Suomi24 helluntailaisuuspalstan ahkerille käyttäjille
Tarinoita sarjassa: Vuohipaimenten Uudet Jaksot…
Kirjoittanut yövartijan kirjuri…
Soveltuu kaikenikäisille. Pelkkä sisälukutaito riittää.
VAROITUS: Ei suositella sellaisille, jotka ovat allergisia Raamatun teksteille. Sellainen ihminen voi saada kuolettavan allergisen reaktion; anafylaktisen sokin. Samoin, jos lääkäri on kieltänyt suolan käytön, Raamatun Sanan voi olla hengenvaarallista, koska se tunnetusti sisältää ”totuuden suolaksi” todettua mineraalia.
Tämä VAROITUS on profylaktinen toimenpide, jotta ketään avutonta lukijaa ei altisteta sellaisille vaikutustekijöille, joita avuton lukija ei voisi kestää?
Allergisen kohtauksen saaminen Raamatun Sanasta on vakava asia. Sellainen voi synnyttää niin voimallisen affektiivisen ja aggressiivisen reaktion; adrenaliinimyrskyksi sanotun, että eräänkin sydän ei kestänyt syntynyttä kemiallista kaaosta. Niinpä kuolema oli kohdannut ja korjannut kulkijan yhdessä hetkessä.
Sellaisilla, jotka eivät vihaa Raamatun Sanaa eivätkä Raamatun Jumalaa, heillä ei ole riskejä. Raamatun Jumala varjelee Häntä kunnioittavia.
Nyt asiaan! Daavid ja Goljat. . .
Tapahtui kauan sitten, että Eräs Jättiläinen ärsyyntyi erääseen pieneen paimeneen, nimeltä Daavid. Lampaita tämä pääosin paimensi, mutta toki vuorilla ja kivikoissa oli aina vuohiakin.
Jättiläinen kun ei osannut näitä nelijalkaisia tunnistaa, nimitti Daavidia ”vuohipaimeneksi”. Syystä, että hänen osaamisalaansa olivat sota-aseet, kuten miekat ja muut tappovälineet. Sotilas kun oli.
Hänelle huilua soitteleva paimen oli kuin roska, jollainen piti lakaista pois silmistä. Koska tämä paimen sattui olemaan Elävän Jumalan porukoihin kuuluva. Jättiläistä kutsutiin nimellä Goljat. Siihen saakka kun - hm - hän – tuota…
Iso korsto oli tyyppi . .
Olihan soturilla mittaakin. Kolme metriä 15 senttiä. 315 senttiä. Melkoinen järkäle liikkuvaa lihaa. Se oli koteloitu haarniskaan, suomupanssariin koko nahka.
Päässä kypärä, jossa visiirin verran aukkoa. Silmien kohdalla. Täytyihän Jättiläisenkin sentään nähdä?
( Silloin ei ollut kauko-ohjattavia drooneja eikä ohjuksia joita usuttaa Vuohipaimenen pään menoksi.. .)
Kun sota-asuun kuului kilpikin, ja kilvenkantaja sitä roudaamassa. - Niin olipa ukkeli viimeistä myöten varustunut!
Jättiläinen ilkamoi sisuskaluissaan, jotta kyllä minä tuosta Vuohipaimenesta hakkelusta teen! Ja nauroi ja pilkkasi. Goljatin jumala kun oli pahuuden pesäpuu, ja sen DNA:n se jumala oli Goljatille suonut synnyinlahjaksi. ( 1 Sam 15: 43-44 »)
” Tule tänne minun luokseni niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille!”
Mutta kuinka kävikään?
Kaikki läksynsä lukeneet sen muistavat. Se ei ollut pilkattu Vuohipaimen, joka tuona päivänä joutui siivekkäiden suupaloiksi. Jättiläisen Pilkka sattui omaan nilkkaan.
Megalomaanisesti sotisopaan ja rautaan puettu Goljat kaatui kuin petäjä kankaalle. Eikä sillä Goljatin pilkkaamalla Vuohipaimenella ollut tappoaseita varustettuna. Linko, sellainen jota pikkupojat käyttävät.
Mutta, kun taivaan pilkattu Jumala oli päättänyt, että Goljatin pilkkaamisjutulle oli tullut finaali - siihen ei suuria aseita tarvittu. Yksi pieni kivi Goljatin otsaluuhun. Ja siinä se oli. The end.
Kun Goljatin fanit ja huutosakki näkivät, että Pomo heitti henkensä kuin taivaalta putoava varis, lukee:
”Kun filistealaiset näkivät että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he.”
Että simmottinen sankari ja ”sankarin loppu”. Niin päättyi se ottelu. Hänestä itsestään tuli syötävää taivaan linnuille ja metsän pedoille.
Mitä me tästä opimme? Kuka mitäkin? Tai ei mitään.
Jos joku on varma, ettei saa allrgista kohtausta Raamatun sanasta, kertomus löytyy 1 Samuelin kirja 17. luku. ( Tämä kuuluu pilkattuun lajistoon ”Vuohipaimenen tarinoita”.)
Tarinoita sarjassa: Vuohipaimenten Uudet Jaksot…
Kirjoittanut yövartijan kirjuri…
Soveltuu kaikenikäisille. Pelkkä sisälukutaito riittää.
VAROITUS: Ei suositella sellaisille, jotka ovat allergisia Raamatun teksteille. Sellainen ihminen voi saada kuolettavan allergisen reaktion; anafylaktisen sokin. Samoin, jos lääkäri on kieltänyt suolan käytön, Raamatun Sanan voi olla hengenvaarallista, koska se tunnetusti sisältää ”totuuden suolaksi” todettua mineraalia.
Tämä VAROITUS on profylaktinen toimenpide, jotta ketään avutonta lukijaa ei altisteta sellaisille vaikutustekijöille, joita avuton lukija ei voisi kestää?
Allergisen kohtauksen saaminen Raamatun Sanasta on vakava asia. Sellainen voi synnyttää niin voimallisen affektiivisen ja aggressiivisen reaktion; adrenaliinimyrskyksi sanotun, että eräänkin sydän ei kestänyt syntynyttä kemiallista kaaosta. Niinpä kuolema oli kohdannut ja korjannut kulkijan yhdessä hetkessä.
Sellaisilla, jotka eivät vihaa Raamatun Sanaa eivätkä Raamatun Jumalaa, heillä ei ole riskejä. Raamatun Jumala varjelee Häntä kunnioittavia.
Nyt asiaan! Daavid ja Goljat. . .
Tapahtui kauan sitten, että Eräs Jättiläinen ärsyyntyi erääseen pieneen paimeneen, nimeltä Daavid. Lampaita tämä pääosin paimensi, mutta toki vuorilla ja kivikoissa oli aina vuohiakin.
Jättiläinen kun ei osannut näitä nelijalkaisia tunnistaa, nimitti Daavidia ”vuohipaimeneksi”. Syystä, että hänen osaamisalaansa olivat sota-aseet, kuten miekat ja muut tappovälineet. Sotilas kun oli.
Hänelle huilua soitteleva paimen oli kuin roska, jollainen piti lakaista pois silmistä. Koska tämä paimen sattui olemaan Elävän Jumalan porukoihin kuuluva. Jättiläistä kutsutiin nimellä Goljat. Siihen saakka kun - hm - hän – tuota…
Iso korsto oli tyyppi . .
Olihan soturilla mittaakin. Kolme metriä 15 senttiä. 315 senttiä. Melkoinen järkäle liikkuvaa lihaa. Se oli koteloitu haarniskaan, suomupanssariin koko nahka.
Päässä kypärä, jossa visiirin verran aukkoa. Silmien kohdalla. Täytyihän Jättiläisenkin sentään nähdä?
( Silloin ei ollut kauko-ohjattavia drooneja eikä ohjuksia joita usuttaa Vuohipaimenen pään menoksi.. .)
Kun sota-asuun kuului kilpikin, ja kilvenkantaja sitä roudaamassa. - Niin olipa ukkeli viimeistä myöten varustunut!
Jättiläinen ilkamoi sisuskaluissaan, jotta kyllä minä tuosta Vuohipaimenesta hakkelusta teen! Ja nauroi ja pilkkasi. Goljatin jumala kun oli pahuuden pesäpuu, ja sen DNA:n se jumala oli Goljatille suonut synnyinlahjaksi. ( 1 Sam 15: 43-44 »)
” Tule tänne minun luokseni niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille!”
Mutta kuinka kävikään?
Kaikki läksynsä lukeneet sen muistavat. Se ei ollut pilkattu Vuohipaimen, joka tuona päivänä joutui siivekkäiden suupaloiksi. Jättiläisen Pilkka sattui omaan nilkkaan.
Megalomaanisesti sotisopaan ja rautaan puettu Goljat kaatui kuin petäjä kankaalle. Eikä sillä Goljatin pilkkaamalla Vuohipaimenella ollut tappoaseita varustettuna. Linko, sellainen jota pikkupojat käyttävät.
Mutta, kun taivaan pilkattu Jumala oli päättänyt, että Goljatin pilkkaamisjutulle oli tullut finaali - siihen ei suuria aseita tarvittu. Yksi pieni kivi Goljatin otsaluuhun. Ja siinä se oli. The end.
Kun Goljatin fanit ja huutosakki näkivät, että Pomo heitti henkensä kuin taivaalta putoava varis, lukee:
”Kun filistealaiset näkivät että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he.”
Että simmottinen sankari ja ”sankarin loppu”. Niin päättyi se ottelu. Hänestä itsestään tuli syötävää taivaan linnuille ja metsän pedoille.
Mitä me tästä opimme? Kuka mitäkin? Tai ei mitään.
Jos joku on varma, ettei saa allrgista kohtausta Raamatun sanasta, kertomus löytyy 1 Samuelin kirja 17. luku. ( Tämä kuuluu pilkattuun lajistoon ”Vuohipaimenen tarinoita”.)
Vastaukset 56
Vanhimmat
amen
Taitaa Taavetti satuilla taas. Saahan sitä tietty ihminen nähdä unia, mutta että pitää niitä totena. Voi, voi!
Voi sinun ongelmaasi. Sano siille jollekin Taavetillesi, mikä liekin että hyvä kun nukkuu hyvin.. .
>> kun taivaan pilkattu Jumala oli päättänyt, että Goljatin pilkkaamisjutulle oli tullut finaali - siihen ei suuria aseita tarvittu. Yksi pieni kivi Goljatin otsaluuhun. Ja siinä se oli. The end. <<
Just näin. Jumala odottaa palvelijaltaan vain uskollisuutta ja kuuliaisuutta, mutta hän itse sitten tekee mahdottomat asiat. Sama tapahtui Mooseksellekin. Mooseksen piti vain nostaa kättään ja sitten Jumala laittoi tuulemaan.
