Millaista prinssiä/prinsessaa toivoisit?

No sit oon sun kuningas ❤️✨️

Olet hyvin oikeassa. Oma itsensä pitää olla. Epävakaana on hyvin vaikea erottaa vaan mikä on aito minä ja mikä joku persoona tai suoja, kuitenkin uskon, että oon lapsuudesta asti ollut samanlainen: hieman ujo, herkkä, tunteikas,eläinrakas ja ne on niitä piirteitä jotka mussa on aina pysynyt. Elämän mukana on tullut erilaisia piirteitä, itsevarmuutta, rohkeutta, itsekkyyttä, kunnianhimoa, posiitivisuutta ja jopa leikkimielisyyttä. Ilkeyden olen aina kokenut vastenmieliseksi piirteeksi, vaikka olen siihenkin välillä turvautunut pelon uhalla.

Mulla on kyllä omat unelmat, oma persoona, ja oma elämä, mutta niiden toteuttaminen on hyvin vaikeaa yksinään, kun aina tulee sellainen, että ei ole ketään jonka kanssa jakaa ja ihmetellä elämää, ihmiset jotka on elämässäni ei oo samalla aaltopituudella, samanlaisia persoonia, he ovat hyvin erilaisia, mikä on okei, mut kaipaan kuitenkin sitä "omaa" seuraa kaikista eniten, sillä lopulta puudun todella nopeasti loppuun ihmisiin jotka ei oo samalla tasolla itseni kanssa. Silloin kun ollaan samalla tasolla, niin mun ei erikseen tarvitse selitellä asioita niin tarkasti.

Mun ei erikseen tarvii selittää toiselle miks joku toimintamalli on myrkyllinen, tai miks mua pelottaa tietyntyyppiset ihmiset, miksi ajattelen jostain asiasta tietyllä tavalla. Se herkkyys,luovuus, kiltteys, hyväntahtoisuus, positiivisuus on meitä yhdistävä asia, mutta pelkään, että kadotan sen , matkalla ilman häntä.

Kyllä sitä on hauska välillä esittää jotain mitä ei oo , tai käyttää rooleja, vähän yliampua jotain ylikarismaattista tyyppiä, vaikka en ehk ihan oo sellanen kuitenkaan, nautin siitä, mut hänen kanssaan on myös helppo olla oma itseni, vaikka tarve osoittaa arvoni hänelle on aivan valtava, minkä takia välillä oli vaikeuksia näyttää omia heikkouksiaan. Kyllä mä osaan olla myös todella ilkikurinen ja pahantahtoinen, jos sille päälle satun, mut enimmäkseen leikkimielellä, en mä nyt oikeasti ketään halua satuttaa tai loukata. Ei vaan tunnu hyvältä sellainen.

Tykästyin häneen todella paljon, koska meissä oli niin paljon samaa, ja hän tuntuu todella turvalliselta ja luotettavalta, ihmiseltä, jolle haluan pelkkää parasta. Mutta sydän kärsii samalla, kun tuntee niin paljo, ja välittää niin paljon ,ja tykkää toisesta niin paljon, niin se toinen puolin kolikosta on ihan hirveä tuska.

Fiksu ihminen olet. Ulkonäkö on toissijaista, vaikka myönnän että se merkitsee kyllä, sillä ilman ulkoista ja henkistä viehätystä en pystyisi muodostamaan tervettä suhdetta toiseen. Vaikutat aika maanläheiseltä ihmiseltä.

"Sopivan rento ja pingottamaton asenne elämään, ei kaikella koko ajan ole niin h.lvetisti väliä, vaikka yleensä toimikin järkevästi."

Tätä mun pitää vielä harjoitella, mut tiedän kyllä hyvin mitä tarkoitat ja mistä puhun, osaan laittaa leikiks ja vitsailla ja pelleillä asioista välillä.

" Oma tahto saa ja pitääkin olla ja se pitää osata myös tuoda ilmi. En jaksa älkikäteen vinkujia enkä sellaisia, joilla ei koskaan ole mielipidettä mihinkään, mutta en myöskään jyrääjiä. Pitää osata joustaa, vaikka omia toiveitakin löytyy."

