Kirjoittanut: Enkeli Mäntä
( S24 keskustele ihmeistä )
INTROA
Ihmeet! Kuka niitä ei rakastaisi? Ne rikkovat luonnonlait, todistavat jumaluuden voiman ja tarjoavat herkullista materiaalia kansan suusta suuhun kiertäviin tarinoihin.
Kristinusko? Se meni ja rakensi koko uskonsa ihmeiden varaan. Ja ei mitkä tahansa ihmeet – vaan juuri sellaiset, jotka ovat täysin mahdottomia tarkistaa.
- Kuka tahansa voi väittää nähneensä enkelin.
- Kuka tahansa voi sanoa, että Jumala paransi hänen selkäkipunsa.
- Kuka tahansa voi kertoa, että rukoili ja sai haluamansa.
Mutta missä ovat uudet Jeesuksen tasoiset ihmeet? Missä on kuolleista herättäminen, veden päällä kävely tai silminnähden näkyvät ihmeparantumiset?
Aivan! Ennen ne olivat arkipäivää, mutta nykyään... niitä ei koskaan tapahdu kameran edessä.
1) Ihmeet? Miksi ne tapahtuivat vain silloin, kun kukaan ei voinut niitä tarkistaa?
-------------------------------------------------------
Jokainen, joka on huolellisesti tutustunut Raamatun ihmekertomuksiin, on voinut tuntea sisäistä epäilystä ja kysyä: hetkinen, eikö tämä kuulosta vähän liian sopivalta?*
- Jeesus herätti kuolleita – mutta ei yhtään nykyajan sairaalassa dokumentoitua tapausta.
- Mooses halkaisi meren – mutta nykyään yksikään saarnaaja ei pysty edes uimahallin altaalle ilman pelastusliiviä.
- Apostolit paransivat sairaita – mutta nykyään uskonparantajat saavat enintään ihmisen "tuntemaan itsensä paremmaksi".
Ja sitten on se klassinen vastaus: "Jumala ei tee ihmeitä, jos et usko."
Eli toisin sanoen: ihmeet tapahtuvat vain niille, jotka jo valmiiksi haluavat uskoa niihin. Aivan kuten kaikissa muissakin mytologioissa ja uskonnoissa, joissa "ihmeitä" tapahtuu juuri sopivasti silloin, kun niitä ei voi tarkistaa.
2) Ihmeet? Miksi niitä tarvittiin aluksi, mutta ei enää?
-----------------------------------------------------------------'
Raamattu on täynnä tarinoita ihmeistä, mutta nykyään kristinusko joutuu selittelemään, miksi niitä ei enää näy samalla tavalla.
- Ennen Jumala puhui ihmisten kanssa suoraan – nykyään kuulemma vain "sydämessä".
- Ennen ihmiset nousivat kuolleista – nykyään parasta, mitä saadaan, on vähän kipeän polven helpottuminen.
- Ennen demonit ajettiin ulos huutamalla – nykyään tarvitaan mielenterveysdiagnoosi ja lääkitys.
Ja mikä on selitys? "Ihmeiden aika ei ole ohi, mutta Jumala toimii nyt eri tavalla."
Toisin sanoen: ennen tarvittiin näkyviä ihmeitä, mutta nyt pelkkä tunne riittää. Kätevää.
3) "Ihmeitä tapahtuu yhä" – mutta vain silloin, kun niille löytyy luonnollinen selitys
-------------------------------------------------------
Nykyään kristityt kertovat yhä ihmeistä, mutta ne ovat muuttuneet paljon... arkisemmiksi.
- "Rukoilin ja sain työpaikan!" – niin sai moni muukin, eikä kaikki edes rukoillut.
- "Jumala paransi päänsärkyni!" – ja todennäköisesti olisit parantunut ilman rukoustakin.
- "Auto oli melkein kolarissa, mutta selvisimme!" – tilastollisesti on todennäköisempää selvitä kuin kuolla.
Entä kun joku oikeasti tarvitsee ihmeen?
