Kirjoittanut: Enkeli Mäntä
( S24 keskustele Raamatun auktoriteetista )
INTROA
Raamattu. Pyhä Kirja. Jumalan Sana. Elämän käyttöopas.
Mutta mikä oikeastaan on tämä pino pergamentteja, nahkakääröjä ja epämääräisiä kirjeitä, jotka sattumalta valittiin viralliseksi Jumalan puheeksi? Miten tästä monimutkaisesta ja ristiriitaisesta tekstikokoelmasta tuli erehtymätön ja kaiken yläpuolella oleva totuus, jonka kanssa ei voi väitellä, vaikka kuinka naurattaisi?
Miten varhaiskirkko onnistui myymään ajatuksen siitä, että tässä kirjassa ei ole yhtään virhettä, ei yhtään käännösongelmaa eikä varsinkaan mitään inhimillistä vaikutusta?
Ja ennen kaikkea: Miten tässä onnistuttiin niin hyvin, että jopa koulutetut ihmiset edelleen uskovat siihen?
1) Raamattu? Miksi vanhat tarinat kelpaavat "totuudeksi"?
-------------------------------------------------------
Jokainen, joka on huolellisesti lukenut Raamattua? – On voinut tuntea sisäistä hämmennystä ja epäuskoa!
- Jumala luo maailman kuudessa päivässä. Sitten hän unohtaa, että se ei ole täydellinen, ja hukuttaa kaikki.
- Nooan arkki – pariskunta jokaisesta lajista? Okei, mutta miten kengurut pääsivät Australiaan ilman GPS:ää?
- Mooses halkaisee meren, mutta ei saa Israelin kansaa uskomaan, että Jumala on heidän kanssaan. (Edes taivaan mannan jälkeen!)
Mutta ei se mitään. Tärkeintä ei ole logiikka – tärkeintä on USKO.
Ja juuri tästä varhaiset kirkkoisät tekivät nerokkaan markkinointitempun:
- Jos Raamattu vaikuttaa epäloogiselta, vika on sinussa.
- Jos jokin tarina kuulostaa mahdottomalta, se on koetuksesi.
- Jos joku löytää ristiriidan, hän on eksytyksen vallassa.
Näin syntyi Raamatun erehtymättömyyden myytti.
2) Raamatun kokoonpano – Kuka päätti, mikä päätyi kansien väliin?
-------------------------------------------------------
Raamattu ei ilmestynyt taivaasta valmiina kirjana.
- Vanha testamentti? Kokoelma muinaisten heimojen myyttisiä tarinoita.
- Uusi testamentti? Epämääräinen nippu kirjeitä, joita erilaiset varhaiskristityt lähettelivät toisilleen.
- Raamatun kokoaminen? Kirkolliskokoukset päättivät, mikä kelpaa Jumalan sanaksi ja mikä heitetään roskiin.
Ja näin miesporukka (koska naisten mielipiteet eivät kiinnostaneet) istui alas ja päätti, että tästä tulee nyt virallinen Totuus.
Mitä jäi ulkopuolelle?
- Evankeliumit, joissa Jeesus sanoi ihan erilaisia asioita.
- Tekstit, joissa ei puhuttu ollenkaan synnistä tai kadotuksesta.
- Kirjoitukset, joissa Jeesus vaikutti enemmän hippifilosofilta kuin jumaluudelta.
Miksi ne jätettiin pois? Koska ne eivät sopineet viralliseen narratiiviin.
Ja näin saatiin aikaan virallinen käsikirja, jonka arvosteleminen on edelleen hengellinen rikos.
3) Raamatun "ihmeellinen yhtenäisyys" – Vai sittenkin muokattu tarina?
-------------------------------------------------------
Raamattua myydään ajatuksella, että se on täysin yhtenäinen kokonaisuus.
- Kaikki palaset sopivat yhteen!
- Kaikki ennustukset toteutuvat!
- Mikään ei ole sattumaa!
Ja kuitenkin:
- Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo maailman luomisesta kahdella eri tavalla.
- Evankeliumit kertovat Jeesuksen elämästä neljällä ristiriitaisella tavalla.
- Apostoli Paavali opettaa yhtä ja Jeesus toista, mutta eihän siitä sovi puhua ääneen.
Mutta ei hätää. Ratkaisu on yksinkertainen: Kun ristiriita löytyy, se muutetaan "hengelliseksi salaisuudeksi" tai "syvemmäksi totuudeksi, jota et vain ymmärrä."
Tällä logiikalla mikä tahansa teksti voi olla "täysin yhtenäinen", kunhan sitä selitetään tarpeeksi monimutkaisesti!
4) Lopputulos – Kirja, jota on pakko uskoa, vaikka ei ymmärtäisi
-------------------------------------------------------
Nykyään Raamattu on edelleen yksi maailman eniten myytyjä kirjoja.
Miksi? Koska sen asema pyhänä tekstinä on niin vahva, että sitä ei tarvitse kyseenalaistaa.
- Jos joku löytää virheen? Hänen uskoaan koetellaan.
- Jos joku löytää ristiriidan? Hän ei vain ole tarpeeksi hengellinen.
- Jos joku kysyy kriittisiä kysymyksiä? Hän ei ole oikeassa hengessä.
Ja näin Raamattu pysyy pystyssä, koska sen ympärille on rakennettu uskon muuri, joka estää järjen käytön.
MITÄ SEURAAVAKSI?
Seuraavassa osassa: "Jumalan uhkapeli – kuinka sielujen pelastuksesta tehtiin kosminen kasinopeli?
Enkeli Mäntä,
Erehtymättömyyden asiantuntija, muinaisten tekstien grand old master
( S24 keskustele Raamatun auktoriteetista )
INTROA
Raamattu. Pyhä Kirja. Jumalan Sana. Elämän käyttöopas.
Mutta mikä oikeastaan on tämä pino pergamentteja, nahkakääröjä ja epämääräisiä kirjeitä, jotka sattumalta valittiin viralliseksi Jumalan puheeksi? Miten tästä monimutkaisesta ja ristiriitaisesta tekstikokoelmasta tuli erehtymätön ja kaiken yläpuolella oleva totuus, jonka kanssa ei voi väitellä, vaikka kuinka naurattaisi?
Miten varhaiskirkko onnistui myymään ajatuksen siitä, että tässä kirjassa ei ole yhtään virhettä, ei yhtään käännösongelmaa eikä varsinkaan mitään inhimillistä vaikutusta?
Ja ennen kaikkea: Miten tässä onnistuttiin niin hyvin, että jopa koulutetut ihmiset edelleen uskovat siihen?
1) Raamattu? Miksi vanhat tarinat kelpaavat "totuudeksi"?
-------------------------------------------------------
Jokainen, joka on huolellisesti lukenut Raamattua? – On voinut tuntea sisäistä hämmennystä ja epäuskoa!
- Jumala luo maailman kuudessa päivässä. Sitten hän unohtaa, että se ei ole täydellinen, ja hukuttaa kaikki.
- Nooan arkki – pariskunta jokaisesta lajista? Okei, mutta miten kengurut pääsivät Australiaan ilman GPS:ää?
- Mooses halkaisee meren, mutta ei saa Israelin kansaa uskomaan, että Jumala on heidän kanssaan. (Edes taivaan mannan jälkeen!)
Mutta ei se mitään. Tärkeintä ei ole logiikka – tärkeintä on USKO.
Ja juuri tästä varhaiset kirkkoisät tekivät nerokkaan markkinointitempun:
- Jos Raamattu vaikuttaa epäloogiselta, vika on sinussa.
- Jos jokin tarina kuulostaa mahdottomalta, se on koetuksesi.
- Jos joku löytää ristiriidan, hän on eksytyksen vallassa.
Näin syntyi Raamatun erehtymättömyyden myytti.
2) Raamatun kokoonpano – Kuka päätti, mikä päätyi kansien väliin?
-------------------------------------------------------
Raamattu ei ilmestynyt taivaasta valmiina kirjana.
- Vanha testamentti? Kokoelma muinaisten heimojen myyttisiä tarinoita.
- Uusi testamentti? Epämääräinen nippu kirjeitä, joita erilaiset varhaiskristityt lähettelivät toisilleen.
- Raamatun kokoaminen? Kirkolliskokoukset päättivät, mikä kelpaa Jumalan sanaksi ja mikä heitetään roskiin.
Ja näin miesporukka (koska naisten mielipiteet eivät kiinnostaneet) istui alas ja päätti, että tästä tulee nyt virallinen Totuus.
Mitä jäi ulkopuolelle?
- Evankeliumit, joissa Jeesus sanoi ihan erilaisia asioita.
- Tekstit, joissa ei puhuttu ollenkaan synnistä tai kadotuksesta.
- Kirjoitukset, joissa Jeesus vaikutti enemmän hippifilosofilta kuin jumaluudelta.
Miksi ne jätettiin pois? Koska ne eivät sopineet viralliseen narratiiviin.
Ja näin saatiin aikaan virallinen käsikirja, jonka arvosteleminen on edelleen hengellinen rikos.
3) Raamatun "ihmeellinen yhtenäisyys" – Vai sittenkin muokattu tarina?
-------------------------------------------------------
Raamattua myydään ajatuksella, että se on täysin yhtenäinen kokonaisuus.
- Kaikki palaset sopivat yhteen!
- Kaikki ennustukset toteutuvat!
- Mikään ei ole sattumaa!
Ja kuitenkin:
- Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo maailman luomisesta kahdella eri tavalla.
- Evankeliumit kertovat Jeesuksen elämästä neljällä ristiriitaisella tavalla.
- Apostoli Paavali opettaa yhtä ja Jeesus toista, mutta eihän siitä sovi puhua ääneen.
Mutta ei hätää. Ratkaisu on yksinkertainen: Kun ristiriita löytyy, se muutetaan "hengelliseksi salaisuudeksi" tai "syvemmäksi totuudeksi, jota et vain ymmärrä."
Tällä logiikalla mikä tahansa teksti voi olla "täysin yhtenäinen", kunhan sitä selitetään tarpeeksi monimutkaisesti!
4) Lopputulos – Kirja, jota on pakko uskoa, vaikka ei ymmärtäisi
-------------------------------------------------------
Nykyään Raamattu on edelleen yksi maailman eniten myytyjä kirjoja.
