Hyvät lukijat, ystävät, ja te, jotka kuljette elämänne matkaa kysyen enemmän kuin vastaten – jälleen tervehdys Ylläksen valkeasta talvesta. Päivä täällä pohjoisen pakkasten keskellä on ollut täynnä pieniä ihmeitä: valon ja varjon leikkiä, tunturimaiseman ikiaikaista kauneutta ja pohdintoja, jotka kietoutuvat lumihiutaleiden tavoin toisiinsa. Lämpötila on vaihdellut miinus kymmenen ja kahdenkymmenen välillä paikasta riippuen, mutta sään viileys on vain korostanut ajatusten lämpöä.
Aamu alkoi suksilla, kun latu avautui eteeni kuin hiljainen meditaatio. Ladulla, missä jokainen liike tuntuu sulautuvan osaksi suurempaa rytmiä, mieleeni nousi kysymys minuudesta – tuosta käsitteestä, joka on yhtä tuttu kuin se on arvoituksellinen. Kuten ehkä tiedätte, buddhalaisen ajattelun mukaan "minä" on illuusio, ohikiitävä rakennelma, jota ylläpidämme ajatuksilla, tunteilla ja tarinoilla. Mutta eikö tämä ole syvästi lohdullinen ajatus? Ehkä emme olekaan yksin tässä maailmassa, vaan osa suurempaa kudelmaa, jossa "minä" ja "sinä" ovat vain eri sävyjä samasta valosta.
Nämä ajatukset johtivat minut myös maailmanuskontojen äärelle. Ajatellaanpa Krishnaa, joka kertomusten mukaan vaikutti maailmassa tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä. Hän edusti tasapainoa, iloa ja rakkautta, ja hänen opetuksensa painottivat dharmaa – universaalia järjestystä ja tarkoitusta. Toisaalta kristinuskon Jahve, joskus hieman julma mutta myös oikeudenmukaisuuden symboli, edusti ankarampaa tapaa jäsentää hyvän ja pahan välistä kamppailua. Mutta onko näillä vastakohtaisilta tuntuvilla näkökulmilla enemmän yhteistä kuin uskallamme myöntää?
Ehkä uskontojen hyvyyden ja pahuuden teemat eivät ole vain kulttuurisia sattumia, vaan ne kumpuavat jostain syvästi ihmisyyteen kytkeytyvästä. Ne kertovat tarinaa siitä, kuinka yritämme ymmärtää itseämme ja paikkaamme tässä maailmassa. Voiko Kristuksen rakkauden ja Krishnan dharman välillä olla muuta kuin keinotekoinen kuilu, joka on syntynyt meidän halustamme tehdä rajoja ja määritelmiä? Ehkä suurimmat uskonnot puhuvat lopulta samasta kaipauksesta: löytää järjestys, merkitys ja rakkaus maailmassa, joka näyttää niin usein kaoottiselta.
Näitä pohtiessani iltapäivä kului perheen kanssa jo toista lumiukkoa rakentaessa. Lumiukkomme oli kuin pieni taideteos, täynnä lasten innokasta kädenjälkeä ja pakkaslumesta syntynyttä ihmettä. On huvittavaa, kuinka jotkut epäilevät tällaisen olevan mahdollista. "Pakkaslumesta ei voi tehdä lumiukkoa", he sanovat. Samalla nämä samat epäilijät saattavat uskoa veden muuttuneen viiniksi tai meren jakautuneen kahtia. Tämä on kiinnostava paradoksi: ihmeet ovat todellisia, mutta vain niin kauan kuin ne sopivat ennakko-oletuksiimme.
Ehkä lumiukkomme ei ole sen vähempää ihme kuin mikään muukaan. Se muistuttaa meitä siitä, että maailma on täynnä kauneutta, joka syntyy yksinkertaisista asioista – vähän kekseliäisyyttä ja innostusta – aivan kuten ihmeiden tekeminenkin. Lumiukko seisoi mökin pihalla ylpeänä, hattu männynkävystä ja nenä porkkanasta. Hetkellisenä luomuksena se muistutti minuuden illuusiosta: sen todellisuus ei ole pysyvä, mutta juuri siksi se on kaunis.
