetty muuallekin.

    Paavali käytti lampaiden keritsimiä, joilla ajoi naiset karvattomiksi, jos eivät pitäneet huntua ja burkaa.

    1. Kor. 11:6

    Sillä ellei vaimo anna itsiänsä peittää, niin kerittäkään myös hänen hiuksensa; vaan että se on ruma, että vaimon pitäis keritty eli ajeltu oleman, niin peittäkään päänsä.

    Paavali oli melkoinen sovinisti. Siksi samanhenkiset miehet ylistää häntä.

    1. Kor. 14:35

    Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.

    Äänestä

  • Paavalin kirkastama totuus kihahtaa helposti päähän.

    Room.3:7
    Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä.

    Svenska Bibeln v. 1917 kääntää, että Paavali oli luonteeltaan epärehellinen... min lögnaktighet ..
    Eikä ihminen sille perusluonteelleen mitään voi. Usein ne piirteet vain vahvistuvat kun ihminen vanhenee.

    Esim. "lögnaktig" käännöksestä, viittaa valheelliseen oppiin

    Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom .

    Det vi ser här är en lögnaktig dogmatism som helt och hållet strider mot EU-medborgarnas önskemål.
    Tässä on tekeillä valheellinen oppi, joka on suoralla törmäyskurssilla Euroopan kansalaisten toiveiden kanssa.

    Äänestä

  • Anonyymi00157 kirjoitti:

    Paavali oli melkoinen sovinisti. Siksi samanhenkiset miehet ylistää häntä.

    1. Kor. 14:35

    Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.

    Uskiksissa on paljon vanhoja ukon kalsoja, jotka ei enää pysty muuhun naisten suhteen, kuin väheksymään heitä.

    Äänestä

Jeesus varoitti valejeesuksista ja itse itsensä apostoliksi julistavista eksyttäjistä, joita ilmestyy hänen noustua taivaaseen.

Matt.24:24 "Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.

Äänestä
  • Jeesuksen seurassa kulkeneet oikeat Karitsan apostolit olivat oikeita pakanoinen apostoleita.

    Heidät Jeesus käski ja valtuutti kastamaan ja opettamaan kaikki maailman kansat omikseen.

    Matt.28
    18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
    19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

    Äänestä

  • Anonyymi00160 kirjoitti:

    Jeesuksen seurassa kulkeneet oikeat Karitsan apostolit olivat oikeita pakanoinen apostoleita.

    Heidät Jeesus käski ja valtuutti kastamaan ja opettamaan kaikki maailman kansat omikseen.

    Matt.28
    18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
    19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

    Herra kun ei tee mitään ilmoittamatta siitä etukäteen omille lähimmille ystävilleen.

    Jeesus ei puhunut mitään, että oikeiden apostoleiden joukkoon ilmestyy Paavalin kaltainen suuruus.

    Joh. 15:15

    En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

    Äänestä

  • Jeesus oli valemessias. Käytti hölmön kansan odotusta hyväksi kuin putin.
    Brändäsi itseään härskisti sillä Lasarus-tempulla.

    Äänestä

Aloittaja

Jumalan Karitsa on syntynyt.

12-vuotiaana Hän itse
hiukan ihmetellen kyselee
vanhemmiltaan sitä,
että kai he tiesivät,
että Hän on Jumalan Poika.

Seuraava rajapyykki on
siihen tehtävään astuminen,
jota varten Hän oli tullut maailmaan.

Tehtävä oli niin suuri,
että Johannes Kastajan piti
ensin raivata tietä Jeesukselle.

Ja kuten Jeesuksen palvelijat aina,
niin tietenkin myös Johannes Kastaja
joutui kärsimään tehtävänsä
uskollisesta hoitamisesta.

Hän sanoi kaikille,
että heidän oli tehtävä parannus.
Herodeksellekin.

Ja tämä johti vankeuteen.
Mutta vielä vankilassa ollessaan
Johannes Kastaja sai julistaa Herodekselle.

Mutta paholainen kuitenkin käytti
tilaisuutta hyväksi.
Survoi pistimellään Johannes Kastajaa
niin voimakkaasti, että tämä lähetti
opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta,
onko Hän Messias,
vai pitääkö heidän toista odottaman.

Ja Jeesus käski kertoa
Johannekselle, mitä näkevät.

"Menkää ja kertokaa Johannekselle,
mitä olette nähneet ja kuulleet:
sokeat saavat näkönsä,
rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat,
kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään,
köyhille julistetaan evankeliumia.
Ja autuas on se,
joka ei loukkaannu minuun."
(Luuk 7:22)

Johannes Kastaja tunnistaa tapahtumat
Jesajan ennustuksen toteutumiseksi.

Mikään vakuuttelu ei olisi
poistanut epäilyä.
Vain Jumalan Sana sen saattoi tehdä.

Paholainen ei voinut enää
tällä tavalla pistellä Johannes Kastajaa.

Mutta koska Herodes ei luopunut synnistään,
oli paholaisen helppo järjestellä
asioita Herodeksen rakastajattaren
eli Herodeksen veljen vaimon kautta niin,
että miekka iskee pään Johannekselta.

Johannes Kastaja oli saanut
tämän maailman ruhtinaalta
saman kohtalon kuin
niin monet profeetat ennen häntä.

Mutta Hänen palvelustehtävänsä
oli suurin kaikista.

Ennen häntä profeetat
olivat vain ennustaneet Messiaasta.

Johannes Kastaja oli
kastanut Messiaan
ja osoittanut maailmalle,
että tässä Hän nyt on.

Houkutus olisi ollut suuri
asettua itse Messiaan paikalle.

