Eilinen kauppareissu ajattelutti vielä kotonakin.
Pariskunta katseli pussitettuja perunoita, kääntelivät pusseja, "ettei ole auringonpolttamia," totesivat minulle, kun otin siitä yhden koriini,
Kansakoulussa -40 luvulla laitettiin joka päivä lapsille ruokaa. Aineksia koulujen varastoihin ja kellareihin kerättiin kyliltä, ainakin kotikylälläni.
Koulun kellarissa jäätyivät perunat.
Ei auttanut, niitä keitettiin ja ne olivat kuin vesikuplia, maistuivat makeilta. En söisi niitä tänään. Silloin oli pakko, ei saanut muuta.
Lapsuuden ruokamuistoja.
Olin itse piikana Herrasperheessä. Laitoin ruokaa perheen arkeen ja juhlaan. Kaikki kelpasi, rouva ei kauhaan tarttunut.
Onko sinulla muistoja ja makuja joita et syö, tai syöt mielelläsi?
Hiukan samaa tämän katsojalle; https://areena.yle.fi/1-3826379
Ruokamuistoja ja herrasperheiden piiat
43
472
Vastaukset
- Anonyymi
Mukana YLE muisteloissa ovat muiden mukana; Aira Samulin, Jari Sinkkonen, Ristomatti Ratia, tuttuja julkkiksia tosi paljon.
Vilkaisin, puurokaan ei eräälle maistunut. - Anonyymi
Riisipuuroa en meinannut oppia syömään.Ruispuuroahan sodan aikaan syötiin.
Hauska juttu naapurin pojista,joilla eivät kaikki mmuumit olleet laaksossa.
He ostivat kuivattua kapakalaa,josta olisi pitänyt tehdä lipeäkalaa.
Pojat keittivät keiton kuivasta turskasta ja sanoivat:on niillä herroilla herkut.
Aivan kuin rahetta purisi.Rahe on hevosenvaljaisiin kuuluva osa.
Sillä siddotaan aisa ja luokki länkiin kiinni.
Rahje siis on längissä kiinni.Vielä vanha muistaa,vaikka en ole hevosta nähnyt vuosiin - Anonyymi
No joo.
Nykyaikoina ei helpolla kasvateta aurinko pottuja. Homma tietokoneen tarkkaa kylvyssä jne. Lisäks lajittelut nostossa ja pussituksessa. Kameroilla ja ihmiset lisäks hihnoilla.
Mutta hyvähän se on ostajankin tarkistaa.
Ruoka muistoja toki. Nopeesti tuli mieleen paistettu sianpää. Mutsi oli joskus innoissaan hommannut jostain puolikkaan sianpään ja paistanut sen. Tulin kai jostain koulusta ja mutsi oikein ylpeänä toi sen esille. Juu, en tiedä minkä hepulin sain, mutta aloin parkuun ja juoksin pois jne.
En tiedä mikä sen oikein teki, kai se, että se tosiaan näytti paistetulta sian päältä. Kumma juttu, meillä kyllä teurastettiinkin kotona, vasikoita. Lisäks kanat piti ajoittain lopettaa. Hö, kanat lenteli ympäri pihaa ja kasa päitä räpsytti silmiään ja naksutto leukojaan. Mutta kyllä mä niitä söin hyvällä ruokahalulla.
Muuta ei nopeesti tullut mieleen. Olen aika kaikkiruokainen.
=DW=- Anonyymi
Aurinko pottuja syntyy kaupan lamppujen alla.
Läpinäkyvään muoviin, pussin jonka läpi valo pääsee perunan pintaan, vihertää perunat, kuin aurinko..
Menin Sivaan, nostin perunapussin, kauppias, on myymälän päälikkö, syöksyi siihen kiinni ja sanoi, hei ne on ihan vihreitä, älä ota niitä, menevät hävikkiin!
Tarkasteleppa isoissa myyntilaatikoissa, lamppujen alla olevia perunoita, vihertää kummasti...
Se on valo joka vihertää perunat, ei vain aurinko! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aurinko pottuja syntyy kaupan lamppujen alla.
Läpinäkyvään muoviin, pussin jonka läpi valo pääsee perunan pintaan, vihertää perunat, kuin aurinko..
Menin Sivaan, nostin perunapussin, kauppias, on myymälän päälikkö, syöksyi siihen kiinni ja sanoi, hei ne on ihan vihreitä, älä ota niitä, menevät hävikkiin!
Tarkasteleppa isoissa myyntilaatikoissa, lamppujen alla olevia perunoita, vihertää kummasti...
Se on valo joka vihertää perunat, ei vain aurinko!Jaa.
