Ikinä mitään. Joku vaisto sai mut varovaiseksi sun kanssa aina. Hetken oli sun tarkoitus kulkea maailmankaikkeudessa yhtä matkaa ja ajatuksia kanssani vaihtaa. Vaikka ei olla enää missään tekemisissä, koska elämä, tulen aina muistamaan sinut. Kaipauksella, minä.
Tiedän ettei meistä voinut tulla
Anonyymi-ap
15570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
🔥🔥
Ikinä on pitkä aika.
Turhaa kaipailet
Ei meillä kiire ole.
Oliko nää hyvästit?
Olisi voinut tulla vaikka mitä. Se vaistosi ei ollut muuta kuin rakkauden pelko, kun kohtaa jotain todellista, suurta ja uutta. Jonain päivänä ymmärrät sen.
Ei välttämättä. Ei tuolla tutustumisella rakastumisesta puhuta, vielä. Joskus vaistoaa toisen epävarmuuden. Sen vain tietää jos toinen ei ole all in.
Sinun panostus oli jatkuvasti muissa miehissä ja asioissa. Joten pidä lättys ja lettus kiinni.
Ei ollut sinulle, mutta kiitos kohteliaisuuksistasi.
Suhteemme rakentui puoleltani suureen luottamukseen ja haluusi sanoittaa asioita, puhua, kuten alkuun halusit tuoda esille.
Tämä herätti luottamusta. Myöhemmin kuvasit kommunikaation ongelmaa. Tuolloin koin olevani aivan eri linnunradalla. En ymmärtänyt rakkaani. En voinut tietää, mitä tuskaa hiljaa vaikenit. Tuskin tiesit edes Olet kuitenkin ikävistä ja vakavista käänteistä huolimatta tämän elämäni vaikuttavin ja suurin rakkaus. Tajusin oppia rakastamaan kaukaa, jotten uupuisi suhteestamme liiaksi. Yhteinen tähtitaivas ja aurigonnousu muistuttaa sinusta ja rakkaudestamme.
Omaa energiaa on hyvä säästää, ja levätä kun tarve vaatii. Ihmissuhteet pitävät sisällään kaksi erillistä ihmistä omilla kokemustaustoillaan, nämä tulevat ennen pitkää aina jossain kulmassa kolisemaan vastakkain. Pitää olla kykyä asettua toisen asemaan ja halu ratkoa ongelmia yhdessä. Jos ei osaa muuta kuin etääntyä aina kun on hankalaa, ei mikään suhde tule koskaan kantamaan pitkään, ja etäisyydessä rakkaus lopulta kuolee. Toivottavasti levähdettyäsi palaat vielä mukanasi halu kuulla ja ymmärtää toistakin näkökulmaa.
No eläpä mijes muuta höpäjä. Pidä ittes äijänä!
Ihmisen puuttuva elämänkokemus /laajemman näkökulman avautumattomuus yhteiskuntaan, yksilöiden kilpailu työstä, asemista . Kaikesta sellaisesta olin aivan tietämätön . Tuon kaiken havaitseminen on ahdistavan vaikeaa, epämiellyttävää, jonka edessä epäilee vain ensin itseään. Ei tahdo nähdä joidenkin sinäällään merkityksettömien ihmisten rumia toimia, ei sen enempää käsittää motiiveja taustalla. Laajasa kuvassa yksilön kokema oma epäonnostuminen saatetaan ikään kuin kostaa oman mielipahan vuoksi lähipiirin henkilölle. Ja juuri sille, jota alkuun on juuri rakastanut, ihaillut tai muutoin arvostanut. Ihminen valikoituu näin myös usein vainon ja henkisen väkivallan kohteeksi . Kohteen on vaikea hahmottaa , mistä lopulta on kyse. Kohde voi kaukainenkin , kuten Marinin vainoaja tai se oma elämänkumppani, josta on päätynyt eroon yllättäinkin eri syistä elämän kriisin myötä. Oma pettymys purkautuu kenties kriisin myötä seuraavaan parisuhteeseen tai menetettyyn exään. Syntyy ikäänkuin pahanolon jatkumo. Ystävyys voi vaihtua myös oman elämän kriisin myötä pilkaksi, kylmäksi haitan teoksi, kateiluksi sekä mustamaalaukseksi selän takana. Taustalla tuossakin oma takaisku, kriisi vie voimat masentaen. Tuolloin kiriisin alkusyy jää käsittelemättä eri syistä. Henkilö ei kenties tule kuulluksi 8mana itsenään oppiakseen, hyväksyäkseen kokemustaan. Tämän seurauksena yksilö purkaa , kanavoi kielteiseksi jäänyttä kokemustaan epäonnistumisena. Saattaa kokea tuolloin vihaa, tarvetta tuhota toinen. Kenties vain siksi, että ystävä tai entinen puoliso selviytyi kriisistä eteenpäin itsenäisesti tai jatkaen matkaa eteenpäin sopeutuen tilanteeseen käytettävissä olevilla voimavaroilla.
