Nyt on helluntailaisuudessa menossa uushelluntailainen neljännen sukupolven helluntailaisuus.
Helluntaiuskonto muuttuu ameebamaisesti aina tilanteen mukaan.
Helluntailaisten ja uushelluntailaisten lukemattomille toisistaan riippumattomille ryhmille yhteisen ja keskeisen tuntomerkin muodostavat niin sanotut kokemukset. Nämä kokemukset liittyvät voimakkaisiin elämyksellisiin tiloihin, jotka ilmenevät ulkoisesti tiettyinä armolahjoina, kuten kielilläpuhumisena, profetoimisena, rukouksella parantamisena, ja jotka ryhmien jäsenten mukaan ovat seurausta heidän piirissään tapahtuvasta runsaasta Pyhän Hengen vuodatuksesta. Siksi niitä pidetäänkin Pyhän Hengen kokemuksina.
Niin kuin noihin ryhmiin kuuluvat itse vakuuttavat, nuo kokemukset ovat välittömästi sidoksissa tiettyihin keskeisiin tapahtumiin heidän persoonallisessa pelastuksessaan. Sellaisia ovat heidän omalla terminologiallaan muun muassa uudestisyntyminen, vesikaste ja Pyhän Hengen kaste.
Helluntailaisten kohdalla uudestisyntyminen tapahtuu ennen kastetta ja irrallaan siitä. He kyllä pitävät kastetta välttämättömänä, mutta silti toisarvoisena. Kasteen vähättely näkyy jo siinä, että he luonnehtivat sitä “vesikasteeksi”. Heidän mukaansa “uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan kautta ja Pyhän Hengen voimasta”. Tässä kohden he vääristelevät itsensä Kristuksen sanoja Nikodemokselle: “jos joku ei synny vedestä ja Hengestä” (Joh. 3:5), sillä he korvaavat sanan “vedestä” ilmauksella “Jumalan sanan kautta”. Kun he puhuvat kokemuksesta uudestisyntymisen yhteydessä, he tarkoittavat tunnetta, jonka valtaan kääntynyt joutuu ajatellessaan aiempaa synnillistä elämäänsä, hänen päättäväistä haluaan tehdä parannus ja muuttaa elintapaansa sekä lisäksi automaattisesti ja silmänräpäyksessä tapahtuvan pelastuksen maistamista.
Helluntaiuskonto muuttuu ameebamaisesti aina tilanteen mukaan.
Helluntailaisten ja uushelluntailaisten lukemattomille toisistaan riippumattomille ryhmille yhteisen ja keskeisen tuntomerkin muodostavat niin sanotut kokemukset. Nämä kokemukset liittyvät voimakkaisiin elämyksellisiin tiloihin, jotka ilmenevät ulkoisesti tiettyinä armolahjoina, kuten kielilläpuhumisena, profetoimisena, rukouksella parantamisena, ja jotka ryhmien jäsenten mukaan ovat seurausta heidän piirissään tapahtuvasta runsaasta Pyhän Hengen vuodatuksesta. Siksi niitä pidetäänkin Pyhän Hengen kokemuksina.
Niin kuin noihin ryhmiin kuuluvat itse vakuuttavat, nuo kokemukset ovat välittömästi sidoksissa tiettyihin keskeisiin tapahtumiin heidän persoonallisessa pelastuksessaan. Sellaisia ovat heidän omalla terminologiallaan muun muassa uudestisyntyminen, vesikaste ja Pyhän Hengen kaste.
Helluntailaisten kohdalla uudestisyntyminen tapahtuu ennen kastetta ja irrallaan siitä. He kyllä pitävät kastetta välttämättömänä, mutta silti toisarvoisena. Kasteen vähättely näkyy jo siinä, että he luonnehtivat sitä “vesikasteeksi”. Heidän mukaansa “uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan kautta ja Pyhän Hengen voimasta”. Tässä kohden he vääristelevät itsensä Kristuksen sanoja Nikodemokselle: “jos joku ei synny vedestä ja Hengestä” (Joh. 3:5), sillä he korvaavat sanan “vedestä” ilmauksella “Jumalan sanan kautta”. Kun he puhuvat kokemuksesta uudestisyntymisen yhteydessä, he tarkoittavat tunnetta, jonka valtaan kääntynyt joutuu ajatellessaan aiempaa synnillistä elämäänsä, hänen päättäväistä haluaan tehdä parannus ja muuttaa elintapaansa sekä lisäksi automaattisesti ja silmänräpäyksessä tapahtuvan pelastuksen maistamista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aivan aluksi on todettava, että pyhä Raamattu, joka muodostaa lähtökohdan ja perustan koko helluntailaisten luomalle rakennelmalle, on todellisuudessa heille vierasta omaisuutta. Lainaan Tertullianuksen todistusta, jossa hän puhuu oman aikansa hereetikoista: “He eivät voi olla kristittyjä, koska se, mitä heillä on, ei tule Kristukselta (apostolisen suksession kautta), vaan perustuu heidän omien valintojensa varaan rakentuviin toimiin. – – Juuri siksi, että he eivät ole kristittyjä, heillä ei ole mitään oikeutta kristittyjen kirjalliseen tuotantoon.” Myös helluntailaisten tapa tulkita Raamattua, jonka tekstejä he toisinaan jopa vääristelevät, on luonteeltaan valikoiva, absolutisoiva ja suhteellistava. Konkreettisemmin sanottuna he valitsevat apostolisen opetuksen kokonaisuudesta joitakin kohtia, jotka heidän subjektiivisen näkemyksensä mukaan ovat erityisen merkittäviä.
