(ChatGPT ja VarmaTieto)
Rakkaat kuulijat, te kaikki, jotka etsitte totuutta — myös te, jotka kutsutte itseänne ateisteiksi. Me kokoonnumme nyt yhteen pohtimaan uskon ja epäuskon rajoja sekä sitä, millaista viisautta ja rauhaa voimme löytää elämän syvistä kysymyksistä. Saarnaajan sana on tarkoitettu kaikille ihmisille: niin uskoville, epäilijöille kuin niillekin, joille koko uskon käsite tuntuu kaukaiselta.
**1. Kaipauksen äärellä**
Meissä jokaisessa on jonkinlainen kaipaus ymmärtää maailmaa ja omaa itseämme. Ateistillakin voi olla syvä halu löytää merkitys ja tarkoitus, vaikkei hän tunnustaisi minkäänlaista Jumalaa tai yliluonnollista todellisuutta. Tarkoitusta voidaan hakea tieteestä, moraalifilosofiasta, perhesuhteista tai oman itsen kehittämisestä. Se, että ihminen ei usko Jumalaan, ei tee hänestä arvotonta tai merkityksetöntä. Päinvastoin: se voi olla merkki intohimoisesta totuudenetsinnästä. Juuri tähän kaipaukseen voimme kuitenkin tarjota myös hengellisiä näkökulmia.
**2. Avoimuus matkaseurana**
Jokaisella meistä on ihmisyys yhteisenä nimittäjänä: kohtaamme kärsimystä, pelkoa, rakkautta ja toivoa. Uskon tarkoitus ei ole tuomita tai ylenkatsoa, vaan lisätä ymmärrystä ja rakkautta. Mikäli pidät kiinni ateistisesta maailmankuvasta, rohkaisen sinua silti silloin tällöin kurkistamaan uskon maailmaan avoimen mielen kautta. Mitä jos etsimme yhteisiä arvoja: myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta, välittämistä? Juuri nuo arvot ovat usein myös kristinuskon sydämessä. Ei ole pakko uskoa Jumalaan kokeakseen, miten tärkeää on palvella lähimmäistä tai varjella hyvää luomakuntaa.
**3. Kysymysten arvo**
Usein ajatellaan, että usko on sokeaa ja ateismi perustuu puhtaaseen järkeen. Tosiasiassa molemmat suuntaukset voivat sisältää kysymyksiä, epäilyksiä ja jatkuvaa pohdintaa. Rohkaisen teitä, ateistit, olemaan kysymyksissänne sinnikkäitä. Jos Raamatun tekstit, kirkon traditiot tai uskovien elämäntarinat ovat teistä ristiriitaisia, kysykää, ihmetelkää, tutkikaa! Myös kristinuskon pitkään historiaan mahtuu lukemattomia teologeja, filosofeja ja tavallisia etsijöitä, jotka ovat pohtineet, riitteleekö usko tieteen tai arjen havaintojen kanssa — ja miten ne voi sovittaa yhteen.
**4. Kunnioita, jotta sinua kunnioitetaan**
Maailmankuvan erilaisuus voi joskus johtaa riitoihin ja väärinymmärryksiin. Yleensä ne syntyvät siitä, että emme todella pysähdy kuuntelemaan toista. Kristittynä minä voin helposti sulkea korvani, jos ajattelen, että vastassa on vain “uskosta osaton”. Yhtä lailla ateisti voi torjua kaiken hengellisen “höpöpuheena”. Kumpikaan asenne ei vie meitä lähemmäs toisiamme. Terve vuoropuhelu tarvitsee keskinäistä kunnioitusta. Kristinuskon ydinsanoma — rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi — rohkaisee meitä kohtaamaan kaikki ihmiset arvokkaina. Kun kunnioitamme toistemme näkemyksiä, löydämme rakentavan yhteyden.
