Aina jaksan vain palata tänne uudet asiat mielessä.:) Mutta tällä kertaa ihan oikealla nimimerkillä. Olen siis aikaisemmin kirjoittanut tälle palstalle nimimerkillä "Minä", mutta nyt päätin sitten kirjautua ihan "oikeaksi" käyttäjäksi.:)
Olen jo tähän mennessä keskustellut täällä useasta asiasta ja jotkin asiat ovat ehkä hieman selvinneet, mutta useimmat asiat eivät. Olen kuitenkin oppinut aika paljon opistanne ja sekin kai on jo arvo sinänsä, vaikka oppiinne en uskokaan.
Aikaisemmin on jo ollut puhetta mm. siitä, mitä vaaditaa pelastukseen. Olen mormonienkin piiristä löytänyt hyvinkin luterilaisia kantoja, mutta nyt kun olen asiaa enemmän miettinyt, niin olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että periaate-ero säilyy. Mormonit uskovat, että yksin usko ei riitä, toisin kuin luterilaiset. Luin juuri eilen illalla Roomalaiskirjettä ja sen luettuani käsitykseni luterilaisen opin oikeellisuudesta vain vahvistui. Usko yksin riittää, se on se, mitä Jeesus opettaa ja sitä opetusta Paavali jatkaa ja selittää. Roomalaiskirje tekee asian mielestäni hyvin selkeäksi. Voikohan asiaa enää sen selvemmin edes ilmaista..
Sitten keskustelussa on ollut tämä Theodikea-ongelma. Mielestäni en ole vieläkään saanut ongelmaan kunnollista vastausta täältä, mutta odotan sitä vielä. Toisaalta kysymys itsessään kyllä on aika vaikea ja vaatinee suhteellisen syvällistä uskonnonfilosofiankin tuntemusta, jotta sitä pystyy kunnolla käsittelemään.
Kertauksen vuoksi voisi vielä todeta, että todellisuudessa päteviä argumentteja, jotka mahdollistaisivat MAP-kirkon opin en ole vielä täältä löytänyt. Ristiriidat Raamatun kanssa säilyvät mielestäni edelleenkin.
Mutta sitten uuteen asiaan. Tällä kertaa haluan puhua tälläkin palstalla jo moneen kertaan esille tulleesta aiheesta: Mitä on olla "kristitty"? Mikä on "kristityn" määritelmä?
Ensimmäinen keskeinen kysymys on tietenkin se, että onko sillä merkitystä, ketä kutsutaan kristityksi ja ketä ei. Vastaus on mielestäni yksinkertainen. Nimittäin tällä, jos millä on merkitystä. Raamatusta on helppo havaita, keitä ovat kristityt siellä. Kyseessä on nimenomaan ne ihmiset, jotka seurasivat Jeesusta, kuuntelivat Hänen opetuksiaan, ja jotka uskoivat Häneen Messiaana. Heille (kristityille) oli luvassa iankaikkinen elämä.
Sitten asiaan...Minusta kristityn määritelmä pitää perustaa ainoastaan Jeesuksen opetukseen. Jeesuksella on yksinoikeus ko. sanan määrittelemiseen, eikä Jeesuksen määritelmään voida lisätä mitään, eikä siitä voi ottaa mitään pois. Näin ollen minusta Uudessa Testamentissa on ainoa oikeutettu perusta sanan "kristitty" määritelmälle.
Perinteisesti mormoneja ei lueta kristilliseksi vaan kristillisperäiseksi kirkoksi ja tämän määritelmän perusteella myöskään mormonit itse eivät ole kristittyjä. Usein mormonit sitten kritisoivat tätä kristityn määritelmää ja tarjoavat tilalle toista, jonka mukaan kristityn määritelmäksi riittää, että Jeesus on Jumalan Poika, Vapahtaja, joka toi armon maailmaan tjsp. Määritelmäksi siis riittäisi, että uskoo Jeesukseen Jumalana. Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni ole itse MAP-kirkon virallinen kanta, vaikka se onkin usein käytetty perustelu.