Tehdä samoinkuin
Aamuruskon poika aikoinaan
Jumalan Paratiisissa
kolmannessa taivaassa
halusi asettaa itsensä istumaan
Jumalan Pojan paikalle.

Mutta tähän ei Johannes langennut,
vaikka kaikki kansa odotti
hänen olevan Messias.

"Mutta kun kansa yhä odotti
ja kaikki ajattelivat sydämessään
Johanneksesta,
eikö hän itse ehkä ollut Kristus,
niin Johannes vastasi kaikille sanoen:
'Minä kastan teidät vedellä,
mutta on tuleva minua väkevämpi,
jonka kengänpaulaakaan
minä en ole kelvollinen päästämään;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisut aittaansa,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa.'
Antaen myös monia muita kehoituksia
hän julisti kansalle evankeliumia."
(Luuk 3:16-18)

Huippukohta oli se,
kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen.

Enkeli oli kertonut Marialle ja Joosefille,
että Jeesus on Jumalan Poika.

Paimenet ymmärsivät kaikesta,
että Jeesus on Jumalan Karitsa.

Nyt Isä itse laskeutuu paikalle,
ja julistaa,
että Tämä on Hänen Poikansa.

"Kun siis kaikkea kansaa kastettiin
ja myöskin Jeesus
oli saanut kasteen ja rukoili,
niin tapahtui,
että taivas aukeni
ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä
ruumiillisessa muodossa,
niinkuin kyyhkynen,
ja taivaasta tuli ääni:
'Sinä olet minun rakas
Poikani;
sinuun minä olen mielistynyt'. "
(Luuk 3:21-22)

Ja sitten Jeesus aloittaa
palvelutehtävänsä.

Ensimmäiseksi Henki
johdataa Hänet perkeleen kiusattavaksi.

Paholainen saa rusikoida Jeesusta
siihen pisteeseen saakka,
että Jeesus oli ihmisenä kuollut
kaiken jälkeen,
jos enkeli taivaasta ei olisi tullut
ja tehnyt hänelle palvelusta.

Eikä paholainen suinkaan lopettanut
siihen, vaan palasi tietenkin takaisin,
ja muun muassa villitsi koko kansanjoukon
raahaamaan Jeesusta kuolonsyöksyyn.

"Tämän kuullessaan kaikki,
jotka olivat synagoogassa,
tulivat kiukkua täyteen
ja nousivat
ja ajoivat hänet ulos kaupungista
ja veivät hänet
sen vuoren jyrkänteelle asti,
jolle heidän kaupunkinsa
oli rakennettu,
syöstäkseen hänet alas.
Mutta hän lähti pois
käyden heidän keskitsensä."
(Luuk 4:28-30)

Perkele oli joka käänteessä
Jeesuksen ympärillä pistimensä kanssa.
Päämääränä oli saada
Jeesus luopumaan siitä tehtävästä,
jota varten Hän oli tullut.
Hän oli tullut Jumalan Karitsaksi
maan päälle.

Ja tämän tehtävän täyttymisen
paholainen yritti estää loppuun asti.

Siihen asti,
että Jeesus huuri ristillä:
TÄYTETTY/MAKSETTU

Ja vasta nyt Jeesus UhriKaritsana
suostui antamaan henkensä.

Ei kukaan sitä Häneltä ottanut.
Hän antoi sen.
Meidän edestämme.

Ja niin tuona Pääsiäisenä
toteutui lopullisesti se,
että Jumalan Karitsa
otti pois maailman synnin.

Niinkuin Johannes Kastaja
oli sanonut ensiesittelyssään:

"Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin"
(Joh 1:29)

Ja sitten
päättää todistuksensa
sanoen:

"tämä on Jumalan Poika"
(Joh 1:34)

Äänestä

Jeesukselle sattui ja tapahtui ihan kaikenlaista.
Liekö kaikki tottakaan.

Äänestä
  • Jeesus yritti kovasti olla oman aikansa sometyrkky.
    Sortui uraa luodessaan jopa Lasarus ja eilinen kala-tasoisiin koijauksiin.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi00166 kirjoitti:

    Jeesus yritti kovasti olla oman aikansa sometyrkky.
    Sortui uraa luodessaan jopa Lasarus ja eilinen kala-tasoisiin koijauksiin.

    Ei yrittänyt.
    Päinvastoin.

    Hän paransi sairaita,
    ja varoitti parannettuja
    ankarasti kertomasta muille.

    Mutta he eivät voineet olla kertomatta.
    Ja seurauksena oli Jeesuksen työn
    eli evankeliumin julistamisen estyminen.

    "Ja hänen tykönsä tuli
    pitalinen mies,
    rukoili häntä,
    polvistui ja sanoi hänelle:

    'Jos tahdot,
    niin sinä voit minut puhdistaa'.

    Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi,
    ja ojentaen kätensä
    hän kosketti häntä
    ja sanoi hänelle:

    'Minä tahdon; puhdistu'.

    Ja kohta pitali lähti hänestä,
    ja hän puhdistui.
    Ja varoittaen häntä ankarasti
    hän laski hänet heti menemään
    ja sanoi hänelle:

    'Katso,
    ettet puhu tästä kenellekään mitään,
    vaan mene ja näytä itsesi papille
    ja uhraa puhdistumisestasi se,
    minkä Mooses on säätänyt,
    todistukseksi heille'.

    Mutta mentyään pois
    tämä rupesi laajalti julistamaan
    ja asiasta tietoa levittämään,
    niin ettei Jeesus enää saattanut
    julkisesti mennä kaupunkeihin,
    vaan oleskeli niiden ulkopuolella
    autioissa paikoissa;
    ja kaikkialta tultiin hänen tykönsä."