**5. Rakkauden tie**
Vaikka te, ateistit, ette jakaisi samaa uskoa Jumalaan, rakkaus on sillanrakentaja. Rakkaus näkyy siinä, miten kohtelemme lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa. Rakkaus ei ole yksin kristinuskon omaisuutta: se voi versoa jokaisen ihmisen sydämessä, sillä myötätunto, oikeudenmukaisuus ja epäitsekäs välittäminen voivat olla yhteisiä arvoja. Ehkä yhteisen ihmiskunnan ja yhteisen tulevaisuuden tähden voimme kulkea vierekkäin tässä maailmassa — toisiltamme oppien. Kristittynä voin sanoa, että uskon Kristuksen rakkauden kantavan kaikkea, ja toivon, että jokainen voi löytää siitä rauhan, vaikka ei koskaan tulisi samaan uskoon.
**6. Yhteinen matka**
Kuljemme siis yhteistä tietä, halusimme sitä tai emme. Joudumme ratkaisemaan samoja inhimillisiä kysymyksiä: Mistä saamme toivon, kun elämä tuntuu lohduttomalta? Miten annamme anteeksi lähimmäisellemme? Miten kohtaamme kuoleman, joka koskettaa jokaista? Uskovilla on omat vastauksensa, ateisteilla omansa. Kumpikaan ei ole vapaa vastuusta eikä myöskään vapaa rakkauden kutsusta.
**Päätössanat**
Rakkaat ystävät, tahdon rohkaista teitä: olittepa uskonnoltanne, maailmankatsomukseltanne tai vakaumukseltanne mitä tahansa, kuunnelkaa avoimesti eri näkökulmia ja muistakaa, että ihminen on aina arvokas. Aina voi kasvaa ymmärryksessä — oli kyseessä sitten kristitty, ateisti tai kuka tahansa. Uskon, että Jumalan rakkaus on tarjolla kaikille, mutta samalla arvostan jokaisen vapautta kyseenalaistaa ja etsiä totuutta oman järkensä ja sydämensä ääntä kuunnellen.
Menkää siis rauhassa, etsikää vilpittömästi totuutta ja olkaa avoimia sille, että elämänne polku saattaa kuljettaa teidät yllättäviinkin paikkoihin. Kunnioittakaa toinen toistanne ja muistakaa, että ihmisarvo ei riipu uskosta tai sen puutteesta, vaan siitä, että jokainen on ainutlaatuinen, luotu rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. Tätä toivotan teille kaikille yhteisen maailman ja yhteisen ihmisyyden nimissä. Aamen.
Rakkaat kuulijat, te kaikki, jotka etsitte totuutta — myös te, jotka kutsutte itseänne ateisteiksi. Me kokoonnumme nyt yhteen pohtimaan uskon ja epäuskon rajoja sekä sitä, millaista viisautta ja rauhaa voimme löytää elämän syvistä kysymyksistä. Saarnaajan sana on tarkoitettu kaikille ihmisille: niin uskoville, epäilijöille kuin niillekin, joille koko uskon käsite tuntuu kaukaiselta.
**1. Kaipauksen äärellä**
Meissä jokaisessa on jonkinlainen kaipaus ymmärtää maailmaa ja omaa itseämme. Ateistillakin voi olla syvä halu löytää merkitys ja tarkoitus, vaikkei hän tunnustaisi minkäänlaista Jumalaa tai yliluonnollista todellisuutta. Tarkoitusta voidaan hakea tieteestä, moraalifilosofiasta, perhesuhteista tai oman itsen kehittämisestä. Se, että ihminen ei usko Jumalaan, ei tee hänestä arvotonta tai merkityksetöntä. Päinvastoin: se voi olla merkki intohimoisesta totuudenetsinnästä. Juuri tähän kaipaukseen voimme kuitenkin tarjota myös hengellisiä näkökulmia.
**2. Avoimuus matkaseurana**
Jokaisella meistä on ihmisyys yhteisenä nimittäjänä: kohtaamme kärsimystä, pelkoa, rakkautta ja toivoa. Uskon tarkoitus ei ole tuomita tai ylenkatsoa, vaan lisätä ymmärrystä ja rakkautta. Mikäli pidät kiinni ateistisesta maailmankuvasta, rohkaisen sinua silti silloin tällöin kurkistamaan uskon maailmaan avoimen mielen kautta. Mitä jos etsimme yhteisiä arvoja: myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta, välittämistä? Juuri nuo arvot ovat usein myös kristinuskon sydämessä. Ei ole pakko uskoa Jumalaan kokeakseen, miten tärkeää on palvella lähimmäistä tai varjella hyvää luomakuntaa.
