Sodan ja rauhan lapset tv1 ohjelma rankkaa propagandaa

"Siinä kohtaa kriitikolle alkoi maittaa epäuskoinen nauru, kun Suhonen viskaa militarismin syntisäkkiin urheilun ja lasten lumisotaleikit."

Eduskunnassa määräävässä asemassa ennen sotaa olleet sosiaalidemokraatit ajoivat enemmän aseriisuntaa kuin armeijan vahvistamista.

Suomi oli pasifistinen ei militaristinen maa.

"Hovioikeuden auskultantti Väinö Alfred Tanner oli sosiaalidemokraattisen liikkeen vaikutusvaltaisin henkilö Suomessa punakapinan päättymisestä lähtien. Tannerin vastenmielisyys aseita kohtaan rajoitti hänen kykyään tarkastella sotilaallista maanpuolustusta ennakkoluulottomasti. Hänen ulkomaiset yhteytensä rajoittuivat lähinnä skandinaavisiin veljespuolueisiin, jotka kaikki pitivät oman maan puolustamista toisarvoisena.

Niiden antaman esimerkin mukaisesti Tanner vastusti valtion varojen osoittamista sotaväelle.

Kun Sdp saavutti 1930-luvulla yhden kolmasosan määrävähemmistön eduskunnassa, pystyi oppositio sanelemaan ylärajan puolustusmäärärahoille. Porvarihallitusten kädet olivat sidotut Sdp:n vahvan miehen ilmoitukseen, miten suuren markkamäärän puolue salli käytettävän sotilasmenoihin.

Kesäkuussa 1939 sotamarsalkka Mannerheim oli niin vakuuttunut suursodan syttymisestä, että hänen mielestään Suomen oli lopultakin pantava ilmapuolustus kuntoon. Marski valtuutti eversti Paavo Talvelan neuvottelemaan hävittäjäkaupoista Yhdysvalloissa.

Talvela onnistuikin yhdessä Washingtonin lähettiläämme Hjalmar Procopén kanssa pääsemään sellaiseen sopimukseen, että ilmavoimillemme toimitetaan Atlantin takaa parisen sataa uudenaikaista hävittäjää. Yhdysvaltalainen liikepankki lupasi antaa tarvittavan lainan edellyttäen, että Suomen hallitus takaa sen. Meillä oli USA:ssa tuohon aikaan hyvä maine velan takaisin maksajana.

Väinö Tanner ilmoitti siltä istumalta, ettei valtiovarainministeriö tule osoittamaan markkaakaan mokomaan asekauppaan. Suomi ei hänen mukaansa tarvinnut hävittäjiä, joilla vain pommitettaisiin työläisiä.

Marski loukkaantui, sanoi eroavansa puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävistä ja marssi ulos. Huoneeseen jäänyt Tanner totesi silloin, että ”vanha sotamarsalkka näyttää menettäneen järkensä. Hänen oikea paikkansa olisikin mielisairaalassa."


Mannerheim suostui perumaan eronsa, mutta toivoi mielessään, että hallituksen silmät avautuisivat elokuun alussa Kannaksella pidettävien sotaharjoitusten aikana.

Hallitus ei tuntenut suurtakaan mielenkiintoa sotaväen huolenaiheita kohtaan, eikä syventynyt Kannaksen sotaharjoituksessa esiin tulleisiin epäkohtiin.


Ulkomaiset sotilasasiamiehet sitä vastoin tarkkailivat harjoituksia tiiviisti ja tekivät niistä teräviä havaintoja.

Joukon teräväkielisin oli italialainen eversti. Lehtihaastattelussa hän piti sotaväkemme pahimpana ongelmana panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseiden puuttumista sekä heikkoa kenttätykistöä.

Cajander oli perillä ulkomaisten sotilasasiamiesten antamasta kritiikistä ja halusi vastata siihen. Espilän puheessa hän onnitteli Suomea, ettei se ole tuhlannut varojaan aseisiin, jotka olisivat vain ruostuneet.

Cajanderin esimerkkiä noudattaen Tanner käytti täsmälleen samaa ilmaisua puhuessaan seuraavana päivänä 13. elokuuta 1939 Forssassa SDP:n edeltäjän Suomen työväenpuolueen perustamisen 40-vuotisjuhlassa.

SDP pakotti määrävähemmistöllään eduskunnassa Suomen pasifismiin.

Täytyy sanoa että kun katsoin tuon ohjelman, niin se aiheutti melkoisesti myötähäpeää. Oliko Suomi ihan oikeasti noin kansallisosialistinen? Ja kansa uskoi oikeasti Hitleriin, Rytiin ja Mannerheimiin? Ja arjalaismyyttiin?

Näin punavihreänä ateistina näin todellakin punaista. Eikä Mannerheim edes osannut puhua kunnolla Suomea, hän puhui kyllä sujuvasti Ruotsia, Venäjää, Saksaa ja Englantia mutta Suomelle ai kait ollut niin väliä...