Pyhäaamun rauha, hiljaa henkäilee,,, totta on laulunsanat täällä minunkin maisemissa, kirkonkelloja en kuule, mutta muuten häly viipyilee.
Eilen sain siivoiltua loput huoneet, perjantaina toisen puolen, olen tyttäreni kehotuksesta jakanut hommat kahdelle päivälle.
Lupaili kyllä tulla imuroimaan, mutta enpä vielä minäkään apua ota vastaan, kun suunnitellen jaksan itsekin ja se tunne, että pärjään on mieltä nostava.
Onnea on minun elämässä terveyden kanssa, kivut tulevat ja menevät, välillä huilaillen elämä sujuu.
Kaikilla ei näin hyvin ole ja toivoisis apua riittävän kaikkeen tarvittavaan.
Kälyni sai siivoojan joka kolmas viikko, ruoka tuodaan yhteiskeittiöstä ja nyt iloitsi, kun pääsi päivähuoltoon, siellä askarrellaan ja mitä muuta, en tiedä, ruoka ja kahvit tarjoillaan, oli iloinen, kun pääsee ihmisten pariin kerran viikkoon.
Tytär väsyi hoitohommiin, hänellä on luottamushommia ja omien lastenlasten hoitamista aina välillä, kauppareissut hoitaa ja lääkärikäynnit myös.
Pitkään jaksoikin huolehtia, varoittelin jo aiemmin, että uupumus tavoittaa hänetkin.
MdK:lla tuota ilosalvaa, sitä voisit neuvoa ketjun toistenkin hankkivan, minulla on sen verran, että muistan joskus nauruksi laittaa omat hommanikin.
Huomattavasti helpompaa on elää, kun ei liian vakavasti kaikkea ota, sairaudet on niitä, että mitkään salvatkaan ei auta, jaksamista ja toivoa ylläpitävää lääkettä olisi löydyttävä.
Harmaa taivas, vaihtelevaa on sää, mitä kevät mukanaan tuokaan toivon, että iloa kuuluu paljon tulevaan, hauskuutta kissojen kanssa elävät tuovat pikku ystäviensä kommelluksista.
Jaksetaan ja ollaan iloisia pienistäkin ilon aiheista, näin elämä tuntuu elämältä.
Unohdinpa kirjautua, nyt sitten anona aloitetaan, mikäs siinä onnistuu se näinkin, anona toisten anojen joukossa, pohtii hil-la
NOJATUOLI !
29
339
Vastaukset
Heräsin tein kunto-ohjelmani, seisoin ilman tukia sängynn vieressä tovin, harjoittelin tasapainon hallintaa.
Mietin....
miten vaikea oli jättää sairaalaan huonekaveri, joka oli masentunut, ja luovuttanut paranemisen toiveensa.
Hän on 80-vuotias, osteoporoosin vaivaamalla luustolla.
Toivon hartaasti, että hän löytäisi pienten edistymisien ilon. Ilo on tehty pienistä edistymisien onnentunteista.
Kuopus on ollut viikonlooun mökillä, toi juuri perunapiirakoita, kantoi yhden apupöydän yläkerrasta sänkyni viereen alakertaan. Ihasteli maalauksiani ja lähti halien kera toppuuttaen minua ottamaan rauhallisesti.
Pojan toppuuttelut kertovatkin minästäni, joka huolehtii aina muista, itseään säästämättä, mutta ei nyt. On helppo heittäytyä tosiasioiden edessä apua tarvitsevaksi. Ei pysty, ei kykene.
Huomenna tulee siivooja, olin tilannut hänet ennen leikkausta, mutta hyvä näin paikat vaatii siivousta.
Tänään on kulunut 4 päivää leikkauksesta. Haavan päällä oleva hoitoteippi pitää poistaa.
Pienin askelin eteenpäin ; )- Anonyymi
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
- Anonyymi
Menisit sinne Korituoliisi kehumaan, kun niin reteesti aloitit sen. Siellä jo kaivataan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Kirjoituksestasi voi päätellä, sinua näkemättä, että et ole onnellinen ihminen.
