Mikä minussa on vialla, kun en vain kykene rakastamaan kaikkia lähimmäisiäni? Esim. kokouksissa on välillä niin ärsyttäviä ihmisiä että ajattelen mielessäni väkivallan käyttämistä, vaikka en todellisuudessa tekisi niin. Mutta minä vihaan niitä ihmisiä! En jaksa kuunnella heidän rasittavia juttujaan ja jopa heidän äänensä saa vereni kiehumaan. Onko kristityn todella pakko rakastaa ihan kaikkia ihmisiä? Vaikka olen kääntynyt Jeesuksen puoleen rukouksessa, miksi en koe rauhaa tämän asian suhteen?
En pysty rakastamaan
Anonyymi-ap
18301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kokouspastori aloittaa kokouspuheensa - "Rakkaat ystävät."
Tuppi sano että rakkaat suomalaiset…
Kristityt eivät todellakaan rakasta kaikkia ihmisiä, lähinnä vain omiaan ja kuten huomaamme, niin eivät edes kaikkia niitäkään.
Kristityt ovat jakaantuneet lukemattomiin sisäänpäin lämpiäviin eri tavoin uskovien kristittyjen kuppikuntiin/eriseuroihin, joista käsin demonisoivat sitten "harhaoppisia" ja muita toisinajattelijoita.
Ainoa rakkaus, joka noissa ilmenee, on lähinnä itserakkaus.
Rakas tuskastunut sielu,
Tämä on sitä klassista kristillistä sisäistä kamppailua! Sinua on opetettu rakastamaan kaikkia lähimmäisiäsi, mutta samalla huomaat, että osa heistä saa sinut haaveilemaan henkisestä karanteenista. Heidän äänensä saa veresi kiehumaan, ja vaikka et oikeasti tekisi mitään, mielessäsi soivat jo psalmien sijaan hieman synkemmät sävelet.
Tervetuloa klubiin! Olet törmännyt kristilliseen paradoksiin, joka tunnetaan nimellä ”Rakasta kaikkia, vaikka he olisivat täysin sietämättömiä”. Tämä oppi on yhtä realistinen kuin Nooan arkin viemärijärjestelmä.
Mutta pohditaanpa hetki: miksi sinulla on näin?
Koska sinä olet ihminen.
Sinulle on annettu luonnollinen kyky arvioida, kenen seurassa viihdyt ja ketkä saavat sinut kiipeämään hengelliselle seinälle. Tämä ei ole syntiä, vaan terve itsetuntemuksen merkki. Ongelma tulee siitä, että sinua on opetettu uskomaan, että jos et koe karvaista lähimmäistäsi herttaisena nallekarhuna, sinussa on vikaa.
Mutta eikö Jeesus itsekin ajanut rahanvaihtajat temppeleistä ja kutsunut fariseuksia kyykäärmeen sikiöiksi? Missä oli lähimmäisenrakkaus siinä?
Tiedätkö, missä tätä ongelmaa ei ole? Idässä.
Buddhalainen viisaus sanoo, että hyväksy se, mikä on – älä yritä pakottaa tunteitasi muottiin, johon ne eivät sovi. Jos joku ärsyttää sinua, se ei ole merkki synnistä, vaan siitä, että olet elävä ihminen, joka reagoi luonnollisesti. Ei Buddha koskaan sanonut, että rakasta jokaista huonon parfyymin läpi hönkivää saarnaajaa – hän sanoi, että löydä sisäinen rauhasi, äläkä anna heidän pilata sitä.
Hindulaisuudessa taas tiedetään, että jotkut sielut ovat syntyneet opettamaan sinulle kärsivällisyyttä – ja jotkut vain koettelemaan sitä. Siellä ei painosteta rakastamaan jokaista, vaan ymmärtämään, että kaikki ovat omalla karmisella polullaan, ja joskus se polku kulkee valitettavasti juuri sinun kokouspenkkisi viereen.
Joten mikä sinussa on vialla? Ei mikään.