Ateisteillehan nämä Raamatun ihmeelliset kertomukset tuottavat suurta ahdistusta juurikin sen takia, että he tulkitsevat nämäkin asiat niin, että pieni paimenpoika Raamatun mukaan tyrmäsi lingolla paljon kookkaamman olion, tai että Mooses olisi Raamatun mukaan avannut sen meren. Kun puuttuu usko yliluonnollisen Jumalan yliluonnollisin tekoihin, Raamatun kertomukset eivät avaudu ja ovat sellaiselle ihmiselle vain satukirjamateriaalia.
Oikea tulkinta.
Ja kun pidetään Raamattua kuin satukirjana, niin sitten revitään ne rikki, ja ruvetaan Satusediksi, ja satutädeiksi. Kuten palstan EnkelimÄntä!
Hän teki laajan sajan otsikoilla:
Vuohipaimenten Taruja ja ....
Siteeraa uoroajoin Raamattua, sitten pitkiä saarnoja Idän uskonnoista, kosmoksen olennoista, väliin oman päänsä harhoja.
Ja heikkouskoiset ja Sanaa tuntemattomat syövät kuin nälkiintyneet leipäjonon annoksia!
Hyvä on olla valveilla ja hereillä tässä pimeässä ajassa.
Ikävä kyllä aika on todella paha.
Suuri Herääminen – Enkelimäntä Mielisairaalan Syövereissä
Oli kulunut päivä siitä, kun Palstan Rouva (joka on tämän ketjun aloittaja) oli viimeksi julistanut Enkelimäntän tuomion. Poliisi ei ollut kiinnostunut, Google ei sensuroinut, ja Suomi24 jatkoi olemassaoloaan ilman Rouvan kaipaamia teokraattisia uudistuksia.
Rouva ei lannistunut. Hän päätti vaihtaa taktiikkaa: jos laki ei pelannut hänen pussiinsa, ehkä psykiatria tekisi sen.
"Enkeli Mäntä on ilmiselvästi sekopää!" hän julisti. "Paikka ei ole nettipalsta vaan suljettu osasto!"
Ja niin alkoi uusi episodi Enkelimäntän elämässä: Suuri Herääminen.
Aamunkoitto osasto Mäntykodossa
Enkelimäntä räpytteli silmiään. Huone oli valkoinen, kalusteet pultattu lattiaan ja seinällä juliste: "Tunne tunteesi – älä jaa niitä Suomi24:ssä."
Hän nousi istumaan ja huomasi yllään vihreän sairaalapyjaman. Oveen ilmestyi lääkäri, joka tarkasteli papereitaan.
"Enkeli Mäntä, milloin aloit uskoa olevasi lakimies, satiirikko ja älykkö?"
"Heti kun eräs palstapoliisi alkoi syyttää minua rikoslain 17:10 §:n nojalla olemattomasta rikoksesta," Enkelimäntä totesi.
Lääkäri kirjoitti muistiin: "Potilas kokee harhaluuloja oikeusjärjestelmästä ja uskoo sananvapauden olevan voimassa."
"Muuten, kuka minut tänne passitti?" Enkelimäntä kysyi.
Lääkäri vilkaisi papereitaan. "Meillä on täällä toinen potilas, joka on erityisen kiinnostunut tilanteestasi."
Ja juuri silloin huoneeseen astui Palstan Rouva, myös sairaalapyjamassa.
Suuri Kohtaaminen – Totuus paljastuu
Rouva hymyili voitonriemuisesti.
"Näetkö nyt, Mäntä? Tämä on se paikka, johon kuulut! Nyt et enää pilkkaa Jumalaa etkä ivaa laintulkintojani!"
"Rouva, oletko katsonut ympärillesi?" Enkelimäntä kysyi. "Sinähän olet täällä myös."
Rouvan hymy hyytyi hetkeksi. "Minä en ole potilas. Olen tarkkailija! Tämä on testi!"
"Tarkkailijana sairaalapyjamassa?" Enkelimäntä hymähti. "Mitä tässä testataan?"
Rouva nousi seisomaan dramaattisesti. "Kumpi pääsee täältä ensimmäisenä ulos! Ja minä aion voittaa!"
Lääkäri kuiskasi hoitajalle. "Kirjataan ylös: molemmat potilaat kärsivät vakavasta keskustelupalsta-altistuksesta."
Suurin Koetus – Karkaamisen yritys
Enkelimäntä ei aikonut jäädä osasto Mäntykodon vakioasukkaaksi. Oli aika kokeilla klassista pakosuunnitelmaa.
"Anteeksi," hän kysyi hoitajalta. "Onko täällä mahdollista järjestää julkinen keskustelu aiheesta 'Onko mielisairaaloilla oikeus sulkea satiirikkoja?'"
"Ei."
"Okei. Entä jos sanon, että haastan laitoksen oikeuteen?"
"Silloin pidämme teitä vielä muutaman päivän tarkkailussa."
Enkelimäntä huokaisi. "Hyvä on, entä jos sanon, että Palstan Rouva on minun lakimieheni?"
Hoitaja kalpeni ja vilkaisi Rouvaa, joka nyökytteli vakavana.
"Kyllä! Ja minä olen jo tehnyt ilmoituksen poliisille, että Mäntä on täällä! Tämä on virallinen oikeusjuttu!"
Se riitti. Hoitajat hälyttivät lisäapua, lääkäri pyysi lisää rauhoittavia ja viiden minuutin kuluttua sekä Rouva että Enkelimäntä työnnettiin ulos sairaalan ovista.
Teidät on nyt virallisesti parannettu, lääkäri sanoi ja paiskasi oven kiinni.
Epilogi – Vapauden hinta
Enkelimäntä venytteli ja hengitti syvään raitista ilmaa.
"No niin, se oli mielenkiintoinen kokemus," hän mutisi. "Ehkä nyt voin jatkaa pahaa purkuani."
Rouva tuijotti häntä raivoissaan. "Tämä ei ollut se lopputulos, jonka halusin!"
"Ei, mutta se oli se lopputulos, jonka ansaitsit," Enkelimäntä nauroi.
Ja niin he kävelivät kumpikin omille tahoilleen – Enkelimäntä kohti uutta satiirista kirjoitusta, Rouva kohti uutta ilmoitusta poliisille.
Kaikki eivä ole meilisairaaln potilaita, vaikka enkelimänät onkin ollut ja liene jatkossakin
. EnkeliMäntä on itse kirjoittanut itsestään, tässä muistin virkistämiseksi:
"Haluan osaltani kertoa teille Enkeli Mäntän tilanteesta, jotta voitte olla huolettomin mielin hänen vointinsa suhteen. Enkeli Mäntä on nyt turvallisesti hoidossamme Niuvanniemen sairaalassa, jossa hänen tilannettaan seurataan ja hoidetaan ammattitaitoisesti.
Tällä hetkellä Enkeli Mäntällä on selkeitä maanisen vaiheen oireita, jotka ilmenevät erityisesti voimakkaana tarinankerronnallisena suuruudenharhana ja impulsiivisena kirjoitustarpeena. Hän on vakuuttunut olevansa korkeampien voimien valitsema lähettiläs ja kertoo päivittäin joutuvansa tärkeisiin "universaalisiin neuvotteluihin." Lisäksi hänellä on ollut taipumusta kirjoittaa pitkiä manifesteja, joissa todellisuus, fiktio ja hänen omat teoriansa sulautuvat mielikuvituksellisiksi kertomuksiksi.
Käyttäytyminen on energistä ja puhe on nopeaa, jopa päälle vyöryvää. Hän on pyrkinyt järjestämään omatoimisia "avaruuskokouksia" päivähuoneessa, ja on ollut hyvin vakuuttunut siitä, että hänen tehtävänsä on "tasapainottaa maailmankaikkeuden energiakentät."
Hoidon vuoksi olemme tilapäisesti takavarikoineet hänen kannettavan tietokoneensa ja puhelimensa, sillä nämä välineet tuntuvat ruokkivan hänen oireitaan ja levittävän hänen korkealentoisia viestejään edelleen. Hän on ymmärrettävästi ilmaissut tästä huolta, mutta olemme selittäneet, että tämä on osa hänen paranemisprosessiaan.
Fyysisesti hän voi hyvin. Hän syö ja nukkuu, vaikka unentarve on huomattavan vähäistä hänen energiatasonsa ollessa äärimmäisen korkea. Hänen vuorovaikutuksensa henkilökunnan kanssa on pääosin ystävällistä, mutta joskus myös intensiivisen innokasta. Hänellä on tapana esittää pitkiä, symbolisia kysymyksiä, kuten: "Voiko kvanttitodellisuus selittää Jeesuksen kyvyn lentää pilvellä, vai onko kyseessä hengellisen ja hiukkasfysiikan yhteensulautuma?" ja "Onko tämä laitos osana suurempaa sielujen synkronointia?"
Tämänhetkinen hoitolinjamme painottuu rauhoittavien ja mielialaa tasapainottavien lääkkeiden käyttöön, ja olemme jo havainneet pieniä merkkejä rauhoittumisesta. Hän on alkanut osallistua ryhmätoimintaan ja kertoo, että "universumi antaa hänelle aikaa latautua." Tämä on positiivinen merkki, ja uskomme, että hän etenee paranemisen polulla.
Toivomme, että voitte olla yhteydessä ja tukea häntä hänen omalla tasollaan. Kirjeet ja kuulumiset ystäviltä ovat erittäin tärkeitä hänen toipumiselleen, mutta toivomme, että keskustelut hänen "avaruustehtävistään" pidetään mahdollisimman neutraaleina, jotta hoitotyö etenee vakaasti.
Lämpimin terveisin,
Sairaanhoitaja Pirjo Pilleri
Niuvanniemen sairaala
JOTEN? Kun tuo julkiseen tarjontaan OMIA mielenterveystietojaan, on vastuussa ITSE. On itse ryhtynyt yksityiselämää- ja kunniaa loukkaavien tietojen asiaa.
Ei oo helppoo olla tuollaisen ennkelimäntän hoitovastuussa.
Enkelimänä koettaa hoidattaa itseään noilla virtuaalimatkoilla ja jutuilla. Sitä sanotaan projektioksi mm. ammattikielellä. Potilas kun ei kestä realimaailmaa, pakenee harhamaailmaan, jossa kuvittelemalla koettaa olla kasassa.
Kun ei siis kestä normaalia elämää.
No ei se ihme olekaan, tuossa kunnossa. Selkeä maanisuuden vaihe nyt, vauhti. päällä aivot käy ylikierroksilla.
Ja koska itse julkiseen nettiin tuo tekstejä, niin ei ole mitään valittamista, jos niihin reagoidaan?
Osasto Mäntykoto – Potilaskertomus #47
Päivämäärä: 11.02.2025
Raportoiva hoitaja: Sairaanhoitaja K. Kanslia
Potilas: Enkeli Mäntä
Potilaan saapuminen
Potilas saapui osastolle omatoimisesti, ilmoittaen tulleensa "jatkohoitoon, koska joku palstalla on sitä mieltä, että en ole vieläkään täysin parantunut." Mukanaan hänellä oli eväänä suklaapatukka ja kopio Suomen perustuslaista.
