Woket munchenissa pilaamassa feminismin mainetta

Antaapa Marinin vaahdota vanhaa asiaa

Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Pitäisi olla tilannetajua ymmärtää millaisten asioiden käsittely sopii mihinkin tilanteeseen. Jos eläisimme rauhan aikaa eikä mitään akuuttia kriisiä olisi menossa Euroopassa, ehkä naisten roolia kriiseissä koskeva paneeli voisi olla turvallisuuskonferenssissa ihan perusteltu. Varsinkin jos eläisimme lännessä jossa naisia ei vaikutusvaltaisilla johtopaikoilla näkyisi.

Tilanne on kuitenkin se että sellaisia johtopaikkoja kuin Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki, aika monen maan pääministerit ja aika monet muut sitä alemmat vakutusvaltaiset asemat ovat naisten hallussa tällä hetkellä. Ei voi väittää että Euroopassa tai lännessä ylipäänsä naisten asema ja mahdollisuudet vaikuttaa olisivat niin kriittisen heikot että asiasta voisi vetää yhtäläisyysviivan käynnissä olevaan sotaan.

Euroopassa on sota, suurvallat leikkivät keskenään ja meillä on akuutti kriisi menossa jonka ratkaisun pitäisi olla keskiössä. Naisena ja feminsitinä en tiedä miten panelistit osasivat vetää aasinsillan naisten asemasta Ukrainan sotaan.

Se että wokefeministit menevät tekemään naisten sorrosta numeron kun kuumin keskustelun aihe on sota ja sen lopettaminen, ja ihmettelevät että geopolitiikka kiinnostaa osallistujia enemmän kuin naisten asema (daa? on se ihmeellistä), voidaan nähdä loukkauksena kaikkia niitä lukemattomia miehiä kohtaan jotka menettävät henkensä ja terveytensä puolustaessa Ukrainaa ja sitä kautta koko länttä.

Tällaiset tempaukset syövät länsimaisen naisasialiikkeen uskottavuutta ja vakavasti otettavuutta. Ei feminismin tarkoitus ole ängetä joka jumalan paikkaan kuin yleinen syyttäjä osoittelemaan sormella eritoten miehiä kuinka kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa taustalta löytyy naisten sorto.

Tällainen toiminta ja perusasenne ei todellakaan kuulu feminismiin.

Eikö hetki ole juuri silloin oikea, kun kamerat käyvät, kertoa feministisiä totuuksia?

Marin on säälittävä. Hön luppui merkittävistä vallanköytön asemista ja syrjäytyi sivuraiteen sivuraiteelle jäkelemaan latteuksia muutoin vakavassa tilaisuudessa. Ketään ei kiinnostanut, sillä mitään aitoa asiaa ei ollut. Noloa.

Marin inflatoi itseään, sillä kukapa tätä puhuvaa päätä ottaisi enää vakavasti. Mahtaako säilyttää paikkansa Blairin tallissa edes vuoden loppuun saakka?