    (Mark 1:40-45)

    Ja murheellista on
    tässäkäkin keskustelussa
    Jumalan Karitsasta
    kaikki tyrkyt ja törkyt,
    jotka eivät liity ollenkaan
    siihen ilosanomaan,
    josta olen keskustelun herättänyt.

    Äänestä

Jeesus oli Saunatontun poika.

Äänestä

Aikansa paroni von Munhausen.

Äänestä
Aloittaja

Raamattu alkaa sanalla:

בראשית (bəreshit)

Suomeksi:

Alussa / Esikoisessa

Siis kirjaimellisesti kääntäen:

"Esikoisen kautta loi
Jumala taivaat ja maan.

Tuon sanan kaksi ensimmäistä kirjainta
arameasta suomeksi käännettynä:

בר = Poika

Raamatun ydin on
Sanoma Pojasta.

Ja kun on Poika,
niin täytyy tietenkin olla myös Isä.

Siis meille ilmoitetaan
Pojan kautta heti alkuunsa
että on ISÄ ja POIKA.

Tuo sama kirjainyhdistelmä
hepreasta suomeksi käännettynä:

בר = Jyvä

Kirjoitusten loppupuolella
Poika itse sanoo:

”Hetki on tullut,
että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos ei nisun jyvä putoa maahan
ja kuole, niin se jää yksin;
mutta jos se kuolee,
niin se tuottaa paljon hedelmää.”

Siis meille ilmoitetaan
jo Raamatun
kahden ensimmäisen kirjaimen myötä se,
että Kirjoitusten ydinsanoma on,
että Poika kuolee.

Raamatun punainen lanka on
alusta loppuun saakka se,
että Poika tulee kuolemaan
niinkuin nisun Jyvä putoaa maahan.

Pelastuksen evankeliumi on kätkettynä jo
Raamatun ensimmäisten
kahden kirjaimen muodostamassa ilmoituksessa.

Raamatun ensimmäisen Sanan
(בראשית = Alussa / Esikoisessa)
kaksi ensimmäistä kirjainta paljastivat,
että on Isä ja Poika.

Isän luona oli Poika.
Mutta tämä oli tarvittaessa kuoleva
nisunjyvän lailla.

Kun ristinkuoleman aika lähestyi,
Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen
Isän kodista.

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että minä menen
valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen
valmistamaan teille sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”

Ja sieltähän Poika oli tullut.

”Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
…
Ja Sana tuli lihaksi,
ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä”

Siis alussa Poika oli tuossa Isän kodissa.
Sitten Hän tuli lihaksi ristinkuolemaa varten.

Pojan eli Esikoisen
– jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla –
matka Isän kotoa ristille on paljastettu
jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
joka alkaa kirjaimella/kuvalla

ב -> Talo / Koti

ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

ת -> Risti

Raamatun ensimmäisestä Sanasta
löytyy siis edellä kuvatulla tavalla
ilmoitus Isästä ja Pojasta
ja evankeliumista,
jonka mukaan Pojan tulisi tarvittaessa
kuolla nisunjyvän lailla
pelastaakseen luomansa ihmisen.

Tuo ensimmäinen sana
todellakin pitää sisällään
myös ilmoituksen siitä,
että juuri Poika
eli Hän, joka on
– Alku ja Loppu
– Ensimmäinen ja Viimeinen,
– Alfa ja Omega
on ollut luoja eli luomisteon suorittaja.

Hän loi ihanuuden,
jonka kruunuksi ja valtiaaksi loi ihmisen.

Tuon ensimmäisen sanan alkuosa
ja taas oikealta vasemmalle lukien on
ברא
Ja tuo tarkoittaa luomista.

Nuo Raamatun kolme ensimmäistä kirjainta
tuossa Raamatun ensimmäisessä sanassa
ovat myös Raamatun toinen Sana kokonaisuudessaan.

ברא = loi

Eli Raamatun ensimmäisen sanan alkuosa
kertoo ihanasta luomakunnasta.

Mutta loppuosa eli viimeiset kolme kirjainta kertovat
synnin turmelemasta luomakunnasta.
Tuo loppuosa tarkoittaa ohdaketta tai orjantappuraa.

שית = Ohdake/Orjantappura

Ja juuri tämä oli synnin seuraus.
Jumalan luoma maa,
josta Aadam oli otettu,
alkoi kasvaa ohdaketta,
ja Jeesuksen täytyi ottaa
tuo maailman synti päällensä
ja orjantappurakruunu päähänsä.

Siten kuin edellä kerroin
Pojan eli Esikoisen
jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla
matka Isän kotoa ristille on paljastettu
jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
joka alkaa kirjaimella/kuvalla

ב -> Talo / Koti

ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

ת -> Risti

Eli Jeesus kulki tuon matkan
ensin taivaasta alas maan päälle
ja sitten kuoleman ja tuonelan voittaneena
takaisin Isän Kotiin.
Tuon matkan
eli ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin
jää kirjainyhdistelmä

ראשי -> Pää

Tuo Raamatun ensimmäisen Sanan ydin
rosh tarkoittaa Päätä.
Se on tuossa taivutusmuodossa roshi

Eli matkan ensimmäinen vaihe Isän kotoa ristille
vaati sen, että Pojan päähän iskettiin orjantappurakruunu,
johon tuon ensimmäisen Sanan jälkiosa viittasi.

