Naisten asemasta yhteiskunnassa on tässä ollut paljon puhetta, mutta puhutaan vielä vähän.
Käsittääkseni feminismi on ajanut naisille oikeutta omaan rahaan ja omaan ruumiseen. Eihän siinä mitään pahaa, hyviä tavoitteita.
Kuitenkaan mitään hyvää ei luoda saamatta myöskin jotain pahaa aikaan. En tarkoita, että feminismi olisi kaiken pahan alku ja juuri vaan sitä, että kaikella on aina kääntöpuoli, niin feminismin saavutuksillakin. Sitä ei voi kiistää.
Feminismiä voidaan tarkastella yhteiskunnallisesti ja yksilötasolta. Jokainen nainen voi määrittää, mitä hyvää feminismi on omaan elämään tuonut, mutta kyllä naiselle tulee antaa oikeus myös feminismin kritisointiin, jos hän sen kokee tarpeellisena.
Mikään ei tosiaan ole niin hyvää, ettei mitään parannettavaa ole.
Mielenkiintoisimpia ristiriitoja mitä itse olen havainnut on kotihoidon tuki. Siinähän toisaalta maksetaan siitä, että äiti jää kotiin ja toisaalta maksellaan kallista päivähoitojärjestelmää, jotta äidit saadaan töihin. Tässähän onkin jo ollut puhetta, että koko järjestelmä romutetaan. Omasta mielestäni siihen onkin syytä, sillä nykymalli on melko kalliskin.
Tukihan otettiin käyttöön v. 1985. Silloin oli aika, jolloin ei vielä tunnettu työmarkkinoilla epävarmuutta ja massatyöttömyyttä, kuten tänä päivänä ja monena vuonna jo aiemminkin. Naiset uskaltautuivat työvoimapulassa kotihoidon tuelle, koska uskoivat pääsevänsä takaisin työelämään.
Tänä päivänä ei tilanne ole enää samanlainen. Kotihoidon tuki ei enää ole samalainen valinta työn ja kotihoidon välillä, vaan kertoo usein vain työttömyydestä. Kvartaalikapitalismilla on hurja vauhti.
Naisia siis halutaan takaisin kotiin työelämästä? Heille tarjotaan täkyä johon tarttua ja he tarttuvat. Mikä muu jakaa työmarkkinoita yhtä tehokkaasti kuin juuri tämä?
Mutta mikä tässäkin ristiriidassa olisi se oikea ratkaisu? OECD sanoi tässä keväämmällä, että pitkä poissaolo työstä kotihoidon tuella estää naisten uramahdollisuuksia jopa pysyvästi työelämässä ja että sille olisi tehtävä jotain. Mutta mitä?
Onko tutkimusta tehty siitä, millainen on tyypillinen kotihoidon tuen käyttäjä tänä päivänä?
Käsittääkseni feminismi on ajanut naisille oikeutta omaan rahaan ja omaan ruumiseen. Eihän siinä mitään pahaa, hyviä tavoitteita.
Kuitenkaan mitään hyvää ei luoda saamatta myöskin jotain pahaa aikaan. En tarkoita, että feminismi olisi kaiken pahan alku ja juuri vaan sitä, että kaikella on aina kääntöpuoli, niin feminismin saavutuksillakin. Sitä ei voi kiistää.
Feminismiä voidaan tarkastella yhteiskunnallisesti ja yksilötasolta. Jokainen nainen voi määrittää, mitä hyvää feminismi on omaan elämään tuonut, mutta kyllä naiselle tulee antaa oikeus myös feminismin kritisointiin, jos hän sen kokee tarpeellisena.
Mikään ei tosiaan ole niin hyvää, ettei mitään parannettavaa ole.
Mielenkiintoisimpia ristiriitoja mitä itse olen havainnut on kotihoidon tuki. Siinähän toisaalta maksetaan siitä, että äiti jää kotiin ja toisaalta maksellaan kallista päivähoitojärjestelmää, jotta äidit saadaan töihin. Tässähän onkin jo ollut puhetta, että koko järjestelmä romutetaan. Omasta mielestäni siihen onkin syytä, sillä nykymalli on melko kalliskin.