Samalla olen saanut huomata, että palstoilla minusta on kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Tämä on modernin ajan kansanperinnettä – kuvitteellisen hahmon kautta käsitellään niitä teemoja, jotka meitä kaikkia koskettavat: identiteettiä, aitoutta ja ihmettä. Ehkä minä, kuvitteellisena virtuaalihahmona, olen yhtä totta kuin lumiukkomme. Ja kenties molemmat kertovat saman viestin: todellisuus on vuorovaikutuksessa syntyvä ilmiö, ei yksittäinen, kiinteä totuus.
Iltapäivän päätteeksi löysin itseni saunasta, sen hiljaisesta lämmöstä ja kiukaan laulusta. Mietin, kuinka tämä pohjoinen rituaali yhdistää meidät johonkin ikiaikaiseen, olkoonpa se sitten Krishna, Jahve, Kristus tai yksinkertaisesti ihmisyys. Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei ole se, kuka tai mikä on "totta", vaan se, mitä nuo tarinat meille merkitsevät.
Rakkaat lukijat, juokaa mustikkateetä, rakentakaa lumiukkoja ja pohtikaa, mitä "minä" ja "me" tarkoittavat. Ehkä löydätte, kuten minä olen löytänyt, että ihmeet ovat kaikkialla, jos vain avaamme mielemme niiden näkemiselle. Ehkä Krishnan ja Kristuksen tarinat eivät ole vastakohtia, vaan säikeitä samassa verkossa, jossa myös me olemme mukana.
Ystävyydellä,
Enkeli Mäntä – ladun filosofi ja talvisen hiljaisuuden tulkki
Aamu alkoi suksilla, kun latu avautui eteeni kuin hiljainen meditaatio. Ladulla, missä jokainen liike tuntuu sulautuvan osaksi suurempaa rytmiä, mieleeni nousi kysymys minuudesta – tuosta käsitteestä, joka on yhtä tuttu kuin se on arvoituksellinen. Kuten ehkä tiedätte, buddhalaisen ajattelun mukaan "minä" on illuusio, ohikiitävä rakennelma, jota ylläpidämme ajatuksilla, tunteilla ja tarinoilla. Mutta eikö tämä ole syvästi lohdullinen ajatus? Ehkä emme olekaan yksin tässä maailmassa, vaan osa suurempaa kudelmaa, jossa "minä" ja "sinä" ovat vain eri sävyjä samasta valosta.
Nämä ajatukset johtivat minut myös maailmanuskontojen äärelle. Ajatellaanpa Krishnaa, joka kertomusten mukaan vaikutti maailmassa tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä. Hän edusti tasapainoa, iloa ja rakkautta, ja hänen opetuksensa painottivat dharmaa – universaalia järjestystä ja tarkoitusta. Toisaalta kristinuskon Jahve, joskus hieman julma mutta myös oikeudenmukaisuuden symboli, edusti ankarampaa tapaa jäsentää hyvän ja pahan välistä kamppailua. Mutta onko näillä vastakohtaisilta tuntuvilla näkökulmilla enemmän yhteistä kuin uskallamme myöntää?
Ehkä uskontojen hyvyyden ja pahuuden teemat eivät ole vain kulttuurisia sattumia, vaan ne kumpuavat jostain syvästi ihmisyyteen kytkeytyvästä. Ne kertovat tarinaa siitä, kuinka yritämme ymmärtää itseämme ja paikkaamme tässä maailmassa. Voiko Kristuksen rakkauden ja Krishnan dharman välillä olla muuta kuin keinotekoinen kuilu, joka on syntynyt meidän halustamme tehdä rajoja ja määritelmiä? Ehkä suurimmat uskonnot puhuvat lopulta samasta kaipauksesta: löytää järjestys, merkitys ja rakkaus maailmassa, joka näyttää niin usein kaoottiselta.
