Miksi en kerro uskoville ettei Jumalaa ole olemassa?

Olen entinen saarnamies ja erosin seurakunnasta jo ennen kuin minusta tuli ateisti. Aloin vähitellen tajuta vääriä opetuksia, jotka saivat minut eroamaan. Lopulta huomasin Raamatun kertomusten olevan epätosia myyttejä ja sen ilmoittama Jumala on narsistinen ja sadistinen psykopaatti. Lakkasin uskomasta siihen ja kun mistään korkeammasta voimastakaan ei mitään todisteita ole, niin minusta tuli ateisti. Kreationismia pidän pahemman luokan harhana: lajien luominen valmiiksi on kestämätön ajatuksenakin.

Minulla on edelleen tuttuja uskovia, joille en ole kertonut olevani ateisti? Miksi? Siksi, että heidän koko elämänsä perustuu uskoon ja he jäisivät tyhjän päälle, jos lakkaisivat uskomasta. Elämä menettäisi tarkoituksensa ja toivo kuoleman jälkeisestä elämästä ei enää auttaisi jatkamaan elämää kärsimysten keskellä. Pidän parempana salata ateismini ja keskustelen leppeästi uskon asioista heidän kanssaan. Kaipa se joskus eteen tulee, että on pakko kertoa, etten enää usko, mutta toivottavasti se tulee tilanteessa, jossa he itsekin ajautuvat pohtimaan sitä mahdollisuutta, että kristinusko ei ole totuuteen perustuvaa.