Yleensä ostanut pusseissa, ei ole vihreätä sattunut silmiin. Yks juttu, käyn yleensä isoissa ja vilkkaassa kaupoissa, niissä tavaran kierto on nopeeta.
En ikinä ollut ajatellutkaan, että potut voi maata kaupan tiskillä niin kauan, että muuttavat väriä.
Noh, oppipahan yhden asian tänäänkin.
=DW= - Anonyymi
Voi DW, nyt sen sanon. Vuosia olen tekstejäsi lukenut ja tykännyt siitä miten kirjoitat. Sisällöstä en tietenkään aina samaa mieltä.
Nyt kyllä liikutuin mielikuvasta miten pikku-dw järkyttyi sianpäästä.
Niin, sitä vaan, että jotkut suoltavat tekstiä ilman sisältöä, sinä et. Tulipa sanottua, kiitos! - Anonyymi
Meillä aina keitettiin teurastettujen sikojen päät ja sisälmykset.
Niistä tehtiin sylttyä.
Nyt ei saa kaupoista enää ostaa sian päätä, olen kysellyt, kun totuin aina keittämään jouluksi sylttyä, miesvainaakin sitä aina kyseli ja keitin, kun pään sai kaupasta, nyt keittelen sitä potkasta ja etuselästä, pienempiä eriä.
Ei se kaunis näky ole, sian pää, vaikka olis halkikin.
Kieli ja munuaiset erikseen, - Anonyymi
Valo tekee aurinkopottuja vaikka tosiaan kaupassa jos pitkään valoisassa ovat. Olen kuluvana talvena leikellyt valon osumakohtia pois muutamasta perunasta, ostan kuitenkin juuri niitä perunoita koska muuten ovat parhaita myynnissä olevista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valo tekee aurinkopottuja vaikka tosiaan kaupassa jos pitkään valoisassa ovat. Olen kuluvana talvena leikellyt valon osumakohtia pois muutamasta perunasta, ostan kuitenkin juuri niitä perunoita koska muuten ovat parhaita myynnissä olevista.
Vihertynyt pottu pitäisi panna kokonaan pois, osan leikkely ei riitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aurinko pottuja syntyy kaupan lamppujen alla.
Läpinäkyvään muoviin, pussin jonka läpi valo pääsee perunan pintaan, vihertää perunat, kuin aurinko..
Menin Sivaan, nostin perunapussin, kauppias, on myymälän päälikkö, syöksyi siihen kiinni ja sanoi, hei ne on ihan vihreitä, älä ota niitä, menevät hävikkiin!
Tarkasteleppa isoissa myyntilaatikoissa, lamppujen alla olevia perunoita, vihertää kummasti...
Se on valo joka vihertää perunat, ei vain aurinko!Näin on. Valo tekee perunaan solaniinia, joka on ihmiselle lievästi myrkyllistä. Sanovat perunan varsissakin olevan solaniinia, mutta joka kerta kun penskana kävin kuokkimassa pottumaalta ruokaperunat, lehmät tulivat aidan viereen odottamaan herkkupanosta eli niitä perunanvarsia. Varmaan kukaan viisas ei ollut varoittanut lehmiä solaniinista...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin on. Valo tekee perunaan solaniinia, joka on ihmiselle lievästi myrkyllistä. Sanovat perunan varsissakin olevan solaniinia, mutta joka kerta kun penskana kävin kuokkimassa pottumaalta ruokaperunat, lehmät tulivat aidan viereen odottamaan herkkupanosta eli niitä perunanvarsia. Varmaan kukaan viisas ei ollut varoittanut lehmiä solaniinista...
Suuressa City Marketissa tehtiin remontti.
Perunat, ennen myymälän sivuseinällä valintahyllyt, nyt keskellä myymälää, suurten loistelamppujen alla.
Vihreitä, kuin lantun kylki, värisiä, jäivät ostamatta!
Kuka ohjaisi noita kauppoja varastoimaan tuotteita, asiakasystävällisesti, vihannekset hiukan viileässä ja hämärässä.
Haiseva, nuutunut parsakaali, vei ostohalut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suuressa City Marketissa tehtiin remontti.
Perunat, ennen myymälän sivuseinällä valintahyllyt, nyt keskellä myymälää, suurten loistelamppujen alla.
Vihreitä, kuin lantun kylki, värisiä, jäivät ostamatta!
Kuka ohjaisi noita kauppoja varastoimaan tuotteita, asiakasystävällisesti, vihannekset hiukan viileässä ja hämärässä.
Haiseva, nuutunut parsakaali, vei ostohalut.Sinä tietysti. Jätithän palautetta kauppaan, jossa kävit? Itse kerron 'omalle' kauppiaalleni, jos näen, että joku asia on päin peetä. Olen ilahtunut, kun olen huomannut, että korjaus on tehty.
