Puolison suuri omanajanatarve

Meillä on 2 lasta.. kertomattakin varmaan selvää kuka ne hoitaa?Ja joo,ei kaipaa heidänkään seuraa.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä on 2 lasta.. kertomattakin varmaan selvää kuka ne hoitaa?Ja joo,ei kaipaa heidänkään seuraa.

OK, sitten vain poistut kotoa parin tunnin lenkille. Ilmoita että lasten ruoka on mikrossa, lämmitä se ja ruoki lapset ennenkuin palaat.

Järjestä vain omat ja lastesi ateriat. Salli miehelle tilaisuus verrytellä ja nousta kokkaamaan omat sapuskansa ja pestä pyykkinsä ja silittää paitansa ja maksaa sen omiin harrastuksiinsa (kuten someen tarvittavat) laskunsa, järjestellä oma "harrastusalueensa" jne jne jne.

Olet tainnut opettaa miehesi laiskuriksi. Kokeileppa jos tuo edellinen saa edes vähääkään tuulta sen purjeisiin.

Anonyymi kirjoitti:

OK, sitten vain poistut kotoa parin tunnin lenkille. Ilmoita että lasten ruoka on mikrossa, lämmitä se ja ruoki lapset ennenkuin palaat.

Järjestä vain omat ja lastesi ateriat. Salli miehelle tilaisuus verrytellä ja nousta kokkaamaan omat sapuskansa ja pestä pyykkinsä ja silittää paitansa ja maksaa sen omiin harrastuksiinsa (kuten someen tarvittavat) laskunsa, järjestellä oma "harrastusalueensa" jne jne jne.

Olet tainnut opettaa miehesi laiskuriksi. Kokeileppa jos tuo edellinen saa edes vähääkään tuulta sen purjeisiin.

Lue lisää

En oo ehtinyt opettaa vielä mitään. Meillä on 1 vuotiaat kaksoset ja yhteiseloa takana 3v. Saman katon alla astuttu 2v. Molemmat ollaan työelämässä tällä hetkellä. Enkä jätä lapsia enää miehelle koska sen hermonei kestä vaan alkaa huutamaan pienille.

Itse ajattelen ettei puuverstas saa viedä liikaa aikaa parisuhteesta eikä perheen lapsiltakaan.
On mullakin kasvihuone,kasvimaa,lenkkeily ja lukeminen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse ajattelen ettei puuverstas saa viedä liikaa aikaa parisuhteesta eikä perheen lapsiltakaan.
On mullakin kasvihuone,kasvimaa,lenkkeily ja lukeminen.

Ei tietenkään saa liikaa aikaa viedä. Mutta en oikeen usko, että ees kohtaisin ketään joka ei tykkäisi käsitöistä. Ja eihän sen välttämättä tarvi olla puutöitä, vaan voi olla muutakin esim kutomista, ompelutyötä. Ja mukavahan se ois lapsillekin näyttää, käsityötunteja kun ei kouluissa oo paljoa. Ja se on ihan hyvä perustaito, niin kuin ruoanlaitto. Ja siitä voin ihan suoraa sanoa, että niiden köksän tuntien perusteella en osaa yhtään mitään. Hyvä että perunat saa keitettyä. Mutta yhteenvetona näkemykseen. Että kohtuudella on hyvä että on omia, mutta tietyllä tapaa myös yhteistäkin harrastusta.

JeroP kirjoitti:

Ei tietenkään saa liikaa aikaa viedä. Mutta en oikeen usko, että ees kohtaisin ketään joka ei tykkäisi käsitöistä. Ja eihän sen välttämättä tarvi olla puutöitä, vaan voi olla muutakin esim kutomista, ompelutyötä. Ja mukavahan se ois lapsillekin näyttää, käsityötunteja kun ei kouluissa oo paljoa. Ja se on ihan hyvä perustaito, niin kuin ruoanlaitto. Ja siitä voin ihan suoraa sanoa, että niiden köksän tuntien perusteella en osaa yhtään mitään. Hyvä että perunat saa keitettyä. Mutta yhteenvetona näkemykseen. Että kohtuudella on hyvä että on omia, mutta tietyllä tapaa myös yhteistäkin harrastusta.

