Olen tässä elämäni aikana pannut merkille kiinnostavan suuntauksen yhteiskunnassamme, ja maailmalla yleisestikin.
Kiinnostavan, mutta pohjimmiltaan ja vaikutuksiltaan synkän kuin helvetin syvyydet. Mutta ennenkaikkea huomioitavan.
Suuret kansakunnat ja valtakunnat ovat useammin kuin mihinkään muuhun sortuneet moraaliseen rappioon ja hengen velttouteen. Ei ole ollut halua, ei kykyä eikä henkeä. Ei enää uskoa mihinkään, ei ns. "munaa". En siis tarkoita tällä välttämättä uskonnollista uskoa, mutta käsittäköön kukin sen kuten itse asian näkee. Ylipäänsä uskoa, tahtoa, halua johonkin.
Kuinka moni nykynuorista tai vanhemmistakaan enää tunnistaa saati ymmärtää käsitteitä kuten kunnia, oikeus, totuus, urheus ja arvo...?
Veikkaisin ettei kovinkaan moni.
Kansakunnan tuhoaminen ja rappeuttaminen onnistuu ilman sotavoimia kaikkein helpoimmin rappeuttamalla yksilöt, sillä ilman arvoja ja kunniaa ihmiset ovat vain eläimiä. Ymmärtämättömiä, aistiensa varassa.
"Enen vanhaan" elokuvat ja kirjallisuus esittivät aivan erilaisia arvoja, ei lakeja eikä sokeaa tottelemista tai muiden kumartamista, vaan päinvastoin oikeutta ja totuutta (jos sellaista milloinkaan on) ja uskoa ja halua uhrautua sen puolesta minkä tietää/uskoo oikeaksi. Entä nykyään?
Ainoa näkemäni uudempi elokuva jossa tulee esille oikeus on Taru Sormusten Herrasta elokuvat, suunnattu kylläkin kai nuorisolle ja toivottavasti niistä on tarttunut heille mukaan edes jotain. Ja kyseiset elokuvat eivät ole perus hollywood paskatuotantoa, yllätys yllätys.
Patriotismi, kumartaminen ja nöyrtyminen on voittanut maailmassamme ja esitetään nyt ylevämpänä kuin oikeuden puolesta taisteleminen tai oikea usko.
Keskeinen seikka tässä muutoksessa on toivo.
Sillä "toivo" on voittanut toivottomuuden, halutaan mennä siitä mistä aita on matalin. Halutaan päästä helpolla sen sijaan että seurattaisiin oikeutta.
Nykyisin on hyväksyttyä ja aivan oikein luovuttaa kun on toivotonta, sotaa jatketaan kunnes se on toivotonta yms... miksi? Soditaanko sen vuoksi että sota on mahdollista voittaa? Oliko talvisodassa muka toivoa? En edes kysy, toistuisiko kyseinen urheus nykyään, sillä vastaus on ei.
Em. elokuvat ovat ainoa näkemäni uudempi teos jossa taistellaan silloinkin kun tilanne on toivoton, ei sodita sen vuoksi että on toivoa, vaan koska taistellaan oikeuden puolesta.
Miksi kansastamme (muista myös) on tahallaan hämärretty ymmärrysnäihin ikiaikaisiin arvoihin?
Miksiköhän? Kenen etuja se oikeastaan palvelee?
Tuhansia vuosia vanhat arvot joille rakentuivat Kreikan ja Rooman yms loistavat sivisaatiot on "korvautuneet", oikeammin korvattu tasapäistämisellä, "ylempien" perusteettomalla kunnioituksella ja ennenkaikkea tottelemisella. Uskolla lakeihin oikeuden sijaan.
Tästä päästäänkin seuraavaan päätelmään.
Salaliittouskovainen en ole koskaan ollut, mutta nyt maailman menoa katsoessa tuntuu että pitää olla suurempi idiootti ollakseen uskomatta ZOG tai Illuminati teorioihin. Ollakseen pelkkiä ns "salaliittohörhöjen" kuvitelmia, miksi ne sitten näyttävät niin todellisilta? Miksi yksilöistä todellakin nykyisin muovataan tahdottomia, arvottomia massakulttuurin palvojia?
Sattumaa vai?
Helppoa on ummistaa silmänsä siltä mitä ei halua nähdä, mutta tilanne ei siitä parane.
Kiinnostavan, mutta pohjimmiltaan ja vaikutuksiltaan synkän kuin helvetin syvyydet. Mutta ennenkaikkea huomioitavan.
