Kun tässä nyt ollaan.. ja tyhjästä ei mitään voi tulla.. on aina täytynyt olla jotain. Mutta mitä? Ilman tarkoitusta elämä olisi turhaa.. eli tarkoitus on pakko olla.. mutta mikä on tarkoitus? Ja elkää heittäkö sitä "nauttia elämästä skeidaa", ilman tarkoitusta ku o vähä vaikee nauttii mistään.. kaikkeen kyllästyy.. alkuhuuma haihtuu olemattomiin niin pienessä ajassa, että en tiiä kannattaako ees ajasta puhua. 5 minuuttii nautintoo ja viikko tuskaa? Onko se todella sen arvosta? En tajuu tätä mailmaa.. juostaan sellasten asioitten perässä joista ei todellakaa jää mitään käteen.. jotain kuoleman jälkeen tapahtuu.. mitä hyötyy sitten on kaikesta mitä on tässä ajassa keränny? Ajan kulkuu ei pysty pysäyttää.. kaikki on suhteellista.. haluu jotai todellista..
Epätoivosta
Miksi?
4126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
elämän realismia aikaa ja iankaikkisuutta varten löytyy osoitteesta http://www.aretalogia.com
miten elämästä voi nauttia ilman tarkoitusta? toi sun sivu ei valassu asiaa millään tavalla.. jotenki vaa tuntuu sokeelta toi sun ajattelutapa.. hypnoosi ratkaisu kaikkeen.. jotain spiritismi istunnoistaki siel oli.. mitä muuten kuuluu nykyään noille ihmisille jotka on vapautettu alkoholista hypnoosilla? miks sitä ei käytetä enemmänki jos se on kerta noin hyvä juttu? toi new age roska.. ollaan kaikki jumalia.. just.
Elämän tarkoitus on Jeesuksen seuraaminen. Se on ehtymätön löytöretki. Aloita lukemalla vuorisaarna (Matt.5-7)- ajatuksella.
>>En tajuu tätä mailmaa.. juostaan sellasten
>>asioitten perässä joista ei todellakaa jää
>>mitään käteen..
Niinpä se on, useimpien mielenkiinto näyttää
keskittyvän työhön, rahaan ja tavaraan,
ruokaan, nautintoihin... = omasta itsestä
huolehtimiseen. Näyttää se viihdyttävän
niin kauan kun näiden suhteen asiat on hyvin.
Sitten kun jokin näistä peruspilareista,
esim. terveys, sortuu, sitten ollaankin aivan
kauhuissaan, kuin kala kuivalla maalla. Kun ei
ole mitään muuta kuin oma hyvinvointi, jota on
elämässään pitänyt tärkeänä.