Mutta matkan toinen vaihe
takaisin Isän kotiin
merkitsi sitä,
että Poika asetettiin kaiken Pääksi
siihen asemaan,
mihin Raamatun ensimmäisen Sanan alkuosa
viittasi puhuen Luojasta.
Paavali kirjoitti:

”Ja kaikki hän on asettanut
hänen jalkainsa alle
ja antanut hänet kaiken pääksi”

Raamatun ensimmäinen Sana
sisältää siis kätketysti
erittäin tarkan kuvauksen siitä
Pelastuksen evankeliumista,
joka ikuisista ajoista asti
on ollut siltä varalta,
että Jumalan kuvaksi luotu Aadam
joutuisi pahan valtaan
niinkuin sitten kävikin,
ja Isä joutuisi lähettämään
oman ainokaisen Poikansa
rinnaltaan maan päälle
Viimeiseksi Aadamiksi,
joka ottaa päälleen
Aadamin ja koko Aadamin suvun synnin.

”Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!”

Raamatun
ensimmäisistä kirjaimista alkaen
Jumalan Sana on ilmoitus
Jumalan Pojasta - Jumalan Karitsasta.

Äänestä
  • Lisäilet omiasi.

    Pyhä Henki mainitaan, mutta ei Jeesusta luomisen yhteydessä.

    Jumalan Henki liikkui vetten yllä.

    Jeesuksesta kerrotaan luomisen osallistujana vasta Uudessa Testamentissa.

    Äänestä

  • Anonyymi00170 kirjoitti:

    Lisäilet omiasi.

    Pyhä Henki mainitaan, mutta ei Jeesusta luomisen yhteydessä.

    Jumalan Henki liikkui vetten yllä.

    Jeesuksesta kerrotaan luomisen osallistujana vasta Uudessa Testamentissa.

    Neh. 9:6

    Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. Kumartaen rukoilevat sinua taivaan tähtien joukot.

    [Jes. 37:16] "Herra Sebaot, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan.

    Äänestä

  • Anonyymi00171 kirjoitti:

    Neh. 9:6

    Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. Kumartaen rukoilevat sinua taivaan tähtien joukot.

    [Jes. 37:16] "Herra Sebaot, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan.

    Luominen
    1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

    Jeesus ei kutsu itseään Jumalaksi.

    Luuk. 18:19

    Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.

    Äänestä

Jeesus oli tosi ihminen, ihmisen poika,
mutta kasteessa Jumala synnytti Jeesuksen omaksi pojakseen.

Hepr. 1:5

Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: -- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. [Ps. 2:7; Ap. t. 13:33; Hepr. 5:5 | 2. Sam. 7:14]

Äänestä
  • Jes. 44:24

    Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka YKSINÄNI jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani?

    25 joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

    Äänestä

  • Anonyymi00174 kirjoitti:

    Jes. 44:24

    Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka YKSINÄNI jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani?

    25 joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

    1. Joh. 4:2

    Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.

    2. Joh. 7

    Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.

    Äänestä

Toki Tooraa lukevat ja opiskelleet Juutalaiset olisivat tunnistaneet Jeesuksen Jumalan Pojaksi, jos siitä olisi selkeästi Vanhassa Testamentissa kirjoitettu. Siitähän se juuri johtui, etteivät monet Juutalaiset siihen selitykseen uskoneet.

Mutta ei se tee tyhjäksi sitä, että Juutalaiset ovat koko ajan Jumalan valittuja ja omaisuuskansa, vaikka heidä historiassa on erilaisia vaiheita.

Suuri osa kuitenkin Juutalaisista uskoi Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Messias.

Eivät he kaikki Jeesusta hylänneet, kuten usein kuulee selitettävän.


Joh. 1:49

Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!"

Äänestä
  • Korvausteologia opettaa, että kaikki Juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen. Mutta se ei pidä paikkaansa.

    Korvausteologia eli supersessionismi tarkoittaa teologista ajatusta, jonka mukaan kristillinen kirkko tai seurakunta olisi ottanut Israelin eli juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana ja ottanut Israelille kuuluvat lupaukset.

    Korvausteologisen käsityksen mukaan juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kristityt korvasivat juutalaiset valittuna kansana. Näin ollen Jumalan Vanhassa testamentissa antamat lupaukset koskivat Jeesuksen sovitustyön jälkeen kristittyjä juutalaisten sijaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00177 kirjoitti:

    Korvausteologia opettaa, että kaikki Juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen. Mutta se ei pidä paikkaansa.

    Korvausteologia eli supersessionismi tarkoittaa teologista ajatusta, jonka mukaan kristillinen kirkko tai seurakunta olisi ottanut Israelin eli juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana ja ottanut Israelille kuuluvat lupaukset.

    Korvausteologisen käsityksen mukaan juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kristityt korvasivat juutalaiset valittuna kansana. Näin ollen Jumalan Vanhassa testamentissa antamat lupaukset koskivat Jeesuksen sovitustyön jälkeen kristittyjä juutalaisten sijaan.

    Lopulta Jumala pelastaa kaikki Israelilaiset tekemiensä lupauksien perusteella, mitkä monet lupaukset ovat ikuisia armon lupauksia. Jumala ei peru eikä kadu lupauksiaan.

    Room. 11:26

    Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.

    Äänestä

Aloittaja

Raamatun ensimmäinen virke
kokonaisuudessaan
ja myös Sana Sanalta
pitää sisällään moninkertaisen
ilmoituksen Jeesuksesta,
Jumalan Pojasta.

Heti ensimmäinen Sana
tarkoittaa Esikoista,
ja kätkee sisäänsä myös
ilmoituksen siitä,
että Hän on Jumalan Karitsa.

Raamatun toisessa jakeessa
Korostuu Jumalan Henki,
joka on Kristuksen Henki.