Joo oon samaa mieltä ,mutta välillä jännitän todella paljon ja aivot menee väliaikaisesti johonkin ihmeen lukkoon ja en saa ilmaistua itseäni niinkuin haluaisin, pyrin kyllä silti ilmaiseen itseeni ja omia mielipiteitä ja halujani, vaikka kohteliaisuudesta annan aina toiselle mahdollisuuden puhua ja ehdottaa omia juttujaan.

"Kaikenlainen äärikäytös karkottaa mut pois"

No oon epävakaa ja ylihuolehtiva, ylitunteellinen ja sellasta.. niin iso osa minua ,että sitä on valitettavan vaikea muuttaa, vaikka uskon, että sen kaa voi oppia elään terveellisesti ja niin, että toinen ei huomaa sitä, tai se ei vaikuta toiseen.

BPDBunny6666 kirjoitti:

Fiksu ihminen olet. Ulkonäkö on toissijaista, vaikka myönnän että se merkitsee kyllä, sillä ilman ulkoista ja henkistä viehätystä en pystyisi muodostamaan tervettä suhdetta toiseen. Vaikutat aika maanläheiseltä ihmiseltä.

"Sopivan rento ja pingottamaton asenne elämään, ei kaikella koko ajan ole niin h.lvetisti väliä, vaikka yleensä toimikin järkevästi."

Tätä mun pitää vielä harjoitella, mut tiedän kyllä hyvin mitä tarkoitat ja mistä puhun, osaan laittaa leikiks ja vitsailla ja pelleillä asioista välillä.

" Oma tahto saa ja pitääkin olla ja se pitää osata myös tuoda ilmi. En jaksa älkikäteen vinkujia enkä sellaisia, joilla ei koskaan ole mielipidettä mihinkään, mutta en myöskään jyrääjiä. Pitää osata joustaa, vaikka omia toiveitakin löytyy."

Joo oon samaa mieltä ,mutta välillä jännitän todella paljon ja aivot menee väliaikaisesti johonkin ihmeen lukkoon ja en saa ilmaistua itseäni niinkuin haluaisin, pyrin kyllä silti ilmaiseen itseeni ja omia mielipiteitä ja halujani, vaikka kohteliaisuudesta annan aina toiselle mahdollisuuden puhua ja ehdottaa omia juttujaan.

"Kaikenlainen äärikäytös karkottaa mut pois"

No oon epävakaa ja ylihuolehtiva, ylitunteellinen ja sellasta.. niin iso osa minua ,että sitä on valitettavan vaikea muuttaa, vaikka uskon, että sen kaa voi oppia elään terveellisesti ja niin, että toinen ei huomaa sitä, tai se ei vaikuta toiseen.

Lue lisää

Mä tarvitsen ensiksi sen viehätyksen, jotta henkilö voi kiinnostaa ulkoisesti. Äärimmäisen harvoin tulee vastaan ketään yksilöä, joka kykenee ulkoisella olemuksellaan tekemään mitään vaikutusta. Mä tiedostan kyllä, kun joku on hyvän näköinen, mutta reaktioni on tasoa "asia rekisteröity, siirrytään tärkeämpiin juttuihin". Olen tasan kerran nähnyt miehen, johon reaktioni oli "wow, nyt on muuten todella upea ilmestys", mutta en mä ollut hänestäkään silleen kiinnostunut, vaikka hän oli kyllä myös mukava ja kohtelias jne. Sen sijaan kun mä ihastun, rakastun ja rakastan, niin toinen on myös ulkoisesti ihanin maailmassa. En koe tuon olevan mitään maanläheisyyttä, vaan se miten aivoni toimivat.