Mutta nyt itse asiaan. Ajatellaan aluksi, että kristityn määritelmään riittäisi usko Jeesukseen Jumalana. Tämä ei ota yhtään kantaa edes siihen uskooko Jeesukseen hyvänä Jumalana. Jos joku ajattelee, että Jeesus on Jumala, mutta paha ja siten Häntä ei tule palvella, niin mielestäni ei ole oikeutettua väittää tällaista henkilöä kristityksi. Näin ollen tulemme tulokseen, että uskominen Jeesukseen Jumalana ei voi riittä kristityn määritelmälle. Mutta mikä siis riittää?
Kuten jo aikaisemmin totesin minusta kristityn määritelmä pitää perustaa Jeesuksen opetukseen. Ei riitä, että uskoo, että Hän on Jumala, vaan pitää myös uskoa se, mitä Hän opetti ja ymmärtää sen opetuksen merkitys. Toisaalta Jeesus oli Hän, joka lähetettiin meidän pelastukseksi. Hän kertoi meille, kuinka päästä Taivaaseen, kuinka olla kristitty. Näin ollen ollakseen kristitty ei pidä uskoa mitään muuta kuin mitä Jeesus on sanonut. No saako uskoa muuta? Ei, sillä jos Jeesuksen opetukseen lisää mitään, mikä sinne ei kuulu, vääristyy Jeesuksen sanoma. Kyllä Jeesus on sanonut kaiken tarpeellisen siitä, mitä Taivaaseen pääsyyn tarvitsee, mitä kristittynä olemiseen tarvitsee. Näin ollen ainoa oikeutettu kristityn määritelmä voi löytyä vain Raamatusta, siitä mitä Raamattu opettaa (lähinnä siis UT). No mitä on se, mitä Raamatussa opetetaan. Tämä kiteytyy Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksissa. Ne on tehty Raamatun pohjalta. Niissä ei ole mitään, mikä olisi ristiriidassa Raamatun kanssa ja ne sisältävät kaiken Raamatun keskeisen opin. Jos käsittelemme asiaa ainoastaan Raamatun pohjalta, on näiden uskontunnustusten oppi täysin oikeutettu. Itse en ole Mormonin kirjaa lukenut, enkä tiedä, mitä siellä sanotaan esim. kolmiyhteisyydestä, mutta termin kristitty määritelmä kuuluu yksin Jeesukselle ja Mormonin kirjalla ei siten voi olla siihen vaikutusta.
MAP-kirkon virallisen opin mukaan kristillisten kirkkojen uskontunnustuksissa nimenomaan kolmiyhteisyys on se asia, minkä MAP-kirkko kiistää. Raamatun pohjalta kolmiyhteisyys on kuitenkin todella hyvin oikeutettu tulkinta jumalakuvasta. (Edelleenkään en voi hyväksyä, että kristityn määritelmä voisi pohjautua mihinkään muuhun kuin Raamattuun ja siksi käsittelen MAP-kirkon oppia tässä ainoastaan Raamatun pohjalta.) Raamatussa ei - ainakaan suoraan - sanota (ainakaan minä en ole löytänyt; korjatkaa, jos olen väärässä), että Isä-Jumalalla olisi ruumis. Silti siellä sanotaan, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä. Samoin Raamatussa sanotaan aivan suoraan, että Jumala on Henki. Ei ole siis mitään syytä uskoa, että Jumalan olemukseen kuuluisi ruumista, mutta silti Hän on yhtä Jeesuksen kanssa. Näin ollen kolmiyhteisyysoppi on hyvin perusteltu ja jumalakuva on tietenkin keskeinen osa uskoa, joten oikeaan jumalakuvaan uskominen on myös välttämätön edellytys ollakseen kristitty.
Pyhän Hengen asema ei liene kovin kiistelty MAP-kirkon ja luterilaisen kirkon välillä, joten nyt en puutu siihen.
