Pyhäaamun rauha, hiljaa henkäilee,,, totta on laulunsanat täällä minunkin maisemissa, kirkonkelloja en kuule, mutta muuten häly viipyilee.
Eilen sain siivoiltua loput huoneet, perjantaina toisen puolen, olen tyttäreni kehotuksesta jakanut hommat kahdelle päivälle.
Lupaili kyllä tulla imuroimaan, mutta enpä vielä minäkään apua ota vastaan, kun suunnitellen jaksan itsekin ja se tunne, että pärjään on mieltä nostava.
Onnea on minun elämässä terveyden kanssa, kivut tulevat ja menevät, välillä huilaillen elämä sujuu.
Kaikilla ei näin hyvin ole ja toivoisis apua riittävän kaikkeen tarvittavaan.
Kälyni sai siivoojan joka kolmas viikko, ruoka tuodaan yhteiskeittiöstä ja nyt iloitsi, kun pääsi päivähuoltoon, siellä askarrellaan ja mitä muuta, en tiedä, ruoka ja kahvit tarjoillaan, oli iloinen, kun pääsee ihmisten pariin kerran viikkoon.
Tytär väsyi hoitohommiin, hänellä on luottamushommia ja omien lastenlasten hoitamista aina välillä, kauppareissut hoitaa ja lääkärikäynnit myös.
Pitkään jaksoikin huolehtia, varoittelin jo aiemmin, että uupumus tavoittaa hänetkin.
MdK:lla tuota ilosalvaa, sitä voisit neuvoa ketjun toistenkin hankkivan, minulla on sen verran, että muistan joskus nauruksi laittaa omat hommanikin.
Huomattavasti helpompaa on elää, kun ei liian vakavasti kaikkea ota, sairaudet on niitä, että mitkään salvatkaan ei auta, jaksamista ja toivoa ylläpitävää lääkettä olisi löydyttävä.
Harmaa taivas, vaihtelevaa on sää, mitä kevät mukanaan tuokaan toivon, että iloa kuuluu paljon tulevaan, hauskuutta kissojen kanssa elävät tuovat pikku ystäviensä kommelluksista.
Jaksetaan ja ollaan iloisia pienistäkin ilon aiheista, näin elämä tuntuu elämältä.
Unohdinpa kirjautua, nyt sitten anona aloitetaan, mikäs siinä onnistuu se näinkin, anona toisten anojen joukossa, pohtii hil-la
NOJATUOLI !
311
4018
Vastaukset
Heräsin tein kunto-ohjelmani, seisoin ilman tukia sängynn vieressä tovin, harjoittelin tasapainon hallintaa.
Mietin....
miten vaikea oli jättää sairaalaan huonekaveri, joka oli masentunut, ja luovuttanut paranemisen toiveensa.
Hän on 80-vuotias, osteoporoosin vaivaamalla luustolla.
Toivon hartaasti, että hän löytäisi pienten edistymisien ilon. Ilo on tehty pienistä edistymisien onnentunteista.
Kuopus on ollut viikonlooun mökillä, toi juuri perunapiirakoita, kantoi yhden apupöydän yläkerrasta sänkyni viereen alakertaan. Ihasteli maalauksiani ja lähti halien kera toppuuttaen minua ottamaan rauhallisesti.
Pojan toppuuttelut kertovatkin minästäni, joka huolehtii aina muista, itseään säästämättä, mutta ei nyt. On helppo heittäytyä tosiasioiden edessä apua tarvitsevaksi. Ei pysty, ei kykene.
Huomenna tulee siivooja, olin tilannut hänet ennen leikkausta, mutta hyvä näin paikat vaatii siivousta.
Tänään on kulunut 4 päivää leikkauksesta. Haavan päällä oleva hoitoteippi pitää poistaa.
Pienin askelin eteenpäin ; )- Anonyymi
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
- Anonyymi
Menisit sinne Korituoliisi kehumaan, kun niin reteesti aloitit sen. Siellä jo kaivataan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Kirjoituksestasi voi päätellä, sinua näkemättä, että et ole onnellinen ihminen.
Onnea et löydä korppista sättimällä, vaan jostain muualta sinun on onnea etsittävä.
Raportoi siitä sitten , kun löydät sen. ( siis raportoi ei rabortoi)
Oletko koskaan kuullut, että negatiivisuus syö ihmistä sisältäpäin.
Yritä olla jatkossa positiivisempi toisia ihmisiä kohtaan.
kylmätotuus - Anonyymi
Mielialalla on jopa ratkaiseva merkitys parantumisprosessissa. Jos on masentunut, eikä kuntoutus oikein kiinnosta, niin äkkiä iäkkäästä ihmisestä tulee vuodepotilas. Sieltä ei sitten helposti noustakaan.
Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan aina, kun sitä tarvitsee.
Minä olin leikkauksessa vuosia sitten ja sen jälkeen tarvitsin apua lähes kaikissa asioissa. En olisi päässyt kotiin ensinkään, jollei olisi käynyt niin hienosti, että poikani pystyi olemaan luonani 6 viikkoa.
Onko sinulla ollut kipuja? Toivottavasti ei.
Toivotaan, että huonetoverisi on piristynyt ja jaksaa keskittyä kuntoutukseen!
Hyvää vointia!
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Menisit sinne Korituoliisi kehumaan, kun niin reteesti aloitit sen. Siellä jo kaivataan.
Mene korituoliin avasin sen sinulle ja ystävällesi.
Saan täällä hyvää vertaistukea terveyteen liittyvissä asioissa.
Jos olisit kokenut samaa mitä juuri läpikäyn, ymmärtäisit paremmin.
Kysymys kuntoutumisessa on kiinni pienistä arjen iloista joita koen tekemällä en huutamalla.
Olin hiljaa tukena huonekaverilleni. Olimme olemmat hiljaa.
Hiljaa hyvä tulee.Anonyymi kirjoitti:
Mielialalla on jopa ratkaiseva merkitys parantumisprosessissa. Jos on masentunut, eikä kuntoutus oikein kiinnosta, niin äkkiä iäkkäästä ihmisestä tulee vuodepotilas. Sieltä ei sitten helposti noustakaan.
Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan aina, kun sitä tarvitsee.
Minä olin leikkauksessa vuosia sitten ja sen jälkeen tarvitsin apua lähes kaikissa asioissa. En olisi päässyt kotiin ensinkään, jollei olisi käynyt niin hienosti, että poikani pystyi olemaan luonani 6 viikkoa.
Onko sinulla ollut kipuja? Toivottavasti ei.
Toivotaan, että huonetoverisi on piristynyt ja jaksaa keskittyä kuntoutukseen!
Hyvää vointia!
kylmätotuusMieliala on tosiaan tärkeä toipumisen kannalta. Voisin kuvitella miten alas potilas voisi vajota ano 13.50 käsittelyssä.
Muistan olet kertonut pojastasi, tiedät, että on onni olla äiti pojillemme. Kuopus tulee taas ensi torstaina ja esikoinen viikko sen jälkeen.
Heidän läsnäolonsa ja rakkautensa on tärkeintä. Samaahan emme voi sanoa kaikista lapsista, enkä nyt tarkoita palstalaisten jälkikasvusta.korppis kirjoitti:
Mieliala on tosiaan tärkeä toipumisen kannalta. Voisin kuvitella miten alas potilas voisi vajota ano 13.50 käsittelyssä.
Muistan olet kertonut pojastasi, tiedät, että on onni olla äiti pojillemme. Kuopus tulee taas ensi torstaina ja esikoinen viikko sen jälkeen.
Heidän läsnäolonsa ja rakkautensa on tärkeintä. Samaahan emme voi sanoa kaikista lapsista, enkä nyt tarkoita palstalaisten jälkikasvusta.Ps. kysyit kivuista, lääkitys on kohillaan. Nyt on banadolin aika; )) Lepokipua ei ole.
- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Ps. kysyit kivuista, lääkitys on kohillaan. Nyt on banadolin aika; )) Lepokipua ei ole.
Rabortoit banadolin syönnistä, me takarivitainat saadaan vain panadolia kipuun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
13.50.04 miksi sinä olet noin ilkeä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Suosittelen ettet vastaisuudessa lue hänen kommenttejaan. Selvitään kaikki vähemmällä öyhöttämisellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rabortoit banadolin syönnistä, me takarivitainat saadaan vain panadolia kipuun.
Mitä sulta on leikattu, kun et saa lääkitystä? Varpaankynnet?
- Anonyymi
Toipumisia ja kärsivällisyyttä korppis t. Pirre
Anonyymi kirjoitti:
Toipumisia ja kärsivällisyyttä korppis t. Pirre
Ihana kuulla sinusta Pirre, kuinka voit?
Sain hiukka takapakkia. Kävely sauvoilla on rasittanut ja kipeyttänyt oikean reiden lihaksia, mikä ei tunnu kivalta.
Täällä makoilen, siivoojan siistiessä kotiamme.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Miten sinä itse voit arvioida potilaan mielentilan?
Sujuvasti se tu tuu sinulta luonnistuvan. - Anonyymi
Kiva että olet tervehtymään päin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
13.50.04 miksi sinä olet noin ilkeä?
Hän on jonossa, mutta joutuu odottamaan edelleen. Kateellisuus paistaa läpi.
Kyllähän se harmittaa, kun joku toinen on päässyt hoidon piiriin. - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Ihana kuulla sinusta Pirre, kuinka voit?
Sain hiukka takapakkia. Kävely sauvoilla on rasittanut ja kipeyttänyt oikean reiden lihaksia, mikä ei tunnu kivalta.
Täällä makoilen, siivoojan siistiessä kotiamme.Kiitos voin melko hyvin, lukuunottamatta näitä tähän ikään kuuluvia nivel kulumia, - kivut tulee ja menee, harvoin tarvitsen ottaa särkylääkettä niihin.
Rakkaan harrastukseni, vesijumpan jouduin lopettamaan selästäni löytyneen selkäydinkanavan ahtauman takia, jumppa rasitti liikaa ja aiheutti kovaa kipua jalkaan
Pääsin isoäidiksikin vuosi sitten, pojan tyttären pyöräytettyä pikku prinsessan, - miehensä myötä vaikutuksella tietenkin. He asuvat hieman kauempana täältä, mutta vbanhemmat ottavat pikkuisesta paljon filmejä, joten saan seurata hänen kehitystään niiden kautta :).
Luen kirjoja ja puhelimestani päivän lehtiä, siinä ne päivät kuluu, välillä käyn lenkillä, tosin nyt on ollut kovin liukasta, etten ole hirvinnyt lenkillekään, en edes nasta kengilläkään. Tämmöistä vain minulle, ei mitään ihmeempiä :). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoituksestasi voi päätellä, sinua näkemättä, että et ole onnellinen ihminen.
Onnea et löydä korppista sättimällä, vaan jostain muualta sinun on onnea etsittävä.
Raportoi siitä sitten , kun löydät sen. ( siis raportoi ei rabortoi)
Oletko koskaan kuullut, että negatiivisuus syö ihmistä sisältäpäin.
Yritä olla jatkossa positiivisempi toisia ihmisiä kohtaan.
kylmätotuusKylmää on totuus hänen mielestään. Onhan Korppisellakin oikeus mielipiteidensä esittämiseen. Sekin on kylmä totuus.
repo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät vajaan kahden päivän samassa huoneessa olosta, että toinen on masentunut? Varmasti leikkauskivuistakärivä sai lisäkärsimystä kun itseäs kehuit ja häntä surkuttelit ja ihan tänne palstalle piti juoruta ventovieraan asiat.Oli vsrmasti helpottunut kun läksit ja sai hetken olla rauhassa. Taitaa olla tiedossa tuota itsekeskeistä koipitarinaa seuraavat kuukaudet nojatuolissa. Mikset rabortoi niitä läheisillesi, ei. ne tänne kuulu.?
Miten itse parista lauseesta voit tehdä sen päätöksen, että ko. henkilö ei ole masentunut, vaan kärsii huonetoveristaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoituksestasi voi päätellä, sinua näkemättä, että et ole onnellinen ihminen.
Onnea et löydä korppista sättimällä, vaan jostain muualta sinun on onnea etsittävä.
Raportoi siitä sitten , kun löydät sen. ( siis raportoi ei rabortoi)
Oletko koskaan kuullut, että negatiivisuus syö ihmistä sisältäpäin.
Yritä olla jatkossa positiivisempi toisia ihmisiä kohtaan.
kylmätotuusHänen esimerkkinsä mukaisesti voimme diagnosoida hänet masentuneeksi ihmiseksi, joka saa lohtua mielensä ahdistukseen sättimällä muita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylmää on totuus hänen mielestään. Onhan Korppisellakin oikeus mielipiteidensä esittämiseen. Sekin on kylmä totuus.
repo.Korppiksella näyttää olevan vakio vihollisensa tällä palstalla. Itsellä hiipumassa. Eilen olisi ollut aikaa vaan ei aiheita.
Hurskiksella on sellainen käyttäytymismalli, että anonyymillekin pitäisi olla kohtelias. Korppishan on kirjautunut.
Nojatuoli-madamen palstalle uskaltaa kirjoittaa kunhan pysyy edes likimain kohtuudessa. Anonyymi kirjoitti:
Kiitos voin melko hyvin, lukuunottamatta näitä tähän ikään kuuluvia nivel kulumia, - kivut tulee ja menee, harvoin tarvitsen ottaa särkylääkettä niihin.
Rakkaan harrastukseni, vesijumpan jouduin lopettamaan selästäni löytyneen selkäydinkanavan ahtauman takia, jumppa rasitti liikaa ja aiheutti kovaa kipua jalkaan
Pääsin isoäidiksikin vuosi sitten, pojan tyttären pyöräytettyä pikku prinsessan, - miehensä myötä vaikutuksella tietenkin. He asuvat hieman kauempana täältä, mutta vbanhemmat ottavat pikkuisesta paljon filmejä, joten saan seurata hänen kehitystään niiden kautta :).
Luen kirjoja ja puhelimestani päivän lehtiä, siinä ne päivät kuluu, välillä käyn lenkillä, tosin nyt on ollut kovin liukasta, etten ole hirvinnyt lenkillekään, en edes nasta kengilläkään. Tämmöistä vain minulle, ei mitään ihmeempiä :).Kiva kuulla kuulumisiasi Pirre. Huomasin vasta nyt vastauksesi sillä niin hepakka on ollut ambulanssi kyyditys välillä Kajaani Oulu ja jalkaa on puukotettu moneen otteeseen.
Kuitenkin jaksan uskoa tulevaan. Jospa pääsisin kotiin tämän kuun aikana. Vaikka en pidä kiirettä sillä haluan olla varma, että pöpö on ajettu pois leikkaushaavasta.
Onnea mummille tytöntylleröstä.
- Anonyymi
Minäkin sain tänään viimeisiä pieniä roskia "mattomikkoiltua" ja lakaistua pois lattioilta. Nyt on joulu korjattu pois.
Kuumentelin lanttu- ja perunalaatikkoa, päällä voisulaa ja ryynimakkaran, sinappia. Lisänä loput rosollista, jugurttikastiketta ja puolukkahilloa. Maitoa. Nam.
Mulla palaa kynttilä lipaston päällä ja katselen telkusta tallenteitani ja luen tunnettujen kirjailijoiden lyhyitä kummitusjuttuja nuortenkirjasta "Bööö!" jonka juuri tilasin nettidivarista. Menossa Oscar Wilden "Cantervillen kummitus". ☠️🦴👻 Olet hyvässä toipumisen alussa ja toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin, sinulla on siihen kaikki edellytykset.
Olet hyvissä käsissä, hyvässä hoidossa ja sinulla on perhe tukemassa. Huolenpito, hoiva ja hellyys kantavat pitkälle.
Puuhaat ja touhuat sitten kun lonkkasi taas kestää; nyt on aika ottaa vastaan apua ja huolenpitoa pojiltasi ja mieheltäsi.
Positiivinen asenteesi auttaa todella paljon ja älä anna kenenkään masentaa itseäsi.- Anonyymi
Miksi osoitit kommenttisi aloittajalle?
- Anonyymi
Minä kyllä saan ihan terveenäkin huomiota hellyyttä ja huolenpitoa. rakkautta jatkuvasti ihan noilta pienimmiltä lastenlastenlapsiltakin.
Vaikka en mikään niin rehkivä ja hössöttävä kanaemo ole ollut, lapsistakin kasvoi itsenäisiä ilman ihme paapomisia, niin tytöistä kuin pojista. Luotan että apua saadaan heiltä kun tarvitaan. Kuin he aina myös vanhemmiltaan.- Anonyymi
👍👍👍Noinhan se normaalisti meneekin.
- Anonyymi
Älä hätäile. Uskotaanhan me, että sulla on kaikki ensiluokkaisesti.
Ole kiitollinen.
Emme me onneasi kadehdi.
Iltapäivää ! Selviytymisestä taitaa nyt olla puhe ? Tuolla edellisessä Nojatuolissa siitä jo puhuttiin ja ainakin Mira ja Mdk.Mdk tekivät suuren vaikutuksen oman elämänsä ja kokemustensa kuvaajina. Selkeäsanaisia ja tasapainoisia kirjoittajia, kai sen nyt saa sanoa ?
Tuskin kukaan täältä mitään urheusmitallia hakee, mutta jos onnistuu herättämään toisissa arvostuksen ja kunnioituksen tunteita, niin kyllä se mielestäni maininnan ansaitsee.
Tietysti jokainen meistä on sen "laulun" arvoinen ja eikös nykyään sanota että tämäkin ikä, 80+, on saavutus...?..)) Tänne ollaan tultu, kuka mitäkin tietä, kuka milläkin eväillä.
Näitä tulee nyt mietittyä kun elämä on taas muuttunut surunsävyiseksi. Veli, 88 v.
sai aivoverenvuodon ja on nyt saattohoidossa. Sisko menehtyi myös aivoverenvuotoon, samoin äiti.
Toisin kuin sisko, veli on tajuinen ja käly raportoi hänen olostaan säännöllisesti. Saattamaan pystyy etänäkin.
Toinen ilmiö, mikä nyt ympäröi minua on muistisairaus. Katselin jo toiseen kertaan telkkarista elokuvan "Isä", eli tarinan muistisairaasta miehestä, mistä Anthony Hopkins sai Oscarin, 83 -vuotiaana. Aina vain elokuva jaksaa puhutella ja ahdistaa.
Nämä lähipiirissä olevat muistisairaudet saavat lähinnä neuvottomaksi. Yksinelävien kohdalla tilanne on tietysti vaikeampi, kuten naapurini, 91 v. , jolla on ilmeisesti mukana jonkinasteista vainoharhaakin. Kuitenkin hänen kokonaistilanteensa on niin hyvä kuin ulkopuoliset pystyvät hänelle tarjoamaan: kotihoito käy kahdesti päivässä, sukulaiset tarvittaessa. He ovat myös vahvasti sitoutuneet hoitoon.
No. Nyt tuli taas kaikkea muuta kuin niitä kivoja, iloisia asioita. On niitäkin ollut ! Eilen sai pikkumies pitkään odotetun lemmikin. Se onkin rodultaan Labradorindoodle, ei -biegle, kuten muistelin. Suloinen kuin mikä, heti "antoi suuta" tervehtiessään..)) Sen avulla pääsee kai mummonkin vielä tutustumaan tuohon ainutlaatuiseen tunnesuhteeseen, omistajan ja lemmikin välillä ja tietysti myös tuohon uuteen lemmikkikulttuuriin - eihän se ainakaan minulle ole ollut mitenkään tuttu. Lapsuudessa oli vain kaksi koirarotua: "pystykorva" ja "ajokoira"...)) Ei kai niitä lemmikkejä mitenkään erityisesti hoidettu tai harrastettu ? Meilläpäin ainakaan.
Miniä tekee paljon etätyötä, mutta varmasti tulee niitä koiranvahtivuoroja minullekin.
Kuulin, että Ruotsissa on laki, joka määrää, että lemmikkiä ei saa jättää yksin kuin korkeintaan viideksi tunniksi. Koirakouluttaja määritteli yksinoloajan "mahdollisimman lyhyeksi" joten niillä mennään.
Täällä pääkallokelit jatkuvat. Pari päivää olen urheasti tehnyt lenkkini, piikkikengillä, mutta tänään jätin väliin kun vielä sadettakin tihkui. Juoksumatolla 10 minuuttia ja 600 metriä sai riittää tälle päivälle pakollisten ulkotöiden lisäksi.
Voimia ja pärjäämistä kaikille,
demeter1- Anonyymi
Tuollaisen juoksumaton minäkin tarvitsisin. On tämä liikkuminen niin nahkeaa
Kävin ostamassa eteiseen uuden valaisimen. Olen nyt uusinut 5 valaisinta, jotka polttivat lamppuja vähän väliä.
Sähkömiehen mielestä kaikki on hyvin. Kysyin, voivatko sähköjohdot haperoitua ja vanheta. Hän suhtautui kysymykseen holhoavasti, "eihän toki. "
Mummu on edelleen epäluuloinen.
Mkr. Anonyymi kirjoitti:
Tuollaisen juoksumaton minäkin tarvitsisin. On tämä liikkuminen niin nahkeaa
Kävin ostamassa eteiseen uuden valaisimen. Olen nyt uusinut 5 valaisinta, jotka polttivat lamppuja vähän väliä.
Sähkömiehen mielestä kaikki on hyvin. Kysyin, voivatko sähköjohdot haperoitua ja vanheta. Hän suhtautui kysymykseen holhoavasti, "eihän toki. "
Mummu on edelleen epäluuloinen.
Mkr.Aamupäivää, kahdeksalta nousin sängystä, kurkkasin ulos ja hämmästelin kuivia katuja ja aurinkoista säätä, ihan keväinen olo siitä tuli.
Hassulta tuntuu tämä minun elämä, nukun liki kymmenen tuntia, siten jää päiväeläminen lyhyeksi, ruoka aikakin iltapäivälle mutta haitanneeko, ei ollenkaan.
Siitä elämiseni on kivaa, että mitään pakkoa en enää tunne, kuten aiemmin, oli oltava kaiken aikaa tekevä ja tehokas.
Itse itselleni muokkasin aiemman elämäni ja niin teen nytkin, sillä erotuksella, että kiirettä ei ole, jos jää jotakin tekemättä ei haittaa.
Oloni on kunnossa, koti siisti, ruokaa tykkään laittaa ja nautin mieliteoistani hyvillä mielin.
Onnittelen demeter, kun saat sellaisen pienen koiraystävän, hyvärotuisen, tyttärellä ja hänen tytön perheellä ollut kaksin kappalein,, ystäväkoiria parhaimmillaan.
Katso FB:kista aina näiden rotujen elämää, hyväksyvät muutkin eläimet niin hyvin, auttavaisia omilla tavoillaan.
Kyllä eläimetkin opettavat monella tapaa tämän elämän koukeroissa, vaativat hoitoa, mutta antavat monin verroin takaisin.
Surullista tuo veljesi kohtalo, mutta näin se menee, odotettavissa meillä kaikilla, jaksamista.
Muistelen joskus lukeneeni mkr jalkojesi suonenvedosta, siitä minäkin ole kärsinyt, nyt nukun villasukat jalassa ja on kuin olisi vähentynyt suonenveto.
Villasukat on päivälläkin aina jalassa, verenkierto on huono, jalat aina kylmät, mutta sukat auttavat.
Mielestäni ei kannata välittää jonkun sanan tai kirjaimen väärin kirjoitukseen, kunhan asia selviää, se riittää.
Olen huomautuksia matkan varrella paljon saanut, mutta en suuremmin piittaa, asiapitoisuus on tärkeämpää.
Ärsyttäähän se oppinutta, niin minuakin telkkariohjelmien huonosti ääntämisestä johtuva tuotos, odottaisi puhetyöläisilta täydellistä ulosantia.
Musiikki kyllä kuuluu, onko pakko aina musiikkia taustalla ollakaan, no kai senkin alan työntekijöiden on itsensä saatava kuulumaan, mutta esityksen kokonaisuus kärsii siitä ,puhun oman itseni kohdalta.
Onneksi asiaohjelmat vielä selkeitä, kuulee ja jopa osin ymmärtääkin.
Jospa ryhtyisin nyt päivän tehtäviin, tarkoitus leipoa jotain, tavallaan tähän aikaan jo ovat valmiina, mutta nyt tämä uusi minäni toimii toisin, saapa nähdä kestääkö kauankin tämä tyylini, saattaa olla paluu entiseen, katsellaan.
Iloa ja onnea päiväänne.
- Anonyymi
Kyllä Suomessa on sentään hyvä terveyden hoito, esim. nuo kaikki leikkaukset, joita sairaaloissa tehdään julkisella puolella, jos niitä joutuisi asiakas itse maksamaan,
olisi siinä monikin ihmeissään yli 10000 e maksusta.
Asiakkaalle siitä tulee vain murto-osa, kunta, tai kaupunki maksaa suurimman osan.- Anonyymi
Varsinkin yksityissairaaloihin saatavat palvelusetelit on iso apu jonojen purkamisessa. Voi päästä muutamassa kuukaudessa. . Esim. Mehiläinen, Orton ja Terveystalo sekä Tampereen Coxa antavat korkealuokkaista leikkauspalvelua ja valitettavasti myös saavat palvelukseensa parhaat kirurgit ja muun henkilökunnan. Yksityiset eivät ota riskipotilaita palvelusetelillä, pelkkä ikä ei kuitenkaan ole este.
Aurinkoiset terveiset etelärannikolta! Tuuli on hyinen, jäiset tiet epäystävälliset, piikkikengilläkin pitää varovasti askeltaa sauvat apuna. Juoksumattoa ollaan meilläkin mietitty. tuntuu että tuo liukkaalla taiturointi kipeyttää lihaksia. . Viikottainen vesijuoksu ja uinti auttaa toki. Ulkona oloa ei kuitenkaan voita paraskaan kylpylä tai kuntosali, metsään ja meren äärelle sielu kaipaa, siellä hengityskin kulkee vapaasti ja olo rentoutuu.
Mukavaa lukea, miten Hillakin joskus antaa periksi täydellisen emännän roolilleen, sitähän olit Kahvipirtissäkin : kaikki aina niin kaunista ja viimeisteltyä, lautasliinojen väriä myöten, aina aamulla hymyilevänä paikalla, tuoreen kahvin ja leivonnaisten tuoksu, takkatuli ja jopa kiiltäväkarvaiset kissat odottamassa kävijöitä. Ja mikä parasta, empatiaa aina tarjolla. Eipä tuo pitkään nukkuminen varmaan muuta kuin ehkä aikataulujasi väliaikaisesti heilauta, toisaalta hyvä oivaltaa . että vaikka olisi oikeasti laiskempi ja mukavuudenhaluisempi, sama rakastettava ihminen on kuitenkin. Mielestäni ajan antaminen toisille on aina tärkeämpää kuin vaikkapa siivous, meidän vanhojen ihmisten yhteinen aika on jo niin vähissä. Lämmin myötäeläminen ja kuuntelu auttaa, ei sen mitään suureellista tarvitse olla.
Itse olen toistaiseksi saanut toimintakykyisenä ja terveenä olla, tiedostaen että mahdollisesti jo huomenna kaikki on toisin. En ole koskaan täydellisyyteen pyrkivä ollutkaan, osaan myös laiskotella ja hyödyntää ulkopuolista apua. Jälkikasvun hyvinvointi ja yhteys on aina ollut prioriteetti, pullan ei ole tarvinnut olla kotitekoista eikä ikkunoiden vastspestyjä. Kyllähän siisti koti hyvinvointiin kuuluu, mutta ei tärkeämpien asioiden kustannuksella.
Mukavaa alkanutta viikkoa, turvallista ulkoilua, voimia ja iloista mieltä toivotan kaikille, korppikselle hyvää jatkoa toipumiselle!🌷Huomenta ja uusi päivä edessä, harmahtavalta näyttää, ei näy eilisen ammun kirkkautta, näin sääkin mieltään muuttaa.
Eilen La Promessa sai kyyneleet silmiin, niin hyvin osasivat suruaan näyttää, kun Pia elämänsä lopetti.
Sekaisin siellä on elämisen taito muillakin, itse markiisi joutuu tiilestunnille.
Näinköhän Catalina ja maalaispoika toisensa löytävät, sodassa olevatkin varmaan kotiin kohta joutuvat, juoni kiehtoo, pakko on aina maanantai asialle pyhittää.
Paljon huonompia sarjoja olen katsonut, tämä hieman laahaa, mutta aina joku kiinnekohta ilmaantuu.
Olen ehkä romantikko, vielä vaan tarinat rakkaudesta kiehtoo, onko kaikki niin sanottu kaunis tarina höpöhöpö, uskon yhä vaan rakkauden voimaan koko elämän ajan.
Pitkä ja osin vaikeakin elämä ei ole vienyt toivoa siitä, että rakkautta on olemassa.
Nyt arkisiin asioihin, kyllä ne jalat maassa tukevasti on, ei siitä huolta.
Yksin eläen olen antanut mieleni hyväksyä, että ei joka viikko siivousta suuremmin tarvitse pitää pakollisena, nyt joka toinen viikko paremmin siivoan, välillä vain rikkaimurilla pölyjä hätistän.
Selvästi helpompaa on järjestyskin pitää, kun tilaa tein tavaroista luopumisen avulla, nyt kaikella oma paikkansa ja tehokkuuskin lisääntyi, en turhaa haahuile tavaroita etsien.
Kohta alkaa viherkasvien hoito tehostua, niitäkin olen vähentänyt, miten tuo luopuminenkin kaikesta on tullut helpommaksi.
Eipä kuitenkaan huolta, kyllä jää jälkipolvellekin paljon kadotettavaa, kaikesta en kuitenkaan luovu, elämä mahdollisimman helppohoitoista, silti kodin tunne säilyy.
On mukava ajatella, että toisillekin jäi kivat muistot Kahvipirtin ajoilta, Ramoonakin niin kauniisti kertoilit elosta pirtissämme.
Ne Kyöpeliin lennotkin oli jo pukeutumisesta lähtien juhlaa ja kommelluksiakin sattui, kyllä mielikuvitus on rikkautta, kai sitä näin iäkkään suusta kerrottuna vähän hassuna pidetään.
Voittaa joka käänteessä nuo nykyiset riitelyn aiheet.
Sen verran mielikuvitusta varmaan jokaisella on, että huumorilla kinat ohitettaisiin, ei liian vakavaksi elämä saa muodostua, varsinkin, kun tuiki tuntemattomia toisillemme olemme.
Totta tuo, että meillä on ollut hyvä suunta terveydenhoidossa, kaikilla mahdollisuus sitä saada, kunpa ei alasajoa niin tarmokkaasti toteutettaisi.
Nyt tummia senkin suhteen on taivaalle ilmestynyt, aina kuulee noita vaikeuksia, kun ei hoitoa ole tarjolla.
Noita uhkia on aina vaan lisää näkyvissä, nyt Amerikan tilanne arvoitus, samoin naapurimaasatakin kielteisiä kuvia aina näkyy, puhumattakaan noista sotaa käyvien ihmisten kurjuudesta.
Rauhaa maailman kansoille, sitä pieni ihminen vaan toivoo.
Otanpa taas otteen päivän tapahtumista, niistä vähistä mitä eteen tulee, aina se ilta eteen tulee, milloin milläkin mielellä unia menen hakemaan.
Virkistävää päivää kuitenkin toivotan kaikille.
Tulihan ne Tammikuun pakkaskelit.
Lunta ei ole juuri nimeksikään. Käytiin viikonloppuna mökillä, pääsi ihan hyvin menemään mökkiin vaikka ei oltu lumitöitä tehty.
Pitää viedä linnuille siemeniä ja rasvapalloja kun ovat tottuneet käymään.
Kunhan saan ajoluvan niin sitten mennään kissan kans mökille.
Jalka on vähän parempi, mutta kipeytyy jos rasittaa vähänkään enemmän.
Olen ohjeiden mukaan yrittänyt kuntouttaa mutta jos tekee kaikki mitä ohjeessa lukee päivittäin niin yöunet jää vhiin kun ei särkylääkkeetkään auta.
Pelottaa jos jään loppuikäkseni klenkaksi, yritän kävellä normaalisti mutta ei tahdo onnistua millään.
Yleensä nukun koko yön, viime aikoina olen herännyt aamuyöstä pirteänä, äänikirjaa kuunnellessa nukahdan viimein uudelleen.
Kesää odottelen, en juuri käy ulkoilemassa talvisin, nyt en varsinkaan jalan takia.Terveiseni harmaansävyisestä korvesta@
Sunnutai iltana iski takapakki. Maanantai oli vaikea, en pystynyt kävelemään, ajattelin kuin sinäkin, klenkaksiko jään.
Soittelin sairaalaan, keskustelimme lääkityksestä. Minulla ei ole lainkaan lepokipua, nukun hyvin, joten muutimme lääkkeiden otto aikaa päiväpainotteiseksi.
Tänä aamuna oli jo hiukan parempi kävelykunto. Kahviaamiaisella sanoin miehelleni, että kävin jo kaupassa. Hän katsoi minua kummissaan, miten?
Tein näet ruokatilauksen K-kaupasta, jolla on Wolt-kuljetus.
Hyvin täsmällisesti tilaukseni tuli oven eteen kello 11.15. Joten eka kokemus osoitti, että nälkään emme kuole.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Terveiseni harmaansävyisestä korvesta@
Sunnutai iltana iski takapakki. Maanantai oli vaikea, en pystynyt kävelemään, ajattelin kuin sinäkin, klenkaksiko jään.
Soittelin sairaalaan, keskustelimme lääkityksestä. Minulla ei ole lainkaan lepokipua, nukun hyvin, joten muutimme lääkkeiden otto aikaa päiväpainotteiseksi.
Tänä aamuna oli jo hiukan parempi kävelykunto. Kahviaamiaisella sanoin miehelleni, että kävin jo kaupassa. Hän katsoi minua kummissaan, miten?
Tein näet ruokatilauksen K-kaupasta, jolla on Wolt-kuljetus.
Hyvin täsmällisesti tilaukseni tuli oven eteen kello 11.15. Joten eka kokemus osoitti, että nälkään emme kuole.Eikö se metusalemi kauppaan kykene?
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se metusalemi kauppaan kykene?
Tiesitkö rahalla saa ja taxilla pääsee.
Olet pääsemässä tavoitteeseesi. Nojatuoli näyttää hiipuvan. Et ymmärrä, että tämä on metusalemi ikäisten palsta.korpikirjailija kirjoitti:
Tiesitkö rahalla saa ja taxilla pääsee.
Olet pääsemässä tavoitteeseesi. Nojatuoli näyttää hiipuvan. Et ymmärrä, että tämä on metusalemi ikäisten palsta.Kuinka jalkasi voi? Tiedän että ei ole helppoa, mutta on vain otettava vastaan mitä tuleman pitää.
On vähän vaikea sisäistää että on 80+ oikeasti. Kun katsoo peiliin niin kyllä sen näkee naamasta. Mutta viis rypyistä, kun jalat ja pää toimisivat jotenkin edes elinajan.
Taidan olla pihi kun en raaski ajaa taksilla kun sairaalareissut, siinä ei tarvitse maksaa kuin omavastuu. Korvaan kyllä kuskeille kun ajeluttavat minua. On veli ja toisen veljen leski lähellä ja mitakin ollut auttamassa.
Olen enimmäkseen S-ryhmän asiakas, ei ole kotiinkuljetusta. K-kaupassa saattaisi olla.
On lähikauppakin, siihen olen rollaattorin kanssa mennyt pari kertaa.
Lähikaupassa on huomattavasti kalliimpaa, mutta jos ei ole vaihtoehtoa niin käyn siellä.
Kun olen tottunut tekemään melkein mitä haluan on tämä ramapautuminen ollut opettelua. Kyllä tämä on opettanut ja tehnyt nöyräksi.
Nyt pääsen jo mihin kauppaan haluan kun sain ajoluvan.
En vielä lähtenyt kokeilemaan ajamista kun on pakkasta.
Tulee mamma mieleen, hänkin oli nuuka "valikoivasti" kuten minäkin. En sentään enää säästä jokaisesta eläkkeestä määrättyä summaa kuten mamma. Pärjään kyllä vaikka kaikki menisi mikä tulee.
Annan aika paljon nuoremmalle jälkikasvulle, tytär ei tarvitse, kysyy minultakin usein että voisiko hän ostaa jotain.
Kai se nuukuus on jäännettä siitä kun olen syntynyt sodan jälkeen oli puutetta kaikesta. Vaikka ei sitä lapsena huomannut kun melkein kaikilla muillakin oli samanlaista. Tai olen syntynyt Elokuussa 44 ja sota taisi loppua vähän myöhemmin.
Taitaa aika käydä pitkäksi kun istun koneella höpöttämässä.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Terveiseni harmaansävyisestä korvesta@
Sunnutai iltana iski takapakki. Maanantai oli vaikea, en pystynyt kävelemään, ajattelin kuin sinäkin, klenkaksiko jään.
Soittelin sairaalaan, keskustelimme lääkityksestä. Minulla ei ole lainkaan lepokipua, nukun hyvin, joten muutimme lääkkeiden otto aikaa päiväpainotteiseksi.
Tänä aamuna oli jo hiukan parempi kävelykunto. Kahviaamiaisella sanoin miehelleni, että kävin jo kaupassa. Hän katsoi minua kummissaan, miten?
Tein näet ruokatilauksen K-kaupasta, jolla on Wolt-kuljetus.
Hyvin täsmällisesti tilaukseni tuli oven eteen kello 11.15. Joten eka kokemus osoitti, että nälkään emme kuole.Voi kuule Korppis, jatka samaan malliin, nimittäin tuon kaupassakäynnin suhteen. Jos etäisyydellä on prisma tai cittari ,joka tuo ruokalaatikot kotiin, vaik 3-4 viikon välein, se on ihan huippu systeemi. Olemme harrastaneet sitä jo kohta 5 v. Siinä säästää aikaa ja rahaa. Toki voi piipahtaa lähikaupassa , jos jotain uupuu.
Toki täytyy olla järjestelmällinen,,, koskaan ei mene ruokaa hukkaan. Nytkin on jk/pakkaset tyhjät ja huomenna tulee 7 laatikollista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se metusalemi kauppaan kykene?
Oletpa sinä ilkeä tyyppi!
kylmätotuus liekko kirjoitti:
Kuinka jalkasi voi? Tiedän että ei ole helppoa, mutta on vain otettava vastaan mitä tuleman pitää.
On vähän vaikea sisäistää että on 80 oikeasti. Kun katsoo peiliin niin kyllä sen näkee naamasta. Mutta viis rypyistä, kun jalat ja pää toimisivat jotenkin edes elinajan.
Taidan olla pihi kun en raaski ajaa taksilla kun sairaalareissut, siinä ei tarvitse maksaa kuin omavastuu. Korvaan kyllä kuskeille kun ajeluttavat minua. On veli ja toisen veljen leski lähellä ja mitakin ollut auttamassa.
Olen enimmäkseen S-ryhmän asiakas, ei ole kotiinkuljetusta. K-kaupassa saattaisi olla.
On lähikauppakin, siihen olen rollaattorin kanssa mennyt pari kertaa.
Lähikaupassa on huomattavasti kalliimpaa, mutta jos ei ole vaihtoehtoa niin käyn siellä.
Kun olen tottunut tekemään melkein mitä haluan on tämä ramapautuminen ollut opettelua. Kyllä tämä on opettanut ja tehnyt nöyräksi.
Nyt pääsen jo mihin kauppaan haluan kun sain ajoluvan.
En vielä lähtenyt kokeilemaan ajamista kun on pakkasta.
Tulee mamma mieleen, hänkin oli nuuka "valikoivasti" kuten minäkin. En sentään enää säästä jokaisesta eläkkeestä määrättyä summaa kuten mamma. Pärjään kyllä vaikka kaikki menisi mikä tulee.
Annan aika paljon nuoremmalle jälkikasvulle, tytär ei tarvitse, kysyy minultakin usein että voisiko hän ostaa jotain.
Kai se nuukuus on jäännettä siitä kun olen syntynyt sodan jälkeen oli puutetta kaikesta. Vaikka ei sitä lapsena huomannut kun melkein kaikilla muillakin oli samanlaista. Tai olen syntynyt Elokuussa 44 ja sota taisi loppua vähän myöhemmin.
Taitaa aika käydä pitkäksi kun istun koneella höpöttämässä.Myöhäisiltaa@
No, kyllä tämä tästä, vaikka kipuja on liikkuessa. Onneksi ei lepotilassa. Täällä Prisma kotiin kuljettaa vain torstaina. Olen Prisman asiakas, mutta tilasin K-kaupasta.
Olen opetellut tinkimään pihistelystä, maksaa mitä maksaa, kotiinkuljetus säästää ison vaivan.
Torstaina tulee taas kuopus hoitamaan ruokahuollon ja tekee jos tarvetta muutakin.
Mieheeni on iskenyt voimakas hoivavietti, hän on passannut minua tänne alakertaan, että jalka ei rasittuisi portaissa. Lääkitys alkoi auttamaan kun siirsin tablettien annosteluaikoja. Perjantaina on tikkien poisto.
Mielialani on onneksi pysynyt hyvänä.
Nyt unimaan ; ))Anonyymi kirjoitti:
Voi kuule Korppis, jatka samaan malliin, nimittäin tuon kaupassakäynnin suhteen. Jos etäisyydellä on prisma tai cittari ,joka tuo ruokalaatikot kotiin, vaik 3-4 viikon välein, se on ihan huippu systeemi. Olemme harrastaneet sitä jo kohta 5 v. Siinä säästää aikaa ja rahaa. Toki voi piipahtaa lähikaupassa , jos jotain uupuu.
Toki täytyy olla järjestelmällinen,,, koskaan ei mene ruokaa hukkaan. Nytkin on jk/pakkaset tyhjät ja huomenna tulee 7 laatikollista.Oli tosi hyvä kokemus kotiinkuljetus ruokaostoksille. Tulen käyttämään kotiinkuljetuspalveluja, ei minun enää tarvitse joka asian perässä ryntäillä, pois se minusta. Kasikymppiä lähestyy se on hyvä ikä, pitää vain oppia pysähtymään että sen iän saisi kokea.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Oli tosi hyvä kokemus kotiinkuljetus ruokaostoksille. Tulen käyttämään kotiinkuljetuspalveluja, ei minun enää tarvitse joka asian perässä ryntäillä, pois se minusta. Kasikymppiä lähestyy se on hyvä ikä, pitää vain oppia pysähtymään että sen iän saisi kokea.
Niinpä, ja on mukava lähteä lenkille ilman kauppaan menoakin ,ihan vapaana. Kyllä siellä ruokakaupassa on saanut ihan kyllikseen käydä kuudenkymmenen vuoden ajan ,kun on rahdannut perheelle ruokaa,.
Nyt täällä kirjoittelee tyytyväinen mummeli. Saan ajaa autoa!
Kunhan pakkanen vähän hellittää niin lähdemme kissan kans mökille.
Eikä tarvitse pyytää kuskia kauppareissuille.Lumisateista huomenta, pieni uusi lumi maan peittää, varoittivat radiossa liikkumisen suhteen, lumi on satanut jään päälle ja arvaamaton on liukkaus.
Eipä ole pakko mennä ulos, ikkunasta vaan katselen ohi ajavia autoja ja reippaannäköisesti astelevia ihmisiä.
On se upeaa tuo varma astunta, jos horjahtaa, ei välttämättä heti maata suurele, kuten minä teen.
Nolottaakin, kun ei ylös omin voimin pääse, mutta tähän on totuttava.
Onnea liekko autolla ajamista pääset harrastamaan ja mökille kissan kanssa elelemään, kärsivällisyys palkittiin.
Pitkältä varmaan tuntui vaivasi kanssa elämä, mutta nyt se on ohi, aivan kuin uudelleen alat elämisen taidon.
Kirjoittele vaan pitkästi, mukava on elämäsi sujumista kuulla.
Varmaan korpikirjailuja myös vaivansa saa aikanaan kuntoon ja elämä entistä ehtoisempana sujuu, malttia vaan olemiseen.
Vanhoja olemme tälle palstalle kuuluvat, luvan perästä kirjoitamme, metusalemi tarkoittaneen vielä vanhempaa, mutta sopii se aivan mainiosti meitäkin nimiteltäväksi.
Mitä tulee Nojatuolin kuivumiseen, sekin tapahtuu, kun sen aika tulee, nyt vielä itse ainakin jaksan ja jatkan, tietenkin odotan toistenkin viestejä laittavan
Minulle tuo kaupassa käynti on kuin isokin asia, kerran viikkoon vetokärryn kanssa käyn ja asiani hoidan, aina saavutuksena, koen kun reissu tulee kunnialla tehtyä.
Kauppani on sellainen keskisuuri, sieltä löydän kaiken tarvitsemani, lähempänä on pieni kauppa, mutta se on kalliimpi ja tarjottava pienempää.
En ole ajatellutkaan vielä tuonti palvelua, sen joskus kun otan, jää tämä pienikin liikkuminen kokonaan.
Olen ajatellut, että mitä vähemmän palveluja otan, sen virkeämpänä pysyn. sitkeyttä joskus tarvitsee, mutta kiireettömästi asiat hoituvat.
