Milloin erota vanhimmistosta?

Muutama kysymys.

Milloin erota vanhimmiston jäsenyydestä ja jatkaa rivijäsenenä, vai onko vanhimmiston jäsenyys ainainen tehtävä?

Pastori ei kannusta, vaan aina vain lyttää. Ei halua vanhimmiston jäseniä puhumaan kokoukseen, vaan jos ei itse ehdi puhumaan eikä saada ketään muutakaan ulkopuolista puhujaa, niin sitten pidetään todistuskokous, vaikka vanhimmistossakin olisi puhekykyisiä miehiä, joilla on Jumalan kutsu.

Pastori puhuu edessäpäin kauniisti, mutta takanapäin ei suosittele oman vanhimmistonsa jäseniä muualle puhujaksi. Päinvastoin epäily on, että puhuisi oman vanhimmistonsa jäsentä vastaan.

Kun vanhimmiston jäsen oli pakko päästää puhumaan, pastori teki sen pitkin hampain mutta ei mainostanut puheenvuoroa missään, vaikka normaalisti kaikkia puhujia mainostetaan.

Tämä kyseinen vanhimmiston jäsen ei etsi omaansa eikä ole kiinnostunut ihmiskunniasta, vaan haluaisi vain elää Jumalan tahdossa. Mutta pastorin jatkuva myyräntyö syö psyykkistä hyvinvointia niin paljon, että jopa ero vanhimmiston jäsenyydestä on käynyt mielessä. Politikointi on kuluttavaa.

Mutta eron myötä pastori veisi tältä veljeltä melko varmasti loputkin vastuut seurakunnassa ja Jumalan antama kutsu kärsisi. Siksi hän on jaksanut vanhimmistotyössä vielä toistaiseksi. Mutta yöunetkin menevät jo, kun asia painaa.

Jumala on siis kutsunut puhumaan ja opettamaan, mutta pastori yrittää estää. Kutsumus toki kantaa pitkälle, mutta onko järkeä kuluttaa vuosikaudet tyhjän vääntämisessä? Pastorilla on hyvin paljon vaikutusvaltaa.

Miten vanhimmiston jäsenen kannattaisi edetä?