"osaan laittaa leikiks ja vitsailla ja pelleillä asioista välillä"

Ja erityisesti se, että kun asiat toisinaan menevät ihan päin percettä, kuten ne väistämättä aina joskus menevät, niin osaa nauraa myös sille. Ei sitä tarvitse osata just siinä hetkessä, kun se ärsyttää, mutta hetken päästä kyllä. Asioihin ei saa jäädä vellomaan, vaan hetki rauhottumiseen ja matka jatkuu, kohti uusia epäonnistumisia.

"pyrin kyllä silti ilmaiseen itseeni ja omia mielipiteitä ja halujani, vaikka kohteliaisuudesta annan aina toiselle mahdollisuuden puhua ja ehdottaa omia juttujaan"

Mun mielestä ne omat ajatuksensa kannattaa ilmaista myös silloin, kun tekee toiselle mieliksi. Muuten toinen ei tiedä, että joustat ja teet hänelle mieliksi ja saattaa a) kuvitella sun oikeasti tykkäävän siitä jutusta ja b) ei osaa arvostaa sun kykyäsi joustaa. Se, että asian ilmaisee, ei tietenkään tarkota siitä kiukuttelemista, eikä martyyriasenteen ottamista. Se tarkoittaa aitoa joustoa ja sitä, että siihen hommaan lähtee mukaan hyvällä asenteella, vaikka se nyt ei ihan omaan makuun oliskaan. Jos tuohon ei kykene, niin sitten on parempi kokonaan kieltäytyä. Jos jokin juttu on aidosti vastenmielistä, niin sekin pitää sanoa, eikä sietää hammasta purren, v.ttuuntuen ja traumatisoituen.

"No oon epävakaa ja ylihuolehtiva, ylitunteellinen ja sellasta."

Mä en tykkää yhtään epävakaudesta, varsinkaan jos se on arvaamatonta ja tuhoavaa. Tylsyys ja ennalta-arvattavuus on parasta. Tunteellisuus on ok, olenhan mä itsekin tunteellinen. kunhan siinä on ymmärrettävissä oleva logiikka. Tunteet on täysin ok, kunhan ne eivät putkahtele tyhjästä ja milloin sattuu. Tunnetilojaan, tai oikeammin sitä miten ne ilmaisee, pitää pystyä pääosin hallitsemaan. Joskus tunne voi olla liian iso hallittavaksi, mutta sen pitää sitten olla epänormaali tilanne. Huolehtivuuskin on ok, jos jätetään tuo yli-liite pois. Toki mikä on yli- ja mikä ei, on vähän makuasia. Moni voi pitää muakin ylihuolehtivana, kun huolestun, jos toinen on myöhässä tai ei ilmoittele kun piti jne. Helikopterointi on mulle kuitenkin liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä tarvitsen ensiksi sen viehätyksen, jotta henkilö voi kiinnostaa ulkoisesti. Äärimmäisen harvoin tulee vastaan ketään yksilöä, joka kykenee ulkoisella olemuksellaan tekemään mitään vaikutusta. Mä tiedostan kyllä, kun joku on hyvän näköinen, mutta reaktioni on tasoa "asia rekisteröity, siirrytään tärkeämpiin juttuihin". Olen tasan kerran nähnyt miehen, johon reaktioni oli "wow, nyt on muuten todella upea ilmestys", mutta en mä ollut hänestäkään silleen kiinnostunut, vaikka hän oli kyllä myös mukava ja kohtelias jne. Sen sijaan kun mä ihastun, rakastun ja rakastan, niin toinen on myös ulkoisesti ihanin maailmassa. En koe tuon olevan mitään maanläheisyyttä, vaan se miten aivoni toimivat.

"osaan laittaa leikiks ja vitsailla ja pelleillä asioista välillä"

Ja erityisesti se, että kun asiat toisinaan menevät ihan päin percettä, kuten ne väistämättä aina joskus menevät, niin osaa nauraa myös sille. Ei sitä tarvitse osata just siinä hetkessä, kun se ärsyttää, mutta hetken päästä kyllä. Asioihin ei saa jäädä vellomaan, vaan hetki rauhottumiseen ja matka jatkuu, kohti uusia epäonnistumisia.