Aikanaan loppuu kaikki.
Nyt kevyesti keskiviikkoa viettämään, illalla tapaaminen saunakavereiden kanssa, voikaa mahdollisimman hyvin ja onnellisena.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Lumisateista huomenta, pieni uusi lumi maan peittää, varoittivat radiossa liikkumisen suhteen, lumi on satanut jään päälle ja arvaamaton on liukkaus.
Eipä ole pakko mennä ulos, ikkunasta vaan katselen ohi ajavia autoja ja reippaannäköisesti astelevia ihmisiä.
On se upeaa tuo varma astunta, jos horjahtaa, ei välttämättä heti maata suurele, kuten minä teen.
Nolottaakin, kun ei ylös omin voimin pääse, mutta tähän on totuttava.
Onnea liekko autolla ajamista pääset harrastamaan ja mökille kissan kanssa elelemään, kärsivällisyys palkittiin.
Pitkältä varmaan tuntui vaivasi kanssa elämä, mutta nyt se on ohi, aivan kuin uudelleen alat elämisen taidon.
Kirjoittele vaan pitkästi, mukava on elämäsi sujumista kuulla.
Varmaan korpikirjailuja myös vaivansa saa aikanaan kuntoon ja elämä entistä ehtoisempana sujuu, malttia vaan olemiseen.
Vanhoja olemme tälle palstalle kuuluvat, luvan perästä kirjoitamme, metusalemi tarkoittaneen vielä vanhempaa, mutta sopii se aivan mainiosti meitäkin nimiteltäväksi.
Mitä tulee Nojatuolin kuivumiseen, sekin tapahtuu, kun sen aika tulee, nyt vielä itse ainakin jaksan ja jatkan, tietenkin odotan toistenkin viestejä laittavan
Minulle tuo kaupassa käynti on kuin isokin asia, kerran viikkoon vetokärryn kanssa käyn ja asiani hoidan, aina saavutuksena, koen kun reissu tulee kunnialla tehtyä.
Kauppani on sellainen keskisuuri, sieltä löydän kaiken tarvitsemani, lähempänä on pieni kauppa, mutta se on kalliimpi ja tarjottava pienempää.
En ole ajatellutkaan vielä tuonti palvelua, sen joskus kun otan, jää tämä pienikin liikkuminen kokonaan.
Olen ajatellut, että mitä vähemmän palveluja otan, sen virkeämpänä pysyn. sitkeyttä joskus tarvitsee, mutta kiireettömästi asiat hoituvat.
Aikanaan loppuu kaikki.
Nyt kevyesti keskiviikkoa viettämään, illalla tapaaminen saunakavereiden kanssa, voikaa mahdollisimman hyvin ja onnellisena.Itse käytän hyvin paljon palvelutiskiä (liha, kala, valmis ruokia...), josta voin sanoa myyjälle, että "otan tuosta tuon palan".
Miten siihen sitten tuo tuontipalvelu sopii? Joku toinen valitsee minun puolestani sen "palan". :)) - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Lumisateista huomenta, pieni uusi lumi maan peittää, varoittivat radiossa liikkumisen suhteen, lumi on satanut jään päälle ja arvaamaton on liukkaus.
Eipä ole pakko mennä ulos, ikkunasta vaan katselen ohi ajavia autoja ja reippaannäköisesti astelevia ihmisiä.
On se upeaa tuo varma astunta, jos horjahtaa, ei välttämättä heti maata suurele, kuten minä teen.
Nolottaakin, kun ei ylös omin voimin pääse, mutta tähän on totuttava.
Onnea liekko autolla ajamista pääset harrastamaan ja mökille kissan kanssa elelemään, kärsivällisyys palkittiin.
Pitkältä varmaan tuntui vaivasi kanssa elämä, mutta nyt se on ohi, aivan kuin uudelleen alat elämisen taidon.
Kirjoittele vaan pitkästi, mukava on elämäsi sujumista kuulla.
Varmaan korpikirjailuja myös vaivansa saa aikanaan kuntoon ja elämä entistä ehtoisempana sujuu, malttia vaan olemiseen.
Vanhoja olemme tälle palstalle kuuluvat, luvan perästä kirjoitamme, metusalemi tarkoittaneen vielä vanhempaa, mutta sopii se aivan mainiosti meitäkin nimiteltäväksi.
Mitä tulee Nojatuolin kuivumiseen, sekin tapahtuu, kun sen aika tulee, nyt vielä itse ainakin jaksan ja jatkan, tietenkin odotan toistenkin viestejä laittavan
Minulle tuo kaupassa käynti on kuin isokin asia, kerran viikkoon vetokärryn kanssa käyn ja asiani hoidan, aina saavutuksena, koen kun reissu tulee kunnialla tehtyä.
Kauppani on sellainen keskisuuri, sieltä löydän kaiken tarvitsemani, lähempänä on pieni kauppa, mutta se on kalliimpi ja tarjottava pienempää.
En ole ajatellutkaan vielä tuonti palvelua, sen joskus kun otan, jää tämä pienikin liikkuminen kokonaan.
Olen ajatellut, että mitä vähemmän palveluja otan, sen virkeämpänä pysyn. sitkeyttä joskus tarvitsee, mutta kiireettömästi asiat hoituvat.
Aikanaan loppuu kaikki.
Nyt kevyesti keskiviikkoa viettämään, illalla tapaaminen saunakavereiden kanssa, voikaa mahdollisimman hyvin ja onnellisena.Oikein Hilla!! Tuo hyötyliikunta onkin järkevää ja tuleepa siinä kauppareissulla monasti tuttujakin vastaan, monet jo rollaattorilla. Siinä tavaratkin kulkee kätevästi ja voi vaikka istahtaa, sellaisia malleja on. Minäkin tahdon itse valita tuoreet hedelmöt ja laatulihat ja kalat ja kaiken muunkin .Voin hyödyntää myös tarjoukset.
- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Lumisateista huomenta, pieni uusi lumi maan peittää, varoittivat radiossa liikkumisen suhteen, lumi on satanut jään päälle ja arvaamaton on liukkaus.
Eipä ole pakko mennä ulos, ikkunasta vaan katselen ohi ajavia autoja ja reippaannäköisesti astelevia ihmisiä.
On se upeaa tuo varma astunta, jos horjahtaa, ei välttämättä heti maata suurele, kuten minä teen.
Nolottaakin, kun ei ylös omin voimin pääse, mutta tähän on totuttava.
Onnea liekko autolla ajamista pääset harrastamaan ja mökille kissan kanssa elelemään, kärsivällisyys palkittiin.
Pitkältä varmaan tuntui vaivasi kanssa elämä, mutta nyt se on ohi, aivan kuin uudelleen alat elämisen taidon.
Kirjoittele vaan pitkästi, mukava on elämäsi sujumista kuulla.
Varmaan korpikirjailuja myös vaivansa saa aikanaan kuntoon ja elämä entistä ehtoisempana sujuu, malttia vaan olemiseen.
Vanhoja olemme tälle palstalle kuuluvat, luvan perästä kirjoitamme, metusalemi tarkoittaneen vielä vanhempaa, mutta sopii se aivan mainiosti meitäkin nimiteltäväksi.
Mitä tulee Nojatuolin kuivumiseen, sekin tapahtuu, kun sen aika tulee, nyt vielä itse ainakin jaksan ja jatkan, tietenkin odotan toistenkin viestejä laittavan
Minulle tuo kaupassa käynti on kuin isokin asia, kerran viikkoon vetokärryn kanssa käyn ja asiani hoidan, aina saavutuksena, koen kun reissu tulee kunnialla tehtyä.
Kauppani on sellainen keskisuuri, sieltä löydän kaiken tarvitsemani, lähempänä on pieni kauppa, mutta se on kalliimpi ja tarjottava pienempää.
En ole ajatellutkaan vielä tuonti palvelua, sen joskus kun otan, jää tämä pienikin liikkuminen kokonaan.
Olen ajatellut, että mitä vähemmän palveluja otan, sen virkeämpänä pysyn. sitkeyttä joskus tarvitsee, mutta kiireettömästi asiat hoituvat.
Aikanaan loppuu kaikki.
Nyt kevyesti keskiviikkoa viettämään, illalla tapaaminen saunakavereiden kanssa, voikaa mahdollisimman hyvin ja onnellisena.Sinusta on siis ok, että palstalaisen puolisoa nimitellään metusalemiksi? Vai riippuuko hyväksyntäsi siitä, kenen puolisosta on kyse?
Minusta se nimittely oli asiatonta ja loukkaavaa käytöstä.
kylmätotuus - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinusta on siis ok, että palstalaisen puolisoa nimitellään metusalemiksi? Vai riippuuko hyväksyntäsi siitä, kenen puolisosta on kyse?
Minusta se nimittely oli asiatonta ja loukkaavaa käytöstä.
kylmätotuusHilla hyvksyy sen yleisnimitykseksi tämän 80 + palstan kirjoittajille. Vanhojahan tässä ollaan, kaikki jo kauan eläkkeelllä olleita, lähempänä 80 nuorimmatkin. Yrität haastaa riitaa, ei tuo korppis itse tuosta loukkaantunut. Jos ikä on arka asia, mkä pakko se on täällä ilmoittaa.
- Anonyymi
Kyllä ne kauppareissut ovat tärkeitä sellaisille ,joka juttuseuraa kaipaa. Itse olen ollut läpi elämän introvertti , ei koskaan yksinäinen, vielä.
No, sitä liha/kala/palvelutiskiä en ole kaivannut tilatessani ruuokakassit kotiin. Kaitpa se johtuu siitä, kun teen kerralla aina itse 5 l liha/soija/kasviskeiton ja lohen tilaan tuoreena.
Kaikkea saa, valmisruokia emme juuri käytä.Keskiviikko 21.1. Tänään on se päivä jolloin lonkkani leikkausaika oli sovittu. Onneksi leikkaus on jo tehty.
Reiden rasituskipukin alkaa hellittämään ja kävely on onnistumaan
Kotiinkuljetus puhututti, puolesta ja vastaan.
Johan toki itse ruokani hakisin jos kykenisin. En kuitenkaan ole vihanneksien ja tuoretuotteiden puristelija, enkä juurikaan käytä lihatiskiä.
Kun kiertelin kaupoissa mukaani lähti usein -30 ale tuotteita. Nyt kotiinkuljetetut tuotteet olivat tuoreita, hyvälaatuisia ja viimeiset käyttöpäivät eivät olleet lähellä.
Lenkkeilyn yhdistin ennen kauppareissuihini, se oli pakon sanelema. Jos halusin kävellä turvallisesti ja yhtäjaksoisesti pitemmän matkan. Ajoin auton kaupan parkkihalliin ja aloitin kaupan kähtävien mittailun, ostoskärry rollaattorina ; ))
Tapasin tuttuja kaupan käytävillä näin hoitelin sosiaalisia kontakteja.
Historiaan...
Metusalemi eli raamatun mukaan 969-vuotiaaksi. Mooseksen kirjan patriarkat olivat pitkäikäisiä. Se kuinka ikää tuolloin 3074 eKr. laskettiin pidetään lähinnä kuvainnollisena.
Asiasta löytyy Timo Joutsivuon tekstiä nimellä, raamatun pitkäikäisyyden salaisuus.
No, tällaista päiväköllöjen välistä pohdiskelua.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Keskiviikko 21.1. Tänään on se päivä jolloin lonkkani leikkausaika oli sovittu. Onneksi leikkaus on jo tehty.
Reiden rasituskipukin alkaa hellittämään ja kävely on onnistumaan
Kotiinkuljetus puhututti, puolesta ja vastaan.
Johan toki itse ruokani hakisin jos kykenisin. En kuitenkaan ole vihanneksien ja tuoretuotteiden puristelija, enkä juurikaan käytä lihatiskiä.
Kun kiertelin kaupoissa mukaani lähti usein -30 ale tuotteita. Nyt kotiinkuljetetut tuotteet olivat tuoreita, hyvälaatuisia ja viimeiset käyttöpäivät eivät olleet lähellä.
Lenkkeilyn yhdistin ennen kauppareissuihini, se oli pakon sanelema. Jos halusin kävellä turvallisesti ja yhtäjaksoisesti pitemmän matkan. Ajoin auton kaupan parkkihalliin ja aloitin kaupan kähtävien mittailun, ostoskärry rollaattorina ; ))
Tapasin tuttuja kaupan käytävillä näin hoitelin sosiaalisia kontakteja.
Historiaan...
Metusalemi eli raamatun mukaan 969-vuotiaaksi. Mooseksen kirjan patriarkat olivat pitkäikäisiä. Se kuinka ikää tuolloin 3074 eKr. laskettiin pidetään lähinnä kuvainnollisena.
Asiasta löytyy Timo Joutsivuon tekstiä nimellä, raamatun pitkäikäisyyden salaisuus.
No, tällaista päiväköllöjen välistä pohdiskelua.Miten kuvaannollinen ilmaisu voidaan tarkentaa moneksisadaksi elinvuodeksi?
Mielestäni täyttä puppua! Ainakin arkirealistin mielipiteenä. korpikirjailija kirjoitti:
Keskiviikko 21.1. Tänään on se päivä jolloin lonkkani leikkausaika oli sovittu. Onneksi leikkaus on jo tehty.
Reiden rasituskipukin alkaa hellittämään ja kävely on onnistumaan
Kotiinkuljetus puhututti, puolesta ja vastaan.
Johan toki itse ruokani hakisin jos kykenisin. En kuitenkaan ole vihanneksien ja tuoretuotteiden puristelija, enkä juurikaan käytä lihatiskiä.
Kun kiertelin kaupoissa mukaani lähti usein -30 ale tuotteita. Nyt kotiinkuljetetut tuotteet olivat tuoreita, hyvälaatuisia ja viimeiset käyttöpäivät eivät olleet lähellä.
Lenkkeilyn yhdistin ennen kauppareissuihini, se oli pakon sanelema. Jos halusin kävellä turvallisesti ja yhtäjaksoisesti pitemmän matkan. Ajoin auton kaupan parkkihalliin ja aloitin kaupan kähtävien mittailun, ostoskärry rollaattorina ; ))
Tapasin tuttuja kaupan käytävillä näin hoitelin sosiaalisia kontakteja.
Historiaan...
Metusalemi eli raamatun mukaan 969-vuotiaaksi. Mooseksen kirjan patriarkat olivat pitkäikäisiä. Se kuinka ikää tuolloin 3074 eKr. laskettiin pidetään lähinnä kuvainnollisena.
Asiasta löytyy Timo Joutsivuon tekstiä nimellä, raamatun pitkäikäisyyden salaisuus.
No, tällaista päiväköllöjen välistä pohdiskelua.Ostoskärry on minullakin rollaattorina. Varsinkin se korkeampi malli on hyvä.
Sosiaalisia suhteita hoitelen myös kauppareissulla jos sattuu kohdalle sopiva henkilö.
Nyt on alkanut virkkaaminen äänikirjaa kuunnellen tökkimään.
Olen virkannut niin paljon että kädet alkavat sanoa vastalauseen.
Mitähän keksisi tilalle, olen virkannut kaikki jämälangat, villatakin verran olisi yhtä lajia lankaa, olen jo aloittanut, koskahan valmistuu.
Siirsin mökille lähtöä kun eilen oli pakkanen ja tänään sataa lunta.
Viikonloppuna viimeistään pakkaan kissan autoon ja mennään.
Kaveri tulee niin saa kantaa tavaroita kun en voi vielä paljon rasittaa jalkaa.
On tylsistynyt olo, mikään ei huvita.
Mikä ihme minuun on tullut kun herään joka yö noin 3-4 välillä eikä nukuta yhtään.
Ei kai Melatoniini vaikuta noin kun olen ottanut 1,9mg tabletin tuntia ennen nukkumaan menoa.
Jalan takia nukuin huonosti ja siksi olen kokeillut melatoniinia.
Siivotakin pitäisi, imuroin sieltä täältä varsi-imurilla kun se on helpompi ottaa käyttöön kun tavallinen imuri.
Ukrainalainenkaan ei enää siivoa joten pitää etsiä siivojakin jos en itse jaksa enkä pysty.
Mutta jos lähdetään mökille niin ei täällä kukaan ole katsomassa asunnon siisteyttä.
Ei täällä mikään kaaos ole, villakoirien kanssa olen tehnyt kompromissin. Hätistelen niitä jos alkavat olla liian röyhkeitä.- Anonyymi
liekko kirjoitti:
Ostoskärry on minullakin rollaattorina. Varsinkin se korkeampi malli on hyvä.
Sosiaalisia suhteita hoitelen myös kauppareissulla jos sattuu kohdalle sopiva henkilö.
Nyt on alkanut virkkaaminen äänikirjaa kuunnellen tökkimään.
Olen virkannut niin paljon että kädet alkavat sanoa vastalauseen.
Mitähän keksisi tilalle, olen virkannut kaikki jämälangat, villatakin verran olisi yhtä lajia lankaa, olen jo aloittanut, koskahan valmistuu.
Siirsin mökille lähtöä kun eilen oli pakkanen ja tänään sataa lunta.
Viikonloppuna viimeistään pakkaan kissan autoon ja mennään.
Kaveri tulee niin saa kantaa tavaroita kun en voi vielä paljon rasittaa jalkaa.
On tylsistynyt olo, mikään ei huvita.
Mikä ihme minuun on tullut kun herään joka yö noin 3-4 välillä eikä nukuta yhtään.
Ei kai Melatoniini vaikuta noin kun olen ottanut 1,9mg tabletin tuntia ennen nukkumaan menoa.
Jalan takia nukuin huonosti ja siksi olen kokeillut melatoniinia.
Siivotakin pitäisi, imuroin sieltä täältä varsi-imurilla kun se on helpompi ottaa käyttöön kun tavallinen imuri.
Ukrainalainenkaan ei enää siivoa joten pitää etsiä siivojakin jos en itse jaksa enkä pysty.
Mutta jos lähdetään mökille niin ei täällä kukaan ole katsomassa asunnon siisteyttä.
Ei täällä mikään kaaos ole, villakoirien kanssa olen tehnyt kompromissin. Hätistelen niitä jos alkavat olla liian röyhkeitä.Sattui kaatumisonnettomuus, olen sairaalassa.
Korppis - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sattui kaatumisonnettomuus, olen sairaalassa.
Korppis"Ylpeys käy lankeemuksen edellä".
Kehasit, että pääsit aiemmin leikkaukseen ja tämä päivä olisi ollut oikea leikkauspäivä.
No, nyt olet sairaalassa tänä päivänä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä".
Kehasit, että pääsit aiemmin leikkaukseen ja tämä päivä olisi ollut oikea leikkauspäivä.
No, nyt olet sairaalassa tänä päivänä.Häpeä, kun olet noin ilkeä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, kun olet noin ilkeä!
totuus se on totuuskomissionkin hyväksyttävä.
ilkeyttä ovat täällä jakaneet totuuden nimissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sattui kaatumisonnettomuus, olen sairaalassa.
KorppisVoihan rähmä! Toivottavasti ei käynyt kovin pahasti.
Tsemppiä!
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Sattui kaatumisonnettomuus, olen sairaalassa.
KorppisMikä epäonni! Tsemppiä aläkä välitä jotkut ei vain mahda omalle ilkeydelleen vaan tuovat sitä jatkuvasti palstalle.
Kyllä täällä lähestulkoon kaikki toivottavat sinulle uuden leikkauksen onnistumista ja pikaista parantumista.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Mikä epäonni! Tsemppiä aläkä välitä jotkut ei vain mahda omalle ilkeydelleen vaan tuovat sitä jatkuvasti palstalle.
Kyllä täällä lähestulkoon kaikki toivottavat sinulle uuden leikkauksen onnistumista ja pikaista parantumista.Mistä tiedät, että korppis joutuu uuteen leikkaukseen?
Kukaan ei toivo toiselle tuollaista onnettomuutta, mutta vaikuttihsn se hehkutus miehen ja poikien hellästä hoivasta, palvelu alttiudesta ja ylpeily noiden poikien äitinä olosta aika siirapilta. Anonyymi kirjoitti:
Sattui kaatumisonnettomuus, olen sairaalassa.
KorppisHarmittaa puolestasi.
Sinullakin on ollut ihan tarpeeksi harmia liikkumisen kanssa.
Voin kuvitella, jos tämän jalkani kanssa vielä kaatuisin niin tuntuisi että on jo liikaa.
Parane pian.- Anonyymi
liekko kirjoitti:
Ostoskärry on minullakin rollaattorina. Varsinkin se korkeampi malli on hyvä.
Sosiaalisia suhteita hoitelen myös kauppareissulla jos sattuu kohdalle sopiva henkilö.
Nyt on alkanut virkkaaminen äänikirjaa kuunnellen tökkimään.
Olen virkannut niin paljon että kädet alkavat sanoa vastalauseen.
Mitähän keksisi tilalle, olen virkannut kaikki jämälangat, villatakin verran olisi yhtä lajia lankaa, olen jo aloittanut, koskahan valmistuu.
Siirsin mökille lähtöä kun eilen oli pakkanen ja tänään sataa lunta.
Viikonloppuna viimeistään pakkaan kissan autoon ja mennään.
Kaveri tulee niin saa kantaa tavaroita kun en voi vielä paljon rasittaa jalkaa.
On tylsistynyt olo, mikään ei huvita.
Mikä ihme minuun on tullut kun herään joka yö noin 3-4 välillä eikä nukuta yhtään.
Ei kai Melatoniini vaikuta noin kun olen ottanut 1,9mg tabletin tuntia ennen nukkumaan menoa.
Jalan takia nukuin huonosti ja siksi olen kokeillut melatoniinia.
Siivotakin pitäisi, imuroin sieltä täältä varsi-imurilla kun se on helpompi ottaa käyttöön kun tavallinen imuri.
Ukrainalainenkaan ei enää siivoa joten pitää etsiä siivojakin jos en itse jaksa enkä pysty.
Mutta jos lähdetään mökille niin ei täällä kukaan ole katsomassa asunnon siisteyttä.
Ei täällä mikään kaaos ole, villakoirien kanssa olen tehnyt kompromissin. Hätistelen niitä jos alkavat olla liian röyhkeitä.Hauska kirjoitus 😊. Villakoirista en minäkään juuri välitä, jos eivät haukkumaan ala. Sekin hyvä puoli tässä iässä on, että näkökin on jo sen verran heikko, ettei ilman suurennuslasia niitä näe ja polvet eivät anna palata lapsuuden konttausvaiheeseen. Kaukana ne ajat, jolloin sängyn aluset kontallaan luututtiin.
Mira
- Anonyymi
Voi Korppis, voimaa nyt sinulle. Toivottavasti saat nyt olla siellä riittävän kauan hoidossa. Ei meistä kukaan voi tietää , mitä tapahtuu hetkessä. Itsekin kupsahdin pari kuukautta sitten esteeseen. Nyt on lenkit ja juoksut olleet jo pari kk tauolla. Luojalle kiitos ,ei pahempaa.
Rukoilen sinullekin Korppis voimia henkisiä ja fyysisiä. - Anonyymi
En taho pysyä aikataulussa sillai, että tietäisin mikä aamu tai päivä milloinkin on.
Huomenna pörhällän Tokmanniin josko sieltä sais vielä kalenterin.
Keltaist Allakkaa sieltä varmast ei saa, mutta isommasta maalikylästä ainakin.
Lämmitin pönttöuunin ja kävin suihkussa. On sitä pönttäriä pilettävä silmällä. Olin kerran paikalla kun uunista singahti pikku hehkuva hiili. Paperin palanen oli liian lähellä. Se syttys tuleen. Naurettavan helposti tuhosin yksinasujan palon alkuunsa.
Joskus tulee uutisia asuntopaloista. Sitä kysyy, jätettiinkö elävää tulta vahtimatta?
Ei sii mitää; on se mentävä pötkölleen. Uusin Apu-lehtikin on vielä avaamatta. Niettä jallanitkoja itekullekii.
>>>- Anonyymi
Huomenta, torstai taas tavoitettu, viikonloppu häämöttää.
Yksin istuin lauteilla eilen, lenkkisauna kaverit loistivat poissaolollaan, menevillä ihmisillä on noita menoja.
Hyvät oli löylyt ja unikin melko unettamaton, haukia kuitenkin poikani kanssa siivoilin, mistä moinen uni keksi tulla kummittelemaan, vielä kun en hauesta edes tykkää.
Katselen paljon unia ja muistankin niitä, painajaisiakin, se harmittaa, mistä moinen johtuu?
Olipa ikävä takaisku tuo kaatuminen korpikirjailijalla, toivotaan, että parantumisen vauhti kiihtyy.
Kaikkea ikävää voi elämä tuoda, nyt jo täälläkin lääkärit kehottavat ihmisiä pysymään kotonaan, ruuhka ensiavussa niin tukossa kaatumisten johdosta.
Hurskainen, ihan samoin nuo päivät meinaa sekaisin menemään, hyvä kun yön ja päivän vielä ymmärtää.
Kun ei mitään menoja ole, sama se mitä päivää eletään.
Varovainen tulen kanssa on oltava, se on huono kaveri täyteen loisteeseen päästessä.
Tuo Melatiini nukahtamislääkkeenä joskus käytettynä kaiketi hyvä, mutta ystäväni sai siitä ikuisen kaverin, kun uni ei tullut ilman sitä, joka ilta se oli otettava, muita vaikutuksia en tiedä.
Kiva kun pääset mökkielämää kokemaan liekko, kissasi kera, vaihtelua ja ehkä ulkoilukin siellä sujuu, tätä tylsyyttä meinaa olla ilmassa.
Juurikin tuo itsevalinta on kaupassa käydessä se ilo josta tykkään, saan katsella ja pohtia mikä olisi se sopiva.
Varmaan hyvin laittavat myös tilatut tavarat ja kai voi pyytää punalappuisiakin.
Tuttuja hyvin harvoin enää tapaan, kaikki ystävät huonokuntoisia tai jo rajan tuolla puolen.
Löysitpä taas virheen viestistäni kylmätotuus, no olihan se moka, kun en huomioinut tuota Korppiksen mieheen kohdistunutta lausumaa, en todella alennu tuollaiseen.
Anteeksi pyydän virhettäni, itseäni kyseiseen nimittelyyn vertasin ja kaikkia muitakin 80+ ihmisiä, vaikka yritinkin puolustella, että emme ihan kohta metusalemia tavoita.
Suurennuslasi käyttöön, ehkä tämäkin sanoma taas jotain kielteistä sisältää.
Tavaksi taitaa tulla tuo kirjautumisen unohtuminen, no merkki sekin jostakin.
Voimia korpikirjailijalle sairaalaan ja kaikille toisille, pysytään pystyssä, pyytää hil-la
- Anonyymi
Nojatuolistakin tullut lasaretti.
- Anonyymi
Näköjään. Toin kukkia sille Kk:n entiselle huonekaverille, jonka toipuminen Kk:n diagnosoiman masennuksen mukaan kestää kauan. Taisi huonekaveri olla vain realistinen.
Hän onkin päässyt tietenkin jo pois sairaalasta. Jätänkin kukat kaikkien iloksi odotushuoneeseen. 💐 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näköjään. Toin kukkia sille Kk:n entiselle huonekaverille, jonka toipuminen Kk:n diagnosoiman masennuksen mukaan kestää kauan. Taisi huonekaveri olla vain realistinen.
Hän onkin päässyt tietenkin jo pois sairaalasta. Jätänkin kukat kaikkien iloksi odotushuoneeseen. 💐Juuuuu… tuntui niiiiiin pahalta jättää tämä masentunut vanhus sinne sairaalan petiin. Tällä ei ollut tietenkäänn kotona hellää huolenpitoa ja rakkaan uhrautuvan miehen ja uhrautuvien lasten kannustusta paranemaan ja se vanhemman ja lasten väline rakkauskin tuntui olevan vain harvojen etuoikeus
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuuuu… tuntui niiiiiin pahalta jättää tämä masentunut vanhus sinne sairaalan petiin. Tällä ei ollut tietenkäänn kotona hellää huolenpitoa ja rakkaan uhrautuvan miehen ja uhrautuvien lasten kannustusta paranemaan ja se vanhemman ja lasten väline rakkauskin tuntui olevan vain harvojen etuoikeus
Ihan hämmästyin lukiessani kuinka yli 90-vuotiaaseen vanhukseen oli yllättäen iskenyt hoivavietti. Eikö niitä huomionosoituksia tuoreelle morsiamelle kuuluisi antaa ihan tavan arjessa vaikka punajuuripurkkia ojentamalla jääkaapista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan hämmästyin lukiessani kuinka yli 90-vuotiaaseen vanhukseen oli yllättäen iskenyt hoivavietti. Eikö niitä huomionosoituksia tuoreelle morsiamelle kuuluisi antaa ihan tavan arjessa vaikka punajuuripurkkia ojentamalla jääkaapista.
Miksi nuoripari asustaa ylipäätään eri kerroksissa. kierreportaissa kun on sattunut tapaturma terveilläkin koivilla. Kun ollaan niin hellllää hoivaa ja rakkautta täynnä, eikö mahdu edes samassa kerroksessa nukkumaan, varsinkin kun on noin vaikea liikuntarajoite. Tarvitsee apua myös yöllä. Vastaleikatun nivelen kanssa kaatuminen on tosi paha juttu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi nuoripari asustaa ylipäätään eri kerroksissa. kierreportaissa kun on sattunut tapaturma terveilläkin koivilla. Kun ollaan niin hellllää hoivaa ja rakkautta täynnä, eikö mahdu edes samassa kerroksessa nukkumaan, varsinkin kun on noin vaikea liikuntarajoite. Tarvitsee apua myös yöllä. Vastaleikatun nivelen kanssa kaatuminen on tosi paha juttu.
Eliittipariskunnat ilmeisesti asuvat omissa kerroksissaan, onhan se hulppeeta. Hianoo kertoa minun mieheni yläkerrassaan.
Toista se meikäläisellä, naakkaparvi tiiviisti, mutta levittävät siipensä herkästi suojaksi. No, mikäpä hänessä. Anonyymi kirjoitti:
Eliittipariskunnat ilmeisesti asuvat omissa kerroksissaan, onhan se hulppeeta. Hianoo kertoa minun mieheni yläkerrassaan.
Toista se meikäläisellä, naakkaparvi tiiviisti, mutta levittävät siipensä herkästi suojaksi. No, mikäpä hänessä.Sinun kommenttisi ja muutamat muut tuossa yläpuolella.
Pliis, lopettakaa hyvät ihmiset tuo sama jankkaaminen ja ilkeily, se ei ole mistään kotoisin,
Ymmärrän sen, jos joku sanoo rumasti ja siihen vastineen laittaa, saatan laittaa itsekin mutta samaa jauhamista vuodesta toiseen.
Tuollaistako te haluatte kuulla, jos joudutte sairaalaan kivuissanne.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuuuu… tuntui niiiiiin pahalta jättää tämä masentunut vanhus sinne sairaalan petiin. Tällä ei ollut tietenkäänn kotona hellää huolenpitoa ja rakkaan uhrautuvan miehen ja uhrautuvien lasten kannustusta paranemaan ja se vanhemman ja lasten väline rakkauskin tuntui olevan vain harvojen etuoikeus
Ei riitä palstalaiset. Pitää riepotella ulkopuolistakin sairasta.
- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Sinun kommenttisi ja muutamat muut tuossa yläpuolella.
Pliis, lopettakaa hyvät ihmiset tuo sama jankkaaminen ja ilkeily, se ei ole mistään kotoisin,
Ymmärrän sen, jos joku sanoo rumasti ja siihen vastineen laittaa, saatan laittaa itsekin mutta samaa jauhamista vuodesta toiseen.
Tuollaistako te haluatte kuulla, jos joudutte sairaalaan kivuissanne.Hyvä, Eliaana. Palstarauhaa pitää ruveta puolustamaan.
Joskus vaan tuntuu, että välillä että että se on kuin vettä myllyyn.
Mkr.
Mitään myötätuntoa ei kyllä tältä anojengiltä löydy.
Mikään hyvä teko ei myöskään jää rankaisematta.
Ikävää ja aiheetonta sakinhivutusta.
Solidaaarisuutta kuitenkin löytyy myös ja useimmat palstan vakikirjoittajat ovat pahoitelleet korppiksen epäonnea ja osoittaneet myötätuntoa ja sympatiaa vaikeana hetkenä.
Jäin miettimään minkälaiset ihmiset voivat jatkaa tuota ilkkumista ja pilkkaamista kun toisella on vaikeaa? Eikö teitä todellakaan hävetä? Eikö olisi aika siirtyä jo eteenpäin omassa elämässäkin eikä keskittyä vain muiden mollaamiseen?- Anonyymi
Minä voin juuri ja juuri ymmärtää suunsoiton ja mollausviestit. Ajattelen, että se on kieroon mennyttä huumoria.
Mutta sitä en ymmärrä, että sairauksista ja takapakeista kirjoitetaan pilkallisesti ja naureskellaan hoitajille ja avustajille.
Huono käytös ei ikää katso.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä voin juuri ja juuri ymmärtää suunsoiton ja mollausviestit. Ajattelen, että se on kieroon mennyttä huumoria.
Mutta sitä en ymmärrä, että sairauksista ja takapakeista kirjoitetaan pilkallisesti ja naureskellaan hoitajille ja avustajille.
Huono käytös ei ikää katso.
Mkr.Mikset mkr tullut demeteriä puolustamaan, kun khaukkui häntä säälin kerjääjäksi demen kertoessa sairasteluistaan ja leikkauksestaan? Ilkkui myös kun demen mies putosi katolta ja jalka murtui. Kun kristiinan mies kuoli, k tuumasi että jouti pois kuleksimasta. Sitä saa mtä tilaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset mkr tullut demeteriä puolustamaan, kun khaukkui häntä säälin kerjääjäksi demen kertoessa sairasteluistaan ja leikkauksestaan? Ilkkui myös kun demen mies putosi katolta ja jalka murtui. Kun kristiinan mies kuoli, k tuumasi että jouti pois kuleksimasta. Sitä saa mtä tilaa.
onhan meillä anoillakin oikeus analysoida kk:n kirjoituksia. ei ole kauankaan kun kk oikein listasi kuka täällä kertoo ja mistä.
en nähnyt kuin yhden anon ottaneen kantaa kaatumiseen ja siinäkin hän totesi, että voi käydä pahasti.
sitä kk:n leuhotusta tässä on analysoitu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset mkr tullut demeteriä puolustamaan, kun khaukkui häntä säälin kerjääjäksi demen kertoessa sairasteluistaan ja leikkauksestaan? Ilkkui myös kun demen mies putosi katolta ja jalka murtui. Kun kristiinan mies kuoli, k tuumasi että jouti pois kuleksimasta. Sitä saa mtä tilaa.
Minä en muista näitä tapauksia, ja olen samaa mieltä kanssasi, että ne ovat väärin ja huonoa käytöstä.
En myöskään tunne, että tehtäväni olisi toimia palstan moraalinvartijana.
Mkr. Anonyymi kirjoitti:
onhan meillä anoillakin oikeus analysoida kk:n kirjoituksia. ei ole kauankaan kun kk oikein listasi kuka täällä kertoo ja mistä.
en nähnyt kuin yhden anon ottaneen kantaa kaatumiseen ja siinäkin hän totesi, että voi käydä pahasti.
sitä kk:n leuhotusta tässä on analysoitu.Iltapäivää Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta@
Anoilla on tietty oikeus analysoida kirjoituksiani, mutta analyseihin tarvitaan asiantuntijaa.
Oys.ssä ehkäpä viikonlopun.
Pahasti kävi, lonkka joutuu uuteen leikkaukseen. Tekonivelvarsi uusitaan ja poikki mennyt luu kiinnitetään varteen. Iso leikkaus, parin kuukauden toipumisvaihe.
Juttelin sairaanhoitajan kanssa, sanoin mikähän on kun ei vituta, ei masenna. Miksi masentuisit, niin miksi, hän kysyi.
Mielestäni on hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa, muuttaa mitä voi ja viisautta erottaa nämä toisistaa.
On kiva saada viestejä oikeilta ystäviltä, ympäri maailmaa. Yoshiko Tokiosta lähetti juuri viehättävän tsemmpiviestin.
Olen saanut hyvää kunnallista terveydenhoitoa, ilman etuilua ja kyynärpää taklailua. Ambulanssi haki minut kotoa ja vei KAKS.iin, myöhemmin KAKS.sta OYS.iin.
En saa liikkua, mutta olen saanut tästä sairaalasängystä matroonan ottein organisoi kaikki tarvittavat auttavat palvelut itselleni ja miehelleni.
Leuhottajan eturiviin en ole päässyt, nukuin viime yön tukielinkirurgian hoitoyksikön käytävällä. Aamupäivän varastossa ja nyt vihdoin pääsin kahden hengen huoneeseen. Kämppäkaverina polvileikkauksesta toipuva potilas.
Tulikohan nyt taas leuhkittua. ; )- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Iltapäivää Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta@
Anoilla on tietty oikeus analysoida kirjoituksiani, mutta analyseihin tarvitaan asiantuntijaa.
Oys.ssä ehkäpä viikonlopun.
Pahasti kävi, lonkka joutuu uuteen leikkaukseen. Tekonivelvarsi uusitaan ja poikki mennyt luu kiinnitetään varteen. Iso leikkaus, parin kuukauden toipumisvaihe.
Juttelin sairaanhoitajan kanssa, sanoin mikähän on kun ei vituta, ei masenna. Miksi masentuisit, niin miksi, hän kysyi.
Mielestäni on hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa, muuttaa mitä voi ja viisautta erottaa nämä toisistaa.
On kiva saada viestejä oikeilta ystäviltä, ympäri maailmaa. Yoshiko Tokiosta lähetti juuri viehättävän tsemmpiviestin.
Olen saanut hyvää kunnallista terveydenhoitoa, ilman etuilua ja kyynärpää taklailua. Ambulanssi haki minut kotoa ja vei KAKS.iin, myöhemmin KAKS.sta OYS.iin.
En saa liikkua, mutta olen saanut tästä sairaalasängystä matroonan ottein organisoi kaikki tarvittavat auttavat palvelut itselleni ja miehelleni.
Leuhottajan eturiviin en ole päässyt, nukuin viime yön tukielinkirurgian hoitoyksikön käytävällä. Aamupäivän varastossa ja nyt vihdoin pääsin kahden hengen huoneeseen. Kämppäkaverina polvileikkauksesta toipuva potilas.
Tulikohan nyt taas leuhkittua. ; )Minkälainen pätevyys sinulla on muiden kirjoitusten analysointeihin, kun epäilet ettei anoilla ole?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkälainen pätevyys sinulla on muiden kirjoitusten analysointeihin, kun epäilet ettei anoilla ole?
Tervehdys, olipa ikävää, että joudut nyt uusinta leikkaukseen, onneksi Oulun yliopistollinen sairaala on kuuluisa hyvästä hoidosta.
Vahinkoja tulee aina, sille ei tahdo mitään voida, vaikka olisi varovainenkin.
Toivon sinulle kärsivällisyyttä, kyllä se ajan myötä paranee ja hetken kuluttua on kaikki hyvin.
Hyvää vointia sinulle ja kaikille palstalaisille!
Neeasa - Anonyymi
Omaan elämään pettyminen ja katkeroituminen ovat ymmärtääkseni syinä ilkeään käyttäytymiseen.
kylmätotuus - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset mkr tullut demeteriä puolustamaan, kun khaukkui häntä säälin kerjääjäksi demen kertoessa sairasteluistaan ja leikkauksestaan? Ilkkui myös kun demen mies putosi katolta ja jalka murtui. Kun kristiinan mies kuoli, k tuumasi että jouti pois kuleksimasta. Sitä saa mtä tilaa.
Muistaakseni Demen poikakaveri putosi katolta ja hävisi. Minne se hävisi, sitä korppis kyseli.
Kristiina haukkui ukkoaan, ei halunnut hautajaisiinkaan mennä. Jouti kai pois. - Anonyymi
Miksi hävettäisi?
Jokaisellahan on sananvapaus! Mikä on mukavampi tapa vapautta käyttää, kuin nimettömänä pilkata masentuneita ja väsyneitä.
Jos sattuvat vielä sairastelemaankin, niin iva menee hienosti perille. Ei joudu vastuuseen. ja ainahan voi hätätilassa kieltää kirjoituksensa.
Mkr.
Eilen huomasin illalla, ettei Väinö avaa toista silmää, kun pienelle raolle.
Valmistauduin mielessäni, että heti aamulla soitan klinikalle, kun aukee 8:lta.
Aamulla sitten heti katsoin kissan namaa ja kas ihmettä, silmä oli ihan normaali.
Liekö jotain ärsykettä siihen saanut, joka rauhoittui nukkuessa.
No, olin laittanut itselleni sen hyvinvointialueen digipalvelun valmiiksi.
Eilen sitten menin ajatuksella, että katsotaan osaanko mennä sinne (silloin laittaessa sai vissiin kymmenen paikka käydä), no sitten tulee ilmoitus, että jotain vikaa yhteyksissä, vikaa etsitään. Se siitä.
Tänään sitten soitin sh:lle, laittaa labrapyynnöt menemään.
No labra-ajan sain kyllä tilattua netin kautta ihan helposti.
Pienen lenkin tein, hiukan lunta sateli.
Vähän tulee noita maailman melskeitäkin seurattua, mihinkähän sitä ollaan menossa.
Ei niinkään omasta puolesta hirvitä, mutta kuinka nuo jälkipolvet pärjää.
Tänäpäivänä täällä on kuitenkin kaikki on kohtuullisen hyvin. Kunhan tuo naapuri vaan ymmärtäisi pysyä omalla tontillaan. (Siis Venäjä)
Korppikselle paranemista, on hyvä, ettet vaivu synkkyyteen.
Harmi, että näin pääsi käymään, no vahinko ei tule kello kaulassa, sanotaan.Mukavia perjantaiaamun huomenia, harmaus jatkuu sään suhteen, kaksi astetta pakkasta.
Eilen olisi ollut se askarteluryhmä, mutta enpä saanut itseäni sinne, jotenkin mielessä, että ei varmaan mitään uutta tarjolla minulle, voin olla väärässäkin.
Näin käy, kun on havainnut, että mitä on, se riittää, en tarvitse en kaipaa mitään uutta pölynpyyhkimis kohdetta.
Minun tappioni tuokin menemättä jättäminen varmaan oli.
Tuo sama labrakoe pyyntö olisi minunkin tehtävä, niin sanottu vuositarkistus, itse tunnen ettei ihmettä muutosta ole edelliseen tarkistukseen, mutta yllätyksiäkin voi olla.
Olen mittaillut verenpainetta ja sydämen sykettä, arvot kohdillaan.
Mitenkähän tunnen niin suurta kielteisyyttä koko terveyskeskukseen, vaikka harvoin käynkin, se vähäkin saisi olla kokonaan käymättä.
Tein sen viikon puhallustestin ja toimitin tulokset tulkintaan, ei ole kuulunut mitään, no odottelen tiimin kokoontumista ja päätöksiä kohdalleni tekevän.
Kyllä tuo maailman sekaisen oleminen huolettaa juurikin jälkeläisten suhteen, mitä joutuvatkin vielä kokemaan, sodat ei koskaan ole jättämättä pelkoja ja puutetta, kokemuksen äänellä puhun.
Hankalaksi meni korpikirjailijan lonkan leikkaus, näitä takapakkeja voi satua, voimia jaksamisiin, hyvinhän olet suhtautunut asiaan ja eipä vahingoille mitään voi.
Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on.
Moraalin vartioiksi en usko kenenkään pyrkivän, omien tuntojen mukaan eläydymme, jos ne joillekin on kehumis tai loukkauksen määrite, on oma asia näin tuntea.
Suurilta osin myötäeläminen ja ymmärrys viestejämme sisältää, no myönnettävä on, että joskus hyvin kielteistäkin, sitä ei kukaan kaipaa.
Paheksua voimme, mutta opettaminen ei taida tuloksia tuoda, toivoa on kuitenkin oltava, että osaisimme sovussa kirjoitella.
Kauniit ajatukset ovat voimia antavia ja niiden viljelyyn aina toivoisi päästävän.
Päivä on taas jo pitkällä, on näköjään tullut tavaksi koneen ääressä viipyillä melkein puolille päivin, ei välttämättä hyvä tapa, mutta sen voin itselleni sallia, kun ei mihinkään ole kiire.
Hyvää viikonlopun alkua teille ystävät ja myös vähemmin ystävyyttä tunteville.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Mukavia perjantaiaamun huomenia, harmaus jatkuu sään suhteen, kaksi astetta pakkasta.
Eilen olisi ollut se askarteluryhmä, mutta enpä saanut itseäni sinne, jotenkin mielessä, että ei varmaan mitään uutta tarjolla minulle, voin olla väärässäkin.
Näin käy, kun on havainnut, että mitä on, se riittää, en tarvitse en kaipaa mitään uutta pölynpyyhkimis kohdetta.
Minun tappioni tuokin menemättä jättäminen varmaan oli.
Tuo sama labrakoe pyyntö olisi minunkin tehtävä, niin sanottu vuositarkistus, itse tunnen ettei ihmettä muutosta ole edelliseen tarkistukseen, mutta yllätyksiäkin voi olla.