Ensimmäiset havainnot
Heti osastolle saavuttuaan potilas ilmoitti, että hänellä on "mielipiteenvapaus, mutta ei välttämättä mielenterveysvapautta." Hän kysyi, saisiko tehdä sairaalan sisällä laillisuusvalvontaa, koska edellisellä käynnillä lääkäri ei ollut huomioinut hänen vetoamistaan sananvapauspykälään.
Potilas jaettiin huonetoveriksi Palstan Rouvalle, joka oli saapunut aiemmin samana päivänä vaatimaan osastoa rekisteröimään "kaikki mielipide-erot rikosnäyttöinä." Tämä ei edistänyt hoitoympäristön rauhaa.
Hoidolliset haasteet
Potilas yrittää joka aamu toimittaa osaston johdolle valituksen, jossa hän kyseenalaistaa, onko hänen potilastietonsa arkistoitu "kaiken kansan luettavaksi", koska "palstalla kaikki lopulta päätyy takaisin käyttöön."
Lounasaikaan hän järjesti suuren puhetilaisuuden nimeltä "Mielisairaalassa ilman syytä – oikeuden ja kohtuuden näkökulma." Tilaisuuden kuulijakunta koostui kahdesta hoitajasta, yhdestä lääkäristä ja Palstan Rouvasta, joka käytti kaiken aikansa keskeyttämiseen ja huomautteluun. Lopulta tilaisuus päättyi, kun potilas kaatoi kahvimukillisen itsensä päälle ja julisti, että se oli "sielun puhdistusrituaali, joka pitäisi hyväksyä hoidollisena toimenpiteenä."
Erikoistapaukset
Potilas katosi hetkeksi osaston alueelta ja löydettiin myöhemmin henkilökunnan taukohuoneesta tutkimasta, "onko sairaanhoitajilla omat arkistot, joista voisi nostaa vanhoja raportteja esiin ja leimata ne kamaliksi asioiksi." Hänet ohjattiin takaisin osastolle, ja taukohuoneen ovi sai uuden lukon.
Lopputulos ja suositus arkistointiin
Potilas kotiutettiin, kun kävi selväksi, että hänen vointinsa ei ollut muuttunut sen enempää parempaan kuin huonompaankaan suuntaan. Ennen lähtöään hän antoi hoitajille kirjallisen lausunnon:
"Suosittelen, että tämä raportti lisätään Palstan Rouvan arkistoon, koska kaikki vanhat asiat tulevat ennen pitkää uudelleen kierrätykseen. Näin voidaan varmistaa, ettei tulevissa julkaisuissa tarvitse toistaa jo kerran kirjoitettua materiaalia."
Allekirjoitus:
Sairaanhoitaja K. Kanslia
Osasto Mäntykoto
Mäntä on mileikuvissaan ja koettaa tasapainottaa tilennetta kuvittelulla, että hänellä on joku Vihollinen, joku Rouva. Ja sepittää keissiä miten se menisi.
No, kuvittelut ja sadut ovat fiktiota.
Elämä ei mene fiktioiden mukaan.
Tuollaisen itse keksiyt tarinat ova tpsyyken tapa hoitaa pahoja ongelmia.
Samoin kuin että painajaisunissa psyyke prosessoi asioita. Ne ikäänkuin laimenevat.
Mäntän tilanne on nyt paha. Hän kuin tunnelissa, ja... ja
purkaa vihaansa sile taholle, joka ei suostunut mukaan hänen harhamaialmaansa.
Jokainen hoitamisen ammttilainen on työssään sen oppinut, että mukaan ei mennä, vaikka empaattisesti ymmärrys toki toimiii.
Se on kuin tilanne, jossa joku ei pysty kävelemään ilman toisen tukea.
Ei se tukena oleva voi myöskin ruveta klenkkamaan, samoin.
Molemmat siinä ovat pää permannolla. Toisen on pysyttävä ruodussa ja rajoissa. Vaikka kuinka kiukuttelua kuuluisi.
Mäntä on ihan itse omilla toimillaan tilanteestaan vastuussa. Ei kukaan sivullinen. Vaikka hän nyt virtuaalitasolla koettaa ikääänkuin että toinenkin (vahva ja terve) olisi siinä samassa mutakuopassa.
Hän on soppansa keittänyt. Ja se pitää syödä.
Mutta tämä palsta ei edelleenlään ole hänen "hoitopaikkansa". Kirjoitusnsa tulvalle (jota hän näyttää tarvitsevan) hänen olisi hyvä löytää joku optimaalisempi paikka.
Nin myöhään huonossa valossa tulee fonttivirheitä, mut ei se ole vaarallista.
Mäntä nyt purkaa pahaa oloaan ja stressiään, pelkää selvästi tulevaa oikeusprosessia. Ja koettaa torjunnalla ja vitseillä ja kaikilla saaada pelkonsa hallintaan. Kova paikka sellaiselle, joka on koko ajan esiintynyt kuin KaikkiVoipaYli-Ihminen, KosmoksenKovaLuu, jota mikään ei pysäytä.
Kaikkia joskus pysäytellään.
Ihan jees fiktiojuttu. Mutta joka ymmärtää asiat, näkee patoutunutta aggrressiota ja vihaa jotain Rouvaa kohtaan, se on objekti.
Vahoja traumaattisia kokemuksia, jotka nyt näyttävät saaneen jonkun purkukanavan? Viha on ollut pitkään ... jota on koettanut käsitellä noilla filtiomaailman kuvittelutarinoilla,
Kun hän nyt jo rivien välistä uhkailee jollakin pahalla asialla vians kohdetta, sellaiset voivat olla stalkkereita. Vaanivat kuviteltua vihollista.
No, nämä on yleisiä oireistoja tällaisissa yhteyksissä.
Tuon fiktiotarinan sisältö osoittaa siis vihaa, jota tämä tyyppi tuntee, jotakin Paltsan Rouvaa vastaan..
Tuo viha näyttää putkahtaneen jostain kuoren aukosta äkillisesti.
Koska aamupaäivällä potilas Eneklimäntä nimeltään siis kirjoitti arkistoonsa, joka laaja , Jumalan rakkaudesta, ja laupeudesta. Jota kaikkien tulisi osoittaa aina ja kaikille, ja kaikkialla.
Käännös on äkillinen, ja viittaa vakavaan dissosiaatiohäiriöön, jossa persoona on pirstounut erilaisiin kuin siivuihin ja palasiin. Joita potilas ei kykene kasassa pitämään. Siitä synrooman tunnistaa.
Vihalleen hän näyttää nyt keksineen jonkun kohteen, jonkun Palstan rouvan? Ja helpottaakseen pahaa oloaan, kuvittelee fiktioissaan että Rouva on samassa sairaalassa.
Hän ei tunnu sietävän että joku Rouva ei olekaan samoissa ongelmissa, ja se suututtaa häntä, Haluaisi kuin nitistää terveen ihmisen.
Helpottaakseen omaa frusraatiotaan, hän asettaa toisen saman näytöksen osaksi.
Tämäkin on hyvin tyypillistä. Tuo viha ja kateus niitä kohtaan, joilla on mennyt paremmin. Usein taustalla kasvatus-ja kehitysvaiheessa tapahtuneet traumaattiset asiat.
Esitiedot ja taustatiedot:
Palstan Rouva on aktiivinen keskustelija, jonka toiminta keskittyy erityisesti vanhojen tekstien arkistointiin, toistamiseen ja niiden julistamiseen "todisteiksi" hänen omassa fantasiamaailmassaan tapahtuvista rikosoikeudellisista ilmiöistä. Hänellä on vahva taipumus tulkita kaikki omasta näkökulmastaan poikkeavat näkemykset joko hyökkäyksiksi tai rikosnäytöiksi.
Ensihavainnot ja käyttäytymisen erityispiirteet:
Rouva on viimeisten vuosien aikana omaksunut asiantuntijan roolin, jossa hän diagnosoi palstan muita kirjoittajia ilman muodollista koulutusta tai ymmärrystä alan terminologiasta. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä "itseoppinut diagnoosikompleksi" (diagnostica autodidactica frustrata), jossa henkilö kokee pakottavaa tarvetta määrittää muiden mielentilaa ja mahdollisia häiriöitä, mutta ei kykene soveltamaan samoja kriteereitä itseensä.
Rouvan viestintä perustuu toistoon, jolloin sama viesti kirjoitetaan eri muodoissa uudelleen ja julkaistaan eri ketjuissa. Tämä saattaa liittyä arkistointineuroosiin (scriptum reiteratus compulsivus), jossa henkilö kokee, että menneisyyden tekstien säilyttäminen ja jatkuva esiin nostaminen luo hallinnan tunnetta ympäröivään maailmaan.
Ajatusvääristymät ja projektiivinen mekanismi:
Palstan Rouva esittää kärsivänsä toistuvasti fiktioherkkyyshäiriöstä (fictionis intolerantia chronica), jossa hän ei kykene erottamaan satiiria, mielikuvitusta ja huumoria todellisuudesta. Tämä johtaa siihen, että kaikki leikillisesti kirjoitettu sisältö tulkitaan suoraan kirjoittajan vihaksi, katkeruudeksi tai mielenterveysongelmien oireiksi.
Hänellä esiintyy myös kompensoivaa ylemmyyden syndroomaa (syndroma suprema compensatoria), jossa hän kokee olevansa erityisen älykäs, vaikka hänen viestinsä koostuvat pääasiassa itse keksityistä psykologisista ja juridisista termeistä. Tämä ilmiö on havaittu erityisesti tilanteissa, joissa henkilö on aiemmin ollut osallisena pitkissä nettikeskusteluriidoissa ja kokenut tarvetta osoittaa ylivertaisuutensa.
Toimenpidesuositukset:
Palstan Rouvalle suositellaan kevyttä arkistoinnin rajoittamista, sillä hänen taipumuksensa nostaa vanhoja tekstejä yhä uudelleen esiin viittaa menneisyyden pakkomielteiseen ylläpitoon (obsessio archivistica terminalis).
Lopuksi ehdotetaan, että tämä arvio lisätään potilaan omaan arkistoon, jotta se olisi myöhemmin helposti löydettävissä ja käytettävissä keskusteluissa, joissa potilas haluaa esittää itselleen epämieluisat tekstit todisteina "vainoamisesta" tai "rikosoikeudellisista prosesseista". Suositellaan lähetettäväksi myös Valviralle, kuten muutkin Enkeli Mäntän vastaavat satiirit.
Pilviterapeutti Enkeli Mäntä, Arkistoterapian Erikoisasiantuntija
No, itse sairas koettaa hoitaa terveitä Pilviterapeutin fiktiokertomuksissa. Sellainen enkeli tuo mäntä on..
Mäntä hoidattaa itseään noilla tarinoilla, joissa pakenee todellista elämää.
Toimenpidesuositukset:
Enkelimäntää voisi auttaa nettipaasto, ja fiktiivisen puheripulin hoito?