Joka tapauksessa Jeesuksen opetukseen uskominen on välttämätöntä ollakseen kristitty. Vanhoissa uskontunnustuksissa tämä opetus on kerrottu, joten niihin uskominen on välttämätöntä ollakseen kristitty. Ne on tehty Raamatun pohjalta ja ne on tehty vielä suhteellisen lähellä Jeesuksen elinaikaa, jolloin oppi oli vielä kaikista puhtaimmillaan. Mitään parempaa meille ei Raamatun pohjalta ole tarjottu ja meillä ei - Raamatun pohjalta - ole mitään syytä uskoa, että Nikean tai Athanasioksen uskontunnustukset olisivat vääristyneitä. Siten niissä on ainoa oikeutettu pohja Raamatun mukaiselle opille, ja Raamatun mukainen oppi on välttämättömyys kristitylle. Näin ollen kristityn tulee uskoa näihin uskontunnustuksiin ja siten mormonit eivät voi olla kristittyjä.
Kiistan ydin siis piilee kuitenkin lopulta kolmiyhteisen jumalakuvan hyväksymisessä. Kolmiyhteinen jumalakuva on kuitenkin ainoa jumalakuva, joka selittää Raamatun käsitystä Jumalasta tarpeeksi hyvin, jotta sen voi hyväksyä. Mormonien käsitys Jumalasta ja Hänen olemuksestaan on mielestäni hyvin ristiriitainen Raamatun kanssa - ainakin siinä muodossa kuin minä olen sen ymmärtänyt.
Olen jo tähän mennessä keskustellut täällä useasta asiasta ja jotkin asiat ovat ehkä hieman selvinneet, mutta useimmat asiat eivät. Olen kuitenkin oppinut aika paljon opistanne ja sekin kai on jo arvo sinänsä, vaikka oppiinne en uskokaan.
Aikaisemmin on jo ollut puhetta mm. siitä, mitä vaaditaa pelastukseen. Olen mormonienkin piiristä löytänyt hyvinkin luterilaisia kantoja, mutta nyt kun olen asiaa enemmän miettinyt, niin olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että periaate-ero säilyy. Mormonit uskovat, että yksin usko ei riitä, toisin kuin luterilaiset. Luin juuri eilen illalla Roomalaiskirjettä ja sen luettuani käsitykseni luterilaisen opin oikeellisuudesta vain vahvistui. Usko yksin riittää, se on se, mitä Jeesus opettaa ja sitä opetusta Paavali jatkaa ja selittää. Roomalaiskirje tekee asian mielestäni hyvin selkeäksi. Voikohan asiaa enää sen selvemmin edes ilmaista..
Sitten keskustelussa on ollut tämä Theodikea-ongelma. Mielestäni en ole vieläkään saanut ongelmaan kunnollista vastausta täältä, mutta odotan sitä vielä. Toisaalta kysymys itsessään kyllä on aika vaikea ja vaatinee suhteellisen syvällistä uskonnonfilosofiankin tuntemusta, jotta sitä pystyy kunnolla käsittelemään.
Kertauksen vuoksi voisi vielä todeta, että todellisuudessa päteviä argumentteja, jotka mahdollistaisivat MAP-kirkon opin en ole vielä täältä löytänyt. Ristiriidat Raamatun kanssa säilyvät mielestäni edelleenkin.
Mutta sitten uuteen asiaan. Tällä kertaa haluan puhua tälläkin palstalla jo moneen kertaan esille tulleesta aiheesta: Mitä on olla "kristitty"? Mikä on "kristityn" määritelmä?
Ensimmäinen keskeinen kysymys on tietenkin se, että onko sillä merkitystä, ketä kutsutaan kristityksi ja ketä ei. Vastaus on mielestäni yksinkertainen. Nimittäin tällä, jos millä on merkitystä. Raamatusta on helppo havaita, keitä ovat kristityt siellä. Kyseessä on nimenomaan ne ihmiset, jotka seurasivat Jeesusta, kuuntelivat Hänen opetuksiaan, ja jotka uskoivat Häneen Messiaana. Heille (kristityille) oli luvassa iankaikkinen elämä.
Sitten asiaan...Minusta kristityn määritelmä pitää perustaa ainoastaan Jeesuksen opetukseen. Jeesuksella on yksinoikeus ko. sanan määrittelemiseen, eikä Jeesuksen määritelmään voida lisätä mitään, eikä siitä voi ottaa mitään pois. Näin ollen minusta Uudessa Testamentissa on ainoa oikeutettu perusta sanan "kristitty" määritelmälle.