Olen mittaillut verenpainetta ja sydämen sykettä, arvot kohdillaan.
Mitenkähän tunnen niin suurta kielteisyyttä koko terveyskeskukseen, vaikka harvoin käynkin, se vähäkin saisi olla kokonaan käymättä.
Tein sen viikon puhallustestin ja toimitin tulokset tulkintaan, ei ole kuulunut mitään, no odottelen tiimin kokoontumista ja päätöksiä kohdalleni tekevän.
Kyllä tuo maailman sekaisen oleminen huolettaa juurikin jälkeläisten suhteen, mitä joutuvatkin vielä kokemaan, sodat ei koskaan ole jättämättä pelkoja ja puutetta, kokemuksen äänellä puhun.
Hankalaksi meni korpikirjailijan lonkan leikkaus, näitä takapakkeja voi satua, voimia jaksamisiin, hyvinhän olet suhtautunut asiaan ja eipä vahingoille mitään voi.
Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on.
Moraalin vartioiksi en usko kenenkään pyrkivän, omien tuntojen mukaan eläydymme, jos ne joillekin on kehumis tai loukkauksen määrite, on oma asia näin tuntea.
Suurilta osin myötäeläminen ja ymmärrys viestejämme sisältää, no myönnettävä on, että joskus hyvin kielteistäkin, sitä ei kukaan kaipaa.
Paheksua voimme, mutta opettaminen ei taida tuloksia tuoda, toivoa on kuitenkin oltava, että osaisimme sovussa kirjoitella.
Kauniit ajatukset ovat voimia antavia ja niiden viljelyyn aina toivoisi päästävän.
Päivä on taas jo pitkällä, on näköjään tullut tavaksi koneen ääressä viipyillä melkein puolille päivin, ei välttämättä hyvä tapa, mutta sen voin itselleni sallia, kun ei mihinkään ole kiire.
Hyvää viikonlopun alkua teille ystävät ja myös vähemmin ystävyyttä tunteville.Kai sekin joissakin piiteissä luetaan leuhkimiseksi, kun Korppis sanoo, että sai tsemmpiviestin Tokiosta. Kummallista, ettei saisi kertoa arkisia asioitaan.
Omituisena pidän tuotakin, kun kirjoitetaan: "Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on." - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Mukavia perjantaiaamun huomenia, harmaus jatkuu sään suhteen, kaksi astetta pakkasta.
Eilen olisi ollut se askarteluryhmä, mutta enpä saanut itseäni sinne, jotenkin mielessä, että ei varmaan mitään uutta tarjolla minulle, voin olla väärässäkin.
Näin käy, kun on havainnut, että mitä on, se riittää, en tarvitse en kaipaa mitään uutta pölynpyyhkimis kohdetta.
Minun tappioni tuokin menemättä jättäminen varmaan oli.
Tuo sama labrakoe pyyntö olisi minunkin tehtävä, niin sanottu vuositarkistus, itse tunnen ettei ihmettä muutosta ole edelliseen tarkistukseen, mutta yllätyksiäkin voi olla.
Olen mittaillut verenpainetta ja sydämen sykettä, arvot kohdillaan.
Mitenkähän tunnen niin suurta kielteisyyttä koko terveyskeskukseen, vaikka harvoin käynkin, se vähäkin saisi olla kokonaan käymättä.
Tein sen viikon puhallustestin ja toimitin tulokset tulkintaan, ei ole kuulunut mitään, no odottelen tiimin kokoontumista ja päätöksiä kohdalleni tekevän.
Kyllä tuo maailman sekaisen oleminen huolettaa juurikin jälkeläisten suhteen, mitä joutuvatkin vielä kokemaan, sodat ei koskaan ole jättämättä pelkoja ja puutetta, kokemuksen äänellä puhun.
Hankalaksi meni korpikirjailijan lonkan leikkaus, näitä takapakkeja voi satua, voimia jaksamisiin, hyvinhän olet suhtautunut asiaan ja eipä vahingoille mitään voi.
Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on.
Moraalin vartioiksi en usko kenenkään pyrkivän, omien tuntojen mukaan eläydymme, jos ne joillekin on kehumis tai loukkauksen määrite, on oma asia näin tuntea.
Suurilta osin myötäeläminen ja ymmärrys viestejämme sisältää, no myönnettävä on, että joskus hyvin kielteistäkin, sitä ei kukaan kaipaa.
Paheksua voimme, mutta opettaminen ei taida tuloksia tuoda, toivoa on kuitenkin oltava, että osaisimme sovussa kirjoitella.
Kauniit ajatukset ovat voimia antavia ja niiden viljelyyn aina toivoisi päästävän.
Päivä on taas jo pitkällä, on näköjään tullut tavaksi koneen ääressä viipyillä melkein puolille päivin, ei välttämättä hyvä tapa, mutta sen voin itselleni sallia, kun ei mihinkään ole kiire.
Hyvää viikonlopun alkua teille ystävät ja myös vähemmin ystävyyttä tunteville.Minun uniinikin tulee tuo pihanurmikon myllääminen. Kaivanto on paikallaan, ja kuulemma maan syvyyksistä löytyneeseen putkeen on nyt tehtävä sulku. Pari miestä tuntuu kuopassa hääräävän. Sää onneksi heitä suosii, ei ole tulipalopakkasia luvassa. Näin unta, että halusin istuttaa kuoppaan aasialaisen puun taimen. Siitä oli rekalla tuotu pihalleni näyte. Havupuu, jonka halkaisija oli metri. Sen kasvatukseen piti kuulemma saada lupa. Koko Euroopassa ei ole niin suurta puuta kasvatettu, ja nyt sitten minun pihalleni. En halua, kiitos vain. - Mutta tuollaisiin painajaisiin joudun, kun kuoppa on kuin luolan suu.
Kävin eläkeläisryhmässä eilen ensi kertaa tänä vuonna. Liukasta oli kulku. Kai minun hahmoni jo vaikuttaa ikäihmiseltä, kun useampikin vastaantulija varoitteli kaatumasta. En kaatunut, viime päivien lonkkaleikkaukset olivat varotuksina mielessäni siinä hiipiessäni. Aina välillä oli asfaltti näkyvissä kuin turvasaareke, jolla sain hengityksen tasattua.
Viikonloppu taas edessä, enkä ajattele mennä ikäihmisten päivätansseihin, mutta kerhossa oli joku ilmoittanut minut vapaaehtoiseksi apulaiseksi narikkaan. Onneksi niin ajoissa, että uusi vielä ehditään löytää, kun en ollut halukas pestiin. Jonkun mielestä varmaan kaipaan reipasta liikuntaa, ja miksen kaipaisi! Mutta juu, ei kyllä käy, kiitos.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai sekin joissakin piiteissä luetaan leuhkimiseksi, kun Korppis sanoo, että sai tsemmpiviestin Tokiosta. Kummallista, ettei saisi kertoa arkisia asioitaan.
Omituisena pidän tuotakin, kun kirjoitetaan: "Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on."Pitikö taas tarttua Hillan sanoihin, ei niissä mitään outoa ole. Itse noista Tokion terveisistäkin väännät epäilystä että joku kokee ne leuhkimiseksi.Kukaan ei kyseistä henkilöä ei kadehdi, ihan sama vaikka Mars planeetalta saisi arkisina asioina oikeiden ystävien tsemppiviestejä.
- Anonyymi
Miksi tämä nojatuoli pyörii pelkästään korppiksen ympärillä? Hillankin pitää varoa sanojaan, ettei vaan joku tulkitse niitä korppisvastaisiksi.
Outoa sekin että sen Kajaanin sairaalan huonekaverin k leimasi masentuneeksi ja surkeaksi tapaukseksi, mutta itseä ei yhtään edes vithuta vaikka leikattu lonkka murtui ja ihan yliopistosairaalaan pääsi. . No yhteiskuntahan senkin taas maksaa.- Anonyymi
Täällä on tietyt rekatut, jotka hymistelevät k:ta, lipovat ;)
Myös anona joku "vetää" muita anoja ottamaan kantaa k:n tekemisiin, kuten ano 10:23 jo kertoi. Jos anot eivät huomioisi ilmeisesti Nojatuoli hiipuisi, kuten aiemmin joku mainitsi. - Anonyymi
Totta kai pyörii, sillä nythän kaikki viestit ja tsempit ovat hänelle niitä "aitoja", eikä mitään "aiheettomia", joita Hilla ystävineen saa ja ainakin "Demi", joka keräsi sympatiaa ja kehuja, joita ei olisi ansainnut, mukamas?
Enpä usko, että "Korppiksen" asenne muuttuu, kunhan toipuu toisesta leikkauksesta.
Olen kyllä itsekin huolestunut hänen voinnistaan, kun itselläkin on ollut näitä leikkauksia ja nukutuksia, mutta en ole koskaan vähätellyt toisten saamia kiitoksia aiheettomaksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta kai pyörii, sillä nythän kaikki viestit ja tsempit ovat hänelle niitä "aitoja", eikä mitään "aiheettomia", joita Hilla ystävineen saa ja ainakin "Demi", joka keräsi sympatiaa ja kehuja, joita ei olisi ansainnut, mukamas?
Enpä usko, että "Korppiksen" asenne muuttuu, kunhan toipuu toisesta leikkauksesta.
Olen kyllä itsekin huolestunut hänen voinnistaan, kun itselläkin on ollut näitä leikkauksia ja nukutuksia, mutta en ole koskaan vähätellyt toisten saamia kiitoksia aiheettomaksi.Ihan kuin palstalaiset olisivat lapsia, jotka kirjoittavat kehujen toivossa.
Alle 10- vuotiaat lapset ovat mielissään kehuista, mutta täällä kaikki ovat eläkeläisiä. Kehujen toivossa tuskin kukaan toimii.
Kehuminen on mielestäni ihmisen aliarvioimista. Kehuja on omasta mielestään parempaa väkeä kuin kehuttava, joka puutteistaan huolimatta on onnistunut tämän kerran, niin että kehaista ihan pitää.
Sillä tavalla! - Anonyymi
Ette muusta kirjoitakaan, eipä kannata ihmetellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ette muusta kirjoitakaan, eipä kannata ihmetellä.
Eikö muka muusta kirjoiteta? Pakkohan se on jotenkin huomioida kun kaiken syömisensäkkin tänne suoltaa ja nyt on ihan yliopistollisessa sairaalassa ottamassa vastan viestejä japanista saakka.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö muka muusta kirjoiteta? Pakkohan se on jotenkin huomioida kun kaiken syömisensäkkin tänne suoltaa ja nyt on ihan yliopistollisessa sairaalassa ottamassa vastan viestejä japanista saakka.
Tiedätkö mitä! Muutama palstalainen ei ole niin ruuan perään, että kuolaisi sinun aterioitasi. Muitakin asioita maailmassa on kuin naapureiden ruuat.
Eikös se kuitenkin riittäisi jos kirjoitettaisi vain että tsemppiä sulle korppis ja annettaisi hänen kertoa asioistaan ottamatta kantaa joka sanaan?
***
Meillä on kaikilla oma tapamme ilmaista itseämmäe ja erilaisuuksien kunnioittaminen ja hyväksyminen on sivistyneen keskustelun perusta. Jotkut voivat paremmin kun saavat jakaa ilonsa ja surunsa vaikkapa tuntemattomien kanssa palstalla, jotkut pelkäävät kuollakseen jos joku sattuu saamaan jotain selvää heidän elämästään.
Elä ja anna elää, sanovat jenkkilässä, miksei meilläkin annettaisi ihmiselle enemmän vapautta olla oma itsensä. Ei palstakeskustelua voi ohjailla sen perusteella kuka tykkää kenenkin tyylistä tai palstapersoonasta. Lapsellista touhua.
***
Suuria lumihiutaleita leijailee harmaalta taivaalta. Myrskyä ollaan odoteltu, lännestä saapuvaa, mutta taitaa puhaltaa pohjoisenpuolelta ohi, no hyvä niin. Jäille ei ole ilmestynyt pilkkijöitä, saattaa olla petolliset ja heikot nuo tämän talven jäät, kun lämpöasteita jatkuvasti.
***
Talviurheilua telkkarissa tulee seurattua.- Anonyymi
Olet ihan oikeassa paloma. Hän voi paremmin kun jakaa palstoilla asiansa ja varsinkin nämä sairaus tapauksensa. Sehän on merkki siitä että ei niitä livessä ilojen ja surujen
jakajia oikeasti paljonkaan ole.
Sietääkin varoa yksityisten ja perheasioidensa ja terveystietojensa jakamista netissä. Vielä enemmän pitää varoa MUIDEN ihmisten asioita jakamista. Siitä voi joutua edesvastuuseen ja ainakin tuottaa paljon harmia ja murhetta muille.
Tietysti jokainen saa olla oma itsensä ja pitääkin olla eikä mitään teeskennellä, mutta siitä pitää ottaa myös vastuu. Kaikkien tyylistä tai tyylittömyydestä ei tarvitse tykätä. Ja jos tänne omista asioistaan haluaa kaiken uhalla laverrella, niin niihin saa kommentoida, viestien lopussa lukeekin että KOMMENTOI. Mikä sinä olet opettamaan, miten korppikselle tai jollekkin muulle pitää vastata? Olet myös kiittämistä yrittänyt rajoittaa, sanonut sitä manipuloinniksi, ellei se kohdistu sinuun tai korppikseen. Jos tämä seura anoineen ei miellytä, voi lopettaa täällä ja pysyä siellä rekattujen valittujen foorumeillaan. - Anonyymi
Itse olet pahin palstakeskustelun ohjailija! Usein valitat palstan tasosta, melkein aina anoista, milloin ja ketä saa kehua. Et sinäkään voi ohjailla kenen tyylistä pitää tykätä ja kenen ei. Kauhean kaksinaamaista juttua taas!
Anonyymi kirjoitti:
Olet ihan oikeassa paloma. Hän voi paremmin kun jakaa palstoilla asiansa ja varsinkin nämä sairaus tapauksensa. Sehän on merkki siitä että ei niitä livessä ilojen ja surujen
jakajia oikeasti paljonkaan ole.
Sietääkin varoa yksityisten ja perheasioidensa ja terveystietojensa jakamista netissä. Vielä enemmän pitää varoa MUIDEN ihmisten asioita jakamista. Siitä voi joutua edesvastuuseen ja ainakin tuottaa paljon harmia ja murhetta muille.
Tietysti jokainen saa olla oma itsensä ja pitääkin olla eikä mitään teeskennellä, mutta siitä pitää ottaa myös vastuu. Kaikkien tyylistä tai tyylittömyydestä ei tarvitse tykätä. Ja jos tänne omista asioistaan haluaa kaiken uhalla laverrella, niin niihin saa kommentoida, viestien lopussa lukeekin että KOMMENTOI. Mikä sinä olet opettamaan, miten korppikselle tai jollekkin muulle pitää vastata? Olet myös kiittämistä yrittänyt rajoittaa, sanonut sitä manipuloinniksi, ellei se kohdistu sinuun tai korppikseen. Jos tämä seura anoineen ei miellytä, voi lopettaa täällä ja pysyä siellä rekattujen valittujen foorumeillaan.Ajatus ei tietenkään ole omani, koska nettikeskustelua on ollut jo pitkään ennen kuin keksin tulla mukaan, mutta yksi perussäännöistä, jonka opin jo parikymmentä vuotta sitten kun minua treenattiin moderaattorin tehtäviin oli ja se pätee edelleen:
Keskustele asioista, älä muista keskustelijoista.
Tunnustus, kannustus, kiitos ja kyseenalaistus suoraan keskustelijalle ositettuna on hyvä; mielipiteet keskustelijan persoonasta, luonneanalyysit jne. laskevat keskustelun tasoa juorulehtien tasolle ja vahingoittavat keskustelukulttuuria..
KOMMENTOI- kehoitus viestin lopussa tarkoittaa kommentoi kirjoitusta, ei kirjoittajaa!- Anonyymi
"jotkut pelkäävät kuollakseen jos joku sattuu saamaan jotain selvää heidän elämästään"
Mistähän tämäkin tietosi on peräisin? Tuollaiset kuvitelmat ei ainakaan palstan tasoa paranna. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ajatus ei tietenkään ole omani, koska nettikeskustelua on ollut jo pitkään ennen kuin keksin tulla mukaan, mutta yksi perussäännöistä, jonka opin jo parikymmentä vuotta sitten kun minua treenattiin moderaattorin tehtäviin oli ja se pätee edelleen:
Keskustele asioista, älä muista keskustelijoista.
Tunnustus, kannustus, kiitos ja kyseenalaistus suoraan keskustelijalle ositettuna on hyvä; mielipiteet keskustelijan persoonasta, luonneanalyysit jne. laskevat keskustelun tasoa juorulehtien tasolle ja vahingoittavat keskustelukulttuuria..
KOMMENTOI- kehoitus viestin lopussa tarkoittaa kommentoi kirjoitusta, ei kirjoittajaa!No mutta kun se kirjoitus on täynä minäminäminää, eihän siinä ole muuta kommentoitavaa edes. Jos itse kirjoittaa muusta asiasta kuin itsestään, voi odottaa kommentteja asioihin.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ajatus ei tietenkään ole omani, koska nettikeskustelua on ollut jo pitkään ennen kuin keksin tulla mukaan, mutta yksi perussäännöistä, jonka opin jo parikymmentä vuotta sitten kun minua treenattiin moderaattorin tehtäviin oli ja se pätee edelleen:
Keskustele asioista, älä muista keskustelijoista.
Tunnustus, kannustus, kiitos ja kyseenalaistus suoraan keskustelijalle ositettuna on hyvä; mielipiteet keskustelijan persoonasta, luonneanalyysit jne. laskevat keskustelun tasoa juorulehtien tasolle ja vahingoittavat keskustelukulttuuria..
KOMMENTOI- kehoitus viestin lopussa tarkoittaa kommentoi kirjoitusta, ei kirjoittajaa!Menen sitten sinne palstalle missä sinut on treenattu.
Alkaa tympiin tuo sinun jatkuva ohjeistus, kun et niitä ohjeita edes itsekkään noudata. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta kun se kirjoitus on täynä minäminäminää, eihän siinä ole muuta kommentoitavaa edes. Jos itse kirjoittaa muusta asiasta kuin itsestään, voi odottaa kommentteja asioihin.
Pitääkö sitten kommentoida?
Eihän mikään muu asia edes kiinnosta kuin se tikun nokkaa nostettu kirjoittaja, kuka milloinkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menen sitten sinne palstalle missä sinut on treenattu.
Alkaa tympiin tuo sinun jatkuva ohjeistus, kun et niitä ohjeita edes itsekkään noudata.Hän on niin huomionkipeä. Kateellinen myös ystävän saamasta huomiosta . Käyttää ohjeistamista kuten ennen, kun tietää sillä saavansa huomiota. Nopeast poistuu epäedulliset, totuudelliset kommentit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olet pahin palstakeskustelun ohjailija! Usein valitat palstan tasosta, melkein aina anoista, milloin ja ketä saa kehua. Et sinäkään voi ohjailla kenen tyylistä pitää tykätä ja kenen ei. Kauhean kaksinaamaista juttua taas!
Anoja on paljon enemmän kuin rekattuja. Uudet tulijat eivät käytä nimmaria, ja vanhatkin kirjoittajat siitä luopuvat. Eihän heitä ole enää kuin muutama jäljellä. On ilmiselvää, että jos nimmarillaan kirjoittaa saa räksyttäjät kantapäilleen, suora seuraus, anojen joukossa se pahansuopaisuus muhii.
Outo asenne on tuo kehumisen kaipuu. Yksikin myönteinen kommentti on kehumista ja lipomista, ikään kuin palstalla kirjoittaminen edellyttäisi aina ikävää arvostelua ja vanhojen muistelua negatiivisessa sävyssä.
Tämä kirjoitus on kirjoitettu negatiivisissa tunnelmissa, vanhoja hyviä aikoja muistaen. Vakituisesti kirjoittavien joukko harvenee, jo luonnollisista syistäkin, kun elinpäivät alkavat harveta, mutta myös sen mielipahan vuoksi, minkä palstan lukeminen vanhuksille tuo.
- Anonyymi
Hyvä Korppis , kun jaksat kirjoitella sieltä sairaalan pediltä tänne meille. Kaksi kuukautta arvelevat,että menee toipumiseen. Ihan kivasti olet kesäksi kunnosssa.
Minä ainakin odotan mielenkiinnolla jokapäiväisiä kertomisiasi.
Itse jatkan nilkkamurtuman vuoksi raajojen heiluttelua Spotifystä tulevan lempimusiikin tahtiin,kun ei voi lenkkeillä vielä. Täytyy vaan malttaa. - Anonyymi
On täällä ovelia ihmisiä.
Kun puhutaan ihmisen leuhkimisominaisuuksista niin siihen vedetää sellainenkin asia, jos joku pitää sellaista henkilöä, jonka nimeä ei tiedetä, eikä häntä täällä kukaan tunne - niin pitää tällaista henkilöå enemmän tai vähemmän masentuneena sillä hetkellä.
Miten sekin liittyy leuhkimiseen - minusta täällä puhutaan ihan "puuta heinää". - Anonyymi
Jopa kävi sinulla Korppis huono tuuri, kun kaaduit juuri leikatulla jalallasi. Nyt sitten uusi leikkaus ja toipuminen alkaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ilman jälkikomplikaatioita.
Mira- Anonyymi
Ennenvanhaan kun oltiin vielä kakaroit, niin hyttysen toukkia sanottiin Kiuruiksi. Ne oottiit happea sillä pikkupyrstöllään vaikka vesiämpärin pinnasta.
Sitten oli niit sukeltajii, isoi ja pienii. Niitä isoja saattoi löytyä pihoillekin lentäneinä. Olen joskus googlettanut sellaisen suursukeltajan kuvan. Ehkä 3-4 cm pitkän. Minä täällä ja elossa, iltaa@
Jakaterä on taas suora, ei repsota oikealle. Leikkaus kesti kaikenkaikkiaan noin 2.5-tuntia, jonka ajan olin puudutettuna ja pystyin kommunikoimaan henkilökunnan kanssa.
Huomion haustani jälleen kerran, eihän minun tarvitse hakea sitä, saan pyytämättäkin, jopa täällä sairaalassakin.
Herneitä menee täällä joillakin nokkaan kiittäessäni myötätunnosta.
No, sehän on luonnollista, kiitos Mira.
Olisiko syy positiivisen minäni kun saan huomiota, mutta joidenkin palstalaisten sietokyky on tästä henkilökohtesesta ominaisuudestani pahoillaan.
Olen onnellinen, leikkaus onnistui, kaikki hyvin, en valita ei ole aihetta, tyydyn kohtalooni, edessä toipuminen ja paluu korpeen.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Minä täällä ja elossa, iltaa@
Jakaterä on taas suora, ei repsota oikealle. Leikkaus kesti kaikenkaikkiaan noin 2.5-tuntia, jonka ajan olin puudutettuna ja pystyin kommunikoimaan henkilökunnan kanssa.
Huomion haustani jälleen kerran, eihän minun tarvitse hakea sitä, saan pyytämättäkin, jopa täällä sairaalassakin.
Herneitä menee täällä joillakin nokkaan kiittäessäni myötätunnosta.
No, sehän on luonnollista, kiitos Mira.
Olisiko syy positiivisen minäni kun saan huomiota, mutta joidenkin palstalaisten sietokyky on tästä henkilökohtesesta ominaisuudestani pahoillaan.
Olen onnellinen, leikkaus onnistui, kaikki hyvin, en valita ei ole aihetta, tyydyn kohtalooni, edessä toipuminen ja paluu korpeen.Kyllähän jokainen leikkauspöydällä on koko hoitoryhmän huomion keskipiste sen ajan, oli potilas sitten positiivinen tai ei.. Yleensä sillä positiivisuudella leikkaushtkellä ei ole väliä koska on nukutettu tai ainakin puudutettu vahvasti lääkitty. Ja hoitohenkilökunta huomioi kaikki potilaat sen hoitotarpeen mukaan,sehän kuuluu perusoikeuksiin. Ja on luonnollista olla masentunutkin kovissa kivuissa ja kun joutuu olemaan petipotilaana . On luonnollista pelätä leikkausta ja sen jälkikomplikaatioita. Toipumisessa mielialalla voi olla vaikutusta, ainakin pitäisi noudattaa lääkärin ohjeita eikä reuhtoa liikaa.
Tsemppiä vaan anojenkin puolesta paranemiseen. Anonyymi kirjoitti:
Kyllähän jokainen leikkauspöydällä on koko hoitoryhmän huomion keskipiste sen ajan, oli potilas sitten positiivinen tai ei.. Yleensä sillä positiivisuudella leikkaushtkellä ei ole väliä koska on nukutettu tai ainakin puudutettu vahvasti lääkitty. Ja hoitohenkilökunta huomioi kaikki potilaat sen hoitotarpeen mukaan,sehän kuuluu perusoikeuksiin. Ja on luonnollista olla masentunutkin kovissa kivuissa ja kun joutuu olemaan petipotilaana . On luonnollista pelätä leikkausta ja sen jälkikomplikaatioita. Toipumisessa mielialalla voi olla vaikutusta, ainakin pitäisi noudattaa lääkärin ohjeita eikä reuhtoa liikaa.
Tsemppiä vaan anojenkin puolesta paranemiseen.Terveydenhoitoalalla työskentelee empaattista porukkaa, tietty hekin valikoituu kuten muissakin organisaatioissa samanhenkisten ryhmiin. Leikkausalihenkilökunta jne. Ei heidän tarkoitus ole mielistellä potilaita, kohtelias erilaisten tilanteiden haltuunotta kuuluu toimenkuvaan.
Tämän päivän alku on ollut vaikeaa. En nukkunut viimeyönä juuri lainkaan, puudutusaine piti otteessaan, eikä uni tullut. Lisäksi leikkauksen jälkeinen verenpaineiden yms. seuranta yön yli piti valveilla.
Aamulla olin väsynyt ja koin ensimmäisen masennuksen.
-Miksi näin piti käydä, mutta näin vain kävi-.
Kuopus tulee nyt iltapäivällä tervehtimään. Uskon sen nostavan mielialaani.korpikirjailija kirjoitti:
Terveydenhoitoalalla työskentelee empaattista porukkaa, tietty hekin valikoituu kuten muissakin organisaatioissa samanhenkisten ryhmiin. Leikkausalihenkilökunta jne. Ei heidän tarkoitus ole mielistellä potilaita, kohtelias erilaisten tilanteiden haltuunotta kuuluu toimenkuvaan.
Tämän päivän alku on ollut vaikeaa. En nukkunut viimeyönä juuri lainkaan, puudutusaine piti otteessaan, eikä uni tullut. Lisäksi leikkauksen jälkeinen verenpaineiden yms. seuranta yön yli piti valveilla.
Aamulla olin väsynyt ja koin ensimmäisen masennuksen.
-Miksi näin piti käydä, mutta näin vain kävi-.
Kuopus tulee nyt iltapäivällä tervehtimään. Uskon sen nostavan mielialaani.Hienon palautteen sait, korppis, Anolta 9.23 eilen ja onhan sitä tullut muiltakin. "Kun talo palaa, sinne mahtuu koko maailma" - sitaatti, kuinkas muuten..))
Kyllä uskon, että suurin osa meistä on tullut kosketetuksi tuosta onnettomuudestasi, emme me niin välinpitämättömiä ole. Omavoimaisen henkilön kohdalla se osanoton ilmaisu tuntuu vaan olevan tavallista vaikeampaa. Entinen historia tuntuu tulevan esteeksi.
Kohtuuttomaltahan tuo tilanne tuntuu, mutta kukaan ei taida ajatella, ettet siitä selviäisi.
Ja jokuhan jo keksi, että ehdit toipua kesään mennessä - onhan sekin jotakin ja taidetta pystyt tekemään jo ennen sitä.
Omavoimaisuuttamme me kaikki menetämme tässä elämänvaiheessa, kuka milläkin alueella ja menetyksistä selviäminen taitaa olla taitolaji, sitä me kaikki joudumme opettelemaan.
Voimia ja luottamusta !
demeter1
- Anonyymi
Olen tässä pitkän illan taas vaihteeksi kuunnellut Spotifysta ( minulla ilmainen) lempparikappaleita. Olen joskus vuosien varrella sinne kerännyt omia listoja , kussakin n 100kpl. Oikein ihmettelen miten mukavaa musiikkia siellä on .
Kappaleet olen vuosien varrella ”bongannut” esim joistakin tv-ohjelmista ect. Sen jälkeen olen etsinyt sen Spotifysta . Samaa kappaletta on esittänyt tietty moni, mut olen sieltä napannut sen ,joka minua eniten on miellyttänyt.
Genret on laidasta laitaan.
Juuri kuului Jamppa Tuomista, Aamu toi ,ilta vei, ,, Samuli Edelman -Kuuleeko yö ja Niin kaunis on maa,,, nyt kuuluu Katja Lukin-Löysin paikan kaivatun. Danny -East Virginia,,
Täytyykin jakaa tämä lista tyttärelle ainakin. Pitäisi onnistua!
Aivan ihanaa musiikkia.
Rauhallista Yötä kaikille.- Anonyymi
Paljon minunkin mielikipaleita tuossa. Kiitos ja hyvää yötä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paljon minunkin mielikipaleita tuossa. Kiitos ja hyvää yötä!
Kuuntelitko Voice Finlandia lauantaina? Millaiset tuntemukset sait?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuntelitko Voice Finlandia lauantaina? Millaiset tuntemukset sait?
Huomenta lauantaiaamun räntäsateeseen, suruvoittoiseen näkymään.
Miljoonaruusua kuuluu radiosta, ehkä minun makuista musiikkia tuokin, ei lempikappale, mutta kuitenkin kiva kuunnella ja laulaa mukana.
En katsele noita nykyisiä laulukilpailuita, eivät anna hyvää mieltä, olen vanhan musiikin ihailija, operetti, elokuva ja iskelmämusiikki minulle mieltä ylentää.
Esimerkkinä Keinu kanssani, tokko nykymusiikin kuuntelijat edes tuntevat tätä, vieläkin saa hyrinää sielussa, menimme kihloihin kappaleen syntyaikoina.
Siihen aikaan tanssiminenkin oli tanssia, ei mitään nytkyttelyä, voivoi taisi mummon päästä vauhtiin, lopetan, etten saa ketään hermostumaan.
Maailma muuttuu ja kaikessa sen huomaa, paremmaksiko, ehkä niinkin.
Taas huomasin kirjautumisen jääneen, mutta en jaksa uusia aloitusta, menköön näin, hil-la harmittelee.
Korppikselle toivotan jatkuvaa onnistumista kaiken suhteen, paranemisessa hyvä mieliala paljon auttaa.
Eihän kohtaloa vastaan kannata kapinoida tyynesti on paras ottaa vastoinkäymisetkin kuten sanot.
Tuo kehuminen sanana on jäänyt soimaan ja siitä puhetta riittää, mitenkä voisi tyytyväisyyttä viesteihin osoittaa jos hyvää mieltä niistä saa, kuin myönteisesti kommentoiden, ihmettelen.
Myönnän sen, että varoen on sanansa aseteltava, kun yrittäenkin sitä, aina löytyy moitittavaa.
Parasta kai olisi antaa tulla täydellä, riidellä ja kiukutella, mutta kaikki ei siihen pysty, onneksi.
Itselläni ei ole pienintäkään halua pahaa mieltä tuottaa, tarkoitus on vastailla ja tyytyväinen olla kaikesta myönteisestä, jos aihetta löytyy, myös kielteisestä.
Joskushan kaikki loppuu, niin Nojatuolikin, se on sitten sen ajan murhe, nyt kirjoittamaan kaikki joilla joku asia on kerrottavana, vaikka kaurapuuron keitto;)
Jos elämä onnellisena sujuu, kun tänne voi purkautua, kai se on sen väärti, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tätä samaahan se on päivästä toiseen, vaikea on muuta keksiä, kun virikkeet on vähissä, siksi odotan mukavia viestejä, joihin vastaten saa hyvän mielen itselleenkin.
Nyt taidan tuonne keittiön ilmapiiriin siirtyä ja sitä jokapäiväistä puuhaa, ruuan laittamista harrastaa, uunin laitan lämpenemään ja parin tunnin päästä nautin tuloksista, enpäs kerrokaan mitä teen;)
Iloa päiväänne! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta lauantaiaamun räntäsateeseen, suruvoittoiseen näkymään.
Miljoonaruusua kuuluu radiosta, ehkä minun makuista musiikkia tuokin, ei lempikappale, mutta kuitenkin kiva kuunnella ja laulaa mukana.
En katsele noita nykyisiä laulukilpailuita, eivät anna hyvää mieltä, olen vanhan musiikin ihailija, operetti, elokuva ja iskelmämusiikki minulle mieltä ylentää.
Esimerkkinä Keinu kanssani, tokko nykymusiikin kuuntelijat edes tuntevat tätä, vieläkin saa hyrinää sielussa, menimme kihloihin kappaleen syntyaikoina.
Siihen aikaan tanssiminenkin oli tanssia, ei mitään nytkyttelyä, voivoi taisi mummon päästä vauhtiin, lopetan, etten saa ketään hermostumaan.
Maailma muuttuu ja kaikessa sen huomaa, paremmaksiko, ehkä niinkin.
Taas huomasin kirjautumisen jääneen, mutta en jaksa uusia aloitusta, menköön näin, hil-la harmittelee.
Korppikselle toivotan jatkuvaa onnistumista kaiken suhteen, paranemisessa hyvä mieliala paljon auttaa.
Eihän kohtaloa vastaan kannata kapinoida tyynesti on paras ottaa vastoinkäymisetkin kuten sanot.
Tuo kehuminen sanana on jäänyt soimaan ja siitä puhetta riittää, mitenkä voisi tyytyväisyyttä viesteihin osoittaa jos hyvää mieltä niistä saa, kuin myönteisesti kommentoiden, ihmettelen.
Myönnän sen, että varoen on sanansa aseteltava, kun yrittäenkin sitä, aina löytyy moitittavaa.
Parasta kai olisi antaa tulla täydellä, riidellä ja kiukutella, mutta kaikki ei siihen pysty, onneksi.
Itselläni ei ole pienintäkään halua pahaa mieltä tuottaa, tarkoitus on vastailla ja tyytyväinen olla kaikesta myönteisestä, jos aihetta löytyy, myös kielteisestä.
Joskushan kaikki loppuu, niin Nojatuolikin, se on sitten sen ajan murhe, nyt kirjoittamaan kaikki joilla joku asia on kerrottavana, vaikka kaurapuuron keitto;)
Jos elämä onnellisena sujuu, kun tänne voi purkautua, kai se on sen väärti, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tätä samaahan se on päivästä toiseen, vaikea on muuta keksiä, kun virikkeet on vähissä, siksi odotan mukavia viestejä, joihin vastaten saa hyvän mielen itselleenkin.
Nyt taidan tuonne keittiön ilmapiiriin siirtyä ja sitä jokapäiväistä puuhaa, ruuan laittamista harrastaa, uunin laitan lämpenemään ja parin tunnin päästä nautin tuloksista, enpäs kerrokaan mitä teen;)
Iloa päiväänne!Kuiskaa hilla kuitenkim minulle, mitä ruokaa laitoit! Sinulla on aina hyvät suomalaiseen makuun sopivat herkut, ei mitään ylimaustettuja .ulkomaan sörsseleitä,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta lauantaiaamun räntäsateeseen, suruvoittoiseen näkymään.
Miljoonaruusua kuuluu radiosta, ehkä minun makuista musiikkia tuokin, ei lempikappale, mutta kuitenkin kiva kuunnella ja laulaa mukana.
En katsele noita nykyisiä laulukilpailuita, eivät anna hyvää mieltä, olen vanhan musiikin ihailija, operetti, elokuva ja iskelmämusiikki minulle mieltä ylentää.
Esimerkkinä Keinu kanssani, tokko nykymusiikin kuuntelijat edes tuntevat tätä, vieläkin saa hyrinää sielussa, menimme kihloihin kappaleen syntyaikoina.
Siihen aikaan tanssiminenkin oli tanssia, ei mitään nytkyttelyä, voivoi taisi mummon päästä vauhtiin, lopetan, etten saa ketään hermostumaan.
Maailma muuttuu ja kaikessa sen huomaa, paremmaksiko, ehkä niinkin.
Taas huomasin kirjautumisen jääneen, mutta en jaksa uusia aloitusta, menköön näin, hil-la harmittelee.
Korppikselle toivotan jatkuvaa onnistumista kaiken suhteen, paranemisessa hyvä mieliala paljon auttaa.
Eihän kohtaloa vastaan kannata kapinoida tyynesti on paras ottaa vastoinkäymisetkin kuten sanot.
Tuo kehuminen sanana on jäänyt soimaan ja siitä puhetta riittää, mitenkä voisi tyytyväisyyttä viesteihin osoittaa jos hyvää mieltä niistä saa, kuin myönteisesti kommentoiden, ihmettelen.
Myönnän sen, että varoen on sanansa aseteltava, kun yrittäenkin sitä, aina löytyy moitittavaa.
Parasta kai olisi antaa tulla täydellä, riidellä ja kiukutella, mutta kaikki ei siihen pysty, onneksi.
Itselläni ei ole pienintäkään halua pahaa mieltä tuottaa, tarkoitus on vastailla ja tyytyväinen olla kaikesta myönteisestä, jos aihetta löytyy, myös kielteisestä.
Joskushan kaikki loppuu, niin Nojatuolikin, se on sitten sen ajan murhe, nyt kirjoittamaan kaikki joilla joku asia on kerrottavana, vaikka kaurapuuron keitto;)
Jos elämä onnellisena sujuu, kun tänne voi purkautua, kai se on sen väärti, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tätä samaahan se on päivästä toiseen, vaikea on muuta keksiä, kun virikkeet on vähissä, siksi odotan mukavia viestejä, joihin vastaten saa hyvän mielen itselleenkin.
Nyt taidan tuonne keittiön ilmapiiriin siirtyä ja sitä jokapäiväistä puuhaa, ruuan laittamista harrastaa, uunin laitan lämpenemään ja parin tunnin päästä nautin tuloksista, enpäs kerrokaan mitä teen;)
Iloa päiväänne!Ei ketään kiinnosta mitä syöt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta mitä syöt.
Samoin ketään ei kiinnosta sinun typerän kiukkuiset kommenttisi.
Talvella on hyvää lauhduttaa aivoja vaikka hangessa, kokeile vaikka vuorokauden
ensialkuun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta lauantaiaamun räntäsateeseen, suruvoittoiseen näkymään.
Miljoonaruusua kuuluu radiosta, ehkä minun makuista musiikkia tuokin, ei lempikappale, mutta kuitenkin kiva kuunnella ja laulaa mukana.
En katsele noita nykyisiä laulukilpailuita, eivät anna hyvää mieltä, olen vanhan musiikin ihailija, operetti, elokuva ja iskelmämusiikki minulle mieltä ylentää.
Esimerkkinä Keinu kanssani, tokko nykymusiikin kuuntelijat edes tuntevat tätä, vieläkin saa hyrinää sielussa, menimme kihloihin kappaleen syntyaikoina.
Siihen aikaan tanssiminenkin oli tanssia, ei mitään nytkyttelyä, voivoi taisi mummon päästä vauhtiin, lopetan, etten saa ketään hermostumaan.
Maailma muuttuu ja kaikessa sen huomaa, paremmaksiko, ehkä niinkin.
Taas huomasin kirjautumisen jääneen, mutta en jaksa uusia aloitusta, menköön näin, hil-la harmittelee.
Korppikselle toivotan jatkuvaa onnistumista kaiken suhteen, paranemisessa hyvä mieliala paljon auttaa.
Eihän kohtaloa vastaan kannata kapinoida tyynesti on paras ottaa vastoinkäymisetkin kuten sanot.
Tuo kehuminen sanana on jäänyt soimaan ja siitä puhetta riittää, mitenkä voisi tyytyväisyyttä viesteihin osoittaa jos hyvää mieltä niistä saa, kuin myönteisesti kommentoiden, ihmettelen.
Myönnän sen, että varoen on sanansa aseteltava, kun yrittäenkin sitä, aina löytyy moitittavaa.
Parasta kai olisi antaa tulla täydellä, riidellä ja kiukutella, mutta kaikki ei siihen pysty, onneksi.
Itselläni ei ole pienintäkään halua pahaa mieltä tuottaa, tarkoitus on vastailla ja tyytyväinen olla kaikesta myönteisestä, jos aihetta löytyy, myös kielteisestä.
Joskushan kaikki loppuu, niin Nojatuolikin, se on sitten sen ajan murhe, nyt kirjoittamaan kaikki joilla joku asia on kerrottavana, vaikka kaurapuuron keitto;)
Jos elämä onnellisena sujuu, kun tänne voi purkautua, kai se on sen väärti, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tätä samaahan se on päivästä toiseen, vaikea on muuta keksiä, kun virikkeet on vähissä, siksi odotan mukavia viestejä, joihin vastaten saa hyvän mielen itselleenkin.
Nyt taidan tuonne keittiön ilmapiiriin siirtyä ja sitä jokapäiväistä puuhaa, ruuan laittamista harrastaa, uunin laitan lämpenemään ja parin tunnin päästä nautin tuloksista, enpäs kerrokaan mitä teen;)
Iloa päiväänne!Ensimmäinen peukutus on aina oma eihän nimettömät voi toisiaan
edes kehua tai kiittää, heti on joku rekattu sekasorron tekijä joka paikkaan tietoja jakamaan.
kehuja vaan, kyllä siitä taas paranee Anonyymi kirjoitti:
Huomenta lauantaiaamun räntäsateeseen, suruvoittoiseen näkymään.
Miljoonaruusua kuuluu radiosta, ehkä minun makuista musiikkia tuokin, ei lempikappale, mutta kuitenkin kiva kuunnella ja laulaa mukana.
En katsele noita nykyisiä laulukilpailuita, eivät anna hyvää mieltä, olen vanhan musiikin ihailija, operetti, elokuva ja iskelmämusiikki minulle mieltä ylentää.
Esimerkkinä Keinu kanssani, tokko nykymusiikin kuuntelijat edes tuntevat tätä, vieläkin saa hyrinää sielussa, menimme kihloihin kappaleen syntyaikoina.
Siihen aikaan tanssiminenkin oli tanssia, ei mitään nytkyttelyä, voivoi taisi mummon päästä vauhtiin, lopetan, etten saa ketään hermostumaan.
Maailma muuttuu ja kaikessa sen huomaa, paremmaksiko, ehkä niinkin.
Taas huomasin kirjautumisen jääneen, mutta en jaksa uusia aloitusta, menköön näin, hil-la harmittelee.
Korppikselle toivotan jatkuvaa onnistumista kaiken suhteen, paranemisessa hyvä mieliala paljon auttaa.
Eihän kohtaloa vastaan kannata kapinoida tyynesti on paras ottaa vastoinkäymisetkin kuten sanot.
Tuo kehuminen sanana on jäänyt soimaan ja siitä puhetta riittää, mitenkä voisi tyytyväisyyttä viesteihin osoittaa jos hyvää mieltä niistä saa, kuin myönteisesti kommentoiden, ihmettelen.
Myönnän sen, että varoen on sanansa aseteltava, kun yrittäenkin sitä, aina löytyy moitittavaa.
Parasta kai olisi antaa tulla täydellä, riidellä ja kiukutella, mutta kaikki ei siihen pysty, onneksi.
Itselläni ei ole pienintäkään halua pahaa mieltä tuottaa, tarkoitus on vastailla ja tyytyväinen olla kaikesta myönteisestä, jos aihetta löytyy, myös kielteisestä.
Joskushan kaikki loppuu, niin Nojatuolikin, se on sitten sen ajan murhe, nyt kirjoittamaan kaikki joilla joku asia on kerrottavana, vaikka kaurapuuron keitto;)
Jos elämä onnellisena sujuu, kun tänne voi purkautua, kai se on sen väärti, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tätä samaahan se on päivästä toiseen, vaikea on muuta keksiä, kun virikkeet on vähissä, siksi odotan mukavia viestejä, joihin vastaten saa hyvän mielen itselleenkin.
Nyt taidan tuonne keittiön ilmapiiriin siirtyä ja sitä jokapäiväistä puuhaa, ruuan laittamista harrastaa, uunin laitan lämpenemään ja parin tunnin päästä nautin tuloksista, enpäs kerrokaan mitä teen;)
Iloa päiväänne!"Illankorvaa" - niihän se Eliaanan ilmeikäs tervehdys taisi kuulua?
Näin se taitaa mennä kuin Hil-la kuvasi: tutut aiheet: sanomisista ja sanomatta jättämisestä - ja tietysti vielä niistä virhesanomisista..))
Yhtä kaikki, eiköhän jokainen viesti kuitenkin ole todiste siitä, että mukana tahdotaan olla, yhteydessä toisiimme - kukin luontonsa mukaan. Sille ei kai oikein mitään voi, että tuo toinen kirjoittaja ei ole kuin minä, eikä hänen opettamisensa oikein tahdo onnistua..))