Lue lisää

Se arkirakkaus on tärkein. Ihmisellä on hyvä olla omaa tilaa ja aikaa. Kaikesta selviää kun se tehdään yhdessä. Tehdään kompromisseja jne. Kun toinen lähtee sooloilemaan kuten meillä on käynyt niin jälki ei ole hyvää..huomioonottaminen toisen tilan ja rajojen kunnioittaminen, sanoittaminen eli puhuminen luottamus ja luottamuksen ansaitseminen. Aika pitkä ja vaativa lista muttei ainakaan minulle vaikea toteuttaa.
Nuo harrastukset ja kotitöiden jakaminen on minun mielestä pikku tekijöitä sen muun rinnalla. Kun kyetään yhdessä sopimaan asioista ja on TAHTO ottaa se toinenkin kaikintavoin huomioon koska rakastaa häntä. En kykene ymmärtämään sellaista rakkautta jossa suurimmaksi osaksi puoliso miettii mitä hän haluaa ja mitä hän eniten hyötyy ja mikä hänestä on mukavaa tuntui toisesta miltä tuntuu. Ehkä olen liian kriittinen ja omaan ihan paikan oikeellisuuden tajun joka hipoo suurinpiirtein pykäliä toisen perään kun puhutaan humanitäärisyydestä.
Puutyöt ovat loistava harrastus. Rakastan ouukäsitöitä. Se muito tuoksu puun pinta ja kaikki mitä siittä saa aikaiseksi,voi käyttää luovuttaa jne. Voisin harrastaa sitä itsekin ja pohtinut asiaa viime aikoina.
Mutta tosiaan Olipa harrastus mikä hyvänsä ja vaikka se veisi kuin aikaa niin se kohtaaminen sen toisen ihmisen kanssa on tärkeintä? Miten kohtaat puolisosi.

Anonyymi kirjoitti:

Se arkirakkaus on tärkein. Ihmisellä on hyvä olla omaa tilaa ja aikaa. Kaikesta selviää kun se tehdään yhdessä. Tehdään kompromisseja jne. Kun toinen lähtee sooloilemaan kuten meillä on käynyt niin jälki ei ole hyvää..huomioonottaminen toisen tilan ja rajojen kunnioittaminen, sanoittaminen eli puhuminen luottamus ja luottamuksen ansaitseminen. Aika pitkä ja vaativa lista muttei ainakaan minulle vaikea toteuttaa.
Nuo harrastukset ja kotitöiden jakaminen on minun mielestä pikku tekijöitä sen muun rinnalla. Kun kyetään yhdessä sopimaan asioista ja on TAHTO ottaa se toinenkin kaikintavoin huomioon koska rakastaa häntä. En kykene ymmärtämään sellaista rakkautta jossa suurimmaksi osaksi puoliso miettii mitä hän haluaa ja mitä hän eniten hyötyy ja mikä hänestä on mukavaa tuntui toisesta miltä tuntuu. Ehkä olen liian kriittinen ja omaan ihan paikan oikeellisuuden tajun joka hipoo suurinpiirtein pykäliä toisen perään kun puhutaan humanitäärisyydestä.
Puutyöt ovat loistava harrastus. Rakastan ouukäsitöitä. Se muito tuoksu puun pinta ja kaikki mitä siittä saa aikaiseksi,voi käyttää luovuttaa jne. Voisin harrastaa sitä itsekin ja pohtinut asiaa viime aikoina.
Mutta tosiaan Olipa harrastus mikä hyvänsä ja vaikka se veisi kuin aikaa niin se kohtaaminen sen toisen ihmisen kanssa on tärkeintä? Miten kohtaat puolisosi.