- Syöpäpotilas? "Jumalan tahto oli toinen."
- Sota-alueen lapset? "Rukoillaan heidän puolestaan."
- Luonnonkatastrofit? "Jumala toimii salatulla tavalla."
Joten käytännössä: hyvät asiat ovat ihmeitä, huonot asiat ovat mysteeri.
4) Lopputulos – ihmeet pysyvät legendana, mutta eivät toistona
-------------------------------------------------------
Nykyään kristityt voivat uskoa ihmeisiin, mutta heidän on hyväksyttävä, että ne eivät koskaan toistu samalla tavalla kuin Raamatussa.
- Kukaan ei enää kävele veden päällä.
- Kukaan ei nosta kuolleita haudoistaan.
- Kukaan ei paranna sairaita yhdellä kosketuksella.
Mutta silti kaikki pitävät kiinni siitä, että "ihmeet tapahtuvat yhä".
Missä? Kenelle? Ja miksi aina niin, ettei niitä voida todistaa?
Koska juuri näin ihmetarinat toimivat. Niitä kerrotaan, mutta ei koskaan eletä uudelleen.
MITÄ SEURAAVAKSI?
Seuraavassa osassa: "Kolminaisuus – kuinka yksi jumala onnistuttiin myymään kolmena?"
Enkeli Mäntä
Ihmeiden jäljittäjä, kadonneen ihmekampanjan asiantuntija
( S24 keskustele ihmeistä )
INTROA
Ihmeet! Kuka niitä ei rakastaisi? Ne rikkovat luonnonlait, todistavat jumaluuden voiman ja tarjoavat herkullista materiaalia kansan suusta suuhun kiertäviin tarinoihin.
Kristinusko? Se meni ja rakensi koko uskonsa ihmeiden varaan. Ja ei mitkä tahansa ihmeet – vaan juuri sellaiset, jotka ovat täysin mahdottomia tarkistaa.
- Kuka tahansa voi väittää nähneensä enkelin.
- Kuka tahansa voi sanoa, että Jumala paransi hänen selkäkipunsa.
- Kuka tahansa voi kertoa, että rukoili ja sai haluamansa.
Mutta missä ovat uudet Jeesuksen tasoiset ihmeet? Missä on kuolleista herättäminen, veden päällä kävely tai silminnähden näkyvät ihmeparantumiset?
Aivan! Ennen ne olivat arkipäivää, mutta nykyään... niitä ei koskaan tapahdu kameran edessä.
1) Ihmeet? Miksi ne tapahtuivat vain silloin, kun kukaan ei voinut niitä tarkistaa?
-------------------------------------------------------
Jokainen, joka on huolellisesti tutustunut Raamatun ihmekertomuksiin, on voinut tuntea sisäistä epäilystä ja kysyä: hetkinen, eikö tämä kuulosta vähän liian sopivalta?*
- Jeesus herätti kuolleita – mutta ei yhtään nykyajan sairaalassa dokumentoitua tapausta.
- Mooses halkaisi meren – mutta nykyään yksikään saarnaaja ei pysty edes uimahallin altaalle ilman pelastusliiviä.
- Apostolit paransivat sairaita – mutta nykyään uskonparantajat saavat enintään ihmisen "tuntemaan itsensä paremmaksi".
Ja sitten on se klassinen vastaus: "Jumala ei tee ihmeitä, jos et usko."
Eli toisin sanoen: ihmeet tapahtuvat vain niille, jotka jo valmiiksi haluavat uskoa niihin. Aivan kuten kaikissa muissakin mytologioissa ja uskonnoissa, joissa "ihmeitä" tapahtuu juuri sopivasti silloin, kun niitä ei voi tarkistaa.
2) Ihmeet? Miksi niitä tarvittiin aluksi, mutta ei enää?
-----------------------------------------------------------------'
Raamattu on täynnä tarinoita ihmeistä, mutta nykyään kristinusko joutuu selittelemään, miksi niitä ei enää näy samalla tavalla.