Suuret kansakunnat ja valtakunnat ovat useammin kuin mihinkään muuhun sortuneet moraaliseen rappioon ja hengen velttouteen. Ei ole ollut halua, ei kykyä eikä henkeä. Ei enää uskoa mihinkään, ei ns. "munaa". En siis tarkoita tällä välttämättä uskonnollista uskoa, mutta käsittäköön kukin sen kuten itse asian näkee. Ylipäänsä uskoa, tahtoa, halua johonkin.
Kuinka moni nykynuorista tai vanhemmistakaan enää tunnistaa saati ymmärtää käsitteitä kuten kunnia, oikeus, totuus, urheus ja arvo...?
Veikkaisin ettei kovinkaan moni.
Kansakunnan tuhoaminen ja rappeuttaminen onnistuu ilman sotavoimia kaikkein helpoimmin rappeuttamalla yksilöt, sillä ilman arvoja ja kunniaa ihmiset ovat vain eläimiä. Ymmärtämättömiä, aistiensa varassa.
"Enen vanhaan" elokuvat ja kirjallisuus esittivät aivan erilaisia arvoja, ei lakeja eikä sokeaa tottelemista tai muiden kumartamista, vaan päinvastoin oikeutta ja totuutta (jos sellaista milloinkaan on) ja uskoa ja halua uhrautua sen puolesta minkä tietää/uskoo oikeaksi. Entä nykyään?
Ainoa näkemäni uudempi elokuva jossa tulee esille oikeus on Taru Sormusten Herrasta elokuvat, suunnattu kylläkin kai nuorisolle ja toivottavasti niistä on tarttunut heille mukaan edes jotain. Ja kyseiset elokuvat eivät ole perus hollywood paskatuotantoa, yllätys yllätys.
Patriotismi, kumartaminen ja nöyrtyminen on voittanut maailmassamme ja esitetään nyt ylevämpänä kuin oikeuden puolesta taisteleminen tai oikea usko.
Keskeinen seikka tässä muutoksessa on toivo.
Sillä "toivo" on voittanut toivottomuuden, halutaan mennä siitä mistä aita on matalin. Halutaan päästä helpolla sen sijaan että seurattaisiin oikeutta.
Nykyisin on hyväksyttyä ja aivan oikein luovuttaa kun on toivotonta, sotaa jatketaan kunnes se on toivotonta yms... miksi? Soditaanko sen vuoksi että sota on mahdollista voittaa? Oliko talvisodassa muka toivoa? En edes kysy, toistuisiko kyseinen urheus nykyään, sillä vastaus on ei.
Em. elokuvat ovat ainoa näkemäni uudempi teos jossa taistellaan silloinkin kun tilanne on toivoton, ei sodita sen vuoksi että on toivoa, vaan koska taistellaan oikeuden puolesta.
Miksi kansastamme (muista myös) on tahallaan hämärretty ymmärrysnäihin ikiaikaisiin arvoihin?
Miksiköhän? Kenen etuja se oikeastaan palvelee?
Tuhansia vuosia vanhat arvot joille rakentuivat Kreikan ja Rooman yms loistavat sivisaatiot on "korvautuneet", oikeammin korvattu tasapäistämisellä, "ylempien" perusteettomalla kunnioituksella ja ennenkaikkea tottelemisella. Uskolla lakeihin oikeuden sijaan.
Tästä päästäänkin seuraavaan päätelmään.
Salaliittouskovainen en ole koskaan ollut, mutta nyt maailman menoa katsoessa tuntuu että pitää olla suurempi idiootti ollakseen uskomatta ZOG tai Illuminati teorioihin. Ollakseen pelkkiä ns "salaliittohörhöjen" kuvitelmia, miksi ne sitten näyttävät niin todellisilta? Miksi yksilöistä todellakin nykyisin muovataan tahdottomia, arvottomia massakulttuurin palvojia?
Sattumaa vai?
Helppoa on ummistaa silmänsä siltä mitä ei halua nähdä, mutta tilanne ei siitä parane.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta niiden merkitys muuttuu. Nykyään vapaudella tarkoitetaan Lähi-Idän maiden pommittamista ja sotavankien kiduttamista. Demokratialla tarkoitetaan diktatuuria, mikäli on kyse Yhdysvalloista. "Taistelulla pahaa vastaan" tarkoitetaan mahdollisimman monen hallituksen vastustajan tappamista.