- Anonyymi
On niissä kauppojen valmiissa perunapusseissa vihertäviä perunoita välillä vaikka kuinka yrittää valikoida. Lamppujen alla alkavat vihertää.
Jossain kaupoissa on peitto irtoperunoiden päällä, ja perunapussiksi saa valita paperisen.
Helmipuuro eli perunahelmipuuro oli lapsena inhokkini, jokin siinä pisti hanttiin. Aikuisena en ole testannut miten maistuisi. Näkyy niitä Helmi-ryynejä edelleen kaupoissa olevan.- Anonyymi
Ihan liikutuin Ilmari Saarelaisen Makaronivellistä.
Simpukkavelli.
" Huomenna keitän tätä uudestaan, " sanoi Ilmari.
Sitäkin meillä keitettiin, äiti keitti ja isäkin, vanhemmiten hän useammin. - Anonyymi
Helmiryynipuuro.
Siskoni herkkua, keittää iltaherkuksi.
Osti niitä ryynejä, mutta tuolla ne kaapissa ajelee, ei tule keitettyä. kun ei omaa herkkua. - Anonyymi
Hyvä kun muistutit! Pitääkin seuraavalla kauppareissulla etsiä Helmiryynejä. Se puuro oli paras puuro minun nuoruudessani.
- Anonyymi
Nyt pitäisi syödä paljon vihanneksia.
Piti eilen ostaa kaalinpää.
Oli niin painava ostoskori jo, että jätin kaalinpään ja ostin pienen parsakaalin.
Kaali kaikessa muodossaan on herkkuani, mutta vatsa ei oikein sitä haluasi, pakotan sen ottamaan vastaan sen mitä suusta alas saan.
Tällä viikolla, Hermoratatutkimuksen jälkeen haen kaalia kaupasta, nyt ei pakkasella ole halua kaupoille.
Ihanaa yksin eläjän muistaa, kotona oli kaikki yhtä aikaa syömässä, nyt ei kantsis ees kattaa pöytää.
Ikäväkin noista ajoista tuppaa ihan itkettämään. - Anonyymi
Dyykkaus - Teemu Arppe eli Onni Tonkija löytää kaiken ...
Iltalehti
https://www.iltalehti.fi › kotimaa
15.12.2018 — Roskiksessa kun on, no, roskia. Ja vanhan sanonnan mukaan puhtaus puoli ruokaa. Roskalaatikon puhtaus on mitä on. Arppen mielestä.....
"Parasta ennen" päiväyksellä merkittyä ruokaa viedään roskiin.
Onni Tonkija todistaa, että ei " viimeinen käyttöpäivä" merkintäkään ole viimeinen päivä jona ruokaa voi syödä.
Jääkaapissani on maitoa, jossa on leima 26.12. pakkauspäivä ja 04. 01. H. Otin sitä jo kahtena aamuna aamupuuron kanssa, samoin tänään, eikä siinä vielä ole mitään sivumakua.
Ei ole roskiksesta, eikä alella ostettua, vaan jouluksi ostin.
Kaikki syödään mitä kaupasta kotiin kannetaan, paitsi niiden kääreitä, ne kierrätetään. - Anonyymi
Hups, joulun jälkeen, ei jouluksi.
Se on muuten Arlan Täysmaitoa - Anonyymi
Piiat, karjakot ja rengit.
- 40 luvun puolivälistä muistan kuinka siirtolaisia vielä asutettiin, eli vakinaisia asuisijoja ei vielä kaikilla ollut, tai olisivatko vain omasta halustansa muuttaneet.
Mummolan naapuriin tuli perhe jossa oli 5 lasta.
Sen perheen isäntä lupasi tulla papalleni rengiksi, mutta he saivatkin pian maatilan.
Toiseen naapuriini muutti lapseton pariskunta, sanoivat lähteneensä Soanlahdelta, jonne jäi suurin piirtein kaikki mitä he omistivat. Vain huopaan kääritty nyytti, seinäkello ja vaatteita, muistan heidän kertomuksestansa.
He saivat asunnon talosta, vaimosta tuli talon karjakko, miehestä isäntärenki.
Eivät he ihan nuoria olleet, vaimo sai luvan aloittaa kupparin hommat, siihen soveltui talon navetan päädyn sauna.
Kupattavia riitti. Olin uteliaana katsomassa kun hän kuppauksien välillä puhdisti sarvet. Pesi ne ensiksi, jynssäsi veret ja laittoi ne lopuksi kiehuvan kuumaan veteen.
Siistiä, saunassa ei koskaan ollut verenhajua, eikä likaisia paikkoja penkissä jolla kupattavat makasivat tai istuivat, jos vain harteisiin sarvet laitettiin.
