Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta. (Hepr. 2: 3)

>>Jumala on rakkaus. Ei ihmisten enempää kuin enkelienkään kielillä voida kyllin arvokkaasti kuvata Jumalan rakkautta. Kuta suurempi armo on, sitä suurempi on edesvastuu, nimittäin, jos armo unhotetaan, hylätään ja väärinkäytetään.

Tuon äärettömän jumalallisen rakkauden ohessa hän on yhtä ääretön vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ja koska Jumalan armo on niin suuri, on myös Jumalan kiivaus ja tuomio hänen armonsa hylkääville sitä hirmuisempi. Jeesus sanoo: "Jos en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä puolustaisivat syntiään."

Puhuttuaan siitä suuresta armosta ja kunniasta, jonka maailma viimeisinä päivinä oli saanut, kun ainosyntyinen Poika Isän helmasta tuli ja puhui meidän kanssamme, sanoo apostoli:" Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta."

Kristuksen veren täytyy välttämättä tulla meille elämäksi ja autuudeksi, viisaudeksi, vanhurskaudeksi pyhitykseksi ja lunastukseksi, muuten tulee se meille tuomioksi ja kiroukseksi, kuten se tuli uskottomille juutalaisille," Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!"

"Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava; kuinka paljon kovemman rangaistuksen luulettekaan sen saavan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren."

Se Jumalan Pojan jalkoihinsa tallaa, joka pitää hänet niin halpana, että antaa hänen olla olojaan, ei häntä etsi, ei kunnioita eikä omista, ei tule hänen omakseen, opetuslapsekseen, ystäväkseen ja seuraajakseen.
Sillä jota me pidämme niin halpana, ettemme kumarru sitä maasta ylös ottamaan, sen me jalkoihimme tallaamme.>>

( C.O.Rosenius)

s-seutulainen