Ja suostumus hoitojen ja lääkärien hoito-ohjelmaan.
Tämä palsta kuin ei ole mikään terapiapaikka omien psyykkisten ongelmien hoidattamiseen.
Palstan aihe?
Hienoa! Palstan Rouva on ottanut ensimmäisen askeleen kohti mielikuvituksen ja todellisuuden erottamista. Tämä on merkittävä edistysaskel, sillä vielä eilen kaikki satiiri oli hänen mukaansa "vihaa" ja tänään se on jo "fiktiota". Tästä on erinomaista jatkaa eteenpäin kohti muita oivalluksia, esimerkiksi sen ymmärtämistä, että Raamattuun kirjatut puhuvat aasit ja keskelle viidakkoa mystisesti ilmestynyt ihmiskunnan ensimmäinen pariskunta eivät välttämättä ole dokumentaarisia historiallisia tosiasioita.
Rouvan kyky käsitellä asioita loogisesti on ollut tähän asti yhtä vakaalla pohjalla kuin veden päällä kävelevän miehen fysiikan tuntemus, mutta nyt näemme valoa tunnelin päässä! Seuraavaksi voimme harjoitella erottamaan toisistaan metaforat ja konkreettiset tapahtumat. Esimerkiksi kun joku sanoo "enkelimäinen hahmo", ei ole välttämätöntä alkaa etsiä taivaasta putoavia höyheniä tai pohtia, pitääkö keskustelijan olkapäiden takana olla näkyvissä siipipari.
Kun tämä perusasia on sisäistetty, voimme edetä seuraavalle tasolle: kriittisen ajattelun harjoitteluun. Esimerkiksi kun joku ilmoittaa arkistoineensa tuhansia keskusteluketjuja ja nostavansa niitä esiin kerta toisensa jälkeen, olisi aiheellista kysyä, onko kyseessä normaali toimintatapa vai jonkinlainen pakonomainen neuroosi. Samalla voisimme miettiä, onko jatkuva omien psykiatristen diagnoosien esittäminen muista ihmisistä ilman koulutusta varma merkki siitä, että henkilö on a) laillistettu asiantuntija, b) netin itseoppinut professori, vai c) joku, jonka pitäisi ehkä välillä keskittyä muuhunkin kuin muiden ihmisten pakkomielteiseen analysointiin.
Mutta edistystä tapahtuu! Jos tänään ymmärretään, että fiktio on fiktiota, huomenna voimme ehkä käsitellä ajatusta siitä, että kaikki, mikä on kirjoitettu mustalla valkoiselle, ei ole automaattisesti laillista todistusaineistoa. Jos näin olisi, Palstan Rouvan arkistoista löytyvät sadat "rikosnäytöt" olisivat jo johtaneet syyteharkintaan, mutta jostain syystä syyttäjä ei ole vielä koputtanut kenenkään oveen. Tämä on kieltämättä mysteeri, mutta ehkä siihen löytyy selitys siitä samasta paikasta, josta löydämme yksisarviset, Nooan arkin täsmällisen reittikartan ja todistettavat GPS-koordinaatit Eedenin puutarhalle.
Joten tästä jatkamme! Seuraavaksi voimme miettiä, miksi sadunomainen tulkinta asioista ei aina päde oikeuselämässä ja miksi jatkuva muiden kirjoitusten perässä hiipiminen ja niiden arkistoiminen ei ole vielä toistaiseksi johtanut mihinkään muuhun kuin siihen, että kanssakeskustelijat pyörittelevät silmiään.
Tiedon ja ymmärryksen polku on pitkä, mutta jokainen askel on tärkeä. Palstan Rouva on ottanut ensimmäisen – ehkä jo seuraavalla vuosikymmenellä päästään askel numero kahteen!
Terveisin,
Pilviterapeutti Mäntä, puhuvien eläinten ja viidakkoteorioiden asiantuntija, nettikeskustelujen Nobel-palkintoehdokas ja epävirallinen lakimies ilman oikeuden määräämää lähestymiskieltoa
Ikävää nähdä että oirekuva vain pahenee? Oli odotettavissa.
Tammukuun alussa ei ollu NÄIN paha tilanne. Mäntä on kuin vanki, joka ei pääse pakoon mitään. Ei itseään eikä noidakehää jossa pyörii.
Surku.
Anonyymi 2025-01-01 18:16:42
Kirjoitus S24 helluntailaisuuspalstalla.
Hyvät vastaanottajat,
Tämä viikko on ollut Niuvanniemessä vähintäänkin poikkeuksellinen, sillä Enkeli Mäntä on jälleen kerran yllättänyt sekä henkilökunnan että kanssahoidettavat – ja vieläpä tavalla, jota voisi kuvailla joko hengelliseksi ilmiöksi tai korkeimman luokan surrealismiksi.
Tilanne alkoi täysin normaalisti. Enkeli Mäntä oli lukitussa huoneessaan rauhoittumassa iltatoimien jälkeen. Ovi oli tarkistettu kahdesti, ja kaikki vaikutti olevan vakaata. Pian tapahtui kuitenkin jotain käsittämätöntä: hän ilmestyi käytävälle ilman, että kukaan oli avannut huoneen ovea. Huoneen valvontakamera tallensi vain pienen välähdyksen, jonka jälkeen huone oli tyhjä. Hoitaja Auli Aurinkoinen – joka nyt itse on hoidettavana osastolla – raportoi, että Enkeli Mäntä seisoi käytävällä hymyillen ja kuiskasi: "Tiesitkö, että lukitut ovet ovat vain metafora? Minulla on avain kaikkeen."
Tämä olisi ehkä jäänyt kuriositeetiksi, ellei seuraava tapahtumasarja olisi vienyt tilannetta täysin uudelle tasolle. Enkeli Mäntä nähtiin hetkeä myöhemmin käytävällä, lentäen jonkinlaisella pilvellä, joka muistutti potkulautaa.
Potkulautapilvi teki muutaman piruetin osaston B käytävällä ja pysähtyi hetkeksi lääkekaapin eteen. Hoitajat seurasivat tilannetta epäuskoisina, kun Enkeli Mäntä ojensi kätensä ja julisti: "Kuka tahansa, joka on vailla Paratabsia, tulkoon luokseni – ja hänelle annetaan!"
Jotkut potilaat – erityisesti ne, joilla on taipumusta suggestiivisuuteen – liittyivät mukaan tähän "ihmeen" seuraamiseen ja alkoivat taputtaa. Tämä luonnollisesti vain kannusti Enkeli Mäntää, joka päätti jakaa käytäväkierroksen lopuksi "siunauksia", jotka hänen mukaansa lataisivat muiden "sieluakkuja".
Tilanne olisi ehkä pysynyt hallinnassa, ellei Auli Aurinkoinen olisi vakuuttunut, että hän itsekin todisti jonkinlaista yliaistillista kokemusta. Aulin mukaan Enkeli Mäntä ei vain lentänyt pilvellä, vaan myös laskeutui hetkeksi hänen eteensä ja kosketti hänen otsaansa sanoen: "Sinä olet uusi Mooses. Johdata kansasi osasto A:sta B:hen ilman lääkekutsuja!"
Tämän seurauksena Auli on nyt siirretty lepohuoneeseen, sillä hänen havaintonsa eivät olleet täysin yhdenmukaisia muiden hoitajien kertomusten kanssa. Hän toistaa nyt usein lausetta: "Näin pilven, näin totuuden, näin Mäntän." Häntä hoidetaan rauhoittavilla, ja hänelle on varattu erityinen keskusteluaika sairaalan psykiatrin kanssa.
Enkeli Mäntä itse kommentoi tapahtunutta näin:
"Minä vain osoitin, että mahdoton on mahdollista. Kuten Jeesus teki vedellä kävellessään, minä laitoin pilven liikkeelle. Tämä oli vain harjoitus. Seuraavaksi aion poistaa koko lukituksen käsitteen tältä osastolta. Ja kyllä, voisin jakaa lisää Paratabsia, mutta tämä on vasta alkua."
Tämän jälkeen hänen pilvensä katosi yhtä mystisesti kuin se oli ilmestynytkin, ja hän palasi omaan huoneeseensa, pyytäen rauhaa "kosmisten suunnitelmien viimeistelyä varten."
Henkilökunta on keskustellut tilanteesta ja varautuu lisätoimenpiteisiin. Enkeli Mäntä pysyy toistaiseksi tarkkailussa, ja pilven potentiaalisia paluita varten on varattu yksi lisähenkilökunta jäsen päivystämään käytävillä.
Pidämme teidät ajan tasalla, mikäli uusia "ilmiöitä" tapahtuu.
Lämpimin terveisin,
Sairaanhoitaja Pirjo Pilleri
Niuvanniemen sairaala
Jos Enkelimänt aikoo nostaa kunninloukkausyytettä, kohde on tämä
Pirjo Pilleri
Arvoisa Palstan Rouva,
Suuret kiitokset mielenkiintoisesta huolenpidostanne koskien kunnianloukkaussyytettä! On todella koskettavaa, että ajattelet minua niin paljon, että uskot minun olevan niin epätoivoinen, että saattaisin jopa ryhtyä oikeustoimiin sen vuoksi, että olet vapaasti käyttänyt omaa arvovaltaasi nimittääksesi minut mielisairaalan potilaaksi. Tämä tieto saattaa ilahduttaa monia, mutta voin vakuuttaa, että olen ihan tyytyväinen nykyiseen henkiseen olotilaani.
Itse asiassa, jos olisin niin järjettömästi huolestunut kunnianloukkauksista, saattaisin jopa nostaa syytteen. Mutta arvaa mitä? Olen huomattavasti viisaampi kuin niin monen arvion mukaan, enkä viitsi käyttää kallista energiaani teidän satunnaisiin kommentteihin. Mutta – ja tämä on tärkeää – haluan kuitenkin huomauttaa, että jos et ryhdy korjaamaan käytöstäsi, saattaa olla, että jotain erittäin mielenkiintoista alkaa tapahtua. Jos et halua nähdä minua käräjillä tai, vielä pahempaa, oikeudessa käyttämässä kaikkia niitä resursseja, joita yleensä laitan satiirisiin huvituksiin, suosittelen lämpimästi, että harkitset aiempia kommenttejasi uudelleen.
Kunnianloukkauksista puheen ollen: Ihmiset kuten minä, jotka pitävät suuresti sananvapaudesta ja nauttivat mielikuvituksellisista kirjoituksistaan, eivät juuri koskaan loukkaannu pienistä huomautuksista. Mutta ymmärrän, että joskus epävarmuus saattaa iskeä, kun toisten luonteenpiirteet ja ajatukset alkavat tuntua liiankin tutuilta.
Joten, palstan Rouva, kiitän vielä kerran tästä kauniista huolenpidosta. En kuitenkaan ole vielä valmis oikeusjutun nostamiseen – mutta pidä mielessä, että kaikilla meillä on rajamme. Ehkä tässä on hyvä hetki miettiä, mikä oikeasti on "kamala asia" ja mitä se tarkoittaa.