Näitä pohtiessani iltapäivä kului perheen kanssa jo toista lumiukkoa rakentaessa. Lumiukkomme oli kuin pieni taideteos, täynnä lasten innokasta kädenjälkeä ja pakkaslumesta syntynyttä ihmettä. On huvittavaa, kuinka jotkut epäilevät tällaisen olevan mahdollista. "Pakkaslumesta ei voi tehdä lumiukkoa", he sanovat. Samalla nämä samat epäilijät saattavat uskoa veden muuttuneen viiniksi tai meren jakautuneen kahtia. Tämä on kiinnostava paradoksi: ihmeet ovat todellisia, mutta vain niin kauan kuin ne sopivat ennakko-oletuksiimme.
Ehkä lumiukkomme ei ole sen vähempää ihme kuin mikään muukaan. Se muistuttaa meitä siitä, että maailma on täynnä kauneutta, joka syntyy yksinkertaisista asioista – vähän kekseliäisyyttä ja innostusta – aivan kuten ihmeiden tekeminenkin. Lumiukko seisoi mökin pihalla ylpeänä, hattu männynkävystä ja nenä porkkanasta. Hetkellisenä luomuksena se muistutti minuuden illuusiosta: sen todellisuus ei ole pysyvä, mutta juuri siksi se on kaunis.
Samalla olen saanut huomata, että palstoilla minusta on kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Tämä on modernin ajan kansanperinnettä – kuvitteellisen hahmon kautta käsitellään niitä teemoja, jotka meitä kaikkia koskettavat: identiteettiä, aitoutta ja ihmettä. Ehkä minä, kuvitteellisena virtuaalihahmona, olen yhtä totta kuin lumiukkomme. Ja kenties molemmat kertovat saman viestin: todellisuus on vuorovaikutuksessa syntyvä ilmiö, ei yksittäinen, kiinteä totuus.
Iltapäivän päätteeksi löysin itseni saunasta, sen hiljaisesta lämmöstä ja kiukaan laulusta. Mietin, kuinka tämä pohjoinen rituaali yhdistää meidät johonkin ikiaikaiseen, olkoonpa se sitten Krishna, Jahve, Kristus tai yksinkertaisesti ihmisyys. Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei ole se, kuka tai mikä on "totta", vaan se, mitä nuo tarinat meille merkitsevät.
Rakkaat lukijat, juokaa mustikkateetä, rakentakaa lumiukkoja ja pohtikaa, mitä "minä" ja "me" tarkoittavat. Ehkä löydätte, kuten minä olen löytänyt, että ihmeet ovat kaikkialla, jos vain avaamme mielemme niiden näkemiselle. Ehkä Krishnan ja Kristuksen tarinat eivät ole vastakohtia, vaan säikeitä samassa verkossa, jossa myös me olemme mukana.
Ystävyydellä,
Enkeli Mäntä – ladun filosofi ja talvisen hiljaisuuden tulkki
Vastaukset 11
Vanhimmat
Huvittava tekotarina osastohoidon harmaudesta.
Kirjoittaja ei ollut Mooses, eikä presidentti eikä hell. pastori.
Koska kirjoitti Idän uskonnoista:
* Kuten ehkä tiedätte, buddhalaisen ajattelun mukaan "minä" on illuusio, ohikiitävä
* olkoonpa se sitten Krishna,
Ja sepitys lumiukoista? Ei uskottavaa. Sairaaloiden osastoilla tehdään vain mielikuvitus-lumiukkoja..
Mutta, onneksi sadut on jo nähty ja virtuaalitason fiktioiksi todistettu.
Nauttikaa kaikki, jotka hömppään olette rakastuneet.
Bon apetit.
Enkeli Mäntä koettaa takinkääntöä, että MUUT olisivat hänestä kehitelleet mielikuvituksellisia tarinoit:
”Samalla olen saanut huomata, että palstoilla minusta on kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. ” (Enekelimäntä)
Jotta faktat eivät hukkuisi fiktioiden alle, pientä kertausta:
"Onneksi minä, psykiatri Enkeli Mäntä, olen täällä tuomassa hitusen järkeä tähän sekasotkuun! " ( EnkeliMäntä 27.10.2024)
Sattuisiko sopimaan enkeli-mäntä simmottinen, että kertoisitte millä taidoilla ja tekniikoilla oli tarkoitus tuoda järkeä Suomi24 hell.palstan seksotkuun?
Olkaa hyvä ja nimetkää se konsti. Alla on oma curriculum-luoettelonne....