Siltikin, me voimme mielestäni - ihan opettamatta - oppia toisiltamme vaikka sitä malttia ja huomaavaisuutta. Siihen on täällä monta hyvää opastajaa, Hil-la ensi sijassa (tulikohan nyt kehu ?)...))
Toinen vaihtoehto on tietysti tuo, mihin Hil-lakin viittasi: antaa vaan tulla täydeltä laidalta, MINULLA on siihen OIKEUS, sananvapaus koskee kaikkia.
Tosin olen ollut huomaavinani, että ihan viime aikoina eri tahot ovat alkaneet perätä tämän oikeuden rajoittamista ja ainakin vastuullisuutta ja toisen kuuntelemisen tärkeyttä.
Täälläkin on mielestäni havaittavissa, että nuoremmista ikäryhmistä tullaan tänne, koska täällä on "rauhallisempaa". Samasta syystä tulin itsekin tänne, ali-ikäisenä kuten pari muutakin ahkeraa kirjoittajaa.
Eli kai tästä voisi päätellä, että täällä nuo "hyvät tavat" ovat sittenkin paremmin sisäistettyjä kuin nuoremmilla ? Tästä olisi hyvä jatkaa ?..))
Nojatuolin merkitys on mielestäni myös isompi kuin äkkiseltään ajattelisi. Se on tuonut tähän osioon jatkuvuuden, minkä merkitystä ei myöskään heti huomata. Tällaisena aikana, mikä pakottaa meidätkin jatkuvien muutosten kurimukseen se on mielestäni tervehdyttävä vastavoima sille - kiireelle ja levottomuudelle.
Kun tuota kritiikkiä, pilkkaakin, esiintyy Nojatuolia kohtaan, se koskee useimmiten tuttuja aihepiirejä, meidän kaikkien arkea, missä tietysti on jo näitä vakiintuneita rutiineja ja lisäksi terveys tai sen puute, ovat meille yhteisiä, eivätkä tietysti juuri kiinnosta nuorempia. Niin että täällä tuo vertaisuus, vertaistuki, on sisäänkirjoitettu, yhteinen nimittäjä meille kaikille.
Itsellänikin on aikoja, jolloin se "oikea elämä" vaatii kaikki voimavarat eikä Nojatuoliin aina "ehdi" - kiitos vain kaipaajat ja kahville kutsujat..)). Silti Nojatuolille on aina "paikka" ja se pysyy mielessä yhteisönä, joka on mukana elämässä, jonka tapahtumia tahtoo seurata. Ellei muuten niin lukijana.
Joskus pitempi poissaolo tulee ihan siitä, ettei ole "mitään sanottavaa", ei innostu eikä innoitu mistään. Tällä hetkellä veljen lähtö oli luultavasti se syy, mikä tuon innottomuuden laukaisi, eikä siihen välttämättä tarvitse niinkään isoa asiaa.
Tuollaisessa tilanteessa, toisen/toisten kirjoittajien huomio, muistaminen, kyllä palauttaa uskoa siihen, että omalla mukanaololla voisi olla jokin merkitys jollekulle.
Eli kyllä itse kannatan vaikka sitä kehumistakin, mieluummin kuin ilmaisemattomuutta. Ellei koskaan saa palautetta mukana olostaan, niin miksi sitä jatkaisi ? Eikä sen tarvitse olla mitään sen isompaa. Ainakin minulle riittää kannustukseksi vaikka se plussa kommenttina..)) Siitä saatan päätellä, että joku on ainakin lukenut viestin eikä ole siitä huonoa tykännyt.
Positiivisuudesta oli puhe. Itse koen, että vanhetessa nuokin vastaparit, myönteisyys ja kielteisyys alkavat lähestyä toisiaan, erottamattomia ne ovat ja jommankumman kieltäminen sumentaa kokonaisuuden näkemistä.
Kyllä kannatan sitä pyöreätä pöytää, Anon 14.54 ehdotuksen mukaisesti. Jos vielä saadaan Hil-la sen tottuneesti kattamaan, niin mikä meillä on ollessa - negatiiviset ja positiiviset sulassa sovussa...))
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille,
demeter1
- Anonyymi
Demellä on varmaan kiireitä kun ei ole pitkiin näkynyt. Nyt kaipaisi hänen mukavaa seuraansa. Jospa päiväkahville ilmaantuisi, hain Cittarin paistopisteedtä tuoreita korvapuusteja, otin varalta 6 kpl.
- Anonyymi
Minäkin kiehautin just päiväkahvit. Omppupiirakka loppui, mutta pakastimesta löytyi jäätelöpuikkoja.
Demeter olisi kyllä fiksua ja huumorintajuista kahviseuraa. Ehkä Hillakin joutaisi jo huilaamaan hetken. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minäkin kiehautin just päiväkahvit. Omppupiirakka loppui, mutta pakastimesta löytyi jäätelöpuikkoja.
Demeter olisi kyllä fiksua ja huumorintajuista kahviseuraa. Ehkä Hillakin joutaisi jo huilaamaan hetken.eikös kateta suuri pyöreä pöytä ja kahvitellaan kuin kahvipirtissä aikoinaan aamuisi ☕️🍩🍪
Iltapäiväkahvit minäkin tiputteli, ostin sellaisen pullan, kun pistaasikierre.
Enpä ole ennen sellaista ostanutkaan, mutta hyvää oli.
Ja, voi tuhannen tulimmaista minkä teki.
Hiukan se jo viiveellä lähti, kun pihasta starttasin ja sitten se teki lakon.
Siellä se seisoo nyt S-marketin parkkipaikalla. Tietysti viikonloppu, ei ole korjaamon pojatkaan töissä.
Kaksi kassia oli, onneksi en ihan paljon ostanut. Matkaa jotain 1 ja puol km.
Siinä tuumin, että tilaanko taksin.
No en hiidessä tilaa, kävelen, jos matkalle hyydyn, tilaan sitten, kun on känny mukana.
Hyvinhän se sujui, vaan vähän oikea käden hauista juimii.
Kaipa se ens viikolla hoituu, eipä mitään menoa nyt pisemmälle ole.
Tokmanni on tuossa lähenpänä ja siellä on ruoka puolikin. Kaikkea saa ja reppu selkään, niin ei rasitu kädetkään.- Anonyymi
Jaa, akku on sökö.
Olisit pyytänyt töntövoimia käyntiinsaamista varten ja ajanut akkukaupan pihaan.
Olisivat vaihtaneet siihen uuden akun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa, akku on sökö.
Olisit pyytänyt töntövoimia käyntiinsaamista varten ja ajanut akkukaupan pihaan.
Olisivat vaihtaneet siihen uuden akun.Kaikki hyvin, kun hoksasit kirjoittaa tänne. Heti tuli apu. Palsta ei jätä ketään ilman ohjeita!
Niin helppoa olisi ollut pyytää työntöapua, ja nyt kävelit turhaan tavaroinesi. Huokaus. Anonyymi kirjoitti:
Kaikki hyvin, kun hoksasit kirjoittaa tänne. Heti tuli apu. Palsta ei jätä ketään ilman ohjeita!
Niin helppoa olisi ollut pyytää työntöapua, ja nyt kävelit turhaan tavaroinesi. Huokaus.Rauhaisaa sunnuntaiaamupäivää, vesisade taitaa lopetella ja kirkkaus taivaalla lisääntyy.
Lumet joita viimepäivinä aurailtiin on taas katomassa, aika merkillinen on tämä tammikuu.
Ihmettelyä ja päivittelyä siitä saa aina kohdatessa jonkun, säällä on aina helppo aloittaa keskustelu, niin palstallakin.
Terveyden tai sairauksien kertoma toinen varma aihe, mikä aina saa sanallisen annin syttymään, tuttu myös palstalla.
Tämä asia ei ollenkaan huono asia ole, palstalla ketjut antaa siihen mahdollisuuden ja näin helpotusta yksinäisillekin kertoa huolistaan ja iloistaan.
Nojatuolissa on toivomuskin näitä jokapäiväisiä huoliakin purkaa, eli elämäämme arjen askareissa ja touhuissa, siihen arkeen kuuluu myös sairauksien aiheuttamat vaivat.
Jaettu huoli on helpotusta antavaa, vaikka tänne ketjuun niitä kertoilee, aina on jollain jotain helpotukseksi tarjottavaa.
No niin, sitten niihin arjen asioihin, mitä tarjoilin viime viestissä, eli ruokapuolen kerrontaa.
Yritin hieman huumoria aikaan saada ja sainpa mukaan ainakin yhden myönteisen ja yhden kielteisen vastauksen.
Sinulle ano kuiskaan, että aivan jokapäiväisiä oli ruokani mitkä uuniin joutuivat, peruna ja kaalilaatikko, kerran kuussa mielitekoni näin toteutan.
Sinulle joka et jaksa kiinnostua syömisistäni, luulen, että jos nuo ruuat eteesi laittaisin, jopa ääni kellossa muuttuisi, voisit hyvinkin kiinnostusta tuntea;)
Oli helpottavaa nähdä demeterin viesti, pitkän tuntuinen oli hiljaisuutesi, mutta hyvin ymmärrän huoliesi määrän , veljesi kohdalla ja monet muut päiviin kuuluvat asiat. voimia toivon olevan aina vaan jaksamisiin.
En ihmettele, että sinua kaivataan, viestisi on niin paljon sisältöä sisältäviä ja ajatuksia antavia, niitä minäkin mielelläni luen.
Minulta ei taida enää saada mitään vastaavaa, aika minkä mukana olen ollut on todella pitkä ja uusiintuminen joka asian kohdalla on hidasta, en ihmettele anon ehkä hyvää tarkoittavaa lepoa kohdalleni, aina ei itse osaa huomata samaa toistelevansa.
Jos joka toinen aamu kurkkasin olisiko se parempi?
Ehkä kuitenkin entiseen tyyliin jatkan ja uskon jonkun kirjoittamani lukevan, yritän mukana pysyä aina vaan.
Tuota kiitoksen (tai moitteen) antamista toivon kaikkien kirjoittajien kohdalle, jokaisen viesti on tärkeä ja varmaan lukijoita aina riittää.
Noista neuvoista mitä Eliaana sai autonsa hyytymiseen kohdalle on juuri se apu mitä voimme saada kaikkien asioiden kohdalla, kun rakentavasti kirjoitellaan, siinäkin Nojatuoli on oiva ketju, niitä arjen niksejä huomioitavaksi.
Avun saaminen ei kai ollut mahdollinen tässä kohden, mutta hyvin Eliaan selvisi, ja lenkki tuli tehtyä, jospa käsikin tuon vaivansa parantelee.
Ano 7,45 näinhän ketjussa toimitaan ja sinä sen osasit hyvin esiin tuoda., kiitokset vaan kaikille myötäelämässä tukena olevat., aina ei vaan satu ne auttajat kohdalle.
Tuo pyöreä pöytä hyvä ehdotus, mutta jospa minä en puuhamiehenä toimi, ne ajat on ohi, kun pöytiäkin katoin.
Voitaisiin kokoontua todella vaikka pöydän ympärille miettimään, miten parhaiten saataisiin ketjuun eloa ja vaihtelua.
Neuvottelut on tämän päivän puheenaiheet, miksi ei ideoita voitasi ketjuummekin kerätä, ei jäisi yksin aloittajan ja muutaman muun puhumiseksi, aloituksen mielelläni teen, mutta muuten voisin sivusta seurata ja käsiäni taputella.
Nuo Cittarin korvapuustit kaikille varmaan maistuisi;)
No taitaa taas tältä aamulta riittää, voikaa hyvin ja nauttikaa tavallanne sunnuntaipäivästä !Anonyymi kirjoitti:
Kaikki hyvin, kun hoksasit kirjoittaa tänne. Heti tuli apu. Palsta ei jätä ketään ilman ohjeita!
Niin helppoa olisi ollut pyytää työntöapua, ja nyt kävelit turhaan tavaroinesi. Huokaus.Kunpa se olisikin ollut niin helppoa.
Mutkun virtanen ei ollut hukassa, starttimoottori vain sanoi, että klop.
Tuossa on tien toisella puolen autokorjaamo, aamulla meen sinne, kyllä pojat homman hoitaa.
Ihan hiki tuli, kun kissan kanssa leikin, vetelin nauhaa perässä ja kissa saalisti.Hil-la kirjoitti:
Rauhaisaa sunnuntaiaamupäivää, vesisade taitaa lopetella ja kirkkaus taivaalla lisääntyy.
Lumet joita viimepäivinä aurailtiin on taas katomassa, aika merkillinen on tämä tammikuu.
Ihmettelyä ja päivittelyä siitä saa aina kohdatessa jonkun, säällä on aina helppo aloittaa keskustelu, niin palstallakin.
Terveyden tai sairauksien kertoma toinen varma aihe, mikä aina saa sanallisen annin syttymään, tuttu myös palstalla.
Tämä asia ei ollenkaan huono asia ole, palstalla ketjut antaa siihen mahdollisuuden ja näin helpotusta yksinäisillekin kertoa huolistaan ja iloistaan.
Nojatuolissa on toivomuskin näitä jokapäiväisiä huoliakin purkaa, eli elämäämme arjen askareissa ja touhuissa, siihen arkeen kuuluu myös sairauksien aiheuttamat vaivat.
Jaettu huoli on helpotusta antavaa, vaikka tänne ketjuun niitä kertoilee, aina on jollain jotain helpotukseksi tarjottavaa.
No niin, sitten niihin arjen asioihin, mitä tarjoilin viime viestissä, eli ruokapuolen kerrontaa.
Yritin hieman huumoria aikaan saada ja sainpa mukaan ainakin yhden myönteisen ja yhden kielteisen vastauksen.
Sinulle ano kuiskaan, että aivan jokapäiväisiä oli ruokani mitkä uuniin joutuivat, peruna ja kaalilaatikko, kerran kuussa mielitekoni näin toteutan.
Sinulle joka et jaksa kiinnostua syömisistäni, luulen, että jos nuo ruuat eteesi laittaisin, jopa ääni kellossa muuttuisi, voisit hyvinkin kiinnostusta tuntea;)
Oli helpottavaa nähdä demeterin viesti, pitkän tuntuinen oli hiljaisuutesi, mutta hyvin ymmärrän huoliesi määrän , veljesi kohdalla ja monet muut päiviin kuuluvat asiat. voimia toivon olevan aina vaan jaksamisiin.
En ihmettele, että sinua kaivataan, viestisi on niin paljon sisältöä sisältäviä ja ajatuksia antavia, niitä minäkin mielelläni luen.
Minulta ei taida enää saada mitään vastaavaa, aika minkä mukana olen ollut on todella pitkä ja uusiintuminen joka asian kohdalla on hidasta, en ihmettele anon ehkä hyvää tarkoittavaa lepoa kohdalleni, aina ei itse osaa huomata samaa toistelevansa.
Jos joka toinen aamu kurkkasin olisiko se parempi?
Ehkä kuitenkin entiseen tyyliin jatkan ja uskon jonkun kirjoittamani lukevan, yritän mukana pysyä aina vaan.
Tuota kiitoksen (tai moitteen) antamista toivon kaikkien kirjoittajien kohdalle, jokaisen viesti on tärkeä ja varmaan lukijoita aina riittää.
Noista neuvoista mitä Eliaana sai autonsa hyytymiseen kohdalle on juuri se apu mitä voimme saada kaikkien asioiden kohdalla, kun rakentavasti kirjoitellaan, siinäkin Nojatuoli on oiva ketju, niitä arjen niksejä huomioitavaksi.
Avun saaminen ei kai ollut mahdollinen tässä kohden, mutta hyvin Eliaan selvisi, ja lenkki tuli tehtyä, jospa käsikin tuon vaivansa parantelee.
Ano 7,45 näinhän ketjussa toimitaan ja sinä sen osasit hyvin esiin tuoda., kiitokset vaan kaikille myötäelämässä tukena olevat., aina ei vaan satu ne auttajat kohdalle.
Tuo pyöreä pöytä hyvä ehdotus, mutta jospa minä en puuhamiehenä toimi, ne ajat on ohi, kun pöytiäkin katoin.
Voitaisiin kokoontua todella vaikka pöydän ympärille miettimään, miten parhaiten saataisiin ketjuun eloa ja vaihtelua.
Neuvottelut on tämän päivän puheenaiheet, miksi ei ideoita voitasi ketjuummekin kerätä, ei jäisi yksin aloittajan ja muutaman muun puhumiseksi, aloituksen mielelläni teen, mutta muuten voisin sivusta seurata ja käsiäni taputella.
Nuo Cittarin korvapuustit kaikille varmaan maistuisi;)
No taitaa taas tältä aamulta riittää, voikaa hyvin ja nauttikaa tavallanne sunnuntaipäivästä !Samaa huojennusta minäkin koen joka aamu, kun näen Hil-lan nimmarin ruudulla - hän ei ole meitä hylännyt..))
Samoja asioitahan me kaikki toistamme - jos niin tahtoo nähdä - jos meitä mitataan sisällöntuottajien mittarilla. Minusta meitä tulisi mitata läsnäololla ja sen laadulla, sillä miten suhtaudumme toisiimme, vaikutamme yhteiseen ilmapiiriin.
Kun keskustelupalstalla ollaan...
Kyllä toivon Hil-la, että jaksaisit edelleen tehdä tuon aamunavauksesi. Uskon että sillä on iso merkitys - ainakin meille yksineläjille.
Ellei muilta irtoa tarinaa, siihenhän voi olla monia syitä, eikä yksikään johdu sinusta..))
Hiljaisia aikoja on ollut siinä kuin riitaisiakin.
Voin vain kuvitella miten paljon Nojatuoli/Kahvipirtti on vuosien aikana muuttunut - kuten yleinen keskustelukulttuurikin. Näivettynyt varmasti, entiseen verrattuna, mutta Ramoona kirjoitti nätisti tuostakin: että me olemme vielä samat, meillä on annettavaa ja kerrottavaa. pidetään siitä kiinni..))
demeter1- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Samaa huojennusta minäkin koen joka aamu, kun näen Hil-lan nimmarin ruudulla - hän ei ole meitä hylännyt..))
Samoja asioitahan me kaikki toistamme - jos niin tahtoo nähdä - jos meitä mitataan sisällöntuottajien mittarilla. Minusta meitä tulisi mitata läsnäololla ja sen laadulla, sillä miten suhtaudumme toisiimme, vaikutamme yhteiseen ilmapiiriin.
Kun keskustelupalstalla ollaan...
Kyllä toivon Hil-la, että jaksaisit edelleen tehdä tuon aamunavauksesi. Uskon että sillä on iso merkitys - ainakin meille yksineläjille.
Ellei muilta irtoa tarinaa, siihenhän voi olla monia syitä, eikä yksikään johdu sinusta..))
Hiljaisia aikoja on ollut siinä kuin riitaisiakin.
Voin vain kuvitella miten paljon Nojatuoli/Kahvipirtti on vuosien aikana muuttunut - kuten yleinen keskustelukulttuurikin. Näivettynyt varmasti, entiseen verrattuna, mutta Ramoona kirjoitti nätisti tuostakin: että me olemme vielä samat, meillä on annettavaa ja kerrottavaa. pidetään siitä kiinni..))
demeter1Nojatuoliin on mukava istahtaa, vaikka ei olisi päivän mittaan tapahtunut mitään mainittavaa. Saahan sitä tikustakin asiaa, jos oikein yrittää.
On hyvä fiilis, kun tutut nimmarit ovat herännet ja ottavat osaa omilla viesteillään.
On olo, että kuuluu joukkoon.
Aina ei sanottavaa löydy, ja silloin kannattaa vain lueskella uutisia netistä ja jättää kirjoittelu seuraavaan päivään. Muuten saattaa hermostua kommentteihin, joissa käsitellään aiheita, jotka nostattavat sapen maun kielelle.
Joskus tekisi mieli pohtia syntyjä syviä, mutta se on yhtä riskialtista kuin huumorikin. Tulee lunta tupaan herkästi.
Meillä oli kaukolämmössä ongelmia muutamana päivänä. Eilen kävi huoltomiehet, nyt on lämmin taas.
Lähiomainen on haurastunut entisestään. Oli sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi 3 vk. sitten, ja tänään joutui uudelleen. Kuumeeton kun on, ei tautia huomata, mutta kun oli kaatunut huoneessaan, auttajat totesivat, että nyt on päivystyskeikka edessä. Sieltä siirrettiin osastolle.
Promesan jahkailut kiukuttavat joka päivä yhä enemmän. Tekisi mieli marssia paikalle ja sanoa tiukasti pari sanaa.
Mkr.
Alajuoksulla paistaa aurinko, nyt jo puidenlatvojen yläpuolella ja sunnuntaiaamu on levollinen ja verkkaisa, kuten vanhusten elämään kuuluukin.
Pyykkiä koneessa pesutuvalla saunarakennuksessa, termoskannullinen kahvia keittiössä ja harakat ja naakat hyppivät pihalla, lumet ovat lähteneet jo melkein kokonaan ja sää on ihan keväinen. Jäälle olen lähdössä kävelemään piene lenkin rannan tuntumassa, kunhan aurinko on korkeimmillaan, koska tätä menoa alkaa virtakohta kauempana saarien tuntumassa avautua pian ja sitten sinne tulevat ne joutsenet pesimään...
Arki ja arjen puuhat ovat lähes samat kaikille ikäisillemme, riippuen tietenkin kunnosta ja perheen koosta. Eipä tässä meillekään mitään uutta ja mullistavaa ole tapahtunut, rutiinit istuvat tiukasti ja aamuisin on usein se tunne että miksi yleensäkään noususisin enää sängystä, kun kaikki oleellinen on jo tehty.
Toissapäivänä olin kylässä tyttären luona ja kommentoin että minulle on ehdotettu että perustaisin oman yrityksen, kun kirjailijavierailujen palkkioiden tilitys yksityishenkilölle on monimutkaista ja palkkiot jäävät usein saamatta, samoin matkakorvaukset.
Laiskastihan minä vierailen, mutta useimmat omakustannekirjailijat ovat perustaneet oman yrityksen, juuri käytännön syistä, vaikka ei siellä montaa äyriä liikkuisikaan. Tytär oli eri mieltä sanoi että älä edes ajattele sellaista, sinun iässäsi, nauti vain siitä ettei ole velvollisuuksia , mutta tyttärenpoika oli eri mieltä, hän sanoi että ihan hyvä idea.
Onhan minunkin elämäni hidastunut ihan viime vuosienkin aikana, mutta liikuntarajoitteita ei ole ja muisti pelaa, ainoa mikä vaivaa on lonkan nivel joka aika ajoittain muistuttaa minua siitä että näilläkin jaloilla on taaperrettu sekä ylä-että alamäkiä. Saan olla kiitolline siitä, että kroppa toimii, aistit toimivat ja nuppikin vielä kohtalaisen kirkas.
Kyllä minä luen aina nojatuolin pakinat ensimmäisenä aamukahvin kanssa, monta hyvää kirjoittajaa, monta hyvää ajatusta ja mietteitä, jatka toki Hil-la joka aamuisia päivityksiäsi, samoin kaikki muutkin.
Minulla on hieman eri filosofia näistä aloituksista, HIl-la, katson että aloitus, etenkin tällainen joka on ollut niin monta vuotta vakio palstalla kaipaa keveällä kädellä "paimentamista" tai ainakin aloittajan aktiivista osallistumista keskusteluun. Se siivittää keskustelua, antaa ryhtiä ja yhteisöllisyyttä keskusteluun.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa,
P.- Anonyymi
Pulu. Taas olet muita ylimielisesti opettamassa, tällä kertaa Hillaa joka on jo yli 20 v hienosti vetänyt omaa ketjua. Hilla osaa suurella sydämellä empaattisesti kohdata niin rekatut kuin anot. Hallinnoi itse omia ketjujasi millaisella kädellä haluat, mutta anna Hillan olla rauhassa! Koita se kateutesi jotenkin saada jo kuriin !!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pulu. Taas olet muita ylimielisesti opettamassa, tällä kertaa Hillaa joka on jo yli 20 v hienosti vetänyt omaa ketjua. Hilla osaa suurella sydämellä empaattisesti kohdata niin rekatut kuin anot. Hallinnoi itse omia ketjujasi millaisella kädellä haluat, mutta anna Hillan olla rauhassa! Koita se kateutesi jotenkin saada jo kuriin !!!
Minusta tämä on asiaton kommentti.
Anonyymi kirjoitti:
Pulu. Taas olet muita ylimielisesti opettamassa, tällä kertaa Hillaa joka on jo yli 20 v hienosti vetänyt omaa ketjua. Hilla osaa suurella sydämellä empaattisesti kohdata niin rekatut kuin anot. Hallinnoi itse omia ketjujasi millaisella kädellä haluat, mutta anna Hillan olla rauhassa! Koita se kateutesi jotenkin saada jo kuriin !!!
Koita sinäkin pysyä erossa muiden välisestä keskustelusta johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa.
En usko vähääkään, että Hil-la panee pahakseen jos kerron hänelle omia ajatuksiani kuten minäkään en pane pahakseni hänen mielipiteitään. Meidän välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja kunnioitus, jota sinä et näytä edes ymmärtävän. Haluat vain sekoittaa pakkaa ja häiritä muita.En minäkään tahtoisi alkaa mestaroida Hil-lan ketjua. Paloma. Hänen läsnäolonsa, avarasydämisyytensä ja kiinnostuksensa toisia kirjoittajia kohtaan on niin ainutlaatuista, että se riittää, ainakin minulle...
Palomalle väliaikatiedotus: olen kohta loppumetreillä Valkohaikaran kanssa. Olen haltioitunut siitä. Jos sinulla olisi ollut kirjalle kustantaja ja sen levikkikanavat se olisi kyllä noussut tilastojen kärkeen. Kirjoitan siitä enemmän myöhemmin...- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Koita sinäkin pysyä erossa muiden välisestä keskustelusta johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa.
En usko vähääkään, että Hil-la panee pahakseen jos kerron hänelle omia ajatuksiani kuten minäkään en pane pahakseni hänen mielipiteitään. Meidän välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja kunnioitus, jota sinä et näytä edes ymmärtävän. Haluat vain sekoittaa pakkaa ja häiritä muita.Millä oikeudella sinä kommentoit Hillan kirjoitukseen, jos ei sinun kirjoitusta saa kommentoida.
Ylhäällä lukee, että tämä on keskustelupalsta. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Koita sinäkin pysyä erossa muiden välisestä keskustelusta johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa.
En usko vähääkään, että Hil-la panee pahakseen jos kerron hänelle omia ajatuksiani kuten minäkään en pane pahakseni hänen mielipiteitään. Meidän välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja kunnioitus, jota sinä et näytä edes ymmärtävän. Haluat vain sekoittaa pakkaa ja häiritä muita.Täällä ei ole kahdenkeskisiä keskusteluja, vaan kaikki saa kommentoida kaikkia viestejä! Pysy siellä facessasi kahdenkesken puhumassa niin saat mieleisiä vastauksia!
Onkohan Hilla samaa mieltä, että teidän välillä on luottamus ja kunnioitus. Oma kommenttisi osoittaa että se olet nimenomaan sinä joka ei tiedä mitä keskinäinen luottamus jakunnioitus on. Kehtaatkin noin solvata kirjoittajaa, joka ihan aiheellisesti näpäytti sinua kun puutuit Hillan tapaan hoitaa ketjuaan.. Anonyymi kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kommentoit Hillan kirjoitukseen, jos ei sinun kirjoitusta saa kommentoida.
Ylhäällä lukee, että tämä on keskustelupalsta.Osoitin kuitenkin sanani suoraan Hil-lalle, mikä tekee siitä kahdenkeskisen keskustelun, elikkä dialogin.
Kyllä kirjoituksiani saa vapaasti kommentoida, kuka tahansa, mutta ei ole hyvien tapojen mukaista sekaantua kahden henkilön väliseen keskusteluun, ellei ole alunperin osallisena siinä.
Olemme Hil'lan kanssa kirjoitelleet saoilla palstoilla, samoissa aloituksissa parikymmentä vuotta ja luulen että se molemminpuolinen kunnioitus on ansaittua.Anonyymi kirjoitti:
Täällä ei ole kahdenkeskisiä keskusteluja, vaan kaikki saa kommentoida kaikkia viestejä! Pysy siellä facessasi kahdenkesken puhumassa niin saat mieleisiä vastauksia!
Onkohan Hilla samaa mieltä, että teidän välillä on luottamus ja kunnioitus. Oma kommenttisi osoittaa että se olet nimenomaan sinä joka ei tiedä mitä keskinäinen luottamus jakunnioitus on. Kehtaatkin noin solvata kirjoittajaa, joka ihan aiheellisesti näpäytti sinua kun puutuit Hillan tapaan hoitaa ketjuaan..Ellet ole Hil-la (jota en minäkään usko) niin älä mene asettumaan kenenkään muun mokkasiineihin.
Jos Hil-la olisi pahastunut kirjoituksestani (joka kuitenkaan ei ollut kriittinen, ainoastaan vertailua kahden pitkäaikaisen kirjoittajan ja aloitteentekijän vetämistyylien välillä, ilman "mestarointia") niin hän osaa itsekin ottaa siihen kantaa .
Mitään "solvausta" siinä edellisessä kommentissani ei ollut, mutta sinä ano 14:34 loukkaat ja solvaat minua täysin aiheettomasti ja asiasta joka ei sinulle kuulu.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Osoitin kuitenkin sanani suoraan Hil-lalle, mikä tekee siitä kahdenkeskisen keskustelun, elikkä dialogin.
Kyllä kirjoituksiani saa vapaasti kommentoida, kuka tahansa, mutta ei ole hyvien tapojen mukaista sekaantua kahden henkilön väliseen keskusteluun, ellei ole alunperin osallisena siinä.
Olemme Hil'lan kanssa kirjoitelleet saoilla palstoilla, samoissa aloituksissa parikymmentä vuotta ja luulen että se molemminpuolinen kunnioitus on ansaittua.Pidetään tuo Paloma täällä, ettei joka keskustelussa käy seko sekoittamassa.
Joillakin tuo omaa ääni on niin rakas! demeter1 kirjoitti:
En minäkään tahtoisi alkaa mestaroida Hil-lan ketjua. Paloma. Hänen läsnäolonsa, avarasydämisyytensä ja kiinnostuksensa toisia kirjoittajia kohtaan on niin ainutlaatuista, että se riittää, ainakin minulle...
Palomalle väliaikatiedotus: olen kohta loppumetreillä Valkohaikaran kanssa. Olen haltioitunut siitä. Jos sinulla olisi ollut kirjalle kustantaja ja sen levikkikanavat se olisi kyllä noussut tilastojen kärkeen. Kirjoitan siitä enemmän myöhemmin...@demeter 1:
sanasi lämmittävät sydäntäni, kiitos niistä.
Valkohaikara on mielestäni onnistunein kirjoistani, arviot ovat olleet hyvin positiivisia ja lukijapalaute myös. Coachini Maarit Turtiainen sanoi että siinä oli vain yksi vika, se oli liian lyhyt!
Minulla on uuden kirjani "Tulikärpästen polku" työnimenä, julkkarit keväällä Helsingissä. Tervetuloa!Paloma.se01 kirjoitti:
@demeter 1:
sanasi lämmittävät sydäntäni, kiitos niistä.
Valkohaikara on mielestäni onnistunein kirjoistani, arviot ovat olleet hyvin positiivisia ja lukijapalaute myös. Coachini Maarit Turtiainen sanoi että siinä oli vain yksi vika, se oli liian lyhyt!
Minulla on uuden kirjani "Tulikärpästen polku" työnimenä, julkkarit keväällä Helsingissä. Tervetuloa!Heh, sama ajatus tuli minunkin mieleeni, Paloma: tarina olisi saanut jatkua. Toisaalta, tällaisena se oli eheä kokonaisuus. Monipohjainen kun oli, lisäsivut olisivat ehkä vain hajottaneet rakennetta, vieneet intensiteettiä.
Ja tuo kulttuurinmuutos karjatiloista maaperän ryöstöviljelyyn riisi-, palmuöljy- maissi (?) muutti ilmapiiriä, runous ja laulu katosivat, jäivät vähemmälle ainakin. Ei muutoksen seurauksista olisi niin välittänyt lukeakaan..))
Tarinaa kannatteli vahvasti tuo tavoittamattoman rakkauden teema ja hienosti sen nähtiin
muuttuvan suureksi innoittajaksi Raynaldon musiikin tekemisessä.
Onko tuo tyypillistä etelä-amerikkalaiselle luonteelle: ellei saa mitä tahtoo, pystyy näkemään muita mahdollisuuksia ja taipumaan niille ? Kuten Maritza ensimmäiseen avioliittoonsa ja kirjan naiset uskottomiin macho-puolisoihinsa.
Kaunokirjan tehtävä ei tietenkään ole vastata tällaisiin kysymyksiin, tuli vain mieleen, kun tuo vertaaminen omaan kulttuuriin nousee herkästi pintaan.
Kuten sanoin, iso kustantamo olisi varmasti tehnyt kirjastasi best sellerin. Satu Rämö ja Hildur saivat varmasti lukijoita tuon kirjan "eksotiikan" avulla, sitähän tässäkin kirjassa on ja vielä kaunokirjallisessa muodossa.
Kirjan takakannessa oli esittely kirjallisista töistäsi. Oletpa ollut tuottelias. Kirjojen lisäksi käännöksiä ja järjestötoimintaa... Ilman muuta tulen uuden kirjasi julkistamistilaisuuteen jos se suinkin on mahdollista...
demeter1- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Osoitin kuitenkin sanani suoraan Hil-lalle, mikä tekee siitä kahdenkeskisen keskustelun, elikkä dialogin.
Kyllä kirjoituksiani saa vapaasti kommentoida, kuka tahansa, mutta ei ole hyvien tapojen mukaista sekaantua kahden henkilön väliseen keskusteluun, ellei ole alunperin osallisena siinä.
Olemme Hil'lan kanssa kirjoitelleet saoilla palstoilla, samoissa aloituksissa parikymmentä vuotta ja luulen että se molemminpuolinen kunnioitus on ansaittua.Ihanko totta? Parikymmentä vuotta? 😂😂😂
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
@demeter 1:
sanasi lämmittävät sydäntäni, kiitos niistä.
Valkohaikara on mielestäni onnistunein kirjoistani, arviot ovat olleet hyvin positiivisia ja lukijapalaute myös. Coachini Maarit Turtiainen sanoi että siinä oli vain yksi vika, se oli liian lyhyt!
Minulla on uuden kirjani "Tulikärpästen polku" työnimenä, julkkarit keväällä Helsingissä. Tervetuloa!Älä nyt vain ota tosissasi tuota demeterin liehittelyä ja kehumista. Et kai noin helposti hömpitettävä ole :))))
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihanko totta? Parikymmentä vuotta? 😂😂😂
Ei taida ihan pitää paikkaansa
- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Heh, sama ajatus tuli minunkin mieleeni, Paloma: tarina olisi saanut jatkua. Toisaalta, tällaisena se oli eheä kokonaisuus. Monipohjainen kun oli, lisäsivut olisivat ehkä vain hajottaneet rakennetta, vieneet intensiteettiä.
Ja tuo kulttuurinmuutos karjatiloista maaperän ryöstöviljelyyn riisi-, palmuöljy- maissi (?) muutti ilmapiiriä, runous ja laulu katosivat, jäivät vähemmälle ainakin. Ei muutoksen seurauksista olisi niin välittänyt lukeakaan..))
Tarinaa kannatteli vahvasti tuo tavoittamattoman rakkauden teema ja hienosti sen nähtiin
muuttuvan suureksi innoittajaksi Raynaldon musiikin tekemisessä.
Onko tuo tyypillistä etelä-amerikkalaiselle luonteelle: ellei saa mitä tahtoo, pystyy näkemään muita mahdollisuuksia ja taipumaan niille ? Kuten Maritza ensimmäiseen avioliittoonsa ja kirjan naiset uskottomiin macho-puolisoihinsa.
Kaunokirjan tehtävä ei tietenkään ole vastata tällaisiin kysymyksiin, tuli vain mieleen, kun tuo vertaaminen omaan kulttuuriin nousee herkästi pintaan.
Kuten sanoin, iso kustantamo olisi varmasti tehnyt kirjastasi best sellerin. Satu Rämö ja Hildur saivat varmasti lukijoita tuon kirjan "eksotiikan" avulla, sitähän tässäkin kirjassa on ja vielä kaunokirjallisessa muodossa.
Kirjan takakannessa oli esittely kirjallisista töistäsi. Oletpa ollut tuottelias. Kirjojen lisäksi käännöksiä ja järjestötoimintaa... Ilman muuta tulen uuden kirjasi julkistamistilaisuuteen jos se suinkin on mahdollista...
demeter1Muista nyt paloma , mitä itse olet sanonut tuollaisista aiheettomista kehuista! Ne on manipulaatiota. Ihan selvästi on demellä ketun häntä kainalossa, kaikkien bull shit suodattimet piippaa nyt!!!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muista nyt paloma , mitä itse olet sanonut tuollaisista aiheettomista kehuista! Ne on manipulaatiota. Ihan selvästi on demellä ketun häntä kainalossa, kaikkien bull shit suodattimet piippaa nyt!!!!
ajattelin samaa. viimeisin oli tuo peen ystävän kahtiajaon julistus. eipä tainnut pee antaa deelle tukeaan vaan antoi ne tietenkin koolle. en ole nähnyt peen osoittavan kertaakaan tukeaan deelle vaan päinvastoin.
jo onkin aika deen vähän vedättää.
suattaapi olla manipulointii jiäp nähtäväks - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei taida ihan pitää paikkaansa
No sehän onkin metafora, joita suuret kirjailijat käyttää. Paikkansa pitävyydestä viis!
Anonyymi kirjoitti:
Älä nyt vain ota tosissasi tuota demeterin liehittelyä ja kehumista. Et kai noin helposti hömpitettävä ole :))))
Heh, Anot ! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää..)) Vähän tyhmästi tein, kun otin tuon kirja-asian tänne Nojatuoliin, kirjaketju olisi ollut parempi paikka.
No. Kehut puhuttavat aina. Niiden määrä, laatu ja oikeutus.
Ei kai tuo letkauttelu nyt niin vakavaa ollut ? Minua ainakin nauratti - tuo vedätyssyytös lähinnä..))
Mutta ihan vakavasti: tuo Paloman kirja on helmi. Aloitin sen jo toiseen kertaan, pystyäkseni omaksumaan tiettyjä maantietellisiä faktoja ja tietysti poliittista historiaa. Eivät ne välttämättömiä lukijalle ole, elämystaso avautuu ilman niitäkin...
Että lukuhaasteen heitän kaikille kirjoista kiinnostuneille. Hel-met kirjastosta sain kirjan melko nopeasti.
Vähän täytyy laittaa stoppia omalle lukemiselle, lehtiäkin on kertynyt iso pino. Jonkinlainen perusteellisempi siivouskin olisi vähitellen tehtävä siitä kuolinsiivouksesta puhumattakaan.
Valmiuksia koiranhoitoon on tarkistettava myös. En ajatellut, ettei pentu tietenkään ole vielä sisäsiisti, sitä tulisi käyttää ulkona tämän tästä - ja milloin - ei ole ollenkaan selvää.
Paljon se on kuitenkin jo oppinut: "istu" ja "seuraa", käskyt ovat menneet jakeluun mutta vielä opeteltavaa on rutkasti.
Ulkoilu ja lenkkeily ovat nyt olleet ikävästi katkolla pari päivää, ei vaan ole tehnyt mieli mennä liukastelemaan sateeseen. Samaa on luvassa tänäänkin, mutta yritän silti lähteä metsään.
Mukavaa maanantaina ja viikon alkua kaikille,
demeter1- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ajattelin samaa. viimeisin oli tuo peen ystävän kahtiajaon julistus. eipä tainnut pee antaa deelle tukeaan vaan antoi ne tietenkin koolle. en ole nähnyt peen osoittavan kertaakaan tukeaan deelle vaan päinvastoin.
jo onkin aika deen vähän vedättää.
suattaapi olla manipulointii jiäp nähtäväksMinä olen naakkapukua ompemassa. Laatikosta teen pään, että pystyn muotoilemaan neliskanttiset silmät. Villalangoista virkkaan matoja luikertelemaan päässäni.
Iskulausetta plakaattiini en ole vielä hionut sinne julkkareihin.
"Erakoille oikeus yksinoloon"! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pulu. Taas olet muita ylimielisesti opettamassa, tällä kertaa Hillaa joka on jo yli 20 v hienosti vetänyt omaa ketjua. Hilla osaa suurella sydämellä empaattisesti kohdata niin rekatut kuin anot. Hallinnoi itse omia ketjujasi millaisella kädellä haluat, mutta anna Hillan olla rauhassa! Koita se kateutesi jotenkin saada jo kuriin !!!
Mikä kirjoituksessa on "ylimielistä"?
Mielipide muitten joukossa. Sinullakin on mielipide, Onko se ok?
Jos joku esittää toisen näkemyksen asiasta, loukkaako se sinua? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä kirjoituksessa on "ylimielistä"?
Mielipide muitten joukossa. Sinullakin on mielipide, Onko se ok?
Jos joku esittää toisen näkemyksen asiasta, loukkaako se sinua?Minä ainakin ihmettelen, että jos ei kykene jotakin ketjua lukemaan ilman, että antaa ohjeita
ketjun aloittajalle, miten pitäisi kirjoittaa, niin miksi sitten roikkuu kyseisessä ketjussa.
Tämä ei nyt ollut ensimmäinen kerta, kun hän niitä ohjeita antoi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen naakkapukua ompemassa. Laatikosta teen pään, että pystyn muotoilemaan neliskanttiset silmät. Villalangoista virkkaan matoja luikertelemaan päässäni.
Iskulausetta plakaattiini en ole vielä hionut sinne julkkareihin.
"Erakoille oikeus yksinoloon"!:)) kiinnitys laahukseksi pyrstöösi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen naakkapukua ompemassa. Laatikosta teen pään, että pystyn muotoilemaan neliskanttiset silmät. Villalangoista virkkaan matoja luikertelemaan päässäni.
Iskulausetta plakaattiini en ole vielä hionut sinne julkkareihin.
"Erakoille oikeus yksinoloon"!Minäkin suunnittelen naakkapukua sinne julkkareihin. Värjäsin vänhoja lakanoita mustaksi ja ne on niin hauraitakin jo, että saa revityksi matonkuteen tapaisia suikaleita ikäänkuin siipisulkia ja pyrstöä markkeeraamaan. Masentunut ja negatiivinen olen ja haluan oikeutta olla rauhassa masentunut ilman että pakotetaan kenenkään yhteisölliseen joulupöytään epäterveellisiä suolasia rasvasia pöperöitä syömään. Minäkin hion iskulausetta ja maalaan sitten plakaatin ja ajattelin jopa teettää jossain rintanappeja masisoikeuden puolesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä ainakin ihmettelen, että jos ei kykene jotakin ketjua lukemaan ilman, että antaa ohjeita
ketjun aloittajalle, miten pitäisi kirjoittaa, niin miksi sitten roikkuu kyseisessä ketjussa.
Tämä ei nyt ollut ensimmäinen kerta, kun hän niitä ohjeita antoi.Minä taas muistan hänen toivoneen jotain "äksonia" palstalle, mutta loukkaavin oli ystävänsä "leuhahtaminen" palstalle kattamaan kahvipöydän uudestaan, sillä olihan Ravintolan pitäjä ja osasi paremmin! ???
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minäkin suunnittelen naakkapukua sinne julkkareihin. Värjäsin vänhoja lakanoita mustaksi ja ne on niin hauraitakin jo, että saa revityksi matonkuteen tapaisia suikaleita ikäänkuin siipisulkia ja pyrstöä markkeeraamaan. Masentunut ja negatiivinen olen ja haluan oikeutta olla rauhassa masentunut ilman että pakotetaan kenenkään yhteisölliseen joulupöytään epäterveellisiä suolasia rasvasia pöperöitä syömään. Minäkin hion iskulausetta ja maalaan sitten plakaatin ja ajattelin jopa teettää jossain rintanappeja masisoikeuden puolesta.
Lehahdamme sinne siis naakkaparvena. Minä jään hiukan sivuun, erakko kun olen. Sinun pukusi ilmentää kyllä masentuneisuuden. Rintanapit ovat hyvä idea.
"Erakko ei ole metafora". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pulu. Taas olet muita ylimielisesti opettamassa, tällä kertaa Hillaa joka on jo yli 20 v hienosti vetänyt omaa ketjua. Hilla osaa suurella sydämellä empaattisesti kohdata niin rekatut kuin anot. Hallinnoi itse omia ketjujasi millaisella kädellä haluat, mutta anna Hillan olla rauhassa! Koita se kateutesi jotenkin saada jo kuriin !!!
Mielipide on sinun oikeutesi. Sinä saat sanoa nojatuolistasi ohjeita palstan hallinnoimisesta, koska katsot, että sinulla on siihen valta. Sinä olet yksi meistä. Kaikki eivät ole.
Sinä haistat kateuden, etkä emmi sanoa sitä ääneen.