Silloin toimin itse naapurin pikkupiikana. Toimittelin emännän asioita, juoksin hakemaan suolaa ja hiivaa kylän laidalla olevaan Osuuskaupan sivumyymälään. Opin tekemään taikinaa, laittamaan leipäpelekalla leipiä uuniin ja jopa lypsämään, karjakon opein, emännän suosiolla.
Minustakin tuli piika.
Piika oli arvostettu, sai oman huoneen ja palkan lisäksi talosta ruoka. Olin ainakin tarpeellinen, ja isäntäväen vieraatkin kiittivät. Niiasin tietenkin; "Kiitos"
Sieltä on noustu omin eväin ja korkeimman avulla.
Ei suohonkaan uppoa, jos ossaa valita oikean mättään jalkansa alle.- Anonyymi
Olipas emämunaus.
Oli tarkoitus kertoa Karjalasta tulleen perheen herkuista, aikana, jolloin ei kaikkea ollut saatavilla.
Sulhaspiirakat, niitä siellä paistettiin usein, mutta en saanut maistiaisia.
Kun satuin menemään,(perheen tyttö oli saman ikäinen ja yhteiset leikit) kun siellä äiti paistoi niitä piirakoita, otin jalat alle ja kotiin. Oli sanottu, ettet jää vahtaamaan!
Karjalanpiirakoita en heillä nähnyt, mutta itse olen niitä leiponut muillekkin, tilauksesta isojakin määriä.
Riisipuuroon voita ja suolaa, siitä se maku syntyy. - Anonyymi
Piika-nimitystä ei ole kaupunkilaisten palveluväestä juurikaan käytetty,
Piika ja renki olivat maalaistalojen palvelusväkeä, joita palkattiin Mikkelinpäivän markkinoilla vuosittain. Silloin myös palvelusväki saattoi vaihtaa työnantajaa.
Kaupunkilaiskodeissa työskenteli taloudenhoitajia, sisäköitä ja lastenhoitajia, ei heitä piioiksi nimitetty.
Meidän ikäpolvemme kodeissa on ollut kotiapulaisia, usein maaseudulta kaupunkiin lähteneitä tyttöjä, joiden oli löydettävä asunto ja työpaikka kaupungista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Piika-nimitystä ei ole kaupunkilaisten palveluväestä juurikaan käytetty,
Piika ja renki olivat maalaistalojen palvelusväkeä, joita palkattiin Mikkelinpäivän markkinoilla vuosittain. Silloin myös palvelusväki saattoi vaihtaa työnantajaa.
Kaupunkilaiskodeissa työskenteli taloudenhoitajia, sisäköitä ja lastenhoitajia, ei heitä piioiksi nimitetty.
Meidän ikäpolvemme kodeissa on ollut kotiapulaisia, usein maaseudulta kaupunkiin lähteneitä tyttöjä, joiden oli löydettävä asunto ja työpaikka kaupungista.Mielipiteet ovat tietenkin mitä kukin ajattelee.
Minä käytän itsestäni nimeä Piika.
Menin hyvin nuorena töihin hienoon perheeseen, Frouva oli kotona, vanhimmat lapsista jo yliopistosta valmistuneita Herra johtajana suuressa kamsainvälisessä yrityksessä, nuoremmat lapset vielä opiskelijoita, joista toinen myöhemmin, aikuisena suuren lehden toimittajana kuoli traagisessa auto onnettomuudessa.
Olin piika, siivosin, laitoin ruokaa, kävin kaupoissa, pyyhin pölyjä sadoista pienistäs metalli autoista hyllyllä, pesin Helsingin keskustan nokisia ikkunoiota, kävin Herttoniemessä perheen tyttären taloudessa silloin tällöin hoitamassa lasta, kun häntä ei voinut "kuumeisena" viedä hoitopaikkaansa, lasta, joka sittemmin on kerännyt nimeä erään lajin taiteilijana.
Plin pelkkä apulainen, ei piika, silloin ei puhuttu titteleistä, eikä työhöni kuulunut lastenhoito, johon itse aikoinaan -60 luvulla palkkasin omia lapsiani hoitamaan "kotiapulaisen", en piikaa, koska hän ei oikastaan tehnyt kotitöistä pienten lattianlakaisujen lisäksi muuta, hän asui meillä ja hoiti lapset, minä pesinnhänenkin pyykkinsä!
Elettiin piika aikaa, elettiin -50 lukua.
Tuntuuko se ihmeeltä? sitä se ei ollut, se oli maalaistytön elämänkoulua, se alkoi koulussa, jatkui naapureiden auttamisena , piikana perheessä joka eli kaupungin hienostoelämää.