Lue lisää

Lisään vielä että koska tykkään valtavasti tehdä ruokaa ja leipoa niin minulle sopii vallan hyvin että omistan keittiöyilan itselleni koen sen olevan minun valtakuntaani. En haluaisi sinne puoliso heilumaan ja sotkemaan kuvioitani ja häiritsemään keskittymistäni. Tuo nyt vain on minun oma juttuni. Jokaisella on ne omat juttunsa. Niinkuin jotkut neuvovat että älä tee ruokaa älä tiskaa jne niin kyllä se puoliso oppii itse tekemään. Minä en edes haluaisi häntä sinne keittiöön muuta kuin syömään. Tuo on meillä sukuvika joten minkä teet. Se on jossain syvällä selkärangassa ja se tuntuu älyttömän hyvältä asua keittiössä vispaten ja vatkaten ja puunaten sekä kokaten. Ja lisäksi nautin tajuttoman paljon siityä kun näen muiden syövän ruokiani ja heillä vatsa täyttyy jaksavat sitten saavat vitamii eja ja ehkä mahdollisesti joku pöpökin karttaa niiden ansiosta kyseistä ihmistä ja toivottavasti joku elimellinen sairauskin kun muistaa kasviksiakin laittaa ja marjoja. Tykkään haalia myös marjoja metsistä soilta pensaista...Ihan pakko mielle ja pakko mielle tuputtaa niitä. Ei noille asioille mitään voi. Kuihtuisin ihan Rusi aksi jos en saisi häärätä ruuan kimpussa. Sinulla se on tuo puutyö.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä että koska tykkään valtavasti tehdä ruokaa ja leipoa niin minulle sopii vallan hyvin että omistan keittiöyilan itselleni koen sen olevan minun valtakuntaani. En haluaisi sinne puoliso heilumaan ja sotkemaan kuvioitani ja häiritsemään keskittymistäni. Tuo nyt vain on minun oma juttuni. Jokaisella on ne omat juttunsa. Niinkuin jotkut neuvovat että älä tee ruokaa älä tiskaa jne niin kyllä se puoliso oppii itse tekemään. Minä en edes haluaisi häntä sinne keittiöön muuta kuin syömään. Tuo on meillä sukuvika joten minkä teet. Se on jossain syvällä selkärangassa ja se tuntuu älyttömän hyvältä asua keittiössä vispaten ja vatkaten ja puunaten sekä kokaten. Ja lisäksi nautin tajuttoman paljon siityä kun näen muiden syövän ruokiani ja heillä vatsa täyttyy jaksavat sitten saavat vitamii eja ja ehkä mahdollisesti joku pöpökin karttaa niiden ansiosta kyseistä ihmistä ja toivottavasti joku elimellinen sairauskin kun muistaa kasviksiakin laittaa ja marjoja. Tykkään haalia myös marjoja metsistä soilta pensaista...Ihan pakko mielle ja pakko mielle tuputtaa niitä. Ei noille asioille mitään voi. Kuihtuisin ihan Rusi aksi jos en saisi häärätä ruuan kimpussa. Sinulla se on tuo puutyö.

Lue lisää

Hyviä ajatuksia sulla ja hyvät oltavat on sun miehellä. En oiken tiedä mikä sitten on, työstressiä hänellä? Stressaantunu ihminen ei useinkaan osaa huomioida toisia niin hyvin. Oon ihan itsessänikin joskus huomannu ikäviä piirteitä, kun stressi painaa. Silti toi ettei omia kaksosia hermo kestä, niin kuulostaa aika karulta. En osaa tähän enempiä sanoa, oisko joku ulkopuolinen neuvoja, Parisuhdeterapeutti?

JeroP kirjoitti:

Hyviä ajatuksia sulla ja hyvät oltavat on sun miehellä. En oiken tiedä mikä sitten on, työstressiä hänellä? Stressaantunu ihminen ei useinkaan osaa huomioida toisia niin hyvin. Oon ihan itsessänikin joskus huomannu ikäviä piirteitä, kun stressi painaa. Silti toi ettei omia kaksosia hermo kestä, niin kuulostaa aika karulta. En osaa tähän enempiä sanoa, oisko joku ulkopuolinen neuvoja, Parisuhdeterapeutti?

Lue lisää

Kävimme viime vuonna parisuhdeterapeutilla 3 kertaa . Kysyivät lopulta näkeekö mies suhteessa parannettavaa niin vastasi että ei ja minä vastasin kyllä jolloin terapia muutettiin yksilöterapiaksi elin minä olisin saanut jatkaa yksilöterapiana. Kävin kerran mutten halunnut jatkaa koska koin ettei yksilöterapia ollut sellainen joka auttaisi.
Kyllä,miehellä on ollut työstressiä niin kauan kuin muistan. Usein tuon vuoksi on mökillä yksin,omassa rauhassaan. Viikonloput eli vapaat viettää mökillä. Sieltä tultuaan ei tosin vaikuta levänneeltä vaan uupuneelta. Menee omiin oloihinsa. Viettää paljon iltaisin aikaa jossain huoneessa puhelimella tai tabletilla jos on kotona. Jos pyydän tekemään jotain niin usein hermostuu joten vältän tuota. Teen siis melko paljon yksin hommia kotona. Mies ei jaksa. Silti sanoo tekevänsä kaiken. En saa koskaan mistään kehuja tai kiitosta. Olen suurimmaksi osaksi kuin ilmaa paitsi silloin kun purkaa kiukkuaan.
En ymmärrä tuota että stressi puretaan toiseen ihmiseen koko ajan. Menen ihan rikki.