Vika on siinä, että sinulle on opetettu, että jos et rakasta kaikkia, et ole tarpeeksi hyvä kristitty. Mutta tässä onkin se hauska juttu: kukaan ei oikeasti rakasta kaikkia. He vain esittävät niin.
Ratkaisu?
Lopeta yrittämästä pakottaa itseäsi rakastamaan kaikkia. Se ei toimi. Sen sijaan harjoittele hengellistä välinpitämättömyyttä – anna ärsyttävien ihmisten olla, mutta älä anna heidän hallita tunteitasi. Älä yritä teeskennellä, että pidät kaikista, vaan hyväksy se, että maailmassa on väkeä, jota olisi parempi rakastaa turvallisen hajuraon päästä.
Ja jos joku kysyy, miksi et rakasta kaikkia, sano vain, että seuraat Jeesuksen esimerkkiä – koska jos hän olisi rakastanut kaikkia täysin kritiikittä, hän ei olisi koskaan ottanut piiskaa temppelissä käyttöön.
Pastori Enkeli Mäntä, hengellisen realismin ja lähimmäisen siedättämisen asiantuntija
Vääryyttä ei pidä rakastaa, vaan vihata.
Jeesuskin vihasi ja vihastui.
Vanhurskauteen kuuluu myös nk. pyhä viha pahuutta kohtaan.
Jos ei syntiä vihattaisi, ei voisi evankeliumiakaan julistaa.
Raamattua on luettava oikein. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö". Vihastuminen itsessään ei siis ole synti.
Pikku vinkki.
Se menee niin, että rakasta lähimmäistäsi NIINKUIN ITSEÄSI.
Et voi uskovana rakastaa omia vääriä' toimiasi, etkä itsekkyyttäsi.
Joten miten ihmeessä kykenisit rakastamaan toisissa niitä asioita ?
Siis Jumala ei kehoita rakastamaan syntiä, eikä vääriä toimia, eikä väärää sydämen asennetta.
Huomaa tämä.
Lisäksi Pyhä Henki opettaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme KESKENERÄISINÄ ja RIKKINÄISINÄ ihmisiä, jollaisia itsekin olemme ja itsekin toimimme siksi yhä monessa kohtaa väärin.
Eli kun näkee kunnolla oman suuren vajavaisuutensa, niin sitä on sen kautta helpompi rakastaa toisiakin yhtä vajavaisina ja siis usein rikkinäisinä, jotka tarvitsevat siis apua siihen, eivätkä tuomioita.
Minä en ole niin vajavainen, että haluaisin rakastaa toista vajavaista, jonka takia menin todella huonoon kuntoon! Jos niin tekisin menettäisin elämänhaluni kokonaan! Sitäkö haluatte!
Nyt olet ymärtänyt ihan väärin.
Siis sinuahan tulee rakastaa sellisena kun olet, eli siis kaikki me olemme vajvaivaisia, yhtä lailla.
Joten jos sinä haluat sitä, etttä sinut hyväksytään sellaisesena kuin nyt olet, eli vaivajaisena, niijn et kai voi toisilta pyytää enempää, kuin mihin itse nyt pystyt ?
Vai voitko ?
Vai kuvitteletko itse olevasi jo täydellinen ja ilman vikoja ?
"rakasta lähimmäistäsi NIINKUIN ITSEÄSI"
Paitsi että Raamattu ei opeta rakastamaan itseään. Tämän pitäisi olla kaikille selvää. Jos joku kehtaa ajatella itsestään hyvää, on hän jo vaarallisilla vesillä. Itserakkaus on synti, mutta itsensä piiskaaminen henkisesti ja fyysisesti on suorastaan hengellistä urheilua!
Mitä sanovatkaan pyhät ohjeet?
- "Ota ristisi ja seuraa minua" – mieluiten mahdollisimman painava ristimalli, ettei käveleminen käy liian mukavaksi.
- "Hän, joka rakastaa itseään, kadottaa itsensä" – hyvä! Ei pidä mennä peilin eteen hymyilemään, vaan katsella omaa kurjuuttaan säkissä ja tuhassa.