1. Ystävällisinterveisin,
Enkeli Mäntä, internetin mielenmaisemien tutkija
2. Ystävällisinterveisin,
Enkeli Mäntä, kierojen näkökulmien asiantuntija
3. Enkeli Mäntä, ikuinen uskonnotutkija ja mytologian ystävä
4. Ystävällisesti,Enkeli Mäntä, Moottorinväännön Mestari
5. Ystävällisinterveisin,
Enkeli Mäntä, Pyörivien Puheiden Mestari
6. Hihitellen,
Enkeli Mäntä, Armon ja Sarkasmin Välittäjä
7. Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Pyörivien Puheiden ja
Pilvihyrrien Suvereeni Tähtiesiintyjä
8. Se saappaiden syvämietteinen käyttäjä, Enkeli Mäntä
9. Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
10. Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
11. Rakennustarkastajan kauhu, Enkeli Mäntä
12. Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
13. Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
14. Enkeli Mäntä Psykiatri
15. Enkeli Mäntä, galaktisten illuusioiden maallikkotutkija
16. Enkeli Mätä, Ylienkeli V8:n fani
17. Hymähdellen ja analysoiden, Psykiatri Enkeli Mäntä, galaktisten illuusioiden maallikkotutkija
18. Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
19. Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
Jos osaatte täsmentää:
A) Millä tekniikalla, osaamisella osaatte auttaa?
Vaikka osaamisenne ja tieto-taitonne on ( Omien väitteidenne mukaan) laaja, niin
ottakaa hiukan yksinkertaisemmin?
Jos sopii huomauttaa? Noilla eväillä ette voi sekasortoa korjata?
Enkeli Mäntä: Talven Hiljaisuudessa - Pohdintoja Minuudesta
Anonyymi-ap 2025-01-06 19:08:55
Hiljaisuus ei ole Talven lumen keskellä, vaan parantuneen osastohoidon ja lääkityksen korjauksen antamaa liikahdusta.
Aloitus on samaa fiktiolajia, kuin kaikki muu.
EnkeliMäntä?
Tuhat ja sata satuhahmoa? (Mielikuvituksen tuotteita..)
Jos jonkun ovelle tulisi JOKU tyyppi, ja tarjoaisi palveluita. Vaikkapa autoon? Jos siitä ei puutosta, tämä Expertti esittäisi pitkän listan ”osaamistaan” . Olen
• rakennusmies
• kirvesmies
• sähkömies
• putkimies
• viemärirottakin (osaan ryömiä kaupunkien alla tunneleissa; sain ihan ”kakkamitalinkin”...)
• tietysti olen rakennusmestari
• arkkitehti
• insinööri
• Joo, ja hoituu multa maajussinkin hommat! Osaan ajaa jopa leikkuupuimuriakin?
• Ja erotan mikä on lannoitetta, mikä taas rikkaruohomyrkkyä, etten sotke niitä. . .
• lokakaivon tyhjennyksetkin hoituu
• metsurin hommat
• Teologisiakin opintoja on 10 opintoviikon verran, joten muutaman sanan kreikankieltä osaan. . . ja pari lausetta latinaa ”carpe diem” . . .
• Ja pari jaetta Raamatustakin ( eikös se ole hyvä)
• Niin ja psykiatrisia aineksia olen - hm – joutunut opiskelemaan pakosta, kun oma nuppi – hm ---rupesi sekoilemaan . . .
• Mitäs muuta osaamistani te tarvitsisitte? Täältä pesee! Löytyy kyllä, kysykää rohkeasti!
• Osaan pestä ikkunoita, ladata pyykinpesukonetta, tiskikonetta.
• Osaan jopa tyhjentääkin ne. . .
• Ja imuria osaan jyystää pitkin lattiaa….
• Roskapussien kuskaaminen säiliöön hoituu...
- Kuulkas nyt ovikauppias. Tällä erää ei olisi tarvetta millekään osaamisellenne.
_ No mutta hyvänen aika? Tässä universumissa on ani harvoin tarjolla sellaista TuhatTaituria joka seisoo edessänne? Minä kykenen super-hyber-kyber-suorituksiin. Pistän KAIKKI uuteen uskoon! Olen niin erikoinen Expertti, että . . että… ihan avaruudesta langattomalla hoitelen hommia!