Onnea et löydä korppista sättimällä, vaan jostain muualta sinun on onnea etsittävä.
Raportoi siitä sitten , kun löydät sen. ( siis raportoi ei rabortoi)
Oletko koskaan kuullut, että negatiivisuus syö ihmistä sisältäpäin.
Yritä olla jatkossa positiivisempi toisia ihmisiä kohtaan.
kylmätotuus - Anonyymi
Mielialalla on jopa ratkaiseva merkitys parantumisprosessissa. Jos on masentunut, eikä kuntoutus oikein kiinnosta, niin äkkiä iäkkäästä ihmisestä tulee vuodepotilas. Sieltä ei sitten helposti noustakaan.
Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan aina, kun sitä tarvitsee.
Minä olin leikkauksessa vuosia sitten ja sen jälkeen tarvitsin apua lähes kaikissa asioissa. En olisi päässyt kotiin ensinkään, jollei olisi käynyt niin hienosti, että poikani pystyi olemaan luonani 6 viikkoa.
Onko sinulla ollut kipuja? Toivottavasti ei.
Toivotaan, että huonetoverisi on piristynyt ja jaksaa keskittyä kuntoutukseen!
Hyvää vointia!
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Menisit sinne Korituoliisi kehumaan, kun niin reteesti aloitit sen. Siellä jo kaivataan.
Mene korituoliin avasin sen sinulle ja ystävällesi.
Saan täällä hyvää vertaistukea terveyteen liittyvissä asioissa.
Jos olisit kokenut samaa mitä juuri läpikäyn, ymmärtäisit paremmin.
Kysymys kuntoutumisessa on kiinni pienistä arjen iloista joita koen tekemällä en huutamalla.
Olin hiljaa tukena huonekaverilleni. Olimme olemmat hiljaa.
Hiljaa hyvä tulee.Anonyymi kirjoitti:
Mielialalla on jopa ratkaiseva merkitys parantumisprosessissa. Jos on masentunut, eikä kuntoutus oikein kiinnosta, niin äkkiä iäkkäästä ihmisestä tulee vuodepotilas. Sieltä ei sitten helposti noustakaan.
Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan aina, kun sitä tarvitsee.
Minä olin leikkauksessa vuosia sitten ja sen jälkeen tarvitsin apua lähes kaikissa asioissa. En olisi päässyt kotiin ensinkään, jollei olisi käynyt niin hienosti, että poikani pystyi olemaan luonani 6 viikkoa.
Onko sinulla ollut kipuja? Toivottavasti ei.
Toivotaan, että huonetoverisi on piristynyt ja jaksaa keskittyä kuntoutukseen!
Hyvää vointia!
kylmätotuusMieliala on tosiaan tärkeä toipumisen kannalta. Voisin kuvitella miten alas potilas voisi vajota ano 13.50 käsittelyssä.
Muistan olet kertonut pojastasi, tiedät, että on onni olla äiti pojillemme. Kuopus tulee taas ensi torstaina ja esikoinen viikko sen jälkeen.
Heidän läsnäolonsa ja rakkautensa on tärkeintä. Samaahan emme voi sanoa kaikista lapsista, enkä nyt tarkoita palstalaisten jälkikasvusta.korppis kirjoitti:
Mieliala on tosiaan tärkeä toipumisen kannalta. Voisin kuvitella miten alas potilas voisi vajota ano 13.50 käsittelyssä.
Muistan olet kertonut pojastasi, tiedät, että on onni olla äiti pojillemme. Kuopus tulee taas ensi torstaina ja esikoinen viikko sen jälkeen.
Heidän läsnäolonsa ja rakkautensa on tärkeintä. Samaahan emme voi sanoa kaikista lapsista, enkä nyt tarkoita palstalaisten jälkikasvusta.Ps. kysyit kivuista, lääkitys on kohillaan. Nyt on banadolin aika; )) Lepokipua ei ole.
- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Ps. kysyit kivuista, lääkitys on kohillaan. Nyt on banadolin aika; )) Lepokipua ei ole.
Rabortoit banadolin syönnistä, me takarivitainat saadaan vain panadolia kipuun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
13.50.04 miksi sinä olet noin ilkeä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Suosittelen ettet vastaisuudessa lue hänen kommenttejaan. Selvitään kaikki vähemmällä öyhöttämisellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rabortoit banadolin syönnistä, me takarivitainat saadaan vain panadolia kipuun.
Mitä sulta on leikattu, kun et saa lääkitystä? Varpaankynnet?
- Anonyymi
Toipumisia ja kärsivällisyyttä korppis t. Pirre
Anonyymi kirjoitti:
Toipumisia ja kärsivällisyyttä korppis t. Pirre
Ihana kuulla sinusta Pirre, kuinka voit?
Sain hiukka takapakkia. Kävely sauvoilla on rasittanut ja kipeyttänyt oikean reiden lihaksia, mikä ei tunnu kivalta.
Täällä makoilen, siivoojan siistiessä kotiamme.- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Miten sinä itse voit arvioida potilaan mielentilan?
Sujuvasti se tu tuu sinulta luonnistuvan.
- Anonyymi
Minäkin sain tänään viimeisiä pieniä roskia "mattomikkoiltua" ja lakaistua pois lattioilta. Nyt on joulu korjattu pois.
Kuumentelin lanttu- ja perunalaatikkoa, päällä voisulaa ja ryynimakkaran, sinappia. Lisänä loput rosollista, jugurttikastiketta ja puolukkahilloa. Maitoa. Nam.
Mulla palaa kynttilä lipaston päällä ja katselen telkusta tallenteitani ja luen tunnettujen kirjailijoiden lyhyitä kummitusjuttuja nuortenkirjasta "Bööö!" jonka juuri tilasin nettidivarista. Menossa Oscar Wilden "Cantervillen kummitus". ☠️🦴👻 Olet hyvässä toipumisen alussa ja toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin, sinulla on siihen kaikki edellytykset.
Olet hyvissä käsissä, hyvässä hoidossa ja sinulla on perhe tukemassa. Huolenpito, hoiva ja hellyys kantavat pitkälle.
Puuhaat ja touhuat sitten kun lonkkasi taas kestää; nyt on aika ottaa vastaan apua ja huolenpitoa pojiltasi ja mieheltäsi.
Positiivinen asenteesi auttaa todella paljon ja älä anna kenenkään masentaa itseäsi.- Anonyymi
Miksi osoitit kommenttisi aloittajalle?
- Anonyymi
Minä kyllä saan ihan terveenäkin huomiota hellyyttä ja huolenpitoa. rakkautta jatkuvasti ihan noilta pienimmiltä lastenlastenlapsiltakin.
Vaikka en mikään niin rehkivä ja hössöttävä kanaemo ole ollut, lapsistakin kasvoi itsenäisiä ilman ihme paapomisia, niin tytöistä kuin pojista. Luotan että apua saadaan heiltä kun tarvitaan. Kuin he aina myös vanhemmiltaan.- Anonyymi
👍👍👍Noinhan se normaalisti meneekin.
- AnonyymiUUSI
Älä hätäile. Uskotaanhan me, että sulla on kaikki ensiluokkaisesti.
Ole kiitollinen.
Emme me onneasi kadehdi.
Iltapäivää ! Selviytymisestä taitaa nyt olla puhe ? Tuolla edellisessä Nojatuolissa siitä jo puhuttiin ja ainakin Mira ja Mdk.Mdk tekivät suuren vaikutuksen oman elämänsä ja kokemustensa kuvaajina. Selkeäsanaisia ja tasapainoisia kirjoittajia, kai sen nyt saa sanoa ?
Tuskin kukaan täältä mitään urheusmitallia hakee, mutta jos onnistuu herättämään toisissa arvostuksen ja kunnioituksen tunteita, niin kyllä se mielestäni maininnan ansaitsee.
