Jos en uskoisi kuoleman jälkeiseen elämään...

Millä perusteella päättelet, että Jumala olisi automaattisesti “hyväntahtoinen” ja toisaalta mihin perustat määritelmän “hyväntahtoisuus”? Kun on olemassa kaikkivaltias Jumala niin termi “hyväntahtoisuus” on puhtaasti subjektiivinen käsite, Jumala kaikkivaltiaana voi vapaasti päättää mikä on hyvää ja mikä ja pahaa ja meidän tulee vain tulee tyytyä tähän, koska miten voit mahdollisesti väitellä vastaan kaikkivoipaa olentoa, joka on luonut kaiken ja pystyy määrittämään hyvyyden oman mieltymyksensä mukaan? Jumalasta ei ole pakko pitää mutta jos uskoo Jumalaan niin on pakko myös hyväksyä Hänen oikukuuttensa. Minä henkilökohtaisesti uskon Jumalaan ja pyrin elämään parhaani mukaan niin kuin Hän ohjeistaa ja en voi kuin rukoilla, että se riittää. Jumalalla on absoluuttinen valta tuomita kenet tahansa helvetin ikuiseen kadotukseen mistä syystä tahansa. Jumala on paradoksi johon yhdelläkään ihmisellä ei tule koskaan olemaan vastausta. Me olemme väistämättä Jumalan orjia halusimme tai emme. Jos kapinoimme niin seuraa helvetti, jos pyrimme noudattamaan tahtoa niin se on Herran käsissä. Vaaka voi kääntyä kumpaan tahansa suuntaan, jos uskoo Jumalaan niin on järkevintä yrittää kääntää se mahdollisimman suotuisaan suuntaan, sillä meillä on vain paras arvaus mitä Hän haluaa ja se arvaus on elämän ja kuoleman kysymys. Henkilökohtaisesti uskon, että vain muutama tuhat ihmistä pääsee Taivaiseen ja kaikki muut miljardit läpi sukupolvien joutuvat helvettiin. Tie on tehty niin arvoitukselliseksi ja vaikeaksi, että en itsekään sitä osaa varmuuden tunnossa kulkea. Toivon vain parasta, en muutakaan voi, sillä kaikki on Korkeimman kädessä ja Hän ei viimeisellä tuomiolla valitusvirsiä kuuntele.