Perinteisesti mormoneja ei lueta kristilliseksi vaan kristillisperäiseksi kirkoksi ja tämän määritelmän perusteella myöskään mormonit itse eivät ole kristittyjä. Usein mormonit sitten kritisoivat tätä kristityn määritelmää ja tarjoavat tilalle toista, jonka mukaan kristityn määritelmäksi riittää, että Jeesus on Jumalan Poika, Vapahtaja, joka toi armon maailmaan tjsp. Määritelmäksi siis riittäisi, että uskoo Jeesukseen Jumalana. Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni ole itse MAP-kirkon virallinen kanta, vaikka se onkin usein käytetty perustelu.
Mutta nyt itse asiaan. Ajatellaan aluksi, että kristityn määritelmään riittäisi usko Jeesukseen Jumalana. Tämä ei ota yhtään kantaa edes siihen uskooko Jeesukseen hyvänä Jumalana. Jos joku ajattelee, että Jeesus on Jumala, mutta paha ja siten Häntä ei tule palvella, niin mielestäni ei ole oikeutettua väittää tällaista henkilöä kristityksi. Näin ollen tulemme tulokseen, että uskominen Jeesukseen Jumalana ei voi riittä kristityn määritelmälle. Mutta mikä siis riittää?
Kuten jo aikaisemmin totesin minusta kristityn määritelmä pitää perustaa Jeesuksen opetukseen. Ei riitä, että uskoo, että Hän on Jumala, vaan pitää myös uskoa se, mitä Hän opetti ja ymmärtää sen opetuksen merkitys. Toisaalta Jeesus oli Hän, joka lähetettiin meidän pelastukseksi. Hän kertoi meille, kuinka päästä Taivaaseen, kuinka olla kristitty. Näin ollen ollakseen kristitty ei pidä uskoa mitään muuta kuin mitä Jeesus on sanonut. No saako uskoa muuta? Ei, sillä jos Jeesuksen opetukseen lisää mitään, mikä sinne ei kuulu, vääristyy Jeesuksen sanoma. Kyllä Jeesus on sanonut kaiken tarpeellisen siitä, mitä Taivaaseen pääsyyn tarvitsee, mitä kristittynä olemiseen tarvitsee. Näin ollen ainoa oikeutettu kristityn määritelmä voi löytyä vain Raamatusta, siitä mitä Raamattu opettaa (lähinnä siis UT). No mitä on se, mitä Raamatussa opetetaan. Tämä kiteytyy Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksissa. Ne on tehty Raamatun pohjalta. Niissä ei ole mitään, mikä olisi ristiriidassa Raamatun kanssa ja ne sisältävät kaiken Raamatun keskeisen opin. Jos käsittelemme asiaa ainoastaan Raamatun pohjalta, on näiden uskontunnustusten oppi täysin oikeutettu. Itse en ole Mormonin kirjaa lukenut, enkä tiedä, mitä siellä sanotaan esim. kolmiyhteisyydestä, mutta termin kristitty määritelmä kuuluu yksin Jeesukselle ja Mormonin kirjalla ei siten voi olla siihen vaikutusta.
MAP-kirkon virallisen opin mukaan kristillisten kirkkojen uskontunnustuksissa nimenomaan kolmiyhteisyys on se asia, minkä MAP-kirkko kiistää. Raamatun pohjalta kolmiyhteisyys on kuitenkin todella hyvin oikeutettu tulkinta jumalakuvasta. (Edelleenkään en voi hyväksyä, että kristityn määritelmä voisi pohjautua mihinkään muuhun kuin Raamattuun ja siksi käsittelen MAP-kirkon oppia tässä ainoastaan Raamatun pohjalta.) Raamatussa ei - ainakaan suoraan - sanota (ainakaan minä en ole löytänyt; korjatkaa, jos olen väärässä), että Isä-Jumalalla olisi ruumis. Silti siellä sanotaan, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä. Samoin Raamatussa sanotaan aivan suoraan, että Jumala on Henki. Ei ole siis mitään syytä uskoa, että Jumalan olemukseen kuuluisi ruumista, mutta silti Hän on yhtä Jeesuksen kanssa. Näin ollen kolmiyhteisyysoppi on hyvin perusteltu ja jumalakuva on tietenkin keskeinen osa uskoa, joten oikeaan jumalakuvaan uskominen on myös välttämätön edellytys ollakseen kristitty.