**3. Kysymysten arvo**
Usein ajatellaan, että usko on sokeaa ja ateismi perustuu puhtaaseen järkeen. Tosiasiassa molemmat suuntaukset voivat sisältää kysymyksiä, epäilyksiä ja jatkuvaa pohdintaa. Rohkaisen teitä, ateistit, olemaan kysymyksissänne sinnikkäitä. Jos Raamatun tekstit, kirkon traditiot tai uskovien elämäntarinat ovat teistä ristiriitaisia, kysykää, ihmetelkää, tutkikaa! Myös kristinuskon pitkään historiaan mahtuu lukemattomia teologeja, filosofeja ja tavallisia etsijöitä, jotka ovat pohtineet, riitteleekö usko tieteen tai arjen havaintojen kanssa — ja miten ne voi sovittaa yhteen.
**4. Kunnioita, jotta sinua kunnioitetaan**
Maailmankuvan erilaisuus voi joskus johtaa riitoihin ja väärinymmärryksiin. Yleensä ne syntyvät siitä, että emme todella pysähdy kuuntelemaan toista. Kristittynä minä voin helposti sulkea korvani, jos ajattelen, että vastassa on vain “uskosta osaton”. Yhtä lailla ateisti voi torjua kaiken hengellisen “höpöpuheena”. Kumpikaan asenne ei vie meitä lähemmäs toisiamme. Terve vuoropuhelu tarvitsee keskinäistä kunnioitusta. Kristinuskon ydinsanoma — rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi — rohkaisee meitä kohtaamaan kaikki ihmiset arvokkaina. Kun kunnioitamme toistemme näkemyksiä, löydämme rakentavan yhteyden.
**5. Rakkauden tie**
Vaikka te, ateistit, ette jakaisi samaa uskoa Jumalaan, rakkaus on sillanrakentaja. Rakkaus näkyy siinä, miten kohtelemme lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa. Rakkaus ei ole yksin kristinuskon omaisuutta: se voi versoa jokaisen ihmisen sydämessä, sillä myötätunto, oikeudenmukaisuus ja epäitsekäs välittäminen voivat olla yhteisiä arvoja. Ehkä yhteisen ihmiskunnan ja yhteisen tulevaisuuden tähden voimme kulkea vierekkäin tässä maailmassa — toisiltamme oppien. Kristittynä voin sanoa, että uskon Kristuksen rakkauden kantavan kaikkea, ja toivon, että jokainen voi löytää siitä rauhan, vaikka ei koskaan tulisi samaan uskoon.
**6. Yhteinen matka**
Kuljemme siis yhteistä tietä, halusimme sitä tai emme. Joudumme ratkaisemaan samoja inhimillisiä kysymyksiä: Mistä saamme toivon, kun elämä tuntuu lohduttomalta? Miten annamme anteeksi lähimmäisellemme? Miten kohtaamme kuoleman, joka koskettaa jokaista? Uskovilla on omat vastauksensa, ateisteilla omansa. Kumpikaan ei ole vapaa vastuusta eikä myöskään vapaa rakkauden kutsusta.
**Päätössanat**
Rakkaat ystävät, tahdon rohkaista teitä: olittepa uskonnoltanne, maailmankatsomukseltanne tai vakaumukseltanne mitä tahansa, kuunnelkaa avoimesti eri näkökulmia ja muistakaa, että ihminen on aina arvokas. Aina voi kasvaa ymmärryksessä — oli kyseessä sitten kristitty, ateisti tai kuka tahansa. Uskon, että Jumalan rakkaus on tarjolla kaikille, mutta samalla arvostan jokaisen vapautta kyseenalaistaa ja etsiä totuutta oman järkensä ja sydämensä ääntä kuunnellen.
Menkää siis rauhassa, etsikää vilpittömästi totuutta ja olkaa avoimia sille, että elämänne polku saattaa kuljettaa teidät yllättäviinkin paikkoihin. Kunnioittakaa toinen toistanne ja muistakaa, että ihmisarvo ei riipu uskosta tai sen puutteesta, vaan siitä, että jokainen on ainutlaatuinen, luotu rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. Tätä toivotan teille kaikille yhteisen maailman ja yhteisen ihmisyyden nimissä. Aamen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vittu hurraa. Hellarisaarnaaja piti saarnan. 😂😂😂
Nyt sätkitään.
