Kuka uskossa on, tietää miten vaikeaa on elää maassa, jossa pahuus on levinnyt kaikkialle, jopa kirkkoihin.
Elämä Jumalassa antaa tietynlaisen viisauden nähdä ja ymmärtää. Olen hämmästynyt siitä, miten vahva on totuuden ja totuuden sanan voima. Kun on sisältä puhdas, on saavuttava voiton kaikesta pimeyden edessä.
Jos yrittäisin pukea tämän arkikielellä ymmärrettävästi, niin kohtaan silloin tällöin kirkon miehiä ja naisia, joilla on hyvin ankara ja tuomitseva tapa kohdella muita uskovaksi osoittautuneita kuin he olisivat jotain alempaa kastia.
Annan yleensä heidän ottaa heti henkisen vallan keskustelussa, koska haluan että väärä ylpeys tulee näkyviin. Kuuntelen nöyrästi. Kun alistaminen loppuu, saan suunvuoron.
Olen nöyrä herran edessä, ja pysyn totuudessa. Yleensä henkinen taistelu loppuu lyhyeen totuuden sanoilla.
Sanon, aina hienoa tavata miehiä jotka ovat uskossa. Valitettavasti tänä päivänä niin moni uskovaksi itseään sanova ihminen ei sitä ole. Mutta hienoa on se että totuus ja Herran läsnäolo paljastaa heti tällaiset henkilöt. Kun herran henki puhuttelee kasvokkain, pahuus alkaa liikehtiä ihmisessä, tulee levottomaksi ja pyrkii pois tilanteesta. Sano reilusti kasoen silmiin, että Jumalan pyhä henki asuu minussa, ja jos henkilössä on vilppiä, se tulee heti esiin. Levottomuus kasvaa eikä hän pysty katsomaan enää silmiin. Se on siinä. Pimeys on paljastunut, uskovaisuus olikin vain uhoa. Kaikki tämä tapahtuu vain muutamalla totuuden hiljaisella ystävällisellä äänellä lausutulla sanalla, ja rehellisellä katsekontaktilla.
Kuulostaa itsestänkin perin lapselliselta, mutta en tiedä miten sen muutoin sanoisi. Niin se menee. Totuus on aina vahva puolustus ja puolustaja. Ja totuuden edessä pahuus aina vaikeroi. Aina.
Elämä Jumalassa antaa tietynlaisen viisauden nähdä ja ymmärtää. Olen hämmästynyt siitä, miten vahva on totuuden ja totuuden sanan voima. Kun on sisältä puhdas, on saavuttava voiton kaikesta pimeyden edessä.
Jos yrittäisin pukea tämän arkikielellä ymmärrettävästi, niin kohtaan silloin tällöin kirkon miehiä ja naisia, joilla on hyvin ankara ja tuomitseva tapa kohdella muita uskovaksi osoittautuneita kuin he olisivat jotain alempaa kastia.
Annan yleensä heidän ottaa heti henkisen vallan keskustelussa, koska haluan että väärä ylpeys tulee näkyviin. Kuuntelen nöyrästi. Kun alistaminen loppuu, saan suunvuoron.
Olen nöyrä herran edessä, ja pysyn totuudessa. Yleensä henkinen taistelu loppuu lyhyeen totuuden sanoilla.
Sanon, aina hienoa tavata miehiä jotka ovat uskossa. Valitettavasti tänä päivänä niin moni uskovaksi itseään sanova ihminen ei sitä ole. Mutta hienoa on se että totuus ja Herran läsnäolo paljastaa heti tällaiset henkilöt. Kun herran henki puhuttelee kasvokkain, pahuus alkaa liikehtiä ihmisessä, tulee levottomaksi ja pyrkii pois tilanteesta. Sano reilusti kasoen silmiin, että Jumalan pyhä henki asuu minussa, ja jos henkilössä on vilppiä, se tulee heti esiin. Levottomuus kasvaa eikä hän pysty katsomaan enää silmiin. Se on siinä. Pimeys on paljastunut, uskovaisuus olikin vain uhoa. Kaikki tämä tapahtuu vain muutamalla totuuden hiljaisella ystävällisellä äänellä lausutulla sanalla, ja rehellisellä katsekontaktilla.
Kuulostaa itsestänkin perin lapselliselta, mutta en tiedä miten sen muutoin sanoisi. Niin se menee. Totuus on aina vahva puolustus ja puolustaja. Ja totuuden edessä pahuus aina vaikeroi. Aina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totuus ja uskovaisuus ei mahdu samaan kirjoitukseen. Uskovisuus on nimenomaan pakoa todellisuudesta niin kuin muutkin huumeet.
Älä hyvä ihminen mene kirkkoon, jos siellä asuu pahuus. Sehän on itse piru, mikä on vallannut kirkon. Pitää kiertää kaukaa ja sanoo muutama loitsu, jos se vaikka lähtee pois kirkosta, se pahuus