Mummuu mummuu, missä on mun kellohame...

Possondeerus on näköjään jo dementiapäissään unohtanut, onko Thaimaan kello 5 tuntia edellä vaiko 5 tuntia jäljessä.

Koko aamuyön Thaimaan aikaa 00-06 on itkenyt ja ruikuttanut kun ei saa perhekuvia tarkasteltavakseen. Meni näköjään koko elämä pilalle.

"Tuntematon aloittaa tuntemattomana kun Junttina herää tuntemattomaksi Junttilasta Junttilan kellonaikaan, joka ei ole sama kuin tuntemattomilla ennen kaikkea Chiang Maissa."

Totesi pienen pieni Posso Iso-Posson kattilasta vikisevällä äänellä.

Iskä voi kertoa sinulle mistäpäin Aurinko nousee. Se nousee idästä. Thaimaa on sieltä Suomesta katsottuna idässä. No kun se Aurinko Thaimaassa nousee aikaisemmin, niin silloin Thaimaassa on myös kello enemmän.

Thaimaan kohdalla talviaikaan lisää Suomen kelloon viisi tuntia. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun mokaat Thaimaan kellonajassa.

Täällä on jo lenkillä käyty ja aamiainen syöty. Koulua ei tänään ole, joten lapset voi nukkua pidempään. Iskän lapset.

Mikään ei ole niin kaunis ja viaton tässä maailmassa, kuin nukkuva lapsi. Silti täynnä voimaa ja energiaa, halu tietää kaikki maailman asiat. Palava jano oppia, nähdä ja kokea kaikki mahdollinen ja mahdoton.

Lapset ei tunne rajoitteita. He voivat saavuttaa elämässään ihan mitä vaan haluavat ja he tekevät sen eteen tarvittavan työn. Meidän lapset ei ole kakaroita eikä pentuja. Vain kissa- ja koiraeläimillä on pentuja.

Meidän lapsia ei viedä viikoksi metsään oppimaan nälkää ja kurjuutta. Meidän lapset viedään minne he haluavat mennä ja missä viihtyvät. Seuraava retki on Ramayanan vesipuistoon, noin kahden viikon päästä.

Mukavaa torjantaita Simonkylään, jahka siellä Savossa aletaan heräilemään kattilan kalkatukseen.

2010