Miten usein tapaatte,

Aikaa kurjaa, että kaverisuhteet katkee tossa vaiheessa.

Mulle toi ois ollu varmaan maailmanloppu. Mutta onneksi vaikka noi vanhemmat nyt oli mitä oli, niin siitä pitää antaa täydet pisteet, että kirjoitti koululle, että saan pitää pääosin saman luokan kun siirryn yläasteelle. Vaikka ei se ihan samana tietenkään pysynyt, kun ala aste oli kahden koulupiirin alueella, mutta siltikin useampi anoi siirron. Sillon oltiin pelkkiä pelinappuloita kouluviranomaisten silmissä. Onneks nykyään on noita yhtenäiskouluja, ei oo tollasia jakoja. Toiselle asteelle siirryttäessä ihmissuhteet on jo vakiintuneempia ja on muitakin kavereita kun koulukavereita. Mutta varsinaislapsuudessa ne juurikin oli kaikki koulukavereita.

JeroP kirjoitti:

Aikaa kurjaa, että kaverisuhteet katkee tossa vaiheessa.

Mulle toi ois ollu varmaan maailmanloppu. Mutta onneksi vaikka noi vanhemmat nyt oli mitä oli, niin siitä pitää antaa täydet pisteet, että kirjoitti koululle, että saan pitää pääosin saman luokan kun siirryn yläasteelle. Vaikka ei se ihan samana tietenkään pysynyt, kun ala aste oli kahden koulupiirin alueella, mutta siltikin useampi anoi siirron. Sillon oltiin pelkkiä pelinappuloita kouluviranomaisten silmissä. Onneks nykyään on noita yhtenäiskouluja, ei oo tollasia jakoja. Toiselle asteelle siirryttäessä ihmissuhteet on jo vakiintuneempia ja on muitakin kavereita kun koulukavereita. Mutta varsinaislapsuudessa ne juurikin oli kaikki koulukavereita.

Lue lisää

Olihan se ikävää, oltiin muutettu sitä maalle muuttoa ennen toiseen paikkaan Lahdessa ja kaverisuhteet pitkäaikaisiin kavereihin katkesi jo silloin mutta löysin uuden kaverin sieltä naapurustosta mihin muutettiin ennen maalle muuttoa. Hänkin sitten jäi kun vanhemmat ei viihtyneet siellä ja etsi kodin eri paikkakunnalta, ihan keskeltä maaseutua.

Tuntu että maalle ajoi autollakin ikuisuuden. 😅

Olin yksin kesän ja syksyä kunnes uudessa koulussa pikkuhiljaa pääsin tutustuu uusiin lapsiin. Myös naapuriin silloin.

Isoissa kouluissa on se huono puoli, että me oppimisvaikeutiset, jota mäkin omin kroonisen migreenin takia, siellä oot yksin isossa laumassa ja kukaan opekaan ei kunnolla tunne muksuja. Silleen oon aina tykänny pienistä maalaiskouluista. 😊

Jasu

Helposti yksinkään ollessa ole edes ollu niin yksin kuin parisuhteessa jossa toiselle on merkityksetön

Anonyymi kirjoitti:

Helposti yksinkään ollessa ole edes ollu niin yksin kuin parisuhteessa jossa toiselle on merkityksetön

Sama fiilis ollu joskus.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Olihan se ikävää, oltiin muutettu sitä maalle muuttoa ennen toiseen paikkaan Lahdessa ja kaverisuhteet pitkäaikaisiin kavereihin katkesi jo silloin mutta löysin uuden kaverin sieltä naapurustosta mihin muutettiin ennen maalle muuttoa. Hänkin sitten jäi kun vanhemmat ei viihtyneet siellä ja etsi kodin eri paikkakunnalta, ihan keskeltä maaseutua.

Tuntu että maalle ajoi autollakin ikuisuuden. 😅

Olin yksin kesän ja syksyä kunnes uudessa koulussa pikkuhiljaa pääsin tutustuu uusiin lapsiin. Myös naapuriin silloin.

Isoissa kouluissa on se huono puoli, että me oppimisvaikeutiset, jota mäkin omin kroonisen migreenin takia, siellä oot yksin isossa laumassa ja kukaan opekaan ei kunnolla tunne muksuja. Silleen oon aina tykänny pienistä maalaiskouluista. 😊

Jasu

Lue lisää

Joo, on varmasti iso koulu vaikeampi, jos on oppimisvaikeuksia. Tuli esiin noissa kasvatustieteen opinnoissa joita viime vuonna suoritin. Heitin siinä keskusteluryhmässä, että kumpi on parempi iso vai pieni. Ja he ketkä opetustöitä oli tehneet kannatti isoa yhtenäiskoulua, mutta taas koulunkäyntiavustajan töitä tehneet, jotka juuri erityisryhmien kanssa enemmän tekemisissä, niin pienempää.

Mulla kammo noihin pikkukouluihin tuli, kun jouduin heti ekalla opettajan silmätikuksi. Ja kun alkuopetuksessa se luokan opettaja siis opettaa ihan kaiken, niin olihan se raskasta. Mutta taas oli onnea mukana. Eli aika paljon oli nuoria opettajaharjoittelijoita. Ei tarvinnut sitten niitä tunteja jännittää.

JeroP kirjoitti:

Joo, on varmasti iso koulu vaikeampi, jos on oppimisvaikeuksia. Tuli esiin noissa kasvatustieteen opinnoissa joita viime vuonna suoritin. Heitin siinä keskusteluryhmässä, että kumpi on parempi iso vai pieni. Ja he ketkä opetustöitä oli tehneet kannatti isoa yhtenäiskoulua, mutta taas koulunkäyntiavustajan töitä tehneet, jotka juuri erityisryhmien kanssa enemmän tekemisissä, niin pienempää.