Sivusta - Kiitos tämä oli todella avartava kirjoitus. Olen joutunut tuollaisen kohteeksi useita kertoja ja miettinyt miksi?
Vaisto on hyvä asia. Kuitenkin toinen ihminen lähellä voi tuntua pelottavaltakin, mikäli ei ymmärrä toisen ihmisen motiiveja tämän käytökselle. Ihmiselle koituu huonoja kokemuksia kaikkeen hyvään ja rakentavuuteen pyrkimisestä huolimatta. Toiset meistä ovat hyvin tunnollisia lojaaliudessaan suojata myös sitoumuksiaan ja lähipiiriään. He eivät halua epäsopua, riitaa mihinkään suuntaan. He ovat jo syntymälahjana saaneet kaiketi juuri rakentavan asenteen, koska elämä on heistä hieno lahja tuhlattavaksi riitoihin. Hekin kyllä kohtaavat kriisejä yhtä usein, mutta he eivät pakene tai tuhoa elämäänsä, vaan pyrkivät soputumaan haasteessa rakentaen.. Vrt. Konkurssi> avioero, työttömyys- masennus,itsetuho tai lähisuhdeväkivalta ratkaisuna
läheisiin kohdistuen. Näin ei suoraviivaisesti käy kaikille. Ja on todettava , että kriisin kokemus voi olla kerta kaikkiaan todella musertava. Kokijan avoimmuus sekä läheisten tuki on tärkeä osa toipumista. Edelleen voimmuus rauhoittuminen on avainasia. Aukisanoituksen kautta syntyy mittakaavaa , turvalliseksi asettuen tapahtuneisiin nähden. Syntynyt epävarmuus ja pelko käy turhaksi jääneenä hiljalleen taakse yksilön kokemana. Ihmiselle syntyy uudelleen luottamus tulevaan, omia hienoja oivalluksia tulevaisuuden ja siten
eheytymisen rakennuspalikoiksi koetusta haasteesta huolimatta. Kirjoittaminen on myös loistava tapa tähän. Palatessaan aiempaan tekstiinsä yksilö havaitsee omat tunteensa, ajatusrakennelmat matka päästä rivi riviltä analysoiden tunnetasolla kohtaten ikäänkuin samalla juuri peilaten. Nyt lukijalle rivien edetessä syntyy uusi näkökulma, lukija kokeekin oman kuvatun tekstin tuovan kokemuksen omasta edistymisestä, voimaantumisesta sekä hallinnan kokemuksen tilanteessa. Teksti kuuntelevan ihmisen tavoin auttaa tuolloin kriisin käsittelyssä
käsittelyssä. Ihminen jättäessään kriisin taakse siirtyessään esimerkiksi uuteen elämän kontekstuaaliseen toimintaymparistöön , kuten työhön voi kokea paljon helpotusta. Kuitenkin tuolloin on vaarana, että itse kriisi ja sen aiheuttamat tunteet jäävät tilanteessa täysin tai odin taustalle, vähemmälke huomiolle uuden elämäntilanteen myötä. Kriisit, niiden aiheuttamat tunteet kokemuksina tulevat myös eritavoin esille eri ihmisille ajankuluessa . Niinpä ihminen ei välttämättä ymmärrä uudesta kontekstista käsin mistä, vaikkapa ahdistus, huoli tulevasta tai jokin epämääräinen suhteeton pelko, näköalattomuus tai sinällään perusteeton turvattomuuden tunne syntyy. Kyse on edelleen ihmisen vaistoista. Trauma tai kriisi tekee ihmisestä valppaan selviytyjän. On tarpeen osata turvata läheisiään itseään ja hallita, välttää jatkossa uhkaavia tilanteita. Tämä onnistuu vain , mikäli henkilö on käsitellyt kriisin , voimakkaan vastoinkäymisen tietoisena prosessina tunnetasolla juuri tarpeeksi syvällisesti kokeakseen turvaa varautuneena, muttei enää ahdistuen uudelleen uhkaavassa tilanteessa. Yksilön kyky kohdata vastoinkäymistä, uhkaa lisääntyy kokemusoppimisen ja oman psyykkisen prosessoinnin avulla. Tätä kutsutaan resilienssiksi. Ihminen kriisin, menetyksen, uhan koettuaan suojautuu pitkäksi aikaa. Kokien ja ylireagoiden herkästi aiheetontakin suurta pelkoa ja ahdistusta, yleistä turvattomuutta . Vaikean lapsen tai omaa henkeä uhkaavan synnytyksen myötä syntyy traumakokemus , vaikkakin selviytyminen on tapahtunut molemmille. Äiti voi kokea tämän koettuaan suurta ylenmääräistä huolta, suhteetonta pelkoa lapsen menettämisestä hyvinvoinnista jatkossakin kauan aikaa. Tässä myös syy , miksei pienten lasten äidit eivätvtule kuulluksi vastasyntyneen todellisten terveyshaasteiden kohdatessa.