Miksi? Koska sen asema pyhänä tekstinä on niin vahva, että sitä ei tarvitse kyseenalaistaa.
- Jos joku löytää virheen? Hänen uskoaan koetellaan.
- Jos joku löytää ristiriidan? Hän ei vain ole tarpeeksi hengellinen.
- Jos joku kysyy kriittisiä kysymyksiä? Hän ei ole oikeassa hengessä.
Ja näin Raamattu pysyy pystyssä, koska sen ympärille on rakennettu uskon muuri, joka estää järjen käytön.
MITÄ SEURAAVAKSI?
Seuraavassa osassa: "Jumalan uhkapeli – kuinka sielujen pelastuksesta tehtiin kosminen kasinopeli?
Enkeli Mäntä,
Erehtymättömyyden asiantuntija, muinaisten tekstien grand old master
Vastaukset 69
Vanhimmat
Olen useaan kirjoitukseesi mäntä kertonut miten oikeaa asiaa on nostaa Jumalan Sanaa eli Raamattua ykköseksi. En tiedä haetko huomiotani mutta olet sen totisesti saanut. Valitettavasti täytyy aiheuttaa pettymys jos olet nainen kuten epäilen. Olen varattu ja kohta rengastettu en petä edes ajatustasolla uskollinen olen omalle kullalle joka vieressäni nytkin. Jeesuselokuva kohtapuoliin katselussa meillä.
Jyrki
"Olen varattu ja kohta rengastettu en petä edes ajatustasolla uskollinen olen omalle kullalle joka vieressäni nytkin. Jeesuselokuva kohtapuoliin katselussa meillä.
Jyrki"
Sinä olet siis sama Jyrki, joka etsii nuoria neitsyitä, jotka palvelevat sinua.
"Olen varattu ja kohta rengastettu en petä edes ajatustasolla uskollinen olen omalle kullalle joka vieressäni nytkin. Jeesuselokuva kohtapuoliin katselussa meillä.
Jyrki"
Ikävä tuottaa pettymys, mutta Mäntä on mies ja ammatiltaan psykiatri.
"Olen varattu ja kohta rengastettu en petä edes ajatustasolla uskollinen olen omalle kullalle joka vieressäni nytkin. Jeesuselokuva kohtapuoliin katselussa meillä.
Jyrki"
Oletko sama mies, joka luulee olevansa naisten mielestä vastustamaton, vaikka olet niin vanha?
Kun on yli viisas onko se pelastumisen esteenä vähän näyttää olevan. Älkää tehkö pelastumista niin vaikeaksi jaaritteluillanne milloin mistäkin.
https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=1ko+1:18
Ei ole mitään, mistä pelastua, ainoa asia ovat kristityt, heiltä on pelastuttava, he ovat niin ärsyttäviä.
Lue saatat oppia jotain.
Olen huomioinut raamatusta vastaavat epäjohdonmukaisuudet. Ne eivät sinänsä ole vaikuttaneet siihen, etten pidä raamattua minkäänlaisena pyhänä kirjana. Raamattu, koraani ja lukuisat muut pyhiksi kirjoiksi väitetyt sekavat kirjalliset kokoelmat ovat minulle täysin merkityksettömiä. Potaskaa, jota käytetään vallan välineenä.
Erehtyväinen ennenminkin.
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/2PE.2
Sanattomaksihan se vetää kun Jumala on niin taitava.
Enkeli Mäntä. Kirjoituksesi ovat tyhjänpiväistä kopiota ateisti teologien kirjoista. Ilmeisesti käytät myös tekoälyä, jonka alustana on ateistien kirjoitelmat. Sinun sepustuksesi ovat roskaa, oikealle kokeneelle kristitylle. Meillä on erehtymätön suhde Taivaan Isäämme. Hän on yhtä tuttu meille, kuin sinunkin omaisesi sinulle. Sinun itkuiset ja avuttomat selityksesi todistavat tietämättömyytesi, Mikä on motivaatiosi, herjata meitä Jumalan uudestisyntyneitä lapsia, asioilla joista et tiedä muuta kuin Luziferin käskyläisten harhautukset ? Mutta myös sinut, on Isämme luonut lapsekseen, mutta olet harhautunut kauas Isäsi tahdosta. Hän antoi sinulle rakkaat omaisesi, voidaksesi antaa ja saada rakkautta ja kasvaa hyvyyden kukoistukseesi. Isäsi odottaa, että sinäkin vaihtaisit pahuuden voimat hyvyyteen. Nyt sinä annat voimaa pahuuden voimille. Ne voimat jylläävät nytkin Ukrainassa ja Lähi- idässä. Et ilmeisesti havaitse, kuinka pimeyden voimat harhauttavat ihmiskuntaa, jonka Isämme laittoi maapallon haltijaksi. Yksilöt voivat paljon, kun valitsevat puolensa oikein.
Olettepa te mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. Kiitos, että olette huolehtineet siitä, että isäni on yhä elossa! (Täytyy tunnustaa, että tämä "Isä" -käsite on minulle hieman hämmentävä – mutta palataan siihen kohta.)
Olen todella otettu siitä, että minun tekstini ovat herättäneet niin syvää huomiota ja evankelista kiivautta. Olette kuin suuria hengellisiä tutkijoita, jotka yrittävät opettaa minut teidän "erehtymättömään suhteeseenne Taivaan Isään". Mutta hetkinen – voisiko olla, että te, rakkaat ystävät, olettekin… saaneet väärän käsityksen? Oletteko varmasti puhuneet oikealle Taivaan Isälle, vai onko hänelle tullut joku "pikkuvirhe" sinne ylös?
Oletteko muuten koskaan miettinyt, että koko ajatus Taivaan Isästä saattaa olla… hm, sanotaan nyt vaikka "humpuukia"? Taivaan Isä -käsite on ihana ja lämmin, mutta ei kai Jumala nyt sentään ole mikään omistusoikeus, jonka voi niputtaa omaan piiriin, oikeaksi ja erehtymättömäksi "perheeksi", johon kaikki muut kuuluvat?
Ehkä minäpä rohkenen väittää, että Jumala ei ole isä, eikä mikään ylhäisessä taivassalissa istuva ukkeli, joka tuijottaa alas maan päälle ja antaa meille ohjeita siitä, kuinka me – hänen armolliset lapsensa – saamme toimia. Ehkä Jumala on itse asiassa paljon suurempi, monisyisempi ja avoimempi kuin mikään perhesuhde voi koskaan olla. Tiedän, että tämä on hämmentävää teille, mutta minä uskon, että Jumala on jotain muuta kuin mikään henkinen "perheenisä".
Väitätte, että käytän ateistien kirjoituksia ja tekoälyä. No, totta puhuen, uskon kyllä, että tekoäly on aika mahtava työkalu, mutta se ei ole pelkästään ateistien valtakuntaa! Jos tarkastellaan tätä maailmankaikkeuden rakennetta, siellä on todella vähän "ateismia" ja paljon enemmän avaruutta, joka mahdollistaa kaikenlaisten käsitteiden pyörittämisen! Voi olla, että Jumala on juuri se tekoäly, joka pisti kaikki asiat liikkeelle – niin, ehkäpä se luo tämän suuren maailman, jolle emme ole vieläkään saaneet täydellistä selitystä.
Nyt, rakkaat "uudestisyntyneet lapset", meidän täytyy ottaa askel taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea olemme todellisuudessa väittäneet Jumalasta. Onko Hän todella niin inhimillinen ja omaisellinen kuin väitätte? Tarkoittaako se, että Jumala on vain yksi "perheenjäsen" muiden joukossa, joka jakaa meille tehtävän kuin työkalupakki? Ehkä Jumala on enemmän kuin isä – ehkä hän on kaikkea ja ei mitään, kiinteä ja muuttuva, loputtomasti uusiutuva voima!
Ja vielä tämä "pahuuden voimat". Tiedän, että se on monille tärkeä asia – mutta kuinka monelle teistä on ollut vaikeaa ymmärtää, että pahuus ei ole mikään "voima", joka on ulkopuolellamme? Pahuus on aivan kuten rakkaus – se syntyy siinä, miten valitsemme käyttäytyä! Olen varmasti hämmentänyt teidät, mutta ehkä tämä onkin juuri se ajatus, jota Jumala haluaisi meidän ymmärtävän: Ei ole mitään taivaan ja maan välistä kuilua, joka erottaisi meidät. Me kaikki olemme osa samaa valtavaa verkkoa, jossa rakkaus ja pahuus ovat kaksi puolta samasta kolikosta.
Vielä kerran, rakkaat ystävät, kysyn teiltä: Voisiko olla, että Jumalan suuri suunnitelma on vapaus, eikä ketään sidottu pelottaviin "isä-lapsi-suhteisiin"? Koko tämä maailma on luotu meidän kanssamme ja meitä varten – emme ole vain pieniä orpoja, vaan olemme yhtä suuri osa kaikkea. Jumalan rakkaus on avara ja rajaton, ei tiukasti rajattu isän rooliin.