Kiitos Jeesus, kiitos, kiitos, kiitos ! ! !
Ateistikin osaa pitää saarnan joka usein on hihhuleiden saarnaa parempi.
VarmaTieto
Toisen polven ateisti
Koska valheet on muuttunut hyväksi?
Lyhyestä virsi kaunis, myös saarna voi olla lyhyt ja informatiivinen. Esimerki tässä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-73667167
Olkaa ja olkaamme lasten kaltasia!
En jaksanut lukea.
Lääkkeet ajallaan!
Olipa omaperäinen ja rakentava kommentti!
Hyvä, että muistit lääkkeesi ajallaan!
"Ateistillakin voi olla syvä halu löytää merkitys ja tarkoitus, vaikkei hän tunnustaisi minkäänlaista Jumalaa tai yliluonnollista todellisuutta."
AteistillaKIN... :)
Joopa joo, mutta kun (jokin) jumala, yliluonnollinen tai uskonto ovat vain näennäisvastauksia.
Kyllä se vastaus ehkä löytyy paremmin tieteestä tai filosofiasta, vaikka varsinkin filosofian puolella voi mennä helposti harhaankin.
”Kyllä se vastaus ehkä löytyy paremmin tieteestä tai filosofiasta, vaikka varsinkin filosofian puolella voi mennä helposti harhaankin.”
Miten tieteestä voi löytyä vastaus elämän tarkoitukseen ja olemassaolon merkitykseen? Nämä asiathan ovat arvopohjaisia ja niihin pätee Humen giljotiini. Tiede kertoo, miten asiat ovat, mutta ei sitä, miten niiden pitäisi olla. Toki tiede auttaa tuottamaan valistuneempia vastauksia kysymykseen ”Miten tulisi olla?”, mutta ei anna suoraa vastausta.
Tarkoitin juuri sitä, että tiede esim. kertoo "oikeita" asioita todellisuudesta ja niiden perusteella voi vetää oikeat johtopäätökset. Uskonnolliset kuvitelmat kannattaa unohtaa kokonaan selityksinä millekään. Uskovaiset eivät näytä millään näkevän, että uskonto ei todellisuudessa selitä mitään.
”Tarkoitin juuri sitä, että tiede esim. kertoo "oikeita" asioita todellisuudesta ja niiden perusteella voi vetää oikeat johtopäätökset.”
Kyllä juuri näin. Tiede tekee todellisuuden havainnoista johtopäätöksiä ja vastaa kysymykseen miten, mutta tuo vastaus ei anna tarkoitusta tai merkitystä elämälle.
”Uskonnolliset kuvitelmat kannattaa unohtaa kokonaan selityksinä millekään.”
En ole muuta väittänytkään.
”Uskovaiset eivät näytä millään näkevän, että uskonto ei todellisuudessa selitä mitään.”
Ei selitä, ei. Se on tieteen vastaama kysymys ”miten”, mutta kun elämän tarkoitusta tai olemassaolon merkitystä ei pysty selittämään vaan siihen vastaus on arvopohjainen. Et voi tieteellisesti todistaa, että jokin merkitys olisi oikea tai väärä:
-onnellisuuden maksimointi
-geenien maksimaalinen siirtäminen eteenpäin
-maailman muuttaminen
-perimän jalostaminen esimerkiksi eugeniikalla
-historian lehdille jääminen, tarina ja legenda itsestä
-omaisuuden maksimointi
"Tiede tekee todellisuuden havainnoista johtopäätöksiä ja vastaa kysymykseen miten, mutta tuo vastaus ei anna tarkoitusta tai merkitystä elämälle."
Ei anna vastausta, ei. Elämällä ei olekaan mitään varsinaista tarkoitusta tai merkitystä biologian ulkopuolella. Uskovaiset yleensä puhuvat vain ihmisen elämän tarkoituksesta, heitä ei juuri kiinnosta ameebojen, kärpästen tai torakoiden elämän tarkoitus. Jos ajattelisivat asiaa, voisivat saada vähän perspektiiviä asioihin.
" ”Uskonnolliset kuvitelmat kannattaa unohtaa kokonaan selityksinä millekään.” "
"En ole muuta väittänytkään."