Kunpa muut kirjoittajat ymmärtäisivät, että mielipiteen ilmaisu ja ylimielinen opettaminen ei ole kaikkien oikeus.
Sinä arvioit, keiden puolella olet, ja pidät selviönä, että sinun tulee puolustaa valitsemiasi kirjoittajia, haluavat he sitä tai ei.
Olet valinnut ajatuspoliisin tehtävät. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä nyt vain ota tosissasi tuota demeterin liehittelyä ja kehumista. Et kai noin helposti hömpitettävä ole :))))
Eläpä hättäile. Kukkaan ei täällä usko puoliakaan siitä mitä muut kirjoittelevat. Kateellisia ja liehittelijöitä kaikki. Kuten olet teräväkatseisena havainnut.
Älä ota turhia huolia. Ei sinun silti tarvitse meitä muita valistaa ja huolehtia. Kyllä me pärjätään. Vertaistukea harjoitamme.
Täällä on näitä hömpitettäviä ja varsinkin hömpittäjiä ihan riittävästi.
Osa meistä ihan vaan muitten kiusaksi kirjoittelee kaikenlaista palstalle, vuosikausia.
Kyllä sinunkin pitäisi ymmärtää, että ihan vain huvikseen kommentoivat. Niinkuin varmaan sinäkin
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ajattelin samaa. viimeisin oli tuo peen ystävän kahtiajaon julistus. eipä tainnut pee antaa deelle tukeaan vaan antoi ne tietenkin koolle. en ole nähnyt peen osoittavan kertaakaan tukeaan deelle vaan päinvastoin.
jo onkin aika deen vähän vedättää.
suattaapi olla manipulointii jiäp nähtäväksMikä ihmeen kahtiajaon julistus!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sehän onkin metafora, joita suuret kirjailijat käyttää. Paikkansa pitävyydestä viis!
Toi onkin oiva kommentti.
Olisin peukuttanut, jollen olisi ano vaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä oikeudella sinä kommentoit Hillan kirjoitukseen, jos ei sinun kirjoitusta saa kommentoida.
Ylhäällä lukee, että tämä on keskustelupalsta.Kuten sanot, ylhäällä lukee "keskustelupalsta". Ei arvostelupalsta, ei neuvontasivu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä ainakin ihmettelen, että jos ei kykene jotakin ketjua lukemaan ilman, että antaa ohjeita
ketjun aloittajalle, miten pitäisi kirjoittaa, niin miksi sitten roikkuu kyseisessä ketjussa.
Tämä ei nyt ollut ensimmäinen kerta, kun hän niitä ohjeita antoi.Eikä tainnut olla eka kerta, kun loukkaannuit hänen kommentistaan.
- Anonyymi
Hurskis toteaa ikkunanäkymänä harmauden levittäytyvän Kymijoen rannoille. Tunti sitten oli vielä hiukan seesteisempää näkymää auringon suunnalla.
Maapallo kiertää radallaan niin, että puolen päivän tienoilla aurinko on jossain etelän huitteilla.
Kohtapuoliin, seuraavana Yle-radio-ohjelmana tulee Kansanradio, monen suomalaisen odottama. Varmaan ohjelmalla on myös ulkomailla lomailevia tai asustavia suomalaisia.
Jonnee ennustettiin sateita eilen illalla. Meidän alueemme sairaalassakin läskijäätikköiset polut näkyivät potilasruuhkina, luin paikallisesta sanomalehdestä.
Että tälleen meillä. - Anonyymi
P puhui aivan kohteliaasti, ihmettelen sitä, että täällä joku koettaa saada aina eripuraa aikaan , hän on oikein häiririkkö täällä.
Huomenta, räntäsateeseen heräilin, nyt sohjoa kaduilla ja varmaan liukastakin.
En ole ulkosalla käynyt, hieman harmittaa, kun se vähäinenkin liikunta meinaa loppua, mutta liukkauden pelossa en ilman asiaa ulos lähde, niin vähän tuota lähtemistä asioiden hoitoonkaan ilmenee, kun maksut voi koneella hoitaa.
Sinitiainen lennähti ikkunalaudalle, harmi kun ei voi ruokaa antaa.
Tulipa muisto mieleeni, isäni syötti joka kesä sisäpuolella ikkunalaudalla peipposia, yöksi ikkuna kiinni, kuului naputus ja isä ikkunan raolleen laittoi ja pahvilaatikkoon linnut pörähti, tämä tapahtui isäni eläkeiän siinä asuessa.
Varmaan joku lintu edelliseltä kesältä ruokapaikan muisti ja neuvoi poikasilleen, jatkumo näin tuli, todistus lintujen muistista.
Olen tämän jo monesti kertonut, mutta kertaus on kaiken äiti.
No niinpä tuli taas kehumisesta puhe, sovitaanko, että kiitoksina ne koemme ja jos minua on tarve neuvoa, totta kai onkin, en moisesta pahastu
Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, tietysti toivon, että en moitteita saa;)
Demeter paljon kirjoja lukevana koki Paloman kirjan hyväksi, siis hänen mielestään, tottahan moisesta urakasta on kiitos annettava tekijälle.
Aitona tämän kiitoksen koin, miksi ei sitä olisi, mitä hyötyä olisi kiitellä vilpillisesti?
Jos kirja eteeni ilmestyisi, varmaan yrittäisin lukea, vaikka lukeminen ei nykyään sujukaan kuten ennen, ehkä voisi opetella keskittymistä, tiedä vaikka jo ajatus kestäisi luettavassa.
Pahalta tuntuu tämä epäluuloisuus palstalla, kun kaikkea on epäillyksi tuomittu, olen ajatellut, jos sen vuoksi minua hölmönä pidetään, kun haluan uskoa ihmisten viestejä ja niiden todeksi koettavaksi.
Rivien väliin kirjoittelu on tarpeetonta.
Palomalle nostan hattua noiden kirjojen luomisesta, ei olekaan mikään pieni saavutus, minäkin joskus pienessä mielessäni olen moista ajatellut, mutta kärsivällisyys ei näiden viestien pituuksien yli kestä.
Tytär joskus sanoi, että ala kirjoittamaan kirjaa, no eipä niin vaan sujukaan, monenlaista mutkaa matkaan tulee, joten sanonpa suosiolla, että olkoon.
Olen ollut palstoilla vuodesta 2003 asti, kyllä siinä on paljon kuljettu Palomankin kanssa yhtä matkaa, Kahvipirtistä en sinua muista.
Yritetään todenteolla hyväksyä toisemme ja epäluuloisuudelle ei valtaa, olkoon näin tuntevalle oma harminsa.
Jos kirjoittajia ei ole, ketju kuolee ja se on harmi minulle, koska kaipaan tätä joka aamuista mieleni purkamista, vaikka vähän se antaa muille.
Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan.
Pienistä asioista voi tulla isoja juttuja, näin kai on joku minua viisaampi joskus sanonut.
Nyt sumu ilmestyi ja kaikki harmaalta näyttää, onneksi La Promessa päivä, istun kuin elokuviin, naposteltavaa varaan ja sukan kude käteen, siinä sukka samalla syntyy.
Viettäkää mukava päivä toisetkin, elämä hymyilee;)- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, räntäsateeseen heräilin, nyt sohjoa kaduilla ja varmaan liukastakin.
En ole ulkosalla käynyt, hieman harmittaa, kun se vähäinenkin liikunta meinaa loppua, mutta liukkauden pelossa en ilman asiaa ulos lähde, niin vähän tuota lähtemistä asioiden hoitoonkaan ilmenee, kun maksut voi koneella hoitaa.
Sinitiainen lennähti ikkunalaudalle, harmi kun ei voi ruokaa antaa.
Tulipa muisto mieleeni, isäni syötti joka kesä sisäpuolella ikkunalaudalla peipposia, yöksi ikkuna kiinni, kuului naputus ja isä ikkunan raolleen laittoi ja pahvilaatikkoon linnut pörähti, tämä tapahtui isäni eläkeiän siinä asuessa.
Varmaan joku lintu edelliseltä kesältä ruokapaikan muisti ja neuvoi poikasilleen, jatkumo näin tuli, todistus lintujen muistista.
Olen tämän jo monesti kertonut, mutta kertaus on kaiken äiti.
No niinpä tuli taas kehumisesta puhe, sovitaanko, että kiitoksina ne koemme ja jos minua on tarve neuvoa, totta kai onkin, en moisesta pahastu
Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, tietysti toivon, että en moitteita saa;)
Demeter paljon kirjoja lukevana koki Paloman kirjan hyväksi, siis hänen mielestään, tottahan moisesta urakasta on kiitos annettava tekijälle.
Aitona tämän kiitoksen koin, miksi ei sitä olisi, mitä hyötyä olisi kiitellä vilpillisesti?
Jos kirja eteeni ilmestyisi, varmaan yrittäisin lukea, vaikka lukeminen ei nykyään sujukaan kuten ennen, ehkä voisi opetella keskittymistä, tiedä vaikka jo ajatus kestäisi luettavassa.
Pahalta tuntuu tämä epäluuloisuus palstalla, kun kaikkea on epäillyksi tuomittu, olen ajatellut, jos sen vuoksi minua hölmönä pidetään, kun haluan uskoa ihmisten viestejä ja niiden todeksi koettavaksi.
Rivien väliin kirjoittelu on tarpeetonta.
Palomalle nostan hattua noiden kirjojen luomisesta, ei olekaan mikään pieni saavutus, minäkin joskus pienessä mielessäni olen moista ajatellut, mutta kärsivällisyys ei näiden viestien pituuksien yli kestä.
Tytär joskus sanoi, että ala kirjoittamaan kirjaa, no eipä niin vaan sujukaan, monenlaista mutkaa matkaan tulee, joten sanonpa suosiolla, että olkoon.
Olen ollut palstoilla vuodesta 2003 asti, kyllä siinä on paljon kuljettu Palomankin kanssa yhtä matkaa, Kahvipirtistä en sinua muista.
Yritetään todenteolla hyväksyä toisemme ja epäluuloisuudelle ei valtaa, olkoon näin tuntevalle oma harminsa.
Jos kirjoittajia ei ole, ketju kuolee ja se on harmi minulle, koska kaipaan tätä joka aamuista mieleni purkamista, vaikka vähän se antaa muille.
Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan.
Pienistä asioista voi tulla isoja juttuja, näin kai on joku minua viisaampi joskus sanonut.
Nyt sumu ilmestyi ja kaikki harmaalta näyttää, onneksi La Promessa päivä, istun kuin elokuviin, naposteltavaa varaan ja sukan kude käteen, siinä sukka samalla syntyy.
Viettäkää mukava päivä toisetkin, elämä hymyilee;)"Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan."
Meikäläinen havaitsi kuusitiaisen. "Lemmenrurituksia" varmaankin päästeli jo reviirillään. Hil-la kirjoitti:
Huomenta, räntäsateeseen heräilin, nyt sohjoa kaduilla ja varmaan liukastakin.
En ole ulkosalla käynyt, hieman harmittaa, kun se vähäinenkin liikunta meinaa loppua, mutta liukkauden pelossa en ilman asiaa ulos lähde, niin vähän tuota lähtemistä asioiden hoitoonkaan ilmenee, kun maksut voi koneella hoitaa.
Sinitiainen lennähti ikkunalaudalle, harmi kun ei voi ruokaa antaa.
Tulipa muisto mieleeni, isäni syötti joka kesä sisäpuolella ikkunalaudalla peipposia, yöksi ikkuna kiinni, kuului naputus ja isä ikkunan raolleen laittoi ja pahvilaatikkoon linnut pörähti, tämä tapahtui isäni eläkeiän siinä asuessa.
Varmaan joku lintu edelliseltä kesältä ruokapaikan muisti ja neuvoi poikasilleen, jatkumo näin tuli, todistus lintujen muistista.
Olen tämän jo monesti kertonut, mutta kertaus on kaiken äiti.
No niinpä tuli taas kehumisesta puhe, sovitaanko, että kiitoksina ne koemme ja jos minua on tarve neuvoa, totta kai onkin, en moisesta pahastu
Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, tietysti toivon, että en moitteita saa;)
Demeter paljon kirjoja lukevana koki Paloman kirjan hyväksi, siis hänen mielestään, tottahan moisesta urakasta on kiitos annettava tekijälle.
Aitona tämän kiitoksen koin, miksi ei sitä olisi, mitä hyötyä olisi kiitellä vilpillisesti?
Jos kirja eteeni ilmestyisi, varmaan yrittäisin lukea, vaikka lukeminen ei nykyään sujukaan kuten ennen, ehkä voisi opetella keskittymistä, tiedä vaikka jo ajatus kestäisi luettavassa.
Pahalta tuntuu tämä epäluuloisuus palstalla, kun kaikkea on epäillyksi tuomittu, olen ajatellut, jos sen vuoksi minua hölmönä pidetään, kun haluan uskoa ihmisten viestejä ja niiden todeksi koettavaksi.
Rivien väliin kirjoittelu on tarpeetonta.
Palomalle nostan hattua noiden kirjojen luomisesta, ei olekaan mikään pieni saavutus, minäkin joskus pienessä mielessäni olen moista ajatellut, mutta kärsivällisyys ei näiden viestien pituuksien yli kestä.
Tytär joskus sanoi, että ala kirjoittamaan kirjaa, no eipä niin vaan sujukaan, monenlaista mutkaa matkaan tulee, joten sanonpa suosiolla, että olkoon.
Olen ollut palstoilla vuodesta 2003 asti, kyllä siinä on paljon kuljettu Palomankin kanssa yhtä matkaa, Kahvipirtistä en sinua muista.
Yritetään todenteolla hyväksyä toisemme ja epäluuloisuudelle ei valtaa, olkoon näin tuntevalle oma harminsa.
Jos kirjoittajia ei ole, ketju kuolee ja se on harmi minulle, koska kaipaan tätä joka aamuista mieleni purkamista, vaikka vähän se antaa muille.
Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan.
Pienistä asioista voi tulla isoja juttuja, näin kai on joku minua viisaampi joskus sanonut.
Nyt sumu ilmestyi ja kaikki harmaalta näyttää, onneksi La Promessa päivä, istun kuin elokuviin, naposteltavaa varaan ja sukan kude käteen, siinä sukka samalla syntyy.
Viettäkää mukava päivä toisetkin, elämä hymyilee;)En muista kuulleeni tuota isäsi lintutarinaa, Hil-la..))
Omani olen saattanut kertoakin: yhtenä kesänä haarapääsky teki pesänsä meidän ulko-ovisyvennykseen. Kun sai poikaset tuntui häiriintyvän meidän oven käytöstä, sujahteli vihaisesti pään yli, kun ovea käytimme ja pakkohan meidän oli.
Ulostevuorikin kasvoi yllättävän nopeasti. Syksyllä päätimme, että sanomme vuokrasuhteen irti ja raskain sydämin hävitimme pesän.
Seuraavana kesänä pääsky tuli taas samalle paikalle ja rakensi pesänsä hetkessä. Taas annoimme sen olla, mutta syksyllä päätimme, että nyt riitti ja kun kolmas kesä tuli pysäytimme pesänrakennusaikeet alkuunsa - niin ikävältä kuin se tuntuikin. Enää emme pääskyä nähneet - ulkorakennukset eivät sille kelvanneet.Hil-la kirjoitti:
Huomenta, räntäsateeseen heräilin, nyt sohjoa kaduilla ja varmaan liukastakin.
En ole ulkosalla käynyt, hieman harmittaa, kun se vähäinenkin liikunta meinaa loppua, mutta liukkauden pelossa en ilman asiaa ulos lähde, niin vähän tuota lähtemistä asioiden hoitoonkaan ilmenee, kun maksut voi koneella hoitaa.
Sinitiainen lennähti ikkunalaudalle, harmi kun ei voi ruokaa antaa.
Tulipa muisto mieleeni, isäni syötti joka kesä sisäpuolella ikkunalaudalla peipposia, yöksi ikkuna kiinni, kuului naputus ja isä ikkunan raolleen laittoi ja pahvilaatikkoon linnut pörähti, tämä tapahtui isäni eläkeiän siinä asuessa.
Varmaan joku lintu edelliseltä kesältä ruokapaikan muisti ja neuvoi poikasilleen, jatkumo näin tuli, todistus lintujen muistista.
Olen tämän jo monesti kertonut, mutta kertaus on kaiken äiti.
No niinpä tuli taas kehumisesta puhe, sovitaanko, että kiitoksina ne koemme ja jos minua on tarve neuvoa, totta kai onkin, en moisesta pahastu
Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, tietysti toivon, että en moitteita saa;)
Demeter paljon kirjoja lukevana koki Paloman kirjan hyväksi, siis hänen mielestään, tottahan moisesta urakasta on kiitos annettava tekijälle.
Aitona tämän kiitoksen koin, miksi ei sitä olisi, mitä hyötyä olisi kiitellä vilpillisesti?
Jos kirja eteeni ilmestyisi, varmaan yrittäisin lukea, vaikka lukeminen ei nykyään sujukaan kuten ennen, ehkä voisi opetella keskittymistä, tiedä vaikka jo ajatus kestäisi luettavassa.
Pahalta tuntuu tämä epäluuloisuus palstalla, kun kaikkea on epäillyksi tuomittu, olen ajatellut, jos sen vuoksi minua hölmönä pidetään, kun haluan uskoa ihmisten viestejä ja niiden todeksi koettavaksi.
Rivien väliin kirjoittelu on tarpeetonta.
Palomalle nostan hattua noiden kirjojen luomisesta, ei olekaan mikään pieni saavutus, minäkin joskus pienessä mielessäni olen moista ajatellut, mutta kärsivällisyys ei näiden viestien pituuksien yli kestä.
Tytär joskus sanoi, että ala kirjoittamaan kirjaa, no eipä niin vaan sujukaan, monenlaista mutkaa matkaan tulee, joten sanonpa suosiolla, että olkoon.
Olen ollut palstoilla vuodesta 2003 asti, kyllä siinä on paljon kuljettu Palomankin kanssa yhtä matkaa, Kahvipirtistä en sinua muista.
Yritetään todenteolla hyväksyä toisemme ja epäluuloisuudelle ei valtaa, olkoon näin tuntevalle oma harminsa.
Jos kirjoittajia ei ole, ketju kuolee ja se on harmi minulle, koska kaipaan tätä joka aamuista mieleni purkamista, vaikka vähän se antaa muille.
Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan.
Pienistä asioista voi tulla isoja juttuja, näin kai on joku minua viisaampi joskus sanonut.
Nyt sumu ilmestyi ja kaikki harmaalta näyttää, onneksi La Promessa päivä, istun kuin elokuviin, naposteltavaa varaan ja sukan kude käteen, siinä sukka samalla syntyy.
Viettäkää mukava päivä toisetkin, elämä hymyilee;)"Kahvipirtistä en sinua muista."
@Hil-la, kahvipirtin aikoihin kommentoin alemmassa ikäryhmässä ja kävin vain lukemassa kahvipirtin juttuja. Mahdollisesti kävin joskus pikavierailulla, lyhyellä kommentilla, mutta en mitenkään vaikituisesti.
Minulla ei ole tarkkaa vuosilukua muistissa, koska aloitin Suomi24 foorumeilla, aluksi vain Ulkosuomalaisissa parin vuoden ajan, sitten siirryin ikäryhmiin 50 plussiin. On siitäkin vuosia vierähtänyt, jos ei aivan 20 vuotta niin lähelle ainakin.
Olen tekemässä ääninauhaa Valkohaikarasta; projektini edistyy hitaasti, mutta jos se joskus tulee valmiiksi niin laitan tietoa eteenpäin profiilini kautta.
Hyvää alkanutta viikkoa aurinkoiseeta alajuoksulta, pihakoivut kimaltelevat valkoisessa kuurahunnussaan- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
"Kahvipirtistä en sinua muista."
@Hil-la, kahvipirtin aikoihin kommentoin alemmassa ikäryhmässä ja kävin vain lukemassa kahvipirtin juttuja. Mahdollisesti kävin joskus pikavierailulla, lyhyellä kommentilla, mutta en mitenkään vaikituisesti.
Minulla ei ole tarkkaa vuosilukua muistissa, koska aloitin Suomi24 foorumeilla, aluksi vain Ulkosuomalaisissa parin vuoden ajan, sitten siirryin ikäryhmiin 50 plussiin. On siitäkin vuosia vierähtänyt, jos ei aivan 20 vuotta niin lähelle ainakin.
Olen tekemässä ääninauhaa Valkohaikarasta; projektini edistyy hitaasti, mutta jos se joskus tulee valmiiksi niin laitan tietoa eteenpäin profiilini kautta.
Hyvää alkanutta viikkoa aurinkoiseeta alajuoksulta, pihakoivut kimaltelevat valkoisessa kuurahunnussaanNäin ne jutut muuttuu hovissa nopeasti:
"Olemme Hil'lan kanssa kirjoitelleet saoilla palstoilla, samoissa aloituksissa " Paloma.se01 kirjoitti:
"Kahvipirtistä en sinua muista."
@Hil-la, kahvipirtin aikoihin kommentoin alemmassa ikäryhmässä ja kävin vain lukemassa kahvipirtin juttuja. Mahdollisesti kävin joskus pikavierailulla, lyhyellä kommentilla, mutta en mitenkään vaikituisesti.
Minulla ei ole tarkkaa vuosilukua muistissa, koska aloitin Suomi24 foorumeilla, aluksi vain Ulkosuomalaisissa parin vuoden ajan, sitten siirryin ikäryhmiin 50 plussiin. On siitäkin vuosia vierähtänyt, jos ei aivan 20 vuotta niin lähelle ainakin.
Olen tekemässä ääninauhaa Valkohaikarasta; projektini edistyy hitaasti, mutta jos se joskus tulee valmiiksi niin laitan tietoa eteenpäin profiilini kautta.
Hyvää alkanutta viikkoa aurinkoiseeta alajuoksulta, pihakoivut kimaltelevat valkoisessa kuurahunnussaanSiis tarkoitatko äänikirjaa Valkohaikarasta, Paloma ? Millainen on tuo jurikiikka kirja-alalla, etkö voi myydä/tarjota valmista omakustannetta isolle kirjatalolle ? Kirjasihan on "ajaton" ja matkailu, "eksotiikka" kiinnostaa, kaikenikäisiä.
Nyt kun aloin lukea sitä toiseen kertaan, löydän siitä aina uusia tasoja. Lukijaystävällinen se myös on (lyhyet kappaleet, olennaiseen keskittyvä).
Näiden nykyisten tiiliskiviromaanien vastapainoksi pienoisromaani voisi olla hyvinkin tervetullut vaihtoehto.
Taitaa tulla kohta huomautuksia "kirjamainonnasta" joten paras lopettaa pähkäily..))
Mutta voimia ja innostusta kirjoitteluun .
demeter1- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Siis tarkoitatko äänikirjaa Valkohaikarasta, Paloma ? Millainen on tuo jurikiikka kirja-alalla, etkö voi myydä/tarjota valmista omakustannetta isolle kirjatalolle ? Kirjasihan on "ajaton" ja matkailu, "eksotiikka" kiinnostaa, kaikenikäisiä.
Nyt kun aloin lukea sitä toiseen kertaan, löydän siitä aina uusia tasoja. Lukijaystävällinen se myös on (lyhyet kappaleet, olennaiseen keskittyvä).
Näiden nykyisten tiiliskiviromaanien vastapainoksi pienoisromaani voisi olla hyvinkin tervetullut vaihtoehto.
Taitaa tulla kohta huomautuksia "kirjamainonnasta" joten paras lopettaa pähkäily..))
Mutta voimia ja innostusta kirjoitteluun .
demeter1Ai että lukijaystävällinen kirja? Siis yksinkertaista tekstiä yksinkertaisille lukijoille, Lopeta jo nyt se paloman nuoleskelu. Ei kuulosta aidolta.
Anonyymi kirjoitti:
Ai että lukijaystävällinen kirja? Siis yksinkertaista tekstiä yksinkertaisille lukijoille, Lopeta jo nyt se paloman nuoleskelu. Ei kuulosta aidolta.
Sovitaan näin, Ano 13.24. Kun ei ole sitä aitoustodistustakaan esittää..))
demeter1 kirjoitti:
Siis tarkoitatko äänikirjaa Valkohaikarasta, Paloma ? Millainen on tuo jurikiikka kirja-alalla, etkö voi myydä/tarjota valmista omakustannetta isolle kirjatalolle ? Kirjasihan on "ajaton" ja matkailu, "eksotiikka" kiinnostaa, kaikenikäisiä.
Nyt kun aloin lukea sitä toiseen kertaan, löydän siitä aina uusia tasoja. Lukijaystävällinen se myös on (lyhyet kappaleet, olennaiseen keskittyvä).
Näiden nykyisten tiiliskiviromaanien vastapainoksi pienoisromaani voisi olla hyvinkin tervetullut vaihtoehto.
Taitaa tulla kohta huomautuksia "kirjamainonnasta" joten paras lopettaa pähkäily..))
Mutta voimia ja innostusta kirjoitteluun .
demeter1Minun tarviikin ottaa selvää tuosta asiasta, koska enhän voi edes julkaista ääniirjaa siitä itse jos olen luovuttanut copyright-oikeuteni painotalolle.
Toisaalta, aloin tehdä ääninauhaa, koska halusin lukea itse, omalla äänelläni Valkohaikaran nauhalle, jättää se muyistoksi tuleville sukupolville, mutta jos sen voisi saada maksulliseen lataamiseen jonkun palvelun kautta niin olisihan sekinvaihtoehto.
Kiitos kannustuksesta, demeter1.
(Suunnitteilla on kolmas Kolumbia-aiheinen kirja, nyt päähenkilönä afrikkalais-kolumbialainen nuori tyttö, Tyynenmeren mangroverannalta, joka tulee taloudenhoitajan apulaiseksi varakkaaseen kaupunkilaisperheeseen.)- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minun tarviikin ottaa selvää tuosta asiasta, koska enhän voi edes julkaista ääniirjaa siitä itse jos olen luovuttanut copyright-oikeuteni painotalolle.
Toisaalta, aloin tehdä ääninauhaa, koska halusin lukea itse, omalla äänelläni Valkohaikaran nauhalle, jättää se muyistoksi tuleville sukupolville, mutta jos sen voisi saada maksulliseen lataamiseen jonkun palvelun kautta niin olisihan sekinvaihtoehto.
Kiitos kannustuksesta, demeter1.
(Suunnitteilla on kolmas Kolumbia-aiheinen kirja, nyt päähenkilönä afrikkalais-kolumbialainen nuori tyttö, Tyynenmeren mangroverannalta, joka tulee taloudenhoitajan apulaiseksi varakkaaseen kaupunkilaisperheeseen.)Eikö sinun pitänyt firma perustaa? Jossain ketjussa leuhkit että ihan tyttäresi teinipoika siihen kannusti. Sitten saadaan palstalla me naakatkin paistatella äveriään maailmankuulun kirjailijan innottajina. Haikara tai naakka, molemmilla siivet ja nokka.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minun tarviikin ottaa selvää tuosta asiasta, koska enhän voi edes julkaista ääniirjaa siitä itse jos olen luovuttanut copyright-oikeuteni painotalolle.
Toisaalta, aloin tehdä ääninauhaa, koska halusin lukea itse, omalla äänelläni Valkohaikaran nauhalle, jättää se muyistoksi tuleville sukupolville, mutta jos sen voisi saada maksulliseen lataamiseen jonkun palvelun kautta niin olisihan sekinvaihtoehto.
Kiitos kannustuksesta, demeter1.
(Suunnitteilla on kolmas Kolumbia-aiheinen kirja, nyt päähenkilönä afrikkalais-kolumbialainen nuori tyttö, Tyynenmeren mangroverannalta, joka tulee taloudenhoitajan apulaiseksi varakkaaseen kaupunkilaisperheeseen.)Josko jatkaisit tuolla
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18790095/kissoista-kirjoista-kielesta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai että lukijaystävällinen kirja? Siis yksinkertaista tekstiä yksinkertaisille lukijoille, Lopeta jo nyt se paloman nuoleskelu. Ei kuulosta aidolta.
Outoa käytöstä tosiaan deellä. Meni kyllä överiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Outoa käytöstä tosiaan deellä. Meni kyllä överiksi.
Överit kyllä uppoaa puluun, niin täpinöissään että sulat tippuu. Jos joku muu saisi osakseen vastaavaa nuoleskelua. syyttäisi pulu heti manipuloinnista. Oisko tämä kuotenkin D: ltä harkittu kosto.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Överit kyllä uppoaa puluun, niin täpinöissään että sulat tippuu. Jos joku muu saisi osakseen vastaavaa nuoleskelua. syyttäisi pulu heti manipuloinnista. Oisko tämä kuotenkin D: ltä harkittu kosto.
Saattaa olla kosto, enkä kyllä ihmettelisi. On saanut niin täyslaidallisia vuosia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Överit kyllä uppoaa puluun, niin täpinöissään että sulat tippuu. Jos joku muu saisi osakseen vastaavaa nuoleskelua. syyttäisi pulu heti manipuloinnista. Oisko tämä kuotenkin D: ltä harkittu kosto.
mitenhän sen pulun nokka menee kippuralle, kun huomaa langenneensa sinisilmäisyyteen, josta alvariinsa hillaa syytti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai että lukijaystävällinen kirja? Siis yksinkertaista tekstiä yksinkertaisille lukijoille, Lopeta jo nyt se paloman nuoleskelu. Ei kuulosta aidolta.
Anna ohjeet!
Millaista on aito nuoleskelu?
- Anonyymi
Missähän Tepa piileksii? Oli niin monipuolinen kirjoittaja ja kaikille ystävällinen. Tepa tuu takasiii!!!!
Yhdyn huutokuoroon !..)) Tepaa minäkin olen kaivannut, hetken vain oli, mutta tuli tutuksi ja hyvin asettui joukkoon (tietystä vastahangasta huolimatta).
demeter1 kirjoitti:
Yhdyn huutokuoroon !..)) Tepaa minäkin olen kaivannut, hetken vain oli, mutta tuli tutuksi ja hyvin asettui joukkoon (tietystä vastahangasta huolimatta).
Yksi lisää joka toivoo Tepan paluuta :)
- Anonyymi
Eikös tepa ole tehnyt anona muutaman aloituksen vai erehdyinkö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös tepa ole tehnyt anona muutaman aloituksen vai erehdyinkö.
moni on tainnut siirtyä anoksi, eikä ihme.
Mitenkähän Korpikirjailija jaksaa. En ole huomannut että häneltä olisi päivityksiä.
Elossa ollaan, mutta hepakkaa on ollut niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Viikolopulla positiivisuus oli koetuksella.
Lonkasta säteilevä kipu levisi leikkauksen jälkeen vasempaan reiteen. Lääkettä jouduttiin lisäämään pikkuhiljaa kunnes lepokipu voitettiin.
Palasin ambulanssitaxilla Kajaanin KAKS.iin kuntoutusosastolle tänään kello 18.00.
Nyt pitää alkaa kävelyharjoittelut ja arjessa selviytyminen.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Elossa ollaan, mutta hepakkaa on ollut niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Viikolopulla positiivisuus oli koetuksella.
Lonkasta säteilevä kipu levisi leikkauksen jälkeen vasempaan reiteen. Lääkettä jouduttiin lisäämään pikkuhiljaa kunnes lepokipu voitettiin.
Palasin ambulanssitaxilla Kajaanin KAKS.iin kuntoutusosastolle tänään kello 18.00.
Nyt pitää alkaa kävelyharjoittelut ja arjessa selviytyminen.Tsemppiä ja ole varovainen.🌺
Loistava profiilikuva sinulla.👍 - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Elossa ollaan, mutta hepakkaa on ollut niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Viikolopulla positiivisuus oli koetuksella.
Lonkasta säteilevä kipu levisi leikkauksen jälkeen vasempaan reiteen. Lääkettä jouduttiin lisäämään pikkuhiljaa kunnes lepokipu voitettiin.
Palasin ambulanssitaxilla Kajaanin KAKS.iin kuntoutusosastolle tänään kello 18.00.
Nyt pitää alkaa kävelyharjoittelut ja arjessa selviytyminen.Toivotan sisua ja kärsivällisyyttä treeneihin!
kylmätotuus korppis kirjoitti:
Elossa ollaan, mutta hepakkaa on ollut niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Viikolopulla positiivisuus oli koetuksella.
Lonkasta säteilevä kipu levisi leikkauksen jälkeen vasempaan reiteen. Lääkettä jouduttiin lisäämään pikkuhiljaa kunnes lepokipu voitettiin.
Palasin ambulanssitaxilla Kajaanin KAKS.iin kuntoutusosastolle tänään kello 18.00.
Nyt pitää alkaa kävelyharjoittelut ja arjessa selviytyminen.Toivon jaksamista. Uskon että on rankkaa monella tavalla.
Toivotaan että kevään aikana terveytesi palautuu. Pääset mökille, mökille menoa minäkin odottelen. Piti lähteä heti kun sain ajoluvan mutta on niin hireän liukas mökkitie että hirvittää lähteä.
Minulla alkaa olla voiton puolella kun voin kävellä vaikka ei kannata rasittaa jalkaa paljon, tulee tosi kipeäksi.
Pyörätuolilla ajelu koetteli minua kaikkein eniten, sekin vaatii harjoittelua, on oven pielissä ym.. jälkiä hurjastelusta.
- Anonyymi
Illansuuta! Pieni lintuparvi lenteli pihapuissa, olivat pieniä ja nopealiikkeisiä.
Huomasin sen, kun katselin ulos ikkunasta ja odottelin postia .
En tiedä, mitä ne olivat. Hain kiikarinkin, jos paremmin ne näkisin, mutta ei, oli niin harmaa päivä, että näkyvyys oli huono. Nopeita lentopyrähdyksiä oli kiva katsella.
Petyin tuohon mainostettuun elokuvaan, joka tuli lauantai-illalla,
Queen of Fusking Everything.
Laura Malmivaara hyvä näyttelijä, mutta tuo teksti, loputonta v-kirjaimellisia sanoja
sekä kiroilua.
Aihe on tärkeä, useinhan saattaa käydä noin, mutta ikäraja saisi olla 18 v. vähintäin, vaikka 20v. ei sekään tekisi pahaa.
Auton vakuutusmaksua alan maksamaan, noussut taas, oli kirjoitus, että kun yleensä on niin paljon kolareita, he joutuvat nostamaan vakuutusmaksuja.
Varmaan ajaisin taksilla koko vuode tuolla hinnalla!
Mutta se vapaus puuttuisi, voi mennä silloin, kun haluttaa ja on asiaa.
Hyvää vointia Korppikselle ja kaikille,
Neeasa- Anonyymi
Tuohan on 6 osainen sarja. Ei kai ne kaikki osat tullut samana päivänä? Lähes kuuden tunnin urakka.
Yritän sitä areenalta katsoa, mutta ei oikein vie mua mennessään. :) Anonyymi kirjoitti:
Tuohan on 6 osainen sarja. Ei kai ne kaikki osat tullut samana päivänä? Lähes kuuden tunnin urakka.
Yritän sitä areenalta katsoa, mutta ei oikein vie mua mennessään. :)Hyvää aamupäivää, nyt alan jo huolestua oman toimintani suhteen, aina vaan pidemmälle nämä aamut menevät vuoteessa.
Olen ikäni ollut aamuvirkku ja nyt sitten kello yhdeksää tänäkin aamuna alkoi näyttää, kun lopulta ylös nousin.
Aivan hyvin olisin silmät sulkien unen päästä taas kiinni saanut, mutta alkoi jo häpeän tunne mieleen tulla, olenkohan unitaudin saanut, aiemmin päivä oli pilalla, mutta nyt ei tunnu siltä.
Tarvitaanko joku pakote, että ei ihan nukkumiseksi nämä viime vuodet muutu.
Jatketaanpa näistä lintujen maailma jutuista, kuusitiainen on kovin aikainen näiden "lemmenluritusten" aloittamisessa, mutta ehkä kilpailu on kova niilläkin markkinoilla.
Pääskysistä demeterin kertomana minäkin kokemukseni kerron, olen tämänkin kertonut, mutta kertaus on opintojen äiti.
Mökilläni kuistin katonrajaan teki pääskynen pesänsä useana kesänä, niiden tekemän siivon saimme aisoihin laittamalla välikaton päälle ison vanerilevyn, väli katto oli harvalaudoitus, linnut pääsi helposti pesälle.
Säleikön päällä istuskellen katselivat touhujamme ja antoi yksi lintu jopa silittää selkäänsä, oli mieltä ylentävä kokemus sekin.
Sinne jäi mökki ja muistot vaan mielessä elää.
Olen varma ettei demeter kehunut Paloman kirjaa vain kehumismielessä, uskon hänen paljon lukeneena vilpittömästi kiitoksen antaa.
Demeterin ajatusmaailma riittää niin moneen hyvään ajatukseen ja niiden ilmentämiseen, opiksi olisi meille toisille.
Olisiko aihetta miettiä meidän jokaisen puheitaan, kirjoituksiaan, voisiko hyvä sana voittaa huonon mieltä pahoittavan sanonnan, tähän haluan uskoa.
Toisessa ketjussa luin runon, joka herätti ajatuksia, runo kosketti sanomallaan, yksinäisyyden tulosta mieleen runo kertoi, niin todelta tuntui ja varmaan moni sen kokee, mutta lopussa oli sanoma unelmista ja haaveista, niiden voimin voi ponnistaa tulevaisuuteen.
Mieleni teki kiittää runosta, mutta tulkintoja oli taas palstan tavan mukaisesti kovin runsaasti, ei runoa niinkään kokevia, vaan henkilöihin meneviä herjauksia.
Kai se aivan mahdoton yhtälö on, että voisimme ponnistella yhdessä pois tästä tavaksi tulleesta riidan lietsomisesta.
Olen kanssasi samaa mieltä Neeassa, en tykkää sarjasta minäkään, aihe on varmaan tyypillistä tämän päivän juttua, mutta juoni ei miellytä.
Huono äännitys ja kovin kieroksi menevä juoni, näyttelijöillä on hyvät suoritukset.
Toisten hyväksi käyttäminen ei ole minun juttuni kaipaan onnellisia loppuja kaiken väkivaltaisuuden keskellä..
Tepaa olen minäkin odotellut, mutta kai hän katsoi liian raskaaksi ja mieltä pahoittavaksi tämän ilmapiirin..
Korpikirjailijalle voimia ponnisteluissa, uskon, että vointisi paranee ja pääset matkustamaan, kuten toivoit.
Rauhallisesti vaan nyt jonkun aikaa, aikansa se paraneminen vie.
Jospa jotain todellista hommaa saisin tänäkin päivänä aikaiseksi, sukka tuli valmiiksi eilisen LaPromesan katsomisen ohella, saisivat hieman vauhtia lisätä tapahtumissa, viruttamisen tunne on vahva.
Omat aavistukset juonen suhteen melkoisen varmoina elää.
Räntäsadetta, kai koko maassa samalla tapaa, mutta eipä huolita, pian jo päivä on huomattavasti pidempi ja kevät siintelee, sitä odotellen Heippa!Hil-la kirjoitti:
Hyvää aamupäivää, nyt alan jo huolestua oman toimintani suhteen, aina vaan pidemmälle nämä aamut menevät vuoteessa.
Olen ikäni ollut aamuvirkku ja nyt sitten kello yhdeksää tänäkin aamuna alkoi näyttää, kun lopulta ylös nousin.
Aivan hyvin olisin silmät sulkien unen päästä taas kiinni saanut, mutta alkoi jo häpeän tunne mieleen tulla, olenkohan unitaudin saanut, aiemmin päivä oli pilalla, mutta nyt ei tunnu siltä.
Tarvitaanko joku pakote, että ei ihan nukkumiseksi nämä viime vuodet muutu.
Jatketaanpa näistä lintujen maailma jutuista, kuusitiainen on kovin aikainen näiden "lemmenluritusten" aloittamisessa, mutta ehkä kilpailu on kova niilläkin markkinoilla.
Pääskysistä demeterin kertomana minäkin kokemukseni kerron, olen tämänkin kertonut, mutta kertaus on opintojen äiti.
Mökilläni kuistin katonrajaan teki pääskynen pesänsä useana kesänä, niiden tekemän siivon saimme aisoihin laittamalla välikaton päälle ison vanerilevyn, väli katto oli harvalaudoitus, linnut pääsi helposti pesälle.
Säleikön päällä istuskellen katselivat touhujamme ja antoi yksi lintu jopa silittää selkäänsä, oli mieltä ylentävä kokemus sekin.
Sinne jäi mökki ja muistot vaan mielessä elää.
Olen varma ettei demeter kehunut Paloman kirjaa vain kehumismielessä, uskon hänen paljon lukeneena vilpittömästi kiitoksen antaa.
Demeterin ajatusmaailma riittää niin moneen hyvään ajatukseen ja niiden ilmentämiseen, opiksi olisi meille toisille.
Olisiko aihetta miettiä meidän jokaisen puheitaan, kirjoituksiaan, voisiko hyvä sana voittaa huonon mieltä pahoittavan sanonnan, tähän haluan uskoa.
Toisessa ketjussa luin runon, joka herätti ajatuksia, runo kosketti sanomallaan, yksinäisyyden tulosta mieleen runo kertoi, niin todelta tuntui ja varmaan moni sen kokee, mutta lopussa oli sanoma unelmista ja haaveista, niiden voimin voi ponnistaa tulevaisuuteen.
Mieleni teki kiittää runosta, mutta tulkintoja oli taas palstan tavan mukaisesti kovin runsaasti, ei runoa niinkään kokevia, vaan henkilöihin meneviä herjauksia.
Kai se aivan mahdoton yhtälö on, että voisimme ponnistella yhdessä pois tästä tavaksi tulleesta riidan lietsomisesta.
Olen kanssasi samaa mieltä Neeassa, en tykkää sarjasta minäkään, aihe on varmaan tyypillistä tämän päivän juttua, mutta juoni ei miellytä.
Huono äännitys ja kovin kieroksi menevä juoni, näyttelijöillä on hyvät suoritukset.
Toisten hyväksi käyttäminen ei ole minun juttuni kaipaan onnellisia loppuja kaiken väkivaltaisuuden keskellä..
Tepaa olen minäkin odotellut, mutta kai hän katsoi liian raskaaksi ja mieltä pahoittavaksi tämän ilmapiirin..
Korpikirjailijalle voimia ponnisteluissa, uskon, että vointisi paranee ja pääset matkustamaan, kuten toivoit.
Rauhallisesti vaan nyt jonkun aikaa, aikansa se paraneminen vie.
Jospa jotain todellista hommaa saisin tänäkin päivänä aikaiseksi, sukka tuli valmiiksi eilisen LaPromesan katsomisen ohella, saisivat hieman vauhtia lisätä tapahtumissa, viruttamisen tunne on vahva.
Omat aavistukset juonen suhteen melkoisen varmoina elää.
Räntäsadetta, kai koko maassa samalla tapaa, mutta eipä huolita, pian jo päivä on huomattavasti pidempi ja kevät siintelee, sitä odotellen Heippa!Huomenta täältäkin..)) Sama tauti minullakin, älä huolestu, Hil-la. Puoli kymmenen oli kello kun havanduin hereille. Olin kyllä aikaisemminkin hereillä, mutta kun otin "unilääkkeen", eli lukemista ja luin hetken, sikeä uni jatkui vielä pari tuntia.
Uutta tämä on minullekin, vaikka en varsinaisesti aamuvirkku ole.
Aina jonkin uuden ilmiön kohdalla epäilen, että kyseessä on jokin isompi ilmiö - mihin liittyvä, voi vain arvailla.
Minulla on tuttu, joka laittaa aina herätyskellon soimaan kahdeksaksi, vaikka ihan tavallinen arkipäivä olisi tiedossa. Näin hän pitää kuvionsa kasassa. Itse en tahtoisi itseäni komentaa - ja vaikka potisin huonoa omaatuntoa, voimia tuntuisi kuitenkin olevan enemmän kuin huonosti nukutun yön jälkeen. Eilenkin tein lasagnekastikkeet vasta myöhään illalla,
tämän päivän varalle. Asioille pitäisi kohta lähteä joten toivotan mahdollisimman mukavaa päivää kaikille.
demeter1
Aurinko nousi tänään täällä 8.44, ja eikös se ole säällinen ylösnousun aika eläkeläisellekin? On sumuista, kosteaa ja harmaata, ei tämä matalapaine energiaa anna, parin kilometrin lenkin saimme kuitenkin tehtyä aamupalan jälkeen. Liukastahan ei nyt ole, koska kävelytietkin ovat paljaina, hiekoitussepeli vähän ikävästi tuntuu jalan alla. Eniten nautin uima- ja hemmottelupäivistä Siuntion kylpylässä kerran viikossa.