Mulla kammo noihin pikkukouluihin tuli, kun jouduin heti ekalla opettajan silmätikuksi. Ja kun alkuopetuksessa se luokan opettaja siis opettaa ihan kaiken, niin olihan se raskasta. Mutta taas oli onnea mukana. Eli aika paljon oli nuoria opettajaharjoittelijoita. Ei tarvinnut sitten niitä tunteja jännittää.

Lue lisää

Ikävä kokemus sulla. ☹️

Mulla just päinvastoin, isoissa kouluissa päätyny silmätikuksi. Varmaan noi kokemukset jättää jälkensä ja vaikuttaa pitkään.

Jasu

Eli melko sosiaalista elämää kaiken kaikkiaan. Nyt kysyn heti ja suoraan, miten jaksat? Kysyn kun itselle tuo määrä ihmistapaamisia minkä tekstistä äkkinäisesti mielikuvittelen tuntuu ahdistavan paljolle. 😬

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Eli melko sosiaalista elämää kaiken kaikkiaan. Nyt kysyn heti ja suoraan, miten jaksat? Kysyn kun itselle tuo määrä ihmistapaamisia minkä tekstistä äkkinäisesti mielikuvittelen tuntuu ahdistavan paljolle. 😬

Jasu

Lue lisää

Ja minä kun ajattelen usein, ettei nykyään enää tapaa juuri ketään kuun harvoin 😄 Olen aina viihtynyt ihmisten parissa ja useimmiten se on minulle energisoivaa. Esim. viimeksi olin ystävän kanssa lenkillä, jonka jälkeen hän tuli luokseni glögille parantamaan maailmaa. Se oli mukava tapa piristää pimeää talvista arki-iltaa, jonka olisin muutoin viettänyt yksin.

Kun kuormitus on kova, kuten viime vuosina usein on ollut, jaksan vähemmän ja nykyään huomaan muutenkin kuormittuvani herkästi isoissa ihmismassoissa. Se lienee yhdistelmä arjen kuormitusta, ikääntymistä ja yleisen elämänmenon hektisyyttä. Virikkeitä tulee niin paljon joka suunnasta, ettei se ihmiselle ole enää terveellistä ja silloin on pakko hiljentää.

Minulle on oleellista, että ihmiset, joiden kanssa vietän aikaa ovat ns aitoja ystäviä. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että viettäisi aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuovat elämään jotain negatiivista.

Aletheias kirjoitti:

Ja minä kun ajattelen usein, ettei nykyään enää tapaa juuri ketään kuun harvoin 😄 Olen aina viihtynyt ihmisten parissa ja useimmiten se on minulle energisoivaa. Esim. viimeksi olin ystävän kanssa lenkillä, jonka jälkeen hän tuli luokseni glögille parantamaan maailmaa. Se oli mukava tapa piristää pimeää talvista arki-iltaa, jonka olisin muutoin viettänyt yksin.

Kun kuormitus on kova, kuten viime vuosina usein on ollut, jaksan vähemmän ja nykyään huomaan muutenkin kuormittuvani herkästi isoissa ihmismassoissa. Se lienee yhdistelmä arjen kuormitusta, ikääntymistä ja yleisen elämänmenon hektisyyttä. Virikkeitä tulee niin paljon joka suunnasta, ettei se ihmiselle ole enää terveellistä ja silloin on pakko hiljentää.

Minulle on oleellista, että ihmiset, joiden kanssa vietän aikaa ovat ns aitoja ystäviä. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että viettäisi aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuovat elämään jotain negatiivista.

Lue lisää

Takerrun tuohon viimeiseen lauseeseen. Kyllä, nimenomaan aitoja ystäviä. Merkityksellisiä ihmisiä. Heitä ei tarvi olla kun yks hyvä ja se riittää. 😊

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Takerrun tuohon viimeiseen lauseeseen. Kyllä, nimenomaan aitoja ystäviä. Merkityksellisiä ihmisiä. Heitä ei tarvi olla kun yks hyvä ja se riittää. 😊

Jasu

Aitous on ehdottoman tärkeää, olipa ystäviä 1 tai enemmän. Oleellista on, että voi hyvin ystävän seurassa 😊

Mulla loppu työsude vuodenvaihteessa. En oo menossa hetkeen mihinkään, harmittaako?

Jasu

No koetko että enemmän kuitenkin haluisit nähdä kavereita, jitka ei yhteyttä pidä tai löytää uusia? Kaipaatko sosialisointia vai riittääkö sullekin tää kirjoittelu täällä, kuten mulla? 🙂

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

No koetko että enemmän kuitenkin haluisit nähdä kavereita, jitka ei yhteyttä pidä tai löytää uusia? Kaipaatko sosialisointia vai riittääkö sullekin tää kirjoittelu täällä, kuten mulla? 🙂

Jasu

Lue lisää

Ei riitä kirjoittelu täällä yksistään. Ja haluaisin nähdä kavereita, mutta ei niitä kiinnosta. Uusia aitoja kavereita on aika vaikeaa vanhana saada, niin kuin on vaikeaa saada naistakin. En ole mikään verkostoituja tyyppi.

mustasusi kirjoitti:

Ei riitä kirjoittelu täällä yksistään. Ja haluaisin nähdä kavereita, mutta ei niitä kiinnosta. Uusia aitoja kavereita on aika vaikeaa vanhana saada, niin kuin on vaikeaa saada naistakin. En ole mikään verkostoituja tyyppi.

