Seuraavat 30 vuotta

Kolmekymmenvuotinen sota kolmannessa itsenäisyystaistelussa on opettanut muun muassa sen, että sillä ei vielä ole ollut kansan tukea eikä sosiaalista tilausta, vaikka aatteemme hyväksi luettaisiin uusien puolueiden ja sosiaalisessa mediassa seikkailevien uusien Fixit-miesten määrä ja näkyvyys. Vaikka Brexiteersit ampuivat alas sen väitteen, että Unionista ei voisi erota - sitä ennen meillä oli esittää vain, että Grönlanti erosi EY:sta - ei se herättänyt uutta uskoa itsemääräämisoikeuden palauttamisen mahdollisuuksiin. EU-kaappaus ja sitä seuranneet menetykset sekä edelleen lisää kustannuksia aiheuttaneet ja päätösvaltaa ulkomaille syytäneet Suomen hallituksen päätökset eivät ole koskaan herättäneet isompaa itsenäisyysmyönteisyyttä. Normaalissa maailmassa jo vuoden 1994 kansanäänestyksen ei-puolen looginen johtopäätös olisi ollut liittyminen Vapaan Suomen liittoon. EU-kaappausta seurannut kovan ytimen -politiikka eli äärifederalismi ei ole sekään haitannut ketään, paitsi meitä 0,1%-jengiläisiä.

Mikä siis neuvoksi seuraavalle 30-vuotiskaudelle, jos kansalaiset eivät halua vapautta EU-kommunismista, ja kokevat ohjelmallisen, valtapuolueet poliittisessa prosessissa haastamaan pyrkivän, pienpuolueen toivottomaksi ja vastenmieliseksi? II maailmansodan jälkeeen perustetuissa kommunistimaissa, kuten Tšekkoslovakiassa oli sama tilanne, ja siellä myös olisi ollut turhaa perustaa uusi puolue haastamaan valtaa pitävää joukkoa. Muuan Václav Havel oivalsi tämän asian jo ennen mitään sellaista tuhoon tuomittua yritystäkään, ja käsittelee mm. tätä kysymystä esseessään Voimattomien voima (1978).

Seuraavaksi kolmeksi vuosikymmeneksi on varauduttava sellaisen jälkitotalitaarisen järjestelmän syntymiseen Suomeen, Eurooppaan ja maailmaan, jossa uusien puolueiden ja kansalaisten valtavirrasta poikkeavat käsitykset vaiennetaan juuri niin kuin Tšekkoslovakiassa aikoinaan. Verkko kiristyy, sanoi Lahtinen, ja oikeassa oli. Sen sijaan, että edustaisimme puoluetta, ohjelmaa, politiikkaa ja hierarkiaa, meidän kannattaa vaihtaa toimintalinja epäpoliittiseen kansalaistemme ja isänmaan palvelemiseen, ja sellaisen ilmapiirin luomiseen, josta voi syntyä maaperää riittävän voimakkaalle ja laajalle kansalaisten tahdolle ja järjestäytyneelle muutosvoimalle.

M.Ankkuri