Kaikki vihaavat minua, kukaan ei halua olla kanssani tekemisissä ja karttavat minua. Jopa omat lapseni vihaavat minua sellaisena,kuin mikä olen, vaikka olen yrittänyt heille kaiken antaa, rikas en ole. Henkivakuutusken ostin itselleni, jotta lapseni saisivat rahaa sitten kun kuolen. Koko elämäni olen lapsuudesta asti saanut kokea kiusaamista, hyljeksintää, yksinäisyyttä jopa omien vanhempieni taholta myös sukulaisten taholta olen kokenut vihamielisyyttä ja että minusta ei pidetä. Myös työpaikallani koen ettei minusta pidetä ja minulle ei puhuta eikä haluta mukaan. Tämä seuraa minua kaikkialla, ihmiset ovat töykeitä, vihamielisiä, katsovat vihaisesti. Koskaan en sovi mihinkään porukkaan. Olenko siis kirottu? O
Kirousko ?
Anonyymi-ap
2319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otat elämän liian vakavasti! Sananvalintasi kertoo mulle sen. Annat tapahtuneille asioille dramaattisen merkityksen, vaikka elämä on illuusiota.
Ota itsesi kevyesti ja anna tapahtumien tapahtua itsestään - ole vain oman ja muiden käytöksen todistaja ja tarkkailija. Jos osaat huumoria, niin viljele sitä. Kaikki me olemme yksi!
Sama juttu, mutta se ei ole minulta pois. Viihdyn paremmin ilman muita.