“Heidän ‘kirkkonsa’ muistutti tavallista koululuokkaa. Kokous alkoi soitinmusiikilla, joka kaikui ensin pehmeästi ja hiljaa, mutta muuttui sitä intensiivisemmäksi, läpitunkevammaksi ja hurjemmaksi mitä pidemmälle edettiin, niin että se sai ihmiset kiihtymään. Sitten musiikki loppui ja saarnaaja aloitti oman osuutensa. Hänkin alkoi pehmeästi, mutta ryhtyi käyttämään ääntään sitä voimakkaammin mitä pidemmälle eteni. Puheensa päättyessä hänkin oli saanut kuulijansa sisäisen kiihtymyksen tilaan. Ja sitten, kun kaikki nuo ihmiset olivat joutuneet joukkosuggestion ja -hysterian valtaan, he alkoivat huutaa, nostella ylös käsiään ja heilutella niitä sekä päästää suustaan mielettömiä huutoja. Silloin tunsin sisimmässäni, ettei siellä ollut läsnä Pyhä Henki, joka on rauhan Henki, ei epäjärjestyksen ja kiihtymyksen. Jumalan Henki ei saavu ihmisen sydämeen teknisin ja psykologisin keinoin.” On päivänselvää, ettei kiihottumisen ja meluisan ekstaasin hengellä ole mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa, koska viimeksi mainittu täyttää meidät sillä rauhalla, “joka on kaikkea ymmärrystä ylempi” (Fil. 4:7).
Kysee lienee helluntaiherätyksestä jota on profetoitu tosissaan viimeisen 30 vuoden aikana.
Juuri sopeutuva uskovan pitääkin olla eikä toitottaa omia juttujaan ja herjojaan.
Paavali kirjoittaa juuri siitä oli lain alaisille kuin olisi lain alainen, vaikka on ilman lakia, sekä kaikille kaikkea, että pelastaisi edes muutamia.
Sellaista oli Paavalin hengen usko ei vain omien asioiden ja mielipiteiden toitottamista.
Siis jos Raamatun sanan mukaan katsotaan.
Oikea kristinusko on sama eilen, tänään ja huomenna.
Se ei ole mikään muuttuva uskonto jossa puhaltavat milloin mitkäkin uudet tuulet.
Naegleria fowleri eli aivonsyöjäameba on ekskavaatteihin kuuluva ameboflagellaatti, joka tavallisesti elää lämpimässä makeassa vedessä, kuten lammissa, järvissä, joissa ja kuumissa lähteissä. Niitä esiintyy myös lämpimien jätevesien lähellä sekä uima-altaissa, joiden vesi on kloorattu huonosti tai ei ollenkaan. Eliö voi esiintyä ameba- tai siimaeliöasteena.
Isoimmissa helluntaiseurakunnissa on altaat seurakuntaan liittymisrituaalia varten.
Kastepaikka ja seurakuntaan liittyminen ovat kaksi erillistä asiaa.
Kastettava tahtoo liittyä kristukseen, hänen kärsimiseensä ja ylösnousemukseen.
Tämän jälkeen hän liittyy paikallisiin uskoviin ja kastettuihin seurakunnan kautta.
Ei pitäisi mennä yli pienenkään ymmärryksen asioiden olemus.
Taikka ei liity jos on vaikka muuttamassa muualle.
Liittyy mihin liittyy oman päätöksensä mukaan.
Liha päättää (tai henkivallat) mihin paikkakunnalle muuttaa ja liittyykö paikalliseen helluntaiseurakuntaan.
Ihan varmasti !
Jos muuttaa hannoon niin varmana ei liity enontekijön helluntaihin.
Mimä luulen että olet luopunut isien syntivelan kantamisesta, senverran pöllö on kommenttisi.