Jeesus on
ensimmäisenä päivänä
sekasorron keskelle kutsuttu Valkeus,

Hän Jumalan Poikana
tekee kaiken,
kuuden päivän aikana
sitä mukaa
kuin Isä Jumala sanoo,
mitä tehdään.

Ja kun sitten siirrytään
ensimmäiseen jatkokertomukseen,
(Gen 2:4 - 4:26)
Jeesus on se
Ikuinen Elämä,
joka kätkeytyy
Elämän puun hedelmään,
jonka Aadam ohitti,
ja söi viereisestä puusta,
joka toi kuoleman.

Jeesus on Jumala,
joka teurasti eläimen,
jonka nahasta teki vaatteet
Aadamille ja Eevalle
ja näin pelasti heidät,
kuolemalta tuona päivänä,
ja antoi lupauksen
Vaimon Siemenestä,
joka Hän itse olisi oleva,
ja Jumalan Karitsana
teurastettaisiin syntiemme tähden
ja näin murskaisi pahan vallan.

Hänen nimensä on
Alku ja Loppu,
kuten Raamatun viimeisessä
kirjassa esittäytyy,
ja Hän on Pää(henkilö)
Raamatun alusta loppuun saakka
Sana Sanalta.

Raamatun ensimmäinen Sana
tulee sanasta,
joka tarkoittaa Päätä,
joka hallitsee.

Alkutekstissä oleva ilmaisu
bəreshit
tulee sanajuuresta
rosh
jolla ilmaistaan pää
tarkoittaen
ensimmäistä ja korkeinta,
joka hallitsee kaikkea muuta
siihen liittyvää.

Niin kuin ihmisen tai eläimen pää
hallitsee sen ruumista,
tai
kansakunnan pää
kansaansa,
ylempänä kaikkea muuta
kuin vuoren huippu,
tai korkeudessa ja ylhäisyydessä
kuin tähti taivaalla.

Englanniksi sanan
- reshit
käännösvastineena
käytetään muun muassa
sanoja
- chief
- beginning

Eli Raamatun ensimmäinen sana
bəreshit
on hyvin sisältörikas,
eikä tarkoita vain ajan alkupäätä.

Raamattu puhuu koko ajan
tuosta Persoonasta,
joka Raamatun viimeisessä kirjassa
vielä moneen kertaan
sanoo olevansa
Alku ja Aamen.

Hän on Jumalan ainokainen Poika,
ainutsyntyinen Jumala,
joka vielä Raamatun
viimeisessä luvussakin
sanoo olevansa
Alku ja Loppu
nelinkertaisella todistuksella
Jumalauudestaan.

"MINÄ OLEN
Alfa ja Omega
Ensimmäinen ja Viimeinen
Alku ja Loppu"

(Ilm 22: 13)

Äänestä

Pysytään nyt vaan totuudessa.

Jes.44:24

Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! Yksinäni minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta.

Äänestä
  • Raamatun mukaan Jeesus syntyi kun Maria niminen nuori nainen sikisi eli tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä täällä maan päällä.

    Luuk. 1:35

    Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.

    Kyse ei ollut inkarnaatiosta, mikä on Hinduismin oppeja.

    2. Joh. 7

    Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.

    Äänestä

Jes.44:24

24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! YKSINÄNI minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta. [Job 9:8]

Biblia 1776
24 Näitä sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun äitis kohdusta valmistanut on: minä olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat YKSINÄNI venytän, ja levitän maan ILMAN APULAISTA.

Svenska Bibeln 1917
24 Så säger HERREN, din förlossare, han som danade dig redan i moderlivet: »Jag, HERREN, är den som för allt, den som ensam utspänner himmelen och utan någons hjälp breder ut jorden.

Äänestä

Kalamos ja moni muu kikkailee teksteistä erilleen irottamillaan yksittäisillä sanoilla lisäilemällä niihin piilomerkityksiä.

1. Tim. 6:4

niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,

Äänestä
  • Eikö niin pääse profeetaksi?

    Äänestä

  • Anonyymi00183 kirjoitti:

    Eikö niin pääse profeetaksi?

    Kaikilla erioppisilla uskonlahkoilla on valmiina etukäteen omat opinkappaleet, joihin ne poimivat sopivia jakeita, yksittäisä sanoja jne. ja näin yrittävät pakottaa Raamattua oman oppinsa taakse taakse.

    Jenkkilahkoilla on omat käännökset ja painokset, omat raamatut ja pyhät kirjat, mihin ne tukeutuu.

    Äänestä

Mitä tarkoittaa jos joku "sikisee"?

Äänestä
  • Ei se mitään vikisemistä tarkoita, vaan munasolun hedelmoitymistä ja jakaantumista....ihmisalkion....sikiön muodostumista.

    Äänestä

  • Verbi: siitä. Minä sikisen, sinä sikiset. Eli kun ihminen saa alkunsa. Jeesus ei siinnyt miehen siemenestä.

    Äänestä

Aloittaja

Raamatun peruskertomus
(Gen 1:1 - 2:3)
kertoo siis koko ajan persoonasta,
jonka tunnemme tänään nimellä
Jeesus Kristus.

Ja kun sitten siirrymme
ensimmäiseen jatkokertomukseen
(Gen 2:4-4:26)
niin edelleen meidän silmiemme eteen
piirtyy koko ajan kuvaa
Jeesuksesta Kristuksesta,
Jumalan Karitsasta,
kun meille kerrotaan
ensimmäisestä
pääsiäisestä (pass over),
jolloin kuolema
joutui kulkemaan uhrinsa ohi.

Ja tuon ensimmäisen pääsiäisen tähden
Aadam ja Eeva saivat jäädä eloon,
kun syyllisen sijasta kuoli viaton
tuona päivänä,
jolloin synti ja kuolema
astui maailmaan Aadamin kautta.

Ja samalla annettiin lupaus siitä,
että tämä pääsiäinen huipentuu
siihen pääsiäiseen,
jolloin Jumalan Karitsa
ottaa päälleen koko maailman synnin
ja poistaa synnin ja kuoleman vallan.

Jokainen,
joka antaa pukea itsensä
Jumalan Karitsaan
Jeesukseen Kristukseen,
saa osallisuuden Hänessä olevasta
Ikuisesta Elämästä,
joka alunperin oli tarjolla
Elämän puun hedelmälihassa ja -veressä.

Ja nyt Golgatan ristin tällä puolen,
on voimassa
Uusi Liitto Jeesuksen veressä,
joka ei enää pelkästään peitä
alastomuuttamme,
vaan muuttaa meidät myös sisäisesti,
niin että uudestisyntymisen kautta
saamme uuden sydämen
ja Hänen Henkensä asumaan meissä.

Äänestä

Pysytään nyt vaan sanan totuudessa. Ei missään selityksissä.

Jes.44:24

24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! YKSINÄNI minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta. [Job 9:8]

Biblia 1776
24 Näitä sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun äitis kohdusta valmistanut on: minä olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat YKSINÄNI venytän, ja levitän maan ILMAN APULAISTA.

Svenska Bibeln 1917
24 Så säger HERREN, din förlossare, han som danade dig redan i moderlivet: »Jag, HERREN, är den som för allt, den som ensam utspänner himmelen och utan någons hjälp breder ut jorden.

Äänestä
Aloittaja

Raamatun ensimmäisestä Sanasta alkaen
meille kerrotaan
Jeesuksesta Kristuksesta.

Peruskertomus ((Gen 1:1 - 2:3)
kertoo siitä mitä tämä Valkeus,
joka oli Jumala Jumalan tykönä,
Poika Isänsä Helmassa,
teki sitä mukaan kuin Isä käskytti.

Ja näin pimeys ja sekasorto syrjäytettiin
ja kaikki oli taas
kuuden päivän saneerauksen jälkeen
sangen hyvää tarkoittaen täydellistä.

Planeetta Maa oli valmiina
ottamaan vastaan uuden hallitsijansa
Jumalan kuvaksi luodun ihmisen
hallitsemaan valtiaana
kaikkea maan päällä.

Kuitenkin maailmankaikkeuteen
oli tullut jo uusi elementti,
kun Aamuruskon poika
oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi.

Tämä enkeliensä kanssa
majaili maan uumenissa
sen syvimmässä kuilussa
eli tuonelan syvyyksissä.

Ihminen maan valtiaana
oli tärkeässä asemassa sen suhteen,
toteutuuko maan päällä
Jumalan vai tuon ruhtinaan tahto.
Tuleeko ihmisestä
päivän lapsi vai yön lapsi.
Tekeekö ihminen Valkeuden tekoja
vai pimeyden tekoja.

Maan valtiaaksi asetettu ihminen Aadam,
päätti tästä asiasta.
Vain hän saattoi rikkoa kieltolakia,
jonka Jumala oli hänelle säätänyt.

Ja sitten heti Raamatun ensimmäisestä
jatkokertomuksesta (Gen 2:4-4:26)
käy ilmi, että tuo rikkomus tapahtui,
ja Aadam ohitti Elämän puun
ja söi häneltä kielletystä
hyvän- ja pahantiedon puusta.

Jumala,
(tarkkaan ottaen Jumalan Poika)
kuitenkin järjesti sovituksen
eli kirjaimellisesti kääntäen peittämisen,
joka pelasti Aadamin ruumiilliselta
kuolemalta tuona päivänä.

Siis tuo personna,
joka nykyisin tunnetaan nimellä
Kristus Jeesus (= Voideltu Pelastaja)
pelasti Aadamin välittömältä
ruumiilliselta kuolemalta
pukemalla tämän veriseen vaippaan.

Ja samalla Aadam ja hänestä otettu
puolisko Eeva saivat kuulla lupauksen
Vaimon Siemenestä,
joka murskaa paholaisen vallan.

Ja tämän lupauksen
Eeva luuli toteutuneen,
kun oli synnyttänyt pojan.
Ja niin hän sanoi kirjaimellisesti kääntäen:

"Minä olen saanut miehen, Jahven."
(Gen 4:1)

Ja niin ensimmäinen jatkokertomus
saa murheellisen päätöksen,
kun Kain luulee olevansa Messias,
eikä voi käsittää sitä,
että Jumala ei katsonut
hänen uhrilahjansa puoleen.

Mutta se ei ollut Jumalan säätämä uhri,
niinkuin Aabelin uhri oli.

Ja edelleen on niin,
että on vain yksi kertakaikkinen Uhri,
Jumalan Karitsa,
joka on Jumalan säätämä Uhri
meidän syntiemme sovitukseksi.

Mikään omatekoinen ei meitä pelasta.
Vain Jumala pelastaa meidät.

Pelastus = Jeesus

Ja Kainkin ymmärsi lopulta
tuon episodin jälkeen,
että hän ei ollut messias,
vaan mitä suurin syyllinen,
eikä voinut mitään tehdä
pelastaakseen edes itseänsä,
vaan joka tarvitsi Pelastajaa,
jonka oli oltava Jumalan Karitsa.

Äänestä

Pysytään nyt vaan sanan totuudessa.

Jumala yksin loi taivaan ja maan kenenkään auttamatta.

