Elämä rikki, yksinäisyys ja vastoinkäymiset

20 vuotta masennusta, lääkehoitoa ja terapiaa. Vähän alkanut helpottaa. Viisi vuotta sitten ostin puutalon silloiselle puolisolle, hänen lapsilleen ja itselleni. Talosta löytyi sädesieni, ja tämän takia elämästäni muotoutui yksi suuri helvetti. Perhe lähti turvaan paremman tulevaisuuden toivossa. Annoin heille taloudellista apua uuteen alkuun. Velkataakka jäi minulle, menetin kaiken ja mieli mustui. Kaiken tämän seurauksena olen aina yksin ja rahaton. Myin kaiken, että saisin ruokaa, ja silti minulta viedään viimeisetkin rippeet. Huijataan tori-kaupoissa ja haukutaan onnettomaksi luuseriksi. Olen rukoillut Jumalalta armoa, mutta kukaan ei kuule. Tappaisinko vain itseni? Olen kuitenkin vain yksin, eikä minua kukaan kaipaa. Miksi jaksaa itkeä 40-vuotiaana miehenä itsensä uneen, kun maailma haluaa sinut polkea? Teen työtä niskalimassa ja hoidan vapaaehtoista välityöjärjestelyä, mutta silti ei vaan pärjää. Kuluttajahinnat ja vuokrat ovat nousseet niin paljon, ettei pysty elämään. Rukoilen, että edes joku minulle soittaisi tai antaisi halauksen. Yksin ei ole ihmisellä hyvä olla

[email protected]