Tuntemani varakkaat ihmiset, vaikka elivät ja asuivat hienosti, isoissa lukaaleissa, olivat kohteliaita, koskaan ei sanottu; esim. näin "Tuletko miina" , vaan sanottiin "Miina, tulisitteko, minulla olisi asiaa."
Öykkärrit ovat sivistymättömiä, sivistynut kohtelee ja kohteli, piikaakin kunnioituksella.
terveisin ; Ikuinen Piika - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Piika-nimitystä ei ole kaupunkilaisten palveluväestä juurikaan käytetty,
Piika ja renki olivat maalaistalojen palvelusväkeä, joita palkattiin Mikkelinpäivän markkinoilla vuosittain. Silloin myös palvelusväki saattoi vaihtaa työnantajaa.
Kaupunkilaiskodeissa työskenteli taloudenhoitajia, sisäköitä ja lastenhoitajia, ei heitä piioiksi nimitetty.
Meidän ikäpolvemme kodeissa on ollut kotiapulaisia, usein maaseudulta kaupunkiin lähteneitä tyttöjä, joiden oli löydettävä asunto ja työpaikka kaupungista.Kaupungeissa käytettiin virallisemmin sanaa palvelijatar.
– Palvelijatarhan minä olen, eli kyökkipiika, sanoi mummoni sukulaisilleen, kun nämä kysyivät mitä sinä siellä kaupungissa teet.
Palvelijattaren tehtäviin kuului myös juosta ympäri kaupunkia punottu pajukori käsivarrella hankkimassa toreilta ja kauppahalleista tuoreet ruoka-aineet, joista sitten valmistivat ateriat. Kananmunat, kalat, paistilihat, vihannekset ja hedelmät. Päivittäin, jääkaappeja ei ollut.
Kaupunki tuli tutuksi, samoin tori- ja hallikauppiaat. Samalla tuli pikaisesti vaihdettua kuulumiset muiden palvelijattarien kanssa.
Sitten kavuttiin korin kanssa hissittömän kivitalon ylempiin kerroksiin palvelijan portaan kautta.
Jos palveluspaikka oli virkamies- tms. johtajaperheissä, niin niissä kävi usein illallisvieraita. Silloin piti valmistaa monen ruokalajin ateriat alusta loppuun –alku- pää- ja jälkiruoat –ja tarjoilla ne salin puolelle pöytään. kukin ruokalaji erikseen, herrasväen seurustellessa.
Saattoi olla kaksi työntekijää, joista toinen touhusi kyökissä ja toinen tarjoili. Mutta ellei ollut, joutui ainoa palvelijatar vaihtamaan roolia samalla kun astui salin kynnyksen yli.
Eli teki muodonmuutoksen kyökkipiiasta tarjoilijaksi siinä missä parketti alkoi. Katsoi tambuurin peilistä, että hilkka oli hyvin, astui saliin, pysähtyi, nosti leukaa ja kuulutti kuuluvalla äänellä asianomaisen ruokalajin venäjäksi tai kyökkiruotsiksi. Niin hyvin kuin osasi.
Näin mummoni kertoi palvelijatarvuosistaan Viipurissa ja Helsingissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaupungeissa käytettiin virallisemmin sanaa palvelijatar.
– Palvelijatarhan minä olen, eli kyökkipiika, sanoi mummoni sukulaisilleen, kun nämä kysyivät mitä sinä siellä kaupungissa teet.
Palvelijattaren tehtäviin kuului myös juosta ympäri kaupunkia punottu pajukori käsivarrella hankkimassa toreilta ja kauppahalleista tuoreet ruoka-aineet, joista sitten valmistivat ateriat. Kananmunat, kalat, paistilihat, vihannekset ja hedelmät. Päivittäin, jääkaappeja ei ollut.
Kaupunki tuli tutuksi, samoin tori- ja hallikauppiaat. Samalla tuli pikaisesti vaihdettua kuulumiset muiden palvelijattarien kanssa.
Sitten kavuttiin korin kanssa hissittömän kivitalon ylempiin kerroksiin palvelijan portaan kautta.
Jos palveluspaikka oli virkamies- tms. johtajaperheissä, niin niissä kävi usein illallisvieraita. Silloin piti valmistaa monen ruokalajin ateriat alusta loppuun –alku- pää- ja jälkiruoat –ja tarjoilla ne salin puolelle pöytään. kukin ruokalaji erikseen, herrasväen seurustellessa.
Saattoi olla kaksi työntekijää, joista toinen touhusi kyökissä ja toinen tarjoili. Mutta ellei ollut, joutui ainoa palvelijatar vaihtamaan roolia samalla kun astui salin kynnyksen yli.
