Viisas ja lempeä nainen kertoo, kuinka sinäkin voit välttää rasismin

Jep, juuri tuolta Areenasta löytyy myös tuossakin mainitun Eino Uusitalon haastattelu, ja sitten tietenkin aivan ehdoton on A.F.Airon haastattelu, joka jokaisen suomalaisen syntyperäänsä, ja syntymämaahansakin katsomatta tulisi katsoa, ja ymmärtää, mitä siinä siinäkin sanotaan.

Sarjaa aloitettiin tekemään sosiaalidemokraatin Erkki Raatikaisen ollessa YLE:n johdossa. Hänen vuosinaan tehtiin myös erinomainen sarja, ehkä paras kuvaus historiamme kriittisistä vaiheista, jota koskaan on tehty, missään: Sodan ja rauhan miehet.

https://areena.yle.fi/1-4195013

En tiedä, miksi ei ole katsottavissa. Pitäisi aivan ehdottomasti olla, kuten KAIKKI Itse asiassa kuultuna-sarjan jaksot.

Reporadiosta kohkaaminen oli oikeastaan aika huvittavaa, ja liittyy nuorisoradikalismin vastavoimana nousseeseen mummojen kapinaan, johon liittyivät Kristillisen liiton (nyk Kristillisdemokraatit) nousu vaaleissa, marssit keskiolutta vastaan ja Niilo Yli-Vainion herätysliike, johon lähti Suomen "harmaimman" ja "punaisimman" vuosikymmenen lopulla mukaan myös nuoria.

Todellisuudessa esim nykyään kovaa pahennusta herättävä ohjelmasarja Näin naapurissa aloitettiin sekin 1975, siis Raatikaisen aikana, ei suinkaan edeltäjänsä Revon aikana (se paljon kohuttu reporadio). Mutta eihän leimakirveidensä kanssa heiluvat öyhö-benit koskaan ole antaneet ikävän ja tylsän todellisuuden pilata kunnon kiihotusta, joka aina uppoaa tyhmimpiin ihan sellaisenaan (kuten se kuuluisa taistolaispropanganda omana aikanaan sen seuraajiin).

Naapurineljännes jatkui radiossa kai Neuvostoliiton kaatumiseen saakka, mutta se saattoi olla kuitenkin yksi syy, miksi demarit vaihtoivat Raatikaisen Kiuruun seuraavan vuosikymmenen aluksi. Raatikainen oli liian "punamulta", kun Koiviston nousua Kekkosen tilalle haluttiin mainostaa jonkinlaisena varovaisena kääntymisenä enemmän "länteen". Kyseessä oli silloinkin pitkälti mielikuvapeli. Syrjätetty Raatikainen alkoi tehdä itse ohjelmaa nimeltä Eurooppalaisia puheenvuoroja, joka oli todella hyvä ja erinomainen sarja, jota itse melko säännöllisesti kuuntelin. Siinä käsiteltiin laidasta laitaa Eurooppalaisia ajan ilmiöitä ja siitä ohjelmasta kuulin ensimmäisen kerran mm kirjasta Ruusun nimi, josta tehty elokuva, sitten kun se tuli Suomenkin televisiosta, teki itseeni syvän vaikutuksen.

On naurettavaa, miten "suomettumisen" aika nykyään esitetään. Mutta kun poimitaan vain ne muutamat happamat marjat, niin kyllä niistä kummallisen sopan saa keitettyä, ja sen totisesti on Jari Tervon juontamat "paljastus"ohjelmat tehneet. Jos nyt oikein muistan, Näin naapurissa oli 30 minuutin ohjelma kerran viikossa, alun perin nimellä Naapurineljännes 15 minuuttia. Joka sunnuntai lähetetty kirkkokomento oli pidempi. Mainitsemani kenraali A.F. Airon haastattelukin oli pidempi ja kuten sanottua, vallan kahvassa oli tuolloin jämäköitä henkilöitä kuten Eila Kännö. Ja Kari Suomalanen piirsi pilakuvansa joka päivä. Mikään itäeurooppalainen reaalisosialismi 1970-luvun Suomi ei todellakaan ollut, jos olisi ollut, ei Virossa olisi katsottu Väiskin lihatiskiä televiosta salaa.