- Ennen Jumala puhui ihmisten kanssa suoraan – nykyään kuulemma vain "sydämessä".
- Ennen ihmiset nousivat kuolleista – nykyään parasta, mitä saadaan, on vähän kipeän polven helpottuminen.
- Ennen demonit ajettiin ulos huutamalla – nykyään tarvitaan mielenterveysdiagnoosi ja lääkitys.
Ja mikä on selitys? "Ihmeiden aika ei ole ohi, mutta Jumala toimii nyt eri tavalla."
Toisin sanoen: ennen tarvittiin näkyviä ihmeitä, mutta nyt pelkkä tunne riittää. Kätevää.
3) "Ihmeitä tapahtuu yhä" – mutta vain silloin, kun niille löytyy luonnollinen selitys
-------------------------------------------------------
Nykyään kristityt kertovat yhä ihmeistä, mutta ne ovat muuttuneet paljon... arkisemmiksi.
- "Rukoilin ja sain työpaikan!" – niin sai moni muukin, eikä kaikki edes rukoillut.
- "Jumala paransi päänsärkyni!" – ja todennäköisesti olisit parantunut ilman rukoustakin.
- "Auto oli melkein kolarissa, mutta selvisimme!" – tilastollisesti on todennäköisempää selvitä kuin kuolla.
Entä kun joku oikeasti tarvitsee ihmeen?
- Syöpäpotilas? "Jumalan tahto oli toinen."
- Sota-alueen lapset? "Rukoillaan heidän puolestaan."
- Luonnonkatastrofit? "Jumala toimii salatulla tavalla."
Joten käytännössä: hyvät asiat ovat ihmeitä, huonot asiat ovat mysteeri.
4) Lopputulos – ihmeet pysyvät legendana, mutta eivät toistona
-------------------------------------------------------
Nykyään kristityt voivat uskoa ihmeisiin, mutta heidän on hyväksyttävä, että ne eivät koskaan toistu samalla tavalla kuin Raamatussa.
- Kukaan ei enää kävele veden päällä.
- Kukaan ei nosta kuolleita haudoistaan.
- Kukaan ei paranna sairaita yhdellä kosketuksella.
Mutta silti kaikki pitävät kiinni siitä, että "ihmeet tapahtuvat yhä".
Missä? Kenelle? Ja miksi aina niin, ettei niitä voida todistaa?
Koska juuri näin ihmetarinat toimivat. Niitä kerrotaan, mutta ei koskaan eletä uudelleen.
MITÄ SEURAAVAKSI?
Seuraavassa osassa: "Kolminaisuus – kuinka yksi jumala onnistuttiin myymään kolmena?"
Enkeli Mäntä
Ihmeiden jäljittäjä, kadonneen ihmekampanjan asiantuntija
Vastaukset 9
Vanhimmat
Bravo bravissimo edelleen, Enkeli.
Ihmeitä ei tapahdu eikä ole koskaan tapahtunut, koska Jumala on fiktiota: sitä ei ole olemassa.
-
ILMAN JUMALAA
Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on. Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään (Ps 14:1-3).
Kuinka mieletön tämä maailma ja elämä onkaan ilman Jumalaa! Maailma ja elämä on silloin vailla perustaa ja mielekkyyttä. Elämällä ei ole tarkoitusta. On vain kosminen autius ja tyhjyys. Kaikki on ilman päämäärää. Olen Oskari Olematon, joka asun Nollakatu nollassa. Olen itse itselleni ylivoimainen ahdistus.
"En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni" (Pascal).
