L-sähkön mukana menetettiin vuosittaiset osinkot 13--20 milj

vattenfal ei olisi suostunut kauppaan ellei kaupunki olisi myinyt osakkeitaan,miksi näin tyhmä kauppa tehtiin ketkä valtuustossa painostivat suostumaan kauppaan, ketä oli taustalla isojen voittojen saajina niistä on vain arvailuja, vain muutama näiren saajien haastattelu lehrissä ja senaikuisissa uutispätkissä, VUOSI 1995 SYNKIN PÄTKÄ LAPUAN HISTORIASSA

Myyjät tietää mutta ei sen pohdinta 30 vuoden jälkeen ketään hyödytä. Omistaja päättää, kelle myy. Ilmeisesti Imatran Voima tarjosi vähemmän vaikka heillä oli mahdollista jäädä yksityisiäkin pienomistajia aivan kuin Suupohjassa on nyt yksityishenkilöitä sähkölaitoskaupan jälkeen Fortumin omistajina. Imatran Voima luuli jo ostaneensakin Lapuan Sähkön edesmenneen yhtiön hallituksen puheenjohtajan kertoman mukaan. Oli nimittäin jo sovittukin, koska uusi omistaja tulee ensivisiitille.

Juuri näin, vain ajankohtaisia uutisia vaikka Ukrainasta, kun Euroopan kohtalo on vaakalaudalla!

Anonyymi00007 kirjoitti:

Juuri näin, vain ajankohtaisia uutisia vaikka Ukrainasta, kun Euroopan kohtalo on vaakalaudalla!

ei mitään uutisia mistää muualta kuin Lapualta,,tämä sivusto on keskustelua Lapuan asioista

Anonyymi00008 kirjoitti:

ei mitään uutisia mistää muualta kuin Lapualta,,tämä sivusto on keskustelua Lapuan asioista

Uutinen Lapualta; Oli vuosi 1816..
.. kun Lapualla oli ollut harmia erityisesti kahdeksanhenkisestä porukasta, joka kierteli kyliä juopotellen, rähinöiden ja häiriten ihmisten rauhaa. Joukkiossa oli kolme renkiä, itsellinen, kaksi torpparinpoikaa ja kaksi talollisen poikaa. Eräänä sunnuntaiyönä tämä sakki särki kirkkoherran saunan ovesta kaksi lukkoa ja varasti sieltä kaikki savustettavana olleet lihat. Heitä syytettiin myös kaikenlaisesta muusta varastelusta, asuin- ja ulkorakennusten ikkunoiden ja ovien särkemisestä sekä eläinten tappamisesta. Varsinkin juuri sunnuntaiöisin oli tullut tavaksi ottaa ihmisten hevosia luvatta laitumelta tai suoraan talllista, ja sitten ajaa niillä niin piittaamattomasti että ne saattoivat vahingoittua ja pahimmassa tapauksessa jouduttiin lopettamaan. Mitkään määräykset eivät tähän tehonneet. Nimismies oikeutettiin pidättämään nyt nämä kahdeksan ja toimittamaan irtolaisina Vaasan linnaan eli Korsholman kruununvankilaan.

Sama yleinen meno jatkui seuraavina vuosina: nuoret rengit kuljeskelivat etenkin pyhäöinä ympäri kyliä. Ensin ryypättiin, sitten tapeltiin ja maanantaina jätettiin tulematta töihin. Päätettiin lähettää irtolaisina maaherran virastoon kaikki kello yhdeksän jälkeen sunnuntai-iltana ulkosalta kiinni jääneet ja maanantaina vapaata pitävät miehet. Humalassa hääränneet ja toisten hevosia käyttäneet passitettiin kokonaan pois pitäjästä. Vuonna 1821 kiellettiin kovan sakon uhalla isäntiä järjestämästä sunnuntaisin tai muina juhlapäivinä häitä tai muita pitoja, missä olisi tanssia, koska kaikenlaisilla kemuilla oli huono vaikutus nuorisoon ja palkollisiin. Saman tien kiellettiin myös tällaisiin tapahtumiin osallistuminen.

