Ei isäksi.

En ole koskaa kärsinyt "vauvakuumesta" enkä tule kärsimään. En ymmärrä miksi toiset vahtoavat niin kauheesti vauvoista. Onhan ne ihania mutta tähän ikään mennessä(39v.)olen oppinut nauttimaan vapaudesta ja tunteesta, joka tulee, kun joku (vauva)ei roiku koko ajan kupeessa. Eikä mun mieskään haluu vauvoja(tää maailma on liian kova paikka kuulemma). Niin et varmaan oo ainoo ja älä tunne katkeruutta siitä. Voihan olla, että kun vielä aikuistut, ehkä haluatkin niitä. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Ei tähän maailmaan kannata synnyttää lisää onnettomia lapsia suremaan maailman menoa.

Dear Qwerty!

Maailmasta hurjan paikan meidänlaisille miehille asiasta tekee se, että ikäisillämme naisilla alkaa olla hurja hinku sitoutua ja tehdä lapsia. Sana 'biologinen kello' tulee esiin aina vain useammin.

Ennen syynä ajatukseen että en hanki lapsia on ollut juuri tuo perinteinen maailman pahuus. Sitten sitoutumispelko. Nyttemmin hedonismi.

Haluan että pystyn nauttimaan työni ja koulutukseni tuomasta varallisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista ennen lapsia. Haluan että voin matkustaa ja harrastaa vaarallisia lajeja ilman liikoja siteitä tai velvollisuuksia. Haluan että voin elää sellaista elämää mitä eläisin nyt jos minulla olisi tarpeeksi varallisuutta. Ja minulle on tärkeää olla naiselleni ykkösasia tässä maailmassa. Ymmärrän täysin sen että aikuinen mies ei tarvitse samanlaista huolenpitoa kuin lapsi, mutta ei ole väärin silti haluta jotakin asiaa.

En ole varma haluanko lapsia ollenkaan, sillä ne vauvalehtien pullukat eivät ole koskaan kiehtoneet minua. Eivät yölliset herätykset eikä avuttoman toukan hoitaminen. Isänvaistoni eivät sellaisesta vaan herää vaikka oma lapsi saattaisi tehdä poikkeuksen. Minua kiinnostaisi enemmän todellisten asioiden opettaminen ja yhdessä tekeminen, mutta sitä ei lapsen syntymästä vuosiin pääse tapahtumaan. Ehdin entiseni kanssa sopia puoliksi huumorilla ja puoliksi vakavalla naamalla että hän hoitaa lasta ensimmäisen viisi vuotta, minä seuraavan viisi ja sitten jatkamme sitä yhdessä :)

Sydämeni pehmeni hänelle yhdessä vaiheessa niin että olisin ollut valmis lapsien hankkimiseen hänen kanssaan. Tyttö teki uskomattoman jutun saadessaan minun haluamaan sitä, mutta nyt olen taas toisissa ajatuksissa. Sääli. Menee hyvä geenimateriaali hukkaan.

Ehkä kun elämäni alkaa käymään tylsäksi, voin hypätä hormonien koukkuun ja hankkia lapsen. Kumma kuinka lapsista tulee elämän suurin rakkaus. Oikeastaan se on yksi syy minkä takia en halua lapsia. Miksi sitoa sydämensä johonkin toiseen niin vahvalla siteellä? Pieni sydämeni on kärsinyt sen verran monta kolhua, että en halua niitä enempää.

Ja jos olen niin vanha etten kelpaa kenellekään Suomalaiselle, pitänee hankkia puolisoksi siro itämainen nainen :)

Kerropa huviksesi qwerty mikä sai sinut tekemään päätöksesi!

Mukavaa kesää

Greg

Lapsi on sata murhetta ja tuhannen iloa!

Haluaisin lapsen, en voi sitä kuitenkaan koskaan synnyttää. Ole onnellinen kun siitä voit itse päättää. Se on yksi suurimmista onnista. Sen minä olen oppinut ja tiedän joka päivä elämäni loppuun asti.

Taidat olla tuhkamuna tussari, joka ei pysty tyydyttämään kuin omat unelmansa. tIEDÄTKÖ muuten ketä kumpparisi mietii rakastellessanne. Ei ainakaan sinua... "tulis jo"