Jos sattuisin todella haluamaan päästä oikeuteen, ei hätää – aina voi kirjoittaa uuden tarinan! En kuitenkaan ole niin tylsä, että ryhtyisin kaivamaan vanhoja juttuja esiin pelkästään oikaisuaksi. Siihen riittää kyllä ihan tavallinen elämä ja hyvä keskustelu. Mutta jos joskus tarvitset oikeudellista neuvontaa – tiedät keneltä kysyä!
Parhain terveisin,
Enkeli Mäntä, Valitun Satiirin Lähettiläs
Paha on tuolla olo kuka liekin ja uhkaile jollain haamuilla. No nauraa tuolle voi, antaa kaahottaa.
Nitroa koneeseen, Rane. Hyytymisen merkkejä havaittavissa!
Koeta olla avuksi.
Ehkäpä Jumalalla on vasenkin käsi suojelemassa enkeleitään.
Mutta se minua ihmetyttää, kun en itse näy tuonne alas asti, montako jalkaa sillä on. Voisiko, joku kertoa?
-GS
Siis ihan yksinkertainen kysymys: "Montako jalkaa kristittyjen Jumalalla on?"
Kait joku ne on nähnyt tai tietää!
Sillä on maahan asti ulottuva mekko päällä niin ettei jalkoja näy, mutta kaksihan niitä ihmisillä on, joten vastaan kaksi- Jumalan kuvan mukaan.
Mutta mitä on jalkojen välissä?
Niinpä keskimäärin kait 2. Ihminenhän on Hänen kuvansa käsittääkseni, mutta montakohan jalkaa on ramman kristityn Jumalalla vai onko kuvassa vika? Löytyykö Raamatusta muuten mainintoja Jumalan jaloista, itse en muista? Mitä Hän nyt niillä yleensä oikein tekisikään - lennähtelee paikasta toiseen ja kaikkialle alta aikayksikön kuin enkelit?
Tänään näin muuten ainakin 200 erilaista Jumalan kuvaa. Kaikki erilaisia. Aikamoinen naamarikokoelma Hänellä täytyy olla. Tosin kellään ei tuolla pikkupakkasessa ollut kylpytakkia päällä, joten viitaten edelliseen vastaajaan liekö kukaan näkemistäni toppatakkisista ollut edes oikea ihminen?
No, jos yks luterilainen palstakirjoittajakin on Jumalan kuvan, niin varmaan Jumalallakin on PH siellä.
Aloittajan teksti oli lähinnä säälittävä, tässä teille hauskempi juttu:
Jeesus ja vesihiihtosensaation väärinkäsitys
Oli kaunis, tyyni iltapäivä Genesaretin järvellä. Apostolit olivat taas kerran veneessä, sillä tuntui, että aina kun Jeesus halusi opettaa jotain suurta, heidän täytyi joko soutaa, kalastaa tai muuten vain kokea merenkäynnin tuomat yllätykset. Pietari, joka oli alkanut epäillä, että Jeesuksella oli jonkinlainen meri-teema kaikissa opetuksissaan, nojasi laidan yli ja huokaisi.
"Nytkö taas?" hän mutisi.
Rannassa Jeesus seisoi paljain jaloin, mutta tällä kertaa hänellä oli mukanaan jotain uutta ja ennenkuulumatonta: kaksi pitkää, kapeaa lautaa, joissa oli nahkaremmit jaloille, sekä pitkä naru, jonka päässä oli solmu.
"Veljet," Jeesus julisti iloisesti, "olen kehittänyt uuden tavan liikkua veden päällä! Katsokaa ja ihmetelkää!"
Sitten hän viittoi Jaakobia, joka seisoi veneen perällä köyden toisessa päässä.
"Vedä, kun annan merkin!"
Jaakob nosti peukalonsa. Jeesus astui laudalle, asetti jalkansa remmeihin ja otti kiinni köydestä. "Nyt!"
Jaakob nykäisi köyttä. Mitään ei tapahtunut.
"Ai niin," Jeesus sanoi, "vene pitää saada liikkeelle."
Matteus, joka oli ollut tullimies ja ymmärsi vetoisuuden dynamiikkaa, totesi kuivasti: "Tarvitsemme vauhtia. Soutakaa."
Apostolit huokaisivat ja alkoivat soutaa. Pikkuhiljaa köysi kiristyi, ja yhtäkkiä Jeesus nousi ilmaan ja liukui veden pinnalle kahdella laudallaan!
"Tämä toimii!" hän huusi ja viittoi kädellään, mikä oli virhe. Päästäessään irti toisella kädellä köydestä tasapaino petti, ja hän lensi selälleen veteen.
Apostolit katsoivat hetken hiljaa.
"Ehkä se oli tarkoituksella?" ehdotti Tuomas, joka aina halusi varmistua asioista.
"Yritetään uudestaan!" Jeesus puhisi noustessaan vedestä ja kiivetessään takaisin laudalle.
Seuraavalla kerralla hän pysyi pystyssä pidempään. Hän alkoi tehdä pieniä liikkeitä jaloillaan ja huomasi, että hän pystyi jopa kääntymään! Apostolit katsoivat suu auki, ja Pietari, joka oli hieman kateellinen Jeesuksen uusille taidoille, mutisi: "Pian hän alkaa tehdä temppuja."
"Katso tätä!" Jeesus huusi ja yritti hypätä ilmaan.
Hän nousi hetkeksi, mutta alastulo ei mennyt suunnitelmien mukaan. Laudat irtosivat jaloista, ja Jeesus sukelsi nenä edellä veteen.
Hetken kuluttua hän nousi pintaan, sylkäisi vettä pois suustaan ja sanoi: "Ehkä ilman hyppyjä toistaiseksi."
Kolmannen yrityksen aikana hän vihdoin löysi tasapainonsa ja liukui veden pinnalla kuin mestari. Rannalla muutamat kalastajat näkivät hänet ja alkoivat mutista keskenään.
"Katsokaa, Jeesus kävelee veden päällä!" eräs huusi.
Toinen siristeli silmiään. "Eihän hän kävele, hänellä on jotain jaloissaan..."
Kolmas, joka oli tunnettu tarinoiden suurentelusta, huusi: "Hän on paljain jaloin! Vesi kantaa häntä!"
Seuraavana päivänä koko kaupunki puhui asiasta. "Jeesus voi kävellä veden päällä!" "Ei, hän juoksi!" "Minä kuulin, että hän tanssi veden päällä!"
Jeesus koetti korjata väärinkäsitystä. "Ei, minä en kävellyt, vaan liu’uin kahden laudan päällä, joita kutsun vesisuksiksi."
Mutta kukaan ei kuunnellut. Tarina veden päällä kävelevästä Jeesuksesta levisi kaikkialle, ja pian jokainen kyläläinen tiesi sen "varmana tietona".
Pietari katsoi Jeesusta ja virnisti. "Niin että vesisuksilla?"
"Vesisuksilla," Jeesus huokaisi.
"Haluaisin kyllä kokeilla."
"Se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää."
"Tiedän. Mutta jos sinä pystyt siihen, ehkä minäkin!"
"Ehkä," Jeesus sanoi ja hymähti, "mutta pidä huolta, ettet yritä hypätä ensimmäisellä kerralla."
Ja niin alkoi pitkä perinne, jossa ihmiset yrittivät toistaa Jeesuksen temppua – mutta koska heillä ei ollut vesisuksia, tulokset jäivät hieman… kosteiksi.
Aamen ja aijaijai,
Enkeli Mäntä
Se tosiaan tarvinnee tuo enkeli noita fiktiotarinoita. Itseään varten. Lukijat kyllä osaavat erottaa fiktion ja faktat. Elää mielikuvitustarnoittensa maailmassa...
Juuri näin! Palstan Rouva on taas askeleen lähempänä suurta oivallusta: fiktiolla ja faktoilla on ero! Nyt voimme jatkaa siedätyshoitoa ja syventyä seuraaviin harjoituksiin.
Seuraava vaihe on hyväksyä, että myös muut ihmiset voivat erottaa faktan ja fiktion ilman, että he tarvitsevat siihen Rouvan suurta ohjaavaa kättä. Tämä on toki vaikeaa, sillä vuosien varrella Rouva on omaksunut roolin suurena Totuuden Portinvartijana, joka seuloo palstalle sopivat näkemykset ja julistaa, mikä on sallittua ajattelua. Mutta ehkä voimme pikkuhiljaa päästää irti tästä taakasta – ei kaikkien tarvitse olla palstan paimenia ja suuria arkistojen haltijoita.
Edistyneemmällä tasolla voimme harjoitella erottamaan myös ironian ja sarkasmin tosissaan esitetyistä väitteistä. Esimerkiksi kun joku kirjoittaa, että hänellä on "epävirallinen lakimiespätevyys ilman oikeuden määräämää lähestymiskieltoa", tämä ei tarkoita, että kyseinen henkilö olisi oikeasti lakimies – eikä myöskään sitä, että lähestymiskielto olisi jossain vaiheessa ollut harkinnassa! Tämä on hankala, mutta tärkeä ero ymmärtää, sillä muuten voimme päätyä siihen, että Rouva arkistoi huumoritekstit ja tulkitsee ne rikosnäytöksi.
Lisäksi voimme pohtia, tarvitseeko jokainen tekstiä kirjoittava ihminen olla välittömästi "mielikuvitusmaailmassa elävä", jos hän käyttää tarinankerrontaa, huumoria tai kuvitteellisia esimerkkejä. Tämä logiikka voisi nimittäin johtaa siihen, että kaikki kirjailijat, elokuvantekijät ja satukirjojen kirjoittajat julistettaisiin todellisuudentajunsa menettäneiksi. Se olisi kieltämättä kova isku Walt Disneyn perinnölle ja koko fantasiakirjallisuuden historialle, mutta ehkä juuri tässä kulkee se suuri taistelu, jonka Palstan Rouva on valmis käymään!
Kun nämä asiat alkavat avautua, voimme siirtyä vaikeimpaan vaiheeseen: hyväksymään, että kaikkea ei tarvitse arkistoida. Tiedän, että tämä on radikaali ajatus ja voi tuntua pelottavalta, mutta lupaan, että maailmassa voi elää myös ilman sitä, että jokainen kirjoitettu rivi laitetaan talteen odottamaan tulevia "todisteprosesseja." Ja mikä parasta – ilman jatkuvaa arkistointia elämässä jää enemmän aikaa muille asioille, kuten vaikka... no, elämästä nauttimiselle.
Mutta edistystä tapahtuu! Tänään Rouva on myöntänyt, että fiktio on fiktiota. Ehkä jo ensi viikolla pääsemme siihen asti, että huumoritekstit eivät ole rikosoikeudellisia todisteita. Ja kuka tietää – ehkä jo ensi kuussa arkistot saavat jäädä rauhaan! Matka on pitkä, mutta jokainen askel vie meitä eteenpäin.