Tietysti jokainen meistä on sen "laulun" arvoinen ja eikös nykyään sanota että tämäkin ikä, 80+, on saavutus...?..)) Tänne ollaan tultu, kuka mitäkin tietä, kuka milläkin eväillä.
Näitä tulee nyt mietittyä kun elämä on taas muuttunut surunsävyiseksi. Veli, 88 v.
sai aivoverenvuodon ja on nyt saattohoidossa. Sisko menehtyi myös aivoverenvuotoon, samoin äiti.
Toisin kuin sisko, veli on tajuinen ja käly raportoi hänen olostaan säännöllisesti. Saattamaan pystyy etänäkin.
Toinen ilmiö, mikä nyt ympäröi minua on muistisairaus. Katselin jo toiseen kertaan telkkarista elokuvan "Isä", eli tarinan muistisairaasta miehestä, mistä Anthony Hopkins sai Oscarin, 83 -vuotiaana. Aina vain elokuva jaksaa puhutella ja ahdistaa.
Nämä lähipiirissä olevat muistisairaudet saavat lähinnä neuvottomaksi. Yksinelävien kohdalla tilanne on tietysti vaikeampi, kuten naapurini, 91 v. , jolla on ilmeisesti mukana jonkinasteista vainoharhaakin. Kuitenkin hänen kokonaistilanteensa on niin hyvä kuin ulkopuoliset pystyvät hänelle tarjoamaan: kotihoito käy kahdesti päivässä, sukulaiset tarvittaessa. He ovat myös vahvasti sitoutuneet hoitoon.
No. Nyt tuli taas kaikkea muuta kuin niitä kivoja, iloisia asioita. On niitäkin ollut ! Eilen sai pikkumies pitkään odotetun lemmikin. Se onkin rodultaan Labradorindoodle, ei -biegle, kuten muistelin. Suloinen kuin mikä, heti "antoi suuta" tervehtiessään..)) Sen avulla pääsee kai mummonkin vielä tutustumaan tuohon ainutlaatuiseen tunnesuhteeseen, omistajan ja lemmikin välillä ja tietysti myös tuohon uuteen lemmikkikulttuuriin - eihän se ainakaan minulle ole ollut mitenkään tuttu. Lapsuudessa oli vain kaksi koirarotua: "pystykorva" ja "ajokoira"...)) Ei kai niitä lemmikkejä mitenkään erityisesti hoidettu tai harrastettu ? Meilläpäin ainakaan.
Miniä tekee paljon etätyötä, mutta varmasti tulee niitä koiranvahtivuoroja minullekin.
Kuulin, että Ruotsissa on laki, joka määrää, että lemmikkiä ei saa jättää yksin kuin korkeintaan viideksi tunniksi. Koirakouluttaja määritteli yksinoloajan "mahdollisimman lyhyeksi" joten niillä mennään.
Täällä pääkallokelit jatkuvat. Pari päivää olen urheasti tehnyt lenkkini, piikkikengillä, mutta tänään jätin väliin kun vielä sadettakin tihkui. Juoksumatolla 10 minuuttia ja 600 metriä sai riittää tälle päivälle pakollisten ulkotöiden lisäksi.
Voimia ja pärjäämistä kaikille,
demeter1- Anonyymi
Tuollaisen juoksumaton minäkin tarvitsisin. On tämä liikkuminen niin nahkeaa
Kävin ostamassa eteiseen uuden valaisimen. Olen nyt uusinut 5 valaisinta, jotka polttivat lamppuja vähän väliä.
Sähkömiehen mielestä kaikki on hyvin. Kysyin, voivatko sähköjohdot haperoitua ja vanheta. Hän suhtautui kysymykseen holhoavasti, "eihän toki. "
Mummu on edelleen epäluuloinen.
Mkr. Anonyymi kirjoitti:
Tuollaisen juoksumaton minäkin tarvitsisin. On tämä liikkuminen niin nahkeaa
Kävin ostamassa eteiseen uuden valaisimen. Olen nyt uusinut 5 valaisinta, jotka polttivat lamppuja vähän väliä.
