Taivasikävä..

Olen ikäni halunnut täältä elämästä pois,mutta viime viikkojen aikana olen selvästi saanut voimaa elää.En meinaa millään tottua tähän,koska pelkään elämää.

Aina olen pakoillut elämääni kaikin tavoin,nukkumiseen,masennukseen,ym.pimeyteen.
Nyt kuitenkin on outo ja uusi tilanne,elämä näyttäytyy mutta en uskalla hypätä mukaan.

Pelot yrittävät ottaa ylivaltaa.Kuin ei minulle kuuluisi elämä? Olen jo jonkun verran yli 40 ja perheenäiti.

Kuitenkin aika ajoin tulee mieleeni raamatunlause:"En minä ole antanut teille pelkuruuden henkeä,vaan rauhan ja rakkauden hengen" Eikö se näin mene?

Mitättömyyden ja arvottomuuden tunne aina vieraanani.

Vaikka rukoilen kuinka paljon.Pimeyden voimat meinaavat huuhtoa mukaansa minua aivan väkisin.

Onko muilla samanmoista tuskaa? Tai neuvoja miten eteenpäin?

Kiitos teille etukäteen!
8573
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Ala sinäkin palvoa elävää Luojaa Äiti Maata, ja lopeta tuo vainaan palvonta, niin elämä taasen alkaa hymyillä, ja saat potkua elämällesi.

Äänestä
  • Olipas naivi kommentti!! ;-D *nauraa*

    Äänestä

  • Ihmettelijä kirjoitti:

    Olipas naivi kommentti!! ;-D *nauraa*

    Olipa viisas kirjoitus!!! ;D * Vieläkin naurattaa*.

    Äänestä

Elämänpelko...mitättömyyden ja arvottomuuden
tunteet...

Kyllä näillä on aina historiansa.
Sellaista ei ihminen noin vain keksi
elämänsä kiusaksi.

Luulen, että sinua on joku/jotkut painaneet
alas, antaneet ymmärtää, ettei sinulle kuulu
elämä, tai ettet olisi arvokas? Pitkän ajan
kuluessa olet jostain syystä tällaisen
päätelmän tehnyt. Se on ensisijaisesti
psyykkistä todellisuutta, ei hengellistä.
Vaikka vaikutukset voi sinnekin ulottua.

Kannat todennäköisesti ihmisten aiheuttamia
haavoja sielussasi, olet ehkä joutunut
mitätöinnin kohteeksi, ja toipumassa siitä nyt?
Ihmisen mieli on herkkä. Mutta auttaa, kun saa
selvitellä mistä huono olo johtuu, ja mitä
ajatuksia siihen liittyy. Mitä tunteita on
kantanut mukanaan ja mistä asti? Ja auttaa,
kun oppii ja opettelee uusia ajatuksia
- terveitä, omaa itseä normaalisti arvostavia:
"Olen yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin."
"Minun mielipiteeni ovat yhtä tärkeitä kuin
muidenkin." "Minun tunteeni ovat OK."
"Osaan tehdä monia asioita, olen jossain
tekemisessä jopa hyvä." "Minulla on lupa
nauttia pienistäkin asioista." "Minun ei
tarvitse paeta eikä hävetä enää." "Voin katsoa
elämää ja muita ihmisiä silmästä silmään."

Usein tarvitsee jonkun keskustelukumppanin,
jotta voisi alkaa hahmottaa miksi asennoituu
itseensä niin kuin asennoituu. Parhaita siinä
hommassa ovat esim. psykologit. Vaikka terveys-
keskuksen psykologin kanssa voi käydä muutaman
kerran pohtimassa syntyjä syviä. Ja alkaa
hahmottelemaan uutta arvostavaa ja kunnioittavaa
asennetta itseen ja omaan elämäänsä.