Pyhän Hengen asema ei liene kovin kiistelty MAP-kirkon ja luterilaisen kirkon välillä, joten nyt en puutu siihen.
Joka tapauksessa Jeesuksen opetukseen uskominen on välttämätöntä ollakseen kristitty. Vanhoissa uskontunnustuksissa tämä opetus on kerrottu, joten niihin uskominen on välttämätöntä ollakseen kristitty. Ne on tehty Raamatun pohjalta ja ne on tehty vielä suhteellisen lähellä Jeesuksen elinaikaa, jolloin oppi oli vielä kaikista puhtaimmillaan. Mitään parempaa meille ei Raamatun pohjalta ole tarjottu ja meillä ei - Raamatun pohjalta - ole mitään syytä uskoa, että Nikean tai Athanasioksen uskontunnustukset olisivat vääristyneitä. Siten niissä on ainoa oikeutettu pohja Raamatun mukaiselle opille, ja Raamatun mukainen oppi on välttämättömyys kristitylle. Näin ollen kristityn tulee uskoa näihin uskontunnustuksiin ja siten mormonit eivät voi olla kristittyjä.
Kiistan ydin siis piilee kuitenkin lopulta kolmiyhteisen jumalakuvan hyväksymisessä. Kolmiyhteinen jumalakuva on kuitenkin ainoa jumalakuva, joka selittää Raamatun käsitystä Jumalasta tarpeeksi hyvin, jotta sen voi hyväksyä. Mormonien käsitys Jumalasta ja Hänen olemuksestaan on mielestäni hyvin ristiriitainen Raamatun kanssa - ainakin siinä muodossa kuin minä olen sen ymmärtänyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon korostaminen siten, että vain se riittäisi on perin luterilainen ajattelutapa. Kun Raamatussa tästä mainitaan, se liittyy aina Mooseksen lakiin, jonka Kristus täytti. Ei siis vaadita enää tuon lain tekoja vaan uskoa Kristukseen. Toisaalla sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut ja että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Ei siis voi olla niin, että usko yksin riittää. Meitä kehotetaan tekemään myös parannus ja menemään kasteelle syntien anteeksisaamiseksi. Ilman kasteen liiton tekoa ei ole syntien anteeksiantamusta.
Teodikia ongelmaa eli sitä, miksi Jumala sallii pahan, on paljon pohdittu. On sanottu, ettei siihen ole ratkaisua ja että se kuuluu Jumalan salaisuuksiin, joita emme pystykään ratkaisemaan. Silti vapauden periaate antaa siihen valaisua, vaikka ei lopullísta vastausta kaikkeen antaisikaan. "Ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo." - On kysyttävä voisimmeko tuntea iloa ilman vapautta? Todellista vapautta ei taas voi olla ilman todellista valinnan vapautta. Se taas edellyttää valinnan mahdollisuutta, jota taas ei ole, jos pahaa ei voisi tehdä ja olla. Tähän sisältyvät myös luonnon katastrofit. Ellei niihin olisi mahdollisuutta tässä olotilassamme, niin ei olisi vapauttakaan.
Voisitko listata ristiriitoja oppimme ja Raamatun keskeisimpien oppien välillä. Minä en niitä löydä.
Kristityn määritelmää pohdit pitkään. Tässä olisi linkki perusteelliseen käsittelyyn:
http://www.mormoni.net/artikkelit/art_kolminaisuus.htm
Kristitty on pyritty määrittelemään uskontunnustuksista käsin. Kolminaisuusoppia ei Raamatussa kuitenkaan ole eikä sitä voi Raamatulla pitävästi perustella. Tästä ovat monet teologit samaa mieltä (mm. Professori Heikki Räisänen). Pikemminkin Raamatusta selviää monin kohdin, että Kristus oli alisteinen Isälle: "Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun."