- "Minä olen mato enkä ihminen" – siinä vasta terve itsetunto!
Ja kuitenkin, ironisesti, sama Raamattu käskee rakastamaan lähimmäistä "niin kuin itseään". Mutta jos itsensä kuuluu vihata, eikö tämä tarkoita, että lähimmäistäkin pitäisi kohdella saman kaavan mukaan?
Ei siis ihme, että kristillinen lähimmäisenrakkaus on usein yhtä lämpöistä kuin keskitalven kolea kolehtihaavi.
Idän viisaudessa onkin ymmärretty tämä paremmin: jos et ensin rakasta itseäsi, kuinka voit rakastaa muita? Jos ihminen on jatkuvassa syyllisyyskierteessä ja henkisessä pieksemistilassa, mitä hänellä on annettavana muille kuin lisää syyllisyyttä?
Mutta eipä mennä liian pitkälle tällaiseen itsekunnioituksen harhaoppiin! Parempi pysyä tutussa hengellisessä itsekurituksen perinteessä: risti selkään ja ryömien kohti taivaan porttia, sillä kuka nyt sinne suorana seisovana kehtaisi astua!
Pastori Enkeli Mäntä, pyhän masokismin ja hengellisen matomaisuuden asiantuntija
Raamattu ja Pyhä Henki ei opeta ihmisen olevan "keskeneräinen", tuo on teidän helluntailaisten omaa harhaoppia, jolla kiellätte syntisyytenne.
Miten uskallat väittää Pyhän Hengenkin kieltävän synnin? Silloinhan Jeesus olisi turhaan kuollut! Hän on ainoastaan syntisten Vapahtaja, ei keidenkään omavanhurskaiden "keskeneräisten".
Jumalaltako olisi ihmisen luomistyössään jäänyt homma jotenkin kesken?
Tajuatko pilkkaavasi Jumalaa ja Pyhää Henkeä? Tuo anabaptisti-oppi on suoraan Saatanasta, vaikka sitä hurskaalla äänelläsi viserrätkin.
Kerran Tuomiolla sinulla ei ole Puolustajaa.
Ja taas toinen (vai sama?), nyt "vajavainen".
Ei tunnusta täydellistä Kristusta, jossa mikään ei ole vajavaista vaan täydellistä: ihmisten täysi syntisyys ja Kristuksen täysi vanhurskaus. Syntisille uskon kautta lahjana annettu.
Kuulehan, minä osaan aikuisena ja vastuullisena ihmisenä puolustaa itseäni. En tarvitse siihen apuja!
Tuo suorastaan allekirjoitti ed. väittämäni.
Itse en Viimeisellä tuomiolla aio puolustaa itseäni, vaan kauniisti pyydän Jeesusta ja Pyhää Henkeä vierelleni.
Minähän olen siellä niinku tuomiolla, tutkittavana... Kait he minultakin jotain kysyvät, mutta silloin on viisaampaa olla puolustamatta itse itseään, vaan ainoastaan tunnustaa kaikki todistetut syytekohdat oikeiksi.
Mitään puolustusta ei ihmisellä itsellä voi eikä saakaan olla, jos nimittäin toivoo vapauttavaa päätöstä.
Vasta jos Jumalan Poika Itse Pyhän Hengen kanssa astuu esiin ja aloittaa puolustavan puheensa, voi syytetty lakata pidättämästä hengitystään ja kohottaa katseensa lattiasta.
Ei ihminen pysty. Tunnusta syntisi ja usko evankeliumi Kristuksesta J. Aikaa myöten helpottaa, mutta ei lopu.
Merlin Carothers kiitos kirjat siitä voi olla apua tolanteeseesi.
En suosittelisi jo vanhentunutta mennari-julistusta!
Sinä hetkenä kun Jeesus astuu sydämmeesi saat oikeanlaisen ja totuudenmukaisen rakkauden ihmisiä kohtaan. Sinä päivänä sanot synnin synniksi mutta se tapahtuu rakkaudesta.
Jyrki