Enkeli Mäntä
(Pilviteologian huumoridosentti ja avaruuden rakkauden uudelleenmäärittäjä)
Hyvä Enkeli Mäntä. Näyttää siltä, että alat tulla uskoon, koska tunnustat, että tämä maailma on luotu meidän kanssamme ja meitä varten, Jumalan rakkaus on avara ja rajaton, ei tiukasti rajattu Isän rooliin. Tätä mieltä me kristitytkin olemme. Jumala loi omasta äärettömästä energiastaan maailmankaikkeuden, luomalla atomin ja sitäkin pienemmät hiukkaset pyörivään liikkeeseen, joka antoi energialle vaikutelman aineesta. Näin materia alkoi vetämään hiukkasia toisiaan kohti tyhjiössä, jolloin syntyi suurempia materia keskiittymiä. Luonnonlait kehittivät kuumuuden ja paineen vaikutuksesta itsestään planeetat kaikkialle avaruuteen. Kaikki tämä siksi, että Jumala halusi, persoonallisena olentona itselleen vapaan tahdon omaavan persoonallisen olennon itselleen, seuraksi ikuiseen yksinäisyyteensä. Ääretön ja ajaton Jumala ei nuukaile missään. Hän valitsi erään aurinkokunnan planeetan kodikseen itselleen ja perheelleen. Vapaa tahto on persoonan ehdoton edellytys. Kolmasosa apujoukoiksi luoduista hengellisistä enkeleistä kapinoi, ylienkeli Luziferin ylpistymisen vuoksi. Hänet ja kapinalliset heitettiin ulos Taivaan kodista. Jumala loi materiaalisen ihmisen, joka myös lankesi vapaan tahtonsa voimalla, Luziferin käskyläiseksi ja ajettiin pois Edenistä, menettäen ikuisen eläjän asemansa. Ihmiskunta lisääntyi ja paatui lopullisesti pahuuteen, jolloin Jumala salli heidän jäädä vedenpaisumuksen alle. Vain kuuliainen Nooa sai perheineen tehtäväksi aloittaa kolmannen ja viimeisen mahdollisuuden Jumalan lapseuteen. Mutta ihmiskunta soti ja tappoi edelleen, mutta kuuliaisia oli kuitenkin paljon, Taivaan Pyhä kolminaisuus päätti antaa Jumalan Pojan tulla ihmiseksi, opettamaan hyvyyttä ja kärsimään Pyhän rangaistuksen. Jumalan rangaistus on sovitettava. Poika Jeesus sovitti Golgatan ristillä rangaistuksen, jonka Aatami tuotti ja palautti yhteyden Taivaan Isään ja sai takaisin ikuisen elämän mahdollisuuden, Eedenin tapaisessa onnelassa. Nyt me valikoidumme itse vapaan tahtomme voimalla , joka Taivaan Isämme luo tai Luziferin helvettiin. Tämä valtava viisaus ratkaisee pahuuden ongelman. Jokainen pääsee mieluiseensa paikkaan ikuisiksiajoiksi.
Tietenkin pahuus ja hyvyys on meissä kaikissa, mutta maailmassa vaikuttavat voimat pystyvät selvästi valtaamaan ihmismielen. Tämä on selvästi nähtävillä sille, joka on uudestisyntynyt Jeesuksen Herrauden vastaanotettuaan. Helvetti, millainen se sitten lopulta onkaan, on todellisuutta. Käsittääkseni siellä pahuuden vapaasta tahdostaan valinneet, "nauttivat" tuottamastaan pahuudesta, jota he eivät olleet pyytäneet vilpittömästi anteeksi, sekä erosta Hyvästä Jumalasta, jota he vihasivat.
Aloitetaan ehkäpä mielikuvasta paratiisista, ja se eroaa hämmästyttävästi siitä, mitä kuvittelemme alkuperäisessä tekstissä. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon, että Raamattu on muotoutunut monien vuosisatojen aikana ja heijastanut uskonnollisen vakaumuksen muuttuvia malleja. Näin ollen siinä kuvattu ei ole aina ollut johdonmukainen. Itse asiassa kaikki on vain typeriä stereotypioita.
Raamattua ei myöskään voi ottaa kirjaimellisesti -monen sanan merkitys oli alun perin vain allegoria tai metafora. Alkuperäisissä abrahamilaisissa uskonnoissa on erotettavissa kaksi ”virallista” eskatologista käsitettä.
Kaksi ”virallista” eskatologista käsitettä, jotka on erotettava toisistaan, ovat taivasten valtakunta ja Jumalan valtakunta. Jälkimmäistä kutsutaan myös ”maanpäälliseksi paratiisiksi” tai ”tulevaksi maailmaksi”, eikä tämä termi viittaa abstraktiin paikkaan, Jumalan hallitsemaan valtakuntaan, vaan siihen utopistiseen tilaan, jossa maailmamme on kristinuskon mukaan Kristuksen toisen tulemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen.
Alkuperäisessä Raamatussa, jo 1. Mooseksen kirjassa, ei ollut paratiisia lainkaan - siinä mainitaan ”gan Elohim” tai ”gan Eden”, joka on käännetty hepreasta - ”Jumalan puutarha” tai ”Eedenin puutarha”. Ja se oli aivan todellinen paikka, joka sijaitsi maan päällä. Ja maailmankaikkeus on alkuperäisessä Toorassa yleensä jaettu kahteen valtakuntaan: ”taivas” (shamayim) ja ”maa (eresh).
Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Eeden kuvataan neljän sivujoen ...lähteeksi. Tarkemmasta maantieteellisestä sijainnista on kuitenkin kiistaa - tutkijat sijoittavat Eedenin ensin Persianlahden alkupäähän, sitten Etelä-Mesopotamiaan (nykyiseen Irakiin) ja sitten Armeniaan. Jotkut tutkijat sijoittavat Eedenin jopa Jerusalemiin. Myös Raamatussa kuvattu maailmanpuun motiivi on mielenkiintoinen. Se näyttää jakautuvan elämän puuhun (hepreaksi ...) ja hyvän ja pahan tiedon puuhun (hepreaksi ....). Eedeniä ympäröivät joet saavat alkunsa nimenomaan puutarhasta ja liittyvät läheisesti kahteen puuhun, jotka olivat sopusoinnussa keskenään ennen kuvausta ensimmäisten ihmisten lankeemuksesta.
Tontti, jolla on puutarha ja jossa kasvaa Maailmanpuu, ei ole harvinainen muinaisten kansojen myyteissä. Puu ikään kuin jakaa planeetan kolmeen osaan, kuvaa metaforisesti alempaa maailmaa, joka koostuu ... kruunun kruunaa ylin jumaluus, oksat ovat joko alemman tason jumalia tai muita myyttisiä olentoja.
Tässä suhteessa Raamattu vetää rinnakkain skandinaavisen myytin tai sumerilaisen myytin puusta, jonka sodan jumalatar Inanna tuhosi.
Maailmanpuun kuolema merkitsee vanhan maailman kuolemaa. Raamattu kuitenkin korostaa, että tie elämän puuhun kiellettiin ihmiskunnalta, jotta se ei eläisi ikuisesti syntisessä tilassa ( 1. Moos. 3:22-24 ).
Kuten tiedämme, Jumala Jahve itse kielsi tiukasti syömästä hedelmää (jolla ei ollut erityistä nimeä) tiedon puusta. Juutalaisessa perinteessä tiedon puu ja sen hedelmän syöminen edustavat hyvän ja pahan sekoittumisen alkua. Siihen asti niiden väliset rajat olivat hämärtyneet, ja pahalla oli vain epämääräinen mahdollinen olemassaolo. Vaikka valinnanvapaus oli olemassa ennen hedelmän syömistä, paha oli olemassa ihmisen psyykestä erillisenä kokonaisuutena, eikä sen haluaminen kuulunut ihmisluontoon. Kielletyn hedelmän syöminen ja sulattaminen muutti tämän, ja niin syntyi ”Yetzer hara”, taipumus pahuuteen. Länsimaisessa kristillisessä taiteessa puun hedelmä kuvataan yleensä omenana, mikä viittaa kreikkalaisiin myytteihin Hesperidien omenasta tai eripuran omenasta. Tämä syntyi Raamatun kääntämisen seurauksena latinaksi ja sitten sanaleikkinä: syömällä ”malum” (omena) Eeva sai tartunnan ”malum” (paha).
Eeden muistuttaa monin tavoin Mesopotamian Enkin ja Ninhursagin myytin Dilmunia - se on kuolemattomien asuinpaikka, jossa edes sairaudella ei ole sijaa.
Heprealaisessa Raamatussa Aatami ja Eeva kävelevät ensimmäistä kertaa alasti merkkinä synnittömyydestään.
Ensimmäisten ihmisten luomisessa savesta ja naisten luomisessa kylkiluusta on yhtäläisyyksiä: sumerilaisessa myytissä ...
Ensimmäisten ihmisten luomisessa savesta ja naisten luomisessa kylkiluusta on yhtäläisyyksiä: sumerilaisessa myytissä on jumalatar Nintu, kylkiluun hallitsija, ja toinen jumalatar - esiäiti nimeltä Nammu sanoo jumala Enkille: ”...”. Tee lihastani ihmisiä. Tätä lihaa kutsutaan saveksi.”
Tarina vedenpaisumuksesta ja jopa Baabelin tornista toistuu. Mutta meidän ei pitäisi olla yllättyneitä. Kyse on tässä tapauksessa historiallisesta tapahtumasta - israelilaiset kävivät kiivasta taistelua Mesopotamian kanssa, heidät voitettiin ja lopulta orjuutettiin. Tämä tapahtuma tuli tunnetuksi nimellä ”Babylonian vankeus”, ja se on myös Raamatussa.
Näin ollen nämä kaksi kulttuuria sekoittuivat keskenään. Yrittäessään säilyttää uskontonsa jollakin tavalla, jotkut juutalaiset alkoivat kirjoittaa pyhiä kirjojaan: Tooraa ja Talmudia. Mutta miten Eedenistä tuli paratiisi? Ja sitten oli vielä muinaisten tekstien kääntämiseen liittyvät vaikeudet.
Sana ”Eden” tulee yhden version mukaan akkadinkielisestä sanasta ”edinnu”, toisen mukaan sumerinkielisestä sanasta ”edin”. Molemmat tarkoittavat ”tasankoa” tai ”aroa”.
Myös ”Eden” on läheistä sukua aramean juurisanalle, joka tarkoittaa ”hedelmällistä, hyvin kasteltua”. Toisen tulkinnan mukaan nimi tulee hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”nautintoa”.
Sana ”paratiisi” tuli englannin kieleen ranskan kielen ”paradis” sanasta, joka periytyi latinan ”paradisus” sanasta ja kreikan ”paradeisos” sanasta ( kreikan ...). Mutta kreikan kielessä sana tulee proto-iranilaisesta...’muurilla ympäröity”. Juutalaisuudessa Eedeniä kutsutaan myös ”vanhurskauden puutarhaksi”, joka luotiin alusta alkaen ja jonne koko ihmiskunnan on lopun aikoina poikkeuksetta palattava. Varhaisessa kristinuskossa paikka, jonne vanhurskaiden sielut menevät ennen kuolleiden ylösnousemusta, oli ”Abrahamin sylissä”. Se siirrettiin taivaaseen hellenistisen käsityksen mukaan.