Eli teki muodonmuutoksen kyökkipiiasta tarjoilijaksi siinä missä parketti alkoi. Katsoi tambuurin peilistä, että hilkka oli hyvin, astui saliin, pysähtyi, nosti leukaa ja kuulutti kuuluvalla äänellä asianomaisen ruokalajin venäjäksi tai kyökkiruotsiksi. Niin hyvin kuin osasi.
Näin mummoni kertoi palvelijatarvuosistaan Viipurissa ja Helsingissä.Oli varmaan 1800- luvun puolella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oli varmaan 1800- luvun puolella.
Mummoni oli syntynyt 1890 ja oli palvelijattarena nelisen vuotta Viipurissa 1910-luvulla ja Helsingissä 1920- ja 1930-luvuilla eri palveluspaikoissa..
Lähti Viipuriin töihin, kun se oli lähempänä kotipitäjää ja hyvin kansainvälinen paikka siihen aikaan. Perusti sittemmin oman ruokapaikan Helsinkiin.
Oli hyvä ruoanlaittaja ja koko suku sai joskus nauttia hienoja aterioita, jolloin hän esitteli vanhoja tapoja ja kuulutti ruokalajit suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Mummo eli pitkän elämän ja kertoi vielä 1970–luvulla paljon mielenkiintoisia muistoja palvelijatarvuosistaan.
- Anonyymi
Paistoin äsken (taisi olla Ristorante-) mozzarella-pizzan. Lisukkeena pureskelen paljaaltaan vahvoja, vihreitä pepperoneja. Katselen telkusta "Hudson ja Rexiä".
- Anonyymi
Minä keitin kaksi perunaa ja kaksi porkkanaa, söin paistikastikkeen kanssa. Lisukkeena jäävuorisalaattia ja lasi vettä.
Nyt laitoin saappaat jalkaan, ulos lähdössä, tulin vain sulkemaan koneeni ja tekstiasiakirjat, oli tämä palsta valmius tilassa, nyt naps
- Anonyymi
Hei, vispipuuro.
Huomenna tuonne laavulle 谷
ja makkaraa tulille, sinappia, ja puuttuukohan jotain? - Anonyymi
"Piika minustakin tuli."
Kunniakkaampaa tehtävää ei olekkaan nuorella, joka sai hoitaa lapsia heidän omissa kodeissaan,
En ole koskaan kuulut mitään suuria tapaturmia tai vahinkoja sattuneen, vaikka #maalaistytöt3 kuten yllä kirjoitettiin, menivätkin kaupunkeihin.
Asunnon tarpeessa, mutta kotiapulainen sai työn ja asunnon.
Omia lapsiani -60 luvulla hoiti kotiapulainen, olin itse yrittäjä, jonka päivät olivat pitkiä, niin oli joskus apulaisellakin, mutta ne oli sovitti ja soviteltu. - Anonyymi
Ihan kunnioitettavia ammatteja ja ammattinimikkeitä ovat piika ja renki. Koskaan en näitä nähnyt, asuin nuorena pikkupaikkakunnalla missä ei näitä ollut.
- Anonyymi
Olet rehellinen, ja ymmärrät mistä tulee nimi piika, maallahan se on tavallinen, karjapiika, paimenpoika, tallirenki.
Olin kansakoulu aikana kaikki kesälomat, joko koulumme opettajilla, ((5 lasta heillä) tai jollain naapurilla pikkupiikana, vähän isompana jo naapurikunnassakin, aina joku kysyi ja vanhemmat toki päästivät tytön oppimaan! Piikomaan palkatta, tai pientä palkkaa saaden.
Mutta sitten isolla alkukirjaimella, oikein ammattinimiä sieltä maalta.
Taloudenhoitaja, Karjanhoitaja, Karjakko, Tallirenki, Hevostenhoitaja, Ravivalmentaja, Keinosiementäjä, ja monta, monta muuta, titteleitä riittää.
Piika voi tehdä kaikkia noita töitä, eikä tarvita sanoa, ett' se on vain Piika.
Jokainen minut tunteva saa reilusti sanoa, että minä olin vain piikana Helsingissä. Olin koska minua pyydettiin, ja silloin asuin sentään kaukana Helsingistä, Piian maine oli kiirinyt, sain kirjeen.
" Haluaisiko (Miina) tulla meille (Rouvan) apulaiseksi, kun kuulimme Sinusta. Tyttäremme saa lapsen ja (Rouva ) olisi mielellään hänellä apuna. Olisimme halukkaita palkkaamaan ( Miinan) heti kun matkasi järjestyy.... Kirjeessä oli mainittu minua suositelleen henkilön nimi, vahinko, tuo kirje on jossain vaiheessa kadonnut, mutta muistan ikäni kuinka jännittynyt olin kun se avasin.