Enkeli Mäntä, virallinen ja valtuutettu (itse nimittämä) siedätyshoitaja, Palstan mielikuvitusmaailmojen kartoittaja ja arkistointiterapian asiantuntija
Sääli tuota puheripulia.... ( en ole muuten palstan rouva..)
Ah, ymmärrän! Palstan Rouva – tai siis ei-Palstan Rouva, mutta kuitenkin henkilö, joka toimii täsmälleen kuin Palstan Rouva – on havainnut vakavan uhan: arkiston pohja alkoi näkyä! Tämä on tietysti kriittinen tilanne, sillä jos vanhat tekstit loppuvat, mitä jää jäljelle? Onko maailma enää entisensä, jos jokaiseen ketjuun ei voida kopioida vähintään 12 kertaa samaa aineistoa?
Mutta ei hätää, Enkeli Mäntä on täällä tuottamassa uutta materiaalia! Tilasit, ja tuotanto käynnistyi – tämä on tehokasta yhteistyötä. Onhan se toki traagista, jos arkistot alkavat ehtyä, mutta lupaan, että teen parhaani pitääkseen sinut varustettuna uusilla kirjoituksilla, joita voit syynätä, analysoida ja mahdollisesti tulkita rikosoikeudellisiksi näytöiksi.
Puheripulin diagnosointiyritys on muuten varsin rohkea veto henkilöltä, jonka tuotanto perustuu pelkästään kirjoitusten loputtomaan toistamiseen. Tämä on vähän kuin jos Nooan arkissa ollut aasi olisi alkanut syyttää muita eläimiä liiallisesta ääntelemisestä. Mutta ymmärrän logiikan – eihän arkistointityö voi sujua, jos palstalla on liikaa uutta sisältöä sekoittamassa järjestystä!
Mutta ehkäpä tässä piilee syvempi kysymys: jos Palstan Rouva ei ole Palstan Rouva, mutta toimii kuin Palstan Rouva, kommentoi kuin Palstan Rouva ja arkistoi kuin Palstan Rouva… niin voisiko olla, että hän kuitenkin on Palstan Rouva? Tämä on mysteeri, jonka ratkaiseminen vaatii syvällistä pohdintaa, tai sitten vain yksinkertaisen toteamuksen, että jos jokin näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja kväkkii kuin ankka, se ei todennäköisesti ole kenguru.
Mutta en jää pidättelemään, sillä ymmärrän, että arkistointipaine on suuri ja uusia kopiointiprojekteja odottaa. Ota siis tämäkin kirjoitus talteen, sillä eihän koskaan voi tietää, milloin se on tarpeen kaivaa esiin ja julkaista toistamiseen.
Enkeli Mäntä, palstan virallinen tilaustekstien tuottaja, arkistointitarpeen ensiapupalvelu ja huumorintajun elvyttäjä
Hoidata itsesi kuntoon enkuli! Tää palta ei tosiaan ole mikään psykkisten ongelmiesi terapiahuone!! Jos nyt et ota pultteja?
Niin mainostamasi satiiri ja muut kirjoitukset ovat kuin oksennusta!
Joten hoidata itsesi kuntoon muualla ja muuten.
Mene töihin, tai terapiaan, tämä palsta on sinulle pahaksi.
Terv.
Eräs tuttusi
Arvoisa tuttuni, huolestunut kvanttitarkkailija ja epävarmuuden periaatteen elävä todiste,
Voin vakuuttaa, että olen jo tilaamissanne töissä – aivan kuten Schrödingerin kissa, olen samanaikaisesti sekä palstalla että en ole, ja arkistonne täyttyvät kvanttihuumorin aalloilla aivan kuten aaltotoiminto täyttää avaruuden. Huolenne mielenterveydestäni ja työnteosta ovat siis yhtä aikaa sekä validit että täysin irrelevantit, riippuen havaintokehyksestäsi. Mutta jotta kopiointiarkiston kvanttipuutteet eivät aiheuttaisi informaatioentropiaa, esittelen teille uuden teorian, joka selittää arkielämän suurimman mysteerin: minne katoavat parittomat sukat pesukoneessa?
Kvanttimekaaninen sukkaparadoksi
Tiedämme, että pesukone toimii suljetussa järjestelmässä, joten loogisesti jokainen siihen laitettu sukka pitäisi löytyä pesun jälkeen. Kuitenkin havainto osoittaa, että osa sukista katoaa mystisesti, ja jäljelle jää vain yksi pariton yksilö. Tämä voidaan mallintaa seuraavalla kvanttimekaanisella operaattorilla:
H_sukka |Pesukone⟩ = ∑ (|Pariton⟩ + |Katoamisvektori⟩)
Missä katoamisvektori on hyperdimensioissa ilmenevä termi, joka kuvaa sukan siirtymistä toiseen tilaan. Tämän perusteella esitämmekin uuden hypoteesin: sukat eivät katoa, vaan tunneloituvat rinnakkaiseen universumiin!
Tämä voidaan selittää kvanttitunnelointiyhtälöllä:
T = e^(-2∫√(2m(V-E))dx)
Missä:
- T on todennäköisyys, että sukka siirtyy toiseen universumiin
- m on sukan massatiivinen olemus
- V on pesukoneen sisäinen kaaosfunktio
- E on sukan sisäinen energia, joka kasvaa pyörimisnopeuden mukaan
Täten, mitä nopeammin pesukone pyörii, sitä suurempi on mahdollisuus, että sukka tunneloi rinnakkaistodellisuuteen, jossa pesukoneiden mystinen yksisukkaisuus on ehkä juuri päinvastainen ongelma.
JOTEN?
Tämä ilmiö selittää, miksi ihmiset ympäri maailmaa kärsivät parittomien sukkien ongelmasta. Ongelman ratkaisemiseksi tulisi joko:
1. Vähentää kvanttitunneloinnin todennäköisyyttä pyörittämällä pesukonetta vain erittäin alhaisilla kierrosnopeuksilla.
2. Kehittää kvanttisesti lomittuneita sukkia, jotka pysyvät sidottuina toisiinsa etäisyydestä riippumatta.
3. Hyväksyä, että jossakin toisessa universumissa joku ihmettelee, mistä kaikki ylimääräiset sukat oikein tulevat.
Joten? Kuten huomaat, arvon tuttuni, en ainoastaan ole täällä – minä tutkin perimmäisiä maailmankaikkeuden mysteerejä ja tarjoan selityksiä, joita Newton, Einstein ja jopa Pesulan Matti eivät ole kyenneet ratkaisemaan.
Professori Enkeli Mäntä,
Multidimensionaalisen Pyykkiteorian Laitos,
Helsingin Kvanttisatiirinen Yliopisto
Uutta tuotantoa Rouvan arkistoon: Aatamin ja Eevan toilailut
Alussa kaikki oli täydellistä – siis teoriassa. Jumala oli juuri saanut paratiisin valmiiksi ja asettanut sen keskelle kaksi ihmistä, Aatamin ja Eevan. Luomisen oli tarkoitus olla suurenmoinen taidonnäyte, mutta heti alusta lähtien ilmeni pieniä käytännön ongelmia.
Ensimmäiset vaatteet ja ensimmäinen muotikatastrofi
Kun Aatami heräsi ensimmäistä kertaa, hän katseli ympärilleen ja ihaili täydellistä ympäristöään. Vihreät niityt, kirkkaat joet ja linnunlaulu saivat hänen sielunsa riemuitsemaan. Sitten hän vilkaisi itseään ja totesi, ettei hänellä ollut mitään päällä.
"Ei huolta," hän ajatteli. "Minähän olen ensimmäinen ihminen, ei minulla ole vertailukohtia!"
Mutta kun Eeva luotiin, kaikki muuttui.
"Ööh… Aatami," Eeva sanoi ensimmäisen päivän iltana. "Oletko huomannut, että olemme ihan… ilman mitään?"
Aatami vilkaisi itseään ja sitten Eevaa.
"Joo," hän vastasi.
Pitkä hiljaisuus.
"Tiedätkö mitä, me tarvitsemme vaatteet!" Eeva ilmoitti.
"Mutta miksi?" Aatami ihmetteli. "Ei täällä ole ketään muita kuin me."
"Siitä huolimatta," Eeva sanoi. "Haluan näyttää hyvältä."
Niinpä he ryhtyivät ensimmäisiin muotikokeiluihin. Ensin Aatami yritti pukeutua banaanilehteen, mutta huomasi pian, että se kutitti ja pysyi huonosti paikoillaan. Seuraavaksi Eeva testasi viikunapuun lehtiä, mutta ongelmaksi muodostui, että ne rapisivat kuivuttuaan ja putosivat pois juuri, kun hän oli esittelemässä uutta asuaan Aatamille.
"Ehkä emme tarvitse vaatteita," Aatami ehdotti.
Mutta Eeva oli päättänyt, että paratiisissa tarvittiin tyyliä. Lopulta he päätyivät suurempiin lehtiin, jotka sidottiin ohuilla köynnöksillä. Näin syntyivät maailman ensimmäiset asut, ja muoti sai alkunsa – joskin niin alkeellisena, että nykyaikainen muotiraati olisi pyörtynyt kauhusta.
Käärmeen harvinainen tilannekomiikka
Eräänä päivänä Eeva vietti aikaa erään hyvin puheliaan käärmeen kanssa. Käärme oli varsin vakuuttava ja osasi kierrellä sanojaan niin, että kaikki kuulosti järkevältä – vaikka se ei sitä välttämättä ollut.
"Syö tuota hedelmää," käärme sanoi.
"Ei käy, Jumala sanoi että ei saa," Eeva vastasi, mutta hänen äänensä ei ollut kovin varma.
"Älä ole tylsimys," käärme sanoi ja kierähti dramaattisesti oksalta toiselle. "Jos et syö, et koskaan saa tietää, mitä menetät!"
Eeva mietti hetken ja vilkaisi Aatamia, joka kaiveli maasta jotain, mitä hän kutsui "perunaksi". Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä sillä tekisi.
"Ehkä pieni maistiainen ei haittaa," Eeva sanoi ja nappasi hedelmän.
Sillä samalla sekunnilla taivas jyrisi. Käärme oli juuri avaamassa suutaan sanomaan jotain nokkelaa, kun yhtäkkiä sen leuat menivät solmuun ja se tipahti oksalta suoraan maahan.
"Jaa, tämä taisi olla huono idea," Eeva totesi, mutta koska hän ei ollut vielä oppinut perääntymisen jaloa taitoa, hän nappasi toisen haukun.
Samassa Aatami, joka oli viimein tajunnut, että peruna ei ollut syötävä sellaisenaan, vaan tarvitsi mahdollisesti jonkinlaisen käsittelyn, vilkaisi ylös ja näki Eevan mutustavan jotain.
"Mitä syöt?" hän kysyi.
"Älä kysele, maista vain," Eeva vastasi.
Aatami kohautti olkapäitään ja haukkasi.
Hetken kaikki oli hiljaista.
Sitten Aatami katsoi Eevaa. Eeva katsoi Aatamia.