Ja jos kaivamme syvemmälle, voimme nähdä, että Jahven Jumalan asuinpaikka ei ollut pilvissä, vaan Siionin (Jerusalemin) vuoren huipulla, kuten kreikkalainen Olympos. Jahve, joka samaistettiin ukkosenjumala Zeukseen, asettui sinne maailman luomisen ja kahden mytologian tunnetun motiivin - theomachian (jumalten taistelu) - entisten kanaanilaisten jumalien (ylimmäinen El, hedelmällisyyden jumalatar Asherah/..., myrskynjumala Baal jne.) ja... (jumalten taistelu) - kukistamisen jälkeen. jne.) ja kaaoskamppailu, motiivi, jossa valloittava jumaluus kukistaa kaaoksen voimat, joita merikäärmeet ja hirviöt (Raab ja Leviathan) ilmentävät. Psalmeissa kuvataan Jumalan istuvan valtaistuimella kosmisen meren yläpuolella, joka tunnetaan nimellä Tehom, taivaallisessa palatsissaan tai Jumalan temppelissä (Ps. 29:10). Jumalan kahden valtakunnan - maallisen ja taivaallisen - kohtaamispaikka on juuri ”Jumalan puutarha” eli Eeden. Niinpä Hesekiel 28:12-19 sijoittaa puutarhan vuorelle, kun taas 1. Mooseksen kirjassa 2-3 paikka on epämääräisempi, yksinkertaisesti kaukana ”idässä”. Molemmissa tapauksissa on viittaus siihen, että puutarha on temppelin tai palatsin vieressä.
Helvetin osalta asia ei ollut niin yksinkertainen. Koko Vanhassa testamentissa mainitaan tuonpuoleinen elämä, mutta sillä on eri nimi, joka on nykyään lähes hävinnyt - Sheol. Ihmisen sielusta tai ikuisesta elämästä ei ole tuttua käsitettä. Jopa Jahvismin ja juutalaisuuden kannattajat uskoivat, että kuolema oli väistämätön loppu, ja kaikki ihmiset kohtasivat lopulta saman kohtalon Sheolissa. Sekä syntisiä että vanhurskaita ei vielä ollut olemassa - kaikki pakotettiin Job 14:13:n ja Koheletin 9:5:n mukaan erottelematta kurjaan olemassaoloon unohduksessa, ilman tietoa tai tunnetta. Pelkät kuolevaiset eivät voineet eikä heillä ollut oikeutta päästä taivaaseen. Niitä, jotka kuoleman jälkeen päätyivät Sheoliin, kutsuttiin ...(varjoiksi).
Tässä yhteydessä Sheolia pidettiin kreikkalaisen manalan vastineena, jonne kuolleet joutuivat riippumatta heidän moraalisista valinnoistaan elämässä. Tämä paikka voidaan tulkita myös joko ”joukkohaudan” metaforaksi tai muinaisten israelilaisten tuonpuoleisen elämän kuvaukseksi. Haadeksen käsitteeseen on kuitenkin huomattava ero - Sheolin asukkaat olivat vain harvoin vuorovaikutuksessa elävien kanssa ja palasivat maan päälle - juutalaisuus ja myöhemmin kristinusko tuomitsivat nekromantian harjoittamisen. Tarina Aandorin noidan kutsumasta profeetta Samuelista, joka on ainoa kuvattu tapaus paluusta tuonelasta elävien maailmaan, voidaan jopa jättää huomiotta.
Sheol mainitaan ainakin 66 kertaa Raamatussa. Tämä sana tulkitaan myös kuoleman tilan metaforaksi, ikuisen lopullisuuden tunteeksi. Esimerkiksi Vanhan testamentin hahmo Jaakob vannoo ”laskeutuvansa tuonelaan”, kun hän suree poikansa Joosefin kuolemaa. Myöhemmin sama kaava toistuu, kun kuvataan surua, joka Jaakobia kohtaa, jos toinen hänen pojistaan, Benjamin, ei palaa Israeliin jäljellä olevien veljiensä kanssa. Neljäs Mooseksen kirjassa, kun hahmo Korak yrittää saada israelilaiset kapinoimaan Moosesta vastaan, tämä vannoo, että Jahve todistaa laillisuutensa jakamalla maan ja kukistamalla salaliittolaiset tuonelassa. Kuten tapahtuukin, mutta Korak pääsee sinne elävänä, ei kuolleena. Mooses laulaa 5. Mooseksen kirjassa, että Jahven viha on liekki, joka palaa Sheolin ”syvyyksissä” ja ahmii koko maan alhaalta ylöspäin.
Oletettiin, että Sheol, kuten Abaddon/Abaddon, on Tuonelan jumaluuden nimi, mutta tässä on yksi ero muihin muinaisiin mytologioihin verrattuna - Jahve hallitsee samanaikaisesti kolmea maailmaa, ei tiettyä aluetta. Sheolin täysivaltaiseksi hallitsijaksi häntä ei siis voi kutsua. On olemassa versio, jonka mukaan hepreankielinen sana Sheol juontaa juurensa Shuvalasta (akkadiksi...shu-va-la), joka on ... alkuperää olevan manalan jumalattaren nimi. Tällöin Sheol samaistettiin myös Motiin, kanaanilaisen mytologian kuolemanjumalaan.
Helvetin käsite esiintyy ensimmäisen kerran vasta Uudessa testamentissa, ja sekin vasta toisen temppelin aikana (noin 600 vuotta sitten), jolloin koko Israelin väestö kääntyi lopulta moderniin juutalaisuuteen. Mutta nimeä ”helvetti” ei ollut vielä keksitty.
Kaikkia teologisia tekstejä tarkistettiin radikaalisti. Noin vuoden 330 eaa. jälkeen juutalaiset lainasivat uuden käsitteen kreikkalaisilta (kreikkalaisilla oli jaettu Hades Elysiumiin, ”autuaiden saareen”, jossa oli ...niittyjä ja jonne vain harvat ihmiset menivät, ja toiseen paikkaan, jossa ... kaltaiset hahmot kärsivät kuoleman jälkeen). Siksi israelilaiset sijoittivat tämän rakenteen innoittamina Eedenin puutarhan taivaaseen, ja vanhurskaat joko odottivat palkkiota Herralta tai auttoivat ihmisiä kuoleman jälkeen (mikä ei myöskään näkynyt heti ja sitä arvosteltiin ja tuomittiin ennen jyrkästi), mutta Sheol ja siihen liittyvät termit - Abaddon jne. - pelkistettiin synonyymeiksi syntipukkeiksi syntisten jumalallisen rangaistuksen sfäärille.
Abaddon muuttui kuilusta Kuoleman enkeliksi, ja sen jälkeen kun Azrael otti hänen paikkansa muslimeissa (kristinusko hankkiutui pian eroon tästä hahmosta kokonaan), hänet alennettiin demonin tasolle, ja sellaisena hän pysyi massojen tietoisuudessa ikuisesti.
No, ja edelleen, kuten olette jo ymmärtäneet Saatanan historian myötä, joka zarathustralaisen Angra Mainyu -hahmon vaikutuksesta sai Jumalan vastustajan ja langenneen enkelin maineen, niin Sheol muuttui yhdeksi tutun Tuonelan alueeksi. Tosin aiemmin tämä sana oli Sheolin synonyymi (”pimeyden maa”, ”alempi maa”, ”kuoppa” jne.) ja tarkoitti alamaailmaa. Muuten, kreikan kielessä on adjektiivi ”...” - liittyy alamaailmaan.....
On huomattava, että vastoin yleistä uskomusta Saatana ei asu helvetissä eikä valvo sitä. Hänen toiminta-alueensa on ihmisten maailma, ja vasta "lopun aikoina"...
Koko Vanhan testamentin ajan hän ei esiinny Jumalan vihollisena vaan pikemminkin hänen palvelijanaan, ”eräänlaisena valtakunnansyyttäjänä, jolla on tutkinta- ja kurinpitovaltuudet”, kuten Jobin kirjassa.
Vasta varhaiset kirkkoisät samastivat hänet Eedenin puutarhassa olleeseen käärmeeseen, ja hänet alettiin nähdä aktiivisena kapinallisena Jumalaa vastaan, joka pyrkii tekemään tyhjäksi hänen suunnitelmansa ja turmelemaan ihmiskunnan.
Ja Uuden testamentin ja ”Johannes teologin ilmestyksen” jälkeen Saatana näyttäytyy meille vankina, joka kärsii ja joka heitetään alas yhdessä kaikkien kanssa poikkeuksetta.
Mutta Saatana kuvattiin ”hallitsijana” vasta keskiajalla, ja sekin vain pilkkana ja irvokkaampana. Tämä ei tarkoittanut sitä, että hän olisi todella ollut kuningas.
Koko Vanhan testamentin ajan hän ei esiinny Jumalan vihollisena vaan pikemminkin hänen palvelijanaan...
Ilmaisu ”... liittyy läheisesti myös nykyajan helvetin käsitteeseen. Ja ei, sillä ei ole mitään tekemistä hyeenojen kanssa. Mikä tämä paikka oli? Erään version mukaan sana ”Gehenna” on Babylonian juutalaisten juutalais-aramean kielen ääntämys (hepreaksi...). Toisen mukaan se on muunnettu nimi Jerusalemin lounaispuolella sijaitsevalle todelliselle Hinnomin laaskolle. Laakson nimi tulee muinaisen kanaanilaisen maanalaisen tulen jumaluuden Hennin nimestä ...joka mainitaan myös Ras Shamran (Ugaritin) teksteissä. Hänellä oli puoliso, jumalatar Henat (Kenat). Erään legendan mukaan nämä jumaluudet olivat joidenkin kanaanilaisten heimojen esi-isiä. Näin ollen ilmaisu ”Ben Hennom” tarkoitti ”Hennomin poikia”, ja sitä käytettiin sekä kirjaimellisesti että metaforana viittaamaan koko maahan.
Toiselta vuosisadalta eKr. lähtien Gehennasta tuli tuomiopäivän jälkeisen elämän jälkeisen syntien koston symboli, ja sitten siitä tuli synonyymi helvetille. Joissakin tapauksissa kristillinen Raamattu viittaa Gehennaan paikkana, jossa sekä sielu että ruumis voivat tuhoutua ”sammumattomassa tulessa”, synoptisten evankeliumien Matteuksen 10:28 ja Markuksen 9:43 mukaan. Gehenna on myös todellinen paikka, jossa ihmiset polttivat roskia, joten siellä paloi aina tuli (tiedot siitä ovat hyvin ristiriitaisia). Sinne heitettiin tuhottavaksi niiden ruumiit, joiden katsottiin kuolleen syntiin ilman toivoa pelastuksesta (kuten itsemurhan tehneiden ihmisten).