Ideologista kamppailua kyllä käytiin ja se aika oli monin tavoin paljon vähemmän harmaata kuin nykyinen ikinuoruuden värittämä tylsyys, mutta se oli enemmänkin tasapuolista kuin toisen puolen dominoimaa, kuten nyt välillä tuppaa olemaan. Vaikka olen kannattanut Ukrainan tukemista ja jopa lännen väliintuloa, niin en voi ymmärtää vastakkaisten mielipiteiden sensurointia, jota esim keskustelupalstoilla on harrastettu. Ei kommunismiakaan pysäytetty takavarikoimalla kirjoja, vaikka sitä sillä tavalla yritettiinkin tehdä ennen toista maailmansotaa täällä Suomessakin.

Yhden asian omaksuin tuolta vuosikymmeneltä, enkä tule koskaan pääsemään siitä eroon. Kriittisyyden. Ihan kaikkea kohtaan. Minä en kuulu länteen enkä itään. Potkin prseelle kumpiakin ihan sen mukaan, kellä milloinkin ja missäkin asiassa se prse roikkuu liian löysänä.

Take it or leave it, jos se on jollekin joku ongelma, niin omapahan on ongelmansa.

Ei ollut kehitysmaamuslimi islampaskan MAANMUUTTAJIEN haittamaahanmuuttoa, vielä Eila Kännön aikana!

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei ollut kehitysmaamuslimi islampaskan MAANMUUTTAJIEN haittamaahanmuuttoa, vielä Eila Kännön aikana!

Islam oli tuolloin aika alamaissa. Ensimmäiset pakolaiset olivat vasemmistolaisia Chilestä, Pinochetin tapatettua Allenden ja noustua valtaan sotilaineen, ja seuraavaksi venepakolaisia Vietnamista, jotka taas olivat kommunistihallintoa paenneita oikeistolaisia Saigonin kukistuttua.

Iranin vallankumous oli tapahtuma, jota en oikein pystynyt käsittämään, miksi se tapahtui. Enkä tarkalleen käsitä vieläkään, vaan arvelen, että siinä on oma piilotettu puolensa, kuten oli Venäjän Lokakuun vallankumouksessakin, joka tosin nykyään kyllä tiedetään hyvin. Saksan Yleisesikuntahan suorastaan lähetti Leninin Venäjälle, ja Khomeini lensi Teheranin kentälle suoraan... Ranskasta. Maasta, joka tuolloin kävi kovaa kielitaistelua englantia vastaan. Maasta, joka välillä kuului Natoon ja välillä ei. Maasta, joka de Gaullen suulla sai aikaan melkoisen diplomaattisen selkkauksen tukiessaan Kanadan ranskankielisiä separatisteja. Koko tarinassa on aivan varmasti paljon enemmän kuin siitä nyt tiedetään. de Gaulle oli oikeistolainen nationalisti, Khomeini oli äärivanhoillinen islamisti, jota ilmeisesti Ranskassa hyysäsivät antikapitalistiset vasemmistoradikaalit.

Sen jälkeen Islam on edennyt askel askeleelta ja näyttää tulevan tekemään niin tulevaisuudessakin. Erittäin mielenkiintoinen kysymys on sionismin vaikutus asiaan. 1970-luku oli sen suuren muutoksen aikaa, jolloin Israelin valtion perustaneet vasemmistolaiset alkoivat vaihtua nykyisiin oikeistolaisiin Israelin johdossa, jotka olivat vain avoimemmin sionisteja.David Ben-Gurion ei olisi puhunut palestiinalaisista amalekialaisina, Netanjahu on sen tehnyt. Siitä ei ole epäilystä, että kumpikin on palestiinalaiset sellaisina kyllä koko ajan nähnyt. Islam ja juutalaisuus eivät suinkaan ole olleet mitään ikuisia verivihollisia, vaan historian kuluessa suurimman osan aikaa kristinusko on ollut niiden yhteinen vihollinen. Se asia olisi hyvä pitää mielessä kuunnellessaan Israelin nykyistä propagandaa...

Alllienden tappaja oli CIA ja USA.
Pinochet oli käsi joka piteli asetta.

Joku linja virkamiehen toiminnassa täytyy olla, ei ratkaisuja voi rehellinen ihminen tehdä noppaa heittämällä. Jos laki ei sano asiasta mitään, silloin se linja muodostuu aiemmin tehtyjen päätösten kautta, eli siis käytäntö.

Lakinaisena Eila Kännö ymmärsi sen tietenkin erinomaisen hyvin, sillä niin toimitaan myös tuomioistuimissa. Taannoisina vuosina julkaistiin kirjaa Korkeimman oikeuden päätöksistä, jotka yleensä liittyivät verolakien tulkintaan. Verotus on kuitenkin sen verran monimutkainen asia ja erilaisia tilanteita lukematon määrä, että mikään laki ei voi ottaa huomioon kaikkia. Niinpä kussakin käytännön tapauksessa ensimmäinen annettu tuomio on ns ennakkopäätös, jonka mukaan seuraavatkin vastaavanlaiset tapaukset tuomitaan. Siinä tilanteessa tuomarin tulee vain noudattaa vuosisatoja vanhaa, mutta edelleen käytössä olevaa Tuomarin ohjetta: "mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan".

Eila Kännö oli suoraselkäinen suomalainen virkamies, juuri niitä henkilöitä, jotka loivat Suomen maineen jämptinä ja sanansamittaisena maana, ja se, että hän oli nainen, piti hänet poissa hyvä veli-meiningistä johon miespuolisista virkamiehistä osa Kekkosen aikana alkoi langeta.

Kekkosta on joskus sanottu myös "diktaattoriksi", itsekin sanoin joskus niin joskus 1970-luvun lopulla, ja Kännön kommenteissa hyvin ilmenee, miksi niin silloin paljonkin ajateltiin: presidentin kanslia, vielä tuolloin esim 1978 varmasti Kekkonen itse, saattoivat päättää yksittäisten maahanpyrkijöiden kohtalosta. Kekkonen oli äärimmäisen aktiivinen presidentti, joka käytti valtaa sumeilematta, kyselemättä, oliko sitä edes hänelle annettu. Jos oli tuollainen harmaa alue, jossa ei ollut lakia, hän automaattisesti otti vallan siellä itselleen, vähän samoin kuin presidentti esim USA:ssa tai Ranskassa toimii nytkin. Kekkonenhan oli myöskin juristi koulutukseltaan (jolla pohjalla hän hoiti mm sotasyyllisyysoikeudenkäynnit), joten ei kompastunut pykäliin, eikä ollut muiden varassa siinäkään asiassa.

Kekkonen käytti valtaa myös toisella tavalla, saunottamalla kaikki silmäätekevät säännöllisesti ja juottamalla niin suomalaiset kuin venäläiset siihen kuntoon, että hyvä veli-sopimus tehtiin hänen mielensä mukaan. Todellisuudessa kyse on paljolti siitäkin, että hän yksinkertaisesti oli tavattoman kiinnostunut aivan kaikesta, ja halusi olla perillä kaikesta ja siinä hän erosi kaikista oikeista diktaattoreista, jotka yleensä ovat kiinnostunteita kuulemaan vain itseään miellyttäviä asioita. Entisenä poliisin kuulustelijana Kekkonen halusi tietää ja kaivaa esiin aina totuuden, tietää, miten asiat todella ovat. Hänellä oli vahvat omat näkemyksensä, ja usein hän runnoi ne läpi asioissakin, jotka eivät oikeastaan olisi presidentille kuuluneet, mutta koskaan, ei ikinä, hän toiminut luulojensa varassa. Niin kauan kuin hänen aivonsa toimivat, hän halusi tietää. Hän halusi olla Macchiavellin Prinssi, joka tullaan vielä satoja vuosia kuolemansakin jälkeen muistamaan johtajana, joka teki kansansa tyytyväiseksi.

No, Kekkonen kyllä herätti paljon katkeruuttakin ympärilleen, eivätkä kaikki hänen päätöksensä ehkä olleet niitä kaikkein parhaita. Mutta paljon useampi oli kuin nykyään on oltu valmiita myöntämään. Kekkonen kuten Kännökin olivat henkeen ja vereen itsenäisyyden hankkineen ja siihen ensimmäisenä syntyneen sukupolven edustajia, läpeensä isänmaallisia ja tinkimättömästi kansansa etua aina ajattelevia ihmisiä.

Kansalaiset! Lakki, päästä! Katse ylös ja suoraan eteenpäin!

https://www.youtube.com/watch?v=Bw4xuoP8eZ4

Anonyymi00011 kirjoitti:

Joku linja virkamiehen toiminnassa täytyy olla, ei ratkaisuja voi rehellinen ihminen tehdä noppaa heittämällä. Jos laki ei sano asiasta mitään, silloin se linja muodostuu aiemmin tehtyjen päätösten kautta, eli siis käytäntö.