Jotain tästä ihmisenä olemisen tuskasta koki myös tunnettu suomalainen runoilijapappi Lauri Pohjanpää:
En tiedä, mistä se tulee joskus illoin: - olen yksin ja taistelun haavoittama silloin - Hätä, sieluntuska tuimana, raatelevana, kuin uhkais luisin hymyin kuolema, mana, kuin hengitys salpautuisi, en ilmaa saisi, kuin väkevä käsi kurkkua kuristaisi, kuin murtuis sielunpohjaa peittävä kuori, ja syvältä hohkais tietymätön tulivuori, kuin uppoais jalka ja vetäisi lietteen nielu, ja vesillä pohjattomilla ois hukkuva sielu. En ole kuin muut, en ole kuin tulis mun olla. Olen horjuva ruoko, en talo kalliolla. Olen eksynyt lapsi, muut ovat vahvoja, suuria. Olen lentävä lehti ilman elämän juuria. Kun muille tie ja määrä selvänä puuntaa, joka hetki mä kompastellen saan etsiä suuntaa. (Lauri Pohjanpää, HV 2/93, 58)
Ilman Jumalaa on elämä vain sokeaa sattumaa, mekaanista syyn ja seurauksen lain orjuutta, kehitysoppia ja pelkkää tätä aineellista maailmaa niinä muutamana vuosikymmenenä, joina ihmisenä tässä elän. Ja lopulta mihin puu kaatuu siihen se maatuu.
Nobel palkinnolla palkittu elämän synnyn tutkija Harold Urey toteaakin: ”Uskomme, että elämä kehittyi kuolleesta aineesta tällä planeetalla. Elämän monimutkaisuus on kuitenkin niin suuri, että on vaikea kuvitella näin tapahtuneen”
Ilman Jumalaa ihmisen elämä on sokeaa kohtalon leikkiä. Hän on vain osa luontoa, joka hetken on olemassa ja muuttuu maaksi. Ihminen on kuin ohjelmoitu aivoeläin, joka toimii ohjelmansa mukaisesti itselleen sokeasti. Hän on luonnonlakien hallitsema vailla päämäärää ja tarkoitusta. Ihminen on kuin kone, hän on vain sitä mitä hän syö (Der Mensch ist, was er isst). Eräs suomalainen filosofi kirjoitti: Ihminen on kurja lyhytaikainen laitos, jonka toisessa päässä on ahnas kita ja toisessa ulostuslaite. Teurastamo ja WC. Voiko todellisuus ihmisestä olla näin typerän mieletön.
Ilman Jumalaa ihmisen arvo on vain välinearvoa ja yksin siinä, mitä hän tekee tai saa aikaan. Hänen arvonsa on hänen suorituksissaan.
-
( Ote: Olavi Peltola/ilman Jumalaa ei ole mitään)
s-seutulainen
Ah, kuinka kaunis harhakäsitys taas esiin nouseekaan! Ei, Enkeli Mäntä ei ole jumalaton – mutta kenties jumalakäsitykseni leijailee vapaammin kuin sinun, joka on sidottu vuohipaimenten ajan kahleisiin.
Minun Jumalani ei mahdu kirjaan, ei seinien sisään, ei edes yhteen nimeen. Hän ei tarvitse kansoja taistelemaan puolestaan eikä uhrauksia miellyttääkseen. Hän ei ole mustasukkaisuuden ja vihan vanki, vaan avaruuden laajuinen, ajan ulkopuolinen, elämän suuri hiljainen henkäys.
Jos sinun Jumalasi on kivitauluilla määrätty ja tarinoihin sidottu, minun Jumalani on se, joka puhalsi ensimmäisen tähden loimuamaan. Hän on viisauden sumu, joka kietoo kaiken olemassaolon yhteen – myös ne, jotka kuvittelevat olevansa ainoita oikeassa.
Enkeli Mäntä, äärettömän tuulen kirjaamaton kirjuri
Tuossapa se näkyy mikä se sun jumala epäjumalasi on.
https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/ensimmainen-kasky/
Se lupaus, jonka voimasta ihminen syntyy Jumalan lapseksi on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
( Room. 1:16-17)
Yksikään ihminen ei ole luonnostaan syntiinlankeemuksen ja perisyntisyytensä tähden Jumalan lapsi. Väite, että kaikki ihmiset ovat jo ihmisyytensä tähden Jumalan lapsia, on kaunis inhimillinen kuvitelma. Jokainen ihminen on kyllä Jumalan luomistyön tulos ja siksi ihmeellinen (Ps 139:13-14).