Minusta kristitty on yleisnimitys kaikille, jotka uskovat Kristukseen tuon uskon epämääräisyydestä ja erilaisuudesta huolimatta. Määrittelyn rajoittaminen uskontunnustusten hyväksymiseen on pelkää kirkkopolitiikkaa, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Raamatussa sanotaan useassa kohti mielestäni todella selkeästi, että teot yksin riittävät pelastukseen. Toisaalla sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut ja että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Joka tapauksessa on lähdettävä siitä, että Raamatussa ei ole valheellisia väittämiä. Näin ollen molempien väittämien on oltava tosia. Tämä ei sisällä mitään ristiriitaa (niin kuin olen jo monta kertaa aiemmissa keskusteluissa todennut), mutta väite, että teot olisivat pelastukselle välttämättömiä on ristiriidassa sen kanssa, että usko yksin riittäisi. (1. Ristiriitaisuus mormoniopin ja Raamatun välillä)
Theodikeaa käsittelin laajasti aikaisemmin ja mainitsemasi käsittelytavan (joka siis on alunperi Leibnizin kehittämä) kumosin jo silloin mormonikirkon yhteydessä käytettäväksi. (Jumala suunnittelee pahuutta => 2. ristiriita Raamatun ja mormoniopin välillä)
Olen kyllä lukenut tämän ko. Lindsayn tekstin kolminaisuusopista, mutta palaan siihen myöhemmin.
Sanottakoon siitä kuitenkin, että Raamatun mukaan Jumala on Henki. Mormonit uskovat, että Jumalalla on ruumis. (3. ristiriita)
Olen pyrkinyt jo keskustelun avauksessa osoittamaan, että kovin väljä määritelmä kristitylle ei ole mielekäs, mutta toistettakoon vielä lyhykäisyydessään, että mainitsemasi määritelmä siis lukee kristityiksi kaikki, jotka uskovat, että Jeesus oli Jumala riippumatta siitä, miten he uskovat Jeesukseen ja mitä he ajattelevat Jumalasta. Esim. Jos X ajattelee, että Jumala on paha ja X mieluummin menee Helvettiin kuin palvelee Jumalaa ja jos X vielä tekee kaikkensa kaikkien Jumalaan uskovien kirkkojen tuhoamiseksi, niin hän on silti kristitty, kunhan hän vain ajattelee, että Jeesus oli Jumala. Ei minusta kovin Raamatun mukainen kanta. (ristiriidassa Raamatun kanssa, tosin epäilen että tämä ei ole kirkkonne virallinen kanta)
Olen siis edelleen sitä mieltä, että uskontunnustuksilla on todella suuri merkitys määriteltäessä kristittyä. Kristityn tulee uskoa muuhunkin kuin vain että Jeesus oli Jumala, nimittäin siihen, mitä Raamatussa opetetaan Jeesuksesta, Jumalasta yms. Uskontunnustuksissa on tämä oppi sanottu.
vaatii muutakin kuin irrallisten sanojen ja lauseiden kirjaimellista merkityksen tarkastelua. Lauseet ja sanat tulee ymmärtää asiayhteydessään ja muiden lauseiden kautta.
Kun sanotaan, että usko riittää, niin tämä sanotaan siinä yhteydessä, kun todetaan, että Mooseksen lain tekoja ei enää tarvita. Kristus täytti tuon lain. Raamatussa on useita kohtia, joissa viitataan tekojen merkitykseen. Vuorisaarna mm. korostaa sitä, että mitä teemme lähimmäisellemme, sen teemme Kristukselle. Sanotaan myös, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan ja että usko ilman tekoja on kuollut.
Jumala ei suunnittele pahuutta, mutta ilman sitä ei olisi valinnan vapautta. Ihmisten välinen pahuus syntyy huonoista valinnoista.
Jumala on Henkikin ja Pyhä Henki on Henki, jolla ei ole luuta ja lihaa olevaa ruumista. Isällä ja Pojalla on luu- ja liharuumis. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kukin Jumala ja heitä yhdessä sanotaan joskus yhdeksi Jumalaksi heidän yksimielisyytensä vuoksi.
Olet taas ilmestynyt samoille kalavesille kuin aikaisemminkin. Tervetuloa. Samoja ne kalat ovat edelleenkin ja jopa täkysi ovat edelleen samat.
Se mitä vaität meidän opettavan ei pidä ihan kutiaan. Sinun on vain vaikea ymmärtää omasta kokemuspiiristäsi lähtien, ja johtuen. Työnnät käärmettä väärään pyssyyn, niin sanoakseni.