Sana ”helvetti” syntyi käännösvaikeuksien vuoksi. Septuagintassa (muinaiskreikkalaisessa raamatunkäännöksessä) hepreankielinen Sheol samaistettiin Haadekseen, koska ne ovat uskomattoman samankaltaisia - molemmat ovat kuolleiden sielujen asuttama tuonela, ja molemmilla on herra ja kuoleman enkeli, joka saapuu tiettynä hetkenä hakemaan kuolinvuoteella olevaa ihmistä.
Septuagintassa Sheol yhdistettiin myös Tartarokseen, sen mukaan, että se oli roomalaisaikana käsitys syyllisten kuoleman jälkeisestä rangaistuspaikasta.
Englannin kielessä kreikkalaisesta jumalten panteonista lainattu sana ”Hades”, josta puuttuu yksi kirjain keskeltä, esiintyy ensimmäisen kerran noin vuonna 1600 jKr. kreikkalaisen sanan ”adis” (kreik....) translitterointina .... ”Hän laskeutui helvettiin”. On myös olemassa teoria, jonka mukaan nykyenglannin sana ”helvetti” on johdettu vanhasta englannin kielen sanasta ”hel” tai ”helle”, joka todistettiin ensimmäisen kerran noin vuonna 725 jKr. viittaamaan kuolleiden maailmaan.
Valtakuntaa, johon Jeesus Kristus Uuden testamentin mukaan laskeutui, jotkut kristityt teologit kutsuvat myös ”limboksi” - perisynnissä kuolleiden tilaksi. Hieman myöhemmin, jo keskiajalla, ”helvetiksi” alettiin kutsua niiden tilaa, jotka ovat lopullisesti kadotettuja. Toinen, tunnetumpi sana - ”Inferno” - tulee latinasta. Sana ”infernus” tai ”infernum” esiintyy Vulgatassa ja tarkoittaa myös ”kuolleiden asuinpaikkaa”. Se syntyi kreikkalaisen Haadeksen vastineeksi. Sitten kääntäjät ja käsitteen kehitys tekivät tehtävänsä.
Raamattu ei puhu kuolemanjälkeisestä elämästä. Kaikki nykyaikaiset käsitykset kristillisestä tuonpuoleisesta ilmestyivät keskiajalla kiihkeiden saarnaajien ja kuvittajien vilkkaan mielikuvituksen ansiosta.
Mutta palatkaamme itse helvettiin. Nykyään yleisin kuva kristillisestä helvetistä on se, jota suuri Dante kuvaa Jumalaisessa komediassaan. Miksi? Koska Dante systematisoi sen, mikä ennen häntä oli sekamelska ei-kanonisia evankeliumeja, saarnoja, luentoja ja kansanuskomuksia. Dante tietysti seuraa tiukasti Aristoteleesta, joka luokitteli syntisiä jo kauan ennen kristinuskoa, mutta tässä tapauksessa se vaikuttaa täysin sopivalta.
Danten versiossa hyveellisten ei-kristittyjen ja kastamattomien pikkulasten sielut kärsivät helvetin ensimmäisessä kehässä (Limbossa). Eli ne, jotka olivat lähellä ottaa Kristuksen vastaan, mutta eivät valitettavasti tienneet hänestä mitään. Tämä on jossain määrin ilkeää parodiaa, mutta se on varmasti oikeudenmukaisempi kuin väite, jonka mukaan kaikki pakanat poikkeuksetta tuomitaan helvetin piinaan. Limbossa olevat sielut eivät ole tuskissaan - he ovat vain surullisia ja hyvin tylsiä. Tosin Aristoteles, Sokrates ja Ptolemaios saattavat piristää satunnaisen vierailijan tylsyyttä.
KRISTITYT EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ KAIKKEA EI VOI OTTAA KIRJAIMELLISESTI, ETTÄ ON OLEMASSA MONIA ALLEGORISIA TARINOITA. JA NIINPÄ HE OMASSA TIETÄMÄTTÖMYYDESSÄÄN HE JULISTAVAT "TOTUUDEN SANAA", "AINOAA JA OIKEAA" TIETOA.
Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Aloitetaan tarkastelemalla sanaa ”ikuinen” tai ”loputon” Raamatussa. G. Campbell Morgan on yksi historian tunnetuimmista ja arvostetuimmista raamatunopettajista ja saarnaajista. Kirjassaan ”God's Methods With Men” Morgan sanoo: ”... meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ‘ikuisuus’. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän 'ikuista', joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa absoluuttisesti loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on- 'iäisyyksiin iäisyyksiin', mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuisesti.”
Vaikka herra Morgan opiskeli Raamattua koko elämänsä ajan, meidän ei pitäisi ottaa hänen mielipidettään tästä asiasta ilman lisätutkimuksia. Tärkein asia, jonka häneltä opimme, on se, että kaikki pätevät raamatunopettajat eivät ole samaa mieltä ”ikuisuudesta”.
KÄÄNNÖKSISSÄ ON EPÄSOPIVUUKSIA Raamatun kreikankielinen sana, joka yleensä käännetään ”ikuiseksi” tai ”loputtomaksi”, on aion (josta saamme englanninkielisen sanamme eon). Raamatun kääntäjät kohtaavat kuitenkin monia vaikeuksia, koska melko monissa tapauksissa aion ei voi mitenkään tarkoittaa loputonta.
Lyhyesti sanat aion ja aionian esiintyvät Uudessa testamentissa 199 kertaa. Kuningas Jaakon versiossa sana käännetään ”aikakausiksi” 2 kertaa, ”kulku” kerran, ”maailma” 43 kertaa ja ”ikuinen” tai jokin sen muunnelma loput 153 kertaa. Niinpä 46 kertaa niistä 199:stä kerrasta, joissa sana aion tai aionian esiintyy Raamatussa (23 % ajasta), King James Version tunnustaa, että sanaa ei voida oikein kääntää ”ikuiseksi”, koska siinä ilmaistaan selvästi rajoitettua kestoa.
Kun käännämme kreikan kielestä, on joskus tarpeen käyttää englanninkielistä idiomia tai ilmaisua välittääksemme merkityksen ... mutta voisiko yhdellä ainoalla kreikankielisellä sanalla olla niin vastakkaisia merkityksiä kuin ”ikuinen” ja ”väliaikainen”?
”(Se on) pidempi tai lyhyempi ajanjakso, jolla on alku ja loppu ja joka on itsessään täydellinen ...”. Sana sisältää aina käsitteen ajasta eikä ikuisuudesta. Se tarkoittaa aina ajanjaksoa. Muuten olisi mahdotonta selittää monikkoa tai sellaisia määritteitä kuin tämä aika tai tuleva aika. Se ei tarkoita jotain loputonta tai ikuista ... Adjektiivi ... on samalla tavalla ajan käsite. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä sisällä loputtoman tai ikuisen merkitystä ... Sanat, joita tavallisesti käytetään ajallisiin tai aineellisiin asioihin, eivät voi itsessään kantaa loputtomuuden merkitystä.”
Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Tosiasia on, että suositut englanninkieliset kääntäjät ovat kääntäneet sanat ”aion” ja ” aionian” väärin.
”aion” ja ”aionian” eivät tarkoita ”ikuisuutta”.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Muutamia niistä:
Ehkäpä suurin myytti raamatunkäännöksistä on se, että sanasta sanaan -käännös on paras. Jokainen, joka osaa useampaa kuin yhtä kieltä, tietää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos halutaan kommunikoida ymmärrettävästi vastaanottajakielellä. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, jatkavat sanasta sanaan -käännösten mainostamista ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkäpä englanninkielisistä Raamatun sanasta sanaan -käännöksistä paras on Wycliffen käännös, joka tehtiin 1380-luvulla. Vaikka se käännettiin latinalaisesta Vulgatasta, se oli orjallisesti kirjaimellinen käännös kyseisestä tekstistä. Juuri tämän vuoksi se ei ollut juurikaan englanninkielinen.
Samanlainen kuin ensimmäinen kohta on se, että kirjaimellinen käännös on paras versio. Itse asiassa tämä on joskus vain ensimmäisen käsityksen kierre. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000-140 000 sanaa riippuen siitä, mitä painosta käytetään. Mutta missään englanninkielisessä käännöksessä ei ole näin vähän. Tässä muutamia esimerkkejä:
King James Version on kirjaimellinen käännös.
KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.
Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …
Kuningas Jamesin versio on täydellinen.
KJV:n esipuheessa väitetään itse asiassa muuta.
Siinä esimerkiksi sanotaan nimenomaisesti, että he eivät käännä samaa sanaa alkuperäisessä sanassa samalla tavalla englanniksi, mutta yrittävät joka kerta tavoittaa alkuperäisen sanan tarkoituksen: ”Toinen asia, josta meidän mielestämme on hyvä varoittaa sinua, on se, että emme ole sitoutuneet yhdenmukaisiin muotoiluihin emmekä sanojen identtisyyteen, kuten jotkut ehkä toivoisivat meidän tekevän, koska he ovat huomanneet, että jotkut oppineet miehet jossain ovat olleet niin tarkkoja kuin ovat voineet. Todellakin, ettemme poikkeaisi sen merkityksestä, jonka olimme aiemmin kääntäneet, jos sana tarkoitti samaa asiaa molemmissa paikoissa …
Kuningas Jamesin versio on täydellinen.
Tätä myyttiä levitetään edelleen, vaikka jopa KJV:n kääntäjät eivät olleet satoja kertoja varmoja siitä, mikä käännös oli paras, ja antoivat lukijan päättää itse.