Jes.44:24

24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! YKSINÄNI minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta. [Job 9:8]

Ei Jumala ole kuollut, eikä mitään testamentteja tehnyt.

1. Tim. 6:16

Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.

Jeesus on ihmisten Herra, mutta kyllä Jumala on edelleen olemassa ja on koko maailmankaikkeuden Herra. Mikä helposti unohtuu, kun puhutaan pelkästään Jeesuksesta.

Eikä Jeesus enää edes käytä samaa maan päällisen ajan miehen nimeä.

Ilm. 3:12

Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota,
JA OMAN UUDEN NIMENI."

Jeesus pyysi rukoilemaan suoraan Isäänsä, ei itseään..."Isä meidän, joka olet taivaissa....

Äänestä

Siis vanhaa miestä valtaistuimella.
Sehän on Väinämöinen.
Suomalaisten jumala.

Äänestä
  • Väinämöiset oli Kalevalan-kirjan kuvitteellisia hahmoja. Ei ole mitään tekemistä taivaan Jumala ja Luojan kanssa.

    Äänestä

  • Anonyymi00190 kirjoitti:

    Väinämöiset oli Kalevalan-kirjan kuvitteellisia hahmoja. Ei ole mitään tekemistä taivaan Jumala ja Luojan kanssa.

    Jumala on Raamatun kuvitteellinen hahmo, ei mitään tekemistä totuuden kanssa.

    Äänestä

  • Anonyymi00190 kirjoitti:

    Väinämöiset oli Kalevalan-kirjan kuvitteellisia hahmoja. Ei ole mitään tekemistä taivaan Jumala ja Luojan kanssa.

    Taivaan jumalat ovat satu kirja raamatusta.

    Äänestä

  • Anonyymi00192 kirjoitti:

    Taivaan jumalat ovat satu kirja raamatusta.

    Aamen Röllipeikolle.

    Äänestä

Aamen!

Äänestä

Aamen! 🎚️🩸❤️

Äänestä

Onhan se aika outoa, että paratiisia ihmisiä neuvomassa oli Saatana.

Jeesuksesta ei puhuta yhtään mitään, vaikka UT:n on kirjoitettu, että Jeesus oli mukana ihmisten luomistyössä.

Äänestä

UT on Kreikkalaisten käännyttämiseksi tehty kirja, siksi sinne on tehty lisäys, että Jeesus on Jumala ja oli mukana jo luomistyössä, vaikka VT ei siitä puhut mitään. Jumala yksin loi taivaan ja maan.

Kreikkalaisten omien uskomusten mukaan kaikki suurmiehet ovat Jumalan poikia, niin Jeesuksen esittäminen pelkkänä Jumalan poikana, ei olisi heidän uskomuksiaan muuttanut yhtään mitenkään.

Äänestä
  • Jumala yksin loi taivaan ja maan. Ei Jeesus ollut siinä mukana.

    Jes. 44:24

    Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: -- Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! Yksinäni minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta. [Job 9:8]

    Äänestä

Jobin kirjan mukaan Saatana on Jumalan poika ja oli mukana luomistyössä ja paratiisissa, missä eksytti ihmisiä puhumalla, että mitään perisyntiä ei ole olemassa.

Job 2:1

Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.

Siksi se saa mellastaa aika vapaasti vieläkin.

Joh. 14:30

Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole.

Äänestä

Jeesus oli ihminen, Joosefin siemenestä ja Marian kohdusta neitseesti siitetty.

Vasta kasteessa Jumala tunnusti julkisesti Jeesuksen omaksi pojakseen synnyttämällä henet uudeksi vedestä ja Hengestä.

Hepr. 1:5

Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: -- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. [Ps. 2:7; Ap. t. 13:33; Hepr. 5:5 | 2. Sam. 7:14]

Hepr. 5:5

Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, [Ps. 2:7; Hepr. 1:5]

Äänestä
  • Juu, se hyvin normaalia, kun kirotaan kiroukseksi ja valkaistaan vaatteita sitten karitsan verellä.

    Äänestä

  • Anonyymi00274 kirjoitti:

    Juu, se hyvin normaalia, kun kirotaan kiroukseksi ja valkaistaan vaatteita sitten karitsan verellä.

    Voi olla tietysti, että myös kuoliaaksi kiduttaminen on täysin välttämätöntä, kuten ihmissyöntikin, mutta ei kuolevan sydämen irti repiminen paljain käsin vielä sykkivänä, tai muuten ei pelastu - tämän Paavali jätti opista pois ihan viime metreillä.

    Äänestä

  • Anonyymi00275 kirjoitti:

    Voi olla tietysti, että myös kuoliaaksi kiduttaminen on täysin välttämätöntä, kuten ihmissyöntikin, mutta ei kuolevan sydämen irti repiminen paljain käsin vielä sykkivänä, tai muuten ei pelastu - tämän Paavali jätti opista pois ihan viime metreillä.

    Höpö höpö. Etkö parempaa valhetta keksi?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 33 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


kalamos kirjoitti:

"Koska monet
ovat ryhtyneet tekemään kertomusta
meidän keskuudessamme
tosiksi tunnetuista tapahtumista,
sen mukaisesti
kuin meille ovat kertoneet ne,
jotka alusta asti ovat omin silmin
ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
niin olen minäkin,
tarkkaan tutkittuani
alusta alkaen kaikki,
päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään
sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
että oppisit tuntemaan,
kuinka varmat ne asiat ovat,
jotka sinulle on opetettu."
(Luuk 1:1-4)

Luukas ei ollut israelilainen vaan pakana,
eikä hän kuulunut Jeesuksen valitsemien
kahdentoista opetuslapsen joukkoon,
mutta hän otti näiltä ja muilta
Jeesuksen läheisiltä
- erityisesti Jeesuksen äidiltä -
tarkan selon
kaikista niistä tapahtumista,
jotka olivat tapahtuneet
heidän keskuudessaan.