"pyrin kyllä silti ilmaiseen itseeni ja omia mielipiteitä ja halujani, vaikka kohteliaisuudesta annan aina toiselle mahdollisuuden puhua ja ehdottaa omia juttujaan"

Mun mielestä ne omat ajatuksensa kannattaa ilmaista myös silloin, kun tekee toiselle mieliksi. Muuten toinen ei tiedä, että joustat ja teet hänelle mieliksi ja saattaa a) kuvitella sun oikeasti tykkäävän siitä jutusta ja b) ei osaa arvostaa sun kykyäsi joustaa. Se, että asian ilmaisee, ei tietenkään tarkota siitä kiukuttelemista, eikä martyyriasenteen ottamista. Se tarkoittaa aitoa joustoa ja sitä, että siihen hommaan lähtee mukaan hyvällä asenteella, vaikka se nyt ei ihan omaan makuun oliskaan. Jos tuohon ei kykene, niin sitten on parempi kokonaan kieltäytyä. Jos jokin juttu on aidosti vastenmielistä, niin sekin pitää sanoa, eikä sietää hammasta purren, v.ttuuntuen ja traumatisoituen.

"No oon epävakaa ja ylihuolehtiva, ylitunteellinen ja sellasta."

Mä en tykkää yhtään epävakaudesta, varsinkaan jos se on arvaamatonta ja tuhoavaa. Tylsyys ja ennalta-arvattavuus on parasta. Tunteellisuus on ok, olenhan mä itsekin tunteellinen. kunhan siinä on ymmärrettävissä oleva logiikka. Tunteet on täysin ok, kunhan ne eivät putkahtele tyhjästä ja milloin sattuu. Tunnetilojaan, tai oikeammin sitä miten ne ilmaisee, pitää pystyä pääosin hallitsemaan. Joskus tunne voi olla liian iso hallittavaksi, mutta sen pitää sitten olla epänormaali tilanne. Huolehtivuuskin on ok, jos jätetään tuo yli-liite pois. Toki mikä on yli- ja mikä ei, on vähän makuasia. Moni voi pitää muakin ylihuolehtivana, kun huolestun, jos toinen on myöhässä tai ei ilmoittele kun piti jne. Helikopterointi on mulle kuitenkin liikaa.

Lue lisää

Mulla se on usein niin, että saatan viehättyä jostain ihmisestä ensin fyysisesti , mut sitkun opin tunteen et niiden persoonallisuus on aik mätä, niin se viehätys häviää täysin, yleensä myös energia ja kaikki käytös antaa jonkinlaista osviittaa ,et minkänlainen persoona kyseessä, koen kuitenkin, että hyvä persoona on tärkeämpää suhteessa kuin ulkonäkö, koska hyvä ulkonäkö mut huono persoonallisuus ois aika kurja suhde musta. Ymmärrän siis miks persoona on niin tärkeetä, se on vähän harmi, et en persoonallisesti voi viehättyä pelkästään persoonan perusteella toisesta, jos ei oo sit jotenki överihastuttava ihminen (mut näen silti etten pystyis suhteeseen jos ihminen ei yhtään viehätä fyysisesti myös, ja et se ei ois reilua)

Tarkotin tolla maanläheisyydellä kyllä sitä, että sulle on tärkeämpää tollaset arjen pikkujutut, kuten että miten hoitaa talouttaan jne, se on arvostettava piirre ihmisessä, etenkin kun en itse ehkä oo ihan niin maanläheinen kuin olisi hyvä olla.

Ja joo olet oikeassa, kommunikaation pitäis olla avain ihmissuhteissa, valitettavasti tuppaan ylimiettiin asioita tosi paljon, ja mietin usein et teenkö toisen olon kiusalliseks jos oon liian avoin ja rehellinen asioista, vaikka se on nimenomaan miten pitäis toimia, ja ihmiset varmasti arvostais sitä enemmän. Ja oon tosi avoin vähän kaikenlaiselle, niin en mä suoraan kieltäydy jostain jutuista, joka alkuun voisi vaikuttaa epämiellyttävältä, koska moni epämiellyttäväkin juttu voi osoittautua sellaiseksi mistä pidän, kun perehdyn siihen, mut joo oon kyl rehellinen jos en pidä jostain asiasta selkeesti.

