Laput silmillä mennään

"Tuohon toteamukseenko pitäisi tyytyä?"

Ei pitäisi, tuo on sinun oma kuvitelmasi. Miten on yleissivistyksesi kanssa? Tuossa on monta asiaa, joita ei vielä tiedetä ja joita yritetään koko ajan selvittää.

Tarjoatko siis selitykseksi "jumalaa"? Pitäisikö siis siihen toteamukseen tyytyä, kuten kreationistit tekevät, eivätkä edes yritä selvittää, mitä oikeasti on tapahtunut?

Orgaanisen aineen syntyä on valottanut ns. Ureyn–Millerin koe ja sen lukuisat variaatiot ja toisinnot.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ureyn%E2%80%93Millerin_koe

"Kokeessa käytettiin steriiliä, kahdesta lasiastiasta muodostuvaa kammiota, joka sisälsi vettä (H2O), ammoniakkia (NH3), metaania (CH4) sekä vetyä (H2). . . . Kun koe oli kestänyt viikon, havaittiin, että 10–15 % hiilestä oli sitoutunut orgaanisiin yhdisteisiin. . . . Kaikkiaan koe tuotti 13 elämän tarvitsemista 22 aminohaposta ja viittä erilaista amiinia.[1] Lisäksi astiaan kertyi sokereita, lipidejä ja DNA:n ja RNA:n sisältämiä nukleotidiemäksiä."

""Ensimmäiset monistuvat orgaaniset molekyylit, todennäköisesti RNA, syntyivät (tai tulivat maapallolle meteoriittien kantamina ulkoavaruudesta)." "

Näyttää siis siltä että evoluutikotkaan eivät enää usko elämän syntymiseen itsestään.

Meteoriiteista on löytynyt erillisinä emäksinä guaniinia, adeniinia jne, mutta ei kehittyneitä tai valmiita RNA-polymeerejä. Ne on teorian mukaan kehittyneet vasta Maan olosuhteissa.

Orgaanisia aineita, eli kemiallisissa reaktioissa toisiinsa sitoutuneiden alkuaineiden muodostamia yhdisteitä, syntyy siellä, missä on ainetta, eli avaruuden pölypilvissä ja tähtisumuissa. Niissä olosuhteissa on syntynyt myös RNA:n rakennusaineet. Teoreettisesti se on mahdollista myös Maan olosuhteissa.

RNA:n monistuminen on jo niin monimutkainen prosessi, ettei sitä pysty tyhjentävästi selittämään lyhyesti. Karkeasti sanottuna, se on oma evolutiivinen prosessinsa, jossa ympäristön ja olosuhteiden mukaisesti RNA-polymeereille kehittyi spontaani kemiallinen reaktio, jossa sen monistuminen oli aluksi ehkä enemmänkin "hajoamista", mutta joka edelleen kehittyi alkeellisesta kohti kehittyneempää monistumista, jonka tuloksena syntyi entistä tarkempia kopioita.

RNA ei ole elävä organismi. Ei myöskään DNA. Solua on yleisesti pidetty elämän perusyksikkönä. Eli siis solu, mikä on rakentunut elottomasta aineesta, on toiminnaltaan 'elävä'. Elämä siis tarkoittaa elottoman aineen muodostamaa ilmiötä, jossa aineelle on muodostunut erilaisia ominaisuuksia, kuten rakenne, kyky kerätä, tallentaa ja siirtää tietoa, aineenvaihdunta, kyky kasvaa, kyky lisääntyä yms. ominaisuuksia.

Jos lähdet purkamaan mitä tahansa eliötä, vaikka kasvia, niin huomaisit, että se rakentuu pienemmistä osista, jotka voidaan taas purkaa pienemmiksi osiksi, jotka rakentuu taas sitä pienemmistä osista, jotka rakentuu pienemmistä osista jne., kunnes päädyt tilanteeseen, että kasvi on kadonnut totaalisesti ja sen tilalla on suunnaton määrä alkuaineita. Kun purat alkuaineet, saat suuren määrän atomeja. Kun purat atomit, saat suuren määrän protoneja, neutroneja jne. Kun purat ne, sulla on suunnaton määrä kvarkkeja yms.

Näin voidaan tehdä päätelmä, että universumi on suuri tehdas, jossa pienet yksiköt yhdistyy eri tavoin toistensa kanssa, joissa syntyy uudenlaisia yhdistelmiä, joilla on uusia erilaisia ominaisuuksia, jotka edelleen yhdistyy taas suuremmiksi yhdistelmiksi, joilla on taas uusia erilaisia ominaisuuksia, jotka nekin yhdistyy ja taas syntyy uusia ominaisuuksia jne jne.... Elämä on siis tuote, joka on syntynyt valtavan monimutkaisten ja pitkien ketjujen tuloksena. Ota välistä jokin elementti, vaihe tai ominaisuus pois, niin todennäköisesti elämää ei pääsisi kehittymään.

Mutta mistä, miten ja milloin syntyi nämä kaikkein pienimmät yksiköt, joita väitetysti ei voi jakaa pienempiin osiin?