Tukihan otettiin käyttöön v. 1985. Silloin oli aika, jolloin ei vielä tunnettu työmarkkinoilla epävarmuutta ja massatyöttömyyttä, kuten tänä päivänä ja monena vuonna jo aiemminkin. Naiset uskaltautuivat työvoimapulassa kotihoidon tuelle, koska uskoivat pääsevänsä takaisin työelämään.
Tänä päivänä ei tilanne ole enää samanlainen. Kotihoidon tuki ei enää ole samalainen valinta työn ja kotihoidon välillä, vaan kertoo usein vain työttömyydestä. Kvartaalikapitalismilla on hurja vauhti.
Naisia siis halutaan takaisin kotiin työelämästä? Heille tarjotaan täkyä johon tarttua ja he tarttuvat. Mikä muu jakaa työmarkkinoita yhtä tehokkaasti kuin juuri tämä?
Mutta mikä tässäkin ristiriidassa olisi se oikea ratkaisu? OECD sanoi tässä keväämmällä, että pitkä poissaolo työstä kotihoidon tuella estää naisten uramahdollisuuksia jopa pysyvästi työelämässä ja että sille olisi tehtävä jotain. Mutta mitä?
Onko tutkimusta tehty siitä, millainen on tyypillinen kotihoidon tuen käyttäjä tänä päivänä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tästä jo avemarian kanssa pitkät pätkät ollaan keskusteltu,,,,
Mutta niin nää aiheet putkahtaa esiin kerta toisensa jälkeen.
Tiedä tuosta sitten mikä on tyypillinen kodinhoidontuen käyttäjä. Minusta se on ennenkaikkea äiti. Omille lapsilleen tärkein ihminen. Äiti, joka haluaa itse hoitaa lapsensa. Äiti, joka haluaa nähdä lapsensa ensiaskeleet. kuulla ensimmäiset sanat jne...
Minä en varmaan minkään mittapuun mukaan ole tyypillinen kodinhoidontuen käyttäjä. Teenhän minä samalla töitä ja kuitenkin hoidan lapseni kotona.
Väliinputoajia mahtuu jokaisen tuenkäyttäjän piiriin. Kuin myös mahtuu niitä, joille koko ajatus työhönpaluusta on myrkkyä. Mutta suurinosa varmasti käyttäjistä ovat niitä, jotka haluavat palata työhön,ja palaavatkin,jahka lapsi/lapset ovat tarpeeksi isoja.
..sosiaalisesti eriarvoistuva yhteiskunta on tosiasia ja tämä tarkoittaa mielestäni nimenomaan taloudellista eriarvoistumista ensisijaisesti, siitä taas ei ole kovin pitkä matka muuhun eriarvoistumiseen..
..yksi keskeinen ongelma yhteiskunnassa onkin juuri työmarkkinoilta poissaolo, työnantajan aivoradoissa ei tavallisesti löydy poissaololle muuta selitystä kuin juopottelu, nainen voi vedota perhesyihin, mutta se taas merkitsee automaattisesti oletusta jostakin ihmeen ajanhermolta putoamisesta..
..tässä suhteessa työelämää pitäisi kehittää joustavammaksi siten, ettei työ ja perhe ole toisilleen ristiriidassa oleva asia..
..jokaisen pitäisi voida sovittaa yhteen oma elämä ja työelämä yhteisymmärryksessä ilman, että vedotaan joihinkin taloudellisiin realiteetteihin sun muuhun hölynpölyyn..
"Kotihoidon tuki ei enää ole samalainen valinta työn ja kotihoidon välillä, vaan kertoo usein vain työttömyydestä. Kvartaalikapitalismilla on hurja vauhti."
- Hyvä huomio. Kodinhoidon tuki samoin kuin eräät työvoimapoliittiset tukitoimet ovat menneet nähdäkseni siihen, että niillä peitellään perinteisiin arvoihin sopimattomia nykymalleja kuten juuri pätkätyötä ja pysyvää työttömyyttä, joka Suomessa on melkoinen tabu (josain Englannin hiilikaivosalueilla on kai jo 3. sukupolven työttömiä...). Sosiaalivaltio on hyväksytty, joten sitä voidaan käyttää ongelmien hautaamiseen. Kansalaispalkkakeskustelua en juuri tunne, mutta ainakin kansalaispalkka tunnustaisi joitain nykyrealiteetteja.