"Mä en tykkää yhtään epävakaudesta, varsinkaan jos se on arvaamatonta ja tuhoavaa. Tylsyys ja ennalta-arvattavuus on parasta. Tunteellisuus on ok, olenhan mä itsekin tunteellinen. kunhan siinä on ymmärrettävissä oleva logiikka."

En nyt sanois ,että epävakaus tarkoittaisi sitä että oon arvaamaton, tai täysin tuhoavakaan, ennalta-arvaamaton. Huomaan mitkä asiat saa mut kokeen vahvoja tunteita, mikä niihin helpottaa, jossain määrin tunteita osaan käsitellä.

Muistan, että mietin, että usein vaan ylireagoin johonkin tilanteesen, ja se ei oikeesti oo niin vakava tai paha kuin mielessäni sen kuvittelen, silloin on helppo rauhottua ja en mee paniikkiin tai itkuiseksi heti.

En tykkäis olla mustasukkainen, tai monitoroida ihmistä suhteessa, koin jo tälläistä omassa suhteessani , ja se aiheutti minulle ahdistusta, toisinaan ylihuolehtivuus voi tarkoittaa sitä, että pyrin huomioimaan toisen tunteita liikaa, ja sivuutan omiani, siinä pelossa, että omani aiheuttavat ahdistusta toiselle. En tiedä ahdistaako se , jos on jatkuvasti varmistelemassa, että toisella on hyvä olla ja et käytökseni ei ylitä hänen rajojaan tai että hän on vaa okei, jos vaikuttaa et kaikki ei oo ok.

Osaan olla rauhallisempi silloin kun toinen on lähellä ja on AVOIN tunteistaan ja tilanteestaan, sen sijaan jos välit katkeaa YHTÄKKIÄ, se on hyvin triggeröivää ja saa mun käytöksen hyvin myrkylliseks ja mielen paniikkiin. Toisaalta sekin voi tuntua toiselta ahdistavalta, jos kokee että ei voi sitten tuon takia lähteä suhteesta :(

Mutta sitä tunnetta on silloin hyvin vaikea kontrolloida, vaikka yrittäisin ihan kaikkeni, oon sen useasti huomannut. Pärjään paremmin silloin kun on toisen kanssa puheyhteys, silloin voin turvautua ajatukseen, että ainakin ollaan väleissä.

BPDBunny6666 kirjoitti:

Mulla se on usein niin, että saatan viehättyä jostain ihmisestä ensin fyysisesti , mut sitkun opin tunteen et niiden persoonallisuus on aik mätä, niin se viehätys häviää täysin, yleensä myös energia ja kaikki käytös antaa jonkinlaista osviittaa ,et minkänlainen persoona kyseessä, koen kuitenkin, että hyvä persoona on tärkeämpää suhteessa kuin ulkonäkö, koska hyvä ulkonäkö mut huono persoonallisuus ois aika kurja suhde musta. Ymmärrän siis miks persoona on niin tärkeetä, se on vähän harmi, et en persoonallisesti voi viehättyä pelkästään persoonan perusteella toisesta, jos ei oo sit jotenki överihastuttava ihminen (mut näen silti etten pystyis suhteeseen jos ihminen ei yhtään viehätä fyysisesti myös, ja et se ei ois reilua)

Tarkotin tolla maanläheisyydellä kyllä sitä, että sulle on tärkeämpää tollaset arjen pikkujutut, kuten että miten hoitaa talouttaan jne, se on arvostettava piirre ihmisessä, etenkin kun en itse ehkä oo ihan niin maanläheinen kuin olisi hyvä olla.