Käytiin viikonloppuna kahden vanhimman lapsenlapsen kanssa Ateneumin poistuvaa näyttelyä katsomassa. Gothic modern oli hyvin vaikuttava, kansainvälisiä ja kotimaisia suuria nimiä, melko rajujakin kuoleman , väkivallan,kärsimyksen , seksuaalisuuden ja uskonnon teemoja, Kävimme myös ravintolassa syömässä , tuntee itsensä ihan uudistuneeksi kun sai taiteesta ja nuoresta seurasta nauttia. Museokortit meillä vielä on, lähteminen on joskus vähän nihkeää, mutta kyllä siinä saa virikettäkin. Teatterikäynnit ovat jo harvassa, yleensä vain kesäteattereissa enää tulee käytyä, vaikka eläkeläiset ovat tilastojen mukaan taiteen suurkuluttajia. Kulttuurileikkaukset huolettavat, Suomi on laaja maa ja kaikkialla pitäisi antia olla, ei vain pääkaupunkiseudulla.
Olipa ikävää kuulla Korppiksen onnettomuudesta, olisihan jo lonkkaleikkauksessa ollut tarpeeksi kestettävää. Hoitoketju tuntuu kuitenkin toimivan, sait asianmukaista hoitoa viipymättä. Hyvän toipilasajan toivotukset minultakin. Ihastuttava tuo profiilikuva, läheisyyttä henkivä ja ilmeisesti keskinäinen huumorikin yhdistää äitiä ja poikaa. (näin päättelen)Millähän tekniikalla on tehty...
Miksei täällä saisi kertoa, että on pitänyt jostain lukemastaan, eikös lukeminen ole kuitenkin ihan arkipäivää, vaikka kirjailijaksi meistä kaikista ei ole. Eihän muitakaan käsiteltäviä asioita hätistetä erityispalstoille tai ketjuihin, esimerkiksi ruokaa ja luontoa. Mieluummin itsekin olen sinisilmäinen kuin kyyninen, en sentään taidetta tee, mutta jos aikaansaannoksiani tai vaikka kampaustani tai vaatehankintaani kehtuaan, kiitän ilahtuneena.
Lämpimät terveiset , myös tauolla oleville kirjoittajille !- Anonyymi
Hellurei ja hellät tunteet!
Posottele Hil-la vain unta hyvällä omallatunnolla. Muistelen sinulla jokin aika sitten olleen tilapäisesti heikommat yöunet ja nyt korjaat univelkoja.
Vai on demeter mennyt kehua retostelemaan ;)) Onko moitteiden syynä kehut väärässä ketjussa vai manipuloinnin tulkinta. Hällä väliä, ottakoon kehun saaja ilolla kehut vastaan.
Lukaisin noita vanhempia aloituksia ja huomasin, että olin "haamuna" siellä antanut demeterille positiivista palautettu jostain vastauksesta. No en ollut, olisin yllä voinut, tai empä tiedäkkään :) demeter, kun vesitti mielikuvani hänestä vapaaehtoistöistä, ekologisena ja luontoihmisenä. Siis kun vertasin häntä erääseen edellämainittujen ja lisäksi yhteiskunnallisista, mielenterveys ja vanhusasioista ym. meriiteistä tunnettuun henkilöön ;) Vaikeaa on päästä mielikuvasta irti, nyt pukkaa linkolaa tilalle, mutta hän oli mies ja kalasti :))
Leikki sikseen. Olin pk-seudulla useamman päivän nauttien vähäksi käyneiden ystävien seurasta ja korkeakulttuurista.
Ehdin pölyt huushollistani pyyhkiä ja imuroida, kun sain kuopukseni lomalle viikoksi. Huh mitä haipakkaa mentiin ja välillä esikoisen kööri liittyi mukana. Sunnuntaina kuopus lähti ja minä olen reporankana yrittänyt kiriä La Promesaa, toistakymmentä jaksoa. Nyt särkee päätä ja kolottaa äkillinen pysähdys ja hiljaisuus.
Hui kamaluus mitä Korppikselle on käynyt :( Olet maininnut pitkistä jaloistasi, nekö sitten sotkeutuivat kainalokeppeihin (onko kainalokepit oikea nimitys nykyään?). Tsemppiä ja voimia kuntoutumiseen.
Pahoittelen mahdollisia virheitä, kännykällä näpyttelin.
Hyvää oloa ja eloa teille!
Hurskikselle kiitos ilmeikkäistä teksteistä!
/ex-brinkkalaHeh, brinkkala. Usko tai älä, viimeksi eilen mietin,"eipä ole brinkkalaakaan näkynyt" ja tänään jo näkyi..)) Samoin kävi kerhokaverini kanssa - heti tuli näkyviin kun mielessäni kirjasin poissaolon...
No. Tämähän ei ole mitään tavatonta, sitä sattuu tämän tästä, etenkin meille "erakkoluonteille".
Meidän kanavia ei ole infoähky tukkinut - kai ?
Juu. Näin on päässyt taas käymään: syytettyjen penkille jouduin ja rikos oli sama kuin ennenkin: "nuoleminen"... Niin että kai tässä ehdonalainen on päällä, jalkapantaa ei nyt onneksi ole, joten pääsinpä tänäänkin baanalle hoitamaan juoksevia asioita...Kiitos valvojat..))
Vai noin tulin särkeneeksi oman positiivisen (? !) julkikuvani Vappu Taipaleesta (?) Pentti Linkolaan. Molempia voisin kehua - joten kai minussa voi olla heijastusta molemmista...
Lainavaloilla kun kulkee ja varjossa viihtyy niin pärjää - täälläkin..))
Olisitpa ilmoittanut tulostasi pääkaupunkiseudulle niin oltais voitu vaikka treffatta. Ainakin voi uskotella itselleen, että se olisi onnistunut..))
Hyvää loskavuoden jatkoa sinne. Pysytään kanavilla..))
demeter1- Anonyymi
Kiitoksia ex Brinkkalalle kehuista; tietenkään emme tee tästä numeroo tai tapaa, sano.
Ollaan taas matkalla taivaallisen kuun mustaa hetkeä, jolloin kuun symboli esitetään mustana pyörylänä Helsingin yli opiston Allakassa.
Isälleni se oli kunkin vuoden tärkeä teos. Siitä hän katsoi pienviljelijänä viljan- tai kasvien kylvöajat, myös ennusteen kalan liikkumisista katiskoihinsa paljon Kallavettä pohjoisempana.
"Mustan kuun" päivän seutu on ollut useinkin Hursksikselle alavireinen, hiukan mökötysluonteinenkin.
Onneksi ihmiset yleensä meitin puolella planeettaa näkee hyvänä päivänvalon lisääntymisen tässä planetaarisessa arvonnassa.
Yle-radio tuolla taustalla mainitsi juuri avaruusaiheisessa ohjelmassa sanan mustaukko. Niiden kai kuuluukin olla pelkän kansakoulusivistyksen saaneille mystisiä Ison Luonnon, mutta todellisia avaruudenkohteita. - Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Heh, brinkkala. Usko tai älä, viimeksi eilen mietin,"eipä ole brinkkalaakaan näkynyt" ja tänään jo näkyi..)) Samoin kävi kerhokaverini kanssa - heti tuli näkyviin kun mielessäni kirjasin poissaolon...
No. Tämähän ei ole mitään tavatonta, sitä sattuu tämän tästä, etenkin meille "erakkoluonteille".
Meidän kanavia ei ole infoähky tukkinut - kai ?
Juu. Näin on päässyt taas käymään: syytettyjen penkille jouduin ja rikos oli sama kuin ennenkin: "nuoleminen"... Niin että kai tässä ehdonalainen on päällä, jalkapantaa ei nyt onneksi ole, joten pääsinpä tänäänkin baanalle hoitamaan juoksevia asioita...Kiitos valvojat..))
Vai noin tulin särkeneeksi oman positiivisen (? !) julkikuvani Vappu Taipaleesta (?) Pentti Linkolaan. Molempia voisin kehua - joten kai minussa voi olla heijastusta molemmista...
Lainavaloilla kun kulkee ja varjossa viihtyy niin pärjää - täälläkin..))
Olisitpa ilmoittanut tulostasi pääkaupunkiseudulle niin oltais voitu vaikka treffatta. Ainakin voi uskotella itselleen, että se olisi onnistunut..))
Hyvää loskavuoden jatkoa sinne. Pysytään kanavilla..))
demeter1Telepatia toimii, vaikka minä olenkin nyt ihan puhki väsynyt tuosta ylenmääräisestä sosialisoitumisesta.
Kyllä näin cityerakonkin voimavarat hiipuvat vanhetessaan.
Tiesittekö muuten, että erämaa erakot elelivät jo 300-400 -luvuilla Egyptin eramaissa opetellen hengellistymistä ja valaistumista. Pikkuhiljaa he alkoivat kokoontua erämaaleireille ja sieltä sai alkunsa luostarit.
Nyt on nämä betoni- ja asfalttiviidakot ja hengellistä kasvua etsitään lähimetsästä:)
Metsässä joskus törmää "nuolukiveen" , siitä aasinsilta.
Onneksi taidat "kakulta" välttyä, demeter ja jalkapannalta. Eikös tämä palstan julkinen lynkkaus käy vanhan ajan jalkapuusta :)
"Vappu ja Pentti" ovat onneksi saaneet luonnon ja ekologisuuden kunnioittamisen puolesta puhujia nuoremmistakin sukupolvista, vaikkapa esim. meteorologi Kerttu Karakorpi ja valokuvaaja ym. Kimmo Ohtonen.
Äkkilähtö tuli mulla stadiin, kun systeri tarvitsi apua. Kaikki hänellä ny ok. Samalla hoitui sitten muukin sosiaalitoiminta.
Nyt olen kyllä tosiaan ihan tiltissä. Vetäydyn "erakkomoodiin" :)
Kevättä kohden kanavat auki ja antennit kuulolla :)
/ex-brinkkala - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Telepatia toimii, vaikka minä olenkin nyt ihan puhki väsynyt tuosta ylenmääräisestä sosialisoitumisesta.
Kyllä näin cityerakonkin voimavarat hiipuvat vanhetessaan.
Tiesittekö muuten, että erämaa erakot elelivät jo 300-400 -luvuilla Egyptin eramaissa opetellen hengellistymistä ja valaistumista. Pikkuhiljaa he alkoivat kokoontua erämaaleireille ja sieltä sai alkunsa luostarit.
Nyt on nämä betoni- ja asfalttiviidakot ja hengellistä kasvua etsitään lähimetsästä:)
Metsässä joskus törmää "nuolukiveen" , siitä aasinsilta.
Onneksi taidat "kakulta" välttyä, demeter ja jalkapannalta. Eikös tämä palstan julkinen lynkkaus käy vanhan ajan jalkapuusta :)
"Vappu ja Pentti" ovat onneksi saaneet luonnon ja ekologisuuden kunnioittamisen puolesta puhujia nuoremmistakin sukupolvista, vaikkapa esim. meteorologi Kerttu Karakorpi ja valokuvaaja ym. Kimmo Ohtonen.
Äkkilähtö tuli mulla stadiin, kun systeri tarvitsi apua. Kaikki hänellä ny ok. Samalla hoitui sitten muukin sosiaalitoiminta.
Nyt olen kyllä tosiaan ihan tiltissä. Vetäydyn "erakkomoodiin" :)
Kevättä kohden kanavat auki ja antennit kuulolla :)
/ex-brinkkalaKerttu Kotakorpi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitoksia ex Brinkkalalle kehuista; tietenkään emme tee tästä numeroo tai tapaa, sano.
Ollaan taas matkalla taivaallisen kuun mustaa hetkeä, jolloin kuun symboli esitetään mustana pyörylänä Helsingin yli opiston Allakassa.
Isälleni se oli kunkin vuoden tärkeä teos. Siitä hän katsoi pienviljelijänä viljan- tai kasvien kylvöajat, myös ennusteen kalan liikkumisista katiskoihinsa paljon Kallavettä pohjoisempana.
"Mustan kuun" päivän seutu on ollut useinkin Hursksikselle alavireinen, hiukan mökötysluonteinenkin.
Onneksi ihmiset yleensä meitin puolella planeettaa näkee hyvänä päivänvalon lisääntymisen tässä planetaarisessa arvonnassa.
Yle-radio tuolla taustalla mainitsi juuri avaruusaiheisessa ohjelmassa sanan mustaukko. Niiden kai kuuluukin olla pelkän kansakoulusivistyksen saaneille mystisiä Ison Luonnon, mutta todellisia avaruudenkohteita.Satuttiinkin yhtaikaa linjoille, Hurskis.
Mainitsit isäsi ja Kallaveijn. Minun äiti usein lauloi niin haikeasti:
"Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.
Luin muuten hiljattain, että tuo "musta aukko" on paljon laajempi kuin aiemmin on luultu. Samanlaisena mysteerinä minulle pysyy musta aukko kuin hiukkaskiihdyttimet :)
Hyvää kevättä ja kalakelien odotusta sinne!
/ex-brinkkala - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerttu Kotakorpi.
Kiitos :)
ex-b
- Anonyymi
Kyllä on rikasta tuo Kari Hotakaisen kielen käyttö. Luen just tätä uutta kirjaa: Helmi. Tykkään ja suosittelen.
Sopiva meille iäkkäille. Minäkin olen lukenut Helmin. Kari Hotakainen on eräs lempikirjailijoitani. Hän oli muistaakseni mainosmies alkuun ja siitä kai jäi tuo iskevä kielenkäyttö. Hänen kuivakkaasta huumoristaan tykkään myös.
Helmi on sujuva ja lämminhenkinen teos, tosin tarina ja sen käänteet tuntuivat vähän liiankin utopistisilta - mutta jonkinlainen veijaritarina kai Helmi onkin hengeltään, vakavista asioista, lapsettomuus/vanhuus/muistamattomuus, huolimatta.
Saa nähdä miten kirja myy, kun kustantaja on K-ryhmä ja levikkikin hoituu sitä kautta.
demeter1Taas uuteen huomeneen on päästy, kahvit juotu, sitten istahdan aina tähän koneelle.
Näkymä on vastapäätä olevan talon ulko oveen ja käytävän valoihin, mitkä liikkeen voimalla syttyvät ja sammuvat.
Välieteisessä on penkki ja siinä kyytiä odottavat istuvat ja huomenet ohikulkijoille toivottavat.
Kälyni menee tänään eka kerran palvelutalon ryhmään, missä askartelevat, ruokailevat ja kahvittelevat, auto tulee hakemaan, kiertää kaupunkia ja kerää mukaan sinne meneviä.
Kälyni juuri eilen soitti ja oli onnellinen, kun mukaan pääsi, hänellä käy hoitajat, siivous ja ruokapalvelu, kertoi päivänsä kuitenkin hyvin sujuvan, vaikka ei mitään teekään.
Olen hyvilläni hänen puolestaan, tai ehkä tyttären puolesta enemmän, pystyy elämään omaakin elämää.
Kuulin radiosta, että aikomus on enemmän lasten kontolle vanhuksia siirtää, takapakkia sekin, olemmeko siirtymässä aikaan, jolloin nurkissa vanhukset pyöri.
Minulle ei ole ehdotettu mitään kaupungin puolelta, olen vuotta nuorempi kuin kälyni, en kyllä ole mitään anonutkaan.
Kunpa eivät näitä jo saatuja palveluja vain pois ottaisi.
Ilo oli nähdä brinkkalakin taas ketjussamme, viestisi aina hymyn kasvoille saa, niin pirteä osaat olla ja aina Hurskaistakin muistat, hyvä niin, onhan hän ainoa miespuolinen ketjussamme, tietämättä anojen osuudesta.
Vappu Taipale on minullekin ajatuksineen mieleinen. Linkola hieman pelottava äkäisine mielipiteineen.
Ohtonen joskus poikamiehenä ollessaan sai sympatiat silloin, nyt harvemmin esillä onkaan.
Hotakainen myös paikkansa mielessäni löytää, tosin mahtuu mukaan myös Miika Nousiainen, kuin Kyrökin, Pitääkö olla huolissaan ohjelmasta paikkansa hakivat.
Kaikilla heillä rohkea ulostulo, kirjojaan en ole lukenut, mutta varmaan samaan katekoriaan kuuluvat, kuin esiintyminenkin.
Demeter oletkos kuullut sanonnan, kestä tykätään, siitä puhutaan, joten laita nuo syyttelyt omaan läjäänsä.
Hyvin on asiallisia viestisi ja tietomääräkin ylittää omani, mikä on hyvin vähäinen, mistäpä sitä olisin hankkinutkaan, kun aina työn perässä juoksin.
Pärjätty on ja nyt elämä omatoimista ja kohtalaisen mukavaakin.
Ramoona kulttuuri harrastuksia kiertelee, mikäs onkaan, kun jaksaa ja kohteita löytyy, ainahan ne elämää rikastuttaa.
Tuokin, jos itse ei pystykään kaikkeen, voi ihastella toisten tekemiä ja niistä nautintoa ja hehkua eloonsa saaden.
Tänään menen Skippo-pelien maailmaan, ainut ulkopuolella tapahtuma, vähiin menee, kunnes kaikki loppuu.
No aika aikaa kutakin, nyt piste tälle vuodatukselle, kiitos että olette olemassa;)
Kävin pitkän keskustelun osaston lääkärin kanssa. Nyt tiedän, että lonkassani oli pitkälle ehtinyt nivelrikko. Nyt on rautaa lonkan tukena, että kyllä tämä tästä.
Opettelin fysioterapeutin kanssa kävelyä kyynärsauvoilla. Syömään päiväsaliin matkasin rullatuolilla
Ehkäpä pääsen kotiin jo viikonlopuksi, mutta lääkäri kehoitti kärsivällisyyttä kotiin lähdön kanssa.
Kodinhoitokordinaattori tulee huomenna käymään luonani. Heillä on kevään 2022 tiedot avun tarpeestani. Joten siitä on hyvä lähteä kartoittamaan hoidon tarvetta.
Tilannehan on samankaltainen kuin keväällä 2022 keskityn itseeni. Paul matkustaa ensi viikolla Hollantiin, tytär tulee hänet hakemaan.
Järjestelyjä riittää. No, täältä sängynpohjalta voi todellakin tehdä etukäteisjärjestelyjä ; )
Nyt ongelmana on mielialan heilahtelut. Tämä aamu on ollut sekä fyysisesti, että psyykkisesti vaikea
Mikä siinä on, että lasten apuun pyytäminen on vaikeaa. Sekö kun jotkut lapset tulevat pyytämättä kun taas toiset kieltäytyvät kylmästi.
Isät ja äidit eivät ole enää kauaa apua pyytämässä, mutta kuitenkin itsekkäät lapset vetoavat työesteisiinsä jne. Ei ole aikaa, mutta sitkun...sitkun.- Anonyymi
Eikö se nvelrikko näkynyt röntgenkuvissa jo ennen eka leikkausta, eikö se leikkaus juuri sen takia tehty?
Sinullako lapset tulee kotiin hoitamaan ja mies lähtee ulkomaille .? Yleensä puoliso hoitaa , jos ei itse ole ihan petipotilas. Ei työpaikoilta niin vaan saa lomaa vanhempiensa hoitamiseen, turha lapsiasn syyllistää jos eivät hoitajiksi ala. Eriasia jos asuvat lähellä, voivat vaikka joka päivä käydä mutta harva pystyy oman elämänsä keskeyttämään ja muuttamaan vanhemman luo hoitamaan ja harva vanhus sutä edes haluaa. Eri asia että käydään katsomassa , autetaan ja huolehditaan ja sehän onkin luonnollista. Eri asia olla omaishoitaja. Puoliso on luonnollinen omaishoitaja, koska on yhteinen talous, asutaan jo muutenkin yhdessä.
Meidän ikäisten lapsilla on omatkin perheet, kyllä se lasten ja nuorten kasvattaminen on tärkeintä eikä sitä voi ulkoistaa. - Anonyymi
Lasten tilanne voi olla sellainen, että ei pääse auttamaan, vaikka kuinka haluaisi.
Esim. Naapurini lapsi asuu yli 300 km päässä ja on yksinhuoltaja, jonka lapset ovat vielä
koulussa. Ei heitä voi yksin jättää.
Omat lapseni asuvat 5-15 km päässä ja heillä on mahdollisuus etätyöhön, joten helppoa on heidän piipahtaa apuun, mutta kaikki eivät tee etätöitä.
Ei se ole aina itsekkyydestä kiinni. Elämäntilanteen vaan on erilaisia. Mielialan vaihtelut ovat täysin ymmärrettäviä; sinulla on pitkä toipilasaika edessä ja tarvitset arjen apua. Olen ymmärtänyt että miehesi (alunperin teidän yhteinen) hollaninmatka on ollut jo pitkään suunniteltu ja lyöty lukkoonkin; onko miehesi tarkoitus jäädä oleskelemaan pitemmäksi aikaa, ehkä ehdit vielä perässä, kunhan olet paremmassa kunnossa?
Nyt sinun onkuitenkin keskityttävä itseesi ja omaan kuntoutuuksesi ja arjesta selviämiseesi, pääsee sitten pojat auttamaan tai ei. Ei heiltä varmaan halua puutu ja varmastikin tulevat aina kuin vain pystyvät. Kunnan puolesta saat varmaan apua tässä tilanteessa, terveydenhoitopiirissä on varmaan tukiverkosto kotihoitoon, en tarkkaan tiedä miten nää asiat siellä Suomessa hoituu, mutta sinullahan on aikaa siletä sängynpohjalta organisoida elämääsi nyt siihen kuntoon että kaikki rutiinit hoituu.
Turvaudu nyt ihmeessä siihen omaan henkilökohtaiseen tukiverkostoosi mikä sinulla varmasti on vuosien mittaan syntynyt: ystävät, tuttavat, naapurit, sukulaiset jne. nyt tukiverkosto on kultaakin kalliimpaa.
Tsemppiä vain, kyllä se siitä.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Mielialan vaihtelut ovat täysin ymmärrettäviä; sinulla on pitkä toipilasaika edessä ja tarvitset arjen apua. Olen ymmärtänyt että miehesi (alunperin teidän yhteinen) hollaninmatka on ollut jo pitkään suunniteltu ja lyöty lukkoonkin; onko miehesi tarkoitus jäädä oleskelemaan pitemmäksi aikaa, ehkä ehdit vielä perässä, kunhan olet paremmassa kunnossa?
Nyt sinun onkuitenkin keskityttävä itseesi ja omaan kuntoutuuksesi ja arjesta selviämiseesi, pääsee sitten pojat auttamaan tai ei. Ei heiltä varmaan halua puutu ja varmastikin tulevat aina kuin vain pystyvät. Kunnan puolesta saat varmaan apua tässä tilanteessa, terveydenhoitopiirissä on varmaan tukiverkosto kotihoitoon, en tarkkaan tiedä miten nää asiat siellä Suomessa hoituu, mutta sinullahan on aikaa siletä sängynpohjalta organisoida elämääsi nyt siihen kuntoon että kaikki rutiinit hoituu.
Turvaudu nyt ihmeessä siihen omaan henkilökohtaiseen tukiverkostoosi mikä sinulla varmasti on vuosien mittaan syntynyt: ystävät, tuttavat, naapurit, sukulaiset jne. nyt tukiverkosto on kultaakin kalliimpaa.
Tsemppiä vain, kyllä se siitä.Onko se ok että ukko häippäsee ulkomaiille yksin, ei muka voi muuttaa matkasuunnitelmia kun vaimo tarvitsee apua? Mihin katosi se kehuttu hoivavietti?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se ok että ukko häippäsee ulkomaiille yksin, ei muka voi muuttaa matkasuunnitelmia kun vaimo tarvitsee apua? Mihin katosi se kehuttu hoivavietti?
Eikös hänellä ole jokin tärkeä asiakirja haettava kotimaastaan Hollannista, ihan henkilökohtaisesti.
Näin muistelen - Anonyymi
Kiva nauttia säälistä, kun ei saa muuta myönteistä tukea, kuin nojatuolin väeltä!
Kylve nyt suosiostasi! - Anonyymi
Sinun pitää vaan ymmärtää, että lapsillasi todellakin voi olla työkiireitä ja eivätkä ehdi sinua auttamaan.
Eiköhän kunnalta saisi jotain apua, kun kotiin pääset. Toivotaan näin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiva nauttia säälistä, kun ei saa muuta myönteistä tukea, kuin nojatuolin väeltä!
Kylve nyt suosiostasi!Ilkeilijä!!!
- Anonyymi
Sairaaloissa ei yhtään turhaa päivää makuuteta, yksi tavallinen hoitopäiväkin maksaa yhteiskunnalle tonnin luokkaa ja leikkaukset kymmpitonnin vähintään.
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se nvelrikko näkynyt röntgenkuvissa jo ennen eka leikkausta, eikö se leikkaus juuri sen takia tehty?
Sinullako lapset tulee kotiin hoitamaan ja mies lähtee ulkomaille .? Yleensä puoliso hoitaa , jos ei itse ole ihan petipotilas. Ei työpaikoilta niin vaan saa lomaa vanhempiensa hoitamiseen, turha lapsiasn syyllistää jos eivät hoitajiksi ala. Eriasia jos asuvat lähellä, voivat vaikka joka päivä käydä mutta harva pystyy oman elämänsä keskeyttämään ja muuttamaan vanhemman luo hoitamaan ja harva vanhus sutä edes haluaa. Eri asia että käydään katsomassa , autetaan ja huolehditaan ja sehän onkin luonnollista. Eri asia olla omaishoitaja. Puoliso on luonnollinen omaishoitaja, koska on yhteinen talous, asutaan jo muutenkin yhdessä.
Meidän ikäisten lapsilla on omatkin perheet, kyllä se lasten ja nuorten kasvattaminen on tärkeintä eikä sitä voi ulkoistaa.Täydennän ajatustani, koska vanhempien auttaminen ei ole yksiselitteinen asia.
Apu kokopäiväiseen hoitoon on eriasia joten se on ulkoistettava. Tilapäisen avun tarpeeseen voi kaikki läheiset osallistua.
Olen hyvä organisoija, teen tarkat toimintasuunnitelmat, neuvottelen asiantuntijoiden ja läheisten kanssa, sovimme pelinsäännöt ja kartoitamme avun tarpeen määrää.
On lapsia joilla on omat perheet ja lapsia joilla ei ole.
Keskustenlu asiasta ei ole musta/valkeaa.
On lapsia jotka voivat organisoida töitään, jakaa aikaa työn ja vanhempain hoidon välillä. ja lapsia joille työhön vaikuttaminen on vähäistä. Silloin työt on ulkoistettava.
Ulkoistaminen maksaa, olemmeko valmiit maksamaan.Paloma.se01 kirjoitti:
Mielialan vaihtelut ovat täysin ymmärrettäviä; sinulla on pitkä toipilasaika edessä ja tarvitset arjen apua. Olen ymmärtänyt että miehesi (alunperin teidän yhteinen) hollaninmatka on ollut jo pitkään suunniteltu ja lyöty lukkoonkin; onko miehesi tarkoitus jäädä oleskelemaan pitemmäksi aikaa, ehkä ehdit vielä perässä, kunhan olet paremmassa kunnossa?
Nyt sinun onkuitenkin keskityttävä itseesi ja omaan kuntoutuuksesi ja arjesta selviämiseesi, pääsee sitten pojat auttamaan tai ei. Ei heiltä varmaan halua puutu ja varmastikin tulevat aina kuin vain pystyvät. Kunnan puolesta saat varmaan apua tässä tilanteessa, terveydenhoitopiirissä on varmaan tukiverkosto kotihoitoon, en tarkkaan tiedä miten nää asiat siellä Suomessa hoituu, mutta sinullahan on aikaa siletä sängynpohjalta organisoida elämääsi nyt siihen kuntoon että kaikki rutiinit hoituu.
Turvaudu nyt ihmeessä siihen omaan henkilökohtaiseen tukiverkostoosi mikä sinulla varmasti on vuosien mittaan syntynyt: ystävät, tuttavat, naapurit, sukulaiset jne. nyt tukiverkosto on kultaakin kalliimpaa.
Tsemppiä vain, kyllä se siitä.Sairaalan sosiaalityöntekijä istahti hetki sitten sänkyni viereen. Yheisymmärrys saumaton.
Sinä olet ymmärtänyt oikein kevään suunnitelmamme, jotka eivät vielä ole toteutuneet eivät myöskään epäonnistuneet, ovat vai vaiheessa 2.
Keskityn itseeni, mieheni keskittyy omien asiottensa hoitoon kotimaassaan. Jos ja kun olen valmis matkustamaan, tulppaanit kutsuvat Hollannin kevääseen.
Verkosto toimii, serkkupoikani kävi eilen mieheni luona, kipasi täydentämässä jääkaappia.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Sairaalan sosiaalityöntekijä istahti hetki sitten sänkyni viereen. Yheisymmärrys saumaton.
Sinä olet ymmärtänyt oikein kevään suunnitelmamme, jotka eivät vielä ole toteutuneet eivät myöskään epäonnistuneet, ovat vai vaiheessa 2.
Keskityn itseeni, mieheni keskittyy omien asiottensa hoitoon kotimaassaan. Jos ja kun olen valmis matkustamaan, tulppaanit kutsuvat Hollannin kevääseen.
Verkosto toimii, serkkupoikani kävi eilen mieheni luona, kipasi täydentämässä jääkaappia.Miten selkainen voi matkustaa lentokoneella ulkomaille
, kun ei saa edes ruokaa tilatuksi/ hankituksi itselleen jääkaappiin?
Just äskettäin hehkutit miten mies hoitaa ja passaa sinua, mutta nyt kun olet todella huonossa jamassa, hän keskittyykin itseensä Hollannissa? Anonyymi kirjoitti:
Miten selkainen voi matkustaa lentokoneella ulkomaille
, kun ei saa edes ruokaa tilatuksi/ hankituksi itselleen jääkaappiin?
Just äskettäin hehkutit miten mies hoitaa ja passaa sinua, mutta nyt kun olet todella huonossa jamassa, hän keskittyykin itseensä Hollannissa?Lopettaisit jo!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten selkainen voi matkustaa lentokoneella ulkomaille
, kun ei saa edes ruokaa tilatuksi/ hankituksi itselleen jääkaappiin?
Just äskettäin hehkutit miten mies hoitaa ja passaa sinua, mutta nyt kun olet todella huonossa jamassa, hän keskittyykin itseensä Hollannissa?En tiedä kenestä puhut, mutta Hollanti viittaa Korppikseen. Olen tähän asti uskonut, että sairaalassa tarjotaan ateriat talon puolesta ja hoito ja passaus tulee ammatti-ihmisiltä.
Ilmeisesti asiat ovat muuttuneet, ja sairaaloiden potilaat ovat omaisten hoidossa. Miten jääkaappitilat mahtavat riittää.
nim. "Yx vaan jäkätykseen kyllästynyt" Anonyymi kirjoitti:
Miten selkainen voi matkustaa lentokoneella ulkomaille
, kun ei saa edes ruokaa tilatuksi/ hankituksi itselleen jääkaappiin?
Just äskettäin hehkutit miten mies hoitaa ja passaa sinua, mutta nyt kun olet todella huonossa jamassa, hän keskittyykin itseensä Hollannissa?Hyvää iltaa täyshoidosta@
Koeta nyt ymmärtää asiat oikein.
Minä keskityn kuntoutumaan kun pääsen kotiin sairaalasta. Keskityn itseeni...
Mieheni lähtee hoitamaan lakisääteisiä paperiasioitaan. Keskittyy itseensä...
Mieheni tytär auttaa isäänsä matkan aikana ja kuljettaa häntä mieheni kotimaassa autolla paikasta A paikkaan B. Hoitaa jääkaapin täydennykset. Mieheni poika hoitaa seuranpidon. He keskittyyvät isäänsä.
Kodinhoito auttaa minua täällä kotona arjen selviytymisessä.
Wolt kuljettaa ruokatäydennykset. Jotka tilaan puhelimella kaupoista.
Poikani käyvät viikonloppuisin varmistamassa hyvinvointini.
Älä kehtaa esittää tyhmiä kysymyksiä, nolaat vain itsesi.
Asioilla on tapana järjestyä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten selkainen voi matkustaa lentokoneella ulkomaille
, kun ei saa edes ruokaa tilatuksi/ hankituksi itselleen jääkaappiin?
Just äskettäin hehkutit miten mies hoitaa ja passaa sinua, mutta nyt kun olet todella huonossa jamassa, hän keskittyykin itseensä Hollannissa?Kun minä matkustin nuorempana ulkomaille, tyhjensin jääkaapin, enkä suinkaan tilannut sitä täyteen ruokaa kuivumaan ja pilaantumaan.
Mutta tapansa kullakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös hänellä ole jokin tärkeä asiakirja haettava kotimaastaan Hollannista, ihan henkilökohtaisesti.
Näin muistelenTarkkaan muistat toisten asiat.
Kirjoittajien tulisi painaa mieleensä, että täällä on tosiaan muutama, joiden harrastuksena on toisten elämän tarkka seuraaminen.
Wanha totuus huomauttaa: Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkkaan muistat toisten asiat.
Kirjoittajien tulisi painaa mieleensä, että täällä on tosiaan muutama, joiden harrastuksena on toisten elämän tarkka seuraaminen.
Wanha totuus huomauttaa: Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee.Miksi täällä kerrotaan omista asioista, jos ei niitä saa lukea?
Onko todellakin vaikeaa ymmärtää sitä, että joillakin on hyvä muisti ja sitten se katsotaan seuraamiseksi?
"harrastuksena on toisten elämän tarkka seuraaminen" eli tuo on todella typerä kommentti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi täällä kerrotaan omista asioista, jos ei niitä saa lukea?
Onko todellakin vaikeaa ymmärtää sitä, että joillakin on hyvä muisti ja sitten se katsotaan seuraamiseksi?
"harrastuksena on toisten elämän tarkka seuraaminen" eli tuo on todella typerä kommentti.Toisten elämän tarkkailusta keskustelemista nimitetään juoruamiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se nvelrikko näkynyt röntgenkuvissa jo ennen eka leikkausta, eikö se leikkaus juuri sen takia tehty?
Sinullako lapset tulee kotiin hoitamaan ja mies lähtee ulkomaille .? Yleensä puoliso hoitaa , jos ei itse ole ihan petipotilas. Ei työpaikoilta niin vaan saa lomaa vanhempiensa hoitamiseen, turha lapsiasn syyllistää jos eivät hoitajiksi ala. Eriasia jos asuvat lähellä, voivat vaikka joka päivä käydä mutta harva pystyy oman elämänsä keskeyttämään ja muuttamaan vanhemman luo hoitamaan ja harva vanhus sutä edes haluaa. Eri asia että käydään katsomassa , autetaan ja huolehditaan ja sehän onkin luonnollista. Eri asia olla omaishoitaja. Puoliso on luonnollinen omaishoitaja, koska on yhteinen talous, asutaan jo muutenkin yhdessä.
Meidän ikäisten lapsilla on omatkin perheet, kyllä se lasten ja nuorten kasvattaminen on tärkeintä eikä sitä voi ulkoistaa.Röntgenkuvien tulkinta on potilaalle tietenkin helppo tehtävä. Kyllä jokainen huomaa hetkessä nivelrikon sunmuut, jos on tarkka. Onkin ihan turhaa, että kuvia tulkitsevat jotkut ammattilaiset.
- Anonyymi
Sellaista se normaalisti on. Ihmettelit hiukan ,kun osa lapsista auttaa ja osa ei. Näin se vaan normaalisti menee. Aikuisilla ihmisillä kun on se oma elämä hyvine ja huonoine puolineen ja se täytyy hoitaa. Lisäksi vaikuttaa se miten miten kokee suhteen toiseen ihmiseen, oli se sitten äiti tai isä tai joku muu. Eikä kaikkea ole mukava ääneen puhua läheisellekkään. Moni vaikenee, on hienotunteinen ,vaikka tekis sanoa hyvin tai hyvin huonosti. Ihan normaalia.
Itseasiassa en ihmetellyt osajakoa lasten erlaisuudesta se nyt vain on ihan itse koettua todellisuutta.
- Anonyymi
Kyllä se niin on, että omat lapset menee. vanhan äidin tai isän edelle. Mummo voi mennä hoivakotiin, lapsia ja nuoria ei niihin laiteta.Kyllä siinä rakkaus on koetuksella, jos pitää oma perhe jättää ja mennä mummoa jonnekkin korpeen hoitamaan tai ottaa se mummo omaan kotiin. Minulla on läheiset ja hyvät välit lasteni perheisiin, en halua kuitenkaan heidän ristikseen.
korppis kirjoitti:
Itseasiassa en ihmetellyt osajakoa lasten erlaisuudesta se nyt vain on ihan itse koettua todellisuutta.
Minä tiedän (sanottu riittävän monta kertaa) että jos asiat olisi huonosti, tytär haluaisi minut luokseen asumaan tai myös poika, joka perheetömänä muuttaisi luokseni. Heidän kummankaan kotiin en kuitenkaan haluaisi muuttaa, vaikka olisinkin avaun tarpeessa. Tyttärellä etenkin on hoitamisvietti ja vastuu suuria ja tärkeitä asioita ja nyt kun pojatkin ovat jo kohta lähes aikuisia niin läsnäolevana ja pojilleen läheisenä äitinä voin vain kuvitella sitä tyhjän pesän syndroomaa mitä hän tulee kokemaan. Mutta todella huonosti asiani tarvisi olla, enne kuin vapaaehtoisesti menisin asumaan kummankaan huusholliin, vaikka rakastankin heitä molempia enemmän kuin omaa elämääni.
Jokaisella on oma elämänsä ja luonnollinen asioden kulku ja järjestys...maailmankirjat järjestyksessä,.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minä tiedän (sanottu riittävän monta kertaa) että jos asiat olisi huonosti, tytär haluaisi minut luokseen asumaan tai myös poika, joka perheetömänä muuttaisi luokseni. Heidän kummankaan kotiin en kuitenkaan haluaisi muuttaa, vaikka olisinkin avaun tarpeessa. Tyttärellä etenkin on hoitamisvietti ja vastuu suuria ja tärkeitä asioita ja nyt kun pojatkin ovat jo kohta lähes aikuisia niin läsnäolevana ja pojilleen läheisenä äitinä voin vain kuvitella sitä tyhjän pesän syndroomaa mitä hän tulee kokemaan. Mutta todella huonosti asiani tarvisi olla, enne kuin vapaaehtoisesti menisin asumaan kummankaan huusholliin, vaikka rakastankin heitä molempia enemmän kuin omaa elämääni.
Jokaisella on oma elämänsä ja luonnollinen asioden kulku ja järjestys...maailmankirjat järjestyksessä,.Oletko varma, että poikasi tosiaan jättäisi työpaikkansa ja muuttaisi takaisin luoksesi asumaan.
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma, että poikasi tosiaan jättäisi työpaikkansa ja muuttaisi takaisin luoksesi asumaan.
Luulen, että hän hakisi töihin johonkin kouluun, joka olisi lähempänä, niin että hän voisi asua joko minun luionani tai sutten niin lähellä, että voisi käydä päivittäin. Täällä on kyllä kouluja ja hyvät kulkuyhteydet.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minä tiedän (sanottu riittävän monta kertaa) että jos asiat olisi huonosti, tytär haluaisi minut luokseen asumaan tai myös poika, joka perheetömänä muuttaisi luokseni. Heidän kummankaan kotiin en kuitenkaan haluaisi muuttaa, vaikka olisinkin avaun tarpeessa. Tyttärellä etenkin on hoitamisvietti ja vastuu suuria ja tärkeitä asioita ja nyt kun pojatkin ovat jo kohta lähes aikuisia niin läsnäolevana ja pojilleen läheisenä äitinä voin vain kuvitella sitä tyhjän pesän syndroomaa mitä hän tulee kokemaan. Mutta todella huonosti asiani tarvisi olla, enne kuin vapaaehtoisesti menisin asumaan kummankaan huusholliin, vaikka rakastankin heitä molempia enemmän kuin omaa elämääni.
Jokaisella on oma elämänsä ja luonnollinen asioden kulku ja järjestys...maailmankirjat järjestyksessä,.Paloma.Kerroit että tyttäresikin on lastentarhan opettaja? Tietysti vastuu toisten lapsista on suuri mutta mitä tarkoitat tuolla vastuu suuria tärkeitä asioita? Ei kai se hoitovietti ole sama lapsia kuin vanhuksia kohtaan?
Anonyymi kirjoitti:
Paloma.Kerroit että tyttäresikin on lastentarhan opettaja? Tietysti vastuu toisten lapsista on suuri mutta mitä tarkoitat tuolla vastuu suuria tärkeitä asioita? Ei kai se hoitovietti ole sama lapsia kuin vanhuksia kohtaan?
Ilmeisesti tyttäreni hoitovietti kohdistuu sekä omiin, että muiden lapsiin. Ja omaan äitiin. Minun tarvii aina välillä muistuttaa, että voin hyvin, jaksan kaiken sen mitä arkeeni kuuluu, ettei ole tarve kantaa huolta minusta ainakaan vielä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se niin on, että omat lapset menee. vanhan äidin tai isän edelle. Mummo voi mennä hoivakotiin, lapsia ja nuoria ei niihin laiteta.Kyllä siinä rakkaus on koetuksella, jos pitää oma perhe jättää ja mennä mummoa jonnekkin korpeen hoitamaan tai ottaa se mummo omaan kotiin. Minulla on läheiset ja hyvät välit lasteni perheisiin, en halua kuitenkaan heidän ristikseen.
Ei mummoa niin vaan hoivakotiin päästetä. Ne on kalliita, mummo voisi joutua myymään kaksionsa. Se olisi perinnöstä pois.
Kotona pitää sinnitellä, ja lapset voivat käydä vuoronperään tarkistamassa.
Kyllä mummo sen itsekin ymmärtää ja hankkii turvarannekkeen.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paloma.Kerroit että tyttäresikin on lastentarhan opettaja? Tietysti vastuu toisten lapsista on suuri mutta mitä tarkoitat tuolla vastuu suuria tärkeitä asioita? Ei kai se hoitovietti ole sama lapsia kuin vanhuksia kohtaan?
Hyvä kun tarkistat yksityiskohdat. Saattaisihan olla, että sekoittaisit tyttären jonkun toisen maalittamasi jälkikasvuun.
Olisi noloa.
- Anonyymi
Ni , tuossa jutustelin Korppikselle.
- Anonyymi
Mikset soita hänelle koska olette lveystäviä? Tai lähetä yksityistä sähköpostia? Tämä foorumi on yleinen keskustelupalsta
! Anonyymi kirjoitti:
Mikset soita hänelle koska olette lveystäviä? Tai lähetä yksityistä sähköpostia? Tämä foorumi on yleinen keskustelupalsta
!Oliko tämä minulle tarkoitettu?
Kommentti johon se oli vastaus ei ollut minun.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset soita hänelle koska olette lveystäviä? Tai lähetä yksityistä sähköpostia? Tämä foorumi on yleinen keskustelupalsta
!Samat sanat sulle. Miksi kuulustelet yhtä kirjoittajaa ja vaadit selityksiä hänen järjestelyistään. Ei ne sinulle kuulu Enkä ole varma, haluavatko muut palstalaiset raportteja hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samat sanat sulle. Miksi kuulustelet yhtä kirjoittajaa ja vaadit selityksiä hänen järjestelyistään. Ei ne sinulle kuulu Enkä ole varma, haluavatko muut palstalaiset raportteja hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Mielelläänhän tuo kertoo kaikki asiansa ja muittenkin asiat. Jos vaikka haastatteleekin itseään, kuka tietää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielelläänhän tuo kertoo kaikki asiansa ja muittenkin asiat. Jos vaikka haastatteleekin itseään, kuka tietää.
Mieluusti häntä myös haastatellaan ja udellaan kaikki asiat.
Vähän tahdikkuutta toivoisin.
- Anonyymi
Peti kutsuu vanhaa kulkija. Söin äsken pienen päivälliseni. Eilistä kaurapuuroa mikrossa lämmitettynä. Vatajan sauhulihaa, näkkileipää Becelillä voideltuna.
Nälkää ei tule sänkyasikkaalle. Olen omahoidossa kerrostaloyksiössä.
On pidettävä kaatumisen mahis kävellessä. Mua niin hiuppaa kävellessä. Innostuin aamulla leipomaan pullaa. osasta tein tavallisia pikkupullia ja osaan laitoin pari ruokalusikallista puolukka- ja omenahillon sekoitusta päälle.
Onneksi täällä nuo jalkakäytävätkin hyvin hiekotetaan, Siinä on sepeliä ja aika hyvin tavallista hiekkaa päällä.
Pääsee kyllä, kun vähän katsoo eteensä.
Autonkin sain. Kyllä se oli se starttimoottori, niinkuin epäilinkin.
Korjaamon pojat itse sen vissiin hakeneet parkkipaikalta, eivätkä siitä olleet mitään laskuun laittaneet.
Tuo on kyllä hyvä, kun jotain äkkinäistä auton kanssa tulee, niin ei tarvi kun tuohon parinsadan metrin päähän mennä ja antaa avaimet, niin hommat hoituu.
Hyvä, että Korppis on saanut hoitoasiansa rullaamaan.
Kyllähän tuollaiset tapaukset mielenkin päälle ottaa, sehän on selvä, mutta kun saa hyvää hoitoa ja on tukiverkkoa ympärillä, niin elämä voittaa.- Anonyymi
Iltaa! Oikein Brinkkala, sinä tuot aina iloa palstalle tuolla reippaudellasi, ettå
kaikki kyllä järjestyy. Hyvä periaate!
