Olen vuosia ihmetellyt sitä miksi lähes joka neljännellä uskovaisella tuntuu olevan syöpä. Tämä ajatus painaa minua, korostan että pyydän sydämestäni anteeksi kaikilta joille tämä on arka paikka, mutta sielunvihollinen pommittaa minua koko ajan sanoen: "Ne on puppua jota levitetään mahdollisimman laajalle, että niistä ihmeparanemisista saa puhua joka kokouksessa" Näin vain on, ei ole helppoa kun alkaa jo tuntumaan pikkuhiljaa että ajatusmaailma kääntyy sille kannalle. Siis pikaisia vastauksia ja jos siltä tuntuu rukoilkaa puolestani Herraa, te Hänen omansa.
Aina syöpä!?
777
9448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jeesus sanoi "tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon".
myös kuolemansairas uskovainen voi saada levon Jeesuksen lähellä, vaikkei hänen sairautensa minnekään katoaisikaan.
ns. ihmeparantuminen on raamatun oppia, mutta myös sairaus ja kipu löytyvät raamatun lehdiltä.
valitettavasti uskis-piireissä voi joskus ymmärtää sairauksista paranemisen olevan tärkeämpää, kuin raamatun suurimman sanoman, sielun pelastuksen, julistaminen.
raamatun ydin-sanoma on pelastus Jeesuksessa.
Kiitos, tuo asia juuri onkin varmaan se mikä on tiedostamattomasti vaivannut minua. Tuo valaisi asiasta terävimmät särmät. Kyselen taas kun vanha Aatami nostaa päätään!
tuohon kirjoitukseen jossa kyseltiin myrkyn juomisesta ja käärmeiden pitelemisestä. Kerron siinä tapauksia joissa on tullut vastaus. Tunnen myös henkilöitä joissa on ollut syöpä ja ovat parantuneet ja se syöpä on ollut todellinen ja ei siis valetta.
en ole ollenkaan sitä mieltä, etteikö Jeesus voisi parantaa sairasta ihmistä.
Jeesus itse antoi uskovilleen kehoituksen "ja parantakaa sairaat ja sanokaa heille: `Jumalan valtakunta on tullut lähelle´.
Jumalan valtakunta ei ole vielä kadonnut minnekään eli meitä nykyihmisiäkin tuo Jeesuksen kehoitus vielä koskee!
mutta kuinka ollakaan, vaikka olisin kuinka pahasti ruumiiltani sairas, enkä siitä sairaudesta paranisi,
Jeesuksen lupaus "joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole", on kuitenkin raamatun ydin- ajatus ja koskee myös minua.
siksi juuri sinunkaltaiset saavatkin jumalan vastauksia ja tulevat sanomaan Halleluja Kiitos Herralle, kun säilyttävät nöyrän mielen. Siinä on se ydinkysymys. Valitettavasti vain on niin, että näillä foorumeilla on paljon riiteleviä uskovia ja valittavia ja uskon, että siksi eivät saa vastauksia ja ovat katkeria kun eivät nöyrry. Jos joku kertoo rukousvastauksista, jotka ovat tosia niin pilkkaavat ja rienaavat. Minäkin uskon, että kaikki Jumalan lupaukset kuuluvat myös meille tähän aikaan.
Joka kolmannella suomalaisella on jossain vaiheessa syöpä, että erittäin yleinen sairaus nykyään. Rukousta siis tarvitaan.
Isälleni tuli 70-luvulla syöpä. Hänet Jumala paransi, vaiikei isä ollut edes uskossa. Äitini sairastui myös syöpään vähän myöhemmin, häntä Jumala ei parantanut. Hän oli uskossa Jeesukseen ja hän meni Jeesuksen luo kuoltuaan.
Joskus ajattelin, miksi Jumala paransi isän mutta ei äitiä. Kerran sitä mietiskellessäni, tuli mieleeni, että Jumala antoi isälle vielä aikaa, että hän ottaisi Jeesuksen vastaan elämäänsä. Ja hän tekikin niin ennen kuolemaansa.
En tiedä, kuinka itse kokisin, jos sairastuisin syöpään. Sitä on vaikea kuvitella. Kun äitini sairasti syöpää, miehelleni tehtiin ensimmäinen munuaisensiirto, minä kärsin, kun katselin lähimpieni tuskia. En ollut silloin uskossa ja se oli vaikeaa aikaa. Pojat olivat pieniä ja ei oikein osannut kuin sisällään itkeä kyyneleitä, joita ei saanut näyttää kenellekkään.
Haluan rukoilla puolestasi.
kirjoitusta. Sitä olen itsekin ihmetellyt, että miksi toiset saa vastauksia ja toiset ei. Kyse ei ole uskon suuruudesta ainakaan omalla kohdalla. Olen kertonut rukousvastauksista näillä foorumeilla ja en varmaan yhden illan aikana ehtisi niitä luetella, mutta kuitenkin olen huonompi uskova kuin moni muu. Siis miksi hyvät uskovat eivät aina saa vastauksia? Se jää varmaan ikuisesti arvailujen varaan sillä en usko sitä mitä opetetaan, että "siellä sitten kysyn miksi oli näin", kun itse uskon että siellä ei vanhoja muistella ja ei surulliset asiat tule menneestä sinne mukana.
Elin mukana vastauksessasi. Minun isoisäni kuoli mahasyöpään, se oli ollut tuskallinen, onneksi en viimehetkiä ollut näkemässä, kuvailut riittivät. Hänen uskostaankaan en tiedä sanoa. Isoäiti eli 2kk vajaa 100 vuotiaaksi, kuihtui pois, oli uskovainen.
Rukoilemisiin.