Psykologinen tilan tunteminen ei saanut apurahaa

HS.di/17.02.25
"Miksi meni näin kauan ymmärtää, etteivät ”avokonttorikoulut” toimi?
Lukijan mielipide|Epäonnistuneista avokoulukokeiluista on otettava opiksi.

Aistijärjestelmien huomiointi tilassa tarkoittaa muun muassa melutasojen hallintaa, valon ja valaistuksen suunnittelua, terveellisiä ja turvallisia materiaalivalintoja ja ilmanvaihdon huomioimista. Tämä ei tarkoita kliinisiä ja tylsiä ympäristöjä, vaan käyttäjälähtöistä suunnittelua, jossa erilaiset tarpeet otetaan huomioon, ja yleiset aistikuormitusta aiheuttavat elementit minimoidaan tilassa. Hyvä esimerkki on sairaalasuunnittelu, jossa usein huomioidaan herkimmät käyttäjät ja tutkimustieto – miksei samaa lähestymistapaa käytettäisi entistä enemmän kouluissa ja toimistoissa?

Fanni Laukkanen
sisustusarkkitehti, Helsinki"



Hyvä maku on jumalan lahja. Makua voi kehittää, mutta vasta silloin kun saa rahaa siihen, kuten kaikki muukin tutkimus maailmassa. Kuitenkin tyylin maku ei ole tärkeä valtiossa. Se ei edes ole toissijaisten joukossa, eikä edes listalla ollenkaan. Taidetta pidetään ylimääräisenä, tarpeettomana.


Se on vastaus siihen, miksi luodaan "paskaa" tai miksi rakennetaan virheitä.
Se on vastaus miksi ihmiset ovat tyhmiä ja sille, miksi elämässä ei ole mieltä.
Se on vastaus sille, miksi osa ihmisistä yhteiskunnassa ovat loisia.
Se on vastaus myös, että miksi yhteiskuntakehitys ei toimi.


Rahastako kaikki? Ei ole kaikki, sillä taide on vapaa, eikä tarvitse kutsua, mutta epäilemättä taide saataisiin kukkivaksi investoimisella tai ainakin lakivoimaisella demokraattisella kuukausipalkalla ja taidetyöllä, kuten muilla aloilla, sekä taidelaitoksella.



Muotoilusta eritoten kuvataide on alkukantaisempi. Ennen kuin lähdetään muotoilemaan, piirretään vähän kynällä, taiteillaan. Kuvataiteessa on alkupalikat, joiden kautta päästään muotoiluun, mutta ei ennen kuin alkupalikat loksahtavat. Suomessa näkee usein muotoilua vaille visuaalista kolmeulotteista näkemystä. On jo lattea muotoilu mielenkiintoinen tuote, samassa kuin se neliöpäinen videopeli, neliöiden maailmaa, josta neliökaupunkiarkkitehtuuri on parodia tai tragedia, mutta saisi paljon mukavamman ulkonäön muotoilukin, jos osaisi vähän paremmin piirtää ja maalata. Miten sen selittäisi paremmin? Kyse on siitä, mistä on kyse tai visuaaliseen tieteeseen kuuluu se sama ja tutkittu jo antiikissa kenties kuvarakenne, joka ei katoaa minnekään, mutta jää teknologiasta huolimatta. Miten tietokonemainen ihminen voi eritellä, oppia kuvan rakenteita. Kynä vaihtuu tietokoneisiin, mutta saako tietokone mielen helposti oppimaan kuvan rakenteita? Saman visuaalisen rakenteen saisi ymmärrettyä helpommalla.

Toinen asia, mitä itsetehty, käsin tehty kuvataide antaa on näkemys. Sitä on vaikea selittää, joka on jotakin tyylin tajua kaltaista asiaa. Se on kuin ylimääräinen, mitä löytää kun kuluttaa aikaa piirtäen ja maalaten, veistäen. Se on sitä, mitä ei ajattelee, mutta löytää. Se on sitä, mitä vaikea selittää, mistä maku koostuu. Se on joku kauneuden vaisto, mikä on kaunista. Ja sitä saadaan kun eritellään, mitä kutsutaan oppimiseksi, mistä visualisaatio koostuu ja tietenkin oppiminen ei ole puhumista tai teoriaa, se on piirtämistä ja maalaamista.

Voi sanoa, että on helpompi piirtää kuin käyttää tietokoneita. Tai ymmärtämiseksi pitää piirtää, eikä käyttää tietokoneita, koska tietokoneita käyttävät alienit, jotka eivät osaa piirtää, koska heillä on kolme sormea jäljellä. Siksi parempi piirtää, koska on ihminen, jolla on viisi sormea.

Valtiossa kun ihannoidaan tieteitä loputtomasti, silloin piirustus ja maalaus on mysteeri, joka ei saa apurahaa, puhumattakaan demokraattisesta kuukausipalkasta, vaikka kun mainitsee sanan demokratia, niin kaikki yhtäkkiä ovat ymmärtävinään, mitä tarkoitetaan.

Kauneuden taju on älyä. Äly ilman tyylitajua ei ole kovin korkea. Jos on älykäs, niin päättyy kuvataiteisiin. Mielenkiintoista kun matemaatikko, poliisipäällikkö, professori tai presidentti kertovat ottavansa maalauskursseja.

Kauneuden taju on harmoniaa, joka tarkoittaa asioiden luonnollisuutta ja niiden toimimista. Tieteessä laite toimii ja istuu ympäristöön, poliisipäällikkö saa sosiaalista hyväksyntää, on rakastettu eikä vihattu ja jota tahdotaan tappaa koko ajan: on se mielenkiintoista saada väkivalta sopusointuun, koska perinteinen viha ja veri on aika tyhmää koko ajan, professori hoksaa tieteensä yksinkertaisemmin, presidentti luo ihmeitä ja nousee jumalaiseksi ilman vallan taistelua.


Taidetta on vaikea selittää ja taide on avuton kun lähdetään etsimään syntipukkia. Kriisin aikana taide ensimmäisenä lentää pihalle taloudesta. Ja 2000 super luvulla taide ei ole vieläkään ammatti. Koko taide on amatöörimäistä.

Taiteilija katsoo ihmisiä ja näkee, miten tyhmiä he ovat, merkantillisia, itsekkäitä, väkivaltaisia, pahoja, ahneita, itsetuhoutuvia, valottomia, ilottomia, turhia, vaikeita.



Vielä yksi tuhoutunut