Osoitetietojen yllä luki; Neiti ( Miina Miinalainen) ??
Niin minusta tuli piika, enkä häpeä yhtään!
- Anonyymi
50-luku oli varhaislapsuuttani. Muistan pitäneeni hevosenlihasta. Muistikuva, että olisi ollut hiukan poronihan makuista. Äiti sanoi, että olivat vanhoista sotahevosista, joita teurastettin ja lihaa myytiin kaupoissa (ainakin Helsingissä).
- Anonyymi
Toki hevosenlihaa oli silloin ja on tänäkin päivänä myynnissä.
Sitä käytetään lähinnä makkaroissa, meetvursti tulee mieleen ensiksi.
Joudutaanhan hevosia teurastamaan esimerkiksi jalkavammojen vuoksi ja kaikki liha mikä on käyttökelpoista myydään kuluttajille ja tuottajille.
Usein sain sitä ostaa kauppahalleista.
On tarjolla, netistäkin voi tilata.
Ei ainakaan minulla ole tietoa sotahevosten lihasta, mutta ei kai sitäkään hukkaan heitetty, Ei niitä enää työhevosina varmasti sodan loputtua ainakaan kaikkia käytetty.
Ravintolan keittiössä jouduin käyttämään hevosenlihaa ja karhua, eivät ihan joka ilta olleet pannulle laitettaavaa herkkua, kallista ja erikoista. - Anonyymi
Silloin 50-luvulla vielä (varmaan aiemminkin), ainakin Helsingissä kierteli kerjäläisiä soittamassa ovikelloja ja pyytämässä ruokaa.
Mummuni hoiti meitä lapsia ja muistan sellaisen mustiin vaatteisiin pukeutuneen vanhemman naisen, tumma huivi päässään istumassa keittiössämme ja mummu tarjosi hänelle maitoa, puuroa ja leipää. Taisi antaa kupin kahviakin.
Muistan, että lopulta mummu hermostui kun tuo toinen mummo oli jälleen ovemme takana ja puuron jälkeen kielsi häntä nyt enää tulemasta ja kerjäläiseukko puolusteli ja aneli, että älkää ajako pois! Mutta eihän häntä, aikuista, voinut säännöllisesti alkaa ruokkimaan, kun emme itsekään olleet varakkaita.
Pihoille ajoi hevosten kanssa myös mm. perunan ja muist. kaalin, porkkanan ja herneenpalkojen myyjiä. Me lapset juoksimme rappuihin huutamaan: "perunoitaaa!" Yritimme silitellä hevosta, mutta vihainen myyjä käski meidät kauemmaksi ja sanoi, että se voi potkaista. Sain siitä hevospelon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin 50-luvulla vielä (varmaan aiemminkin), ainakin Helsingissä kierteli kerjäläisiä soittamassa ovikelloja ja pyytämässä ruokaa.
Mummuni hoiti meitä lapsia ja muistan sellaisen mustiin vaatteisiin pukeutuneen vanhemman naisen, tumma huivi päässään istumassa keittiössämme ja mummu tarjosi hänelle maitoa, puuroa ja leipää. Taisi antaa kupin kahviakin.
Muistan, että lopulta mummu hermostui kun tuo toinen mummo oli jälleen ovemme takana ja puuron jälkeen kielsi häntä nyt enää tulemasta ja kerjäläiseukko puolusteli ja aneli, että älkää ajako pois! Mutta eihän häntä, aikuista, voinut säännöllisesti alkaa ruokkimaan, kun emme itsekään olleet varakkaita.
Pihoille ajoi hevosten kanssa myös mm. perunan ja muist. kaalin, porkkanan ja herneenpalkojen myyjiä. Me lapset juoksimme rappuihin huutamaan: "perunoitaaa!" Yritimme silitellä hevosta, mutta vihainen myyjä käski meidät kauemmaksi ja sanoi, että se voi potkaista. Sain siitä hevospelon.Elin lapsuuteni -40 luvulla, silloin kulki kapparatsuja ja kulkureita pitkin maakuntia.
Äiti tarjosi soppakupin kulkijalle, jos sattui tupaan ruoka aikana, eipä sitä muuta ollut annettavana. Myöhemmin aina kulkijalle ja kerjäläiselle jotain löytyi kainaloonkin. Romaaniväestö kulki hevosilla, Reessä oli talvella hevoselle heiniä ja ne olivat lämmin istuma alusta. Kesäisin komeilla kieseillä, joita voi useitakin samalla perhekunnalla. Eräissä taloissa he aina poikkesivat ja toivat Ruotsin tuliaisia, kahvia ja voita, sitä ei kylän kaupasta saanut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toki hevosenlihaa oli silloin ja on tänäkin päivänä myynnissä.