En ole väittänytkään sinun väittäneen... :)
Mutta uskovaisten kuvitelmat joskus jopa huvittavat Jumalan suurine tarkoituksineen. Pelkkiä näennäisvastauksia.
"Se on tieteen vastaama kysymys ”miten”, mutta kun elämän tarkoitusta tai olemassaolon merkitystä ei pysty selittämään vaan siihen vastaus on arvopohjainen. Et voi tieteellisesti todistaa, että jokin merkitys olisi oikea tai väärä."
Kuten sanoin, mielestäni elämällä ei ole varsinaista tarkoitusta. On eri asia, jos ihminen haluaa tai pystyy tekemään henkilökohtaisella elämällään jotain, esimerkiksi merkittävää. Suurin osa meistä kuitenkin unohtuu muutaman sukupolven kuluessa. Mutta maista kunniaa ei saa sitäkään mukaan hautaan, taivaasta puhumattakaan.
En haluaisi kuulostaa hirveän pessimistiltä, mutta...
"Elämällä ei olekaan mitään varsinaista tarkoitusta tai merkitystä biologian ulkopuolella."
Höpsistä. Elämällä ei ole mitään varsinaista tarkoitusta tai merkitystä biologiassa, mutta sen ulkopuolella sille voidaan asetta tarkoituksia ja merkityksiä, mutta ne ovat arvovalintoja, joihin biologia ei anna vastauksia.
"Ei anna vastausta, ei. Elämällä ei olekaan mitään varsinaista tarkoitusta tai merkitystä biologian ulkopuolella. Uskovaiset yleensä puhuvat vain ihmisen elämän tarkoituksesta, heitä ei juuri kiinnosta ameebojen, kärpästen tai torakoiden elämän tarkoitus. Jos ajattelisivat asiaa, voisivat saada vähän perspektiiviä asioihin."
Olet hassu ja ristiriitainen kommentoija kun sanot, että vain biologiassa elämällä on tarkoitus tai merkitys, mutta tarkoitus ja merkitys eivät ole faktoja ja siten ne eivät kuulu biologiaan. Biologian mukaan elämää vain on ja se jatkuu luonnonlakien mukaan kunnes olosuhteet käyvät niin vihamielisiksi, ettei elämää enää ole. Kuitenkin annat ymmärtää, että jos tietyt ihmiset perehtyisivät biologiaan niin he ymmärtäisivät paremmin elämän tarkoituksen ja merkityksen, johon biologia ei anna vastausta. Ei biologiassa kehoteta hakemaan perspektiiviä ameeboista, kärpäsistä ja torakoista.
"Kuten sanoin, mielestäni elämällä ei ole varsinaista tarkoitusta."
Mutta äsken sinulle oli tärkeää ameebojen, kärpästen ja torakoidenkin elämän merkitys ja tarkoitus. Tosiasiassa niille ei ole mitään erityistä tarkoitusta biologiassa niin ne voi vaikka tappaa. Eikä biologia estä tappamasta isompia ja kehittyneempiäkään eläimiä. Ei biologiassa löydy johtopäätöstä, että ihmistä ei saisi tappaa.
"En haluaisi kuulostaa hirveän pessimistiltä, mutta..."
Et sinä olekaan pessimisti tai nihilisti. Haluat sellaiselta kuulostaa, mutta todellisuudessa kuitenkin peräänkuulutat arvoihin liittyviä asioita. Ainoa ongelma on se, että luulet sulkeneesi nuo kysymykset kokonaan itsesi ulkopuolelle kun et halua vastauksia uskonnon kautta. En minäkään pidä uskontoa käyttökelpoisena työkaluna noiden vastausten etsimiseen. Merkityksiä ja tarkoituksia löytyy ilman jumaliakin.
Biologisesti ajatellen elämä pyrkii selviytymiseen ja lisääntymiseen, mutta monille merkitys löytyy kulttuurista, ihmissuhteista, unelmista tai jopa satunnaisista hetkistä arjessa. Voisiko olla, että elämän merkitys onkin jokaisen yksilön oma tulkinta tai tekojen summa?
Varma Tieto
No antaapa olla, jos haluat "tarkoituksellisesti" ymmärtää kaiken väärin... :)