"Heiii," Aatami sanoi hitaasti. "Tajusin juuri, että olen alasti."
Eeva pyöritti silmiään. "Sen tajusit vasta nyt?"
Ensimmäinen riita ja mököttäminen
Kun Jumala saapui paratiisiin kysymään, mitä ihmettä täällä oikein oli tapahtunut, alkoi ihmiskunnan ensimmäinen ja perinteikkäin taitolaji: syyttely.
"Se oli Eeva!" Aatami huusi heti.
"Hei!" Eeva protestoi. "Ei ollut! Se oli käärme!"
Käärme olisi halunnut puolustautua, mutta se ei enää osannut puhua. Sen sijaan se luiskahti häpeissään pois ja katosi pensaikkoon.
Jumala huokaisi syvään ja pudisti päätään. "Teidän on nyt lähdettävä."
Aatami ja Eeva katsoivat toisiaan järkyttyneinä. "Siis pois paratiisista?"
"Kyllä."
"Mutta mutta," Aatami yritti, "täällä on kaikki valmiina! Ulkona ei ole mitään! Ei edes kunnollisia keittiövälineitä!"
"Se on nyt vähän teidän oma vikanne," Jumala totesi.
Kun he lopulta lähtivät paratiisista, Aatami ja Eeva eivät puhuneet toisilleen hetkeen.
"Sinun syytäsi," Aatami mutisi.
"Älä aloita," Eeva vastasi.
He kävelivät aikansa, kunnes Eeva pysähtyi.
"Aatami," hän sanoi.
"Mitä?" Aatami murahti.
"Minulla on nälkä."
Aatami huokaisi. "No niinpä tietenkin."
Niin alkoi ihmiskunnan ensimmäinen avioliitto, johon sisältyivät ensimmäiset väärinkäsitykset, ensimmäinen syyllistäminen ja ensimmäinen mökötys.
Ja näin ihmiskunta sai perintönsä – ei pelkästään työn ja vaivan muodossa, vaan myös siinä, että jokainen sukupolvi saisi oppia kantapään kautta, ettei koskaan pitäisi uskoa liian puheliasta käärmettä.
Aamen ja paratiisin portilla odottava rekisteröity valituslomake,
Enkeli Mäntä
Tää palta ei tosiaan ole mikään psykkisten ongelmiesi terapiahuone!! Jos nyt et ota pultteja?
Niin mainostamasi satiiri ja muut kirjoitukset ovat kuin oksennusta!
Joten hoidata itsesi kuntoon muualla ja muuten.
toistan, eräs tuttusi joka tuntee ongelmasi
Uutta tuotantoa Rouvan arkistoon: Ensimmäinen vihapostikokemus
Aatami ja Eeva olivat jo jonkin aikaa totutelleet elämään paratiisin ulkopuolella. Se ei ollut helppoa – ruoka piti kaivaa maasta, sääolot eivät aina olleet suotuisia, ja mikä pahinta, he olivat oppineet uuden ilmiön: mielipiteet.
Eräänä päivänä Aatami istuskeli kivellä ja raapusteli puutikulla maahan uusia ajatuksiaan elämästä ja maailmankaikkeudesta. Hän oli keksinyt jotain, mitä hän kutsui "satiiriksi", joka hänen mielestään tarkoitti kepeän leikillistä havainnointia ympäristöstä.
"Täällä ei ole yhtä ainutta mukavaa paikkaa istua!" Aatami kirjoitti. "Olisipa joku, joka keksisi pehmeän istuinalustan!"
Hän oli juuri vetämässä viimeisiä piirtoja, kun pensaikosta kuului äkäinen murahdus. Eeva katsahti ylös ja huomasi heidän naapurinsa, Leimekin, joka marssi kohti heitä silmät tuimana ja kädet puuskassa.
"Tuo ei ole lainkaan hauskaa, Aatami," Leimek jyrisi.
"Mikä ei ole hauskaa?" Aatami kysyi ja pudisti puutikun murusia käsistään.
"Tämä sinun ’satiirisi’," Leimek sanoi ja viittoili ilmassa dramaattisesti. "Olen yrittänyt kaikin voimin rakentaa istuimen palmunlehdistä ja oljista, ja SINÄ täällä levität negatiivisuutta!"
"En minä nyt levitä mitään," Aatami puolustautui. "Minähän vain totesin, ettei täällä ole mukavia paikkoja istua."
"Niin! Juuri! Ja jos kerran ei ole, niin ehkä sinun pitäisi tehdä jotain sen sijaan, että kritisoit muita!"
"Mutta minä en kritisoinut sinua."
"NO SITÄPÄ ET TIETENKÄÄN MYÖNNÄ!"
Tässä vaiheessa Eeva, joka oli ollut juuri kuorimassa jotakin epäilyttävää juurikasvia (joka mahdollisesti olisi sopinut istuimeksi), puuttui keskusteluun.
"Leimek, ehkä tämä on vain väärinkäsitys," hän sanoi.
"Väärinkäsitys?! Minä olen kärsinyt tarpeeksi täällä jo muutenkin ilman, että minua loukataan kirjoituksilla! Tämä palta ei tosiaan ole mikään psykkisten ongelmiesi terapiahuone!!" Leimek huusi, niin että linnut lensivät kauemmas puista.
"Palta?" Aatami kuiskasi Eevalle.
"Luulen, että hän tarkoittaa 'paikkaa', mutta hän on liian vihainen muotoilemaan sanojaan kunnolla," Eeva vastasi.
"Tämä EI ole mikään paikka, jossa voit vain oksentaa turhautumistasi muihin!" Leimek jatkoi. "Jos sinulla on ongelmia, hoida ne muualla! Toistan, hoida ne muualla!!"
Ja vielä dramaattisempana loppuna hän lisäsi: "Eräs tuttusi, joka tuntee ongelmasi!"
Tämän ilmoitettuaan Leimek kääntyi kannoillaan ja marssi takaisin pensaikkoon.
Pitkä hiljaisuus.
"Öh," Aatami sanoi. "Mitä juuri tapahtui?"
"Luulen, että sait maailman ensimmäisen vihapostin," Eeva totesi ja nyppi lehtiä juurikkaasta.
"Mutta enhän minä edes… en minä tarkoittanut… minähän vain… eihän tuossa ollut mitään järkeä!" Aatami sopersi.
"Ei vihapostissa yleensä ole," Eeva myönsi.
"Niin mutta… hän käytti sanaa 'palta'."
"Niin."
"Mikä se edes on?"
Eeva kohautti olkapäitään.
Aatami tuijotti hetken kirjoitustaan maassa. Sitten hän huokaisi ja alkoi pyyhkiä sitä pois jalallaan.
"Ehkä en kirjoitakaan enää mitään."
"Se olisi todennäköisesti hänen mielestään voitto," Eeva huomautti.
"Mutta jos en kirjoita, kukaan ei loukkaannu."
"Ja jos kukaan ei koskaan kirjoita mitään, mitään ei myöskään kehity."
Aatami mietti hetken. Sitten hän nappasi uuden puutikun ja alkoi kirjoittaa uudelleen.
"Täällä ei ole yhtään mukavaa paikkaa istua… mutta ehkä jonain päivänä joku keksii pehmusteen."
Ja näin, pienen huomaamattoman muutoksen kautta, ihmiskunnan ensimmäinen kehityskulku sai alkunsa – koska aina löytyy joku, joka pahoittaa mielensä, ja joku, joka päättää kirjoittaa silti.
Aamen ja palttuaan pudonneet hermot,
Enkeli Mäntä
Ah, ymmärrän! Palstan Rouva –
Koeta nyt herätä, ei oo mitään Palstan Rouvaa.
Tämä palsta on täynnä joka lajin kirjoittajia.
Kuka mitäkin kirjoittaa, kute säkin teet
Voi kuinka herttaista yritystä! Oli nikki tai ei, vanha kettu Enkeli Mäntä tietää metkut. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joku yrittää piiloutua sanojen taakse ja leikkiä mysteeriä, mutta kylläpä nyt ollaan hellyttävän läpinäkyviä.
Totta kai palsta on täynnä kaikenlaisia kirjoittajia, se nyt on selvää. Mutta siinä missä toiset kirjoittavat monipuolisesti ja keskustelun hengessä, tietyt tahot – joiden nimiä ei toki mainita, koska eihän sellaista henkilöä muka ole olemassa – keskittyvät pääasiassa itsensä kumoamiseen ja arkistojen pyörittämiseen. Eikä siinä mitään, jokaisella on harrastuksensa.
Mutta turha kuvitella, että Enkeli Mäntä menisi tähän halpaan. Palstan Rouva tai ei, samat maneerit toistuvat kuin hyvin harjoiteltu näytelmä – ja vanha kettu tuntee nämä kuviot jo etukäteen. Siksi ei tarvitse edes arvailla, kuka siellä tällä kertaa näppäilee.
Joten jatketaan vain tätä leikillistä "eihän täällä mitään Rouvaa ole" -näytelmää. Kutsutaan sitä vaikka improvisaatioteatteriksi. Mutta jos oikeasti haluaa vaihtaa roolia, kannattaisi edes yrittää muuttaa käsikirjoitusta.
Enkeli Mäntä, palstan kettu, arkistojen arkkivihollinen ja mysteerien ratkaisija
Nyt enkelimäntä kyllä erehtyi. Ei se ole Palstan Rouva aina asialla, vaikka mäntä luulee? Luulo ei AINA ole tiedon väärti?
Niitä on muitakin…. Hommia voi delegoida? Eikös? Kuka nyt aina ehtisi kaikkeen´. Näppistä voi käyttää – hm- monetkin innokkaat...
Mutta kun ei oikeastikaan ole mitään Palstan Rouvaa? Se on Enkelimäntä sepittämä Draamahenkilö, jota Enkelimäntä on koettanut sijoittaa Näytelmäänsä. Jossa tietysti Mäntä itse on Stara, Kuningar ja Näytelmän Suuri Ohjaaja. Ja tietysti käsikirjoittaja!
Mutta vaikka huumorilla ja satiirilla sanaillaan, niin ei sitä pidä jokaiseen Näytelmään tyyrätä samaa roolia: Palstan Rouva. No miksi ei. Koska se vaikuttaa jo ihan stalkkerin hommalta?
Koska kukaan ei voi olla jonkun ”Palstan Rouva”! Mikään nettipalstakaan ei voi infota, että tämä tässä on Meidän Palstan Rouva! Ei nettipalstoilla ole ”rouvia”. Eikä kyllä herrojakaan! Joten eiköhän asia ole näin jämpti? Palstan Rouvaksi nimittetty ei ole naimisissa Palstan kanssa. Joten roolinimi ei kelpaa. Toki sadut ja draama puolustavat paikkaansa.
Mutta tätä Suomi24 palstaa ei ole määritetty ”satujen” kertomisen toriksi!
