Tässä on nyt todellinen historiatietouden

Suomenkielisestä Wikipediasta:

Viipurin puhdistus oli valkoisten Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhti-toukokuussa 1918 Viipurissa suorittama joukkoteloitus, jonka yhteydessä surmattiin vähintään 360 kaupungissa ollutta venäläistä sekä ainakin 30 muiden maiden kansalaista, joista 327:n henkilöllisyys on tiedossa. Heistä vain muutamilla oli kytköksiä punakaartiin, sen sijaan suurin osa uhreista oli avoimesti valkoisten puolella.[1] Pääosa teloituksista tehtiin heti valkoisten vallattua kaupungin 28.–29. huhtikuuta, mutta viimeinen toimeenpantiin yli kuukausi sodan päättymisen jälkeen 16. kesäkuuta 1918.[2]

Teloitettujen joukossa oli Venäjän armeijan virkamiehiä ja sotilaita, sekä aivan tavallisia venäläistaustaisia viipurilaisia, jotka edustivat kaikkia yhteiskuntaluokkia.[3] Sisällissotaa edeltävällä ajalla kaupungin vajaasta 49 000 asukkaasta noin 3 200 oli venäläisiä.[4] Uhreiksi joutui myös useiden muiden etnisten ryhmien edustajia, jotka valkoiset rinnastivat venäläisiin. Nimeltä tunnetuista suurin ryhmä on 23 Venäjän armeijassa palvellutta puolalaista, lisäksi joukossa oli ukrainalaisia, juutalaisia, virolaisia, italialaisia, tataareja sekä yksi baltiansaksalainen. Nuorimmat teloitetut olivat vain 12–13-vuotiaita koululaisia ja mukana oli myös ainakin kolme naista.[3] Lähes kaikilta teloitetuilta ryöstettiin heidän mukanaan olleet rahat ja arvoesineet.[5]

Suurin yksittäinen joukkoteloitus suoritettiin Siikaniemen kaupunginosassa sijaitsevan Pyhän Annan kruunun linnoituksen valleilla, jossa 29. huhtikuuta ammuttiin kerralla noin 200 ihmistä.[6] Muita joukkoteloituksia tehtiin ainakin Viipurin linnan sisäpihalla,[7] mutta satunnaisesti niitä suoritettiin kaikkialla kaupungin keskustassa sekä myös ympäröivän Viipurin maalaiskunnan alueella.[1]

.....

Joukkoteloitukset loppuivat 3. toukokuuta kaupungin komendantin G. A. Finnen antamalla julistuksella.[11] Suojeluskunnan sanomalehdissä levitettiin myyttiä "juutalaisbolshevismista" ja joukoissa levisi huhu että Viipurin juutalaiset olisivat auttaneet punakaartia, ja joukko jääkäreitä suunnitteli juutalaisten massamurhaa, mutta sen sai omalla toiminnallaan estettyä kaupungin virkaatekevä poliisipäällikkö K. N. Rantakari. Viipurin surmissa kuoli kuitenkin kourallinen juutalaisia.[12][13]


Lähteet:

Lars Westerlund; ”Me odotimme teitä vapauttajina ja te toitte kuolemaa – Viipurin valloituksen yhteydessä teloitetut venäläiset”,

teoksessa "Venäläissurmat Suomessa 1914–22":

Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22, s. 97–189

Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004

Verkkoversio:

https://web.archive.org/web/20141129033719/https://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j03-venalaissurmat-suomessa-1914-22-osa-2.2_/pdf/134314.pdf


[1] Westerlund, s. 97–100

[2] Westerlund, s. 112–113

[3] Westerlund, s. 114–127

[5] Westerlund, s. 138–140

[6] Westerlund, s. 108–112

[7] Westerlund, s. 107–108


[11] Westerlund, s. 147

[12] Westerlund, s. 150

[13] Turo Manninen: Vapaustaistelu, Kansalaissota Ja Kapina; 18 heinäkuuta 2024, Jyväskylän Yliopisto.

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/76182/1/Manninen_Turo_screen.pdf



Suurin osa Viipurin teurastuksen (1918) uhreista oli valkoisten puolella, mutta he joutuivat valkoisten lahtareiden murhaamiksi, eivät punaisten.

Eivätpä Suomen puolesta taistelleet ole ainoita, jotka ovat murhanneet viattomia siviilejä houreisen fanatismin motivoitamana. Puolalaisetkin yleisesti kyllä kielsivät jyrkästi tällaiset pahanteot ilmiselvistä syistä ja olivat jopa järkyttyneitä esim. silloin kun Zygmunt Szendzilarz syyllistyi Dubingiain joukkomurhaan. Toinen esimerkki siitä mitä puolalaiset olivat koko ajan pyrkineet estämään tapahtumasta on Romuald Rajsin murhaamat valkovenäläis-siviilit.


Puolan Kansallismuiston Instituutti (IPN) on arvioinut Romuald Rajsin, sotanimeltään Bury, toimia vuoden 2005 tutkimuksessaan

August Grabski viittaa Puolan Kansallismuiston Instituutin tutkimukseen artikkelissaan "The Jews and the “Disavowed Soldiers”.

August Grabski

The Jews and the “Disavowed Soldiers”

s. 454

Kyseenalaistamatta itsessään ideaa Puolan itsenäisyystaistelusta, jota johtivat väkisin pakotettua kommunismiauktoriteettia vastustavat järjestöt kuten Kansallinen Sotilasliitto, joudutaan silti toteamaan jyrkästi, että valkovenäläisten vaununajureiden murhaamista ja valkovenäläisten kylien "pasifiointia" tammi–helmikuussa 1946 ei voi pitää osana taistelua itsenäisen valtion puolesta, koska sellaisissa teoissa ilmenevät kansanmurhan tunnusmerkit. Päinvastoin: "Buryn" toimet Podlasien kylien asukkaita kohtaan pelasivat kommunistien hallintokoneiston pussiin, mikä toimi ennen kaikkea maanalaisten järjestöjen arvovallan heikkenemisellä ja sellaisen propagandan saadessa ammuksia, että nämä [puolalaiset] partisaaniyksiköt olisivat olleet pelkkiä rosvoja.

https://www.researchgate.net/publication/338277807_The_Jews_and_the_Disavowed_Soldiers

Ei toki, se pitää vain ENSIN osata EDES todeksi todistaa! Etkä sinä siihen kykene!

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei toki, se pitää vain ENSIN osata EDES todeksi todistaa! Etkä sinä siihen kykene!

Miten sen TODISTAA, ettei Mannerheimin homoutta tarvitse hävetä? Senhän pitäisi olla täysin luonnollinen asia, että homoja on/on ollut aina keskuudessamme, eikä edes Mannerheimin homoutta tarvitse hävetä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Miten sen TODISTAA, ettei Mannerheimin homoutta tarvitse hävetä? Senhän pitäisi olla täysin luonnollinen asia, että homoja on/on ollut aina keskuudessamme, eikä edes Mannerheimin homoutta tarvitse hävetä.

" eikä edes Mannerheimin homoutta tarvitse hävetä."

sEi se minua oyhtään hävetäkkään.