1824 oli todettava, että varkaudet, puukkotappelut, juopottelu ja kaikenlaiset rikokset yhä vaan lisääntyivät. Esimerkiksi sinä syksynä joukko nuoria miehiä ryyppäsi, riitaantui ja alkoi särkeä Erkki Antilan taloa. Isäntä onnistui toimittamaan sanan oltermannille, joka tuli piiskoilla aseistautuneen apujoukon kanssa hajottamaan sakin ja sai yhden vangittua. Jotkut isännät kuitenkin suojelivat rähinöijiä. Kun keskellä Lapuan kirkonkylää kriinastus ja remmastus olivat tätä luokkaa, ei ole ihme että syrjemmälläkin ihmiset tunsivat turvattomuutta.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Uutinen Lapualta; Oli vuosi 1816..
.. kun Lapualla oli ollut harmia erityisesti kahdeksanhenkisestä porukasta, joka kierteli kyliä juopotellen, rähinöiden ja häiriten ihmisten rauhaa. Joukkiossa oli kolme renkiä, itsellinen, kaksi torpparinpoikaa ja kaksi talollisen poikaa. Eräänä sunnuntaiyönä tämä sakki särki kirkkoherran saunan ovesta kaksi lukkoa ja varasti sieltä kaikki savustettavana olleet lihat. Heitä syytettiin myös kaikenlaisesta muusta varastelusta, asuin- ja ulkorakennusten ikkunoiden ja ovien särkemisestä sekä eläinten tappamisesta. Varsinkin juuri sunnuntaiöisin oli tullut tavaksi ottaa ihmisten hevosia luvatta laitumelta tai suoraan talllista, ja sitten ajaa niillä niin piittaamattomasti että ne saattoivat vahingoittua ja pahimmassa tapauksessa jouduttiin lopettamaan. Mitkään määräykset eivät tähän tehonneet. Nimismies oikeutettiin pidättämään nyt nämä kahdeksan ja toimittamaan irtolaisina Vaasan linnaan eli Korsholman kruununvankilaan.

Sama yleinen meno jatkui seuraavina vuosina: nuoret rengit kuljeskelivat etenkin pyhäöinä ympäri kyliä. Ensin ryypättiin, sitten tapeltiin ja maanantaina jätettiin tulematta töihin. Päätettiin lähettää irtolaisina maaherran virastoon kaikki kello yhdeksän jälkeen sunnuntai-iltana ulkosalta kiinni jääneet ja maanantaina vapaata pitävät miehet. Humalassa hääränneet ja toisten hevosia käyttäneet passitettiin kokonaan pois pitäjästä. Vuonna 1821 kiellettiin kovan sakon uhalla isäntiä järjestämästä sunnuntaisin tai muina juhlapäivinä häitä tai muita pitoja, missä olisi tanssia, koska kaikenlaisilla kemuilla oli huono vaikutus nuorisoon ja palkollisiin. Saman tien kiellettiin myös tällaisiin tapahtumiin osallistuminen.

1824 oli todettava, että varkaudet, puukkotappelut, juopottelu ja kaikenlaiset rikokset yhä vaan lisääntyivät. Esimerkiksi sinä syksynä joukko nuoria miehiä ryyppäsi, riitaantui ja alkoi särkeä Erkki Antilan taloa. Isäntä onnistui toimittamaan sanan oltermannille, joka tuli piiskoilla aseistautuneen apujoukon kanssa hajottamaan sakin ja sai yhden vangittua. Jotkut isännät kuitenkin suojelivat rähinöijiä. Kun keskellä Lapuan kirkonkylää kriinastus ja remmastus olivat tätä luokkaa, ei ole ihme että syrjemmälläkin ihmiset tunsivat turvattomuutta.

Eli ei se ollut uutta se rellestely, mitä lapuanliikkeen epäisänmaallinen porukka harrasti sata vuotta myöhemmin.

Sossupummeilla ei koskaan ole mitä myydä.