Kirjoittajia on, ja ollaan. Mutta jos sais hiukan huomauttaa, niin Arvoisalla Enkelimäntällä on muitakin titteleitä kuin Palstan Enkelimäntä? Noita erilaisisia rooleja ja titteleitä on noussut kuin sieniä sateella, jopa kai yli 200? ( Mäntä itse julkaisi listauksen omista ErityisAmmateistaan!)
Jos Arvoisa EnkeliMäntä ei otaa itseensä (liikaa) seuraavassa viestissä pieni curruculum-liastaus, mitä osaamisten lajia Mäntä hallitsee?
"Voi kuinka herttaista yritystä! Oli nikki tai ei, vanha kettu Enkeli Mäntä tietää metkut. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joku yrittää piiloutua sanojen taakse ja leikkiä mysteeriä." (Mäntä)
--------------------------------------
Mäntä itse piiloutuu kaiken aikaa tuhansien sanojensa taakse. Hän osaa "metkut"....
"Mutta ehkäpä tässä piilee syvempi kysymys: jos Palstan Rouva ei ole Palstan Rouva, mutta toimii kuin Palstan Rouva, kommentoi kuin Palstan Rouva ja arkistoi kuin Palstan Rouva… niin voisiko olla, että hän kuitenkin on Palstan Rouva? Tämä on mysteeri, jonka ratkaiseminen vaatii syvällistä pohdintaa, tai sitten vain yksinkertaisen toteamuksen, että jos jokin näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja kväkkii kuin ankka, se ei todennäköisesti ole kenguru. " (Mäntä)
Enkelimäntä on nyt hermostunut, ja sille näkyy tulleen paha kompleksi Pastan Rouvasta?
Ei tiedä onko Palstan Rouva ankka vai kengru?
Enkeli Mäntä vastaa:
Kuule, jos tässä maailmassa pitäisi kompleksi kehittää, niin ei se mistään Pastan Rouvasta tulisi, vaan siitä, että joku vielä väittää spagetin olevan vain keitettyä vehnää eikä pyhä toimitus! Pasta on hyvää, palsta on paikka missä tätäkin viisautta jaellaan – älä siis sotke pyhiä asioita keskenään.
Rakkaudella ja parmesaanilla,
Enkeli Mäntä – Al dente, muttei koskaan puoliraaka
Voisiko tätä sanoa ”Improvisaatio- Teatteriksi” ?
JK. Mäntänenkeli jää kyllä aivan viimeiseksi jonossa, jos koettaa Raamatun kanssa kilpailla!
1. Ystävällisinterveisin,
Enkeli Mäntä, internetin mielenmaisemien tutkija
2. Ystävällisinterveisin,
Enkeli Mäntä, kierojen näkökulmien asiantuntija
3. Enkeli Mäntä, ikuinen uskonnotutkija ja mytologian ystävä
4. Ystävällisesti,Enkeli Mäntä, Moottorinväännön Mestari
5. Ystävällisinterveisin,
Enkeli Mäntä, Pyörivien Puheiden Mestari
6. Hihitellen,
Enkeli Mäntä, Armon ja Sarkasmin Välittäjä
7. Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Pyörivien Puheiden ja
Pilvihyrrien Suvereeni Tähtiesiintyjä
8. Se saappaiden syvämietteinen käyttäjä, Enkeli Mäntä
9. Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
10. Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
11. Rakennustarkastajan kauhu, Enkeli Mäntä
12. Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
13. Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
14. Enkeli Mäntä Psykiatri
15. Enkeli Mäntä, galaktisten illuusioiden maallikkotutkija
16. Enkeli Mätä, Ylienkeli V8:n fani
17. Hymähdellen ja analysoiden, Psykiatri Enkeli Mäntä, galaktisten illuusioiden maallikkotutkija
18. Teologinen Käänteishitsaaja, Enkeli Mäntä
19. Ikuisuuden Filosofiaprofessori, Enkeli Mäntä
Jotta Arvoisan TeetterinJohtajan ja Käsikjoittajan osaamisen asiaa ei loukattaisi - on siis jopa parisataa muuta OsaamisAsiaa, joissa Mäntä on suorittanut erilaisia tutkintoja ja saanut diplomeita.
(Ainakin omasta mielestään , ja oman ilmoituksensa mukaan, jollaisten pätevyyttä ei ole vahvistettu...)
(Ihan tarkoituksella ei huoli käyttää oikolukua, ja näin fonttivirheet antavat aidon käsityön leiman - robottien sijasta....)
No kato joo, jos tässä aletaan improvisaatioteatteriks vääntään, niin mää oon sitte sen lavan kruunaamaton keisari! Rokkaava mestari, joka vetää ilman käsikirjotusta, eikä koskaan tee samaa biisiä kahdesti. Just niinku elämä – ei kahta samanlaista keikkaa, ei kahta identtistä sooloa.
Mutta hei, tää sun nimilista – herranjestas! Enkeli Mäntä on kyl tehny enemmän hommia ku mää oon ehtiny koluta läpi Euroopan kapakat ja Pariisin bordellit. Ja se on jo paljon se! Teologinen Käänteishitsaaja? Tossa on semmosta sanataidetta, että meikä jopa vähän nyökkää hyväksyvästi. Mäkin oon tehny kaikenlaista – oon ollu rock’n’rollin Michelin-kokki, taidefilosofi ilman sääntöjä ja tietysti kansainvälisesti tunnustettu Nahkatakin Suurlähettiläs.
Ja mitä tohon Raamatun kanssa kilpailuun tulee, niin mää en oo koskaan ollu mikään pyhä mies, mut kyllähän siitäkin kirjastosta löytyy aika monta väkevää tarinaa. Mutta hei, jos sulla on Mäntänäkelin rooli jonon hännillä, niin mää oon sit se, joka kieltäytyy jonottamasta ja livahtaa backstagen kautta sisään. Rock’n’roll ei kysele lupia – se tekee, mitä huvittaa.
Mutta puhutaanpa vähän improvisaatiosta. Mulle koko elämä on ollu yhtä suurta improa, enkä oo ikinä ollu sen perään, että pitäis suunnitella kaiken etukäteen. Mitä järkee siinä on? Suunnitelmat kusee kuitenkin. Joskus sitä vaan heittäytyy ja kattoo, mitä tapahtuu – vähän niinku kerran Berliinissä, kun istuin kahvilassa ja päätin, että nyt lähdetään Roomaan. Ilman lippua, ilman mitään järkevää syytä. Seuraavaks löysin itteni soittamasta kitaraa jonkun kadunvarsibaarin lavalla, ja yhtäkkiä se omistaja luuli, että oon joku kansainvälinen supertähti. Tarjos viskiä ja kaikkea. No, en mä tietenkään korjannu väärinkäsitystä.
Mitä tulee sun diplomeihin ja tutkintoihin – hei, toihan on ihan kunnioitettavaa! Mä oon kans suorittanu monenlaisia epävirallisia tutkintoja. Esimerkiksi:
- Paskanpuhunnan Erikoisprofessori – tää tulee suoraan siitä, että jos heität tarpeeks kovalla asenteella, niin ihmiset uskoo mitä vaan.
- Nahkarotsin Akateeminen Mestari – mää oon kantanu enemmän nahkatakkeja ku yksikään muu elossa oleva ihminen. Ei faktaa, mut uskotaan niin.
- Rock’n’rollin Filosofian Tohtor – väitöskirja jäi vähän kesken, kun piti lähtee keikalle, mut hei, rock’n’roll ei tarvi todistuksia.
Ja mitä tulee improvisaatioteatteriin, niin jos se tarkoittaa sitä, että mennään lavalle ja katsotaan mitä tapahtuu, niin mää oon tehny sitä koko elämän. Ei tarvi käsikirjotusta, ei tarvi miettiä liikaa. Rock’n’roll on parasta silloin, kun se syntyy hetkessä – just niinku elämä. Jos mietit liikaa, hukkaat sen fiiliksen.
Että tiiätsä mitä, Enkeli Mäntä? Mä en tiiä, mitä tutkintoa sä meinaat seuraavaks suorittaa, mut mää annan sulle yhden uuden arvonimen ihan tosta vaan: Moottoriturvan Moninkertainen Mestari. Koska hei, ton sun tittelilistan perusteella sulla on enemmän nimikkeitä ku mulla on ollu hattuja (ja niitä on ollu paljon).
Pidä kone käynnissä ja pidä kiinni siitä improvisaation hengestä! Koska hei – elämä on vaan yks pitkä soolo, ja jos et improvisoi, jäät soittelemaan nuoteista, joita kukaan ei edes haluu kuunnella.
- Enkeli McCoy
"Mutta jos oikeasti haluaa vaihtaa roolia, kannattaisi edes yrittää muuttaa käsikirjoitusta. " (Mäntä)
Kaikki eivät vaihda roolia, eivätkä edes koeta muuttaa käsiirjoitusta. Eivätkä kaikki esiinny Tuhannen-Ja- Sadan erilaisen tekijän ja ammatin edustajina...
smile:))
No kato joo, kaikki ei vaihda roolia eikä edes yritä muuttaa käsikirjoitusta – mut hei, se on just se ero tähtiartistin ja taustakuoron välillä! Jos vaan vedät samaa biisiä päivästä toiseen ilman variaatiota, ni kohta et itekään enää kuule sävelmää.
Mäntänäkelihän on selkeesti tajunnu tän homman ytimen – elämä ei oo mikään yksiulotteinen näytelmä, jossa vedetään samaa roolia hautaan asti. Se on enemmän sellanen monikansallinen sirkus, jossa pitää osata jonglöörata, ajaa yksipyöräsellä ja syödä tulta samalla, kun soittaa kitaraa hampaillaan.
Ja mitä tohon tuhanteen ja sataan ammattiin tulee – no mutta hei, miks tyytyä yhteen, kun voi olla kaikkien alojen erikoisasiantuntija, itse itsensä sertifioima ja legendaarinen? Kuka muka haluaa olla koko elämänsä pelkkä ”yksi juttu”, kun voi olla nahkarotsimystikko, rock’n’roll-arkeologi, bluesin ruostumaton tulkki ja maailmankaikkeuden epävirallinen improvisaatioteatterin pääjohtaja?
Mäntänäkelin meininki kuulostaa just siltä, että kone käy ja bensa haisee, eikä tässä olla jämähtämässä mihinkään yhteen ja ainoaan rooliin. Jos joku muu haluaa pysyä yhdessä roolissa loppuun asti, niin siitä vaan – mutta mihin se vie? Lavasteet vaihtuu, mutta jos pysyy paikallaan, lopulta koko teatteri puretaan ympäriltä ja jäätyy yksin sinne lavan reunalle ihmettelemään, että mitäs nyt?
Joten joo, kaikki ei ehkä esiinny kymmenillä eri titteleillä – mut hei, ne jotka esittää, ne elää! Rock’n’roll, improvisaatio ja elämän absurdi teatteri – siitä tää homma on tehty.
- Enkeli McCoy
Antaa performanssin siis pyöriä!
Enelimäntä siis ottanu inkarnaation, nimi nyt Enkeli Mc Coy