"Sadetta saadaan, sanoi Sasu", oli alakoulun aapisessa ja sitä nyt tuntuu tulevan useampana päivänä.
Hyvä, ettei tule lumena vielä ainakaan, olisi jo paljon auraamista.
Olen nyt laittanut herätyskellon soimaan, ettei päivä mene aivan pilalle,
aamusta on hyvä uusi työ aloittaa. Ajattelen samoin, kuin Hilla, että aamusta se päivä on otettava vastaan, silloin on pirteä ja jaksaa. Tosin näin seniorina on lupa hieman laiskotellakin, onhan niitä varhaiherätyksiäkin ollut.
Huomenna leivon nisuja, onkin aikaa edellisestä leipomuksesta.
Toin voitakin ja kardemummaa, aioin ensin laittaa vain öljyä taikinaan, mutta
sitt järki voitti, vai oliko se makumieltymyt?
Hyvää vointia,
NeeasaHuomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.
Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.
Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.
Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.
Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.
Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.
Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.
Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;)- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.
Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.
Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.
Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.
Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.
Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.
Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.
Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;) - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.
Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.
Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.
Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.
Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.
Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.
Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.
Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;)No pitää se saippua kotona asuenkin itse maksaa.
Totta kai jokainen haluaa loppuun asti omillaan kotonaan pärjätä, mutta jos menee muisti ja / tai liikuntakyky, pitää se”minä ite” unohtaa. Jos eläke ei riitä hoitokodin maksuihin, pitää mahdollinen omaisuus realisoida. Varattomilla kunta maksaa loput. Mikä ihme siinä hävettää, että lapsilta ei voi pyytää apua eikä ottaa edes tarjottua apua vastaan? On se nyt surullista että tuntee ja pelkää olevansa taakka lapsilleen. Kun niin asennoituu, saakin sitten niittää mitä on kylvänyt. - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.
Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.
Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.
Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.
Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.
Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.
Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.
Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;)Näihin hoivakoteihin ja palvelutaloihin saa myös asumistukea.
"Eläkkeensaajan asumistuen määrään ei kuitenkaan vaikuta esimerkiksi
omakotitalo, jossa asut
osuus jakamattomassa kuolinpesässä
asunto-osake." - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.
Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.
Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.
Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.
Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.
Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.
Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.
Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;)Heipskukkuu!
Vielä on aikaa käen kukuntaan, mutta eilisen kokopäiväisen sateen jälkeen routa häviää.
Luin aiemman kirjoituksesi Hil-la kälysi nykytilanteesta. Hyvin on hoidot ja avut järjestyneet. Mielenpiristystäkin, kun pääsee päiväkerhoon ja ruokailemaan.
Ja helpotus tyttärelleen. Jo se, että näkee äitinsö dementoituvan on raskasta, tiedän.
Minä myös olen omapäinen ja niin kauan, kun en ole vaaraksi muille enkä itselleni hommat hoidan itse. Tänne muutettuani tytär käytti kerran viilossa kaupassa, mutta minua alkoi sekin hiertää. Haluan kaupassa kiertää omaa tahtiani ja valikoiden. Sovittiin, että jos olosuhteet vaatii niin sitten pyydän apua. Eivät ole vaatineet :)
Ihan sain pullan tuoksun, kun Neeasa ja Eliaana ovat leiponeet. Minä laiska tein sokerittoman vohvelitaikina. äristellyt vohveliraudalla ja täyttäen sitten suolasella tai makealla mitä mieli tekee. Jääkaapissa taikina säilyy pari päivää, jos säilyy.
La Promesan Petralla on nutturakin kohonnut, kun virka-asema nousi.
Taisi Piaa kutsua muut näyttelijän työt, kun noin karkean hätäratkaisun käsikirjoittajat tekivät. En tykännyt.
Pia on kotimaassaan palkittu näyttelijä ja urheilija, jostain luin.
En muista oikeaa nimeään.
Hurskis taitaa kärsiä huomiosta, luulen, joten lupaan etten ylenmäärin palautetta anna.
Tänään päästän itseni ulos. Eilen olin vielä tokkurainen ja syytin sadetta, kun tupapäivän pidin.
Toivoa torstaihin!
/ex-brinkkala - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heipskukkuu!
Vielä on aikaa käen kukuntaan, mutta eilisen kokopäiväisen sateen jälkeen routa häviää.
Luin aiemman kirjoituksesi Hil-la kälysi nykytilanteesta. Hyvin on hoidot ja avut järjestyneet. Mielenpiristystäkin, kun pääsee päiväkerhoon ja ruokailemaan.
Ja helpotus tyttärelleen. Jo se, että näkee äitinsö dementoituvan on raskasta, tiedän.
Minä myös olen omapäinen ja niin kauan, kun en ole vaaraksi muille enkä itselleni hommat hoidan itse. Tänne muutettuani tytär käytti kerran viilossa kaupassa, mutta minua alkoi sekin hiertää. Haluan kaupassa kiertää omaa tahtiani ja valikoiden. Sovittiin, että jos olosuhteet vaatii niin sitten pyydän apua. Eivät ole vaatineet :)
Ihan sain pullan tuoksun, kun Neeasa ja Eliaana ovat leiponeet. Minä laiska tein sokerittoman vohvelitaikina. äristellyt vohveliraudalla ja täyttäen sitten suolasella tai makealla mitä mieli tekee. Jääkaapissa taikina säilyy pari päivää, jos säilyy.
La Promesan Petralla on nutturakin kohonnut, kun virka-asema nousi.
Taisi Piaa kutsua muut näyttelijän työt, kun noin karkean hätäratkaisun käsikirjoittajat tekivät. En tykännyt.
Pia on kotimaassaan palkittu näyttelijä ja urheilija, jostain luin.
En muista oikeaa nimeään.
Hurskis taitaa kärsiä huomiosta, luulen, joten lupaan etten ylenmäärin palautetta anna.
Tänään päästän itseni ulos. Eilen olin vielä tokkurainen ja syytin sadetta, kun tupapäivän pidin.
Toivoa torstaihin!
/ex-brinkkalaSori ex Brinkkala, että tökerösti vastasin hyvä kannanottoni, sori! Kovasti harmaat päivät on meikällä päällänsä. Itse asioihini solmuja tehnyt.
Olet nähdäkseni ollut köyhän väen ymmärtäjänä. Sellaisisia ihmisiä toki tarvitaan.
Juuri sosiaalinen puoli on meikäläisellä hiukan himmeä.
Ei onneksi mitään korjaamatonta ole päässyt tapahtumaan. Hirmuistakin: Muistelen, että aikaisemminkin olisi jenkeissä syöksytty Potomak-jokeen...tai jotain sinne päin tuo joki. Tuo sotilashelikopterin lentely lentokentän yllä olisi ehkä voitu suunnata muuallekin.
Meillä päivä sujuu harmaana. Minusta lauha ilmanalakin tammikuussa on jo ohut lahja.
On aikomus tankata kottero huoltoajoa varten. Ilokseni totesin, että ajokortissa olisi vielä monia viikkoja ajoaikaa.
On jo tapaus sinänsä. että tammikuusta on enää jäljellä enää 34 tuntia. Hyvät sille!
Hurskikselasta moikkelis! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heipskukkuu!
Vielä on aikaa käen kukuntaan, mutta eilisen kokopäiväisen sateen jälkeen routa häviää.
Luin aiemman kirjoituksesi Hil-la kälysi nykytilanteesta. Hyvin on hoidot ja avut järjestyneet. Mielenpiristystäkin, kun pääsee päiväkerhoon ja ruokailemaan.
Ja helpotus tyttärelleen. Jo se, että näkee äitinsö dementoituvan on raskasta, tiedän.
Minä myös olen omapäinen ja niin kauan, kun en ole vaaraksi muille enkä itselleni hommat hoidan itse. Tänne muutettuani tytär käytti kerran viilossa kaupassa, mutta minua alkoi sekin hiertää. Haluan kaupassa kiertää omaa tahtiani ja valikoiden. Sovittiin, että jos olosuhteet vaatii niin sitten pyydän apua. Eivät ole vaatineet :)
Ihan sain pullan tuoksun, kun Neeasa ja Eliaana ovat leiponeet. Minä laiska tein sokerittoman vohvelitaikina. äristellyt vohveliraudalla ja täyttäen sitten suolasella tai makealla mitä mieli tekee. Jääkaapissa taikina säilyy pari päivää, jos säilyy.
La Promesan Petralla on nutturakin kohonnut, kun virka-asema nousi.
Taisi Piaa kutsua muut näyttelijän työt, kun noin karkean hätäratkaisun käsikirjoittajat tekivät. En tykännyt.
Pia on kotimaassaan palkittu näyttelijä ja urheilija, jostain luin.
En muista oikeaa nimeään.
Hurskis taitaa kärsiä huomiosta, luulen, joten lupaan etten ylenmäärin palautetta anna.
Tänään päästän itseni ulos. Eilen olin vielä tokkurainen ja syytin sadetta, kun tupapäivän pidin.
Toivoa torstaihin!
/ex-brinkkalaMinä taas luin, että Pia odotti perheenlisäystä ja jäi lapsiaan hoitamaan. Kolmekohan heitä on. Mistähän juuri eilen kuulin, että siviilissä Lope ja Jana ovat pari.
Tv 1 esittää aamukymmeneltä Promesan alkujaksoja. Tänään avasin telkun, kun esitys oli meneillään. Hämmästyin, kun huomasin, että ovat nuoremman näköisiä kuin tuoreemmissa jaksoissa. Onkohan heillä uusi meikkaaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sori ex Brinkkala, että tökerösti vastasin hyvä kannanottoni, sori! Kovasti harmaat päivät on meikällä päällänsä. Itse asioihini solmuja tehnyt.
Olet nähdäkseni ollut köyhän väen ymmärtäjänä. Sellaisisia ihmisiä toki tarvitaan.
Juuri sosiaalinen puoli on meikäläisellä hiukan himmeä.
Ei onneksi mitään korjaamatonta ole päässyt tapahtumaan. Hirmuistakin: Muistelen, että aikaisemminkin olisi jenkeissä syöksytty Potomak-jokeen...tai jotain sinne päin tuo joki. Tuo sotilashelikopterin lentely lentokentän yllä olisi ehkä voitu suunnata muuallekin.
Meillä päivä sujuu harmaana. Minusta lauha ilmanalakin tammikuussa on jo ohut lahja.
On aikomus tankata kottero huoltoajoa varten. Ilokseni totesin, että ajokortissa olisi vielä monia viikkoja ajoaikaa.
On jo tapaus sinänsä. että tammikuusta on enää jäljellä enää 34 tuntia. Hyvät sille!
Hurskikselasta moikkelis!Älä suotta pahoittele , H. Minulla meni luu kurkkuun, kun havahduin, että tuupin sinua vahingossa palstan parrasvaloihin.
Tuoreessa muistissa, kun lähdin takarivistä kuvainnollisesti kattilan kansia paukutellen eturiviin itseäni väkevämpiä puolustamaan vaikkeivat tarvinneet. Turpiinjan siinä tuli tyyliin "mene matkoihisi vanhus rääpäle viemästä muilta tilaa".
Mutta joo, jos kohdataan, moikataan eleettömästi eikä riehaannuta ylävitosia heittämään.
/ex-brinkkala
"Köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus" :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas luin, että Pia odotti perheenlisäystä ja jäi lapsiaan hoitamaan. Kolmekohan heitä on. Mistähän juuri eilen kuulin, että siviilissä Lope ja Jana ovat pari.
Tv 1 esittää aamukymmeneltä Promesan alkujaksoja. Tänään avasin telkun, kun esitys oli meneillään. Hämmästyin, kun huomasin, että ovat nuoremman näköisiä kuin tuoreemmissa jaksoissa. Onkohan heillä uusi meikkaaja.Ahaa, Pia saattoi siis pikeasti ollakin raskaana kuvauksissa, kun Diegoa odotti.
Sattaa ollakin uusi maskeeraaja ja kampaaja. Martinankin nuttura oli uudistunut.
Vai että Jana ja Lope yhdessä. Ilmankos Jana ja Manuel pussaavat teatterisuukkoja suupieliin.
/ex-brinkkala
Vettä siellä satoi, hyvä se, kunpa ei kamalasti lunta enää tulisi.
Kävin siinä labrassa ja vähän muillakin asioilla.
Labrassa on se kone, mihin kortti pannaan, kun ilmoittaudutaan.
Ei käynyt henkilökortti, kun siinä ei ole viivakoodia, vaihdoin ajokorttiin.
Ihmettelin miksei mitään tapahdu.
Yksi rouva tuli jeesaan.
Laitoin kortin siihen mihin oli piirretty alue, vaan eipä toiminut, pitikin laittaa vähän eteenpäin alueesta.
Sitten, kun tulin labrahuoneesta, joku toinen siinä ihmetteli samaa asiaa.
Sanoin, että voin neuvoa, minuakin juuri autettiin saman asian kanssa.
Joten siirsin hänen korttiaan yli merkityn alueen, niin heti toimi.
Kumma juttu sinänsä, miksi kortin kohtaa ei ole merkitty siihen mihin se pitää laittaa.
Äsken tuli lintuohjelmaa telkusta. Väinö makasi lempituolillaan ja rupesi katsomaan.
Tuoli on juuri sillä etäisyydellä telkusta, mistä kissan näkö on tarkimmillaan.
Koko ajan töllötti päätään kääntämättä.
Kun ohjelma loppui, kävi nukkumaan.
Oletteko katsoneet Eveolta ohjelmaa, missä matkaavat matkailuautolla.
Käyvät kiintoisissa paikoissa. Ovat kiertäneet mailmanperintökohteita ja muita historiallisia kohteita.
Selostavat hyvin, ken on historiasta kiinnostunut ja hienoista paikoista kantsii katsoa.Tuleehan tuota ohjelmaa katsottua, kun on itsellä sama harrastus ollut vuosikymmenet. Emme ole ajaneet koskaan Via Balticaa Puolan kautta kuten ohjelmassa, vaan Ruotsin ja Tanskan kautta ja paluu Saksasta laivalla, tosin viime vuosina molempiin suuntiin Vuosaari- Travemynde Finnlinesin autolautalla. .
Euroopan kohteissa on ollut paljon samoja kuin tuolla pariskunnalla kissoineen, meillä oli yleensä koira mukana.
Etäisin kohde on ollut Kroatia, Pohjois-Italia ja Ranska myös ” valloitettu”, eniten tutkittu Saksaa ja Itävaltaa. Keski-Euroopassa löytyy koko ajan uusia kohteita, niin luonnossa kuin kaupunkiympäristöissä. Sään mukaan voi suunnitelmia muuttaa lennossa. Yleensä teemme reissun kesää vastaanottamaan, paluumatkalla kevät tulee vastaan ja saa nauttia esimerkiksi puiden kukinnat. Alkusyksystä tai loppukesällä sitten Suomen Lappi ja Pohjois- Norja kutsuu. Ja koko ajan minikoti kulkee mukana, ei ole sidottu hotellivarauksiin.Ramoona kirjoitti:
Tuleehan tuota ohjelmaa katsottua, kun on itsellä sama harrastus ollut vuosikymmenet. Emme ole ajaneet koskaan Via Balticaa Puolan kautta kuten ohjelmassa, vaan Ruotsin ja Tanskan kautta ja paluu Saksasta laivalla, tosin viime vuosina molempiin suuntiin Vuosaari- Travemynde Finnlinesin autolautalla. .
Euroopan kohteissa on ollut paljon samoja kuin tuolla pariskunnalla kissoineen, meillä oli yleensä koira mukana.
Etäisin kohde on ollut Kroatia, Pohjois-Italia ja Ranska myös ” valloitettu”, eniten tutkittu Saksaa ja Itävaltaa. Keski-Euroopassa löytyy koko ajan uusia kohteita, niin luonnossa kuin kaupunkiympäristöissä. Sään mukaan voi suunnitelmia muuttaa lennossa. Yleensä teemme reissun kesää vastaanottamaan, paluumatkalla kevät tulee vastaan ja saa nauttia esimerkiksi puiden kukinnat. Alkusyksystä tai loppukesällä sitten Suomen Lappi ja Pohjois- Norja kutsuu. Ja koko ajan minikoti kulkee mukana, ei ole sidottu hotellivarauksiin.Kymmeniä vuosia sitten, kun matkailuautot olivat vasta tulollaan, kiersimme Suomea,
Pohjois-Ruotsissa ja Norjassa poiketen vaunun kanssa. Muistaakseni 5 vuotta kesäisin.
Lomilla kauenpana ja vapailla lähenpänä. Mies oli oma pomonsa, saattoi itse joustaa töistään.
Itsekin ajoin yhdistelmää. Nyt en menisi vaikka maksettais, ajatuskin huimaa, miten ajoin Norjan vuoristoteillä.
Kaverini halusi aina mennä torille, kun oli ylen sosiaalinen persoona, halusi jutella paikallisten kanssa.
Minun mielenkiintonani oli kirkot ja museot.
Silloin jo oli hyvät ihan hyvät palvelut leirintäalueilla, varmaan vaan parantuneet.
Ihana se pariskunnan kissa, niin touhuissaan.Eliaana kirjoitti:
Kymmeniä vuosia sitten, kun matkailuautot olivat vasta tulollaan, kiersimme Suomea,
Pohjois-Ruotsissa ja Norjassa poiketen vaunun kanssa. Muistaakseni 5 vuotta kesäisin.
Lomilla kauenpana ja vapailla lähenpänä. Mies oli oma pomonsa, saattoi itse joustaa töistään.
Itsekin ajoin yhdistelmää. Nyt en menisi vaikka maksettais, ajatuskin huimaa, miten ajoin Norjan vuoristoteillä.
Kaverini halusi aina mennä torille, kun oli ylen sosiaalinen persoona, halusi jutella paikallisten kanssa.
Minun mielenkiintonani oli kirkot ja museot.
Silloin jo oli hyvät ihan hyvät palvelut leirintäalueilla, varmaan vaan parantuneet.
Ihana se pariskunnan kissa, niin touhuissaan.Huomenta, nyt hieman aiemmin herätyksen koin ja siivous on aluillaan, olohuone, eteinen ja kylppäri tänään ja huomenissa sitten kolme pienempää huonetta, jaksan paremmin kun erissä toimin..
Eipä taida siivoukseni kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin, ei välttämättä tarvitse viestiä laittaa, että ei kiinnosta.
Hyvä havainto tuokin, että saippua on kotiinkin ostettava, miten en ole tuota tajunnut, no oikeasti jäi taas tarkennus tekemättä, aiemmin oli könttäsumma mikä hoidosta maksettiin, nyt kaikki eritellään, näin on kerrottu.
Ei aina muista selvennystä, kun omat ajatukset ovat asian sisäistänyt.
Kiva kun on muitakin itsepäisiä mummoja kuin minä, brinkkala haluaa myös itsenäisesti elämänsä järjestää, eli pärjätä mahdollisimman kauan omillaan.
Luulen kyllä Hurskaisen pienen huomion kestävän, kun vielä huumoria mukana, hauskuutta hänenkin viestit sisältää.
Onhan täällä totuttava vaikka minkälaiseen kohteluun, jokainen siitä osansa saa, kielteisenkin.
Matkailuautolla en ole kulkenut, vähän muutenkin, mieheni viihtyi mieluummin mökillä ja niin minäkin, toukokuusta lokakuuhun siellä aika hujahti.
Meidänkin kissat viihtyivät mökillä, kun tavaroita alettiin kerätä kotiin lähtöä varten, kissat katosivat, no saatiin ne viimein autoon.
Tapansa opittiin ja niinpä saunan eteisessä saivat odottaa auton pakkauksen ajan.
Löysin vasta tuon Eveon, nyt kurkistelen välillä mitä tarjolla on, eilen eksyin Mainos teeveen kanavalle ja sieltä sellainen ohjelma kuin Marko ja Olga, äiti ja poika saivat kiinnostumaan, hauskaa oli ja niin huolehtiva poika kuin olla voi.
Onhan jokunen maksettu kanava ja niiden väliä hyppään.
Ano 10,21 eihän minua hävetä pyytää apua lapsiltani, mutta heitä säästääkseni yritän itse asiani hoitaa, kun vielä kykenen.
Siis muisti pelaa, ja jollain tapaa jaksan hommani tehdä, aikaahan on tehdä hitaammin, Tykkään omaan tahtiini ja tapoineni elää, tiedän itsekin, että lopputuloksista itse kärsin, jos huonosti käy.
Minä koen huonoksi asian, jos elämäni joudun muille harteille laittamaan, itsenäinen haluan olla loppuun asti, jos näin on sallittu.
Jospa tältä aamulta riittää, varmaan taas joku epäkohta silmään pistää, korjaatte varmaan;)
Viikonlopun alkua kuitenkin ja olkoon kaikille onnekasta oloa.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, nyt hieman aiemmin herätyksen koin ja siivous on aluillaan, olohuone, eteinen ja kylppäri tänään ja huomenissa sitten kolme pienempää huonetta, jaksan paremmin kun erissä toimin..
Eipä taida siivoukseni kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin, ei välttämättä tarvitse viestiä laittaa, että ei kiinnosta.
Hyvä havainto tuokin, että saippua on kotiinkin ostettava, miten en ole tuota tajunnut, no oikeasti jäi taas tarkennus tekemättä, aiemmin oli könttäsumma mikä hoidosta maksettiin, nyt kaikki eritellään, näin on kerrottu.
Ei aina muista selvennystä, kun omat ajatukset ovat asian sisäistänyt.
Kiva kun on muitakin itsepäisiä mummoja kuin minä, brinkkala haluaa myös itsenäisesti elämänsä järjestää, eli pärjätä mahdollisimman kauan omillaan.
Luulen kyllä Hurskaisen pienen huomion kestävän, kun vielä huumoria mukana, hauskuutta hänenkin viestit sisältää.
Onhan täällä totuttava vaikka minkälaiseen kohteluun, jokainen siitä osansa saa, kielteisenkin.
Matkailuautolla en ole kulkenut, vähän muutenkin, mieheni viihtyi mieluummin mökillä ja niin minäkin, toukokuusta lokakuuhun siellä aika hujahti.
Meidänkin kissat viihtyivät mökillä, kun tavaroita alettiin kerätä kotiin lähtöä varten, kissat katosivat, no saatiin ne viimein autoon.
Tapansa opittiin ja niinpä saunan eteisessä saivat odottaa auton pakkauksen ajan.
Löysin vasta tuon Eveon, nyt kurkistelen välillä mitä tarjolla on, eilen eksyin Mainos teeveen kanavalle ja sieltä sellainen ohjelma kuin Marko ja Olga, äiti ja poika saivat kiinnostumaan, hauskaa oli ja niin huolehtiva poika kuin olla voi.
Onhan jokunen maksettu kanava ja niiden väliä hyppään.
Ano 10,21 eihän minua hävetä pyytää apua lapsiltani, mutta heitä säästääkseni yritän itse asiani hoitaa, kun vielä kykenen.
Siis muisti pelaa, ja jollain tapaa jaksan hommani tehdä, aikaahan on tehdä hitaammin, Tykkään omaan tahtiini ja tapoineni elää, tiedän itsekin, että lopputuloksista itse kärsin, jos huonosti käy.
Minä koen huonoksi asian, jos elämäni joudun muille harteille laittamaan, itsenäinen haluan olla loppuun asti, jos näin on sallittu.
Jospa tältä aamulta riittää, varmaan taas joku epäkohta silmään pistää, korjaatte varmaan;)
Viikonlopun alkua kuitenkin ja olkoon kaikille onnekasta oloa.Suomessa ei siis tarvita hoivakoteja, kun kukaan ei niihin halua mennä, Jokainen vanhus katsoo kunnia asiakseen hoitaa asiansa ja itsensä hautaan asti, sen takia näitä hoitopaikkoja on vähennetty. Apua ei haluta myöskään omilta lapsilta, ei myöskään haluta vaivata lääkäreitä. Miksi sitten valitetaan vanhusten huonosta hoidosta?
Anonyymi kirjoitti:
Suomessa ei siis tarvita hoivakoteja, kun kukaan ei niihin halua mennä, Jokainen vanhus katsoo kunnia asiakseen hoitaa asiansa ja itsensä hautaan asti, sen takia näitä hoitopaikkoja on vähennetty. Apua ei haluta myöskään omilta lapsilta, ei myöskään haluta vaivata lääkäreitä. Miksi sitten valitetaan vanhusten huonosta hoidosta?
Heti vastaan, kun piti levähtää, imurointi ottaa voimille, en kuitenkaan tätä valituksena sano, totean vaan.
Mitä tulee tuohon vanhusten hoitopaikkoihin, kyllä sinne riittää menijöitä, jos nyt minä en sinne vielä pyri, voihan sekin vielä edessä olla, jos saa elää.
Huonokuntoisten ja heidän jotka ei jaksa, heidän hoito on retuperällä ja toisekseen eikös se ole onni, jos meitä jollakin tapaa jaksavia on, paikkoja jää todelliseen tarpeeseen.
Oma kohtaisena sanon, että en todella lääkäreitä vaivaisi jos suinkin jaksan vaivani itse hoitaa ja kantaa..
Siinäkin on hyvä, että on meitä joille lääkäreitä ei joka niksaukseen tarvita. on heitäkin jotka joka viikko jonkun vaivan takia apua tarvitsevat.
Tämä on nyt MInun mielipide, voitte jokainen omanne pitää, otan kantaa huonokuntoisten vanhusten puolesta, enkä aio mennä lääkäriin en hoitopaikkoihin, jos ilman pärjään.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Heti vastaan, kun piti levähtää, imurointi ottaa voimille, en kuitenkaan tätä valituksena sano, totean vaan.
Mitä tulee tuohon vanhusten hoitopaikkoihin, kyllä sinne riittää menijöitä, jos nyt minä en sinne vielä pyri, voihan sekin vielä edessä olla, jos saa elää.
Huonokuntoisten ja heidän jotka ei jaksa, heidän hoito on retuperällä ja toisekseen eikös se ole onni, jos meitä jollakin tapaa jaksavia on, paikkoja jää todelliseen tarpeeseen.
Oma kohtaisena sanon, että en todella lääkäreitä vaivaisi jos suinkin jaksan vaivani itse hoitaa ja kantaa..
Siinäkin on hyvä, että on meitä joille lääkäreitä ei joka niksaukseen tarvita. on heitäkin jotka joka viikko jonkun vaivan takia apua tarvitsevat.
Tämä on nyt MInun mielipide, voitte jokainen omanne pitää, otan kantaa huonokuntoisten vanhusten puolesta, enkä aio mennä lääkäriin en hoitopaikkoihin, jos ilman pärjään.Vanhusten hoitopaikat ovat kultaakin kalliimmat tarvitseville. Oman lähiomaiseni hoiva on kiitettävää. Kaikeksi onneksi hän itse järjesti asumisensa ja hoivasopimuksensa seniorikotiin, jossa on ympärivuorokautinen päivystys ja hoitajat käyvät sovittuina aikoina, annostelevat lääkkeet ja avustavat niin ruokailussa kuin peseytymisessäkin. Muutettuaan tähän asuntoon, sai hän kuukauden runsaan kuukauden kuluttua sairaskohtauksen, joka vei hänen voimansa, eivätkä ne enää palaa.
Tänä vuonnakin jo on ollut kaksikin kertaa sairaalassa, jonne hoitohenkilökunta on hänet järjestänyt. Joskus vain kaatumisen takia päivystykseen, mutta myös äkillisesti nousseen kuumeen vuoksi.
Omaisille on helpottavaa tietää, että hän on turvassa.
Mkr. - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, nyt hieman aiemmin herätyksen koin ja siivous on aluillaan, olohuone, eteinen ja kylppäri tänään ja huomenissa sitten kolme pienempää huonetta, jaksan paremmin kun erissä toimin..
Eipä taida siivoukseni kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin, ei välttämättä tarvitse viestiä laittaa, että ei kiinnosta.
Hyvä havainto tuokin, että saippua on kotiinkin ostettava, miten en ole tuota tajunnut, no oikeasti jäi taas tarkennus tekemättä, aiemmin oli könttäsumma mikä hoidosta maksettiin, nyt kaikki eritellään, näin on kerrottu.
Ei aina muista selvennystä, kun omat ajatukset ovat asian sisäistänyt.
Kiva kun on muitakin itsepäisiä mummoja kuin minä, brinkkala haluaa myös itsenäisesti elämänsä järjestää, eli pärjätä mahdollisimman kauan omillaan.
Luulen kyllä Hurskaisen pienen huomion kestävän, kun vielä huumoria mukana, hauskuutta hänenkin viestit sisältää.
Onhan täällä totuttava vaikka minkälaiseen kohteluun, jokainen siitä osansa saa, kielteisenkin.
Matkailuautolla en ole kulkenut, vähän muutenkin, mieheni viihtyi mieluummin mökillä ja niin minäkin, toukokuusta lokakuuhun siellä aika hujahti.
Meidänkin kissat viihtyivät mökillä, kun tavaroita alettiin kerätä kotiin lähtöä varten, kissat katosivat, no saatiin ne viimein autoon.
Tapansa opittiin ja niinpä saunan eteisessä saivat odottaa auton pakkauksen ajan.
Löysin vasta tuon Eveon, nyt kurkistelen välillä mitä tarjolla on, eilen eksyin Mainos teeveen kanavalle ja sieltä sellainen ohjelma kuin Marko ja Olga, äiti ja poika saivat kiinnostumaan, hauskaa oli ja niin huolehtiva poika kuin olla voi.
Onhan jokunen maksettu kanava ja niiden väliä hyppään.
Ano 10,21 eihän minua hävetä pyytää apua lapsiltani, mutta heitä säästääkseni yritän itse asiani hoitaa, kun vielä kykenen.
Siis muisti pelaa, ja jollain tapaa jaksan hommani tehdä, aikaahan on tehdä hitaammin, Tykkään omaan tahtiini ja tapoineni elää, tiedän itsekin, että lopputuloksista itse kärsin, jos huonosti käy.
Minä koen huonoksi asian, jos elämäni joudun muille harteille laittamaan, itsenäinen haluan olla loppuun asti, jos näin on sallittu.
Jospa tältä aamulta riittää, varmaan taas joku epäkohta silmään pistää, korjaatte varmaan;)
Viikonlopun alkua kuitenkin ja olkoon kaikille onnekasta oloa.Tamperelainen käyttää kuulemma erilaisessa pesussa saipuaa, yhellä p-kirjaimella. Kunnialeidi Seela Sellakin sen todisti.
Asuin rautakauden loppupuolella Koskissa. Hekin
tiesivät sen tarkoittavan Valkeekoskee
Jo vain pimeä koittaa tänäänkin. Urheasti päivänvaloo kestikin. Runsaan seisemän tunnin kuluttua saamme olla mukana tammikuun upottajaisissa. Keskiyön jälkeen alkaa helmikuu
Taustalta kuuluu matkaradiosta Yle 17 uutiset. Itse M. Lehtimäki ne toimittaa. Jämäkästi kuten Arvi Lind näkötoosan puolella aikanaan.
Smyykasin pönttöuunin latinkiin. Valmis sytyttämistä varten. Mun tarkoituksensa oli mennä yläkerran hoitopöydälle pientä liikuntaharjoitusta varten.
Niin kun useinkin hartiat kuin harakalla, mutta niitäkin voi pakottaa. Se smuukaus sana tarttui ammatikseen talojen ikkunanasentajilta.
Tämä harjoitus kohentaa hartiat kuntoon. Eilen tein sen: 14x 8x sarjassaan. Niitä 7x mut siinä viimeisessä enemmän. Yhteensä 122 nostoa. Sen jälkeen on auvoisa olo, kuin hieroja olisi käynyt. Hartiat kuin keventyneinä laulaa tralalaa tralalaa.
. hurskis. Hil-la kirjoitti:
Huomenta, nyt hieman aiemmin herätyksen koin ja siivous on aluillaan, olohuone, eteinen ja kylppäri tänään ja huomenissa sitten kolme pienempää huonetta, jaksan paremmin kun erissä toimin..
Eipä taida siivoukseni kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin, ei välttämättä tarvitse viestiä laittaa, että ei kiinnosta.
Hyvä havainto tuokin, että saippua on kotiinkin ostettava, miten en ole tuota tajunnut, no oikeasti jäi taas tarkennus tekemättä, aiemmin oli könttäsumma mikä hoidosta maksettiin, nyt kaikki eritellään, näin on kerrottu.
Ei aina muista selvennystä, kun omat ajatukset ovat asian sisäistänyt.
Kiva kun on muitakin itsepäisiä mummoja kuin minä, brinkkala haluaa myös itsenäisesti elämänsä järjestää, eli pärjätä mahdollisimman kauan omillaan.
Luulen kyllä Hurskaisen pienen huomion kestävän, kun vielä huumoria mukana, hauskuutta hänenkin viestit sisältää.
Onhan täällä totuttava vaikka minkälaiseen kohteluun, jokainen siitä osansa saa, kielteisenkin.
Matkailuautolla en ole kulkenut, vähän muutenkin, mieheni viihtyi mieluummin mökillä ja niin minäkin, toukokuusta lokakuuhun siellä aika hujahti.
Meidänkin kissat viihtyivät mökillä, kun tavaroita alettiin kerätä kotiin lähtöä varten, kissat katosivat, no saatiin ne viimein autoon.
Tapansa opittiin ja niinpä saunan eteisessä saivat odottaa auton pakkauksen ajan.
Löysin vasta tuon Eveon, nyt kurkistelen välillä mitä tarjolla on, eilen eksyin Mainos teeveen kanavalle ja sieltä sellainen ohjelma kuin Marko ja Olga, äiti ja poika saivat kiinnostumaan, hauskaa oli ja niin huolehtiva poika kuin olla voi.
Onhan jokunen maksettu kanava ja niiden väliä hyppään.
Ano 10,21 eihän minua hävetä pyytää apua lapsiltani, mutta heitä säästääkseni yritän itse asiani hoitaa, kun vielä kykenen.
Siis muisti pelaa, ja jollain tapaa jaksan hommani tehdä, aikaahan on tehdä hitaammin, Tykkään omaan tahtiini ja tapoineni elää, tiedän itsekin, että lopputuloksista itse kärsin, jos huonosti käy.
Minä koen huonoksi asian, jos elämäni joudun muille harteille laittamaan, itsenäinen haluan olla loppuun asti, jos näin on sallittu.
Jospa tältä aamulta riittää, varmaan taas joku epäkohta silmään pistää, korjaatte varmaan;)
Viikonlopun alkua kuitenkin ja olkoon kaikille onnekasta oloa.Sain esimakua siitä millaista on avun tarvitseminen kun en voinut käyttää oikeaa jalkaani.
Se ei ole helppoa kun tuli vielä niin äkkiä.
Kyllä nyt on jo helpompaa mutta ei jalka kestä paljonkaan rasitusta, kipeytyy niin että on pakko välillä huilata.
Autolla ajo sujui ihan kuin ei olisi kolmen kuukauden paussia ollutkaan, ei se taito taida unohtua vaikka etukäteen pelkäsin.
Mökkitie on hirveässä kunnossa, ihan jäätikköä ja joissain paikoissa sohjoa. Nyt jos pakastuu niin on liukasta ja pahoja uria.
Tämä on sään suhteen ollut erikoinen talvi.
Joku sanoi että tulee kesällä viileää ja sateista kun on tällainen talvi, en halua uskoa.liekko kirjoitti:
Sain esimakua siitä millaista on avun tarvitseminen kun en voinut käyttää oikeaa jalkaani.
Se ei ole helppoa kun tuli vielä niin äkkiä.
Kyllä nyt on jo helpompaa mutta ei jalka kestä paljonkaan rasitusta, kipeytyy niin että on pakko välillä huilata.
Autolla ajo sujui ihan kuin ei olisi kolmen kuukauden paussia ollutkaan, ei se taito taida unohtua vaikka etukäteen pelkäsin.
Mökkitie on hirveässä kunnossa, ihan jäätikköä ja joissain paikoissa sohjoa. Nyt jos pakastuu niin on liukasta ja pahoja uria.
Tämä on sään suhteen ollut erikoinen talvi.
Joku sanoi että tulee kesällä viileää ja sateista kun on tällainen talvi, en halua uskoa.Kaksi viikkoa heipakassa@
Sääilmöitä en juurikaan ikkunoista nää, bongaan vain forecan sivuston ennusteista.
Kaksi viikkoa takana up and down.
Hieman kateellisena seuraan huonekaveria, jota paijataan. Kun pyydän apua, vastataan voi sinähän liikut jo hyvin. Fysioterapeuttikin kannusti kun seisoimme kuntoportaitten edessä ja emmin, että kokeile, kokeilin ja hyvin meni, tunsin mielihyvää suorituksestani.
Pienistä edistymistä osaan olla kiitollinen, välillä kivut laskevat
tyytyväisyyden tunnetta.
Huomenna tulee esikoinen, joten miehenikin pääsee vierailulle tänne sairaalaan.
Sunnuntaina saapuu mieheni vanhin tytär Hollannista. Hyvin ovat poikani ja Hollannin lapset olleet mukana huolehtimassa
selviytymisestämme täällä yllätysten aallokossa. Ystäväpariskuntakin ja serķkupoika kävivät tarkistamassa mieheni hyvinvointia.
Etiäpäin 🫠- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Kaksi viikkoa heipakassa@
Sääilmöitä en juurikaan ikkunoista nää, bongaan vain forecan sivuston ennusteista.
Kaksi viikkoa takana up and down.
Hieman kateellisena seuraan huonekaveria, jota paijataan. Kun pyydän apua, vastataan voi sinähän liikut jo hyvin. Fysioterapeuttikin kannusti kun seisoimme kuntoportaitten edessä ja emmin, että kokeile, kokeilin ja hyvin meni, tunsin mielihyvää suorituksestani.
Pienistä edistymistä osaan olla kiitollinen, välillä kivut laskevat
tyytyväisyyden tunnetta.
Huomenna tulee esikoinen, joten miehenikin pääsee vierailulle tänne sairaalaan.
Sunnuntaina saapuu mieheni vanhin tytär Hollannista. Hyvin ovat poikani ja Hollannin lapset olleet mukana huolehtimassa
selviytymisestämme täällä yllätysten aallokossa. Ystäväpariskuntakin ja serķkupoika kävivät tarkistamassa mieheni hyvinvointia.
Etiäpäin 🫠Tuohan on itsestäänselvää että läheiset käy sairaalassa sairasta katsomassa ja huolehtii niistä kotona olevista jotka sitä huolenpitoa tarvitsee.
korpikirjailija kirjoitti:
Kaksi viikkoa heipakassa@
Sääilmöitä en juurikaan ikkunoista nää, bongaan vain forecan sivuston ennusteista.
Kaksi viikkoa takana up and down.
Hieman kateellisena seuraan huonekaveria, jota paijataan. Kun pyydän apua, vastataan voi sinähän liikut jo hyvin. Fysioterapeuttikin kannusti kun seisoimme kuntoportaitten edessä ja emmin, että kokeile, kokeilin ja hyvin meni, tunsin mielihyvää suorituksestani.
Pienistä edistymistä osaan olla kiitollinen, välillä kivut laskevat
tyytyväisyyden tunnetta.
Huomenna tulee esikoinen, joten miehenikin pääsee vierailulle tänne sairaalaan.
Sunnuntaina saapuu mieheni vanhin tytär Hollannista. Hyvin ovat poikani ja Hollannin lapset olleet mukana huolehtimassa
selviytymisestämme täällä yllätysten aallokossa. Ystäväpariskuntakin ja serķkupoika kävivät tarkistamassa mieheni hyvinvointia.
Etiäpäin 🫠Edistyminen tuottaa iloa, pienikin. Se on merkki siitä että oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Uskon että kevään kuluessa terveys vähitellen palautuu sinullekin.
Minäkin toivon että ensi kesänä voin jo ajella pyörällä. Nyt en saa polkea edes kuntopyörää.
Erikoista tämä kuntoutus, pitää tehdä liikkeitä jotka venyttävät jalan jänteitä, mutta mielestäni aika ristiriitaisia ohjeet mitä voi tehdä, mitä ei.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuohan on itsestäänselvää että läheiset käy sairaalassa sairasta katsomassa ja huolehtii niistä kotona olevista jotka sitä huolenpitoa tarvitsee.
Ei se niin itsestään selvää ole. Matkat ovat pitkät ja oma liikkuminen huonoa.
Usein sairaalat ovat mäen päällä kaukana bussipysäkistä. Huonokuntoisen omaisen on vaikea päästä perille.
On myös perheitä, jotka eivät terveinäkään pidä yhteyttä, ehkä vain puhelimella.
Sinun omaisesi saavat olla kiitollisia, kun käyt heitä sairasvuoteella katsomassa autat huolenpitoa tarvitsevia.
Kaikilla ei ole niin hyvin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se niin itsestään selvää ole. Matkat ovat pitkät ja oma liikkuminen huonoa.
Usein sairaalat ovat mäen päällä kaukana bussipysäkistä. Huonokuntoisen omaisen on vaikea päästä perille.
On myös perheitä, jotka eivät terveinäkään pidä yhteyttä, ehkä vain puhelimella.
Sinun omaisesi saavat olla kiitollisia, kun käyt heitä sairasvuoteella katsomassa autat huolenpitoa tarvitsevia.
Kaikilla ei ole niin hyvin.Vanhuksen puolisolla voikin olla vaikeuksia päästä potilasta katsomaan, mutta uskoisin että kaikkien lapset ja lastenlapset kuitenkin käyvät tervehtimässä sairaalassa, jos siellä viipyy pitempään on tai jos pitää jo jäähyväisiä sanoa. Eipä se väen paljous siellä yhtään sairasta auta, levotonta huneessa, jos kaikilla ramppaa paljon vieraita. Apu ja seuranpito on tarpeen sitten kotona, sairaalassa on kyllä täyshoito.
- Anonyymi
Tänään juttelimme tuttavani kanssa puhelimessa. Hän asuu kaukana-ei olla nähty aikoihin. Lastensa kertoman mukaa hänellä on alzaimertauti ja siksi on päässyt jokunen vuosi sitten Attendon palvelukotiin ihan tavallisella hinnalla. Ei siis mikään ylikallis. Toki hänen eläke menee sinne ,mutta lienee palveluseteli kaupungilta. Hieno homma.
Soittelemme muutaman kerran kuussa, ja jos en tietäisi hänen muistisairaudestaan , mitä lapsensa on kertoneet ,enpä arvaisi olevankaan. Juttelemme niitä näitä,iloinen on aina.
Tänäänkin totesimme ,että hänellä asiat on ihan luxusta asua valmiilla ja hyvässä huolenpidossa. Puhelemme niitä näitä, ei siitä sairaudesta sen enempää.
Jos itse tai läheiseni tulisi tuohon jamaan ,niin ehdottomasti palvelutaloon , eikä lasten riesaksi. Heilläkin on vain yksi elämä. Omaishoitaja en jaksaisi olla minäkään.Lauantaipäivän aamua tässä aloittelen, puuhaa löytyy tällekin päivälle.
Olin askartelukerhossa ja totesin, ei mitään uutta ole keksitty, kaikki tekivät tuttuja hommia, no yhden pitsin opin tekemään, mutta sekään ei innosta, kun tarvetta ei ole.
Pari tuntia kuitenkin kivasti hujahti, onhan sekin jotain, lupailin viedä näytille noita omia tekeleitä, kun malleista oli kuulemma puute.
Noista hoitokodeista vielä, kyllä niihin jonotusta on ainakin tällä suunnalla, jonoon joutui kälynikin, mutta tyytyväinen on nyt näinkin asuen kotiinsa, kun kaikki palvelut sai tytär hommattua.
Kyllä ne on hoitopaikat on kysyttyjä, huonouttakin on monenlaista ja apua tarvitsee kyselemättä monikin, vaikka itse eläminen olisikin mielessä.
Missään tapauksessa ei hoitamista saa vähentää, aina vaan enenemissä määrin avun tarvitsevia tulee, näin kertoi radiossakin asiantuntija.
Elinikä pitenee ja voimat loppua kohti terveemmältäkin katoaa, auttamista tarvitsee, kuten mkr ja ano23,52 kerroitte.
Sillä kannalla minäkin, ettei lapsille enää vanhempien huolta tarvitse ujuttaa, johan taaksepäin menoa on, ennen vanhat jossain nurkissa pyörivät, kun ei kunnallisia hoitoja ollut.
Onpa mukava kuulla, että autoilu jo onnistuu liekko, kuitenkin jalka varmaan kauankin oireilee kannattaa rauhaisasti sillä mennä, no varmaan sen kokemuksella olet itsekin todennut.
Rajoituksia ne jalkavaivatkin aiheuttaa, sen minäkin olen saanut todeta, väliin paremmin menee ja sitten taas kipuilee, miten kauan saanen minäkään enää kulkea edes tällä tapaa.
Hurskaisella hyvä ohjelma itsehoidossa, niin me samanikäiset jumpataan, minäkin yritän aamujumppani sitkeästi vetää. kaksikymmentä minuuttia joka aamu.
Uskon vakaasti tämän vähäisen voimistelun liikkumistani jollain tapaa ylläpitää, samoin nämä pakolliset puuhani sitä kuntoa kohentaa, vaikka aikaa meneekin, sitä kyllä riittämiin on.