Sitä käytetään lähinnä makkaroissa, meetvursti tulee mieleen ensiksi.
Joudutaanhan hevosia teurastamaan esimerkiksi jalkavammojen vuoksi ja kaikki liha mikä on käyttökelpoista myydään kuluttajille ja tuottajille.
Usein sain sitä ostaa kauppahalleista.
On tarjolla, netistäkin voi tilata.
Ei ainakaan minulla ole tietoa sotahevosten lihasta, mutta ei kai sitäkään hukkaan heitetty, Ei niitä enää työhevosina varmasti sodan loputtua ainakaan kaikkia käytetty.
Ravintolan keittiössä jouduin käyttämään hevosenlihaa ja karhua, eivät ihan joka ilta olleet pannulle laitettaavaa herkkua, kallista ja erikoista.Eikö entisajan metwursti ollut hevosenlihaa, tummaa ja tiukkaa leikkelettä.
Salamia.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö entisajan metwursti ollut hevosenlihaa, tummaa ja tiukkaa leikkelettä.
Salamia.
Mkr.Metwurstiin sitä yhä käytetään. Koiranmakkaroihin ja jauhelihaan eläimille, Koirillakin on vilja allergiaa.
Heppatyttö luki kerran jostain tuoteselosteesta, että Metwurstissa on hevosen lihaa.
Ei ole sen jälkeen mokomaa makkaraa maistanut, ei mitään laatua.
Venäläinen.. nimellä myynnissä, siinä taisi olla.
- Anonyymi
Hevosenliha tulee nykyään paljon ulkomailta, kotimaiset teurastomot eivät juuri ota hevosia vastaan. Lisäksi monet eivät halua lähettää hevosta makkaratehtaalle, vaan pollen hoitaa pois päiviltä elukkalekuri , haudattavaksi.
- Anonyymi
Kulutusta ei ole, ei kannata ainakaan tuoretta hevosen lihaa kauppahallissakaan pitää tarjolla. Koirille on tarjolla jauhelihana ja koiranmakkarassa,
- Anonyymi
Kaupoista lopetetaan lihatiskit, valintamahdollisuus, kaupan pakkaamat leikatut lihapalat.
Jos yksi ihminen joutuu ostamaan kilon paistin, kun haluaisi vain lihan 1 pihviin, on se kaupan pakkomyyntiä.
Yksi kauppa on jo ohitettavien listalla, mutta onhan täällä muitakin kauppoja kuin s ja k. - Anonyymi
Kuinka Tokmannin ruokakaupat vaikuttavat niillä paikkakunnilla jonne myymälöitä avataan,
Spar kauppana tulee mukaan, toivottavasti lihatiskin kanssa.
Haluan ostaa yhden kaslerpihvin, tai possunkyljyksen, en koko sikaa, Joissain Tokmanneissa saa sian puolikkaankin, mitä isompi pala sen halvempi kilo! - Anonyymi
Ruokamuistoja, ja maku tulee suuhun , tuota herkkua varten kaupasta aineksia ostaessa..
Herkku on Karjalanpaisti, kunnon leivinuunissa haudutettuna.
Se oli sunnuntai ruokaa pari vuosikymmentä, lauantaina oli lihapullat, anopin tapaa noudattaen.
Lauantaina oli aina leipomispäivä, hiivaleivät ja nisut päivällä, yöksi karjalanpaisti uuniin, ja aamulla tupa tuoksui päiväruoalta ja tuli heti nälkä.
Otinpahan tavan taas tavaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.1011610- 2101487
Ikävä on häntä
Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos591000Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik31969Terveystalon lääkärit ylilaskuttaneet
Tämän pörriäiset osaavat, laskuttamisen. Terveystalo myöntää asian. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011134269.html "K54777Helppo selvittää onko oma täällä
Laittaa yhden selvän kysymyksen ja jos kukaan ei osaa vastata, niin oikea ei ole täällä. Saa käyttää vapaasti hyödykse49755The Summit Suomi: Maxie avaa hyytävästä tilanteesta kuvauksissa: "Veri roiskui ja tajusi, että..."
Oletko seurannut The Summit Suomea? Tykkäätkö vai et tai mitä mieltä ylipäätään olet sarjasta? Moni katsoja on kaikonnut5702Kerroppas nyt
M mies, että kenestä sinä oikein tykkäät, niin saadaan tämä asia muillekin selväksi 😉54702En kai koskaan saa sinua
Koska et usko että riitäisit minulle. Olet aina pitänyt itseäsi liian risana ja heikkona. Katkot korkeutesi, ja poraat k40696Tykkäsit nainen
Aina eniten lähetyssaarnaajassa, muistan miten nautit!😎😚 meidän pitää päästä vielä kokemaan se.36695