Lakinaisena Eila Kännö ymmärsi sen tietenkin erinomaisen hyvin, sillä niin toimitaan myös tuomioistuimissa. Taannoisina vuosina julkaistiin kirjaa Korkeimman oikeuden päätöksistä, jotka yleensä liittyivät verolakien tulkintaan. Verotus on kuitenkin sen verran monimutkainen asia ja erilaisia tilanteita lukematon määrä, että mikään laki ei voi ottaa huomioon kaikkia. Niinpä kussakin käytännön tapauksessa ensimmäinen annettu tuomio on ns ennakkopäätös, jonka mukaan seuraavatkin vastaavanlaiset tapaukset tuomitaan. Siinä tilanteessa tuomarin tulee vain noudattaa vuosisatoja vanhaa, mutta edelleen käytössä olevaa Tuomarin ohjetta: "mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan".

Eila Kännö oli suoraselkäinen suomalainen virkamies, juuri niitä henkilöitä, jotka loivat Suomen maineen jämptinä ja sanansamittaisena maana, ja se, että hän oli nainen, piti hänet poissa hyvä veli-meiningistä johon miespuolisista virkamiehistä osa Kekkosen aikana alkoi langeta.

Kekkosta on joskus sanottu myös "diktaattoriksi", itsekin sanoin joskus niin joskus 1970-luvun lopulla, ja Kännön kommenteissa hyvin ilmenee, miksi niin silloin paljonkin ajateltiin: presidentin kanslia, vielä tuolloin esim 1978 varmasti Kekkonen itse, saattoivat päättää yksittäisten maahanpyrkijöiden kohtalosta. Kekkonen oli äärimmäisen aktiivinen presidentti, joka käytti valtaa sumeilematta, kyselemättä, oliko sitä edes hänelle annettu. Jos oli tuollainen harmaa alue, jossa ei ollut lakia, hän automaattisesti otti vallan siellä itselleen, vähän samoin kuin presidentti esim USA:ssa tai Ranskassa toimii nytkin. Kekkonenhan oli myöskin juristi koulutukseltaan (jolla pohjalla hän hoiti mm sotasyyllisyysoikeudenkäynnit), joten ei kompastunut pykäliin, eikä ollut muiden varassa siinäkään asiassa.

Kekkonen käytti valtaa myös toisella tavalla, saunottamalla kaikki silmäätekevät säännöllisesti ja juottamalla niin suomalaiset kuin venäläiset siihen kuntoon, että hyvä veli-sopimus tehtiin hänen mielensä mukaan. Todellisuudessa kyse on paljolti siitäkin, että hän yksinkertaisesti oli tavattoman kiinnostunut aivan kaikesta, ja halusi olla perillä kaikesta ja siinä hän erosi kaikista oikeista diktaattoreista, jotka yleensä ovat kiinnostunteita kuulemaan vain itseään miellyttäviä asioita. Entisenä poliisin kuulustelijana Kekkonen halusi tietää ja kaivaa esiin aina totuuden, tietää, miten asiat todella ovat. Hänellä oli vahvat omat näkemyksensä, ja usein hän runnoi ne läpi asioissakin, jotka eivät oikeastaan olisi presidentille kuuluneet, mutta koskaan, ei ikinä, hän toiminut luulojensa varassa. Niin kauan kuin hänen aivonsa toimivat, hän halusi tietää. Hän halusi olla Macchiavellin Prinssi, joka tullaan vielä satoja vuosia kuolemansakin jälkeen muistamaan johtajana, joka teki kansansa tyytyväiseksi.

No, Kekkonen kyllä herätti paljon katkeruuttakin ympärilleen, eivätkä kaikki hänen päätöksensä ehkä olleet niitä kaikkein parhaita. Mutta paljon useampi oli kuin nykyään on oltu valmiita myöntämään. Kekkonen kuten Kännökin olivat henkeen ja vereen itsenäisyyden hankkineen ja siihen ensimmäisenä syntyneen sukupolven edustajia, läpeensä isänmaallisia ja tinkimättömästi kansansa etua aina ajattelevia ihmisiä.

Kansalaiset! Lakki, päästä! Katse ylös ja suoraan eteenpäin!

https://www.youtube.com/watch?v=Bw4xuoP8eZ4

olipa hyvin ilmaistu , ongelma vain on se ettei heidänkaltaisiaan ihmisiä ole suomessa suuria määriä 🤔

Haluatko nyt ihan tosissaan olla yhtä p...sestä kuin ääri-islamistit?

Här är multikyltyr på 80-talet i Sverige

https://www.youtube.com/watch?v=ylKrweMsBfA

Och här i dag

https://www.youtube.com/watch?v=CyGlO3QAX4Q