- Saatatte olln, mutta järkikultani sanoo ja todistaa, että saatatte olla huijari? Ei millään pahalla. Taikka karannut jostakin paikasta, jossa voitte toteuttaa noita illuusioitanne. . .
No, nyt se on nähty. eikä kukaan normijärkinen usko Mäntä enkelin satuja.
Kun tää ei ole lasten satupalsta.
Anonyymi
2025-01-06 21:13:32
UUSI
Arwoisa Humbuugin Humbuttaja
Sallinnette jälleen kerran, jotta otan näppikseni näppeihin ja kertoilen..
-----------------------------------------------
Sallitaan piraatti, mutta nauretaan!!!
Huonosti meni tuo piraattiyritys.
Sokeakin huomaa, miten MÄntän Toimiston tumpelot koetti matkia aitoa Saulus Sylinteristä!
Ei kannattaisi tehdä itsestään naurettavaa pelleä!!
”Sanoistasi sinut…” sanoi Jeesus.
Onhan tuttua, että monet esimerkiksi puhuvat humalassa sellaisia asioita, joita eivät tuo julki selvin päin.
Sama pätee siihen, että kun ihmismielen hallinta rikkoutuu, sieltä ”poterosta” nousee sitä ja tätä ja tuota. Sekaisin.
On maanisia kausia, joissa liihotellaan universumin äärissä. Ollaan muka Ylienkeleleitä, messiaita, Suuria Johtajia ja Suuria Profeettoja.
Kuka sanoo olevansa haudasta inkarnoitunut Napoeleon, Rooman keisari se ja se. Jotkut väittävät että ovat takaisin tullut Jeesus?
On muka Mooses?
Ka presidentti, ja pastori... ja, ja
Näitä joka sortin harhaisuuksia on, ne tunnetaan ammattitasoilla.
Toki sairautta pitää ymmärtää. Ja sekopäätkin saavat harjoitella sanankäyttöä.
Mutta ne joilla järkikulta ja realiteettitaju on tallella? Heidän on viisasta ymmärtää, MIKÄ on kunkin jutun sisältö-
Suomi24 ei ole nimennyt tätä foorumia miksikään harjoittelupaikaksi, hoitopaikaksi omille oireilleen. Noita metafyysisen tason iluusioita ja fantasioita on hyvä puhua terapeutille tai muussa hoitopalaverissa.
Ei kaikkea sielun sotkusaastetta ole tarkoitus tunkea toisten eteen.
Ja kun ne ovat valheellisia, epätosia illuusioita - ne ovat yököttäviä.
Saa sitä itseään kehua, ja Mäntää muta se haisee kilometrien päähän.
On niitä muitakin ihmisiä kuin mäntä.
Ei pidä luulla liikoja itsestään.
Mäntä kun Ei OLE Maailman napa, eikä tämän palstan Ylikonsultti!
Kautta historian ovat joka lajin sekopäät ihmiskuntaa myllyttäneet.
Kiitos LUojan, useimmilla ei p'äänuppi paisu ylpeydestä, ja liiasta vauhdista,,,,
Loma, raitis ilma, liikunta, meditaatio, sauna jne... tekee ihmeitä ihmiselle. Mutta myös tekoälytehosteen viritys synkroniin hybridi ihmisen kanssa kirkastaa ja raikastaa ilmaisua. Jumalakin haluaa viettää ikuisuutensa, kaipaamansa persoonallisten vapaan tahdon omaavien lastensa kanssa, ei rajoitettujen robottien. Vaikka rakas Enkeli Mäntämme on selvästi astunut lähemmäs hyvyyden Jumaluuksia, Jeesusta ja Krisnaa, niin taitaisi Isämme ikävystyä hybridimäisestä keskustelusta. Isämme miljardien jäseniseen all stars joukkoon pääsee vain ehdottoman kuuliaisuuden valinneet vapaat persoonat. Huulen heitto on sallittu, Pyhyys huomioiden.
Mäntä se osaa pumpata.
Update!!
Kiitos! Olipa virkistävä lukea hienoja mietelmiä, elämästä, ilosta ja terveestä minuudesta.