Holokaustin uhrien muistopäivä on kansainvälinen vuosipäivä, jolla kunnioitetaan Euroopan juutalaisten kansanmurhan eli holokaustin sekä muiden toisen maailmansodan ajan joukkomurhien uhrien muistoa.
Muistopäivää vietetään länsimaissa yleisimmin 27. tammikuuta, jona päivämääränä vuonna 1945 puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin.Myös suomalaisessa almanakassa muistopäiväksi on valtioneuvoston kanslian vuonna 2002 tekemällä päätöksellä säädetty 27. tammikuuta.Vuoteen 2023 asti muistopäivä oli Suomessa kansainvälisestä käytännöstä poiketen nimeltään vainojen uhrien muistopäivä. Vuodesta 2024 lähtien se muutettiin Suomessakin kansainvälisen käytännön mukaiseksi.
Muistopäivää vietetään länsimaissa yleisimmin 27. tammikuuta, jona päivämääränä vuonna 1945 puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin.Myös suomalaisessa almanakassa muistopäiväksi on valtioneuvoston kanslian vuonna 2002 tekemällä päätöksellä säädetty 27. tammikuuta.Vuoteen 2023 asti muistopäivä oli Suomessa kansainvälisestä käytännöstä poiketen nimeltään vainojen uhrien muistopäivä. Vuodesta 2024 lähtien se muutettiin Suomessakin kansainvälisen käytännön mukaiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vainojen uhrien muistopäivä oli mielestäni kattavampi.
Mutta juutalaisten systemaattinen tuho-ohjelma oli jotain niin ihmisyyden vastaista, että se ansaitsee kyllä oman kapittelinsa historian kulussa!
Diktatuureissa jyrätään toisinajattelijat ja jos maata halutaan, kaikki siviiit tieltä, vauvasta vaariin!
Tässä on saksalaisen teologin Martin Niemöllerin runo, jossa hän arvostelee älymystön pelkurimaisena pitäämäänsä suhtautumista natsien eri ihmisryhmiin kohdistamiin vainoihin 1930-luvun Saksassa:
Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.
Martin itse lausui runoaan monessa muodossa.
Ensimmäisen kerran hän lausui runon Frankfurtin tunnustuskirkossa pitämässään puheessa tammikuussa 1946. Siinä hän tiettävästi mainitsi kommunistit, parantumattomasti sairaat, juutalaiset, Jehovan todistajat sekä natsi-Saksan valloittamien maiden siviilit.
Yleisin siteerattu versio on peräisin 1950-luvulta, se sisältää sosialistien ja juutalaisten lisäksi ammattiyhdistysaktiivit.
Martin Niemöller -säätiön kotisivujen versiossa puolestaan ovat mukana kommunistit, sosialidemokraatit ja ay-aktiivit.Muissa versioissa on mainittu muun muassa katoliset ja toimittajat. Painetussa muodossa runo esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1955.
Suomennettuna runo löytyy ainakin vuonna 1998 julkaistusta kokoelmasta Maailman runosydän. Hannu Tarmion käännöksessä mainitaan kuitenkin ensimmäisenä juutalaiset.
Martin Niemöller, merivoimien upseeri palveli Ensimmäisen maailmansodan aikana useissa eri sukellusveneissä vuosina 1915−1918. UC-67:n päällikkönä hän upotti torpedoilla kolme kauppa-alusta Välimerellä, yhteisvetoisuudeltaan 3 900 bruttorekisteritonnia. Niemöller palkittiin ansioistaan ensimmäisen luokan rautaristillä. Sodan lopulla hän päätti ryhtyä papiksi, mikäli selviäisi.
Alkuun kansallissosialisteja kannattanut[4] Niemöller oli myöhemmin 1933 perustamassa kansallissosialisteja vastustavaa Tunnustuskirkkoa. Niemöller joutui Sachsenhausenin ja Dachaun keskitysleiriin vuosiksi 1938–1945. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli Hessenin-Nassaun evankelisen maakirkon johtaja 1947–1964