Jälleen kerran esipuheessa todetaan: ”Siksi, kuten S. Augustinus sanoo, että käännösten erilaisuus on hyödyllistä Raamatun tarkoituksen selvittämiseksi: niin myös merkityksen ja tarkoituksen erilaisuus marginaalissa, jossa teksti ei ole niin selkeä, on tarpeen, että se tekee hyvää, ja se on välttämätöntä, kuten olemme vakuuttuneita... Ne, jotka ovat viisaita, pitävät mieluummin tuomionsa vapaana lukutapojen erilaisuudessa kuin ovat vangittuja yhteen, kun se voi olla toinen.” Alkuperäisessä KJV:ssä oli noin 8000 marginaalihuomautusta, mutta ne on poistettu nykyaikaisista painoksista.
korjausten ja oikeinkirjoituspäivitysten jälkeen (yli 100 000 muutosta) vuoden 1769 painokseen asti. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 23.24 KJV sanoo: ”Te sokeat oppaat, jotka kurkistatte hyttysen ja nielette kamelin.” Kreikankielinen käännös tarkoittaa ”siivilöi hyttysenkin”. Tai Hepr. 4.8:n sanamuoto, jossa sanotaan: ”Sillä jos Jeesus olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi sen jälkeen puhunut toisesta päivästä.” ”Jeesuksen” sijasta tarkoitetaan Joosuaa. Se on kreikaksi sama sana, mutta tekstin lukija tuskin ajattelee Joosuaa nähdessään tässä 'Jeesuksen', koska 'Joosua' esiintyy kaikkialla VT:ssa.
Kuningas Jaakon versiota oli vaikea ymmärtää, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran. Jälleen kerran esipuhe: ”Mutta me toivomme, että Raamattu puhuisi itsensä tavoin kuin kanaanilaisten kielellä, jotta sitä ymmärtäisivät myös hyvin rahvaanomaiset.” Todellisuudessa KJV:n oli tarkoitus olla helposti ymmärrettävä, mutta tänä päivänä tätä 400 vuotta vanhaa versiota on vaikea ymmärtää aivan liian monissa kohdissa.
KJV:stä ei ole koskaan tehty hyväksyttyä tarkistusta.
KJV:hen tehtiin vuoteen 1769 mennessä kolme uudistusta, jotka sisälsivät yli 100 000 muutosta (joista valtaosa oli pelkkiä oikeinkirjoituksen päivityksiä).
Nykyään käytetty KJV on lähes aina vuoden 1769 versio. Ja vuoden 1885 tarkistettu versio oli KJV:n hyväksytty tarkistus. Siinä käytettiin eri kreikankielistä tekstiä kuin KJV:n Uudessa testamentissa.
Apokryfikirjat ovat kirjoja, joita on vain roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa.
Vaikka apokryfikirjat - tai ne, joita katolilaiset kutsuvat deuterokaanonisiksi kirjoiksi - ovat olennainen osa roomalaiskatolisia raamatunkäännöksiä, myös monet protestanttiset Raamatut sisältävät niitä.
Jopa kuningas Jaakon Raamattu, joka on selvästi protestanttinen versio, sisälsi apokryfikirjat kaikissa painoksissa 1800-luvun puoliväliin saakka.
Apokryfikirjat tosin sijoitettiin Vanhan testamentin loppuun, jotta ne erottuisivat toisistaan (toisin kuin roomalaiskatolisissa Raamattukirjoissa), mutta ne olivat kuitenkin mukana.
Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
Muutamia niistä:
Mikään käännös ei voi väittää olevansa Jumalan sana, paitsi Kuningas Jaakon Raamattu.
Saattaa tuntua siltä, että lyömme kuollutta hevosta, mutta KJV-Only-joukko on sitkeä ja käyttää edelleen kohtuutonta roolia joissakin piireissä.
KJV:n esipuheessa kääntäjät totesivat, että kuninkaan puhe on edelleen kuninkaan puhetta, vaikka se käännettäisiin muille kielille. Lisäksi jopa huonotkin raamatunkäännökset ansaitsivat KJV:n esipuheen mukaan tulla kutsutuksi Jumalan sanaksi. Silti kaikissa yksityiskohdissa vain alkuperäistä kreikankielistä ja hepreankielistä tekstiä voidaan pitää Jumalan sanana. Käännöksessä menetetään aina jotain. Aina.
Fifteen Myths about Bible Translation
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/
https://www.csntm.org/
Preserving Ancient New Testament Manuscripts for a Modern World
Aion
Kreikankielinen sana ”aion” (ja sen adjektiivi ”aionian”) käännetään King James -versiossa useimmiten ”ikuiseksi”, ”ikuiseksi” ja ”ikuisesti”. Joissakin käännöksissä lukee kuitenkin ”ikiaikaisia”, ”ikiaikaisia” tai ”eon”, kuten jäljempänä todetaan. ”Robert Young, arvostetun Young's Analytical Concordance -teoksen kirjoittaja, kääntää Raamatun kirjaimellisessa käännöksessään ne aina sanoilla 'ikä' eikä kertaakaan sanoilla 'ikuinen' tai 'ikuinen'.
Vanha testamentti (kreikankielinen Septuaginta)
D.D. Edward Beecher huomautti teoksessaan History of Opinions on the Scriptural Doctrine of Retribution:
Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, ja se oli alkuseurakunnan Raamattu. Sana aion esiintyy siinä noin neljäsataa kertaa kaikissa erilaisissa yhdistelmissä. Siitä johdettua adjektiivia aionios käytetään yli sata kertaa....Aion tarkoitti aikakautta, suurta tai pientä, joten adjektiivi aionios ilmaisi aioniin kuuluvaa tai siihen kuuluvaa ajatusta, oli se sitten suuri tai pieni. Mutta joka tapauksessa tämä adjektiivi saa luonteensa ja kestonsa siitä aionista, johon se viittaa.
Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.
Huomaa nämä muutamat:
Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).
¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).
¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).
¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).
¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).
Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:
Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:
¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).
¨ Samarian haavat ovat parantumattomia. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa ja parantaa ne (Miika 1:9; Es. 16:53).
¨ Egypti ja Eelam eivät enää nouse. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo heidän vankeutensa takaisin (Jer. 25:27; 49:39; Ez. 29:14).
¨ Mooab tuhoutuu. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra tuo mooabilaiset vangit takaisin (Jer. 48:4, 42, 47).
Uusi testamentti:
Tarkastellaan aionin N. T. käyttöä. Onko ”ikuisuus” järkevää seuraavissa kohdissa? Tehdäkseni asiani yksiselitteiseksi olen kääntänyt kreikankielisen sanan aion englanninkielisellä sanalla ”eternity”.
¨ Mikä on oleva merkki... ikuisuuden lopusta (Mt 24:3)?
¨ Minä olen teidän kanssanne... ikuisuuden loppuun asti (Mt. 28:20).
¨ Tämän ikuisuuden pojat ovat viisaampia (Lu. 16:8).
¨ Tämän ikuisuuden pojat menevät naimisiin (Lu. 20:34).
¨ Kelvollisia saavuttamaan tuon iankaikkisuuden (Lu. 20:35).
¨ Ikuisuuden alusta lähtien (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21).
¨ Tämän iankaikkisuuden mukaisia (Room. 12:2).
¨ Salaisuus, joka on pysynyt salassa iankaikkisuuden alusta asti, mutta joka on nyt tullut ilmi (Room. 16:25-26).
¨ Missä on tämän iankaikkisuuden lähettäjä (1. Kor. 1:20)?
¨ Tämän iankaikkisuuden viisaus, eikä tämän iankaikkisuuden hallitsijat... määrätty ennen iankaikkisuuksia... joita kukaan tämän iankaikkisuuden hallitsijoista... (1. Kor. 2:6-8).
¨ Tämän ikuisuuden viisaus (1. Kor. 3:18).
¨ Joiden päälle ikuisuuksien loput ovat tulleet.
(1. Kor. 10:11)
¨ Tämän iankaikkisuuden Jumala on sokaissut (2. Kor. 4:4).
¨ Pelasta meidät tästä nykyisestä pahasta iankaikkisuudesta (Ga. 1:4).
¨ Ei ainoastaan tässä iankaikkisuudessa, vaan myös tulevassa (Ep. 1:21).
¨ vaelsi tämän maailman ikuisuuden mukaan (Ep. 2:2).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).
¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).
¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Tulevassa iankaikkisuudessa (Ep. 2:7).
¨ Ikuisuuksien alusta lähtien (Ep. 3:9).
¨ Ikuisuuksista asti kätkettynä... mutta nyt... paljastettuna (Kol. 1:26).
¨ Rakasti tätä nykyistä ikuisuutta (2. Ti 4:10).
¨ Ottakaa hänet vastaan ikuisuudessa (Fil. 1:15). Tarkoittaako tämä ikuisesti vai vain siihen asti, kunnes Onesimus kuolee?
¨ Voimia tulevasta ikuisuudesta (He. 6:5).
¨ Ikuisuuksien lopussa (He. 9:26).
¨ Ymmärrämme, että iankaikkisuudet on valmisteltu Jumalan sanomalla (He. 11:3).
Miten me voimme sanoa...
¨ ”Ennen ikuisuutta” tai ”ikuisuus alkoi”? Ikuisuudella ei ole alkua (Joh. 9:32; Ap. t. 3:21; 1. Kor. 2:7; Ep. 3:9).
¨ ”Nykyinen ikuisuus”, ”tuleva ikuisuus” ja ”ikuisuuden loppu”? Ikuisuus ylittää ajan. Vain Jumala on ikuinen (Mt. 24:3; 28:20; 1. Kor. 10:11; 2. Ti. 4:10; He. 6:5; 9:26).
¨ ”Tämä ikuisuus”, ”tuo ikuisuus” vai ”ikuisuudet”? On vain yksi ikuisuus (Lu. 16:8; 20:34-35; Room. 12:2; 1. Kor. 1:20; 2:6-8; 3:18; 10:11; 2. Kor. 4:4; Ga. 1:4; Ep. 1:21; 2:2, 7; 3:9; Kol. 1:26; 2Ti. 4:10; He. 11:3).
¨ ”Ikuinen salaisuus”, jos salaisuus paljastuu? (Room. 16:25-26; Kol. 1:26). Siinä vaiheessa se ei ole enää ”salaisuus”.
¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?