Olet mittaamattoman arvokas! Silloinkin kun et
tee mitään, sinulla on valtava "lepoarvo".
Olet ihminen, Jumala on luonut sinut omaksi
kuvakseen ja haluaa olla vuorovaikutuksessa
kanssasi. Hän rakastaa sinua, ja on antanut
Poikansa kuolemaan ristillä sovittaakseen
kaikki syntisi. Kuka voi sinua vastaan mitään,
kun sinulla on näin mahtava turva? Kaikki mitä
koet, oli se itsessään miten pahaa tahansa,
koituu lopulta sinun parhaaksesi, kun olet
uskossa Jeesukseen.

Joskus luin jostain, että Raamatussa (vanhassa
käännöksessä) on 365 kertaa, eli vuoden
jokaiselle päivälle sanat "Älä pelkää".
No, lukumääristä viis, mutta näyttää siltä,
että Jumala kyllä tietää meidän pelkomme,
ja haluaa rohkaista meitä. Hän on luonut
meidät tänne elämään - hän haluaa, että
elämme. Toki hän loi sinut Taivasta varten,
mutta myös tänne maanpäälliseen luomakuntaansa.
Täälläkin on jokaisella Jumalan lapsella osansa
ja myös tehtävänsä.

Keskity tutkimaan millaisia lupauksia Jumala
on antanut sinulle Raamatussa. Sen sanan
lukemisen ja kuulemisen kautta Pyhä Henki
synnyttää, vahvistaa ja pitää yllä uskoasi,
rohkaisee, myös nuhtelee, ja lohduttaa.

Hyvää lääkettä peloille on se, kun kuulet
julistettavan evankeliumia siitä, miten
Jeesus on ostanut sinut vapaaksi synnin,
Perkeleen ja kuoleman orjuudesta. Jumala
itse on siirtänyt sinut kuolemasta elämään,
omaan valtakuntaansa. Mene sinne, missä
tiedät kuulevasi näitä sanoja. Lue vaikka
Johanneksen evankeliumia tarkkaillen
sitä millainen Jeesus oli: miten puhui,
mitä teki, miten asennoitui niitä ihmisiä
kohtaan, jotka pelkäsivät ja pyysivät häneltä
apua. Varsinkin katso mitä kerrotaan hänen
ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.
Saat olla voittajan seurassa!

Saat kertoa hänelle asiasi rukouksessa,
mutta kuuntele sinäkin mitä asiaa hänellä on
sinulle. Kuulemasi ja lukemasi sanan kautta
hän on sitoutunut puhumaan ja vastaamaan sinulle.
Se on se erityinen kanava, jota hän on sanonut
käyttävänsä.

Uskomme hoitamiseksi Jeesus on asettanut
myös ehtoollisen. Ehtoollisleivässä ja
-viinissä hän itse vahvistaa meitä:
"Tämä on minun ruumiini, minun vereni,
syntien anteeksiantamiseksi". Siihen hän on
myös kätkenyt lupauksen: "Joka syö minun
ruumiini ja juo minun vereni, se pysyy
minussa ja minä hänessä."

Täällä on koottuna monia rohkaisevia
Raamatunkohtia esim. mitä Raamattu sanoo
pelosta ja murehtimisesta, taivaasta,
uskosta, rakkaudesta jne:
http://www.sley.fi/eo/tampere/sanaa/sanaa.html

esim.
"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!
Älä arkana pälyile ympärillesi
- minä olen sinun Jumalasi.
Minä vahvistan sinua,
minä autan sinua,
minä tuen sinua vakaalla,
lujalla kädelläni." Jes. 41:10

Muistelit oikein, sieltä löytyy myös:

"Eihän Jumala ole antanut meille
pelkuruuden henkeä, vaan voiman,
rakkauden ja terveen harkinnan hengen."
2. Tim. 1:7


Siunausta Sinulle :)