Sähkömiehen mielestä kaikki on hyvin. Kysyin, voivatko sähköjohdot haperoitua ja vanheta. Hän suhtautui kysymykseen holhoavasti, "eihän toki. "
Mummu on edelleen epäluuloinen.
Mkr.Aamupäivää, kahdeksalta nousin sängystä, kurkkasin ulos ja hämmästelin kuivia katuja ja aurinkoista säätä, ihan keväinen olo siitä tuli.
Hassulta tuntuu tämä minun elämä, nukun liki kymmenen tuntia, siten jää päiväeläminen lyhyeksi, ruoka aikakin iltapäivälle mutta haitanneeko, ei ollenkaan.
Siitä elämiseni on kivaa, että mitään pakkoa en enää tunne, kuten aiemmin, oli oltava kaiken aikaa tekevä ja tehokas.
Itse itselleni muokkasin aiemman elämäni ja niin teen nytkin, sillä erotuksella, että kiirettä ei ole, jos jää jotakin tekemättä ei haittaa.
Oloni on kunnossa, koti siisti, ruokaa tykkään laittaa ja nautin mieliteoistani hyvillä mielin.
Onnittelen demeter, kun saat sellaisen pienen koiraystävän, hyvärotuisen, tyttärellä ja hänen tytön perheellä ollut kaksin kappalein,, ystäväkoiria parhaimmillaan.
Katso FB:kista aina näiden rotujen elämää, hyväksyvät muutkin eläimet niin hyvin, auttavaisia omilla tavoillaan.
Kyllä eläimetkin opettavat monella tapaa tämän elämän koukeroissa, vaativat hoitoa, mutta antavat monin verroin takaisin.
Surullista tuo veljesi kohtalo, mutta näin se menee, odotettavissa meillä kaikilla, jaksamista.
Muistelen joskus lukeneeni mkr jalkojesi suonenvedosta, siitä minäkin ole kärsinyt, nyt nukun villasukat jalassa ja on kuin olisi vähentynyt suonenveto.
Villasukat on päivälläkin aina jalassa, verenkierto on huono, jalat aina kylmät, mutta sukat auttavat.
Mielestäni ei kannata välittää jonkun sanan tai kirjaimen väärin kirjoitukseen, kunhan asia selviää, se riittää.
Olen huomautuksia matkan varrella paljon saanut, mutta en suuremmin piittaa, asiapitoisuus on tärkeämpää.
Ärsyttäähän se oppinutta, niin minuakin telkkariohjelmien huonosti ääntämisestä johtuva tuotos, odottaisi puhetyöläisilta täydellistä ulosantia.
Musiikki kyllä kuuluu, onko pakko aina musiikkia taustalla ollakaan, no kai senkin alan työntekijöiden on itsensä saatava kuulumaan, mutta esityksen kokonaisuus kärsii siitä ,puhun oman itseni kohdalta.
Onneksi asiaohjelmat vielä selkeitä, kuulee ja jopa osin ymmärtääkin.
Jospa ryhtyisin nyt päivän tehtäviin, tarkoitus leipoa jotain, tavallaan tähän aikaan jo ovat valmiina, mutta nyt tämä uusi minäni toimii toisin, saapa nähdä kestääkö kauankin tämä tyylini, saattaa olla paluu entiseen, katsellaan.
Iloa ja onnea päiväänne.
- Anonyymi
Kyllä Suomessa on sentään hyvä terveyden hoito, esim. nuo kaikki leikkaukset, joita sairaaloissa tehdään julkisella puolella, jos niitä joutuisi asiakas itse maksamaan,
olisi siinä monikin ihmeissään yli 10000 e maksusta.