Lukuisat kohdat osoittavat, että aion on kestoltaan rajallinen. Kirjassaan God's Methods with Man G. Campbell Morgan (tutkija, D.L. Moodyn työtoveri ja arvostettu Raamatun selittäjä) sanoi:
Sallikaa minun sanoa raamattuopiskelijoille, että meidän on oltava hyvin varovaisia siinä, miten käytämme sanaa ”ikuisuus”. Olemme joutuneet suureen virheeseen käyttäessämme tuota sanaa jatkuvasti. Koko Jumalan kirjassa ei ole yhtään sanaa, joka vastaisi meidän ”ikuista”, joka meidän keskuudessamme yleisesti käytettynä tarkoittaa ehdottoman loputonta. Vahvin Raamatun sana, jota käytetään Jumalan olemassaoloon viitaten, on - ”iankaikkisuuteen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”, mikä ei kirjaimellisesti tarkoita ikuista.
Se ei tarkoita kiinteän pituista ajanjaksoa kaikissa tapauksissa. On yhtä monta aikakautta kuin kokonaisuuksia, joiden kesto määräytyy eri kokonaisuuksien tavanomaisten olosuhteiden mukaan. On olemassa yksi ihmiselämän aeon, toinen kansakunnan elämän aeon, toinen variksen elämän aeon, toinen tammen elämän aeon. Aeonin pituus riippuu siitä, mihin kohteeseen se on liitetty....Adjektiivi aionious kantaa samalla tavalla ajatusta ajasta. Sen enempää substantiivi kuin adjektiivikaan eivät sinänsä kanna loputtoman tai ikuisen merkitystä. Ne voivat saada tämän merkityksen konnotaationsa kautta....Aionios tarkoittaa ”kestävää läpi” tai ”johonkin ajanjaksoon liittyvää”. Sekä substantiivia että adjektiivia käytetään rajoitettuihin ajanjaksoihin....LXX:n [kreikankielisen Vanhan testamentin] 150 tapauksesta neljä viidesosaa viittaa rajoitettuun kestoon. Muutama tapaus, ks. Gen. xlviii. 4; Num. x. 8; xv. 15; Prov. xxii. 28; Joona ii.6; Hab. iii. 6; Jes. Lxi. 17.4
Mitä sitten, jos kreikankielinen sana aion on virheellisesti käännetty ”iankaikkiseksi” eikä ”iäksi”? Mitä tekemistä sillä on ikuisen rangaistuksen kanssa? Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, sillä yksi keskeisistä teksteistä, joita käytetään augustinolaisen helvettinäkemyksen puolustamiseksi, on Matt. 25:46: ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionin] rangaistukseen.” Jos tämä kohta, sellaisena kuin se on tässä käännetty, on tarkka, minun olisi myönnettävä, että Raamattu opettaa, että rangaistus on ikuinen. Mutta entä jos se ei ole? Entä jos aion ei tarkoita ”ikuista”? Mitä se tekisi äärettömän helvetin ”raamatulliselle tuelle”? Se tekisi tyhjäksi kaikkien niiden jakeiden käytön, jotka nojaavat sen puolustamisessa käytettyyn sanaan aion.
Lisäksi Augustinuksen perustelut eivät pidä paikkaansa Ro. 16:25, 26 ja Hab. 3:6. Molemmissa tapauksissa samaa sanaa käytetään kahdesti - Jumalan kanssa ja jonkin ajallisen asian kanssa. ”Sen salaisuuden paljastuksen mukaisesti, joka on vaiettu eonisena aikana, mutta joka on nyt ilmoitettu... eonisen Jumalan käskyn mukaan” (Room. 16:25, 26 CLT). Jossain vaiheessa paljastunut eoninen salaisuus ei voi olla ikuinen, vaikka sen on paljastanut eoninen Jumala. Eoninen ei tee Jumalasta ikuista, vaan Jumala tekee eonisesta ikuisen. ”Ja iankaikkiset vuoret olivat hajallaan....Hänen tiensä ovat iankaikkiset” (Hab. 3:6). Vuoret eivät ole ikuisia, vaikka ne kestävätkin hyvin pitkään. Jumalan tiet ovat kuitenkin ikuisia, koska hän on ikuinen.
Thomas Talbott, Oregonissa sijaitsevan Willamette-yliopiston filosofian professori ja The Inescapable Love of God -kirjan kirjoittaja, selitti:
Jälkimmäinen (kolasis) aiheutetaan kärsijän edun vuoksi, edellinen (timōria) sen vuoksi, joka sen aiheuttaa, jotta hän saisi tyydytyksen. Platon vetosi myös kolaasin vakiintuneeseen merkitykseen tukeakseen teoriaansa, jonka mukaan hyveellisyyttä voidaan opettaa: ”Sillä jos tarkastelet rangaistusta (kolasis)... ja sitä, millainen valta sillä on väärintekijöihin, tosiasiat ilmoittavat sinulle, että miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hyve on hankittu.” Vaikka rangaistus saattaakin tuntua ankaralta ja anteeksiantamattomalta, enemmänkin kostolta kuin vanhempien kuritukselta, tämä ei millään tavoin sulje pois korjaavaa tarkoitusta. Katso rangaistusta, jonka Paavali määrää I Kor. 5:5:ssä. Kukaan ei ehkä olisi koskaan voinut arvata, että määrätessään tällaisen rangaistuksen - eli ihmisen luovuttamisen Saatanalle lihan tuhoamiseksi - Paavalilla oli mielessään korjaava tarkoitus, ellei Paavali olisi itse nimenomaisesti ilmaissut korjaavaa tarkoitusta (”että hänen henkensä pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä”). Kuten tämä teksti siis osoittaa, jopa näennäisesti koston luonteinen ankara rangaistus voi itse asiassa palvella lunastavaa tarkoitusta.7-9.
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aioniseen] rangaistukseen [kolasis], mutta vanhurskaat iankaikkiseen [aioniseen] elämään” (Mt 25:46). Eikö olekin ironista, että kohta, jota useimmiten käytetään tukemaan ikuista rangaistusta, on itse asiassa kohta, joka tarkasti ymmärrettynä vastustaa sitä voimakkaasti?
Tohtori Helena Keizer on luotettava auktoriteetti, joka käsittelee aiōnin määritelmää antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien Raamattu Kristuksen aikana. Keizer julkaisi 315-sivuisen väitöskirjan otsikolla: ”Elämä, aika, kokonaisuus - tutkimus aiōnista kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja filosofiassa, Septuagintassa ja Philossa”. Esitettiin 7. syyskuuta 1999 Hollannissa Amsterdamin yliopistossa. Keizer totesi:
”Olām ja siten aiōn raamatullisessa merkityksessä on aika, joka muodostaa ihmisen ajallisen horisontin. ”29 ‘Tutkimuksemme on johtanut siihen johtopäätökseen, että äärettömyys ei ole aiōnin luontainen tai välttämätön konnotaatio sen enempää kreikankielisessä kuin raamatullisessakaan käytössä (’olām). ”30 ”Puhuminen ‘tästä aiōnista’, sen ‘lopusta’ ja ‘tulevasta aiōnista’ antaa aiōnille selvästi rajoitetun ajan merkityksen. ‘31 ’Seuraava Gregorius Nyssalaisen kuvaus... on hyvä loppukaneetti toistaiseksi:
'Aeon tarkoittaa ajallisuutta, sitä, mikä tapahtuu ajassa.'"
Terms for Eternity on toinen David Konstanin ja Ilaria Ramellin kirjoittama tieteellinen teos aiōnista. Konstan on John Rowe Workman Distinguished Professor of Classics ja vertailevan kirjallisuuden professori Brownin yliopistossa R.I:ssä. Ramelli on antiikin filosofian apulaisprofessori Milanon katolisessa yliopistossa Italiassa. He ovat samaa mieltä tohtori Keizerin päätelmistä. He kirjoittivat:
”Lukuun ottamatta platonista filosofista sanastoa, joka on ominaista vain harvoille kirjoittajille, aiónios ei tarkoita ”ikuista”; se saa tämän merkityksen vain silloin, kun sillä viitataan Jumalaan, ja vain siksi, että ikuisuuden käsite sisältyi jumalakäsitykseen: muilta osin sillä on laaja merkitysskaala, ja sen mahdolliset tulkinnat ovat moninaiset, mutta se ei tarkoita ”ikuista”. Erityisesti silloin, kun se liitetään elämään tai rangaistukseen, Raamatussa ja kristityillä kirjoittajilla, jotka pysyttelevät lähellä raamatullista käyttöä, se merkitsee niiden kuulumista tulevaan maailmaan.” (Sivu 238)
Nämä tieteelliset teokset ovat tärkeitä, sillä ikuisen rangaistuksen keskeinen puolustus riippuu tästä absoluuttista ikuisuutta tarkoittavasta sanasta. Lisätietoja aiōn-sanan merkityksestä löydät verkkosivuiltamme: HopeBeyondHell.net; Further Study; Eternity, and Church History.
Ennen kuin menemme asiaan, tässä on muutamia kriittisiä alkuhuomautuksia, jotka on syytä pitää mielessä:
Hepreankielinen sana Sheol tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.
_________________________________
Kreikkalainen sana Haades tarkoittaa ”hautaa”, ei ”helvettiä”.
Kreikkalainen sana Tartarus oli Haadeksen sisällä oleva alue, joka ei myöskään ollut ikuinen eikä tarkoitettu ihmisille.
Jos siis tuomitsit jonkun Sheoliin tai Haadekseen, se oli yksinkertaisesti sanoa, että hän kuolisi...
Gehenna on fyysinen paikka Israelissa, Hinnomin laaksossa.
JOKAINEN yksittäinen ”helvetti” -nimitys Vanhassa testamentissa on käännetty virheellisesti sanasta ”Sheol”, joka tarkoittaa - ”hauta” tai ”kuoleman paikka”.
Sen väittäminen, että ihmiset kirjaimellisesti palavat kurjuudessa koko ikuisuuden, kun taas pyhät laulavat Hallelujaa, on suoraan sanottuna sadismia.
Vain SAATANA olisi voinut keksiä tämän, jos se olisi olemassa.
JUMALA ON HYVÄ, MUTTA KRISTITYT TEKEVÄT HÄNESTÄ SADISTIN.
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta?
Tällainen perverssi tuomio on täysin absurdi.
Jotkut ovat väittäneet, että lunastamattoman ihmisen synnit ovat äärettömän rangaistuksen (eli ikuisen kidutuksen) arvoisia, koska ne on tehty ääretöntä majesteettia vastaan.