Äänestä

Hei!
Sinulle kuuluu aivan samalla tavalla elämä kuin muillekin!Jumalalle kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä-sinäkin.
Välillä voi tuntua,ettei jaksa,mutta kyllä se sitten siitä.
Rukoile Jumalalta voimaa,että HÄn lähettäisi sinun luoksesi ystävän,joka neuvoisi sinua,ja auttaisi elämässä eteenpäin.
Tuntuu,ettei ole oikein sanoja,miten kertoa... mutta laitan tähän jotain runoja mukaan=)
*************
Kun ikkunan läpi loistaa
valo auringon,
kuule Isä silloin,
sun lapses paha olla on.
Sä sydämeni tiedät
ja ajatukset sen,
näet harharetket,
ahdistukset sydämen.
Olet usein Isä,
nähnyt silmissäni kyyneleet,
sieluni ahdistetun,
kädet ristiinpuristuneet.
"Isä kiitos" on kiitos hiljaisin.
"Anna voimaa" on pyyntö hartahin.
Anna voimaa kun matka uuvuttaa,
anna enkelin sun lastas johdattaa.
Lisää uskoa lapses sydämeen,
ota viimein luoksesi taivaaseen.
*********************

Ikävöivä:olis mukava kirjotella ja vaihtaa ajatuksia sinun kanssasi.JOs vain viitsit,niin kirjoita: [email protected]

-Sandra-

Äänestä

Kyllä tuntuu mahtavalta,kun olette nähneet vaivaa vuokseni,ja vastanneet.On ihana huomata että on ihmisiä jotka ymmärtävät sanojani joita en ole edes osannut sanoa,on vain huokailut ja ihmettely.
Ja nekin te rakkaat ystävät osasitte löytää.

En voi muuta sanoa kuin oikein ihanaa kesää,paljon voimia,iloa,rakkautta.Olette enkeleitä!

Äänestä

Voit löytää rauhan itsessäsi,niin minulle kävi.
Siinä oli hyvänä oppaana Paul Bruntonin kirjat,Ihmisen ikuinen kriisi ja toisena Salainen tie. Löydät kirjastosta.Muuten loppuunmyytyjä.
Sinua aivan selvästi "minäsi" kutsuu. Minä olen terveellä tavalla päässyt peloistani,kirkossa oli liian ahdistava tunne minulle.
Onnea etsinnässäsi.

Äänestä

En tiedä onko tästä apua, mutta onko mahdollista jos löytäisit itsellesi paikallisesta seurakunnasta sielunhoitajan, hän voi auttaa sinua kuuntelemalla ja rukoilemalla kanssasi yhdessä, itse menen mielelläni rukoushuoneella uskovien yhteyteen, siellä saa esittää rukouspyyntönsä ja myös tullaan rukoilemaan puolestani jos joku asia ottaa oikein koville.
Asia yleensä helpottuu ja kun jakaa taakkaa muiden kanssa se jo puolittuu hetkessä.
Älä lannistu, saamme kohta nostaa päämme, sillä
vapautuksemme on lähellä. Siunausta sinulle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ikävöivä kirjoitti:

Olen ikäni halunnut täältä elämästä pois,mutta viime viikkojen aikana olen selvästi saanut voimaa elää.En meinaa millään tottua tähän,koska pelkään elämää.

Aina olen pakoillut elämääni kaikin tavoin,nukkumiseen,masennukseen,ym.pimeyteen.
Nyt kuitenkin on outo ja uusi tilanne,elämä näyttäytyy mutta en uskalla hypätä mukaan.

Pelot yrittävät ottaa ylivaltaa.Kuin ei minulle kuuluisi elämä? Olen jo jonkun verran yli 40 ja perheenäiti.

Kuitenkin aika ajoin tulee mieleeni raamatunlause:"En minä ole antanut teille pelkuruuden henkeä,vaan rauhan ja rakkauden hengen" Eikö se näin mene?

Mitättömyyden ja arvottomuuden tunne aina vieraanani.

Vaikka rukoilen kuinka paljon.Pimeyden voimat meinaavat huuhtoa mukaansa minua aivan väkisin.

Onko muilla samanmoista tuskaa? Tai neuvoja miten eteenpäin?

Kiitos teille etukäteen!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu