Einsteinin sankarit Raamatullisen kreationistit

𝐄𝐢𝐧𝐬𝐭𝐞𝐢𝐧𝐢𝐧 𝐬𝐚𝐧𝐤𝐚𝐫𝐢𝐭: 𝐑𝐚𝐚𝐦𝐚𝐭𝐮𝐥𝐥𝐢𝐬𝐞𝐭 𝐤𝐫𝐞𝐚𝐭𝐢𝐨𝐧𝐢𝐬𝐭𝐢𝐭
Harva väittää vastaan, kun sanotaan, että 1900-luvun tunnetuin tieteilijä oli Albert Einstein (1879–1955). Nykyään hänen nimensä on synonyymi nerolle. Useimmat tunnistavat hänen kuuluisimman yhtälönsä E=mc2 (vaikkakin monien olisi vaikea selittää, mitä se oikeastaan tarkoittaa!). Kuitenkin jopa Einsteinilla oli tiedesankarinsa.
Keitä sitten suuri Einstein olisi ihaillut? Heidän on täytynyt olla ihmeellisiä tutkijoita, jotta Einstein olisi pitänyt heitä arvossa! Ja niin he olivatkin. Einsteinin työhuoneen seinällä oli hänen kolmen sankarinsa kuvat: Isaac Newtonin (1642–1727), Michael Faradayn (1791–1867) ja James Clerk Maxwellin (1831–1879).
Kaikki kolme ansaitsivat Einsteinin kunnioituksen. Newtonin liikettä koskevat lait sekä käsitys painovoimasta olivat ensimmäisiä teorioita, jotka onnistuneesti yhdistivät ajatukset tähtien, planeettojen ja maapallon liikkeistä. Faradayta puolestaan pidetään laajalti kaikkien aikojen suurimpana kokeellisena tutkijana. Hän esimerkiksi löysi bentseenin ja todisti, että magnetismi pystyi tuottamaan sähköä, monien muiden asioiden lisäksi. Maxwell keksi sähkön ja magnetismin neljä perustavanlaatuista yhtälöä sekä ennusti sähkömagneettisen säteilyn kulkevan tietyllä valtavalla vauhdilla. Tuo nopeus – 300 000 kilometriä sekunnissa – mitattiin valolta, mikä osoitti, että valo oli sähkömagneettista säteilyä. Ilman heidän löydöksiään meillä ei olisi suurta osaa nykyteknologiasta. Käytännössä kaikkea, missä on liikkuvia osia, sähköä ja magneetteja, voidaan osin pitää näiden kolmen miehen työn ansiona.
Mutta näillä miehillä oli myös muuta yhteistä – he kaikki olivat Raamattuun uskovia kreationisteja. Meidän aikamme mittapuulla heitä pidettäisiin ”fundamentalisteina”. Newton kirjoitti elinaikanaan teologiasta enemmän kuin tieteestä uskoen Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Faraday oli jäsenenä hyvin konservatiivisessa Skotlannin kirkon liikkeessä nimeltä sandemaanit, jotka tunnettiin koruttomasta raamatuntulkinnastaan. Vastikään eräässä kirjassa kerrottiin:
”Sandemaanien, maltillisen kristillisen lahkon, jäsen Faraday oli syvästi uskonnollinen ja näki tieteen – luonnon tutkimisen – sydämen uskonsa jatkeena. Vaikka me 2000-luvulla väittelemme tieteen ja uskonnon konfliktista, Faraday ei nähnyt sellaista jakoa. ’Luonnon kirjan, jota meidän on luettava, on kirjoittanut Jumalan sormi’, hän kirjoitti. Faradaylle ’luonnon salaisuuksien paljastaminen oli Jumalan manifestaatioiden löytämistä.’”