Väite yksi ei pidä paikkaansa koska me emme usko että teot ovat välttämättömiä pelastukselle. On vain niin ettei Kristus pelasta ketään sellaista joka ei tee asialle yhtään mitään. Vaikka uskoisikin häneen. Riivaajatkin uskovat Kristukseen, kuten voit raamatusta lukea. Silti heitä ei Kristus pelasta. Kristus siis pelastaa kenet tahtoo, mutta hän itse on asettanut ehtoja, joihin kuuluu muutakin kuin usko Häneen (mm. kaste). Kristus voisi halutessaan pelastaa kenet tahtoo, hänellä on absoluuttinen valta tehdä niin. Mutta hän on myös oikeudenmukainen eikä riistä oikeudelta sitä mihin oikeudella on vaateensa.
Toinenkin väitteesi meistä on harhainen. Et selvästikään pysty ymmärtämään käsitteitä ikuinen, kaikkivoipa ja luominen samalla tavalla kuin me ymmärrämme ja siksi ammut ohi. Katso vaikka puutarhaasi ja yritä ymmärtää. Puutarhuri on yksi Jumalasta usein käytetty vertaus.
Ja kolmanteen väittämääsi totean vain sen verran että Jumalalla on sekä henki että ruumis. Jumala on henki ja häntä tulee palvella hengessä ja totuudessa. Niinhän se on. Pitäisi aina muistaa lisätä tämä usein pois jätettu lause. Omasta lähtökohdastasi vaatii varmaan paljon selittää tyydyttävästi kuka laskeutui Kristuksen päälle Hänen kasteensa jälkeen ja Kuka puhuikaan samalla taivaasta. Tai kuka oli se henkilö jonka Stefanus näki kivityskuolemansa yhteydessä seisovan Jumalan oikealla puolella, tai kenen selän Mooses näkikään. Kenen naulojen jälkiä Tuomas jopa kosketteli.
Kaiken ylläsanotun voi tietenkin halutessaan ymmärtää monellakin tavalla ja tasolla. Ei pidä kuitenkaan väittää meidän opettavan sellaista mitä emme opeta. Mormonismin oppia ymmärtääkseen ei tarvitse lukea monta vuotta yliopistossa. Riittää kun osaa kuunnella Pyhän Hengen ääntä, Hänen joka on myös Jumala, samalla tavalla kuin Kristus on Jumala. Kuitenkin Hän on toimiessaan alisteinen Kristukselle.
Ei tosin ole haitaksi opiskella monta vuotta yliopistossa, kunhan ei unohda kuunella Jumalan ääntä Hengessä totuuden ymmärtääkseen. Hänen henkensä todistaa meidän hengellemme ja sitä ei voi unohtaa. Ja kun Pyhä Henki vahvistaa tuon todistuksen, se saa meidät muuttamaan elämämme.
"Ja kun Pyhä Henki vahvistaa tuon todistuksen, se saa meidät muuttamaan elämämme."
Saako? Ihanko totta? Aivan yleisestikö?
Oman kokemukseni mukaan mormonit puukottavat herkästi muita selkään, varsinkin sellaisia, joista ovat kuvitelleet hyötyvänsä, mutta eivät jostain syystä hyödykään.
Tekopyhyyttä on tosi paljon Jeesuksen Kristuksen kirkossa.
Farisealaisuutta, muiden (varsinkin ulkopuolisten) tuomitsemista.
Epäreiluutta, omahyväisyyttä, karkeutta, ymmärtämättömyyttä, jäykkää lain kirjaimen seurantaa. Vallan väärinkäyttöä. Sovinismia.
Kaikenlainen kielteinen käytös oikein rehottaa siellä. Mutta julkisivun puhtaudesta yritetään kyllä huolehtia. Mihin se riittää?
Missähän ne aidot hedelmät viipyvätkään?
Vuodatuksesi on pahansuopaisesti värittynyttä.
Tietenkään emme ole kukaan täydellisiä, mutta sinä nyt ainakin yleistät sumeilematta. En ole tavannut mitään sellaista kirkossamme, jota sinä esität yleiseksi keskuudessamme. Millaisiin kokemuksiisi vetoat?