Asiakkaalle siitä tulee vain murto-osa, kunta, tai kaupunki maksaa suurimman osan.- AnonyymiUUSI
Varsinkin yksityissairaaloihin saatavat palvelusetelit on iso apu jonojen purkamisessa. Voi päästä muutamassa kuukaudessa. . Esim. Mehiläinen, Orton ja Terveystalo sekä Tampereen Coxa antavat korkealuokkaista leikkauspalvelua ja valitettavasti myös saavat palvelukseensa parhaat kirurgit ja muun henkilökunnan. Yksityiset eivät ota riskipotilaita palvelusetelillä, pelkkä ikä ei kuitenkaan ole este.
Aurinkoiset terveiset etelärannikolta! Tuuli on hyinen, jäiset tiet epäystävälliset, piikkikengilläkin pitää varovasti askeltaa sauvat apuna. Juoksumattoa ollaan meilläkin mietitty. tuntuu että tuo liukkaalla taiturointi kipeyttää lihaksia. . Viikottainen vesijuoksu ja uinti auttaa toki. Ulkona oloa ei kuitenkaan voita paraskaan kylpylä tai kuntosali, metsään ja meren äärelle sielu kaipaa, siellä hengityskin kulkee vapaasti ja olo rentoutuu.
Mukavaa lukea, miten Hillakin joskus antaa periksi täydellisen emännän roolilleen, sitähän olit Kahvipirtissäkin : kaikki aina niin kaunista ja viimeisteltyä, lautasliinojen väriä myöten, aina aamulla hymyilevänä paikalla, tuoreen kahvin ja leivonnaisten tuoksu, takkatuli ja jopa kiiltäväkarvaiset kissat odottamassa kävijöitä. Ja mikä parasta, empatiaa aina tarjolla. Eipä tuo pitkään nukkuminen varmaan muuta kuin ehkä aikataulujasi väliaikaisesti heilauta, toisaalta hyvä oivaltaa . että vaikka olisi oikeasti laiskempi ja mukavuudenhaluisempi, sama rakastettava ihminen on kuitenkin. Mielestäni ajan antaminen toisille on aina tärkeämpää kuin vaikkapa siivous, meidän vanhojen ihmisten yhteinen aika on jo niin vähissä. Lämmin myötäeläminen ja kuuntelu auttaa, ei sen mitään suureellista tarvitse olla.
Itse olen toistaiseksi saanut toimintakykyisenä ja terveenä olla, tiedostaen että mahdollisesti jo huomenna kaikki on toisin. En ole koskaan täydellisyyteen pyrkivä ollutkaan, osaan myös laiskotella ja hyödyntää ulkopuolista apua. Jälkikasvun hyvinvointi ja yhteys on aina ollut prioriteetti, pullan ei ole tarvinnut olla kotitekoista eikä ikkunoiden vastspestyjä. Kyllähän siisti koti hyvinvointiin kuuluu, mutta ei tärkeämpien asioiden kustannuksella.
Mukavaa alkanutta viikkoa, turvallista ulkoilua, voimia ja iloista mieltä toivotan kaikille, korppikselle hyvää jatkoa toipumiselle!🌷Huomenta ja uusi päivä edessä, harmahtavalta näyttää, ei näy eilisen ammun kirkkautta, näin sääkin mieltään muuttaa.
Eilen La Promessa sai kyyneleet silmiin, niin hyvin osasivat suruaan näyttää, kun Pia elämänsä lopetti.
Sekaisin siellä on elämisen taito muillakin, itse markiisi joutuu tiilestunnille.
Näinköhän Catalina ja maalaispoika toisensa löytävät, sodassa olevatkin varmaan kotiin kohta joutuvat, juoni kiehtoo, pakko on aina maanantai asialle pyhittää.
Paljon huonompia sarjoja olen katsonut, tämä hieman laahaa, mutta aina joku kiinnekohta ilmaantuu.
Olen ehkä romantikko, vielä vaan tarinat rakkaudesta kiehtoo, onko kaikki niin sanottu kaunis tarina höpöhöpö, uskon yhä vaan rakkauden voimaan koko elämän ajan.
Pitkä ja osin vaikeakin elämä ei ole vienyt toivoa siitä, että rakkautta on olemassa.
