Tunteet on mun suurin heikkous valitettavasti

Olen hyvin voimakastunteinen ja temperamenttinen, hetkessä meen 0-100, helposti raivoon tai epätoivoiseen itkuun tai ahdistuskohtaukseen. Sitä on vaikea kontrolloida, kun tunteet tulee niin tunnetaan täysillä ,kun joku ihminen tuntuu turvalliselta, luotettavalta, hyväntahtoiselta ja kiltiltä. Samoin tuomitsen ihmisiä häikäilemättömästi, vaikka en ole heitä parempi, ilkeys muita ihmisiä kohtaan triggeröi mua, samoin tunnekylmyys. Sen takia olen monen tuominnut ja en oo päästänyt lähelle, vaikka he olisivatkin hyvätahtoisia, en vaa tahdo oikein luottaa kehenkää... vain niihin tosi harvoihin.

Selfsabotaasi on mun coping mekaniikka, helposti yhdessä hetkessä kaikki on hyvin, ja elämä menee muodollisesti hyvin, mutta koska lempihenkilö ei haluu olla tekemisissä, niin saan jonkun ihme tunnepyrskyn, jonka jälkeen seuraa tyhjyys ja välinpitämättömyys itsestään. Siinä sit useasti oo millään mitään väliä, velkaa, päihteitä mitä lie. Tästä varmaan paras esimerkki kun joskus uhkapelasin yhdessä illassa tuhansia euroja, aloitin jostain 20€sta , ja hitaasti rakensin itselleni rahastäckiä useisiin tonneihin, kunnes yhtäkkiä mielenjohteesta ja ahneudesta päätin vaan, että nyt mä otan rahaa vaan, jos kerroin menee yli 1000x... olisin kyllä voittanut 3000€, 20€ panoksella, mutta mun maniapää vaan luovutti eikä ees ottanut sitä vaik olisin voitolla ja kaikkihan siinä sit meni. Ennen kun uhkapelasin, niin shoppailin holtittomasti sillon kun oli "tyhjä" olo.

Joskus kun oon oikein tuskanen ja tyhjä olo niin mietin ,että mitä jos vaan aiheuttaisin sen kivulle jollekkin mitä muut on aiheuttanut mulle, kammottava vaarallinen ajatus, en pidä ihmisistä jotka aiheuttaa muille kipua kun kärsii itse, mut joskus sillä ajatuksella leikkinyt, vaikka en ikinä oo toteuttamaan lähtenyt, paitsi et tais mulla pari kaverisuhdettakin mennä, kun päätin että en ansaitse kavereita ja et haluun et heitä ei satu sit jos teen jotain itselleni, niin sit olin vaan tosi ilkee ja julma ja satutin tahallaan, että heitä ei sattuis mun käytös ja selfsabotaasi.

Joskus sitä miettii, että onko se totta, että meissä on kaks tietoisuutta sisällä? Joku tiedeprojekti päätyi tälläseen tulokseen, ja jos näin on, selittääkö se sitä ristiriitaa mitä koen itseni kaa usein. Kun en tunnista itseäni tunteettomassa tilassa, hirviö, pelottava, ja mun on vaikea ymmärtää mikä on saanut mut siihen pisteeseen. Toisaalta ajattelen, et se puoli vaan yrittää suojella mun mieltä traumalta ja tuskalta, olemalla vähän kylmempi ja tunteettomampi. En oo ikinä miettinyt et se ois erillinen osa mua?

Siksi välillä musta tuntuu, että mun pitää suojella rakkaita myös itseltäni ja omilta tunteiltani, koska osaan olla todella julma, tunnekylmä, silloin kun mua sattuu. Mutta en silti ikinä vois kuvitella satuttavani mulle tärkeitä ja rakkaita, tai kisuja tai ihmisiä jotka vaikuttaa kilteiltä, tuntuu et enemmän kylmä oon niille joita itsse pelkään ja jotka vaikuttaa kylmiltä musta.. mut sit mulla tulee itku siitäkin, tuntuu et oon ollut niin paskapää hienoille ihmisille ,jotka vaan välittää musta, ei nekään oo tahallaan pahoi ihmisiä, ne voi vaan huonosti, ja sit mua alkaa vaa itkettää se ajatus, et oon tuominnut ne sillee "pahoiks".. ja sitkun nään et nekin välittää niin mulle tulee vaan huono olo... haluis kuitenkin olla armollinen?

Joten ehkä pitäisi vaan pyytää kaikilta anteeksi, vaikka en kaikenlaista käytöstä tahdo hyväksyäkkään. Toivottavasti joku saa tästä kirjoituksesta jotain irti, vähän sekavat tunteet taas, kun alan kyseenalaistaan kaikkea ja omaa käytöstä. Musta on tuntunut pitkään, että pärjäisin kaikessa todella hyvin, jos en olis näin tunteikas, et tunteikkuus ikään kuin on este, mun menestykselle elämässä, oon sen monessa asiassa huomannut, kun ne kontrolloi mua niin paljon.

Pyydän siis anteeksi jos olen loukannut jotain ihmistä täällä palstalla. Kaivatultani pyysin jo yksityisviestillä viikkoja sitten ja jätin hänet rauhaan, se oli lopullinen päätös, vaikka sen jälkeen tulikin kauhee tunnemyrsky ja epätoivoi jälleen kerran.