Äkkiä ne voimat hiipuu, jos kaiken jättää, sen huomasin kälystäni, tekevä ihminen kerralla lyyhistyi ja voimattomaksi meni, miehen kuolema niin voimakkaasti koski.
Olen aiemmin kertonut miten uuttera ja tekevä ihminen kaiken suhteen ja sitten aivan paikallaan oloon typistyi, nyt ei tee mitään.
Tyytyväinen kyllä on nytkin oloonsa, aika kuulemma kuluu, vaikka ei mitään teekään, hoitajat käydessään mielihyvää tuovat, hyvä niin, iloinen olen hänen hyvästä mielestä.
Aikaa se vie korpikirjailijankin kuntoutuminen, joten malttia ja voimia paranemiseen.
Jospa siirtyisi koneen äärestä katselemaan näitä omia kuntoa ylläpitäviä hommia, hyvä mieli se siitäkin tulee, kun jonkun puuhan saa tehtyä, iloitaan pienistä tekemisistä.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Lauantaipäivän aamua tässä aloittelen, puuhaa löytyy tällekin päivälle.
Olin askartelukerhossa ja totesin, ei mitään uutta ole keksitty, kaikki tekivät tuttuja hommia, no yhden pitsin opin tekemään, mutta sekään ei innosta, kun tarvetta ei ole.
Pari tuntia kuitenkin kivasti hujahti, onhan sekin jotain, lupailin viedä näytille noita omia tekeleitä, kun malleista oli kuulemma puute.
Noista hoitokodeista vielä, kyllä niihin jonotusta on ainakin tällä suunnalla, jonoon joutui kälynikin, mutta tyytyväinen on nyt näinkin asuen kotiinsa, kun kaikki palvelut sai tytär hommattua.
Kyllä ne on hoitopaikat on kysyttyjä, huonouttakin on monenlaista ja apua tarvitsee kyselemättä monikin, vaikka itse eläminen olisikin mielessä.
Missään tapauksessa ei hoitamista saa vähentää, aina vaan enenemissä määrin avun tarvitsevia tulee, näin kertoi radiossakin asiantuntija.
Elinikä pitenee ja voimat loppua kohti terveemmältäkin katoaa, auttamista tarvitsee, kuten mkr ja ano23,52 kerroitte.
Sillä kannalla minäkin, ettei lapsille enää vanhempien huolta tarvitse ujuttaa, johan taaksepäin menoa on, ennen vanhat jossain nurkissa pyörivät, kun ei kunnallisia hoitoja ollut.
Onpa mukava kuulla, että autoilu jo onnistuu liekko, kuitenkin jalka varmaan kauankin oireilee kannattaa rauhaisasti sillä mennä, no varmaan sen kokemuksella olet itsekin todennut.
Rajoituksia ne jalkavaivatkin aiheuttaa, sen minäkin olen saanut todeta, väliin paremmin menee ja sitten taas kipuilee, miten kauan saanen minäkään enää kulkea edes tällä tapaa.
Hurskaisella hyvä ohjelma itsehoidossa, niin me samanikäiset jumpataan, minäkin yritän aamujumppani sitkeästi vetää. kaksikymmentä minuuttia joka aamu.
Uskon vakaasti tämän vähäisen voimistelun liikkumistani jollain tapaa ylläpitää, samoin nämä pakolliset puuhani sitä kuntoa kohentaa, vaikka aikaa meneekin, sitä kyllä riittämiin on.
Äkkiä ne voimat hiipuu, jos kaiken jättää, sen huomasin kälystäni, tekevä ihminen kerralla lyyhistyi ja voimattomaksi meni, miehen kuolema niin voimakkaasti koski.
Olen aiemmin kertonut miten uuttera ja tekevä ihminen kaiken suhteen ja sitten aivan paikallaan oloon typistyi, nyt ei tee mitään.
Tyytyväinen kyllä on nytkin oloonsa, aika kuulemma kuluu, vaikka ei mitään teekään, hoitajat käydessään mielihyvää tuovat, hyvä niin, iloinen olen hänen hyvästä mielestä.
Aikaa se vie korpikirjailijankin kuntoutuminen, joten malttia ja voimia paranemiseen.
Jospa siirtyisi koneen äärestä katselemaan näitä omia kuntoa ylläpitäviä hommia, hyvä mieli se siitäkin tulee, kun jonkun puuhan saa tehtyä, iloitaan pienistä tekemisistä.Aamupäivää ! Tutut lupasivat poimia minut asioilleni avantoon mennessään. Kauppoja kiertelen sillä välin kun uivat.
Tulevaisuutta on pohdittu Nojatuolissa. Itsekin olen tehnyt suunnitelmia sen varalle.
Sama asenne minulla kuin (kaikilla?) muillakin: lasten varaan en tahdo laskea sen enempää kuin luonnostaan menee. Olenhan sillä tavoin onnekas, että toinen pojista asuu vajaan kilometrin päässä, toisen luo on parikymmentä kilometriä. Tällä pojalla on työhuone (musiikkia) talossani, joten häntäkin näkee pari kertaa viikossa.
Lähellä asuva poika on hankkeissa rakentaa oman talonsa tähän isolle tontilleni, joten minun silmälläpito hoitunee luonnostaan - jos hän ehtii hankkeensa toteuttaa elinaikanani..))
Tässä samalla kadulla asuu yhdeksänkymppinen leskirouva omassa talossaan. Vaikeasti hän liikkuu, eikä ulkona lainkaan, mutta pystyy silti olemaan kotona kotihoidon ja sitoutuneiden sukulaisten avustamana. Häneen itseäni peilaan ja ellei oma kuntoni tästä pahasti romahda niin uskon pärjääväni tässä vielä jäljellä olevat vuoteni.
Täytyy myöntää, että palvelutalo olisi minulle kauhistus. Mitä minä siellä tekisin ?
No, lukisin tietysti, mutta kyllä itsemääräämisoikeuden menettäminen ja toisten varaan jääminen tuntuisi aika ylivoimaiselta minulle.
Hil-lan - ja uskoisin että monen muunkin - asenne omillaan pärjäämisestä on tuttuakin tutumpi myös minulle. Myös taloudellisesti.
Vaikka kotivuodet ja keikkatyöt jättivät eläkekarttumani pieneksi, minulla on niiden jälkeen ollut "lihaviakin" vuosia ja saatoin varautua tulevaan. Pieni sijoitusasunto tuli vanhuuden turvaksi, eikä raha-asioista tarvitse kovasti kantaa huolta. Eikä senkään vuoksi, etten kuluta juuri mitään, ei kiinnosta..))
Kuulostaapas omahyväiseltä ! Pientä elämää, kaikille mahdollista, nyt kuitenkin kuvaan.
Paljon on ollut onneakin matkassa - jos sitten vastamäkeäkin - ihan tavallisen ihmisen tavallista elämänkulkua - ei edes mitenkään "värikästä"..))
Jalkavaivat ovat tuttuja myös paljon liikkuville, Hil-la. Ystäväpariskuntanikin niitä potee tämän tästä, vaikka ovat liikkuneet aina, vieläkin saattavat tehdä kahdeksan kilometrin lenkkejä päivässä.
Itsekin lasken liikuntakiintiööni hyötyliikunnan: monelle mutkalle sitä siivotessakin joutuu taipumaan, tasapainoa harjoittamaan ja askelia tulee päivän mittaan enemmän kuin uskoisi.
Minulla kun on välillä tätä ylikierroksilla käymistäm on ihan pakkokin liikkua niitä tasoittaakseen.
Minähän en ole samalla tavalla toiminnallinen ihminen kuin moni täällä on. Auttavasti olen kuitenkin kodin töitä oppinut tekemään ja kun viime vuosina on tullut näitä "talonmiehen töitä" niistäkin olen päässyt jotenkin jyvälle, oppinut hankkimaan niihin apua, ulkopuolelta useimmiten - ammattimiehen hommiahan monet niistä ovat.
Niin, että riittävän hyvin ovat asiani tällä hetkellä. Jokainen kuitenkin tietää, että huomenna kaikki voi olla toisin...
Tämä taitaa kuitenkin olla hyvä päivä, toivon että se on sitä meille kaikille,
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aamupäivää ! Tutut lupasivat poimia minut asioilleni avantoon mennessään. Kauppoja kiertelen sillä välin kun uivat.
Tulevaisuutta on pohdittu Nojatuolissa. Itsekin olen tehnyt suunnitelmia sen varalle.
Sama asenne minulla kuin (kaikilla?) muillakin: lasten varaan en tahdo laskea sen enempää kuin luonnostaan menee. Olenhan sillä tavoin onnekas, että toinen pojista asuu vajaan kilometrin päässä, toisen luo on parikymmentä kilometriä. Tällä pojalla on työhuone (musiikkia) talossani, joten häntäkin näkee pari kertaa viikossa.
Lähellä asuva poika on hankkeissa rakentaa oman talonsa tähän isolle tontilleni, joten minun silmälläpito hoitunee luonnostaan - jos hän ehtii hankkeensa toteuttaa elinaikanani..))
Tässä samalla kadulla asuu yhdeksänkymppinen leskirouva omassa talossaan. Vaikeasti hän liikkuu, eikä ulkona lainkaan, mutta pystyy silti olemaan kotona kotihoidon ja sitoutuneiden sukulaisten avustamana. Häneen itseäni peilaan ja ellei oma kuntoni tästä pahasti romahda niin uskon pärjääväni tässä vielä jäljellä olevat vuoteni.
Täytyy myöntää, että palvelutalo olisi minulle kauhistus. Mitä minä siellä tekisin ?
No, lukisin tietysti, mutta kyllä itsemääräämisoikeuden menettäminen ja toisten varaan jääminen tuntuisi aika ylivoimaiselta minulle.
Hil-lan - ja uskoisin että monen muunkin - asenne omillaan pärjäämisestä on tuttuakin tutumpi myös minulle. Myös taloudellisesti.
Vaikka kotivuodet ja keikkatyöt jättivät eläkekarttumani pieneksi, minulla on niiden jälkeen ollut "lihaviakin" vuosia ja saatoin varautua tulevaan. Pieni sijoitusasunto tuli vanhuuden turvaksi, eikä raha-asioista tarvitse kovasti kantaa huolta. Eikä senkään vuoksi, etten kuluta juuri mitään, ei kiinnosta..))
Kuulostaapas omahyväiseltä ! Pientä elämää, kaikille mahdollista, nyt kuitenkin kuvaan.
Paljon on ollut onneakin matkassa - jos sitten vastamäkeäkin - ihan tavallisen ihmisen tavallista elämänkulkua - ei edes mitenkään "värikästä"..))
Jalkavaivat ovat tuttuja myös paljon liikkuville, Hil-la. Ystäväpariskuntanikin niitä potee tämän tästä, vaikka ovat liikkuneet aina, vieläkin saattavat tehdä kahdeksan kilometrin lenkkejä päivässä.
Itsekin lasken liikuntakiintiööni hyötyliikunnan: monelle mutkalle sitä siivotessakin joutuu taipumaan, tasapainoa harjoittamaan ja askelia tulee päivän mittaan enemmän kuin uskoisi.
Minulla kun on välillä tätä ylikierroksilla käymistäm on ihan pakkokin liikkua niitä tasoittaakseen.
Minähän en ole samalla tavalla toiminnallinen ihminen kuin moni täällä on. Auttavasti olen kuitenkin kodin töitä oppinut tekemään ja kun viime vuosina on tullut näitä "talonmiehen töitä" niistäkin olen päässyt jotenkin jyvälle, oppinut hankkimaan niihin apua, ulkopuolelta useimmiten - ammattimiehen hommiahan monet niistä ovat.
Niin, että riittävän hyvin ovat asiani tällä hetkellä. Jokainen kuitenkin tietää, että huomenna kaikki voi olla toisin...
Tämä taitaa kuitenkin olla hyvä päivä, toivon että se on sitä meille kaikille,
demeter1Melkein kateeksi käy Demeter, tosi hyvin elämä sinulla järjestyksessä ja tulevaisuus turvattu. Kun on hoitanut itse lapsiaan ne tärkeät vuodet silloin kun he ovat pieniä, se kantaa hyvää hedelmää vaikka ei niin rahallisesti kannata. Elämä ei aina ole niin räiskyvän värikästä seikkailua, mutta ei sitä kaikki edes kaipaa. Se seikkaiiu on katoavaa, nyt on tärkeää oman kodin rauha ja turvallisuus, lasten perheet minullakin suurin ilon aihe.Minulla tosin kaukana asuvat, mutta yhteyttä ja huolta pidetään puolin ja toisin.
- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Lauantaipäivän aamua tässä aloittelen, puuhaa löytyy tällekin päivälle.
Olin askartelukerhossa ja totesin, ei mitään uutta ole keksitty, kaikki tekivät tuttuja hommia, no yhden pitsin opin tekemään, mutta sekään ei innosta, kun tarvetta ei ole.
Pari tuntia kuitenkin kivasti hujahti, onhan sekin jotain, lupailin viedä näytille noita omia tekeleitä, kun malleista oli kuulemma puute.
Noista hoitokodeista vielä, kyllä niihin jonotusta on ainakin tällä suunnalla, jonoon joutui kälynikin, mutta tyytyväinen on nyt näinkin asuen kotiinsa, kun kaikki palvelut sai tytär hommattua.
Kyllä ne on hoitopaikat on kysyttyjä, huonouttakin on monenlaista ja apua tarvitsee kyselemättä monikin, vaikka itse eläminen olisikin mielessä.
Missään tapauksessa ei hoitamista saa vähentää, aina vaan enenemissä määrin avun tarvitsevia tulee, näin kertoi radiossakin asiantuntija.
Elinikä pitenee ja voimat loppua kohti terveemmältäkin katoaa, auttamista tarvitsee, kuten mkr ja ano23,52 kerroitte.
Sillä kannalla minäkin, ettei lapsille enää vanhempien huolta tarvitse ujuttaa, johan taaksepäin menoa on, ennen vanhat jossain nurkissa pyörivät, kun ei kunnallisia hoitoja ollut.
Onpa mukava kuulla, että autoilu jo onnistuu liekko, kuitenkin jalka varmaan kauankin oireilee kannattaa rauhaisasti sillä mennä, no varmaan sen kokemuksella olet itsekin todennut.
Rajoituksia ne jalkavaivatkin aiheuttaa, sen minäkin olen saanut todeta, väliin paremmin menee ja sitten taas kipuilee, miten kauan saanen minäkään enää kulkea edes tällä tapaa.
Hurskaisella hyvä ohjelma itsehoidossa, niin me samanikäiset jumpataan, minäkin yritän aamujumppani sitkeästi vetää. kaksikymmentä minuuttia joka aamu.
Uskon vakaasti tämän vähäisen voimistelun liikkumistani jollain tapaa ylläpitää, samoin nämä pakolliset puuhani sitä kuntoa kohentaa, vaikka aikaa meneekin, sitä kyllä riittämiin on.
Äkkiä ne voimat hiipuu, jos kaiken jättää, sen huomasin kälystäni, tekevä ihminen kerralla lyyhistyi ja voimattomaksi meni, miehen kuolema niin voimakkaasti koski.
Olen aiemmin kertonut miten uuttera ja tekevä ihminen kaiken suhteen ja sitten aivan paikallaan oloon typistyi, nyt ei tee mitään.
Tyytyväinen kyllä on nytkin oloonsa, aika kuulemma kuluu, vaikka ei mitään teekään, hoitajat käydessään mielihyvää tuovat, hyvä niin, iloinen olen hänen hyvästä mielestä.
Aikaa se vie korpikirjailijankin kuntoutuminen, joten malttia ja voimia paranemiseen.
Jospa siirtyisi koneen äärestä katselemaan näitä omia kuntoa ylläpitäviä hommia, hyvä mieli se siitäkin tulee, kun jonkun puuhan saa tehtyä, iloitaan pienistä tekemisistä.Hyvää huomenta!
Heti esitän kysymyksen Hil-lalle ja muillekin. Teitkö jonkin vippaskonstin, kun sait unen tasapainoon?
Minulla meni unet ihan sekaisin, kun oli tuota äksöniä ylenmäärin. Uni tulee vasta 3-4 aikaan ja herään 8-10 välillä. Unta tulee keskimäärin 4-5 h. Liian vähän, se vaikuttaa muistiin ja ihan kaikkeen.
Minulle olisi tuskallista, jos joutuisin hoivakotiin. Tuo erakkous eli introverttius on niin iso osa minua, että joutuminen ympärivuorokautiseen sosialisoitumiseen olisi rangaistus, jos ymmärrys olisi tallella.
Jää nähtäväksi, jos olen katsomassa, että miten ne viimeiset ajat sitten hoituu.
Nyt on nyt ja aurinkoa iltapäiväksi povasi Pekka. Neeasalle paistaa kirkkaimmin ja muillekin lounaassa, terveisiä sinne :) Onko se se "pyraalikierre"(?) vain Naantalin auringon vaikutus , ties vaikka föhn.
Kaikkea hyvää nyt ja tulevaan!
/ex-brinkkala - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aamupäivää ! Tutut lupasivat poimia minut asioilleni avantoon mennessään. Kauppoja kiertelen sillä välin kun uivat.
Tulevaisuutta on pohdittu Nojatuolissa. Itsekin olen tehnyt suunnitelmia sen varalle.
Sama asenne minulla kuin (kaikilla?) muillakin: lasten varaan en tahdo laskea sen enempää kuin luonnostaan menee. Olenhan sillä tavoin onnekas, että toinen pojista asuu vajaan kilometrin päässä, toisen luo on parikymmentä kilometriä. Tällä pojalla on työhuone (musiikkia) talossani, joten häntäkin näkee pari kertaa viikossa.
Lähellä asuva poika on hankkeissa rakentaa oman talonsa tähän isolle tontilleni, joten minun silmälläpito hoitunee luonnostaan - jos hän ehtii hankkeensa toteuttaa elinaikanani..))
Tässä samalla kadulla asuu yhdeksänkymppinen leskirouva omassa talossaan. Vaikeasti hän liikkuu, eikä ulkona lainkaan, mutta pystyy silti olemaan kotona kotihoidon ja sitoutuneiden sukulaisten avustamana. Häneen itseäni peilaan ja ellei oma kuntoni tästä pahasti romahda niin uskon pärjääväni tässä vielä jäljellä olevat vuoteni.
Täytyy myöntää, että palvelutalo olisi minulle kauhistus. Mitä minä siellä tekisin ?
No, lukisin tietysti, mutta kyllä itsemääräämisoikeuden menettäminen ja toisten varaan jääminen tuntuisi aika ylivoimaiselta minulle.
Hil-lan - ja uskoisin että monen muunkin - asenne omillaan pärjäämisestä on tuttuakin tutumpi myös minulle. Myös taloudellisesti.
Vaikka kotivuodet ja keikkatyöt jättivät eläkekarttumani pieneksi, minulla on niiden jälkeen ollut "lihaviakin" vuosia ja saatoin varautua tulevaan. Pieni sijoitusasunto tuli vanhuuden turvaksi, eikä raha-asioista tarvitse kovasti kantaa huolta. Eikä senkään vuoksi, etten kuluta juuri mitään, ei kiinnosta..))
Kuulostaapas omahyväiseltä ! Pientä elämää, kaikille mahdollista, nyt kuitenkin kuvaan.
Paljon on ollut onneakin matkassa - jos sitten vastamäkeäkin - ihan tavallisen ihmisen tavallista elämänkulkua - ei edes mitenkään "värikästä"..))
Jalkavaivat ovat tuttuja myös paljon liikkuville, Hil-la. Ystäväpariskuntanikin niitä potee tämän tästä, vaikka ovat liikkuneet aina, vieläkin saattavat tehdä kahdeksan kilometrin lenkkejä päivässä.
Itsekin lasken liikuntakiintiööni hyötyliikunnan: monelle mutkalle sitä siivotessakin joutuu taipumaan, tasapainoa harjoittamaan ja askelia tulee päivän mittaan enemmän kuin uskoisi.
Minulla kun on välillä tätä ylikierroksilla käymistäm on ihan pakkokin liikkua niitä tasoittaakseen.
Minähän en ole samalla tavalla toiminnallinen ihminen kuin moni täällä on. Auttavasti olen kuitenkin kodin töitä oppinut tekemään ja kun viime vuosina on tullut näitä "talonmiehen töitä" niistäkin olen päässyt jotenkin jyvälle, oppinut hankkimaan niihin apua, ulkopuolelta useimmiten - ammattimiehen hommiahan monet niistä ovat.
Niin, että riittävän hyvin ovat asiani tällä hetkellä. Jokainen kuitenkin tietää, että huomenna kaikki voi olla toisin...
Tämä taitaa kuitenkin olla hyvä päivä, toivon että se on sitä meille kaikille,
demeter1Minkä ikäinen olet Demeter, kun niin puuhakkaalta vaikutat!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkä ikäinen olet Demeter, kun niin puuhakkaalta vaikutat!
Demeter on 80 vuotias
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Heti esitän kysymyksen Hil-lalle ja muillekin. Teitkö jonkin vippaskonstin, kun sait unen tasapainoon?
Minulla meni unet ihan sekaisin, kun oli tuota äksöniä ylenmäärin. Uni tulee vasta 3-4 aikaan ja herään 8-10 välillä. Unta tulee keskimäärin 4-5 h. Liian vähän, se vaikuttaa muistiin ja ihan kaikkeen.
Minulle olisi tuskallista, jos joutuisin hoivakotiin. Tuo erakkous eli introverttius on niin iso osa minua, että joutuminen ympärivuorokautiseen sosialisoitumiseen olisi rangaistus, jos ymmärrys olisi tallella.
Jää nähtäväksi, jos olen katsomassa, että miten ne viimeiset ajat sitten hoituu.
Nyt on nyt ja aurinkoa iltapäiväksi povasi Pekka. Neeasalle paistaa kirkkaimmin ja muillekin lounaassa, terveisiä sinne :) Onko se se "pyraalikierre"(?) vain Naantalin auringon vaikutus , ties vaikka föhn.
Kaikkea hyvää nyt ja tulevaan!
/ex-brinkkalaSiellä on oma huone , palvelutalossa. Senkun käy vaan syömässä, ja tuo ne senkuntoisille huoneeseenkin ruuan ,jos ei pääse pöytään. Ei siellä tarvi kenenkään kanssa seurustella ( eikä siitä mitään oikein tulekkaan, kun moni ei tiedä maasta ei kuusta, ja huutelee omiaan) . Mtta tämä tuttavani katselee telkkua ja kuuntelee radiota omassa kalustetussa huoneessa. Hirmutyytyväinen introvertti on hänkin. Apu on soittokellon tai muutaman askeleen päässä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demeter on 80 vuotias
Aira Samulin oli melkein 100 ja tosi puuhakas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siellä on oma huone , palvelutalossa. Senkun käy vaan syömässä, ja tuo ne senkuntoisille huoneeseenkin ruuan ,jos ei pääse pöytään. Ei siellä tarvi kenenkään kanssa seurustella ( eikä siitä mitään oikein tulekkaan, kun moni ei tiedä maasta ei kuusta, ja huutelee omiaan) . Mtta tämä tuttavani katselee telkkua ja kuuntelee radiota omassa kalustetussa huoneessa. Hirmutyytyväinen introvertti on hänkin. Apu on soittokellon tai muutaman askeleen päässä.
Ihanaa lukea, että on tuollaisia hoitolaitoksia.
Itsellä tieto vain median kohuissa olleista laitoksista.
Äitini sairastuttua muistisairauteen yli 30 v. sitten, siskoni otti hänet kotiinsa, koska työskenteli kotona. Äidin sairaus eteni tosi nopeasti, ei tunnistanut pian ketään ja sitten ei pystynyt fyysisestikään toimimaan, ei huolehtimaan perustoiminnoista.
Hyvä tietää että on hyviäkin laitoksia. Jonkun dokumentin näin hiljattain missä muutamaa vanhusta hoidettiin perhekodissa. Olivat hyvin tyytyväisen oloisia.
/ex-brinkkala - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Melkein kateeksi käy Demeter, tosi hyvin elämä sinulla järjestyksessä ja tulevaisuus turvattu. Kun on hoitanut itse lapsiaan ne tärkeät vuodet silloin kun he ovat pieniä, se kantaa hyvää hedelmää vaikka ei niin rahallisesti kannata. Elämä ei aina ole niin räiskyvän värikästä seikkailua, mutta ei sitä kaikki edes kaipaa. Se seikkaiiu on katoavaa, nyt on tärkeää oman kodin rauha ja turvallisuus, lasten perheet minullakin suurin ilon aihe.Minulla tosin kaukana asuvat, mutta yhteyttä ja huolta pidetään puolin ja toisin.
Sinä sen sanoit, Ano 10.8:"Oman kodin rauha ja turvallisuus" - ja hyvät suhteet läheisiin.
Siinä ne elämänonnen peruspilarit taitavat olla tällä hetkellä. Jos ne ovat tallella, meillä ei ole hätää...
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkä ikäinen olet Demeter, kun niin puuhakkaalta vaikutat!
Sorry nyt. Ano 15.57. En ollut paikalla vastaamassa, mutta joku toinen teki sen puolestani..))
Niin että oikeassa paikassa ollaan, 80+.
Puuhakkauudesta en tiedä - milloin olen, milloin en. Niinhän se taitaa olla meillä kaikilla ?
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aira Samulin oli melkein 100 ja tosi puuhakas.
Ai. Demehän on vielä kohtuullisessa ikävaiheessa kun vasta 80v. tuli täyteen.
Muistan sen vieläkin kun äiti talutti minut kädestäpitäen kouluun.
Oli syksy 1945. Siitä se lähti, kirjautumisesta alakouluun.
Meillä oli ehkä 3,5 km koulumatka. Enimmältä osalta metsäteitä. Muistan kun jatkoluokilla tullessa oli jo pimeää. Ei kovasti enää pelottanut, mutta helpotus aina kun kotiveräjän pääs tulomatkalla aukaseen.
jahvetti - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Heti esitän kysymyksen Hil-lalle ja muillekin. Teitkö jonkin vippaskonstin, kun sait unen tasapainoon?
Minulla meni unet ihan sekaisin, kun oli tuota äksöniä ylenmäärin. Uni tulee vasta 3-4 aikaan ja herään 8-10 välillä. Unta tulee keskimäärin 4-5 h. Liian vähän, se vaikuttaa muistiin ja ihan kaikkeen.
Minulle olisi tuskallista, jos joutuisin hoivakotiin. Tuo erakkous eli introverttius on niin iso osa minua, että joutuminen ympärivuorokautiseen sosialisoitumiseen olisi rangaistus, jos ymmärrys olisi tallella.
Jää nähtäväksi, jos olen katsomassa, että miten ne viimeiset ajat sitten hoituu.
Nyt on nyt ja aurinkoa iltapäiväksi povasi Pekka. Neeasalle paistaa kirkkaimmin ja muillekin lounaassa, terveisiä sinne :) Onko se se "pyraalikierre"(?) vain Naantalin auringon vaikutus , ties vaikka föhn.
Kaikkea hyvää nyt ja tulevaan!
/ex-brinkkalaSamanlainen introvertti tyyppi olen minäkin. Ei niistä syvistä luonteenpiirteistä eroa ennen kuin vasta siinä lopullisessa lähdössä.
veljeksistä pienin.
- Anonyymi
Illansuuta! Totta puhuit Brinkkala, kaunis auringonpaiste on ollut tänään.
Kyllä minuun se säätila vaikuttaa valtavasti, heti on niin iloinen ja hyvä mieli!
Ihan voisi päiväkahvit juoda tuolla ulkona, vaikka Pekka säätieteilijä kyllä varoitti, että vaikka on lämmin, niin tuuli voi viilentää, tosin täällä ei ollut sitä "hommaa".
Minulla oli kylpyhommat taas oikein pitkän kautta, nimittäin kynnet, varpaat ja hiukset. Saan vielä sentään itse leikatuksi kynnetkin, vaikka tahtoo joskus sekin olla vaikeaa tuon selän vuoksi.
Viilaukset, lakkaukset , kyllä menee aikaa, lopuksi petivaatteet koneeseen.
Tyytyväinen olen , tänään kaikki hyvin.
Iloa palstalaisile ja hyvää vointia,
Neeasa- Anonyymi
Onpa hyvä, että jossakin päin Suomea on tänään su.2.2 aurinkokin paistanut. Meillä keskisessä Kymenlaaksossa ei kai sitten tai olen ollut unessa.
Mutta valon aste lisääntyy kuiten.
Oli tiukka päivä lähtä suorittaan pientä treeniä. Käsissä ei ole enää mitään voimaa. Jos jätän harjoituksen tekemättä, niin hartiat jäävät jumittaan.
Kun puoletkin treenisarjasta olen tehnyt, tuntee veren alkavan paremmin kiertäähartioissa.
Alkaa pimeneen. Aurinkoisena iltapäivällä hänet helpommin huomaa.
. hurskis.
Pari pakkasastetta, läksin mökille tarkistuskierrokselle ja vein joulukuuseni sinne, mistä sen olin hakenutkin.
Pelkäsin onko tie kamala, mutta ei ollut. Lumikerros päällä ja hyvin sannoitettu.
Poika ei ollut saanut tarkistuskuvia, vaikka oli pyytänyt, niinpä täytyi lumihangessa rämpiä mökeille asti tieltä.
Kyllä nuo kunnossa olivat ja vain jäniksen jälkiä meni ristiin rastiin. Ei muita kävijöitä.
Lunta kyllä sen verran, että kengänvarresta meni sisään.
On siellä uskomaton rauha, ei edes yhtä autoa mennyt, kun siinä palloilin.
Kyllä on sitkeitä ihmisiä, tuonne marketille on ainakin puoltoista kilometriä.
Vanhenpi pariskunta siellä käy kävellen. Vaimo rollan kanssa.
Sattui yht´aikaa ovissa ja istui ala-aulassa heti rollan päälle ja haukkoi henkeään kovasti.
Siinä juteltiin, sanoi, että kun ajokorttia ei miehelläkään ole. Pulkalla vetivät ostoksia.
Kyllä on ihailtavia ihmisiä.- Anonyymi
Tuolla kirjoitetaan, että palvelutalossa menettää itsemääräämisoikeutensa. Ei sitä menetä, jos pää pelaa. Saat ihan itse sanoa, miten haluat kahvisi juoda ja mitä leipää syöt. Ja haluatko lisää ruokaa. Siellä on oikein toivomuslista. Lääkäri päättää loppukädessä, milloin ei ole enää päätöskelpoinen. Tehdään testejä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuolla kirjoitetaan, että palvelutalossa menettää itsemääräämisoikeutensa. Ei sitä menetä, jos pää pelaa. Saat ihan itse sanoa, miten haluat kahvisi juoda ja mitä leipää syöt. Ja haluatko lisää ruokaa. Siellä on oikein toivomuslista. Lääkäri päättää loppukädessä, milloin ei ole enää päätöskelpoinen. Tehdään testejä.
No entäs sitten , kun ei itse ymmärrä tahtoa sitä maitoa sinne kahviin, voi pyytää vaikka puuroa kahvin sekaan, kun ymmärrys on hävinnyt. Se on usein hävinnyt ,kun on jo joutunut/päässyt palvelutaloon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No entäs sitten , kun ei itse ymmärrä tahtoa sitä maitoa sinne kahviin, voi pyytää vaikka puuroa kahvin sekaan, kun ymmärrys on hävinnyt. Se on usein hävinnyt ,kun on jo joutunut/päässyt palvelutaloon.
Tällaiset miltymykset ja tavat kysytään lomakkeilla kirjallisesti, kun hoivakotiin tulee. Omainen tai edunvalvoja on mukana. Ei tarvitse joka päivä kiusata vanhusta kyselemällä.Sairaalaan tullessa kaikilta kysytään nuo ruokajutut.
Anonyymi kirjoitti:
No entäs sitten , kun ei itse ymmärrä tahtoa sitä maitoa sinne kahviin, voi pyytää vaikka puuroa kahvin sekaan, kun ymmärrys on hävinnyt. Se on usein hävinnyt ,kun on jo joutunut/päässyt palvelutaloon.
Tämä juuri on ongelman ydin,
Päättäjät ja osin myös omaiset eivät ymmärrä sitä, kun ymmärrys on mennyt.
Myöskin on niin, että demetoituvia sairauksia sairastavat voivat olla hetkellisesti parempikuntoisen oloisia, kun oikeasti ovat.
Juuri, niinkuin annoit ymmärtää, että kun sinne palveluiden piiriin päästään, on ymmärrys jo hävinnyt ainakin sen verran, ettei kykene hahmottamaan koko tilannetta.
Palveluihin pääsee liian myöhään, silloin kun ei mitään omatoimisuutta ei enää pystytä ylläpitämään-- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Tämä juuri on ongelman ydin,
Päättäjät ja osin myös omaiset eivät ymmärrä sitä, kun ymmärrys on mennyt.
Myöskin on niin, että demetoituvia sairauksia sairastavat voivat olla hetkellisesti parempikuntoisen oloisia, kun oikeasti ovat.
Juuri, niinkuin annoit ymmärtää, että kun sinne palveluiden piiriin päästään, on ymmärrys jo hävinnyt ainakin sen verran, ettei kykene hahmottamaan koko tilannetta.
Palveluihin pääsee liian myöhään, silloin kun ei mitään omatoimisuutta ei enää pystytä ylläpitämään-Kirjoitin että on itsemääräämisoikeus, kun pää vielä pelaa.
Lääkäri yhdessä sairaanhoitajan kanssa tekevät muistitestin asukkaalle ja seuraavat muutenkin.
Kun sattuu olemaan niin, että palvelukodeissa kaikki eivät ole dementoituneita.
Eivätkä kaikki ole satavuotiaita. Siellä askarrellaan, leivotaan, ulkoillaan, käydään museoissa, toreilla ym.
On asiakkaita jotka kykenevät sanomaan omia toiveitaan.
Ei pidä yleistää palvelukodin asukkaita yhdeksi kokonaisuudeksi. Kaikki asukkaat ovat yksilöitä. Vierailevat omaiset, jotka usein käyvät, ovat hyvin selvillä asukkaan mielentilasta, sairauksista jne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No entäs sitten , kun ei itse ymmärrä tahtoa sitä maitoa sinne kahviin, voi pyytää vaikka puuroa kahvin sekaan, kun ymmärrys on hävinnyt. Se on usein hävinnyt ,kun on jo joutunut/päässyt palvelutaloon.
Tajuat kait itsekin, että kysymyksesi on naurettava.
Tottakai Lääkärit ja hoitajat näkevät ja lukevat papereista asukkaan tilan.
Asukkaalta ei silloin paljoa kysellä.
Mieti uusiksi mitä kirjoitat - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällaiset miltymykset ja tavat kysytään lomakkeilla kirjallisesti, kun hoivakotiin tulee. Omainen tai edunvalvoja on mukana. Ei tarvitse joka päivä kiusata vanhusta kyselemällä.Sairaalaan tullessa kaikilta kysytään nuo ruokajutut.
Siellä hoivakodissa voidaan asua vuosikausia.
Ei se ole kiusaamista, jos kahvi tai tee jää aina juomatta.
Vaihdetaan kaakaoon, jos se miellyttää
Puuro ei mene enää alas nielemisen vaikeuden takia.
Vaihdetaan velliin.
Pullansiivu jää kurkkuun niin annetaan rahkaa tai jotain marjasosetta.
Tilanteet muuttuvat kokoajan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuolla kirjoitetaan, että palvelutalossa menettää itsemääräämisoikeutensa. Ei sitä menetä, jos pää pelaa. Saat ihan itse sanoa, miten haluat kahvisi juoda ja mitä leipää syöt. Ja haluatko lisää ruokaa. Siellä on oikein toivomuslista. Lääkäri päättää loppukädessä, milloin ei ole enää päätöskelpoinen. Tehdään testejä.
Vähän huono sanavalinta ja epämääräinen yleistys minulla, Ano 19.07, siis tuo "itsemääräämisoikeus". Onneksi sen sisältöä kuitenkin täsmennettiin keskustelun kuluessa ja tuli selväksi, että vaikka se kaventuisi, oma kunto ja toimintakyky sen lopulta määrittävät.
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän huono sanavalinta ja epämääräinen yleistys minulla, Ano 19.07, siis tuo "itsemääräämisoikeus". Onneksi sen sisältöä kuitenkin täsmennettiin keskustelun kuluessa ja tuli selväksi, että vaikka se kaventuisi, oma kunto ja toimintakyky sen lopulta määrittävät.
demeter1Minuu huolettaa hiukan palvelutaloon muuttaminen. Naapurin rouva jätti omakotitalon lastensa hoidettavaksi. Sanoo, että mukavaa ja huoletonta siellä asuminen toki on.
Meikämiehellä on hiukan liikkumisvaikeutta, toisaalta silloinhan paikka on oikea. Siellähän ei viinalla läträtä, mutta kyllä kai siihen pakkoraittiuteenkin tottuu.
- Anonyymi
Juurikin näihän se menee ja sen takia emme lainkaan tiedä millaista meillä sitten on siellä palvelutalossa ,jos sinne aikanaan päästään/joudutaan. Onneksi emme tiedä.
Herran haltuun ja hyvää yötä.- Anonyymi
Ikää on kertynyt Hurskiksellekin niin paljon, että kotihoidon nimissä eka vuokrani jo maksettiin palvelutaloon. En ollut niin suureen muutokseen vielä valmis.
Ennen 2025 syksytalvee aion kuitenkin uskaltautua muuttamaan.
Eräänkin "pakkomuutetun" elämä oli päättynyt palvelutalossa jo kuukauden jälkeen.
No eihän me ikuisia oltais muutenkaan. Kunto heikkenee hiukan viikoittain. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikää on kertynyt Hurskiksellekin niin paljon, että kotihoidon nimissä eka vuokrani jo maksettiin palvelutaloon. En ollut niin suureen muutokseen vielä valmis.
Ennen 2025 syksytalvee aion kuitenkin uskaltautua muuttamaan.
Eräänkin "pakkomuutetun" elämä oli päättynyt palvelutalossa jo kuukauden jälkeen.
No eihän me ikuisia oltais muutenkaan. Kunto heikkenee hiukan viikoittain.Vai tuollainen on tilanteesi nyt, hurskis. Ymmärrän empimisesi, olet vapaa sielu, mitä sinua on päästy täällä tuntemaan.
Noissa pakkomuuttajissa on varmasti tyytyväisiäkin, mutta ainakin yhden tapauksen tiedän, missä elämisen puitteiden muutos ei sujunut ajankaan kanssa.
Toivottavasti sinulle löytyy sovelias ratkaisu ja saat edelleen ajatella "suuria", missä sitten asustatkin.
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai tuollainen on tilanteesi nyt, hurskis. Ymmärrän empimisesi, olet vapaa sielu, mitä sinua on päästy täällä tuntemaan.
Noissa pakkomuuttajissa on varmasti tyytyväisiäkin, mutta ainakin yhden tapauksen tiedän, missä elämisen puitteiden muutos ei sujunut ajankaan kanssa.
Toivottavasti sinulle löytyy sovelias ratkaisu ja saat edelleen ajatella "suuria", missä sitten asustatkin.
demeter1Kiitän kohteliaisuudesta, Deme! Vaikka päivä oli harmaa, olihan se taas askel Toukokuun kirkkaisiin päiviin päin.
Meikää muuten haittasi, että olin tyly sinulle netissä viimepäivinä. Olet maailmanmies kun et sitä murehdi!
hurskiksen mieli niin maata pitkin lyyhäsi. Anonyymi kirjoitti:
Kiitän kohteliaisuudesta, Deme! Vaikka päivä oli harmaa, olihan se taas askel Toukokuun kirkkaisiin päiviin päin.
Meikää muuten haittasi, että olin tyly sinulle netissä viimepäivinä. Olet maailmanmies kun et sitä murehdi!
hurskiksen mieli niin maata pitkin lyyhäsi.Älähän nyt, hurskis. Itse en tavoita tuota tylytystä ja jos sellaista oli, se on unohdettu..))
Valoa kohti mennään...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikää on kertynyt Hurskiksellekin niin paljon, että kotihoidon nimissä eka vuokrani jo maksettiin palvelutaloon. En ollut niin suureen muutokseen vielä valmis.
Ennen 2025 syksytalvee aion kuitenkin uskaltautua muuttamaan.
Eräänkin "pakkomuutetun" elämä oli päättynyt palvelutalossa jo kuukauden jälkeen.
No eihän me ikuisia oltais muutenkaan. Kunto heikkenee hiukan viikoittain.Äitivanha muutti palvelutaloon vähän vahingossa, kun hänelle ehdotettiin jonoon menemistä. Voi mennä pitkään, ennen kuin paikka vapautuu, kuulemma. No paikka vapautuikin muutaman viikon päästä! Ei hän ollut valmis muuttamaan, mutta harkinnan jälkeen kuitenkin muutti ja oli lopuksi ihan hyvillä mielin. Kaikki passattiin, jos halusi, mutta ei vankina pidetty. Ruoka oli monipuolista, ja taloon tuli hieroja, jalkahoitaja ja kampaaja kerran viikossa. Omat mööpelit omassa huoneessa, kotihan se oli, ja siellä eli 12 v.
Luulen, että suurin ponnistus tässä on se muuttourakka. Mutta lopussa kiitos seisoo.
Mkr. - Anonyymi
Ainahan se vähän huolestuttaa sopeutuminen asumisessa uudessa paikassa. Kun taskut ovat tyhjät siellä helposti voidaan sanoa; vapaaehtoista tämä on, tulijoita olisi enemmänkin.
vk - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikää on kertynyt Hurskiksellekin niin paljon, että kotihoidon nimissä eka vuokrani jo maksettiin palvelutaloon. En ollut niin suureen muutokseen vielä valmis.
Ennen 2025 syksytalvee aion kuitenkin uskaltautua muuttamaan.
Eräänkin "pakkomuutetun" elämä oli päättynyt palvelutalossa jo kuukauden jälkeen.
No eihän me ikuisia oltais muutenkaan. Kunto heikkenee hiukan viikoittain.Pitää duunaa elämänsä niin, että mielellään sitä tuntoo, että nyt lähti nousu ukkospilven päälle, siinä viimeisessä muutossa.
Monia, jo muuttaneita omaisia ja tuttuja tulee joskus mieleen. Mm. äitini. He ovat jo tallella siellä...
vikke.
- Anonyymi
Tänään aurinko paistaa jälleen kirkkaasti täällä Salpausselkien eteläpuolella.
Uskon että pilkkimiehiä on jäillä monia- missä kantavia jäitä on.
Kuka olisi vielä 20v sitten voinut uskoa, että avannolla istuessaankin voi olla yhteydessä ihmisiin netin kautta.
Niin kaanis on ilima... - Anonyymi
Päivä on ollut ehkä vaiherikas kun vasta koneelle nyt ehin. Enää muista mistä romaanin henkilöstä tuon Hurskaisen lainasin.
Sisätossuilla hipsuttelin liikenteen liukastamia katupätkiä fillariin nojaillen, sen ohjaustangon kädensijoihin. Raiteet olivat hiekoitetut; en liukastellut.
Viimeisestä polkumakoneella ajostakin on jo vuos pari. Tulee mieleen se 2 klassinen Kaksi vanhaa tukkijätkää. Se toinen jätkä sanoo; vuos pari uitolla vaan...
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sairaammaksi menee: Musk alkaa sensuroida Zelenskyin viestintää X:ssä
IL: Musk puuttuu Zelenskyin viestintään – X:ään tulossa muutoksia "Elon Musk sanoo korjaavansa X:n, jotta käyttäjät voi4954523Mihin sinussa haluan koskea
Tilanne, että pääsisin tutustumaan eri kohtiin sinussa, mitä haluaisin kokeilla. Käsiin haluaisin tutustua, hieroa niitä743246Toisen ihmisen sydämellä
leikkiminen on äärettömän moraalitonta. Antaa turhiaa toiveita ja sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuinka vo1491586Yleltä tiukka nootti Sohvaperunat-sarjan tyypeistä: "Halutessaan ja tapauskohtaisesti harkiten..."
Näin "Sohvis-julkkiksia" suojellaan! Toisaalta ovathan nämä ihmiset itse lähteneet mukaan reality-ohjelmaan. Että mitä m22143717-vuotiasta lukiolaispoikaa epäillään perheenisän murhasta Pyhtäällä
Perheenisä löytyi kuolleena kotipihastaan loppuvuonna 2023 Heinlahdesta Myyrynmäeltä. Poliisi epäilee murhasta kotkalais301354- 831314
Janne Kataja uudessa elämäntilanteessa - Vauva tuli, tyttäret jo teini-iässä: "On jo vähän..."
Janne Kataja on uudessa elämäntilanteessa, 44-vuotiaana hän tuli kolmatta kertaa isäksi. Tyttäret edellisestä liitosta161066Olet mun herkkä kohta
Vaikutuksesi minuun on valtava. Käsitätköhän miten paljon tunnen takiasi? Miten paljon elämäni on muuttunut sen jälkeen591019Milloin olette tavanneet ekaa kertaa?
Ap vastaa: Viime keväänä maalis/huhtikuun vaihteessa se varmaan oli.71937- 57934