Ja joo olet oikeassa, kommunikaation pitäis olla avain ihmissuhteissa, valitettavasti tuppaan ylimiettiin asioita tosi paljon, ja mietin usein et teenkö toisen olon kiusalliseks jos oon liian avoin ja rehellinen asioista, vaikka se on nimenomaan miten pitäis toimia, ja ihmiset varmasti arvostais sitä enemmän. Ja oon tosi avoin vähän kaikenlaiselle, niin en mä suoraan kieltäydy jostain jutuista, joka alkuun voisi vaikuttaa epämiellyttävältä, koska moni epämiellyttäväkin juttu voi osoittautua sellaiseksi mistä pidän, kun perehdyn siihen, mut joo oon kyl rehellinen jos en pidä jostain asiasta selkeesti.

"Mä en tykkää yhtään epävakaudesta, varsinkaan jos se on arvaamatonta ja tuhoavaa. Tylsyys ja ennalta-arvattavuus on parasta. Tunteellisuus on ok, olenhan mä itsekin tunteellinen. kunhan siinä on ymmärrettävissä oleva logiikka."

En nyt sanois ,että epävakaus tarkoittaisi sitä että oon arvaamaton, tai täysin tuhoavakaan, ennalta-arvaamaton. Huomaan mitkä asiat saa mut kokeen vahvoja tunteita, mikä niihin helpottaa, jossain määrin tunteita osaan käsitellä.

Muistan, että mietin, että usein vaan ylireagoin johonkin tilanteesen, ja se ei oikeesti oo niin vakava tai paha kuin mielessäni sen kuvittelen, silloin on helppo rauhottua ja en mee paniikkiin tai itkuiseksi heti.

En tykkäis olla mustasukkainen, tai monitoroida ihmistä suhteessa, koin jo tälläistä omassa suhteessani , ja se aiheutti minulle ahdistusta, toisinaan ylihuolehtivuus voi tarkoittaa sitä, että pyrin huomioimaan toisen tunteita liikaa, ja sivuutan omiani, siinä pelossa, että omani aiheuttavat ahdistusta toiselle. En tiedä ahdistaako se , jos on jatkuvasti varmistelemassa, että toisella on hyvä olla ja et käytökseni ei ylitä hänen rajojaan tai että hän on vaa okei, jos vaikuttaa et kaikki ei oo ok.

Osaan olla rauhallisempi silloin kun toinen on lähellä ja on AVOIN tunteistaan ja tilanteestaan, sen sijaan jos välit katkeaa YHTÄKKIÄ, se on hyvin triggeröivää ja saa mun käytöksen hyvin myrkylliseks ja mielen paniikkiin. Toisaalta sekin voi tuntua toiselta ahdistavalta, jos kokee että ei voi sitten tuon takia lähteä suhteesta :(

Mutta sitä tunnetta on silloin hyvin vaikea kontrolloida, vaikka yrittäisin ihan kaikkeni, oon sen useasti huomannut. Pärjään paremmin silloin kun on toisen kanssa puheyhteys, silloin voin turvautua ajatukseen, että ainakin ollaan väleissä.

Lue lisää

"En tykkäis olla mustasukkainen, tai monitoroida ihmistä suhteessa"

Mustasukkasuus ja kontrollointi on mulle ehdoton no go. Mikään ei oikeastaan tapa mun tunteitani ja tykkäämistäni tehokkaammin kuin nuo. Samoin se, että mua yritetään tehdä mustasukkaseksi. Se karkottaa mut takuulla.

Anonyymi kirjoitti:

"En tykkäis olla mustasukkainen, tai monitoroida ihmistä suhteessa"

Mustasukkasuus ja kontrollointi on mulle ehdoton no go. Mikään ei oikeastaan tapa mun tunteitani ja tykkäämistäni tehokkaammin kuin nuo. Samoin se, että mua yritetään tehdä mustasukkaseksi. Se karkottaa mut takuulla.

Lue lisää

Joo ymmärrän ton hyvin, se on raskasta suhteessa.

Oon sun soturi pupuhaarniskassa. Ja oon samaa mieltä sunkaa, että yhdessä selvitään kaikesta, ja pitää tukee toista. Ihmissuhteet on co-op, ei singleplayer.