Nyt arkisiin asioihin, kyllä ne jalat maassa tukevasti on, ei siitä huolta.
Yksin eläen olen antanut mieleni hyväksyä, että ei joka viikko siivousta suuremmin tarvitse pitää pakollisena, nyt joka toinen viikko paremmin siivoan, välillä vain rikkaimurilla pölyjä hätistän.
Selvästi helpompaa on järjestyskin pitää, kun tilaa tein tavaroista luopumisen avulla, nyt kaikella oma paikkansa ja tehokkuuskin lisääntyi, en turhaa haahuile tavaroita etsien.
Kohta alkaa viherkasvien hoito tehostua, niitäkin olen vähentänyt, miten tuo luopuminenkin kaikesta on tullut helpommaksi.
Eipä kuitenkaan huolta, kyllä jää jälkipolvellekin paljon kadotettavaa, kaikesta en kuitenkaan luovu, elämä mahdollisimman helppohoitoista, silti kodin tunne säilyy.
On mukava ajatella, että toisillekin jäi kivat muistot Kahvipirtin ajoilta, Ramoonakin niin kauniisti kertoilit elosta pirtissämme.
Ne Kyöpeliin lennotkin oli jo pukeutumisesta lähtien juhlaa ja kommelluksiakin sattui, kyllä mielikuvitus on rikkautta, kai sitä näin iäkkään suusta kerrottuna vähän hassuna pidetään.
Voittaa joka käänteessä nuo nykyiset riitelyn aiheet.
Sen verran mielikuvitusta varmaan jokaisella on, että huumorilla kinat ohitettaisiin, ei liian vakavaksi elämä saa muodostua, varsinkin, kun tuiki tuntemattomia toisillemme olemme.
Totta tuo, että meillä on ollut hyvä suunta terveydenhoidossa, kaikilla mahdollisuus sitä saada, kunpa ei alasajoa niin tarmokkaasti toteutettaisi.
Nyt tummia senkin suhteen on taivaalle ilmestynyt, aina kuulee noita vaikeuksia, kun ei hoitoa ole tarjolla.
Noita uhkia on aina vaan lisää näkyvissä, nyt Amerikan tilanne arvoitus, samoin naapurimaasatakin kielteisiä kuvia aina näkyy, puhumattakaan noista sotaa käyvien ihmisten kurjuudesta.
Rauhaa maailman kansoille, sitä pieni ihminen vaan toivoo.
Otanpa taas otteen päivän tapahtumista, niistä vähistä mitä eteen tulee, aina se ilta eteen tulee, milloin milläkin mielellä unia menen hakemaan.
Virkistävää päivää kuitenkin toivotan kaikille.
Tulihan ne Tammikuun pakkaskelit.
Lunta ei ole juuri nimeksikään. Käytiin viikonloppuna mökillä, pääsi ihan hyvin menemään mökkiin vaikka ei oltu lumitöitä tehty.
Pitää viedä linnuille siemeniä ja rasvapalloja kun ovat tottuneet käymään.
Kunhan saan ajoluvan niin sitten mennään kissan kans mökille.
Jalka on vähän parempi, mutta kipeytyy jos rasittaa vähänkään enemmän.
Olen ohjeiden mukaan yrittänyt kuntouttaa mutta jos tekee kaikki mitä ohjeessa lukee päivittäin niin yöunet jää vhiin kun ei särkylääkkeetkään auta.
Pelottaa jos jään loppuikäkseni klenkaksi, yritän kävellä normaalisti mutta ei tahdo onnistua millään.
Yleensä nukun koko yön, viime aikoina olen herännyt aamuyöstä pirteänä, äänikirjaa kuunnellessa nukahdan viimein uudelleen.
Kesää odottelen, en juuri käy ulkoilemassa talvisin, nyt en varsinkaan jalan takia.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin304277Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee302217Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1141750Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh71608- 831446
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1391296- 641096
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I101004Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä
Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa220984Ollaan kuin yö ja päivä
Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.70971