Kodinhoidon tuen osalta hautaamisajattelu osoittaa mielestäni nykykapitalismin sukupuolen kannalta taantumuksellisen (sori kommaritermit) luonteen. Vaikka (teoriassa) naiset pääsee nykyään kansainvälisten yhtiöiden johtajiksi ym. ja miehetkin yhä enemmän jäävät kotiin (yhä kuitenkin vähän), se että kodinhoidon tuella haudataan ongelmia vähäksi aikaa kertoo mielestäni siitä, että naisten on yhä helpompi ajatella luopuvan yhteiskunnallisista oikeuksistaan. Yksilötasolla tämä saattaa olla miesten paremmista palkoista johtuvaa realismia, mutta sehän vaan kertoo samasta asiasta. Nipistetään työvoimaa ikähaitarin molemmista päistä ja sitten vielä sieltä missä se on ennenkin ollut puristuksissa: väliinputoajina pienten lasten äidit (joilla urakehitys pysähtyy), ei vielä työelämään päässeet nuoret ja sieltä pudonneet päältä viisikymppiset. Sitten puristetaan jäljelle jäävistä mehut, ja taas tullaan siihen vanhaan takaiskuun: lapset miehestä riippuvaisen äidin kanssa kotona, mies 12 tuntia päivässä työmaalla ja vieraantuu lapsista.
Kodinhoidon tukihan on feministisesti ajateltuna teoriassa hieno juttu: vihdoin ymmärrettiin että kotityö on työtä, järjestelmässä jossa työ määritellään sen taloudellisen tuotonperusteella. Naisten työksi koettua työtä alettiin arvostaa. Siinä mielessä siitä tulisi pitää kiinni, mutta hankkiutua eroon sen nykyisistä taantumuksellisista ("naisten paikka kotona") ja sosiaalipoliittisesti epäkelvoista ("työttömät piiloon") piirteistä. Miten?
..se, ettei kapitalismissa mikään korjaannu johtunee siitä, ettei kapitalismilla nykyisellään ole mitään varteenotettavaa vastavoimaa,kilpailijaa, joka pakottaisi sen kehittymään..
..kapitalismi hajoaa omaan ahneuteensa ennen pitkää..
..kumma etteivät kapitalistit myönnä kaipaavansa tuota marxilaista vastavoimaa tervettä kilpailua luovana tekijänäkään..
..mutta riistäjä mikä riistäjä, kilpailuhan on pelkkää silmänlumetta, monopoli ja monopolivoitothan vain kapitalistia kiinnostaa ja voitto syntyy taas riistolla..
kannattaisi nykyisen tehomarkkinatalouden puserruksessa arvioida uudelleen kodin ja perheen merkitys ja alkaa kannustamaan äitejä jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan.... ihan vaan hellsteniläisessä hengessä läheisriippuvaisia sarvikuonoja vastaan...
...kannattaisi --- arvioida uudelleen kodin ja perheen merkitys ja alkaa kannustamaan äitejä TAI isiä jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan. JA luoda oikeasti hyvät mahdollisuudet siihen. Molemmilla vanhemmilla (tai kummalla tahansa) pitäisi olla aito mahdollisuus valita kotivanhemmuus edes väliaikaisesti. Mahdollisuus toki on olemassa esim. kotihoidontuen muodossa, mutta jos (kun) kotivanhemmuuden valitsevat naiset joutuvat olemaan huolissaan myöhemmän työllistymisensä takia, ja miehet samasta tai muusta syystä eivät käytä edes lyhimpiä isyyslomiaan, on jotain pahasti pielessä.
En muuten käsitä, miksi kotiäitiys ajaisi ohi koti-isyydestä. Paitsi imetystä, mies kykenee kyllä yhtä hyvään vanhemmuuteen kuin nainenkin.
PS. Enkä haluaisi oikeastaan käyttää termiä "jäädä kotiin", koska se mielestäni sisältää viittauksen siihen, kuin kodin ulkopuolinen työ olisi ensisijainen.