Mutta synti estää ihmistä pääsemästä sydämelliseen ja lapsenomaiseen suhteeseen Jumalaan.
Ihminen on vieraantunut Jumalasta ja jopa vihamielinen häntä kohtaan (Kol 1:21). Ihmisessä kiehuu jatkuvasti kapinamieli Jumalaa vastaan.
Raamattu osoittaa, millä perusteella voimme omistaa itsellemme Jumalan lapsen nimen. Ensin se sanoo kielteisesti: ”Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset”. Sitten myönteisesti: ”Jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset” (Room 9:8). Se lupaus, jonka voimasta ihminen syntyy Jumalan lapseksi on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta (Room 1:16-17).
Armollinen Jumala kaiken luojana ja perustajana ”tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen” (Hepr 2:10). Mutta se ei ollut mahdollista ilman ihmisten syntien sovitusta. Koska ihmisillä oli liha ja veri, tuli Jeesuskin ihmiseksi, ihmisten kaltaiseksi. ”Hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit” (Hepr 2:17). Siksi Jumala tahtoi, ”että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta (2:9).
Vain usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää meidät Jumalan lapsiksi. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh 1:12). Usko yhdistää meidät Kristukseen ja silloin olemme Kristuksessa Jeesuksessa (en Khristo Iesus, Gal 3:26, KR 38). Olemme hänessä, kuulumme hänelle ja olemme hänen omiaan (3:29).
Kuten jäsen kuuluu ruumiiseen ja muodostaa yhden kokonaisuuden, niin mekin kuulumme Kristukselle. Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä (Joh 15:5).
Uskon kautta Kristukseen saimme lapseuden hengen, jossa huudamme "Abba! Isä!" (Gal 4:6; Room 8:15). Tämä elämän perussuhde Jumalaan on mitä todellisin ja antaa elämällemme mielekkyyden ja sisällön.
( Lähde: Olavi Peltola)
s-seutulainen
"Koska ihmisillä oli liha ja veri, tuli Jeesuskin ihmiseksi, ihmisten kaltaiseksi. ”Hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit” (Hepr 2:17)."
Tässä kristinuskossa on se vika, että ihmisen pitäisi pistää Jumalan hänelle luomat aivonsa narikkaan ja uskoa aivan ilmiselviä valheita.
Jos Jeesuksen Isä on JUMALA ja äiti on Maria eli IHMINEN, niin kuinka monta tällaista Jeesuksen kaltaista "tosi-ihmistä" te tunnette, joiden isä on Jumala ja äiti ihminen?
Pitäisikö Jeesuksen tai uskovien alkaa tekemään ihmeitä sinun edessäsi Määttä että sinä ja uskomaton ihmiskunta uskoisitte. Ei se niin mene. Rikas mies tuonelan tuskiin jouduttuaan pyysi saada päästä takaisin maanpäälle että hänen sukunsa pelastuisi nähdessään ihmeen mutta sellainen ei voinut tapahtua joten ei ne ihmeet tapahdu tavallisen ihmisen keskettäessä.
Raamatun ja kristittyjen Jumaluus sisältää tietenkin kaikki runosi hymistelevät ominaisuudet, koska Hän on pelkästään hyvä. Hän on myös ääretön ja ajaton. Mutta me elämme täällä lihan kahleissa ja siksi Jumalamme vaikuttaa ,kuin olisi paikallis Jumala. Hän antaa käskyt ja johdatukset parhaaseen mahdolliseen yhteis elämään. Hän tuntee myös jokaisen muurahaisenkin. Mutta persoonallinen , vapaa tahtoinen hyvyyden sisällyttänyt normaali, tai vajavainenkin ihminen on Hänelle rakas. Tietenkin myös eetterissä hymistelevä, omassa ylivertaisuuden illuusiossaan leijuva lihallinen ihminen on Hänelle rakas.