Anonyymi kirjoitti:

Kävimme viime vuonna parisuhdeterapeutilla 3 kertaa . Kysyivät lopulta näkeekö mies suhteessa parannettavaa niin vastasi että ei ja minä vastasin kyllä jolloin terapia muutettiin yksilöterapiaksi elin minä olisin saanut jatkaa yksilöterapiana. Kävin kerran mutten halunnut jatkaa koska koin ettei yksilöterapia ollut sellainen joka auttaisi.
Kyllä,miehellä on ollut työstressiä niin kauan kuin muistan. Usein tuon vuoksi on mökillä yksin,omassa rauhassaan. Viikonloput eli vapaat viettää mökillä. Sieltä tultuaan ei tosin vaikuta levänneeltä vaan uupuneelta. Menee omiin oloihinsa. Viettää paljon iltaisin aikaa jossain huoneessa puhelimella tai tabletilla jos on kotona. Jos pyydän tekemään jotain niin usein hermostuu joten vältän tuota. Teen siis melko paljon yksin hommia kotona. Mies ei jaksa. Silti sanoo tekevänsä kaiken. En saa koskaan mistään kehuja tai kiitosta. Olen suurimmaksi osaksi kuin ilmaa paitsi silloin kun purkaa kiukkuaan.
En ymmärrä tuota että stressi puretaan toiseen ihmiseen koko ajan. Menen ihan rikki.

Lue lisää

Juu, tähän on tosi paha sanoo mitään. Mutta toi stressi pitäs saada häneltä pienemmäksi. Ite oon stressin kanssa pitkään kamppaillu. Ja tiedän siihen on vaikee hakee apua. Kuitenkaan sairaslomia ei hyvällä katsota. En oo itekään uskaltanu hakea ja jos ois kotona kaks pientä niin vielä vaikeampi. Mutta ei stressiä missään tapauksessa saa muiden päälle kaataa, uskon hyvin, että se käy raskaaksi. Ikävä ettei parisuhdeterapia tuottanut tulosta. Mutta niin se menee monella, ellei siinä molemmat ole täysillä mukana. Omilla vanhemmilla tökkäsi heti ensimmäiseen kertaan. Toivon todella että saatte asiat jotenkin ratkaistua.

JeroP kirjoitti:

Juu, tähän on tosi paha sanoo mitään. Mutta toi stressi pitäs saada häneltä pienemmäksi. Ite oon stressin kanssa pitkään kamppaillu. Ja tiedän siihen on vaikee hakee apua. Kuitenkaan sairaslomia ei hyvällä katsota. En oo itekään uskaltanu hakea ja jos ois kotona kaks pientä niin vielä vaikeampi. Mutta ei stressiä missään tapauksessa saa muiden päälle kaataa, uskon hyvin, että se käy raskaaksi. Ikävä ettei parisuhdeterapia tuottanut tulosta. Mutta niin se menee monella, ellei siinä molemmat ole täysillä mukana. Omilla vanhemmilla tökkäsi heti ensimmäiseen kertaan. Toivon todella että saatte asiat jotenkin ratkaistua.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta vastauksestasi! Mies harrastaa monenlaista. Viikonloput esim mökkeilee ja tosiaankin ihan joka viikonloppu. Välillä ollaan mukana ja välillä ei.. On muitakin harrastuksia viikolla iltaisin että jospa nuo levittäisi hivenen stressiä. Mutta mistään ei juuri puhu eikä kerro eikä tykkää jos kyselen. Hermostuu jo ensimmäisestä kysymyksestä miyä kysyn vaikka se koskisi mitä haluaa ruuaksi. Yhtään mitään ei saisi kysyä.