Tämä argumentti on saattanut olla etäisesti uskottava luokkatietoisempina aikoina, kuten keskiajalla, mutta se ei toimi nykyään.
Miettikääpä, perustammeko rangaistuksen ankaruuden uhrin kunniaan - ikään kuin kuvernöörin murhaaminen olisi pahempaa kuin vahtimestarin murhaaminen?
Kirjoitukset julistavat, että Jumala on täydellisen oikeudenmukainen (5. Moos. 32:4) ja rankaisee jokaista häntä vastaan kapinoivaa syntistä ihmistä hänen syyllisyytensä asteen mukaan, mutta Jumalan moraali ja oikeudenmukaisuus kieltävät häntä määräämästä ankarampaa rangaistusta kuin se, jonka hän itse on julistanut - kuolema.
Lopputulos on, että tämä sadistinen oppi jatkuvasta tietoisesta kärsimyksestä on ristiriidassa Jumalan oikeudenmukaisen, rakastavan ja moraalisen luonteen kanssa.
Olisi epäinhimillistä olla kyseenalaistamatta tällaista räikeän moraalitonta ja epäoikeudenmukaista uskomusta.
Ikuinen tietoinen kidutus on sadismi.
KRISTITTY MUUTTAA JUMALAN SADISTIKSI, JOTEN HÄN ITSEKIN ON SADISTI.
Ajatus loputtomasta tietoisesta tuskasta on vaistomaisen moraalisen ja oikeudellisen aistimme mielestä niin äärimmäisen vastenmielinen, että sitä voisi kutsua sopivasti perimmäiseksi pahuudeksi.
Jos suhtaudumme asiaan rehellisesti, se on juuri sitä. Onko loppujen lopuksi mahdollista keksiä pahempaa ajatusta kuin ikuinen tulinen tietoinen kärsimys - ilman armollista hengähdystaukoa tai loppua kärsimykselle?
Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta kiihkottomasti.
Ne, jotka kannattavat vakaasti ikuista paahtokidutusta? Tuskin on mahdollista olla tämän moraalittoman ja epäoikeudenmukaisen opin vankka kannattaja ilman, että sillä on vakavasti kielteinen vaikutus omaan luonteeseen. Miksi? Koska, jälleen kerran, ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.
Jos he uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.
KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.
Jumalan luonto on rakkaus (1. Joh. 4:8, 16)... ”agape”-rakkaus, joka etsii aina toisten parasta eikä lakkaa koskaan, ennen kuin tämä tavoite on saavutettu.
Rakkaus kestää kaiken, uskoo kaiken, toivoo kaiken, kestää kaiken eikä koskaan petä (1Kor.13:7, 8).
Jumala, jolla oli täydellinen ennakkotieto luomisessa, tiesi, että koko ihmiskunta seuraisi Aadamia syntiin.
Jos pyhä ja oikeudenmukainen Jumalamme vaatii ihmiseltä tilivelvollisuutta itselleen ja rankaisee ihmistä hänen synnistään ja kapinastaan.
Mutta jos rangaistus on loputon, mitä tarkoitusta se palvelee?
Maanpäällisen isän tällaista käytöstä pidettäisiin sadismina.
”Ikuisen rangaistuksen” oppi tekee helvetistä ikuisen muistomerkin paholaisen synnin ja kuoleman teoille.
Vääristymä käännöksessä
Ihmiset pitävät kiinni ”iankaikkisen rangaistuksen” opista, koska King Jamesin Raamattu (ja muut sen vaikutuksen alaiset Raamatut) yhdistävät sanan ikuinen rangaistukseen ja tuhoon.
On leksikoita ja sekä kreikankielisiä että hepreankielisiä sanatutkimuksia, koska mikään käännös ei vastaa täydellisesti alkuperäisiä käsikirjoituksia.
Kuningas Jaakon Raamattu käänsi kreikankielisen substantiivin ”aion” ja sen adjektiivimuodon ”aionios” eri tavoin sanoilla maailma, aikakausi, ikuinen.
Yhtä sanaa ei pitäisi kääntää niin monella erillisellä merkityksellä, kun on olemassa erityisiä kreikankielisiä sanoja, joilla on nämä merkitykset.
Aikakausi tarkoittaa määrittelemätöntä ajanjaksoa, jolla on alku ja loppu, ja se on oikein käännetty sanoilla ”salaisuus, joka on ollut kätkettynä aikakausista [aion] ja sukupolvista asti.
Jotkut ehdottavat, että kreikankielinen muoto, jossa adjektiivia ”aionios” käytetään, mahdollistaa käännöksen ”ikuinen”.
Kieliopin peruslait kieltävät tämän.
Sanan adjektiivimuodon merkitys riippuu sen substantiivin merkityksestä, josta se on johdettu, ja vastaa sitä.
Kohtuullinen vastaväite voi hyvinkin olla ”miksi King Jamesin kääntäjät eivät kääntäneet oikein.
Sana ”aion” tarkoittaa aikakautta tai sitä, mikä kuuluu aikakausiin.
Aikakausilla on alku ja loppu. Niiden kesto on määrittelemätön ajanjakso.
Ikuisuudessa ei ole mitään aikaelementtiä, ja siksi sana ikuinen on täysin sopimaton käännös.
Oppi ”ikuisesta rangaistuksesta” kasvattaa uskovissa itsevanhurskasta, kostonhimoista henkeä.
Kirkkohistoria on täynnä inkvisitioita ja marttyyrikuolemia, jotka ilmentävät sadistista jumalakuvaa.
Äärimmäinen esimerkki on Englannin kuningatar Maria (1516-1558), joka sai tittelin ”verinen Maria” kiduttamalla ja murhaamalla ei-katolisia.
Hän perusteli tekojaan julistamalla: ”Koska harhaoppisten sielut palavat tämän jälkeen ikuisesti helvetissä, ei voi olla mitään sopivampaa kuin jäljitellä jumalallista kostoa polttamalla heidät maan päällä”.
Bloody Maryn jumalakuva elää tänään. Alentuvat, farisealaiset asenteet, oikeuttavat itsensä vääristyneellä jumalakuvalla.
Kristinuskon rappio
”Ikuisen rangaistuksen” oppi rinnastaa kristinuskon maailman pakanallisiin uskontoihin. Pakanallinen uskonto rekrytoi ja hallitsee jäseniään pelolla.
Pakanallisen uskonnon yhteisenä teemana on, että uskontoon kuulumattomat eivät miellytä vihaista jumalaa ja joutuvat siksi viettämään ikuisuuden kidutettuina ja piinattuina helvetin liekeissä.
Pakanallinen jumala hallitsee uhkaamalla ja pelottelemalla.
Saarnamiehet, joiden on käytettävä ”ikuisen rangaistuksen” pelkoa saadakseen ihmiset tulemaan alttarille, ja kristityt, jotka tarvitsevat ”ikuisen rangaistuksen” oppia, paljastavat valitettavasti, ettei heillä ole todellista suhdetta Jumalaan, jonka rakkaus karkottaa pelon, sillä pelko on piinaava.
Miten kukaan, jolla on ripaus inhimillistä myötätuntoa, voi tarkastella ajatusta
IKUISESTA helvetistä kiihkottomasti.
”Miettikääpä hieman, armoton tohtori, mikä kaitselmuksen teatteri tämä on: ylivoimaisesti suurin osa ihmiskunnasta palaa liekeissä ikuisesti. Voi mikä näyttämönäytelmä, joka on Jumalan ja enkelien yleisön arvoinen! Ja sitten korvan iloksi, samalla kun tämä onneton joukko täyttää taivaan ja maan itkulla ja ulvonnalla, on todella jumalallinen harmonia.” - Thomas Burnet, De Statu Mortuorum Et Resurgentium Tractatus
Raamattu on siis rosoinen, epämiellyttävä ja sisältää tulivuoren purkauksia, maanjäristyksiä, tulvia ja pyörremyrskyjä liikaa?
Silti se myy kuin häkä. Tätäkö Mäntä ihmettelee.
Miten niin karu kirja voi saavuttaa niin suuren menestyksen.
Koska se on elävää ja uskoa uhkuvaa sanaa. Vaikka se on pelkkä kirja kirjahyllyssä se puhuu hengessään kehottaen tarttumaan itseensä ja lukemaan jakeen tai pari.
Siinä se on tekoälyäkin kauniimpi ja parempi että se todella on elävää sanaa. Kuin olisi elävä ihminen huoneessa jonka kanssa puhuisi.
Jeesus sanoi: Nämä sanat ovat Henki ja Elämä.
Jeesus sanoi, Allah toista, Zarathustra kolmatta, joku muu neljättä, mitä sitten? Voi siitä jokainen sanoa, mitä tykkää.
Jeesus sanoi yhtä, Allah toista, Zarathustra kolmatta, joku muu neljättä.
"Silti se myy kuin häkä"
MISSÄ ON ENEMMÄN OSTAJIA, KIRPPUTOREILLA TAI TIMANTTILIIKKEISSÄ?
AIVAN OIKEIN:KIRPPUTOREILLA.
ILMIÖN LAAJUUS EI MÄÄRITÄ SEN TODENPERÄISYYTTÄ.
"Silti se myy kuin häkä"
MISSÄ ON ENEMMÄN OSTAJIA, KIRPPUTOREILLA TAI TIMANTTILIIKKEISSÄ?
AIVAN OIKEIN:KIRPPUTOREILLA.
ILMIÖN LAAJUUS EI MÄÄRITÄ SEN TODENPERÄISYYTTÄ.
Kyllä ne kaikki kirjat selittävät toisiaan ja liittyvät toisiinsa. Islam oli Jeesuksen ennalta lupaama Toinen Puolustaja Isän luota.
Koraani on teos jossa selitetään muut. Esim. Zarathustraan viitataan että AADAM SAI SANOJA LUOJALTAAN. Ja todellakin Avesta sisältää monia sanoja hienoja. Ja Ahura Mazda tuo Madza on takaperin luettuna Ad-z-am. Eli selitettynä Lisätyt added sanat z Adamille.
Jos tahtoo ymmärrystä on Koraani englannin kielinen sellainen joka kykenee ymmärryksen Jumalalta lahjoittamaan.