Lue lisää

Oot kuitenkin ottanu yhteyttä ja kysyny, eikä kiinnosta heitä sittenkään?

No. Mä taas koen, että kaverien saaminen nyt olisi helppoa, mä helposti saan ihmiset lähelleni jos haluan, mutta kun en halua, koska mä en jaksa sitä mitä ihmisten mukana tulee.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Oot kuitenkin ottanu yhteyttä ja kysyny, eikä kiinnosta heitä sittenkään?

No. Mä taas koen, että kaverien saaminen nyt olisi helppoa, mä helposti saan ihmiset lähelleni jos haluan, mutta kun en halua, koska mä en jaksa sitä mitä ihmisten mukana tulee.

Jasu

Lue lisää

Olen joskus ottanut yhteyttä ja huomannut, ettei johda mihinkään, niin sitten en ole enää yrittänyt uudelleen.

Musta tuntuu nykyään vaan siltä, etten kiinnosta enää yhtään ketään missään. Mun ei ole helppoa mennä juttelemaan, varsinkaan tuntemattomille. Kaikki kävelee ohi nenä pystyssä. Oon pelkkää ilmaa.

mustasusi kirjoitti:

Olen joskus ottanut yhteyttä ja huomannut, ettei johda mihinkään, niin sitten en ole enää yrittänyt uudelleen.

Musta tuntuu nykyään vaan siltä, etten kiinnosta enää yhtään ketään missään. Mun ei ole helppoa mennä juttelemaan, varsinkaan tuntemattomille. Kaikki kävelee ohi nenä pystyssä. Oon pelkkää ilmaa.

Lue lisää

Toi tunne voi tulla ihan vaan siitäkin, että oon lumpsahtanut omassa mielessäsi syrjään. Omasta puheesta itselle tulee äkkiä tosi, olematta tosi kun tarpeeksi kauan muhii ittekseen epätoivon kanssa.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Toi tunne voi tulla ihan vaan siitäkin, että oon lumpsahtanut omassa mielessäsi syrjään. Omasta puheesta itselle tulee äkkiä tosi, olematta tosi kun tarpeeksi kauan muhii ittekseen epätoivon kanssa.

Jasu

Lue lisää

Alkaa uskomaan ettei kukaan tykkää, kun ei ite tykkää itestään. U know.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Toi tunne voi tulla ihan vaan siitäkin, että oon lumpsahtanut omassa mielessäsi syrjään. Omasta puheesta itselle tulee äkkiä tosi, olematta tosi kun tarpeeksi kauan muhii ittekseen epätoivon kanssa.

Jasu

Lue lisää

Oot, eikä oon. Mutta laitoin oon kun tiiän kokemuksesta tuon mitä kirjotin. 😅

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Alkaa uskomaan ettei kukaan tykkää, kun ei ite tykkää itestään. U know.

Jasu

Kyllä näen sen täällä töissäkin kaikkien ilmeistä etten ole tervetullut. Pitäisi lopputili ottaa.

mustasusi kirjoitti:

Kyllä näen sen täällä töissäkin kaikkien ilmeistä etten ole tervetullut. Pitäisi lopputili ottaa.

Älä nyt missaa tulonlähdettä, jollei oo rahaa rutosti ilmankin tai uusi duuni. Hybä sanoa, kun ite jäin töistä pois terveydellisistä syistä pääosin. Joskin ne työtkin kutustu kutustumistaan ja olis lopulta saanu tehdä jotain ihan muuta mitä sopimuksessa saadakseen tilin, niin en viitti. Tonnin takia.

Jasu

Naurata säkin. 😃👍

Aina ei tarvita huumoriin edes sanoja, vain velmuja eleitä.

Jasu

Kokeile kävellä kuin Charlie Chapliini ja kato mitä seuraa. 😆

Tai jos on pipo, laita se päähäs niin että painaa korvat hörölleen ja ota hömppä ilme. Omaa kivaa näin. 👍

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile kävellä kuin Charlie Chapliini ja kato mitä seuraa. 😆

Tai jos on pipo, laita se päähäs niin että painaa korvat hörölleen ja ota hömppä ilme. Omaa kivaa näin. 👍

Jasu

Lue lisää

Mä ainakin nauraisin ja aattelisin, cool. 👍

Kivan rento kaveri.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Mä ainakin nauraisin ja aattelisin, cool. 👍

Kivan rento kaveri.

Jasu

Toki jos se ei oo itelle luontaista hölmöillä noin, mulle on. Niin sitten ei ehkä jos tuntuu, että menetät kontrollin sen takia.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Naurata säkin. 😃👍

Aina ei tarvita huumoriin edes sanoja, vain velmuja eleitä.

Jasu

En kehtaa olla edes olemassa täällä.

Anonyymi kirjoitti:

Toki jos se ei oo itelle luontaista hölmöillä noin, mulle on. Niin sitten ei ehkä jos tuntuu, että menetät kontrollin sen takia.

Jasu

Ei ole luontaista hölmöillä tuntemattomien nähden, etenkään tässä roolissa.

Anonyymi kirjoitti:

Naurata säkin. 😃👍

Aina ei tarvita huumoriin edes sanoja, vain velmuja eleitä.

Jasu

Sillä naurattamisella lähinnä tarkoitan sellaista kivaa keskustelua. Ei täällä mulle puhu kukaan mitään. Nuoret varsinkaan. Hyvä jos edes tervehtii.

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile kävellä kuin Charlie Chapliini ja kato mitä seuraa. 😆

Tai jos on pipo, laita se päähäs niin että painaa korvat hörölleen ja ota hömppä ilme. Omaa kivaa näin. 👍

Jasu

Lue lisää

Sillä sitä sais entistä tyhmemmän maineen. Mutta sama tuo. En varmaan kauaa jaksa tätä katsella. Masiksen takia voin jäädä saikulle.

mustasusi kirjoitti:

Sillä naurattamisella lähinnä tarkoitan sellaista kivaa keskustelua. Ei täällä mulle puhu kukaan mitään. Nuoret varsinkaan. Hyvä jos edes tervehtii.

Voit olla poikkeus ja puhua itse. 😬

Jasu

mustasusi kirjoitti:

Ei ole luontaista hölmöillä tuntemattomien nähden, etenkään tässä roolissa.

Heh, mä en mieti roolia tai asemaani, silleen vöhän villikortti. Oon kuten oon. Välillä pelleilen, välillä en. Aatelkoon muut mitä aattelee. 🙂

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Voit olla poikkeus ja puhua itse. 😬

Jasu

Niin ku ei osaa alottaa mitään keskusteluja. Toinen kuitenki kuvittelis sitte, että nyt tuo pappa koittaa iskee ja on epätoivonen ja säälittävä. Sitten ahdistuvat.

mustasusi kirjoitti:

Sillä sitä sais entistä tyhmemmän maineen. Mutta sama tuo. En varmaan kauaa jaksa tätä katsella. Masiksen takia voin jäädä saikulle.

Koita saada keskustelua aikaan masiksesta, jos saikkua haet. Jonkun tukea. Älä jää yksin.🤗

Jasu

Viihdytkö yksin kuitenkin?

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Viihdytkö yksin kuitenkin?

Jasu

Yksin mä viihdyn erinomaisesti, kun oon introvertti.
Mitä kauemmin on yksin ollut, niin sitä ahdistavammalta tuntuu ihmisjoukossa olo ja ihmisten tapaaminen.
Kaupassakaan ei viitti kädä, kuin 1-2 kerta viikossa ja nopeesti vaan kaupasta ulos.
Yleensä alan puhuun itekseni kaupassa, kuten arvosteleen asiakkaita, jos vaikka lihava nainen on maitohyllyllä, eikä tunnu liikkuvan, niin ääneen arvotelen, että mikä pullukka se siinä on tontin maitohyllyn edestä ostanu ja älä osta maitoa, lihot vielä enemmän.
Mulla on ajankulua ja tekemistä, jollon olis vaan haittaa, jos koko ajan joku ramppais tai soittas, niin ei tulis pelivideoiden teosta mitään, kun koko ajan pitäs keskeyttää pelaaminen ja editointi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksin mä viihdyn erinomaisesti, kun oon introvertti.
Mitä kauemmin on yksin ollut, niin sitä ahdistavammalta tuntuu ihmisjoukossa olo ja ihmisten tapaaminen.
Kaupassakaan ei viitti kädä, kuin 1-2 kerta viikossa ja nopeesti vaan kaupasta ulos.
Yleensä alan puhuun itekseni kaupassa, kuten arvosteleen asiakkaita, jos vaikka lihava nainen on maitohyllyllä, eikä tunnu liikkuvan, niin ääneen arvotelen, että mikä pullukka se siinä on tontin maitohyllyn edestä ostanu ja älä osta maitoa, lihot vielä enemmän.
Mulla on ajankulua ja tekemistä, jollon olis vaan haittaa, jos koko ajan joku ramppais tai soittas, niin ei tulis pelivideoiden teosta mitään, kun koko ajan pitäs keskeyttää pelaaminen ja editointi.

Lue lisää

Heh, saatko hyvin tilaa noin? 😂
Mä voisin sul sanoa, jos mul tollee sanosit et ei tästä oo läpikulkua, tää on mun tontti. Mee ostaa omas tai pyyä lupa tulla mun tontille. 😜

Jasu

Heh, sori naurahdus mutta se oli vähän semmonen lakoninen. En kyllä jaksaisi kestitsijää kumppanina, mutta miten sä kompensoit sitten sitä vieraiden väkinäistä näkemistä ja sietämistä?

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Heh, sori naurahdus mutta se oli vähän semmonen lakoninen. En kyllä jaksaisi kestitsijää kumppanina, mutta miten sä kompensoit sitten sitä vieraiden väkinäistä näkemistä ja sietämistä?

Jasu

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että vieraat tekevät vaimoni onnelliseksi ja se lämmittää mieltäni.
Itse en pysty tarjoamaan hänelle sellaista sosiaalisuuden tuomaa nautintoa.

Parempi niin, että vieraat ovat meillä, kuin vaimo olisi vieraissa. :P

Gattino kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että vieraat tekevät vaimoni onnelliseksi ja se lämmittää mieltäni.
Itse en pysty tarjoamaan hänelle sellaista sosiaalisuuden tuomaa nautintoa.

Parempi niin, että vieraat ovat meillä, kuin vaimo olisi vieraissa. :P

Lue lisää

Nojuu!!! Enpä osannu ajatella äkkiä noin järkevästi, mutta oikeessa oot, totta. 😅👍

Jasu

Nuoruudessa oli tapana kyläily, ei yhtäkään viikkoa, ettei 1-2 kertaa joku sukulainen olis ollu käymässä, tosin silloin ei aikaa vietetty netissä, kuten nykyään, eikä kyläilyä pidetty silloin raskaan asiana, vaan iloisena tapahtumana.
Eikä silloin soitettu, että voiko tulla kylään, vaan mentiin vaan kylään, eikä kukaan pitänyt pahana.
Silloin oli myös kahvipöydässä ainakin viittä eri sorttia tarjolla, pullaa, kahvikakkua, pikkulipiä, piirakkaa ja suolaista piirakkaa.
Hirveen työlästä niin suurta vierasvaraa pitää, kun nykyään jos josksu harvoin jonknu luona kahvilla käy, niin on vaan jotain pikkukakkuja tarjolla, tosin nykyään voi kydä kylässä, eikä ole pakko olla mitään tarjolla ja meillä kun joku kerran vuodessa käy, niin toteaa, ettei tarvi alkaa kahvia keittämään ja en sitten ala.

Anonyymi kirjoitti:

Nuoruudessa oli tapana kyläily, ei yhtäkään viikkoa, ettei 1-2 kertaa joku sukulainen olis ollu käymässä, tosin silloin ei aikaa vietetty netissä, kuten nykyään, eikä kyläilyä pidetty silloin raskaan asiana, vaan iloisena tapahtumana.
Eikä silloin soitettu, että voiko tulla kylään, vaan mentiin vaan kylään, eikä kukaan pitänyt pahana.
Silloin oli myös kahvipöydässä ainakin viittä eri sorttia tarjolla, pullaa, kahvikakkua, pikkulipiä, piirakkaa ja suolaista piirakkaa.
Hirveen työlästä niin suurta vierasvaraa pitää, kun nykyään jos josksu harvoin jonknu luona kahvilla käy, niin on vaan jotain pikkukakkuja tarjolla, tosin nykyään voi kydä kylässä, eikä ole pakko olla mitään tarjolla ja meillä kun joku kerran vuodessa käy, niin toteaa, ettei tarvi alkaa kahvia keittämään ja en sitten ala.

Lue lisää

Vaimon veli tulee aina kutsumatta kylään. Pyysimme häntä ilmoittamaan tulostaan etukäteen, mutta se ei sopinut hänen elämäntyyliinsä. Nykyinen käyntitiheys on kahdesti viikossa.

Tämä mies puhuu koko ajan ja aina samoista asioista. Mitään keskustelua ei synny, vaan olen jonkinlainen astia, johon hän voi puheripulinsa purkaa.

Kaikki muu tekeminen jää minulta kesken ja se harmittaa todella paljon.

Gattino kirjoitti:

Vaimon veli tulee aina kutsumatta kylään. Pyysimme häntä ilmoittamaan tulostaan etukäteen, mutta se ei sopinut hänen elämäntyyliinsä. Nykyinen käyntitiheys on kahdesti viikossa.

Tämä mies puhuu koko ajan ja aina samoista asioista. Mitään keskustelua ei synny, vaan olen jonkinlainen astia, johon hän voi puheripulinsa purkaa.

Kaikki muu tekeminen jää minulta kesken ja se harmittaa todella paljon.

Lue lisää

Tuo olisi kamalaa… 😱 ei kunnioiteta toisia pätkääkään😬

Onko se okei vai ei okei?

Jasu

Etkö sä oo töissäkin yksin? Mä luulen, että ehkä sietäisin paremmin työn ohessa missä yksin saa olla, niin sitä muuta ihmismassaa hetkittäin paremmin.

En tiiä kyllä, tästä on tullu niin mukavaa, kun saa olla ittekseen aika paljon. Mies on töissä paljon, muksut koulussa ja käy välillä kavereilla tai keskenään hengaa, ei mua siihen kaivata säätää mukaan. Joten jaah.

Näätkö sukulaisia usein?

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sä oo töissäkin yksin? Mä luulen, että ehkä sietäisin paremmin työn ohessa missä yksin saa olla, niin sitä muuta ihmismassaa hetkittäin paremmin.

En tiiä kyllä, tästä on tullu niin mukavaa, kun saa olla ittekseen aika paljon. Mies on töissä paljon, muksut koulussa ja käy välillä kavereilla tai keskenään hengaa, ei mua siihen kaivata säätää mukaan. Joten jaah.

Näätkö sukulaisia usein?

Jasu

Lue lisää

Joo, yksin tulee oltua suurimmaksi osaksi. Joskus saattaa joku käydä, mutta harvemmin.
Puhelimessa kyllä saatan olla ihmisien kansss paljonkin työpäivän aikana, mutta face to face vähän.

Siis en mä tarkoituksella erakoidu, mutta kun tässä on tullut erakoiduttua, niin en hirveesti halua tilannetta muuttaakaan. Ei siis ole hinkua rampata ympäriämpäri enää... joskus se oli jees, mutta nykyään tuntuis oikeastaan suorittamiselle. Voi johtua siitä, että on just ollut kaikkee ekstrahommaa elämässä? 🤔

Disseisback kirjoitti:

Joo, yksin tulee oltua suurimmaksi osaksi. Joskus saattaa joku käydä, mutta harvemmin.
Puhelimessa kyllä saatan olla ihmisien kansss paljonkin työpäivän aikana, mutta face to face vähän.

Siis en mä tarkoituksella erakoidu, mutta kun tässä on tullut erakoiduttua, niin en hirveesti halua tilannetta muuttaakaan. Ei siis ole hinkua rampata ympäriämpäri enää... joskus se oli jees, mutta nykyään tuntuis oikeastaan suorittamiselle. Voi johtua siitä, että on just ollut kaikkee ekstrahommaa elämässä? 🤔

Lue lisää

Varnasti joo, kun päivät täyttyy tekemisestä ei enää jaksa ihmisiä niin vastaanottaa tai ainakin ajatus sitten harhailee ja jää se kaveeraaminen vähän heikoksi ohessa.

Ehkä ikäkin tekee sitä, ettei enää tuu niin uutta siitä sosialisoimisesta, se jo tiietään ja ne omat työt kuiteskin menee edelle tai ne jä tekemättä. Sitte harmittaa.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Varnasti joo, kun päivät täyttyy tekemisestä ei enää jaksa ihmisiä niin vastaanottaa tai ainakin ajatus sitten harhailee ja jää se kaveeraaminen vähän heikoksi ohessa.

Ehkä ikäkin tekee sitä, ettei enää tuu niin uutta siitä sosialisoimisesta, se jo tiietään ja ne omat työt kuiteskin menee edelle tai ne jä tekemättä. Sitte harmittaa.

Jasu

Lue lisää

Joo, mä oon ihmetellyt nyt, että miten sitä jaksoikaan nuorempana singahdella sinnetänne...

Mä oon miettinyt, että saatoin pitää itseäni eksoverttinä, mutta oikeesti taids olla introvertti lopulta. Tosin voi sitä muuttuakin iän myötä. 🤔

Disseisback kirjoitti:

Joo, mä oon ihmetellyt nyt, että miten sitä jaksoikaan nuorempana singahdella sinnetänne...

Mä oon miettinyt, että saatoin pitää itseäni eksoverttinä, mutta oikeesti taids olla introvertti lopulta. Tosin voi sitä muuttuakin iän myötä. 🤔

Lue lisää

Tai ambivertti, välillä saa virtaa ihmisistä, välillä kaipaa yksinään oloa ilman muita?

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Tai ambivertti, välillä saa virtaa ihmisistä, välillä kaipaa yksinään oloa ilman muita?

Jasu

Niin, en tiedä?

Mua ei haittaa isommatkaan porukat js tuun juttuun kaikenlaisten kanssa yhä, mutta enää ei vaan hotsita olla välttämättä ihmisten kanssa tekemisissä.

Mut se voi olla tilanne just nyt... keväällä taas saattaa muuttua...tiedä häntä? 😃

Puhelin ja viestimet laulaa? 😊

Käykö koskaan voimille ihmisten kanssa kontaktointi?

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Puhelin ja viestimet laulaa? 😊

Käykö koskaan voimille ihmisten kanssa kontaktointi?

Jasu

Harvemmin.
On ystäviä, jotka kaipaavat tukea ja ei voi vetäytyä.
Eihän aina pysty auttamaan mm. terveyteen liittyvissä asioissa.
Ystävien kanssa on helppo kommunikoida, koska tunnetaan toisemme.
Uudet ihmiset ovat haastavampia.
Minulla on ollut ihan nuoruudesta asti paljon ympärilläni ikäisiäni.
Ajan myötä osa vain karsiutuu, kun kukin lähtee omiin suuntiinsa ja on erilaisia elämänvaiheita.
Vilma
Ja tosiaan on sp ja wa lisäksi

Anonyymi kirjoitti:

Harvemmin.
On ystäviä, jotka kaipaavat tukea ja ei voi vetäytyä.
Eihän aina pysty auttamaan mm. terveyteen liittyvissä asioissa.
Ystävien kanssa on helppo kommunikoida, koska tunnetaan toisemme.
Uudet ihmiset ovat haastavampia.
Minulla on ollut ihan nuoruudesta asti paljon ympärilläni ikäisiäni.
Ajan myötä osa vain karsiutuu, kun kukin lähtee omiin suuntiinsa ja on erilaisia elämänvaiheita.
Vilma
Ja tosiaan on sp ja wa lisäksi

Lue lisää

Nostan hattua sulle. Oot lojaali heille. Itsekin voin olla ajatuksen tasolla, mutten kovinkaan jaksaa olla tukipilarina, ehkä vaikuttaa omakin heikko terveys ja koittaa vaan selvitä.

Tosiaan wa on kätevä. 👍

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Nostan hattua sulle. Oot lojaali heille. Itsekin voin olla ajatuksen tasolla, mutten kovinkaan jaksaa olla tukipilarina, ehkä vaikuttaa omakin heikko terveys ja koittaa vaan selvitä.

Tosiaan wa on kätevä. 👍

Jasu

Lue lisää

Tuo minulla on ollut vastavuoroista. Minuakin on tuettu, kun terveyteni kenkkuili.
Vilma

Anonyymi kirjoitti:

Tuo minulla on ollut vastavuoroista. Minuakin on tuettu, kun terveyteni kenkkuili.
Vilma

Kiva. ❤️

Mulla ei sellaisia ystäviä ole ollut tai kavereita, yleensä jos oon jäöny sairastaan, kaikki on kadonnu ympäriltä ja voinu syytellä kun en jaksa edes kylään tulla. Ei oo ymmärtäny miten kipee oon todellisuudessa ollut.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Kiva. ❤️

Mulla ei sellaisia ystäviä ole ollut tai kavereita, yleensä jos oon jäöny sairastaan, kaikki on kadonnu ympäriltä ja voinu syytellä kun en jaksa edes kylään tulla. Ei oo ymmärtäny miten kipee oon todellisuudessa ollut.

Jasu

Lue lisää

Pyysin itse apua, niin ylpeä luonne kuin olenkin.
Ja silloin auttoivat.
Naapuritkin tarjoutuivat ja pikkasen auttoivatkin.
Vilma
Seuraavalla kerralla, jos on jotain, ota härkää sarvista ja kerro jollekin, että nyt on sellainen tilanne, että tarvitset apua. Ja katsos, kyllä sitä tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Pyysin itse apua, niin ylpeä luonne kuin olenkin.
Ja silloin auttoivat.
Naapuritkin tarjoutuivat ja pikkasen auttoivatkin.
Vilma
Seuraavalla kerralla, jos on jotain, ota härkää sarvista ja kerro jollekin, että nyt on sellainen tilanne, että tarvitset apua. Ja katsos, kyllä sitä tulee.

Lue lisää

Hyvä, että sait apua. Mulla on sitten taas vanhemmat ollu aina mun tukena. Etten mä ihan heitteillä ole ollut. Mutta selittää ehkä miksi en kauheasti muitten kuin perheen varaan osaa laskeakkaan. Muut ei ole kokenu kun taakaksi.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä, että sait apua. Mulla on sitten taas vanhemmat ollu aina mun tukena. Etten mä ihan heitteillä ole ollut. Mutta selittää ehkä miksi en kauheasti muitten kuin perheen varaan osaa laskeakkaan. Muut ei ole kokenu kun taakaksi.

Jasu

Lue lisää

Musta on tullut perhekeskeinenkin varmaan siksi, että vain perhe on ollu aina olemassa mua varten, kun omat jalat on pettäny alta.

Muut on häipyny. Jäähän noi mieleen ja muokkaa ihmistä lapsuudesta asti.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Musta on tullut perhekeskeinenkin varmaan siksi, että vain perhe on ollu aina olemassa mua varten, kun omat jalat on pettäny alta.

Muut on häipyny. Jäähän noi mieleen ja muokkaa ihmistä lapsuudesta asti.

Jasu

Lue lisää

Ja siit mä itsekin oon omaksunut käytösmallikseni olla olemassa perhettäni varten. Satoi tai paistoi. Vanhemmiltani oppinu.

Jasu

En pyydä, me jo ollaa vakiinnutettu meidän kuviot. Hyvä näin.

Jasu

Samanlainen näkemys kyllä. Perhe ensin. Ja oma elämä, vaikka itsekästähän sekin osaa olla.

Jasu

Mulla ollu vähän samaa nuorempana, väkisin pitäny kiinni niistä parista kaverista jotka oli. Ei mulla ole ikinä isoa kaveripiiriä ollu. Muutama eli 2.

Mut eiks oo ihanaa ollakin yksin? Mikä rauha. ❤️🙃

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Mulla ollu vähän samaa nuorempana, väkisin pitäny kiinni niistä parista kaverista jotka oli. Ei mulla ole ikinä isoa kaveripiiriä ollu. Muutama eli 2.

Mut eiks oo ihanaa ollakin yksin? Mikä rauha. ❤️🙃

Jasu

Lue lisää

Jep, ja aina saa puuhailla jotain mielenkiintoista parhaassa, eli omassa seurassa.

Hektinen arki verottaa voimia. Se on nykyaikaa. Ja enenevässä määrin vieläpä.

Jasu

Ilmeisesti minulta puuttuu aukroriteetti olen usein joutunut sanomaan ulos täältä kaveruus loppu nyt mut ne ei usko voi voi sentään mikä noita nykyajan kavereita ja nuoria oikein vaivaa ei totella ja uskota

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti minulta puuttuu aukroriteetti olen usein joutunut sanomaan ulos täältä kaveruus loppu nyt mut ne ei usko voi voi sentään mikä noita nykyajan kavereita ja nuoria oikein vaivaa ei totella ja uskota

Lue lisää

Ja jos huomautat tai sanot niin hakevat kavereitaan lisää ja jengissä hyökkäävät

Hehee, ai sulla on nälkäsiä noi kaverit. Osta niille pihviä. 😜

Jasu

Täällä myös tuon henkistä porukkaa minussa ja lähisukulaisissani.

Se on varmaan geeneissä. 😃

Meidänkin perheessä. Mun lapsetkin on sosiaalisesti taitavia, ei kukaan niistä sen enempää kun mustaan nähtyään usko, että viihdytään yksin parhaiten. Muakin luullaan lähes poikkeuksetta ekstrovertiksi. Osaan olla puhelias ja ulospäinsuuntaunut, harva miettii ettei se tarkoita että siitä ei silti aina nauti, vaikka sujuu. Että väsyy ja rasittuu.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Se on varmaan geeneissä. 😃

Meidänkin perheessä. Mun lapsetkin on sosiaalisesti taitavia, ei kukaan niistä sen enempää kun mustaan nähtyään usko, että viihdytään yksin parhaiten. Muakin luullaan lähes poikkeuksetta ekstrovertiksi. Osaan olla puhelias ja ulospäinsuuntaunut, harva miettii ettei se tarkoita että siitä ei silti aina nauti, vaikka sujuu. Että väsyy ja rasittuu.

Jasu

Lue lisää

Suomenna toi loppu. Meni aika mutkalla. 🤣

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Täällä myös tuon henkistä porukkaa minussa ja lähisukulaisissani.

Taitaa olla aika tavanomaista Suomessa, joskaan ei ehkä joka puolella Suomea.

Anonyymi kirjoitti:

Se on varmaan geeneissä. 😃

Meidänkin perheessä. Mun lapsetkin on sosiaalisesti taitavia, ei kukaan niistä sen enempää kun mustaan nähtyään usko, että viihdytään yksin parhaiten. Muakin luullaan lähes poikkeuksetta ekstrovertiksi. Osaan olla puhelias ja ulospäinsuuntaunut, harva miettii ettei se tarkoita että siitä ei silti aina nauti, vaikka sujuu. Että väsyy ja rasittuu.

Jasu

Lue lisää

Geeneissä, kasvuympäristössä, mistä noita ominaisuuksia ja tapoja nyt voikaan periä/oppia.

Sosiaalisesti taitavana voi varmaan pitää nimenomaan sellaisia otuksia, jotka mieluiten kyhjöttävät omissa oloissaan, mutta osaavat elää sosiaalisesti kun sellaiselle on tarvetta ja osaavat vieläpä nauttia niistä tilanteista. Vaikka voimillehan kyllä aina käy.

Anonyymi kirjoitti:

Suomenna toi loppu. Meni aika mutkalla. 🤣

Jasu

Oli se ihan ymmärrettävä pätkä. Noin kuudennen luennan jälkeen 😂

randombypasser kirjoitti:

Oli se ihan ymmärrettävä pätkä. Noin kuudennen luennan jälkeen 😂

Hmph.... Mmmrrrr. 😤😝

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Hmph.... Mmmrrrr. 😤😝

Jasu

Mut hei, ymmärsin. Eikä vika välttämättä ole tekstissä, vaan lukijassa, eikö? 😂

Noinhan ne tiet tuppaa eroamaan, perheellistyy, muuttaa muualle tai joskus jo kun vaan pariutuukin. Nyhjää parinsa kanssa helposti enimmäkseen.

Kesä on aktiivisempaa aikaa. Kai lämmin sää ja valo vaikuttaa ja jaksaa enemmän vähän kaikkea muutakin, kun ihmisiä. 😋

Se on ihan ok, että pitää sapattia ihmisistä. Minä en ainakaan ketään siitä moiti, ikinä. Ymmärrän eri hyvin, jos itsekseen oleminen on tarpeen. Silloin on saatava olla myös, vaikka nukkua tms.

Kiitos. ❤️😊

Jasu

Kuinka jaksat? Ihmettelen mistä jotkut saa energiaa ihmiskontakteissa oloon päivittäin. Täytyy olla jotain super hessuja. 😅

Jasu

Voi olla, että parisuhde vei liikaa energiaasi ja mielialaa, nyt sitten olet vapautuneempi olemaan kuten olet. Kuulostasko mahdolliselle? 😃

Mäkin voisin joskus häipyä johku korpeen ja antaa parran kasvaa, sitten mua ei tunnistaskaan enää kukaan. 🤣

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla, että parisuhde vei liikaa energiaasi ja mielialaa, nyt sitten olet vapautuneempi olemaan kuten olet. Kuulostasko mahdolliselle? 😃

Mäkin voisin joskus häipyä johku korpeen ja antaa parran kasvaa, sitten mua ei tunnistaskaan enää kukaan. 🤣

Jasu

Lue lisää

Kyllä varmaan jotain sentapaista, sellaista tasaista kuormitusta missä ei oikein valopilkkuja pilkahdellut, ...edes horisontissa, tasaista vääntöä.
Tässä nykyisessa olotilassa on kyllä nykyään huonona puolena se että toisetkin ihmiset kiinnostavat ajoittain, valivali ei koskaan hyvä 🙂

Koti on maailman ihanin paikka. Tytär ja kissa. Miksi joutuu selittelee,kuin ei sais olla onnellinen kotonaan. Kuin se olis jotenkin ' väärin' tai itsekästä.? ? Olla aina jonkun pyyntöihin vastaamassa,muiden mieliksi,ettei ne nyt vaan ,taas, vedä hernettä nenään?🤷‍♀️

Anonyymi kirjoitti:

Koti on maailman ihanin paikka. Tytär ja kissa. Miksi joutuu selittelee,kuin ei sais olla onnellinen kotonaan. Kuin se olis jotenkin ' väärin' tai itsekästä.? ? Olla aina jonkun pyyntöihin vastaamassa,muiden mieliksi,ettei ne nyt vaan ,taas, vedä hernettä nenään?🤷‍♀️

Lue lisää

Välillä tuntuu kui ystävienkin ka pitäis olla jossain parisuhteessa. Olla aina valmis ekstempore kun he tahtovat. Eikö ystävät anna tilaa. Ja kun muitakin heillä /meillä ystäviä on. Pitääkö ripustautua,että et ole hyvä ustävä jos sua nyt ei just tämä napannut?nokka nyttyrässä ja minun huumorilla sekin sitten taas voitetaan. Aika rasittavaa joskus. Revetä sinne tänne. Miellytänkö itseäni vai ystävääni. Ettei hän nyt koe itseään kaltoinkohdelluksi tai muutoin ohitetuksi. Aika itsekeskeistä minusta. Mutta kun en ketään loukata tahdo ja ymmärrän hänen itsekeskeiset pointtinsa niin otan huumorilla ja yleensä he siihen sulaa.😀✌🤷‍♀️

Monesti työ on sellainen energiasyöppö kyllä, ettei sen jälkeen enää edes jaksa vaikka yrittäiskin mitään muuta. Ehkä joku harrastus millä nollaa työpäiviä, muttei juuri muuta.

Ihmiselämä tuntuu olevan uuvuttavaa, vaikka enää ei työkään ole mitään viljelyä ja eläintenpitoa. Toki joillan, mutta harvalla.

Jasu