Luukas oli kyllä sitten itsekin
mukana lähetystyössä
muun muassa Paavalin kanssa,
jonka Jeesus oli asettanut
pakanain apostoliksi,
siten kuin Luukas kertoo
toisessa kirjeessään Teofilukselle,
joka tunnetaan nimellä
Apostolien teot.

"Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana
oli pappi, nimeltä Sakarias,
Abian osastoa.
Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä,
ja tämän nimi oli Elisabet.
He olivat molemmat hurskaita
Jumalan edessä,
vaeltaen kaikissa
Herran käskyissä ja säädöksissä
nuhteettomina.
Mutta heillä ei ollut lasta,
sillä Elisabet oli hedelmätön;
ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi."
(Luuk 1:5-7)

Hurskaudesta ja nuhteettomuudesta
huolimatta heillä ei ollut lasta.
Tästä oli seurannut
ihmisten ylenkatsetta ja häpeää.

Mutta tosiasiassa Jumala oli valinnut
juuri heidät synnytämään
profeetoista suurimman.

Kävi niin,
että kun Abian osaston
palvelusvuoro taas tuli,
niin pappien joukosta arvalla
valittava pappi,
joka saisi kunniatehtävän
mennä suitsuttamaan Herran temppeliin.

"Niin tapahtui,
kun hänen osastonsa
palvelusvuoro tuli
ja hän toimitti
papillisia tehtäviä
Jumalan edessä,
että hän tavanmukaisessa
pappistehtävien arpomisessa
sai osaksensa
mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
Ja kaikki kansa oli
suitsuttamisen aikana
ulkopuolella rukoilemassa."
(Luuk 1:8-10)

Tämä oli suuriarvoinen tehtävä.
Ja pelottavakin.
Onneksi kaikki kansa oli rukoilemassa.

Tällaisessa tilanteessa
itse Jumala ja koko taivas on läsnä.

Ja tällä kertaa Sakarias
saa nähdä Herran enkelin temppelissä.

"Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli
seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
Ja hänet nähdessään
Sakarias hämmästyi,
ja hänet valtasi pelko."
(Luuk 1:11-12)

Enkeli ei kuitenkaan tullut ilmoittamaan
mitään tuomion sanomaa,
vaan aivan ihmeellisen viestin siitä,
että Sakariaan rukoukset on kuultu
ja Elisabet on synnyttävä pojan,
ja vieläpä aivan erityisen pojan,
joka on oleva tienraivaaja Messiaalle.

"Mutta enkeli sanoi hänelle:
'Älä pelkää, Sakarias;
sillä sinun rukouksesi on kuultu,
ja vaimosi Elisabet on synnyttävä
sinulle pojan,
ja sinun on annettava hänelle nimi
Johannes.
Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi,
ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
Sillä hän on oleva suuri Herran edessä;
viiniä ja väkijuomaa hän ei juo,
ja hän on oleva täytetty
Pyhällä Hengellä
hamasta äitinsä kohdusta.
Ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa, tykö.
Ja hän käy hänen edellään
Eliaan hengessä ja voimassa,
kääntääksensä isien sydämet
lasten puoleen
ja tottelemattomat
vanhurskasten mielenlaatuun,
näin Herralle toimittaaksensa
valmistetun kansan'."
(Luuk 1:11-17)

Sakariaan ja Elisabetin
hurskaus ja nuhteettomuus
on saava ihmeellisen hedelmän.
Suorastaan yli ymmärryksen käyvän.

Mutta Sakariaan valtaa epäusko.
Eikö tämä nyt ole myöhäistä.
Onhan hän itse jo vanha mies
ja Elisabet on iälliseksi käynyt.

"Niin Sakarias sanoi enkelille:
'Kuinka minä tämän käsittäisin?
Sillä minä olen vanha,
ja minun vaimoni on iälliseksi tullut'."
(Luuk 1:18)

Epäuskolla on seurauksensa,
mutta Jumalan lupausta se ei kumonnut.

"Enkeli vastasi ja sanoi hänelle:
'Minä olen Gabriel,
joka seison Jumalan edessä,
ja minä olen lähetetty
puhumaan sinulle
ja julistamaan sinulle
tämän ilosanoman.
Ja katso, sinä tulet mykäksi
etkä kykene mitään puhumaan
siihen päivään saakka,
jona tämä tapahtuu,
sentähden
ettet uskonut minun sanojani,
jotka käyvät aikanansa toteen'."
(Luuk 1:19-20)

Enkeli ja Sakarias
poistuivat temppelistä.

"Ja kansa oli odottamassa Sakariasta,
ja he ihmettelivät,
että hän niin kauan viipyi temppelissä.
Mutta ulos tullessaan
hän ei kyennyt puhumaan heille;
silloin he ymmärsivät,
että hän oli nähnyt näyn temppelissä.
Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
Ja niiden päiväin perästä Elisabet,
hänen vaimonsa,
tuli raskaaksi ja pysytteli salassa
viisi kuukautta,
sanoen:
'Näin on Herra tehnyt minulle
niinä päivinä,
jolloin hän katsoi minun puoleeni
poistaaksensa minusta
ihmisten ylenkatseen'."
(Luuk 1:21-25)

Elisabet synnytti pojan,
joka kävi Eliaan hengessä
Messiaan edellä.

Tämä toinen Poikalapsi
oli oleva Jumalan Karitsa,
joka on keskustelumme aihe.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu